Välskärin kertomuksia 5 - 19

Total number of words is 3683
Total number of unique words is 1930
24.1 of words are in the 2000 most common words
35.2 of words are in the 5000 most common words
40.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kuullut, mitä huhutaan Bertelsköldeistä?
-- En.
-- Huhutaan, että siinä suvussa ei koskaan ole ollut kahta veljeä,
jotka eivät olisi olleet toistensa ankarimmat viholliset, eikä ole
vielä kulunut päivää enemmän aikaa siitä, kun kaksi heistä ampui
toisensa kuoliaaksi ja kaivoi toisensa maahan Carlbergin luona.
-- Vai niin.
-- Raatimies Falkberg on taalalainen, -- hymyili pormestari Haeggström,
joka katsoi kaskun niin onnistuneeksi, että tarjosi hyppysellisen
espanjannuuskaa.
-- Kiitos tarjoamasta, -- jatkoi raatimies, -- se kuuluu tapahtuneen
siitä syystä, että he riitaantuivat erään markkreivittären vuoksi...
-- Asiasta toiseen, hyvät herrat, kas täällä on aivan erinomainen
makupala Riksfiskalenissa, -- virkkoi hoikkasäärinen norrteljeläinen
apteekkari, tunnettu valtiopäivärunoilijana. -- No tämä nyt vasta on
oikein pontevasti ja rehellisesti kirjoitettu ilman mitään turhia
koukuttelemisia. On sitä koko kanalja mieheksi kirjoittamaan kauniisti
ja opettavasti: "Kuinka kauan pitää rehellisten ruotsalaisten sietää,
että ulkomaalaiset konnat, kujeilijat ja irstas roskaväki, joka
lihottaa itseään rehellisen kansan hiellä ja verellä, hutiloivat maan
onnen kanssa?..." Kas, se koskee, hyvät herrat. Tuo on jo hiukan
terävämpää kuin Cicero, vai kuinka?
-- Lue eteenpäin! -- jatkoi muuan maustekauppias, joka myi
aatelittomille tavaraansa.
"Hyvin tunnetaan eräs K----kadun varrella oleva huonomaineinen talo,
jossa joka ilta häpeämättömyys levittelee riikinkukon pyrstöään
kuninkaallisen armon päiväpaisteessa ja jossa pahe herkuttelee itkevän
hyveen verisillä kyynelillä. Tunnetaan myös eräs ylevä patarouva, joka
nimittää itseään Mark----r E----t ja joka kertoo jokaiselle, joka vain
viitsii kuunnella, että kaikki ruotsalaiset ovat tyhmempiä kuin
teurassonnit, minkä hän sitovasti todistaa sillä, että hän nyt yli
puolen vuotta on heitä niin sanoaksemme potkinut portaista alas.
Tiedetään myös, että mainittu patarouva, jolla on hyvä silmä
ruutukuninkaaseen..."-- Olkaa hyvä ja huomatkaa: Rouva ja Kuningas! Se
on komeaa. Hyvät herrat, olen niin lainkuuliainen alamainen kuin
muutkin, mutta minä väitän, että Riksfiskalen on Ruotsin paras
sanomalehti ja sen toimittaja, maisteri Bollfras, on todellinen
isänmaanystävä, jota hänen kansansa aina tulee kiittää.
-- Tietysti, -- jatkoi pormestari uudestaan nuuskaten.
-- Tätä nykyä hän kynsii aatelisia, mutta eikös se ollut sama Bollfras,
joka syksyllä kynsi kaiken kunnian aatelittomilta säädyiltä?
-- Oli, oli! -- huusivat muut vuoroonsa.
-- Olkaa hyvä ja huomatkaa; "K----kadun varrella". Sitä ei kukaan voi
arvata. Ja kas täällä: "Mark----r E----t"
-- Sitäkään ei kukaan voi tulkita. Myöntäkää, että hän on sukkela
mies!... Ja viisikymmentä tuhatta riksiä se kantaa palkkaa siitä, että
saattaa valtakunnan häviöön!
-- Voiko se olla mahdollista?
-- Mahdollista? Se on yhtä varmaa kuin että rauhallisinkin kansa
viimein menettää malttinsa. Kuulin eilen illalla kuiskailtavan jotakin
Kornhamnin torilla. Skeppsbron pikikourilla ei ollut hyviä mielessä. En
tahtoisi olla patarouvan sijassa klo 10 tänäiltana...
-- Äläs. Voisivatko he tosiaankin...
Ja seuran nuoremmat jäsenet hiipivät toinen toisensa perästä ulos
ovesta.
-- No, aikooko raatimies tehdä mitään tuon hävyttömän kuulutuksen
johdosta? -- kysyi pormestari Haeggström.
-- En tiedä, -- vastasi Larsson. -- Ei ollut koskaan suvun tahto, että
tätini antoi itsensä ja omaisuutensa tuolle ylpeälle kreiville.
Niinkuin hän on kartannut, niin hän saa nyt kehrätä. Nyt tahtovat ne
päästä hänestä. Kernaasti minä sen suon. On minulla, Jumalan kiitos,
leipäpalanen tädillenikin. Ei hänen tarvitse nälkää nähdä niin kauan
kuin minä elän.
-- Mutta aatelisroistojen ei pitäisi saada ilkeitä aikomuksiaan
toteutumaan. Mitä arvelee raatimies oikeudenkäynnistä? Se kukistaisi
ylpeät kreivit.
-- Se ei käy laatuun, -- arveli Larsson.
-- Ei tiedä taata, -- virkkoi taas lakimies. -- Mutta jos ei muuta
voitetakaan, niin saadaan ainakin hävyttömiä puheita liikkeelle. Tuo
eilinen juttu kreiveistä tulee juuri sopivaan aikaan.
-- Hm. Minä kirjoitan isälleni Vaasaan.
-- Isästä muistuu mieleeni -- onko totta, että ukko on joutunut
juutalaisen käsiin, joka pettää ja puijaa häntä tehdäkseen muka kultaa?
-- Loruja!
-- Sen parempi -- en minäkään voi sitä uskoa ukosta, joka aina on ollut
ymmärtäväinen mies ja tarkka etujaan valvomaan... Mutta mikäs melu
kadulta kuuluu?
Meluavan väkijoukon isoääninen sorina kuului ulkopuolella
kokoushuonetta, joka sijaitsi syrjäkadulla, lähellä Kuningattarenkatua.
Markiisitar Egmontin hotellin eteen oli vähitellen kokoontunut yhä
kasvava väkijoukko, alussa viskellen vähemmän vahingollisia
kompasanoja, jotka kuitenkin kohta muuttuivat huudoiksi ja uhkauksiksi
sitä mukaa kuin väkijoukko -- niinkuin sen tapa on semmoisissa
tilaisuuksissa -- vähitellen pääsi kiihoittumaan ja kiukustumaan omista
sanoistaan. Tuo usein niin valoisa hotelli oli tosin kyllä tänä iltana
aivan pimeä, eikä ollut mitään ulkonaista syytä, joka olisi voinut
herättää roistoväen vihaa, mutta Riksfiskalen ei ollut turhaan vedonnut
"rehellisiin ruotsalaisiin", joiden piti estää patarouvaa tulemasta
"koroitetuksi valttiässäksi hallitakseen valtakuntaa Nälkäisen Revon
kanssa". Kaikkialla kuohuva tyytymättömyys haki jotakin esinettä, sama
se mitä, johon voisi kohdistua, ja kääntyi nyt turvatonta naisparkaa
vastaan, jolla oli nuo viisi anteeksiantamatonta vikaa, että oli nuori,
kaunis, rikas, rakastettava ja muukalainen Tukholmassa.
-- Morsian ulos! Morsian ulos! -- huusivat useat äänet niinkuin häissä.
-- Rouva ulos; se on vain hakku kuninkaaseen verrattuna! -- huusivat
toiset.
-- Hakut pois! -- melusivat toiset, ja samassa sattui kivi erääseen
yläkerran ruutuun.
Merkki oli annettu. Ensimmäistä kiveä seurasi heti viisikymmentä muuta,
ja ruutujen kilinään sekaantui särjettyjen peilien ritinä muhkeassa
rakennuksessa. Yksi ja toinen pelästynyt poliisi hiiviskeli varovasti
katukulmissa uskaltamatta edes näyttäytyäkään vihastuneelle
väkijoukolle.
Onneksi ei markiisitar ollut kaupungissa. Hän oli aamupuolella mennyt
jonnekin, ei tiedetty minne, ja hänen palvelusväkensä piileskeli
pihanpuoleisissa huoneissa. Kun kaikki kadunpuoleiset ikkunat oli
rikottu, koetti joukko rynnätä porttia vastaan, mutta sen lujat,
raudoitetut tammilankut pitivät tanakasti puoliaan kaikilta
rynnistyksiltä.
-- Katsokaa, tuolla on valkeata ikkunoissa, -- menkäämme sinne
tervehtimään kreiviä, -- huusivat muutamat, jotka olivat väsyneet
turhaan työhön.
-- Hän on siellä! Hän on siellä! Patarouva on tänä iltana ristisoltun
luona! -- huusivat toiset hurjasti ihastuneina.
Nyt oli rahvas sen kummallisen mielenmuutoksen johdosta, joka on niin
tavallista sen raivotessa, saanut päähänsä, että markiisitar oli kreivi
Bertelsköldin hotellissa, joka oli siinä aivan lähellä; ja kun
kaikenlaiset synkät huhut veljenmurhasta, joka muka oli tapahtunut
Solnassa edellisenä päivänä, olivat kiihoittaneet mielialan luultua
murhaajaa vastaan, niin ei muuta tarvittu, ja aivan odottamatta kääntyi
nyt koko sokea vimma Bertelsköldiä vastaan. Tukholman katujen roskaväki
ei itsekään tiennyt, kuinka oikeaan sen vaisto tällä kertaa osui. Ei
kukaan aavistanut, että nyt käännyttiin juuri sitä salaista kiihotinta
vastaan, joka omaa kostoansa tyydyttääkseen oli pannut kaikki nämä
meluavat joukot liikkeelle syytöntä vastaan.
-- Hakut pois! Alas kaikki kreivit ja markiisit! -- karjui eteenpäin
ryntäävä joukko, ja ilman muuta sodan julistusta alkoi kiviä sinkoilla
kirkkaasti valaistua rakennusta kohti, jonne kreivi Bernhard
Bertelsköld juuri tänä iltana oli koonnut parhaat valtiolliset
ystävänsä näkemään markiisitar Egmontin häväistystä ja sortumista.
Tämän alkulaukauksen vaikutus lienee ollut yhtä nopea kuin odottamaton,
sillä hätääntyneitä varjoja näkyi vilahtelevan ikkunaverhojen takana ja
tuokion kuluttua oli asunto tyhjä.
Mutta joukko ei tyytynyt siihen, se tahtoi saada näkyvän uhrin
ivattavakseen tai tuhotakseen.
-- Morsian ulos! Morsian ulos! -- huudettiin taaskin entistä hurjemmin.


32. HÄMÄHÄKKI VERKOSSAAN.

Kreivi Bernhard Bertelsköld oli seisonut ikkunassaan ja kuunnellut
melua, huulillaan tuo ivallinen itserakas hymyily, joka niin hyvästi
kuvasteli hänen luonnettaan. -- Ne ovat vain markiisitar Egmontin
ihailijoita, jotka pommittavat häntä sokeriherneillä, -- oli hän
vastannut, kun joku hänen vieraistaan kysyi syytä meluun, ja kun
läsnäolevat eivät kuuluneet markiisittaren ihailijoihin, oli tätä pilaa
pidetty hyvin onnistuneena.
-- Se on "Zenaïden" kuoro, joka osoittaa kunnioitustaan majesteetin
_opera comiquen_ ensimmäiselle näyttelijättärelle, -- lisäsi eräs
kamarijunkkari, joka turhaan oli odottanut tulla kutsutuksi
markiisittaren viimeisiin iltahuveihin.
-- Kätten taputtajilla on hyvät kourat, näyttelijätär on saava
tarpeensa! -- huudahti muuan madonsyömä presidentti, joka kuului nuoren
ranskattaren moniin hylättyihin ihailijoihin.
-- Kuulkaa, yleisö tulee tännepäin! He tuovat hänet mukanaan
riemukulussa, -- huomautti toinen samanlainen.
-- Parooni Vergennes on ihastuva madamen voitosta yhtä paljon kuin hän
itse! -- lisäsi Bertelsköld.
Tuskin oli hän sen sanonut, kun kivi lensi sisään läpi ruudun ihan
läheltä häntä ja musersi vastaisella seinällä olevan viehättävän,
alabasterisen Venus kuvan.
-- Mitä tämä merkitsee? -- kysyivät vieraat kalveten.
-- Harhaan ammuttu kuula, joka oli aiottu toisaalle, -- vastasi
Bertelsköld. Mutta samassa lensi toinen kivi toisesta ikkunasta, ja
kohta niitä alkoi tulla tuiskuamalla tämmöisiä tervehdyksiä, mikä
pannen tekotukkia epäjärjestykseen, mikä musertaen milloin
seinäpeilejä, milloin kynttiläkruunuja.
-- Morsian ulos! Morsian ulos! -- huudettiin ulkona.
Vieraat pakenivat pelästyksissään läheisiin huoneisiin.
Isäntä itsekin näytti ensin vähän pelästyvän. Mutta mistä Bernhard
Bertelsköldiä lieneekään voitu syyttää -- pelkuri hän ei ollut. Hän
lähetti salaa sanan kaupungin ylipäällikölle pyytäen, että tämä
puhdistaisi kadut, mutta siihen mennessä hän tarvitsi aikaa. Hän avasi
parvekkeen oven ja astui ulos.
Katua valaisivat vain muutamat kurjat öljylyhdyt, joista sitäpaitsi
useita oli rikki, mutta kreivi tunnettiin hänen oman salonkinsa
valossa. Hurja ulvonta kuin tuhannen irtipäästetyn villipedon suusta,
kohosi hänen tullessaan näkyviin, tumman, aaltoilevan väkijoukon
keskestä kadulta.
-- Kuolema veljenmurhaajalle! Pois kreivikonna! Morsian esiin! -- huusi
vimmastunut joukko, ja taaskin suhisi kivisade, tiheä kuin ukkospilven
sadekuuro, tuon rohkean miehen pään ympärillä, joka uskalsi uhmata
vapaata kansaa.
Bertelsköld seisoi kylmänä, kädet ristissä ja odotti kärsivällisesti,
kunnes kauhea melu oli vähän tauonnut. Sitten hän koroitti korkean
äänensä ja huusi:
-- Minä kiitän jokaista rehellistä ruotsalaista, joka on täällä läsnä,
siitä, ettei hän säästä ylhäisiä eikä alhaisia, kun on kysymyksessä
kostaa isänmaan puolesta.
-- Missä on veljesi, konna! -- huusivat muutamat
-- Hiljaa! Kuunnelkaamme, mitä hän meille valehtelee! -- huusivat
toiset.
-- Minä kiitän jokaista rehellistä ruotsalaista, -- jatkoi Bertelsköld,
-- siitä, että hän on käynyt kostamaan häväistyn hyveen ja loukatun
isänmaan puolesta ulkomaalaiselle petturille, joka on tullut tänne
riistämään hikemme ja työmme hedelmät, varastaakseen leivän köyhän
työntekijän suusta. Se on rehellisesti ja kunniallisesti tehty, pojat!
Itse olen jo lopettanut kaiken seurustelun tuon hävyttömän naisen
kanssa, jota tänä iltana haette, enkä ole lepäävä ennenkuin hän on
raipoilla ja vitsoilla ajettu vanhasta Ruotsistamme, joka on liian hyvä
ja vapaa vierasten varkaiden raadeltavaksi!
-- Hyvä! Hyvä! Ei, kuulkaahan, hän puhuu kuin mies! -- rähisi helposti
petettävä joukko, samalla kun äänet loitompana vielä jupisivat: -- Se
on hänen luonaan piilossa! Missä on hänen veljensä?
-- Lähettäkää joitakuita joukostanne tänne tutkimaan taloani, ja jos
kavaltaja on luonani, niin älkää jättäkö kiveä kiven päälle! -- jatkoi
puhuja. -- Kuka kysyy veljeäni? Emmekö minä ja veljeni ole vaatineet
kaksintaisteluun ylhäistä herraa, jota en tahdo mainita, vaan joka asuu
tuolla Pallohuoneen luona, koska hän häpäisi kansan oikeuksia ja sanoi,
että kaikki aatelittomat säädyt olisi ruoskittava pois valtiopäiviltä?
Enkö ole puolustanut kuningasta hänen vihollisiaan vastaan, jotka
tahtovat hallita Svean valtakuntaa ranskalaisten ja venäläisten
määräysten mukaan? Eläköön kuningas! Eläköön kansa! Eläköön vapaus!
Vanha Ruotsi eläköön! Hurraa!
-- Hurraa! Hurraa! -- melusi mielensä muuttanut väkijoukko, joka oli
täysin vakuutettu siitä, että mies, joka noin kauniisti puhui
sorretusta hyveestä ja loukatusta isänmaasta, mies, joka niin
miehuullisesti oli taistellut kansan ja vapauden puolesta, ei mitenkään
voinut olla se murhaaja tai kavaltaja, joksi häntä äsken oli luultu. Ja
tähän yleiseen kaikuvaan hurraahuutoon sekaantui kohta joukko käheitä,
juopuneita ääniä, jotka kaikin voimin huusivat: eläköön Bertelsköld!
-- Minä kiitän teitä, -- jatkoi kreivi melkein kuninkaallisesti
kumartaen, mikä sopi hänelle sitä paremmin kuin ei kukaan heikossa
valaistuksessa voinut erottaa hänen huulillaan väreilevää ivallista
hymyä, -- minä kiitän teitä vapautetun isänmaan nimessä ja pyydän teitä
kaikkia viettämään iloista iltaa hyvän käytöksenne palkinnoksi.
Näin sanoen hän heitti kolme kukkaroa, täynnä hopearahoja, luultavasti
arvoltaan kolme tai neljäsataa riksiä, väkijoukon keskeen. Hurraahuudot
eivät tahtoneet loppua, joukko repaleisia hattuja lensi ilmaan, ja jos
puhuja olisi seisonut tuolla alhaalla, olisi häntä varmaankin kannettu
riemusaatossa pitkin katuja.
-- Kapakkaan! Kapakkaan! -- kuului nyt pauhaava huuto, johon yhtyi
ääniä vaatien, että ensin olisi rangaistava Pallohuoneen luona asuva
kavaltaja, Sprengtporten, hän, joka oli aikonut ajaa aatelittomat
säädyt valtiopäiviltä, Syntyi riita, ja metelin raivoisat aallot
alkoivat kääntyä toisiaan vastaan.
Bertelsköld seisoi yhä vielä huoneensa parvekkeella, sydämessään
ivallisesti nauraen herkkäuskoiselle roskaväelle, jonka sokeaa vihaa
hän osasi niin hyvin käyttää tarkoituksiinsa. -- Hyvin käy, -- sanoi
hän itsekseen. -- Huomenna merkitsee nimeni Tukholmassa vapauden
puolustajaa ja tuon tyhmän roistoväen hartioilla minä tahdon kiivetä
niin korkealle, että itse majesteetti on vapiseva... Vihdoinkin! Tuolla
tulevat uudet, minun kutsumani, tämän sepittämäni ilveilyn näyttelijät.
Roistoväki saa nyt maksaa kulungit särjetyistä ruuduistani. Mutta minä
pesen käteni. Voinko minä estää rakuunoita murhaamasta vapautta?
Minähän olen sitä puolustanut.
Sana, jonka Bertelsköld oli salaa lähettänyt ylipäällikölle, oli
sattunut kuulevaan korvaan. Tämä herra kuului myssypuolueeseen, joka
vallitsevan kovan tyytymättömyyden vuoksi joka hetki pelkäsi
valtiopäivien hajoamista vallankumouksen puhkeamisen muodossa, eikä
siis tarvittu muuta kuin viittaus, niin hän riensi jo kukistamaan
uhkaavaa kapinaa. Hän oli antanut käskyn, että erään osaston
henkirakuunoita oli heti noustava satulaan ja riennettävä puhdistamaan
katuja maksoi mitä maksoi.
Meluavan väkijoukon vielä kiistellessä siitä, olisiko mentävä kapakkaan
vai Pallohuoneelle, ratsasti osasto Norrmalmin torilta vasempaan ja
sitten Kuningattarenkadulle ajaen edellään kaikki, jotka sen tielle
tulivat. Närkästyksen ja hämmästyksen huuto kulki ratsastajain edellä
ja saapui hotellin edustalla olevan väkijoukon kuuluville, joka
äkkiarvaamatta huomasi olevansa peloittavan ylivoiman ahdistamana.
Raivoisimmat asettuivat vastarintaan ja repivät kiviä kadusta, mutta
ennenkuin he vielä ehtivät järjestäytyä, olivat rakuunat heidän
niskassaan ja hakkasivat sokeasti tiheisiin joukkoihin, ensin miekan
lappeella, mutta pian jo teräpuolellakin. Kaikki vastustus oli turhaa.
Oikealla ja vasemmalla kaatui väkeä hevosten kavioiden alle, kirouksia
ja valitushuutoja kuului sekaisin, ja muutaman minuutin kuluttua oli
ratsuosasto ajanut sivu, karkoittaen edellään pakenevia joukkoja, jotka
vihdoin hävisivät etäisemmille syrjäkaduille.
Bertelsköld oli vetäytynyt hiukan taapäin, mutta seisoi vielä
parvekkeen ovella tuntien salaista vahingoniloa, semmoista, jota ei hän
pitkään aikaan ollut kokenut. Kaikki oli hänelle onnistunut: hän nautti
täysin rinnoin siitä kostosta, jonka hän oli valmistanut kaikille
vihollisilleen, vaarasta, jonka hän niin taitavasti oli välttänyt
ja siitä kansansuosiosta, jonka hän niin äkkiä oli saavuttanut
tuolta halveksittavalta roskaväeltä, joka oli tervehtinyt häntä
puolustajanaan, aavistamattakaan, että hän kohta heittäisi sen katuun
verta vuotamaan ja hevosten kavioiden alle tallattavaksi. -- _C'est
tout accompli_, kaikki on valmista! -- sanoi hän itsekseen.
Mutta hän erehtyi. Kaikki ei ollut vielä valmista. Jotakin vielä
puuttui.
Väkijoukossa hotellin edustalla oli myöskin eräs markiisitar Egmontin
palvelijoista, joka oli hiipinyt katsomaan, mitä järjetön joukko vielä
aikoi toimittaa. Piiloutuneena vastapäätä olevaan porttiholviin, oli
uskollinen palvelija äärettömäksi mielikarvaudekseen kuunnellut niitä
herjaussanoja, joilla kreivi oli parvekkeelta häväissyt hänen
jumaloitua emäntäänsä, ja hän mietti mielessänsä kostoa. Kun sitten
meteli kadulla oli tauonnut, ja Bertelsköld vielä seisoi parvekkeen
ovella, kaappasi mies porttikäytävästä kiven ja heitti sen niin
pirullisella taidolla, että kivi sattui kreiviä keskelle vasenta ohimoa
ja kaatoi hänet verta vuotavana parvekkeen oven eteen.
Harvat jäljelle jääneet vieraat kiiruhtivat hätään. Kreivi Bertelsköld
eli vielä, mutta hänen tilansa oli toivoton. Hämähäkki oli surmattu
keskellä omaa verkkoaan.



VÄLSKÄRIN VIIDESTOISTA KERTOMUS.
AAMUN VALKENEMINEN.


-- Ei, serkkuni, ei, nyt ei olla oikeassa, -- sanoi vanha isoäiti
epäilevästi pudistaen kaunista harmaata päätään, jota verhosi hänelle
niin erinomaisesti sopiva, Anna Sofian ompelema yksinkertainen,
valkoinen arkimyssy.
-- Miksi ei olla oikeassa? -- kysyi välskäri vähän veitikkamaisesti ja
katsoi häntä terävästi silmiin.
-- Karkaapas kuin hupsu miehen ja lasten luota, kun on vielä talouskin
hoidettavana ja tiedät jättäväsi kaikki piikain varaan. Ei, kiitoksia!
Semmoisen voi antaa anteeksi lapselle, joka ei ajattele omaa nokkaansa
pitemmälle, mutta ei vanhalle ihmiselle, jolla pitäisi olla enemmän
ymmärrystä. Ajattelin kyllä, ettei siitä hyvää seuraisi, kun Ester
Larsson meni naimisiin omaa säätyään ylemmä, sillä samanlaiset ne
parhaiten yhteen sopivat, ja jos toinen jalka kulkee villasukassa, ei
toista pidä silkkiin pistää. Parasta on, kun antaa ylpeiden ajatusten
mennä menojaan. Kyllähän tyttö puhui aika järkevästi, kun kreivi tuli
Vaasaan kosimaan, mutta katsopas, aina hänen korvissaan soi, että hänen
piti päästä kreivittäreksi. Hän oli "syntynyt prinsessaksi" sanoo
serkku? Suokaa anteeksi, tuo on aivan perätöntä lörpötystä.
Kunniallinen kauppiaan tytär hän oli, ei enempää eikä vähempää, mikäli
minä ymmärrän, ja minusta tuntuu, että hänen olisi pitänyt siihen
tyytyä, kun oli leipäkin loppuiäksi tiedossa. Mutta kas, eipä kelvannut
hienon neidin seisoa puodissa voita punnitsemassa, niinkuin muiden
rehellisten ihmisten; hänen piti vielä kerran päästä tavoittelemaan
"utukuningattaren sukkanauhaa" ja niin hän tulikin rukkasillaan hienoon
sukuun. Mitä hänellä oli siellä tekemistä?
-- Eikö isoäiti muista, että hän antoi kreiville rukkaset ja otti hänet
vasta kauan mietittyään, kun uskoi koko kreivin onnen siitä riippuvan!
-- virkkoi Anna Sofia lämpimästi.
-- Onnen? Niin aina sanotaan. Mikä raukka se oli sellainen kreivi, joka
ei voinut itseänsä hoitaa? Sanottiinhan häntä siivoksi mieheksi, vaikka
hän olikin leskimies ja asui hovissa ja oli rikas kuin ruhtinas. Olisi
hän nyt aina saanut jonkun köyhän neidin. Silloin kävi niinkuin
maailmassa käy, että ylpeät lapsipuolet nyrpistivät nenäänsä, ja kansa
puhui kaikenlaisia tyhmyyksiä. Mutta kun nyt kerran oli tapahtunut se,
mitä ei enää voitu muuttaa, niin tuntuu, että uuden kreivittären olisi
pitänyt antaa asiain mennä menojaan eikä olla tietävinäänkään
tyytymättömistä katseista. Minä kysyn: mitä hän siitä huononi, kun
hänellä oli puhdas omatunto? Olisin sanonut hänen sijassaan, koska hän
nyt kerran oli niin miehevä: kuulepas, hyvä Bernardus vai mikä lienet,
neuvon sinua kunnioittamaan isääsi!
-- Mutta niinhän hän sanoikin! -- huudahti pieni Liisa Kreeta, joka oli
vuodattanut katkeria kyyneliä kuunnellessaan edellisen kertomuksen
alussa esitettyä surullista tapausta.
-- Pidä sinä pieni nokkasi kiinni, kun vanhat puhuvat, -- jatkoi
isoäiti kiivastuen. -- Niin minä olisin kreivittären sijassa sanonut,
enkä olisi neuvonut herra Bernardusta mutisemaan, vaikkapa hän olikin
niin miestä mielestään. Ja sen jälkeen olisin pysynyt omassa
laillisessa kodissani ja pitänyt oman avainkimppuni ja pitänyt huolen
miehestäni ja lapsistani ja opettanut piikoja tottelemaan. Mutta lentää
tuolla tavalla yösydännä kotoaan kuin mustalaisakka, kun on saanut
kuulla vähän nuhteita ja hävyttömyyksiä, sitä kreivitär Esterin on
vaikea puolustaa Jumalan ja ihmisten edessä. Oliko se ihminen ihan
hullu? Sen minä vain sanon serkulle, että jos ei serkku toimita häntä
kohta takaisin, niin serkku saa omatuntonsa edessä vastata, että on
erottanut miehen ja vaimon, äidin ja lapset ja asettanut kallelleen
sen, minkä aina pitäisi olla kohdallaan maailmassa. Kyllähän silloin on
hyvä syyttää kohtaloa ja ennustuksia ja sormuksia ja muuta kurjaa
taikauskoa, kun ei huolita Jumalan ja ihmisten laillisesta
järjestyksestä. Kas niin oli sen asian laita. Mitähän serkulla voisi
olla sitä vastaan sanomista?
-- Saanko nyt sanoa ajatukseni? -- kysyi välskäri sävyisästi.
-- Olkaa niin hyvä. Olenpa utelias kuulemaan, miten serkku koettaa
tehdä mustan valkeaksi.
-- Olen kerran ennen sanonut, että on suuri merkitys sillä, mistä
aineesta ihminen on tehty. Jos hän on haavasta, niin hän pian taittuu,
jos pajusta, niin voi hänestä palmikoida vaikka lattiamaton, mutta jos
joku on tehty koivusta, niin voi tapahtua, että hän antaa vitsaa
kurittajalleen. Ja minä arvelen, että meidän olisi jo pitänyt nähdä,
mistä puusta Ester Larsson oli tehty. Hän tuli, eikä suinkaan
ylpeydestä, korkeasukuisen kreivin perheeseen tavaten siellä vastassaan
aikansa voimakkaimmat ennakkoluulot miltei täysikasvuisissa
lapsipuolissaan. Jos hän olisi tuntenut heidät oikein, olisi hän alusta
alkaen varustautunut heitä vastaan ja vaatinut itselleen oman pesän,
lapsipuolten tultua lailliseen ikään. Mutta hän luotti rakkauden
voimaan, luotti siihen, että se voi luoda uuden maailman ja olikin
oikeassa, vaikka tosin vähän liian varhain, sillä uusi tapa tarvitsee
monta sukupolvea itääkseen. Hän teki, mitä suuret sielut tavallisesti
tekevät: hän ei ryhtynyt minkäänlaisiin varokeinoihin ja siten hän tuli
riippuvaiseksi ennakkoluulosta, joka oli häntä itseään voimakkaampi.
Tämä olisi voinut häiritä, mutta ei murtaa hänen onneaan, jos hänellä
vain olisi ollut mies, joka olisi ollut kyllin voimakas hänen tähtensä
uhmaamaan turhia ennakkoluuloja ja tukemaan häntä rautaisella kädellä.
Mutta kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld oli yhtä heikko kuin hyvä. Hän
häilyi itsekkäässä rakkaudessaan ihailemansa puolison ja jumaloimansa
pojan välillä; hän ei nähnyt syvää juopaa, joka ammotti heidän
välillään; hän näki pinnan eikä mitannut syvyyttä; hän ei ymmärtänyt,
mitä hänen puolisonsa kärsi. Tämä on ikävää, ajatteli hän, mutta kyllä
se siitä paranee; koetamme välttää kohtauksia, jotka vain saattavat
meidät pahaan huutoon.
-- Oli sekin mies! -- virkkoi isoäiti. -- Olin luullut Kaarle Viktor
Bertelsköldiä kunnon mieheksi ja nythän hän käyttäytyy kuin mikäkin
raukka. Eikö hän olisi voinut sanoa Bertrandukselleen tai mikä hän oli:
tässä olen, poika, ja tässä on äitisi: ymmärräthän! Tahtoni on, että
osoitat äitipuolellesi kaikkea hänelle tulevaa kunnioitusta ja sillä
hyvä.
-- Ja jos hän olisi sen sanonut, -- jatkoi välskäri, -- ei hän olisi
tehnyt sitäkään muun kuin näön vuoksi, niinkuin hän nytkin vain
näennäistä rauhaa saavuttaakseen koetti olla taipuvainen. Mutta
kreivitär Ester oli niitä syviä luonteita, jotka eivät tyydy
ulkonaiseen muotoon; hän tahtoi totuutta. Kun hän sentähden näki
erehtyneensä rakkauden "muurejamurtavasta" voimasta, niin hän valitsi
keinon, joka oli sekä outo että kummastuttava, väkivaltainen ja
tuskallinen, ja samalla semmoinen, jonka piti murtaa muurit, mikäli se
on ihmisten vallassa. Ja jos hän ei mitään muuta saavuttanutkaan, niin
saavutti hän ainakin selvyyden; hän katkaisi kahleen, joka muuten olisi
hänet hitaasti tappanut. Hän käsitti heti koko asemansa: tänne hän ei
voinut jäädä alati seisomatta, itse poljettuna, erottavana muurina isän
ja lasten, sisarusten ja sisarusten välillä. Jos hän sitävastoin
poistuisi, niin ei mikään estäisi ylimyksellistä perhettä taaskin
yhteen sulautumasta. Hänen miehensä oli heikko, hänen omat lapsensa
olivat nuoria; hänen menettämisensä heitä surettaisi, mutta ei
murtaisi. Aallot kuohahtaisivat hänen päänsä päällä, mutta järvi
tyyntyisi jälleen.
-- Olen vihainen, niin vihainen Bernhardille, että tahtoisin häntä
purra! -- huudahti Anna Sofia. -- Paul parka!
-- Vera parka! -- nyyhkytti Liisa Kreeta.
-- No, minä ennustan, että heidän äitinsä vielä palaa, kun ajattelee
asiaa; vai kuinka, serkku? -- kysyi isoäiti.
-- Mistä minä sen tiedän? -- virkkoi välskäri. -- Ei juuri siltä näytä.
-- Niin, Bertrandus on saanut kolauksen vehkeistään; mutta mitä Pauliin
tulee, -- jatkoi isoäiti, -- niin hän näyttää siivolta nuorukaiselta,
vaikkakin liian romanttiselta. Antaa ampua itsensä kuoliaaksi ilkeän
veljensä vuoksi, se nyt oli kerrassaan ihmeellinen päähänpisto. Miten
oikein lienee ollut kasvatuksenkaan laita, kun hän yhteen aikaan
ajatteli niin jumalattomia asioita. Ei mahtanut poika saada tarpeeksi
kuria katkismusta oppiakseen. Entä Larsson, se vanha kitupiikki.
Saadaanpa vielä nähdä, että hän antaa tuon saksalaisen tohtorin peijata
itseään, se näyttää olevan vanha veitikka. Kuinka voi serkku uskotella
meille, että ihminen voi elää sadanneljänkymmenen vuoden vanhaksi?
-- Niin, -- sanoi välskäri, -- minä kerron vain, mitä muut ennen minua
ovat luulleet. Sata vuotta sitten uskottiin elämän nesteeseen ja
kullantekotaitoon aivan yhtä paljon kuin Kaarle XI:n aikana noitiin.
Juuri silloin, kun uusi valo koitti, pääsi pimeys taas hetkeksi
valloilleen entistä mustempana. Kustaa III:n aikana valaisivat maailmaa
luonnontieteet kuin uusi aamurusko. Aivan luonnollista oli, että vanha
taikausko silloin leimahti uudelleen. Siihen aikaan polvistuivat
ihmiset enemmän Cagliostron kuin Jumalan edessä. Ei koskaan ole
alkemiaa uutterammin harjoitettu kuin juuri siihen aikaan, jolloin
Scheele ja Bergman kantoivat kasteelle sen parempaa tytärtä kemiaa,
eivätkä ihmiset koskaan ole enemmän tavoitelleet elämän nestettä kuin
Voltairen ja Holbachin opettaessa, että sielu on aine, joka häviää, kun
ruumis häviää.
-- Kummin pitää kertoa enemmän kuninkaasta! -- virkkoi Jonathan, joka
ei oikein ymmärtänyt alkemiaa ja kemiaa. -- Voi, jos saisin nähdä hänet
kerran oikein likeltä!
-- Saathan sen, tämän näköinen hän oli, -- virkkoi välskäri ja nosti
poikaa korvista tämän takertuessa vanhan sedän käsivarsiin.


1. MAMMONAN ORJA.

Valtiopäivämies Joonas Perttilä oli aikoja sitten kyllästynyt
valtiopäiviin ja Ruotsin pääkaupunkiin. Kuta pitemmälle kevät kului,
sitä miettivämpänä hän astuskeli joutohetkinään -- ja niitä hänellä oli
paljon -- katseli sinistä taivasta ja jäätynyttä järveä, kuuli leivojen
lirittelevän ja ajatteli oivaa Isokyrön taloaan, ajatteli, miltä rukiin
oraat nyt mahtoivat näyttää, kun lumi oli sulanut, olivatko rengit
ymmärtäneet ajaa mitä tarvittiin ohrapelloille, mahtoivatko hevoset nyt
keväällä olla hyvin laihoja, olivatko lehmät ja vasikat saaneet
tarpeeksi ruokaa ja oliko jo alettu keritä lampaita. Näitä
ajatellessaan hän huokasi syvään tämän maailman kaikkia vaivoja
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 5 - 20
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 5 - 01
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 2053
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 02
    Total number of words is 3471
    Total number of unique words is 2044
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 03
    Total number of words is 3615
    Total number of unique words is 1914
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 04
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 2048
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 05
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1950
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 06
    Total number of words is 3364
    Total number of unique words is 1976
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 07
    Total number of words is 3602
    Total number of unique words is 1912
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 08
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 2045
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 09
    Total number of words is 3641
    Total number of unique words is 1864
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 10
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1864
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 11
    Total number of words is 3491
    Total number of unique words is 1940
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 12
    Total number of words is 3654
    Total number of unique words is 1820
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 13
    Total number of words is 3754
    Total number of unique words is 1867
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    43.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 14
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2003
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 15
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1859
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 16
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1853
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 17
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1888
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 18
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1870
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 19
    Total number of words is 3683
    Total number of unique words is 1930
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 20
    Total number of words is 3675
    Total number of unique words is 1886
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 21
    Total number of words is 3718
    Total number of unique words is 1836
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 22
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1831
    27.4 of words are in the 2000 most common words
    38.6 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1876
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 24
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1911
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 25
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 1870
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 26
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1937
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 27
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1928
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 28
    Total number of words is 3687
    Total number of unique words is 1914
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 29
    Total number of words is 432
    Total number of unique words is 355
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.