Välskärin kertomuksia 5 - 22

Total number of words is 3737
Total number of unique words is 1831
27.4 of words are in the 2000 most common words
38.6 of words are in the 5000 most common words
43.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- Mitä? -- kysyi haavoittunut vihastuneena. -- Uskallatteko ilvehtiä
kanssani?
Mutta vaimo jatkoi lukuaan:
"Jumalani, katso puoleeni, äläkä ole minusta kaukana. Pahat ajatukset
ovat minussa syntyneet, ja suuri kauhistus ahdistaa sieluani. Kuinka
voin vahingoittumatta ne voittaa?"
"Tahdon käydä edelläsi, sanoo Herra, ja alentaa suuret ja mahtavat maan
päällä. Tahdon avata sinulle vankilasi portit ja ilmoittaa sinulle
salatuita asioita."
Kreivi ei helposti kiivastunut, mutta nyt hänet valtasi ankara viha.
Yöpöydällä vuoteen ääressä oli puukantinen ja messinkihakasilla
varustettu virsikirja. Hän otti sen ja paiskasi sen hoitajaansa kohden
niin voimakkaasti, että veri purskahti tämän nenästä ja suusta.
Nainen kääntyi pois pyyhkiäkseen kasvojaan ja jatkoi sitten tyynesti,
ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut:
"Herra, tee minulle niinkuin sanonut olet, ja kaikki pahat ajatukset
pakenevat kasvojesi edestä. Katso, en ole ansainnut lohdutustasi ja
huolta, jota minusta pidät. Olen paljon syntiä tehnyt, ja kaikki haluni
on ollut maallisiin asioihin. Olen ylentänyt itseni taivasta
korkeammalle ja olen alennettava maan syvyyteen. Kaikki, mitä minussa
on, on syntiä ja pimeyttä, jos ei pyhä henkesi valaise minun
pimeyttäni. Herra, ole minulle armollinen ja valaise minua kasvoillasi.
Kurita ilmat ja myrskyt! Sano merelle: ole tyven! ja pohjoistuulelle:
älä puhalla -- niin kaikki vaikenee."
-- Hullu akka kurjine munkkisaarnoinesi! -- jupisi sairas ja kääntyi
seinään päin, päästäkseen häntä kuulemasta.
Mutta vaimo jatkoi lukuaan:
"Poikani, sanoo Herra, kiellä itsesi, niin minut löydät! -- Herra,
kuinka usein minun pitää itseni kieltämän ja missä suhteessa minun
pitää kieltämän? -- Aina ja joka paikassa, pienessä ja suuressa. En
jätä mitään lukuunottamatta, vaan kaikessa tahdon kohdata sinut
paljaana ja alastomana. Kuinka voit muutoin olla minun ja minä sinun?"
"Olen usein sinulle sanonut ja sanon taas: hylkää itsesi, kiellä
itsesi, niin saat maistaa paljon sisällistä rauhaa. Anna kaikki
kaikesta: älä salaa mitään, älä mitään takaisin vaadi; pysy ainoastaan
minussa, niin tahdon olla sinun. Ja sydämesi on tuleva vapaaksi ja
pimeys ei enää ole sinua valtoihinsa saava."
Hetken kuluttua sulki lukija kirjan, sillä sairas tarvitsi lepoa. Mutta
seuraavana päivänä hän alkoi uudelleen.
Kreivi Bernhardin hairahdus joudutti hänen sisällistä muutostaan. Jos
hän ei, vastoin tapaansa, olisi käyttäytynyt niin raa'asti, ei hän ehkä
olisi sietänyt niin suurta itsepäisyyttä. Mutta nyt hän häpesi
kiivauttaan ja jossakin määrin sitä sovittaakseen hän päätti tällä
kertaa olla kärsivällinen. Tätä lukemista seurasi toinen ja taaskin
toinen, päivä päivältä, Östanlidin muori ei päästänyt häntä
päiväksikään hänen entisten ajatustensa valtaan. Hänen ensi inhonsa
munkkisaarnaa kohtaan, joksi hän sitä sanoi, alkoi vähitellen vähetä.
Hän myönsi nyt, että siinäkin voi olla jotakin hyvää, vaikka se olikin
"sietämättömän liioiteltua". Vastoin hänen tahtoansakin aukeni hänelle
aivan uusi kärsimysten ja kieltäymysten maailma, josta hänellä ei ollut
koskaan ollut aavistusta, ja selittämätön, ennen kokematon tunto
Jumalan läsnäolosta vaikutti kummallisesti hänen sielunsa syvyyksiin,
milloin herättäen voimakasta katumusta ja nöyrtymistä, milloin
lohdutuksen esimakua, joka tuntui kuin suloisen kevättuulosen
virvoittava viileys murtuneessa, rauhattomassa, levottomassa
omassatunnossa.
Eräänä päivänä tuli vanha kreivi takaisin, kun Östanlidin muori
tavallisuuden mukaan istui äänetönnä varjostimen takana. -- Minulla on
hyviä uutisia, -- sanoi kreivi otsa kirkkaana. -- Paul elää ja on
melkein parantunut haavastaan. Hän kirjoitti minulle, ja minä kävin
hänen asunnossaan erään hovimetsästäjän luona, jonka nimi on Grenman.
Niin pian, kun hän saa luvan mennä ulos, tahtoo hän tulla käymään
luonasi -- jos hänet otetaan vastaan. Hän on itse sitä pyytänyt.
-- Hän on tervetullut. Virtaahan hänenkin suonissaan jaloa verta, --
vastasi Bernhard liikutettuna vasten tahtoaan.
-- Niin, -- sanoi kreivi totisesti, -- hänen suonissaan virtaa jalompaa
verta kuin sinussa ja minussa, _hänen äitinsä_ verta.
Bernhard oli vaiti. Tämä oli kovin kaikista pähkinöistä, joita kasvoi
hänen sielunsa orjantappurain keskessä.
-- Isäni, vastasi hän puoleksi vältellen. -- Muistelen kuulleeni, että
äitipuoleni ennen muinoin luki teille ääneen. Mitä kirjoja hän luki?
-- Useimmittain Raamattua. Joskus myöskin Tessinin Kustaa III:lle,
tämän prinssinä ollessa kirjoittamia kirjeitä, tai muita opettavaisia,
maallisia kirjoja. Mutta paitsi raamattua luki hän mieluimmin Juhana
Arndtia ja Tuomas Kempiläistä.
-- Mitä pidätte Tuomas Kempiläisestä? Eikö hän ole liian ankara?
-- Hän vaatii ainoastaan sitä, mitä kaikki kristityt opettajat
vaativat: sydämen täydellistä kieltäytymistä ja antautumista Jumalalle.
-- Mutta sehän on mahdotonta. Eihän ihminen voi luopua koko entisestä
elämästään ja alkaa, niinkuin uusi lapsi, uutta olemista.
-- Ei omin voimin. Mutta Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Miksi sitä
kysyt?
-- Siksi, että ... älkää vain naurako; tauti tekee minut
hermostuneeksi. Se suomalainen noita, tiedättehän, lukee minulle usein
sen vanhan munkin kirjaa. -- Minä tulen silloin niin kummalliseksi,
jopa taikauskoiseksikin. Minusta joskus tuntuu kuin olisin maailman
suurin pahantekijä ja niinkuin oudot vallat olisivat lähettäneet
taivaan enkelin johtamaan minua paremmalle tielle. Se kai johtuu
taudista. Eikö totta, isäni: sehän on naurettavaa tuo, kun muistaa,
että olen filosofi ja lähettiläs Madridissa?
-- Se ei ole naurettavaa, -- vastasi kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld
arvokkaan totisesti, -- mutta se on naurettavaa, että meidän aikamme
tahtoo repiä Kaikkivaltiaan Jumalan hänen ikuiselta valtaistuimeltaan
ja tehdä kristinuskosta kuivan siveysopin. Esivanhempamme eivät niin
ajatelleet. Lapsena ollessani kertoi minulle äitini usein, kuinka
isävainajani, suuren kuninkaansa esimerkin mukaan, ei koskaan lähtenyt
monille sotaretkilleen ilman Raamattua, jota hän joka päivä lueskeli.
Itse olen palvellut prinssi Eugenin johdolla ja nähnyt monen tekevän
samoin. Ei koskaan vielä ole aatelismiehen kilpi tahraantunut elävän
Jumalan sanan tuntemisesta, mutta usein kyllä siitä, ettei Hänestä ole
tahdottu mitään tietää.
Kreivi Bernhard oli vaiti, mutta salattu siemen hänen sydämessään alkoi
itää. Kun hänen isänsä oli mennyt pois, kutsui hän esille Östanlidin
muorin.
-- Vaimo, -- sanoi hän yht'äkkiä, -- tahdon nähdä kasvosi.
Nainen säpsähti ja peräytyi. -- En voi niitä näyttää, armollinen herra,
-- vastasi hän. -- Eräs lupaus...
-- Kuulkaa minua, -- jatkoi kreivi. -- Häpeän sitä tunnustaa, mutta
minä olen joskus herkkä uskomaan aavistuksia, olen taikauskoinen. Kuka
olette? Mitä minulta tahdotte? En tunne teitä; näytätte köyhältä
talonpoikaisnaiselta, mutta teissä on jotakin, joka puhuu pukuanne
vastaan.
-- Jos teidän armonne kysyy minulta vielä jotakin, niin menen tieheni.
-- Ei, älkää menkö! Lukuun ottamatta äitiäni, jota tuskin muistan,
olette ainoa nainen maailmassa, jota koskaan olen kunnioittanut. --
Ette ole se, joksi itseänne sanotte. Jos on hyviä henkiä, jotka ihmisiä
suojelevat, niin täytyy teidän olla suojelushenkeni. Paljastakaa
kasvonne; en ansaitse nähdä olentoa, joka on jalompaa sukua kuin minä,
mutta se tekisi minulle hyvää. Oppisin uskomaan.
-- Uskokaa Jumalaan älkääkä ihmisiin. En ole enkeli, olen se, jolta
näytän, köyhä nainen, heikko ja puutteellinen. Sinä päivänä, jolloin
teoin ettekä vain sanoin osoitatte, että Jumalan armo on päässyt
sieluunne vaikuttamaan, silloin, mutta en ennen, tahdon kasvoni
paljastaa. Henkeänne ei enää uhkaa mikään vaara, ja te voitte tulla
toimeen ilman minua. Jätän nyt siis teidät! Mutta jos tahdotte, tulen
silloin tällöin takaisin lukemaan teille.
-- Ei, älkää minua jättäkö! Olette minulle tehnyt suurimman hyvänteon,
minkä kuolevainen voi toiselle tehdä. Olette antanut minulle takaisin
ruumiini ja sieluni.
-- Hyvästi! Minä tulen takaisin. -- On jo aika mennä, sillä hän
aavistaa jo liian paljon, -- ajatteli Östanlidin muori mennessään.


7. KAHDEN NAISEN RAKKAUS.

Paul Bertelsköld istui eräänä iltana pienen metsästäjänmajan ikkunassa
katsellen kaihoten kevään ensimmäistä viheriöivää ruohoa. Oli kulunut
kohta kaksi viikkoa siitä, kun hänen äitinsä oli hänet jättänyt. Hän
oli joka päivä kirjoittanut pojalleen ja saanut vastauksen hänen
terveydentilastaan; mutta Östanlidin muori oli kieltänyt häntä
ilmoittamasta isälleen äidin täällä oloa. Kreivi oli kuitenkin
sattumalta tavannut Grenmanin, joka ei ollut hennonut häneltä salata
pojan olopaikkaa. Paul sai taas tavata isänsä; ei ollut hänen syynsä,
että puolet salaisuudesta oli tullut ilmi. Hän oli totellut äitinsä
tahtoa; hänelle ei mikään maan päällä ollut niin pyhää kuin äitinsä
rukous.
Vähitellen hänen terveytensä palasi ja hän oli saanut avata ikkunan,
kun aurinko loisti lämpimästi sen ruuduille. Mutta nyt oli ilta, ilma
oli viileä, ja Paul oli kuitenkin unohtanut sulkea ikkunan. Hän näki
puitten varjojen käyvän yhä pitemmiksi hienolla nurmikolla, ja aurinko
laski länteen Ruotsin pääkaupungin etäällä häämöttävien kattojen taa.
Sen sijaan kohosi täysikuu valaisemaan sitä idyllistä maisemaa, joka
näkyi Paulin ikkunasta ja josta Bellman ei vielä ollut laulanut, että
Brunnsvikin heleät
nuo lainehet läikkyvät.
Paul katseli juuri äskettäin jäistä vapautuneen lahden pinnassa
kimaltelevaa kuun kuvajaista. Oli niin yksinäistä, niin hiljaista, niin
surullista ja kuitenkin niin suloisen ihanaa. Kevään aavistus se
ohiliitävänä Vellamon neidon karkelona vilahteli peilikirkkaalla
vedenpinnalla. Ken osaisi tavailla näitä piirtoja, ken kykenisi
lukemaan näitä välkkyviä, hopeanhohtavia, äänettömiä sanoja!
Paul oli haaveksija, joka aina näki esineiden pintaa syvemmälle.
Hänestä tuntui, että hän oli lähellä luonnon sydäntä. Hän ymmärsi sen
hiljaista kieltä. Hän oli surullinen ja hän oli iloinen kuin illan
kuutamo. Hän luki aaltojen hohteesta koko elämänsä tarun.
Äkkiä pimeni kuutamon kuvajainen järven pinnalla ja keveä varjo näytti
livahtavan sen yli. Varjo katosi, ja kaikki oli taas niinkuin ennen.
Oliko vene lahdella vai sukelsiko Vellamon neito hetkeksi esiin
aaltojen alta?
Kohta senjälkeen näkyi kaksi henkilöä ikäänkuin nousevan vedestä ja
lähenevän metsästäjänmajaa. Milloin olivat he puitten suojassa, milloin
taas liikkuivat eteenpäin kuutamossa, ja Paul näki kaksi naista.
Luultavasti he olivat soudattaneet itsensä lahden yli.
Kun he olivat tulleet lähemmä, sanoi toinen toiselle: -- tässä se on!
-- ja toinen jäi ikäänkuin vartioimaan, kun toinen meni eteenpäin
avonaista ikkunaa kohden.
-- Oletteko te kreivi Bertelsköld? -- kysyi muuan tutulta kuulostava
ääni ranskankielellä, ja ääni vapisi huomattavasti. Himmeä kuutamo
valaisi markiisitar Egmontin viehättäviä kasvoja, ja se punakin, joka
äkkiä valoi hänen kasvoihinsa purppuransa, näytti tässä valaistuksessa
aavemaisen kalpealta.
-- Te täällä, madame! -- huudahti Paul peräti hämmästyneenä tästä
odottamattomasta näystä.
-- Oi, kuinka olen teitä etsinyt, kuinka olen teitä etsinyt neljä
pitkää viikkoa! -- jatkoi vilkas ranskatar matalalla äänellä. -- Minun
pitäisi teitä vihata, jopa inhotakin, te kiittämätön ihminen, kun ette
näin pitkään aikaan ole rivilläkään ilmoittanut minulle elämästänne ja
olinpaikastanne! Mutta siihen ei nyt ole aikaa. Minulla on hyvin tärkeä
asia teille uskottavana ja minua ilahduttaa, etten ole tullut liian
myöhään. Vasta tänä iltana minun onnistui saada selko olinpaikastanne
enkä tahtonut menettää yhtään hetkeä.
-- Miten hyvä te olette, madame! -- vastasi Paul sydämellisesti.
-- Eikö ole paikkaa, jossa voimme kahden kesken puhella? Nämä varjot
minua kammottavat ja minä pelkään jonkun olevan piilossa puiden
runkojen takana! -- jatkoi markiisitar katsoen arasti hämärään
puistoon.
-- Tahdotteko tulla pieneen huoneeseeni? -- kysyi Paul hämillään ja
punastuen, sillä hän ei ollut valmistautunut ottamaan vastaan semmoista
vierasta.
-- Tahdon, tahdon, neuvokaa minulle ovi! -- kuiskasi kaunis ranskatar
malttamattomin kiireisin elein.
Paul neuvoi hänelle portaat ja otti heti sen jälkeen hänet vastaan
kamarissaan.
-- Mitä minusta ajattelette? -- kysyi markiisitar vaipuen väsyneenä
yksinkertaiselle puutuolille.
-- Madame...
-- Niin, te kankeine tapoinenne ja ennakkoluuloinenne, mitä ajattelette
henkilöstä, joka tähän aikaan ja tällä tavalla tunkeutuu luoksenne?
-- Olen siitä kiitollinen, -- vastasi Paul viattomasti.
-- Oi, rukoilen teitä, ymmärtäkää minut oikein! Olkaa siitä vakuutettu,
että ainoastaan mitä tärkeimmät syyt voivat... Mutta se on samantekevä.
Ette ole muiden sydämettömien miesten tapainen. Olette ainoa, jolle
voin puhua täydellä luottamuksella. Teidän pelastettu henkenne on
taaskin vaarassa, herrani!
-- Oh, madame, haavani on jo mennyt umpeen.
-- Ymmärtäkää minua oikein. Palkkasin kolmekymmentä poliisin parhaista
nuuskijoista teitä hakemaan, ja he johtivat minut harhaan Upsalaan.
Minä matkustin sinne.
-- Minun vuokseni!
-- Tahdoin nähdä kuuluisan Linnén. Kun tulin takaisin, sain tietää,
että veljenne espanjalainen kamaripalvelija tunsi olinpaikkanne ja oli
puhunut teistä uhkaavasti. Annoin vielä tutkia häntä ja tunti sitten
kuulin, että hän joka yö asestettuna väijyi teitä Brunnsvikin puistossa
tappaakseen teidät. Ei saanut menettää hetkeäkään. Lähetin väkeä
vartioimaan puistoa ja kiiruhdin itse ilmoittamaan teille vaarasta.
Veljenne vaino on menettänyt yhden uhrinsa ja tähtää nyt toiseen.
-- Ei, se on mahdotonta. Veljeni on vaarallisemmin haavoitettu kuin
minä, ja isäni on kertonut minulle, että hän on muuttanut mieltään.
-- Isänne on voinut erehtyä, ja haavoitettu vihollinen voi käyttää
toisen tervettä kättä. Ette ole hetkeäkään varma hengestänne ja teidän
täytyy sen vuoksi heti lähteä täältä.
-- Suokaa anteeksi, sitä en voi.
-- Miksi ette?
-- Olisi pelkurimaista paeta luuloteltua vaaraa, enkä tahdo myöskään
loukata rehellistä metsästäjää, joka on ottanut minua suojellakseen.
Markiisitar nousi ylös, heitti yltään samettiviittansa, istui ikkunan
ääreen, jossa kuutamo valaisi hänen kalpeita kasvojaan ja kimmelteli
kummallisesti hänen pienissä, ruskeissa, kirkkaissa silmissään.
-- Ette voi? -- toisti hän. -- Sitten jään minä teidän luoksenne.
-- Madame! ... -- huudahti Paul hämmästyen.
-- Ja te luulette, kiittämätön, että minä vielä kerran jättäisin teidät
ja menettäisin teidät ehkä ainiaaksi! Ettekö sitten aavista, mitä olen
kärsinyt näiden loputtomasti pitkien viikkojen kuluessa, kun en
tiennyt, olitteko elossa vaiko kuollut? Ja te luulette, että vielä
kerran suostun kitumaan kuoliaaksi ainoastaan sitä varten, ettei tuo
kunnon metsästäjä pahastuisi tai että joku voisi sanoa teidän paenneen
salamurhaajaa. Oi, herrani ... tänä iltana on varsin kaunis kuutamo!
-- Teitä kaivataan...
-- Asutte varsin somassa paikassa, teillä on kaunis näköala. Mainioita
poppeleita nuo tuolla etäällä. Minä pyydän: älkää olko huolissanne,
minä tulen viihtymään täällä erittäin hyvin.
Paul tunsi rinnassaan jotakin, jossa oli kolmasosa suuttumusta, toinen
kolmasosa pelkoa, ja jäännös ihastusta.
-- Ei, -- vastasi hän, -- olisin maailman kiittämättömin olento, jos
sallisin teidän uskaltaa henkenne minun tähteni.
-- Siis seuraatte minua?
-- En, madame! Maineenne...
-- Entä sitten! Vähät maineestani! Mitä on maine? Valhetta! Mutta minä
vihaan valheita, herrani. Kyllä minusta jo on tarpeeksi kauniita
juttuja liikkeellä! Kertokoot kernaasti vielä lisää; en siitä välitä.
Te ette seuraa minua enkä minä luovu teistä. Siis jään tänne
huomiseksi. Mistä nyt puhelisimme? Mitä pidätte esim. Tukholmasta?
Varsin paljon jäätä, vai kuinka?
-- Herminie! -- huudahti Paul innoissaan ja tarttui häntä käteen.
-- Sanotaan, että teillä on täällä kesällä jonkinmoinen aurinko. Kuunne
on inhoittavan alakuloinen. Se tekee meidät kaikki kalpeiksi kuin
peikot. Jos ei teillä olisi noita mustia kutreja, olisitte
marmoripatsaan näköinen. Suotteko minun järjestää niitä _à l'antique_.
Olkaamme olevinamme menneitten vuosisatojen haamuja, jotka ovat
palanneet maahan, käydäkseen katsomassa muinaisia mielipaikkojaan.
Keitä olimme ennen eläessämme maan päällä? Minä olin -- odottakaas!
Cecilia Vaasa. Ja te, kuka te olitte? Hoyan kreivi. Oi, on suloista
olla kuollut, kun ei tarvitse olla yksin haudassaan!
Paul suuteli hienoa, lumivalkoista kättä. Kuutamo valaisi hänen mustaa
tukkaansa, ja poppelit kuuluivat suhisevan yötuulessa.
-- Lienee suloista rakastaa kuoleman jälkeen, varsinkin jos ei ole
löytänyt rakkautta elämässä, -- kuiskasi kaunis ranskatar haaveilevan
kaihomielisesti.
-- Ken ei rakastaisi teitä, Herminie! Ken ei ilolla kuolisi tehdäkseen
teidät onnelliseksi.
-- Entä eläisi, Paul? Eikö sitten ole ketään, ketään koko avarassa
maailmassa, joka tahtoisi elää minun puolestani?
Ja hänen kaunis kutrinen päänsä vaipui Paulin rinnoille.
Silloin aukeni ovi kuulumattomasti, ja sisään astui hiljaisin askelin
talonpoikaispukuun puettu nainen. Huomaamatta hän astui esiin
polvistuneen nuorukaisen luo, joka painoi huulensa markiisitar Egmontin
vasempaan käteen, jota tämä ei vetänyt takaisin, oikean käden levätessä
nuorukaisen hartioilla. Markiisittaren loistavat silmät olivat kokonaan
kiintyneet kauniin nuorukaisen kasvoja katselemaan.
Pilvi kulki kuun editse, ja huoneessa oli melkein pimeä, Östanlidin
muori -- sillä hän se oli -- laski hiljaa kätensä nuorukaisen pään
päälle ja kuiskasi: -- Paul!
Paul ja markiisitar hypähtivät yht'aikaa ylös. Jos ei varjo olisi ollut
niin synkkä, olisi heidän kummankin kasvoilla voinut nähdä polttavan
punan.
Mutta markiisittaressa seurasi sana ulkonaista vaikutusta yhtä nopeasti
kuin jyrähdys salamaa. Mustasukkaisuuden paha henki iski heti häneen
kouransa, ja hän virkkoi kätkien jokaiseen sanaansa tikarin kärjen:
-- Ettekö kuule, herra, että lemmittynne mainitsi nimenne? Nyt
ymmärrän, miksette voi seurata minua.
Huone tuli taas valoisaksi, Östanlidin muori oli avannut salalyhdyn,
jota oli pitänyt kätkössä ja sytytti lampun.
-- Markiisitar Egmont, -- virkkoi Paul, -- minulla on kunnia esittää
teille äitini, kreivitär Bertelsköld. Äitini, minä pyydän teitä
osoittamaan ystävyyttä tälle jalolle, kunnioitettavalle naiselle, joka
on tullut tänne suojelemaan minua salamurhaajalta.
-- Kiitän teitä, madame, hyvyydestänne poikaani kohtaan, -- virkkoi
kreivitär tyynen arvokkaasti, ojentaen hänelle kätensä. -- Pelkonne ei
ollut turha: kamaripalvelija Josén vangitsi väkenne vähän matkan päässä
täältä. Käyntinne on ehkä pelastanut Paulin hengen, ja te olette tehnyt
kauniin ja jalon työn. _Minä_ en voi, madame, käsittää teitä väärin.
Markiisitar Egmont osasi antaa arvoa näille hienotunteisille sanoille.
Hän puristi luullun kilpailijansa kättä ja sanoi hiukan hämillään,
jolloin hän oli entistään kahta kauniimpi: -- Kiitän teitä, että olette
minut oikein ymmärtänyt ja sanoistanne olisin teidät esittelemättäkin
tuntenut. Olen onnellinen saadessani tutustua teihin, madame, ja kun
olette täällä, ei ole minulla enää syytä olla levoton kreivi Paulin
suhteen. Luovutan huolenpitoni hänen onnestaan sille, jolla on siihen
suurempi oikeus kuin minulla. Hyvästi, kreivitär; hyvästi, herra
kreivi. _Au revoir!_
-- Hyvästi, markiisitar! -- Tulin oikeaan aikaan! -- ajatteli itsekseen
Östanlidin muori.


8. KIUSAAJA ERÄMAASSA.

Tukholman Suurkirkon ison oven edustalla seisoi eräänä sunnuntaiaamuna
vanhanpuoleinen mies, puettuna pitkään, ruskeaan takkiin ja
leveäliepeiseen, otsalle painettuun hattuun. Hän oli seisonut siinä
kauan samassa asennossa; kellot soivat, urut ja virret kaikuivat
juhlallisesti kirkossa, mutta tästä ei ruskea mies näyttänyt vähääkään
välittävän. Hän ei liikahtanut paikaltaan; hän tuskin näytti huomaavan
niitä useita satoja ihmisiä, jotka menivät hänen ohitsensa. -- Hän vain
katseli tukevan keppinsä kädensijaa, ja kirkkoon menijät katsoivat
häneen epäilevästi, luullen häntä höperöksi.
Mutta hänen keppinsä kädensijaan oli upotettu hyvin pieni rasia ja
siinä rasiassa oli kompassi, jota ruskeatakkinen mies tarkasti
tähysteli joka kerta, kun joku meni hänen ohitsensa.
-- Eilen se viittasi koilliseen, tänään melkein suoraan alas vähääkään
liikkumatta! -- jupisi mies itsekseen.
Jumalanpalvelus läheni loppuaan, ja kansa alkoi virrata ulos kirkosta.
Äkkiä alkoi neula vähän väristä. Talonpoika kulki ohitse. Ruskea mies
nosti silmänsä ja sanoi. -- Hänellä se on ollut, mutta ei ole enää.
Talonpoika huomasi hänet kuitenkin ja kääntyi päin. Se oli Joonas
Perttilä.
-- Hyvää päivää, tohtori Weis, sanoi hän. -- Tai oikeammin: pahaa
päivää. Tiedättekö, tohtori, että enoparkani, vanha Larsson, vietiin
eilen hullujenhuoneeseen, ja te olette tehnyt hänet hulluksi. Neuvon
teitä antamaan hänelle järkensä takaisin, sillä muutoin voin teistä
todistaa jotakin, joka ennen iltaa voisi viedä teidät Ruusukamariin.
-- Annan enollenne järkeä niin paljon kuin hänelle voi antaa, jos
sanotte, kenelle olette antanut hänen sormuksensa, -- vastasi tohtori.
-- Minkä sormuksen?
-- Sen, jonka löysitte parturintuvasta ja sittemmin annoitte pois.
-- Vai sen, -- virkkoi Joonas viekkaasti silmää iskien. -- Sen myin
kahdesta äyristä eräälle Harmaidenveljestenkujan kuparisepälle.
Tohtori pudisti päätään. -- Olette kuullut liian paljon myydäksenne
semmoisen kalliin kalun kahdesta äyristä. Sanokaa, kenelle olette sen
antanut ja määrätkää hinta!
-- Se maksaa partasi, sinä pinttynyt konna! -- vastasi Perttilä. --
Ellet pötki ennen iltaa tiehesi, toimitan sinulle majan "Valkeassa
Hevosessa".[18]
-- Kiitän teitä, -- sanoi tohtori kylmästi. -- Jos olisin
kostonhimoinen, voisin antaa teille toisen majan. Mutta saatte mennä.
Olette kurja maan matonen, niinkuin kaikki muutkin.
Näin sanoen asettui ruskea mies taas kirkonoven luo. Mutta tuskin oli
hän luonut silmänsä kompassiin, ennenkuin hänen muotonsa muuttui, sillä
neula oli mitä kiivaimmassa liikkeessä.
-- Kuka? Kuka? -- jupisi tohtori näyttäen tahtovan silmillään niellä
kirkosta virtaavan väkijoukon.
Ainakin neljäkymmentä henkeä kulki yht'aikaa hänen ohitsensa. Hän
seurasi tätä väkijoukkoa, näki sen jakaantuvan lähimmässä kadunkulmassa
ja kysyi kompassilta neuvoa joka askelella. Neula osoitti järkähtämättä
alas linnaan päin, sitten Skeppsbrohon. Ruskea mies seurasi samaa
suuntaa. Skeppsbron luona oli silloin niinkuin vielä meidän
päivinämmekin[19] soutuveneitä niiden mukavuutta varten, jotka
tahtoivat kulkea yli virran Kastelholmaan, Ladugårdslandetiin ja
Eläintarhaan. Kirkkoväki täytti useat veneistä. Ruskea mies seurasi
mukana.
Hänen veneessään istui, paitsi häntä itseään, kaksi miestä ja kolme
naista. Vene laski useissa kohden maihin ja matkustajia hupeni pois.
Lopuksi oli jäljellä ainoastaan muuan talonpoikaisnainen ja hän
soudatti itsensä Eläintarhaan. Mutta mies, joka oli tarkannut neulan
suuntaa, oli jäänyt hänen kanssaan veneeseen ja astui hänen perässään
maihin nykyisen n.s. Allmänna Grändin luona.
Nainen kulki oikeanpuolitse veistämön ja venemiesten tonttien, kulki
ohi Hasselbackenin ja erosi vasemmalle kaitaista polkua, joka aution,
viljelemättömän puiston läpi vei suoraan Brunnsvikiin.
-- Koilliseen, se on oikein, -- mutisi ruskea mies seuraten häntä.
Kun he olivat tulleet niin kauas kukkuloiden ja puunrunkojen väliin,
että kaupunki oli kadonnut näkyvistä eikä läheisyydessä ollut
huomattavissa muita eläviä olentoja kuin rastaita ja peippoja, jotka
räpistelivät puoleksi vielä lehdettömien puiden latvoissa, joudutti
mies kulkuaan ja oli kohta naisen rinnalla.
-- Mihin matka?
-- Perille, -- vastasi nainen, vähän tyytymätönnä tähän odottamattomaan
seuraan.
-- Oikein vastattu, -- virkkoi ruskeapukuinen, -- Me kuolevaiset emme
tiedä, mistä tulemme ja mihin menemme, mutta yksille perille me kaikki
pyrimme -- hautaan. Sinnekö menette?
-- Sinne. Mutta en jäädäkseni sinne.
-- Eräät kuitenkin väittävät atomin katoavan äärettömyyteen.
-- He suuresti erehtyvät.
-- Hän ilmaisee itsensä, hän ei ole talonpoikaisnainen. Hyvä, --
ajatteli itsekseen ruskea ja jatkoi sitten ääneen:
-- Tiedättekö, hyvä ystävä: ette olekaan se, jolta näytätte. Ette puhu
niinkuin talonpoikaisnainen.
-- Kuinka minun sitten pitäisi puhua?
-- Olette aatelinen ja sivistynyt. Liikutte valhepuvussa salaisilla
retkillä.
-- Niinkö luulette?
-- Olen varma siitä. Ei teidän käyntinne, ei äänenne, ei puhetapanne
eikä mikään soinnu yhteen teidän pukunne kanssa.
-- Luulkaa mitä luulette.
-- Olen pahoillani, mutta kun olen salapoliisi, on minun pakko panna
teidät kiinni, ellette voi antaa minulle selvää todistusta siitä,
että liikutte laillisissa asioissa. Vannokaa, että olette
talonpoikaisnainen, ja minä myönnän erehtyneeni.
Nainen katseli häntä hetken aikaa hämmästyneenä, mutta joudutti sitten
kulkuaan eikä vastannut.
Ruskea mies katseli ympärilleen. Puistossa oli autiota ja hiljaista.
Silloin tarttui hän naista käsipuoleen ja sanoi uhaten:
-- Jos teillä on niin paha omatunto, ettette voi edes vannoa
viattomuuttanne, niin tulee teidän seurata minua poliisin luo. Siellä
on sopivia keinoja, joilla totuus saadaan ilmi. Mitä arvelette
peukalonpuristimesta? Mutta minä säälin teitä. Vannokaa olevanne se,
joksi pukunne teidät osoittaa, niin annan teidän esteettömästi jatkaa
matkaanne.
-- Olen kreivitär Bertelsköld ja käsken teitä päästämään käteni! --
sanoi vaimo heittäen pois päähineensä ja katsellen miestä suurilla,
tummilla silmillään.
Mutta ruskeapukuinen taisteli tässä elämänsä hurjimman intohimon
puolesta eikä aikonut päästää varmaa saalistaan. -- Te olette siis se,
-- sanoi hän, -- josta on puhuttu sanomalehdissä ja joka olette
karannut miehenne luota. Sitä enemmän syytä minulla on viedä teidät
poliisin luo, josta luultavasti tulette vaeltamaan suoraan
ojennuslaitokseen.
Nainen punastui kovasti, mutta oli vaiti. Tähän soimaukseen hän ei
voinut mitään vastata. -- Oi Bernhard, Bernhard! -- ajatteli hän
sydämensä syvyydessä.
-- Ymmärrätte siis, -- jatkoi poliisiksi tekeytynyt -- että on minun
vallassani saada Tukholman katupojat osoittamaan teitä sormellaan.
Teillä on vain yksi ainoa keino päästäksenne vaarasta. Antakaa minulle
kuninkaan sormus ja te olette vapaa.
-- Ette ole mikään poliisi, olette ryöväri! -- huudahti nainen koettaen
riuhtaista itsensä irti, mutta ruskeapukuisen käsi piti häntä kuin
pihtien välissä.
-- Olen ehkä erehtynyt, -- sanoi mies taas ikäänkuin nöyrtyen. -- Jos
teillä ei ole sormusta, niin vannokaa, ja minä uskon teitä.
-- Tiedätte hyvin kyllä, että minulla on tuo kurja taikakalu, --
vastasi nainen ylenkatseellisesti, -- muutoin ette kerta toisensa
perästä yrittäisi sitä minulta väärällä valalla houkutella. Mutta koska
tiedätte sormuksen voiman, niin pitäisi teidän myöskin tietää, että
kaikki uhkauksenne ovat voimattomat. Ette voi minua murhata, ettekä
ryöstää; joudutatte vain omaa onnettomuuttanne.
-- Armoa, armoa! -- huusi ruskea mies, päästäen äkkiä hänen kätensä ja
heittäytyen polvilleen. -- Te olette oikeassa, te olette tähtien
suojeluksen alainen, enkä minä voi teiltä aarrettanne ryöstää,
ennenkuin itse menetätte omistusoikeutenne siihen. Mutta olkaa minulle
armollinen! Olen tutkinut kaikki luonnon salaisuudet, paitsi tuota
ainoata ja suurinta, joka on jäljellä. Sitä löytääkseni olen penkonut
maat ja meret, niin, olen uhrannut puolet elämästäni... En voi elää
ilman sitä aarretta; sen olemassaolo tekee kaikki pyrintöni tyhjiksi,
niin kauan kuin minä en ole sen omistaja. Antakaa minulle siis se
sormus, niin tahdon olla orjanne, koiranne, tahdon antaa teille onnea
ja kultaa, tahdon puolestanne valloittaa itse taivaan portit!
-- Jos antaisin teille sormuksen, -- virkkoi talonpoikaisnainen, --
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 5 - 23
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 5 - 01
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 2053
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 02
    Total number of words is 3471
    Total number of unique words is 2044
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 03
    Total number of words is 3615
    Total number of unique words is 1914
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 04
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 2048
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 05
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1950
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 06
    Total number of words is 3364
    Total number of unique words is 1976
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 07
    Total number of words is 3602
    Total number of unique words is 1912
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 08
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 2045
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 09
    Total number of words is 3641
    Total number of unique words is 1864
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 10
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1864
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 11
    Total number of words is 3491
    Total number of unique words is 1940
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 12
    Total number of words is 3654
    Total number of unique words is 1820
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 13
    Total number of words is 3754
    Total number of unique words is 1867
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    43.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 14
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2003
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 15
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1859
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 16
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1853
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 17
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1888
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 18
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1870
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 19
    Total number of words is 3683
    Total number of unique words is 1930
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 20
    Total number of words is 3675
    Total number of unique words is 1886
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 21
    Total number of words is 3718
    Total number of unique words is 1836
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 22
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1831
    27.4 of words are in the 2000 most common words
    38.6 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1876
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 24
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1911
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 25
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 1870
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 26
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1937
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 27
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1928
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 28
    Total number of words is 3687
    Total number of unique words is 1914
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 29
    Total number of words is 432
    Total number of unique words is 355
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.