Välskärin kertomuksia 5 - 13

Total number of words is 3754
Total number of unique words is 1867
26.4 of words are in the 2000 most common words
37.6 of words are in the 5000 most common words
43.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
aamuna jäi rukous lukematta, mutta sinä päivänä kävi pahoin. Minä löin
rikki Bergflyktin kauneimman kukkaruukun, nyrjäytin jalkani, olin
hammastaudissa, riitelin pitkän Kaisan kanssa keittiössä ja sain
ankaria toria. Ei ole milloinkaan hyvä, kun unohtaa aamurukouksensa.
-- Etkö tiedä, että äiti on matkustanut pois? -- kysyi Paul, joka tunsi
itsensä kummallisen levottomaksi.
Vera katseli häntä suurin, ihmettelevin silmin.
-- Matkustanut pois? -- sanoi hän. -- Sitä ei kukaan saa minua
uskomaan; luuletko, että minä olen niin helposti narrattavissa kuin
ennen?
-- Ymmärrän. Hän ei tahtonut herättää sinua, kun hänen viime yönä
täytyi niin äkkiarvaamatta lähteä matkalle.
-- Niinkö luulet? Kuinka saatat olla niin yksinkertainen? Äitinikö
matkustaisi pois sanomatta minulle hyvästiä? Ei, sitä he ovat
uskotelleet sinulle, tehdäksensä sinulle jonkin kepposen. Saatpahan
nähdä, että ulos mennessäsi äiti on oven takana piilossa ja panee
molemmat kätensä silmiesi eteen ja sanoo: arvaapas, kuka olen! Kas,
silloinpa he nauravat sinulle, kun annoit narrata itseäsi.
Kuinka ihmeellisen voimakas onkaan lapsen usko! Pikku Veran lujassa
luottamuksessa oli jotakin niin tartuttavaa, että Paul nopeasti aukaisi
oven katsoakseen, eikö tämä kaikki ollutkin ainoastaan häijyä pilaa ja
eikö hänen äitinsä seisonut hymysuin oven takana valmiina molemmilla
käsillään peittämään hänen silmiänsä ja sanomaan nuo rakkaat sanat,
joita hänen oli tapana sanoa Paulin lapsena ollessa: arvaapas, kuka
olen!
Mutta oven takana ei seisonut ketään, ja hän istahti taas alakuloisena
Veran vuoteen laidalle.
-- Sanoi kai äitimme kumminkin joskus, että hänen täytyisi matkustaa
pois terveytensä tähden? kysäisi hän.
-- Sitä hän ei milloinkaan sanonut. Miksi hän olisi sanonut semmoista,
jota ei koskaan aikonut tehdä? Äitini ei voi valehdella, -- vastasi
tyttö vakavasti.
-- Muistelehan kuitenkin! Ehkä hän sanoi jotakin, esimerkiksi eilen,
että sinun tulisi olla tottelevainen hänen poissa ollessaan, tai ettet
saisi unohtaa aamu- ja iltarukoustasi, vaikka hän joksikin aikaa
olisikin estetty sitä kanssasi lukemasta.
-- Sitä hän ei sanonut. Näin vain, että hän oli toisinaan kovin
pahoillaan, kun Bernhard oli ilkeä hänelle ja sanoi häntä madameksi.
Äidistä ei ollut mieleen, että häntä sanottiin madameksi, vaikka se on
kohtelias sana, sanoi hän, ja vaikka sitä käytetään keisarinnoja ja
kuningattaria puhuteltaessa.
-- Eikö Bernhard ollut kohtelias äidille?
-- Olipa kylläkin. Hän on aina kohtelias, kun on oikein pilkallinen.
-- Mitä äiti sanoi, kun tulit sanomaan hyvää yötä?
-- Minä suutelin hänen kättänsä, ja hän painoi suudelman otsalleni.
Nuku makeasti, sanoi hän.
-- Eikö mitään muuta?
-- Niin, sitten hän sanoi: sano Beatalle, että hän muistaa sammuttaa
kynttilän. Yöllä oli pimeä, vaikka nyt onkin kesä: meillä oli vieraita,
ja me menimme levolle tavallista myöhemmin. Kun äiti meni, kääntyi hän
ovessa ja sanoi: Jumala sinua varjelkoon!
-- Mutta ei mitään matkasta?
-- Sinä siinä matkoinesi! Mene tiehesi, että pääsen vuoteelta, niin
saatpa nähdä, että kyllä löydän äitini!
Paul lähti hänen luotansa mennen puistoon, etsiäkseen luonnosta sitä
selvyyttä, jota ei löytynyt omasta itsestään. -- Niin se kuitenkin on,
-- sanoi hän itsekseen. -- Hän on matkustanut jäähyväisiä heittämättä,
säästääksensä sekä itseltään että Veralta ensi eron kaihon.
Sill'aikaa sai kreivi Bernhard kutsun isänsä luo.
-- Tämä teeskentely käy sietämättömäksi ja inhoittavaksi, -- sanoi
vanha kreivi, jonka avonainen, ritarillinen luonne ei voinut suostua
näihin salaisiin vehkeisiin, joihin hän vastoin tahtoansa näki
kietoutuneensa. -- En voi kauemmin teeskennellä levollisuutta Paulin
edessä, kun epäilys ja rauhattomuus mieltäni kalvavat. Meidän täytyy
tehdä tästä loppu, ja minä olen valmis sanomaan hänelle kaiken.
-- Rukoilen teitä, isäni, malttamaan mielenne, -- pyysi kreivi
Bernhard. -- Ennenkuin tiedämme mitään varmaa kreivittären katoamisesta
ja millä keinoin hänen tekonsa on parannettava, panisimme kaiken
alttiiksi, jos uskoisimme tämän perhesalaisuuden tuolle tuittupäiselle
pojalle, tuommoiselle Gil Blasille ja Don Quixotelle, joka panee
taivaat ja maat liikkeelle löytääkseen äitinsä. Vielä hiukan
kärsivällisyyttä, isäni; Louise tuntee nyt jutun juonen, ja me kolme
koetamme kaikin keinoin löytää pakolaisen ja palauttaa hänet. Jos se
onnistuu, niinkuin minulla on syytä luulla, niin on meidän sitten
helppo sanoa, että madame esim. oli tullut liian myöhään Norrköpingiin.
Laiva oli jo lähtenyt ennen hänen sinne tuloansa, ja hän palaa
takaisin, koska joku kuuluisa lääkäri on määrännyt hänelle toisenlaisen
parannuskeinon, esim. Ramlösassa, jos se nyt on niin välttämätöntä.
Taivaan tähden, ei mitään levottomuutta, ei mitään kysymyksiä, jotka
voivat ilmaista asian oikean laidan, sillä palkolliset ovat vielä
epäilevällä kannalla! Mutta nähdessään meidät aivan tyyninä ja
rauhallisina he uskovat vihdoin sepittämäni selityksen; me voitamme
aikaa, ja siitä riippuu kaikki.
-- Mikä häpeä, kun täytyy kuin pahantekijä karttaa ja kavaltaa omia
palvelijoitaan, omia lapsiaan!
-- Ja kenen tähden sen teemme? Eikö se kaikki tapahdu hänen tähtensä,
joka meidät on tähän pulaan saattanut.
-- Unohdat oman osuutesi siinä, sinä, joka olet ajanut toisen äitisi
kurjuuteen ja maanpakoon! -- huudahti isä närkästyneenä.
-- Voisin minäkin, isäni, vastata teille tähän jotakin, mutta meillä ei
ole nyt aikaa moitteihin siitä, mitä on tapahtunut; meidän täytyy
yksissä neuvoin koettaa korjata sen seurauksia. Vielä kerran, sallikaa
minun toimia, ja kaikki on muuttuva hyväksi; mutta jos te ennen
aikojanne turmelette minun toimeni, niin on rikkouma auttamaton ja
häväistystä mahdoton välttää.
-- Tee sitten, mitä voit, -- sanoi kreivi vastahakoisesti. -- Mutta
kolmen päivän kuluessa olkoon kaikki selvillä. Kauemmin en voi näytellä
petturin osaa.
Ilkkuva, tuskin huomattava hymy väreili kreivi Bernhardin huulilla,
kun hän lähti isänsä luota ja meni antamaan espanjalaiselle
kamaripalvelijalleen, jolla yksin oli hänen luottamuksensa,
tarpeellisia ohjeita. Itse kävi hän mitä suurinta varovaisuutta ja
viekkautta noudattaen tiedustelemaan jälkiä, mitkä voisivat johtaa
kreivittären paon ja nykyisen olinpaikan perille.
Hänen pakonsa oli nähtävästi tapahtunut klo 1 jälkeen, jolloin hän
lähti puolisonsa huoneesta, ja ennen neljää aamulla, jolloin
palvelusväki rupesi liikkumaan. Hän oli ottanut mukaansa osan
vaatteistaan, tosin ainoastaan vähän liina- ja pitovaatteita, mutta
kuitenkin enemmän kuin hän itse on kyennyt kantamaan. Hänellä on siis
täytynyt olla auttaja; mutta kuka?
Kreivi Bertelsköld tuli vakuutetuksi siitä, ettei yhtään verestä
rattaanjälkeä johtanut Falkbyn kartanosta maantielle, lukuunottamatta
niiden kärryjen jälkiä, joilla Paul ja hänen opettajansa olivat
tulleet. Kreivittären oli siis täytynyt joko kävellä maantielle tai
paeta järven poikki, ja viimeksimainittua arvelua näkyi vahvistavan se
seikka, että yksi niistä veneistä, jotka eilen oli laituriin
kiinnitetty, oli tietymättömissä. Mutta ei ollut mahdollista, että hän
yksinään olisi uskaltanut järven poikki. Joku oli arvatenkin soutanut
hänet yli eikä kenties vieläkään tullut takaisin. Kuka oli tämä
soutaja?
Kreivi Bernhard kuulusteli salaa, oliko kukaan talon palvelijoista
sattumalta poissa. Ei kukaan ollut poissa. Hänen epäluulonsa kääntyivät
Bergflyktiin: vanha puutarhuri tavattiin äreänä, mutta levollisena
askaroimassa kukkainsa kanssa, niinkuin ennenkin.


14. LÄHENEVIÄ MYRSKYJÄ.

Iltapäivällä tuli espanjalainen José takaisin tiedusteluretkiltään ja
kertoi havaintonsa. Hän oli kuljeksinut halki koko seudun, ollen muka
hevosia ostelemassa, mutta kaikki turhaan. Hän oli lupaillut suuria
palkintoja sille, joka pääsisi erään luulotellun varkaan jäljille, joka
viime yönä oli varastanut hänen isäntänsä pyssyn, ja hänelle oli
osoitettu muuatta kuljeksivaa länsigöötalaista, joka samana yönä oli
ollut niillä seuduin.
-- Sinä olet taitamaton pöllö, -- sanoi hänen herransa suuttuneena. --
Minä olen nähnyt enemmän kuin sinä: yksi laiturin luona olevista
veneistä on poissa.
-- _Per dio, sennor_, -- sanoi espanjalainen, tahdon mennä hirsipuuhun,
jos kukaan muu on venettä käyttänyt kuin minä itse soutaessani järven
poikki teidän armonne käskystä.
Kreivi Bernhard puri huultansa. -- Tässä, -- sanoi hän, -- on kymmenen
talaria siitä, ettet ole mitään toimittanut. Saat neljäkymmentä, jos
jotakin toimitat ja sata, kun hankit minulle täyden varmuuden
etsittävästämme.
-- _Gratias, sennor_, tulette olemaan minuun tyytyväinen, -- vastasi
kamaripalvelija viekkaasti silmää iskien.
Falkbyssä oli vielä toinenkin, joka kulutti koko päivän tiedusteluihin,
ja se oli Vera. Häntä ei millään tavalla voitu saada uskomaan, että
hänen äitinsä oli matkustanut hänen luotaan jäähyväisiä sanomatta. Hän
aloitti tutkimalla tarkkaan koko talon, ullakolta kellariin, suuresta
saksanpähkinäpuisesta vaatekaapista aina oman nukkekaappinsa
laatikoihin asti. Kun hän ei mitään löytänyt, toimitti hän tarkastuksen
puutarhassa ja kasvihuoneissa siinä salaisessa toivossa, että tapaisi
äitinsä jonkin pensaan tai kukka-astian taakse kätkeytyneenä.
Puutarhasta hän meni puistoon, sieltä Bergflyktin luo, sieltä
työmiesten majoille ja hovin alustalaisten luo, alinomaa kysellen, eikö
kukaan ollut nähnyt hänen äitiänsä, joka oli häneltä varastettu. Ja kun
ei kukaan kyennyt vastaamaan tähän eriskummaiseen kysymykseen, selitti
Vera, että hän aikoi kulkea "niin kauas kuin tietä riitti", kunnes
viimein nälkä paremmin kuin hänen hoitajattarensa Beata sai hänet
palaamaan kotiin.
Ellei kreivi Bernhard niin suuresti olisi halveksinut niitä
kuolevaisia, jotka eivät vapaasukuisina maailmaan synny, olisi hänellä
ollut syytä kuulostaa kaikkia niitä kuiskeita, jotka Veran
lapsellisista tiedusteluista vain yltyivät. Falkbyn palvelusväki uskoi,
niinkuin hän itse aivan oikein oli huomauttanut, vain puoleksi tuota
kummallista Pyrmontin ja Norrköpingin matkaa, josta näihin saakka ei
kukaan ollut sanaakaan tietänyt; ja mitä heidän oli ajatteleminen, kun
nuorin neiti, kreivittären hellikko ja lempilapsi, tiesi siitä vielä
vähemmän kuin he? Ennenkuin päivä oli lopussa, oli huhu kreivittären
äkillisestä katoamisesta, liioiteltuna ja senkin seitsemällä tavalla
selitettynä levinnyt Falkbystä koko ympärillä olevalle laajalle
hovintilalle.
Mutta nyt olivat mielipiteet kreivittärestä hyvin erilaiset. Hänen
suuri, kaikkia kohtaan osoittamansa hyväntekeväisyys ja hänen arvokas
käytöksensä oli hankkinut hänelle monta harrasta ystävää, jotavastoin
toiset eivät olleet unohtaneet niitä huhuja, jotka olivat liikkeessä
hänen suomalaisesta noituudestansa. -- Hän oli taivaan enkeli, ja
sentähden hän ei saanut elää! -- huudahtivat muutamat. -- Hän oli
noita-akka, hornasta kotoisin, ja hänen aikansa oli loppunut, --
arvelivat toiset.
Sillä se huhu tuli kohta yleiseksi, ettei kreivitär enää ollut elävien
ilmoilla ja että hän viime yönä äkkiä oli kadonnut, ei tiedetty minne;
ja kun jotkut otaksuivat hänen heittäytyneen järveen, uskalsivat toiset
lausua arveluita väkivaltaisesta kuolemasta -- kenen käden kautta, sitä
varoi jokainen ääneensä sanomasta, mutta kullakin oli omat ajatuksensa.
Sanalla sanoen, koko tienoo joutui yleisen hämmästyksen valtaan. Sillä
olihan kreivitär kuitenkin ollut hyvä äiti kaikille alustalaisilleen,
eikä edes noitakaan, joka oli niin hyvä ja herttainen, voinut kadota
maailmasta niin pian ja niin salamyhkäisesti, kaipuuta ja katkeruutta
herättämättä.
Kaikesta tästä mitään aavistamatta lähti Paul illalla käyskentelemään
ystävänsä Eerikki Ljungin seurassa, näyttääksensä tälle linnan ihania
ympäristöjä ja nähdäksensä itse taas ne paikat, jotka olivat olleet
hänelle rakkaita aina lapsuuden ajoilta. He kulkivat puiston kautta
järvelle ja sieltä niittyjen poikki pienelle kirkolle ja kirkonkylään,
jotka olivat ihanassa laaksossa sen kukkulan juurella, jonka huipulla
kreivin linna loisti kaikessa komeudessaan. Ilta oli lauhkea ja kirkas,
maisema lepäsi vaalean vihantana kesän ensi kukoistuksessa. Molemmat
vaeltajat olivat ihastuksissaan; Paul unohti surunsa iloiten
nähdessänsä niitä kauniita viljelyksiä ja uudisrakennuksia, joilla
hänen sukutilaansa oli kaunistettu näinä viimeisinä vuosina, ja hänen
kasvitieteeseen innostuneessa ystävässään herätti seudun
runsasaarteinen kasvisto iloa, joka voitti kaikki sen muut ihanuudet.
-- Tule, -- sanoi Paul, -- lähtien kirkolle päin, -- nyt on
lauantai-ilta, ja silloin on kylän poikien tapana olla pallosilla
kirkonmäellä.
Kohta seisoivat he kirkon läheisyydessä laakson rinteellä, jossa oli
nuorison tavallinen leikkipaikka; mutta leikkivien sijasta olikin
siellä nyt kahteen- tai kolmeenkymmeneen nouseva parvi kylän asukkaita,
jotka tavallista aikaisemmin olivat jättäneet työnsä. He näyttivät
haastelevan jostakin tärkeästä asiasta; huolten pilvi varjosti
useimpain kasvoja, ja jotkut naisista vuodattivat kyyneleitä.
-- Nuo hyvät ihmiset, -- sanoi Paul ystävällensä, -- heillä on
varmaankin mielessään jotakin, joka saattaa heidät levottomiksi. Tule,
kysykäämme heiltä syytä heidän huoliinsa; ehkä voimme antaa heille
hyvän neuvon.
Paul Bertelsköld oli, samoin kuin hänen sisarensa Vera, ollut hovin
alustalaisten erityisessä suosiossa. He olivat jo äitinsä takia
rahvasta lähempänä kuin heidän ylhäisaateliset sisaruksensa, ja olivat
pienestä pitäen oppineet antamaan ihmisarvon matalain majojenkin
asukkaille. Paul oli usein ottanut osaa kylän poikien leikkeihin;
kaikki hänet tunsivat, kaikilla oli tapana sydämellisesti vastata hänen
ystävälliseen tervehdykseensä, ja nyt, kun hän palasi niin pitkän
poissaolon jälkeen -- nyt vaikenivat yht'äkkiä kaikki hänet
nähdessään; ei kukaan tervehtinyt häntä, ei kukaan toivottanut häntä
tervetulleeksi, kaikki olivat hämillään, ja jokainen, joka vain voi,
hiipi hiljaisuudessa tiehensä.
-- Mitä nyt, Pekka, -- sanoi Paul nuorelle rengille, joka oli hänen
entisiä leikkitovereitaan, ja joka vastahakoisesti tarttui siniseen
lakkiinsa, -- oletko tullut sokeaksi tyttöjä töllistellessäsi, kun et
enää tunne minua, vaikka viimeksi tavatessamme löimme kiekkoa
tienristeyksessä?
Renki kyhni tukkaansa ja pyörähti selin, mitään vastaamatta.
-- Ja sinä, Martinpoika, -- jatkoi Paul, kääntyen päin rotevaan
talonpoikaan, joka muinoin oli ollut hovissa työvoutina, -- kuinka on
laitasi, ukkoseni? Vieläkö vanha ruunasi elää, se, joka heitti minut
mäkeen, kun tahdoin taitoani näyttää, ja joka aina potkaisi, kun
kutkutteli sitä kaulaan.
-- Kiitän kysymästä, -- vastasi talonpoika silmät selällään, --
_meille_ ei ole mitään pahaa tapahtunut.
Sanassa _meille_ oli äänenpaino, joka vaikutti, että Paul taas kysyi:
-- Mistä syystä seisotte täällä jurottaen, ikäänkuin vihollinen olisi
maassa. Mistä tärkeästä asiasta te nyt tänä iltana neuvottelette?
-- Mistäpä me neuvoteltaisiin? -- oli vastaus. -- Kun suuret herrat
ratsastavat, väistyy talonpoika tiepuoleen.
-- Jos minä olisin talonpoika, ratsastaisin minäkin, -- laski
nuorukainen leikkiään. -- Ja te Risa-muori, joka valmistatte koko kylän
parhaat juustot, oletteko unohtanut, että minä olin parhaita
ostajianne?
-- Jumala varjelkoon nuorta armollista herraa kaikesta pahasta näinä
pahoina aikoina! -- vastasi ämmä ja niiasi aina maahan asti, kyynelten
vieriessä pitkin hänen kuihtuneita poskiansa.
-- Oletteko niin pahoilla mielin siitä, että näette minut jälleen vai
onko Martinpojan koira hoklinut kaiken viilipiimänne?
-- Katso, kun on nuori, niin voi olla iloinen, vaikka on tapahtunut,
mitä ei ikinä olisi pitänyt tapahtua, -- huokasi akka ja itki vielä
katkerammin.
-- No, mitä sitten on tapahtunut?
-- Jumala varjelkoon sen koskaan tulemasta minun suustani. Hän oli niin
sydämellisen lempeä ja kaunis katsella; hänenlaistaan emme enää ikinä
saa. Mutta me olemme kaikki viheliäisiä ihmisiä. Ei kenkään tiedä
aikaansa eikä hetkeänsä, milloin Herra meidät kutsuu.
-- Eukkoparka! Onko tyttärenne kuollut? Muistaakseni hän meni manalle
jo neljä vuotta sitten.
Vanhus ei virkkanut mitään. Paul huomasi kummastuksekseen kaikkien
muiden pujahtaneen pois, ja olevansa kahden kesken eukon kanssa; hänen
toverinsakin oli käyttänyt tilaisuutta tutkiakseen muutamia kivien
kyljessä kasvavia sammallajeja.
-- Mitä tarkoitatte? Ja minkätähden hiipivät kaikki pois, ikäänkuin
heillä olisi paha omatunto?
Eukko katseli varovaisesti ympärilleen, ja kun luuli olevansa varma
siitä, ettei kukaan häntä kuulisi, nojautui hän nuorukaisen olkapäähän
ja kuiskasi hänen korvaansa:
-- Kavahtakaa tuota Espanjan mustalaista!
-- Josétako? Mitä se merkitsee'
-- Se on hän!
-- En ymmärrä teitä.
-- Jumala suokoon teille avoimet silmät ja korvat, armollinen herra,
sillä me elämme pahassa maailmassa, eikä kenkään ole turvassa pimeyden
nuolilta. Olkaa varuillanne ja muistakaa minun niin sanoneen. Sama
kirves, mikä on kaatanut täysikasvuisen puun sen voiman vuosina, voi
kaataa taimenkin kaikessa sen ihanuudessa. Katso, miten vihollinen on
käynyt tuleentuneiden tähkäpäiden ylitse; miksi ei hänen jalkansa
tallaisi hentoa orastakin?
-- Mutta, Risa-muori, en ymmärrä sanaakaan tuosta!
-- Niin, suokoon Jumala, ettette ikinä ymmärtäisi siitä sanaakaan, --
jupisi akka ja lähti niiattuaan tallustelemaan takaisin kylään.


15. JÄÄNHALKEAMA.

Elämää on toisinaan verrattu jäätyneeseen järveen, jota pitkin huoleton
ihminen astelee kevein jaloin ja jota myöten reet liukuvat kenenkään
ajattelematta sillan heikkoutta tai veden syvyyttä, kunnes jää joko
hitaasti sulaa tai äkkiä murtuu, ja tuo huoleton joukko hukkuu.
Toisinaan myöskin, luistelijan kiidellessä välkkyvää rataansa, kuuluu
kumea jyminä, ja kun hän kääntyy katsomaan, on jäähän ilmaantunut
halkeama. Ehkäpä se on varoitus, ehkäpä se ei merkitse mitään.
Ajattelematon jatkaa huoletonna matkaansa; viisas pyrkii rantaan.
Paul Bertelsköld oli nyt tuommoisella jäällä, ja ne selittämättömät
viittaukset, ne salaperäiset varoitukset, joita hän oli kylässä saanut,
olivat hänen alakuloiseen mieleensä tehneet syvemmän vaikutuksen kuin
mitä hän itsekään tahtoi myöntää. Mietteissään ja sanatonna käveli hän
Eerikki Ljungin rinnalla takaisin linnaan, kun hän sillä kapealla
tiellä joka vei rantaan ja jota tallirengit tavallisesti ajoivat
hevosia juottamaan mennessään, näki skoonelaisen Rasmuksen tulevan
oudolla tavalla hevosen selässä roikkuen.
Poika ei ollut juomariksi tunnettu, ja Paul kysyi, mikä häntä vaivasi.
Vastausta antamatta rupesi Rasmus nyyhkimään hullummin kuin silppukone
-- jos sellaisia siihen aikaan olisi käytetty.
Hänen nuori isäntänsä ei ollut hyvällä tuulella ja kohotti uhkaavasti
ratsuruoskaansa.
-- Pidä hevosesi paikallaan, äläkä riuhdo päitsistä! Vastaa minulle:
oletko kipeä?
-- Minä olen riivattu! -- nyyhki poika.
-- Mitä se merkitsee?
-- Olen noiduttu.
-- Kuka on sinut noitunut?
-- Lempo vie, sitä en uskalla sanoa. Armollinen nuori herra on niin
kiivas.
-- Aiotko vastata? -- Ja ratsuruoska kohosi.
-- Lupaako nuori herra olla vihastumatta, niin totta kies'avita sanon
sen, -- jatkoi poika tehden hurjan yrityksen saadakseen silppukoneen
vaikenemaan.
-- Lupaan sinulle selkäsaunan, jos olet vaiti, ja plootun, jos puhut
totta, -- vastasi Paul, joka aavisti, että pojan hurja nyyhkiminen oli
jossakin yhteydessä kyläläisten eriskummaisen käytöksen kanssa.
-- Niin, niin kies'avita juttelen minä kaikki niinkuin se on, -- sanoi
Rasmus, -- sillä nuori herra saa sen kuitenkin tietää, eikä se ole
minun syyni, että armollinen kreivitärvainaja osasi loihtia niin hyvin.
Sillä nähkääs, kyllä hän oli kristitty ihminen, vaikkei asianlaita
kuulu olevan aivan oikein Suomessa ja Venäjällä, mistä hän kuuluu
olleen syntyisin, niinkuin ihmiset hokevat. Jumala hänen sieluansa
siunatkoon!
-- Kuka armollinen kreivitär?
-- Niin, siinäpä solmu oli, sanoi suutari, kun sai kirpun
pikilankaansa. Hitto vie, kukas muu se olisi, kuin kreivitärvainaja,
äitinne?
-- Oletko hullu, vai onko paksu Hannu houkutellut sinut mukaansa
kapakkaan?
-- Kas, nyt kiivastui herra taas, -- sanoi poika ja siirtyi
varovaisesti syrjään.
-- Näethän, että olen levollinen! -- sanoi Paul, vaikka hänen verensä
kuohui.
-- Kah, minähän luulin, että hän jo tiesi sen, jatkoi Rasmus yhä vielä
valmiina hädän tullen pakenemaan. -- Sillä, näet sen, minä jaarittelin
eilen jotakin kreivitärvainajan noituudesta, ja siitä sain palkkani
mestarilta. Mutta kieli on paha kappale, sanoi akka, kun nautti
lääkkeitä, ja viime yönä ahdisti minua painajainen. Ylös noustessani
oli pääni kuin lyijystä, ja paholainen on nipistellyt minua koko päivän
yksin pikkusormestakin. En minä voi seistä, enkä minä voi käydä, ja kun
koetan ratsastaa, tanssivat aidan seipäät niinkuin kuokkavieraat
pidoissa. Näet sen, se tuli minulle siitä, kun en osannut suutani
sulkea.
-- Mene makaamaan, sinä olet sairas! -- sanoi Paul, joka nyt alkoi
ymmärtää, että poika puhui houreissaan.
-- En minä ole häntä tuhonnut, -- jatkoi Rasmus yhä sekavammin. -- Sen
on Jooseppi tehnyt. Yöllä, kun en voinut nukkua, menin ikkunan luo, ja
oli vielä hämärä, kun näin armollisen kreivittären menevän kartanon
poikki, aivan niinkuin hän kulki näillä ilmoilla ollessaan, ja hänen
seurassaan oli mies, joka kantoi hänen kapineitaan, ja järvelle päin he
menivät. Mutta järveltä hän ei koskaan palannut, ymmärrättehän. Ihmiset
hokevat, että sellaiset ihmiset uivat jonkin aikaa vedessä kuin lastut,
ja sitten, kun heidän aikansa on lopussa, uppoavat he äkisti kuin kivet
pohjaan.
-- Laittau kotiisi, -- huudahti Paul, tarttui hevosta marhamintaan ja
talutti sen pihaan, missä Rasmus toimitettiin huoneeseen lukon taa ja
vietiin vuoteeseensa.
Hänen sekavissa sanoissaan oli yksi, joka oli kuin jään halkeama, ja se
sana oli _kreivitärvainaja_.
Vera odotti veljeänsä portaiden luona. -- Minulla on sinulle jotakin
sanomista, -- kuiskasi hän. -- Minä seisoin kenenkään huomaamatta
keittiön ovella ja kuulin pitkän Kaisan kertovan toisille, ettei täällä
ole ollut mitään vaunuja yöllä. Ei ole totta, että äiti on lähtenyt
matkalle, sanoi hän. Ei täällä ole käynyt mitään vaunuja, eikä kukaan
koko talossa ole niistä mitään tiennyt. En voinut kuulla, mitä muuta
hän kertoi, mutta hän puhui pahoja sanoja Bernhardin Josésta.
-- Oletko sinä neiti Bertelsköld ja kuuntelet keittiön ovella piikojen
loruja? -- torui veli, tuntien väristyksen kaikissa jäsenissään.
-- Suo anteeksi! -- rukoili tyttö. -- En enää toiste sitä tee. Nyt
kuulet, ettei äitimme ole matkustanut pois; hän on kätkeytynyt,
säikähdyttääksensä meitä, että sitten oikein ilostuisimme, kun hän
tulee takaisin.
Paul suuteli sisartaan mitään vastaamatta. Nyt oli hänen vuoronsa
menettää malttinsa. Hän kiiruhti hakemaan isäänsä, lujasti päättäen
hankkia valoa tähän hirvittävään pimeyteen, josta tuo kamala sana
_kreivitärvainaja_ alinomaa kuin hautauskellot soi hänen korviinsa.
Kreivi oli ratsain lähtenyt katselemaan erästä uudisviljelystä eikä
ollut vielä palannut. Paul tapasi sen sijaan sisarensa Louisen, joka
säpsähti hänen riutunutta ulkomuotoaan.
-- Hyvä Jumala, kuinka sinä olet kalpea! Oletko sairas? -- kysyi
paroonitar, joka rakasti kaunista nuorempaa veljeänsä kaikella sillä
hellyydellä, jota hänen huikenteleva, maailmaan mieltynyt sydämensä voi
tuntea ja jota hän ei jo ollut antanut vanhemmalle veljelleen.
-- Missä on äitini? -- kysyi Paul.
-- Madame? -- vastasi Louise hämillään ja hämmästyksissään. -- Miksi
kysyt sitä minulta? Mitä minä siitä tiedän?
Tämä sana _madame_, jota hänen äitinsä ei ollut voinut kärsiä
lapsipuoliltaan, oli kuin öljyä tuleen.
-- En kysy sinulta madamea, minä kysyn sinulta: missä on äitini?
huudahti Paul tarttuen sisartansa kiivaasti käsivarteen.
-- Mutta, Paul, rakas Paul, rukoilen sinua malttamaan mielesi. Sinä
olet sairas; olet vilustunut matkalla.
-- Kuule minua, Louise: en ole sairas, en ole mielipuoli, vaikka olisin
saattanut siksi tulla kaikesta siitä, mitä nyt tunnin kuluessa olen
kuullut. Tahdon olla levollinen; näet hän, että olen levollinen. Kaikki
on niinkuin ennenkin: aurinko loistaa, Falkby on paikallaan, minä en
revi maahan sen muureja, en kulje miekalla ja pistooleilla
varustettuna, niinkuin rosvojen luolassa. Kysyn sinulta ainoastaan:
missä on äitini? Olethan sinä sisareni, ja Bernhard on veljeni, ja
isäni on isäni ja minä olen minä itse; mutta missä on äitini? Tahdon
tietää, mihin olette äitini panneet?
-- Päästä käsivarteni. En ymmärrä, mitä sanot; -- valitti paroonitar
melkein yhtä kalpeana kuin veljensä ja pyörtymäisillään.
Samassa astui sisään kreivi Bernhard, joka laajan kirjevaihtonsa vuoksi
ei ollut voinut vartioida Paulia, niinkuin olisi tahtonut.
-- Pelasta minut! Pelasta minut! Paul on tullut mielipuoleksi! --
vaikeroi Louise ja vaipui tainnoksissaan kreivi Bernhardin syliin.
Paul hellitti hänen käsivartensa ja kääntyi säihkyvin silmin veljensä
puoleen:
-- Ota hänet! Säilytä lasikaapissa häntä, tuota naisparkaa, jolla ei
ole rohkeutta vastata minulle: minä olen valehdellut! Nyt on sinun
vuorosi!


16. MYRSKY PUHKEAA RAIVOAMAAN.

Bernhard Bertelsköld ei ollut turhaan tutkinut valtiomiesten ylistettyä
taitoa pysyä tukalimmissakin tilanteissa järkähtämättömän
kylmäverisenä, mitä suurinta tyyneyttä osoittaen väittää mustaa
valkoiseksi, väliin ärsyttää, väliin lepyttää, ja viimein väsyttää
vastustajansa, saattaakseen hänet ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa
aseettomaksi ja anastaaksensa menetetyt maat takaisin. Hän oivalsi,
että Paul tiesi _jotakin_, ja päätti antaa hänen mielin määrin raivota,
siinä toivossa, että tämä _jotakin_ ei olisi _kaikki_.
-- Rakas Paul -- sanoi hän, -- jos olet oppinut Suomessa tuommoisia
rajuja kotitapoja, niin ei minua laisinkaan ihmetytä, että Turun
oppineet ystäväsi ovat lähettäneet sinut tänne sivistymään... Kas
tässä, Louise, lasi vettä! Älä mene enää tainnoksiin, armas ystäväni,
vaikka näytätkin siinä niin miellyttävältä. Kas niin ... istu! Paul
odottaa vain saadakseen suudella kättäsi ja pyytää anteeksi.
-- Älä ole levoton, se on jo ohi, -- sopersi paroonitar, tointuen
taidolla sellaisella, joka osoitti, ettei hän ensi kertaa pyörtynyt. --
Läsnäoloni lienee tarpeeton, ja minä pyydän saada jättää herrat kahden
kesken.
Kreivi Bernhard tarjosi hänelle käsivartensa. -- Ole varoillasi, --
kuiskasi sisar, -- hän on hirveän raju.
-- Olen tottunut kesyttämään virmoja varsoja, -- vastasi diplomaatti.
Paul sai aikaa rauhoittuakseen. Mutta yhä edelleen kuohui raivo hänen
rinnassaan. Hän oli kuin palavaa öljyä täynnä oleva astia, jonka
sisältö pienimmästäkin liikahduksesta läikähtää yli laitainsa.
-- Olen kysynyt Louiselta, missä äitini on, -- sanoi hän synkän
päättävästi, luoden tummat silmänsä vaarallisen, turmiota ennustavan
tyynesti veljeensä.
-- Vai niin, -- vastasi kreivi Bernhard käyttäen tuota mainiota _vai
niin_ sanaa, joka voi olla kiehuvan kuuma tai jääkylmä, ystävällinen
tai vihamielinen, kohtelias tai ivallinen, aina sen mukaan, kuinka se
lausutaan. -- Ja mitä sisaremme vastasi?
-- Ei mitään. Ja ei mitään on liian vähän.
-- On kysymyksiä, joihin ei mitään on paras vastaus, -- vastasi kreivi
Bernhard välinpitämättömästi. -- Ole järkevä, hyvä Paul, ja karkoita
mielestäsi tyhjät houreet. Toivon, että madame voi vallan hyvin.
-- Missä?
-- Norrköpingissä tietysti, jollei hän, niinkuin arvelen, jo ole mennyt
laivaan.
-- Valehtelet.
-- Mitä? Taas näyte suomalaisesta kasvatuksestasi. Pyydän sinua, nuori
herra, vähän paremmin punnitsemaan sukkeluuksiasi. En aio mennä
tainnoksiin niinkuin Louise, mutta minä en pidä kohteliaisuuksista,
jotka haiskahtavat hollituvalle.
-- Minäkin tahdon pyytää sinulta jotakin, -- sanoi Paul. -- Jätä pois
tuo mahtavan huoleton ääni, jota voit käyttää puhutellessasi lapsia tai
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 5 - 14
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 5 - 01
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 2053
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 02
    Total number of words is 3471
    Total number of unique words is 2044
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 03
    Total number of words is 3615
    Total number of unique words is 1914
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 04
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 2048
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 05
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1950
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 06
    Total number of words is 3364
    Total number of unique words is 1976
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 07
    Total number of words is 3602
    Total number of unique words is 1912
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 08
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 2045
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 09
    Total number of words is 3641
    Total number of unique words is 1864
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 10
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1864
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 11
    Total number of words is 3491
    Total number of unique words is 1940
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 12
    Total number of words is 3654
    Total number of unique words is 1820
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 13
    Total number of words is 3754
    Total number of unique words is 1867
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    43.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 14
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2003
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 15
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1859
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 16
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1853
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 17
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1888
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 18
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1870
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 19
    Total number of words is 3683
    Total number of unique words is 1930
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 20
    Total number of words is 3675
    Total number of unique words is 1886
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 21
    Total number of words is 3718
    Total number of unique words is 1836
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 22
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1831
    27.4 of words are in the 2000 most common words
    38.6 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1876
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 24
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1911
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 25
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 1870
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 26
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1937
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 27
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1928
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 28
    Total number of words is 3687
    Total number of unique words is 1914
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 29
    Total number of words is 432
    Total number of unique words is 355
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.