Välskärin kertomuksia 5 - 08

Total number of words is 3557
Total number of unique words is 2045
23.8 of words are in the 2000 most common words
34.6 of words are in the 5000 most common words
40.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ylioppilaita, joiden luku alinomaa oli lisäytynyt matkalla piispan
kartanosta, levisi lumivyöryn tavoin tiheissä riveissä rauhaisen
Suruttoman alueelle.
Kaikki nämä olivat ajan vastustushengen kannattajia. Harvat heistä
olivat hankkineet itselleen selvää käsitystä siitä asiasta, jota
puolustivat, vielä harvemmilla oli sen suhteen minkäänlaista todellista
vakaumusta. Enemmistö oli iloisia nuorukaisia, jotka aina mitä
suurimmalla riemulla ottivat osaa pieneen rähinään ja seurasivat
johtajiansa sokeasti minne tahansa.
Tarkoituksena oli panna päivänsankarin kunniaksi toimeen jonkinlainen
mielenosoitus, jotakin serenaadin tapaista. Mutta akateeminen laulu,
niinkuin moni muukin asia, oli silloin vielä kapalolapsi ja sitä
viljeltiin enimmäkseen kirkkomusiikin tai juomalaulujen muodossa.
Paciuksen edeltäjä, tirehtööri Lenning, joka otsansa hiessä muokkasi
tätä viljelemätöntä alaa, saavutti loistavimmat voittonsa, kun
ylioppilaat adventtisunnuntaina veisasivat tuomiokirkossa, tai sillä
välin kävivät varakansleria, hänen korkea-arvoisuuttansa piispaa,
jollakin latinalaisella hymnillä tervehtimässä.
Hetken aikaa vallitsi joukossa epätietoisuus siitä, mikä kappale
parhaiten soveltuisi tilaisuuteen. Kuultiin jonkun esittelevän vanhaa
koululaulua _Caeperit faustis avibus_; toinen tahtoi virttä _Puer natus
in Bethlehem_. Toiset huusivat, että laulettaisiin _Gaudeamus_, ja
heidän mielipiteensä pääsi voitolle. Koko tämä suuri kuoro rupesi nyt,
välittämättä siitä, oliko kaikilla laulunääntä vai ei, laulamaan
suurella innolla, mutta huonolla menestyksellä tuota ikivanhaa
ylioppilaslaulua:
Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus.
Post jucundam juventutem,
post molestam senectutem
nos habebit humus.
Mutta nyt tuli pieni muutos:
Vivat Academia, vigeant studentes!
Pereant theologi!
Floreant haeretici,
nec non respondentes![14]
-- Hurraa! Hurraa! Eläköön Paul Bertelsköld! -- kaikui huuto
myrskyilman tavoin läpi rauhallisen puutarhan.
Päivä oli ollut tavattoman lämmin niin varhaiseksi kevätpäiväksi, ja
iltapuoleen oli taivas mennyt pilveen. Juuri ylioppilaiden laulamasta
lakattua seisoi musta pilviseinä lännessä meren yllä, ja pari loistavan
valkeaa salamaa välähti taivaalla, ja niitä seurasi juhlallinen
ukkosenjyrähdys loitompana.
Muutamat ylioppilaat seisoivat äänettöminä katsellen tätä loistavaa
näytelmää, jotavastoin toiset yhä innoissaan hurrasivat Paul
Bertelsköldille.
-- Cecilia, -- sanoi Eerikki, -- avaa Psaltari, -- laulakaamme mekin
ylistysvirsi.
Cecilia luki:
"Herra hallitsee. Riemuitkoon siitä maa! Iloitkoot saaret, niin monta
kuin niitä on! Hänen ympärillään on pimeys ja pilvi; vanhurskaus ja
oikeus ovat hänen valtaistuimensa perus. Tuli käy hänen edellänsä ja
polttaa ylt'ympäri hänen vihamiehensä. Hänen salamansa valaisevat maan
piirin; maa sen näkee ja vavahtelee. Vahan lailla sulavat vuoret edessä
Herran, edessä kaiken maailman Herran. Taivaat julistavat hänen
vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa."
"Kiitä, sieluni, Herraa! Herra, minun Jumalani! Sinä olet mahtavan
suuri; sinun pukusi on kunnia ja kirkkaus. Sinä verhout valoon niinkuin
viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan; sinä vesiin salisi
salvat, vaunusi pilvistä laitat ja tuulen siivillä kuljet. Airuiksesi
teet sinä tuulet, panet palvelijoiksesi tulen leimut. Maan sinä asetit
perustuksillensa, niin että ei se ikinä horju. Sinä alkumerellä sen
kuni vaatteella peitit; vedet aaltoili vuorien yllä. Sinä lähetät
henkesi, ja kaikki luodaan, sinä annat maalle uuden muodon.
Iankaikkisesti pysyköön kunnia Herran! Saakoon Herra iloa töistään,
hän, jonka katsahtaessa vapisee maakin, jonka koskettaessa vuorista
savua suitsee. Tahdon ylistää Herraa ikäni kaiken, tahdon veisata
Jumalani kiitosta eloni loppuun... Herra, älä meille, älä meille vaan
omalle nimellesi kunnia anna, armosi ja laupeutesi tähden!"
Cecilia vaikeni, ja vielä pari kaunista salamaa iskettyänsä poistui
ukonilma merelle päin. Ulkona oli hälinä vähitellen hälvennyt, meluava
nuorukaisparvi oli palannut kaupunkiin, ja illan rauha oli jälleen
päässyt valtaansa.
Lapset tulivat toinen toisensa perästä suutelemaan vanhempainsa käsiä
ja sanomaan hyvää yötä. Sanaakaan sanomatta puristi Paul ystäviensä
käsiä ja meni huoneeseensa. Hän tunsi olevansa vieras tässä
onnellisessa kodissa, jossa Herran pelko ympäröi kaikkea niinkuin
muuri, ja kaikki, narsissin matalasta varresta aina ihmisen ylevään
otsaan, kukoistivat siunauksen suojassa.


22. PAULIN UNI.

Paul istui avonaisen ikkunan ääressä ja katseli ulos keväiseen yöhön.
Hänen harhailevat ajatuksensa etsivät satamaa, eivätkä löytäneet. Hänen
levottomasti sykkivä sydämensä etsi rauhaa, mutta etsi sitä turhaan
taivaasta ja maasta.
Hänen ruumiinsa oli väsynyt, hänen sielunsa vielä väsyneempi. Yö,
yksinäisyys, hiljaisuus vaikuttivat nukuttavasti. Hänen ajatuksensa
hämmentyivät, ja hän vaipui uneen, istuessaan käsi posken varassa ja
pää nojautuneena vasten ikkunapieltä.
Nukkuiko hänen sielunsa? Ei, hiljaa irtausi se kahleistaan, liihoitteli
pois ja näytti hänelle unessa kummallisen näyn.
Hän oli kävelevinään puutarhassa, jossa hän eilen käveli. Hän etsi
jotakin, hän ei tiennyt mitä, mutta hän etsi ikäänkuin hänen
elämänsä olisi siitä riippunut. Hän saapui kunnaalle, jolle hän oli
istuttanut nuoren tammensa. Tammi oli eilisestään pukeutunut täyteen
lehtipukuunsa, mutta kaikki lehdet olivat keltaisia. Se ihmetytti
Paulia. Joko nyt on syksy? ajatteli hän itseksensä.
Hän katsoi ympärilleen: koivut, lehmukset, vaahterat seisoivat
keltaisina niinkuin tammikin; nurmikko oli lakastunut ja kaikki kukat
paleltuneet. Eivät linnut laulaneet, eivät sääsket tanssineet: kaikki
oli kuollutta ja autiota hänen ympärillään.
Hän katsoi etäämmälle, ja joki oli kuivunut, meri näytti äärettömältä
laaksolta, jonka kuivalla pohjalla näkyi kaljuja vuoria. Hän kohotti
silmänsä: ilmakehä oli kadonnut, kun hän huiskutti kättään, ei se
tuntenut mitään vastarintaa; hengitys ei kohottanut hänen rintaansa.
Ennen muinoin sininen taivas oli nyt musta -- ei ukonpilven tavoin,
jonka uhkaavia reunoja aurinko kultailee, vaan musta kuin paarivaate
haudalla.
Paul pelästyi ja katsahti kaupunkiin päin. Siellä missä vanha Turku oli
ollut, oli hävitetty erämaa, ja soraläjien keskellä oli tuo muinoin
niin ihana, kunnianarvoisa tuomiokirkko raunioiksi kukistuneena.
Hän kysyi itseltään, mitä tämä merkitsi. Oliko siirretty tuhat vuotta
takaisin vai tuhat vuotta eteenpäin ajassa? Oliko maapallo temmattu
radaltaan ja heitetty niin äärettömän kauas rajattomiin avaruuksiin,
ettei mikään aurinko eikä mikään elämä enää voinut koskettaa sen
autiota pintaa. Kuka oli "antanut maalle uuden muodon"?
Kaikki oli kuollutta, ainoastaan hän oli elossa. Hän sanoi itselleen:
"ajattelen, siis olen olemassa". Entä sitten? Siinä ei ollut kylliksi;
hän uiskenteli kuin juureton untuva rannattomalla merellä: hän tarvitsi
pohjaa. Hän tarvitsi jotakin rakastaakseen ja jotakin, jota varten
eläisi.
-- Kuka on sinut kuolettanut? -- sanoi Paul nuorelle tammelle, sillä
hänen sydämensä oli murheellinen.
-- Sinä! -- sanoi tammi.
-- Minäkö? -- Ja hän teki saman vapisevan kysymyksen jalkainsa juuressa
oleville kukille, kaupungin raunioille, hävitetylle erämaalle, maalle,
taivaalle ja merelle.
-- Sinä! -- sanoivat ne.
Paul vihastui ja vapisi samalla kertaa. Hän kumartui, otti maasta
ukonkiven, joka ei milloinkaan ollut elänyt elimellistä elämää ja kysyi
kiveltä: kuka sinut on kuolettanut?
-- Sinä! -- sanoi kivi.
-- Sinä! sinä! sinä! kaikui koko luonnossa, mutta ne eivät olleet
ääniä, joita korva kuuli, ne olivat sanattomia tuskallisia hätähuutoja,
jotka kappalten olemuksesta kohosivat Paulia kohti. Ja ikäänkuin kaikki
olennot olisivat yht'äkkiä saaneet puhelahjan, kaikui joka haaralta
hänen ympärillään:
-- Sinä olet ottanut meidän Jumalamme. Anna meille takaisin Jumalamme!
Jumalamme!
-- Onhan teillä aine! Ja aine on ikuinen! -- huudahti nuorukainen.
Syvyydet huokailivat. Itse ukonkivi häpesi ikuisuuttaan.
-- Onhan teillä vielä ihmishenki; eikö se ole teille tarpeeksi? --
sanoi Paul.
Hänen tätä sanoessaan näkyi murhaava ivahymyily koko luonnossa.
Keltainen tammi kohosi juuriltaan ja palveli jumalankieltäjää;
näivettyneet kukat suutelivat hänen jalkojansa, vuoret kumartuivat,
erämaat vavahtelivat, maa halkesi hänen allansa ja hän vajosi hirmuisen
kauhistuksen vallassa pohjattomaan syvyyteen...
Paulista tuntui kuin hän olisi kuollut ja enemmän kuin kuollut --
tyhjäksi muuttunut. Kangistunein, raukein siivin koettivat hänen
ajatuksensa turhaan kohota tietoisuuteen itsestään. Syvä, synkkä pimeys
peitti koko hänen olentonsa. Ja kuitenkin eli hänessä vielä jotakin,
joka ei voinut kuolla, ei tyhjäksi raueta. Mutta se oli sama elämä,
joka siemenessä uinailee.
Pilkkopimeästä alkoi silloin kaksi kiiltävää pistettä tähtinä loistaa
öisellä taivaalla. Ne selkenivät, ne näkyivät yhä lähempää, ja vihdoin
Paul tunsi äitinsä ihanat silmät, jotka katsoivat häneen mitä hellimmän
rakkauden tuntein. Hän lepäsi äitinsä rinnoilla, ja äiti suuteli ilosta
itkien hänen kaunista kiharaista päätänsä. Hän oli taaskin pieni lapsi,
hänen sielunsa oli taas terve niinkuin aamukasteinen ruusun kukka; hän
oli iloinen, onnellinen, viaton. Kaikki oli taas hyvin; kaikki suru
unohdettu; mitä hän voi enempää toivoa?
Silloin vei äiti hänet ulos vihannalle kunnaalle ja näytti hänelle
auringon kirkastaman taivaan, sinisen meren, kukoistavan maan. Kaikki
linnut laulelivat niinkuin ennenkin, kaikki tuoksui, kaikki loisti
nuoruutta ja ihanuutta. -- Katso, -- sanoi äiti, -- kaikki tämä
todistaa Jumalata! Kaikki ylistää luojaansa! Paul, poikani, lupaatko
minulle, ettet ikinä kiellä, et koskaan hylkää Jumalaasi?
-- Lupaan, -- sanoi lapsi.
-- Niinpä notkista sitten polvesi tällä viheriöivällä kunnaalla ja
kiitä Jumalaasi hänen äärettömästä armostaan, -- sanoi äiti. Ja he
notkistivat kumpikin polvensa -- ja kun Paul heräsi kummallisesta
unestaan, olivat hänen poskensa kosteat kyynelistä.


23. KAKSI KADONNUTTA.

Aamulla varhain tuli Paulin ystävä ja kasvatusisä herättämään häntä ja
kehoitti häntä valmistautumaan matkalle, koska nyt oli tilaisuus päästä
laivalla Tukholmaan. Joonas Pietarinpojan kuljettama pohjalainen
kaljaasi oli aikeissa lähteä jo illalla.
-- Matkalleko? -- kysyi Paul. Sitä hän ei ollut ajatellut.
-- Olethan erotettu yliopistosta, poika parka! -- vastasi Eerikki.
Lähtöä ei voi lykätä tuonnemmaksi. Yliopisto ei rauhoitu niinkauan kuin
olet täällä.
Paul oli ääneti. Eilispäivän tapaukset, joita yön unet olivat
himmentäneet, muistuivat nyt selvästi hänen mieleensä. Niin, hänen
täytyi lähteä pois, kauas pois, sen hän ymmärsi vallan hyvin; mutta ero
noista hyvistä ihmisistä, jotka niin sydämellisesti olivat häntä
rakastaneet, Ja joille hän oli niin paljon huolia tuottanut, täytti
hänen sydämensä odottamattomalla kaiholla. Hän puristi Eerikin kättä ja
riensi ulos.
Hän meni etsimään kullantekijää. Olihan hän päättänyt maksaa Eerikin
velan. Kuinka hän oli voinut unohtaa tämän kiitollisuudenvelkansa!
Hän tuli tuolle rappeutuneelle talolle. Portti oli auki, eikä ketään
elävää olentoa näkynyt. Paul astui sisään. Kaikki ovetkin olivat auki.
Hän meni laboratorioon. Kaikki oli tyhjää ja autiota; mestari, hänen
vanha renkinsä, hänen pullonsa, tislaimensa ja ympyränsä, kaikki olivat
kadonneet. Ainoastaan tyhjä sammunut uuni oli jäljellä sekä muutamia
lasisirusia ja kuonapaakkuja.
Paul meni naapureilta tiedustelemaan. Ei kukaan tiennyt mitään tohtorin
katoamisesta. Ainoastaan eräs vanha akka -- ja hän oli kuuro -- oli
yöllä kuullut kummallista kolinaa tuosta epäluulonalaisesta talosta.
Paulin tiedustellessa pudistivat naapurit vain päitänsä ja arvelivat:
olipa hyvä, että _tuo tuolla_ vihdoin oli mennyt sinne, _mihin hänen
oli mentävä_. Parasta olisi, että nuori herra siihen tyytyisi, eikä
sekaantuisi asioihin, joista ei kenenkään pitäisi olla tietävinäänkään.
Nähdessään, ettei mitään ollut tehtävänä, kävi Paul muutamain
ystäväinsä luona sanomassa heille jäähyväisensä.
-- Matkusta, -- sanoi Clewberg, -- ja palaa takaisin, kun teologian
viimeinen hetki on lyönyt. Voit Epaminondaan tavoin sanoa: jätän
jälkeeni Leuktran tappelun!
Toiset toverit kokivat lohduttaa häntä sillä, että professorit vielä
katuisivat -- ja Porthankin! -- lisäsivät he. Iloiset nuorukaiset
olivat vielä tuskin selvinneet eilisten seikkailujen huumauksesta. He
ilmoittivat, etteivät päästäisi häntä hurraamatta hänelle vielä kerran
satamassa.
-- Siihen yhdyn minäkin! -- vakuutti Leo. -- Papinkaulus jää ehkä iäksi
päiväksi saamattani, mutta siitä minä viis, mukana tulee minunkin olla!
Ja jos noilla, tiedäthän, olisi jotakin pahaa mielessään sinua vastaan,
niin luota nyrkkeihini! Luota näihin käpäliin, veikkoseni! -- Ja itku
pulppusi tuon kunnon jättiläisen kurkkutorvessa.
Palatessaan Suruttomaan kuuli Paul kummastuksekseen, että vanha Larsson
oli noutanut kapineensa, palataksensa Pohjanmaalle. Ukon laita ei ollut
oikein. Hän oli ollut koko yön poissa, ja palattuaan hän oli ikäänkuin
hourioissa höpissyt, että häneltä tahdottiin varastaa jokin suunnaton
aarre.
-- Minulla on sinulle jotakin sanomista, -- lausui Eriikka Paulille,
laittaessaan matkalaukkuja kuntoon, pannen niihin sukkia ja paitoja,
käärien kokoon nenäliinoja, tarkastaen vaateluetteloa, antaen piioille
porkkanapenkereiden perkaamista koskevia määräyksiä ja saaden
muutamilla mahtavilla voileivillä lapset vaikenemaan. -- Tule, Paul,
istu tähän viereeni ja auta minua nuorittamaan matkalaukkuja, niin
puhelemme niinkuin vanhat ystävät ainakin.


24. NUHTEET JA JÄÄHYVÄISET.

Eriikka Ljung, omaa sukuaan Lindelia, oli miehensä sanojen mukaan
syntynyt raha-asiain ministeriksi, mutta hän oli myöskin niitä, joita
voisi kutsua sydämen poliisimestareiksi. Hänen samalla kertaa
kirkkaissa ja lämpöisissä silmissään oli sellainen ihmeellinen voima,
että ne voivat nähdä sumujen läpi ja _tuntea_, enemmän kuin tutkimalla
tutkia ihmissydämen tilan. Hän ei ollut jutellut vielä puolta
tuntiakaan Paulin kanssa, heidän yksissä tuumin täyttäessänsä ja
sulkiessansa matkalaukkuja, ennenkuin hän jo näki läpi hänen sielunsa,
ja pääsi muun muassa selville hänen tuttavuudestaan tuon salamyhkäisen
kullantekijän kanssa. Se antoi hänelle aihetta seuraavaan hänen
tapaiseensa nuhdesaarnaan:
-- Ja jos vaivatta voisitkin tehdä itsellesi vuoria kullasta, -- sanoi
hän, -- mitä se sinua auttaisi? Pelaajan voitolla ei ole mitään
siunausta. Espanjaan virtasivat muinoin kaikki Perun aarteet, mutta
joutuisammin kuin tulivat, vuotivat ne jälleen pois, ja maa tuli
köyhemmäksi ja kansa turmeltuneemmaksi kuin milloinkaan ennen. Ihmistä
ei rikastuta kulta, vaan rukous, työ ja vilpitön elämä. Jos kastelen
ruukkujani lämpöisellä vedellä, niin pian voin saada neilikkani ja
leukoijani kukkimaan, mutta sen perästä ne pian kuihtuvat. Olet
tahtonut maksaa Eerikin velan, mutta hyvä aikomuksesi on valinnut
huonon keinon. Tahdoit hakata pihlajan maahan päästäksesi kukkiin
käsiksi. Mutta siihen ei Eerikki olisi koskaan suostunut. Kullan
tekeminen ei tosin liene ehdottomasti mahdotonta, sillä kerran on kemia
niin kauas ehtivä, että voi jakaa alkuaineisiin kaikki metallit ja
niinmuodoin myös yhdistää ne jälleen. Mutta tämän keksinnön, joka
kerrassaan muuttaa ihmiskunnan aseman, on sallimus säästänyt tuleville
vuosisadoille, jolloin ihmiskunta on kypsynyt tällaiseen muutokseen.
Tohtorisi on, niinkuin sadat muut ennen häntä, joko petturi tahi
semmoinen, joka pettää itseänsä. Jos hän voisi kultaa tehdä, ei hän
hautaisi itseään minnekään maailman soppeen.
-- Mutta minä olen nähnyt hänen sitä tekevän, -- huomautti Paul.
-- Olet nähnyt hänen ottavan kultakimpaleen sulattimesta, mutta et ole
nähnyt, mitä hän siihen on pannut. Siinä olisi arvostelu, siinä olisi
epäilys ollut paikallaan. Sinä uskot kullantekijää ilman todistuksia,
mutta epäilet Jumalaa, jonka olemassaoloa todistaa koko luotu maailma.
Onko se ajattelevan ihmisen arvolle soveliasta?
-- Kaiken vakaumuksen tulee alkaa epäilyksellä.
-- Ei suinkaan. Elämä, samoin kuin matematiikka, alkaa selviöillä. Vai
oletko milloinkaan epäillyt omaa olemassaoloasi? Jumala on selviö:
häntä ei ikinä voida todistaa, hänet tutaan.
-- Mutta teologit tahtovat todistaa...
-- Teologit käyttäytyvät niinkuin sokea, joka, sen sijaan, että
nojautuisi sauvaansa, tahtoo mitata, kuinka pitkä ja paksu se
mahdollisesti on. Semmoinen menettely on mielestäni samaa kuin yrittää
ammentaa kauhalla valtamerta kuiviin. Mutta nyt ovat matkalaukut
valmiit. Kun näemme toisemme jälleen, silloin sinä uskot, Paul.
-- Toivon voivani sen tehdä.
-- Tule tänne. Roosa Maija! -- sanoi äiti. -- Kerro Paulille, kuka
taivaassa asuu ja joka ilta kirkkaista tähdistä katselee sinua.
-- Siellä asuu Jumala, -- sanoi tyttö ja nyökäytti päätänsä, kirkkaasti
ja vakavasti katsellen hämmästynyttä nuorukaista.
-- Mistä sinä sen tiedät, Roosa Maija?
-- Roosa kyllä tietää, -- vastasi lapsi.
-- Mutta kuinka sinä sen tiedät, kun et milloinkaan ole nähnyt Jumalaa?
-- Roosa tietää vain, -- vastasi pienokainen hyvin vakavasti.
-- Tuossa nyt kuulette, oppineet herrat! -- sanoi äiti päätänsä
nyökäyttäen. Kirjoitettu on, että lasten ja imeväisten suu on saattava
maan viisaat häpeämään. Mene, Paul, sinä levoton, etsivä sielu, mene
valkeuteen. Jumala, kaikkiviisas, on kerran antava valonsa sinullekin
koittaa.
Ilta alkoi jo hämärtää, kun kaikki oli valmiina matkalle lähtöön, ja
Paulin tuli ottaa hyvästit Suruttomalta. Niin rauhaiselta ja
rakastettavalta ei hänestä koskaan ollut näyttänyt tuo vuorien välissä
oleva suloinen laakso. Niinkuin raittiin havumetsän vihannuus näyttää
meistä kahta kauniimmalta autioon talvilumeen verrattuna, niin kuvastui
nyt keväinen puutarha ihmeellisen ihanana Paulin jäähyväissilmäykseen.
Kaikki nuo pensastojen ja kukkapenkereiden nuput olivat kauniita
lupauksia lumoavasta tulevaisuudesta, mutta hän ei enää saanut niistä
iloita. Tämä ilma niin lauhkea, tämä taivas niin puhdas: niin, täällä
hän tunsi sen, täällä rauhassa, rakkaudessa, hurskaudessa, niin,
myöskin tuon illanloisteessa kohoavan tuomiokirkon kimaltelevan
kupulaen alla, täällä asui kuitenkin se Jumala, jonka hän oli
kieltänyt! Ja nyt täytyi hänen harhailevan purtensa jättää tämä tyven
satama, yksinään taistellaksensa elämän aaltoja vastaan.
-- Hyvästi! Hyvästi, kunnes kerran ymmärrämme toisemme! -- huokasi hän,
heittäen pitkän ja kostean jäähyväissilmäyksen tuohon rakkaaseen
seutuun.
-- Sen suokoon Jumala! -- sanoi ääni hänen vieressään, ja poski
nojautuneena tammen runkoa vasten seisoi Cecilia Larsson vesissä silmin
hänen rinnallaan.
-- Sinä, Cecilia, sinä minun hyvä hengettäreni! -- huudahti nuorukainen
kuohuvien tunteidensa vallassa. -- Uskotko todellakin, että me kerran
ymmärrämme toisemme?
-- Uskon, -- virkkoi nuori tyttö teeskentelemättä, -- ja jos et pane
pahaksesi, niin pyytäisin sinua, ettet hylkäisi pientä jäähyväislahjaa,
jonka annan sinulle muistoksi.
-- Sinä lempeä sielu! -- sanoi Paul liikutettuna. -- Kuinka minä
milloinkaan voisin panna pahakseni ystävyyttäsi!
-- Minulla on kaksi Raamattua, -- jatkoi Cecilia hämillään. -- Toisen
olen perinyt äidiltäni, ja toisen sain kumminlahjaksi, ja -- et saa
suuttua -- minä olen pannut toisen sinun matkalaukkuusi ja merkinnyt
muutamia paikkoja, joita voit matkalla lukea.
-- Sano minulle hyvästiksi yksi noista raamatunlauseista, niin jäävät
ne paremmin muistiini! -- pyysi Paul.
-- Muistan kaksi lausetta Topiaan kirjasta, -- vastasi Cecilia, oltuaan
hetkisen vaiti. -- Ne kuuluvat näin:
"Koska olit Jumalalle rakas, niin täytyy niin olla: ahdistuksitta et
saa jäädä, jotta koetelluksi tulisit..."
"Mutta sen tiedän varmaan: joka Jumalaa palvelee, hän lohdutetaan
kiusauksen perästä ja vapahdetaan murheesta, ja rangaistuksen jäljestä
löytää hän armon."
-- Kiitos, hyvä, rakas lapsi; tapahtukoon minulle niinkuin sanot! --
kuiskasi Paul, painaen suudelman hänen puhtaalle enkelimäiselle
otsalleen, ja riensi pois.
Koko perhe käveli nyt Auran rannalle saattamaan matkamiehiä. Suuri
väkijoukko oli kokoontunut rannalle uteliaisuuden viettelemänä, sillä
puoli ylioppilaskuntaa -- se puoli, joka suosi Paulia -- oli lähtenyt
liikkeelle vielä kerran häntä tervehtiäkseen ja osoittaakseen hänelle
myötätuntoisuuttaan ennen hänen lähtöänsä. Vaivoin ja monia
sydämellisiä kädenpuristuksia saaden tunkeutui Paul taajan joukon läpi.
Ihmeeksensä hän huomasi ylioppilaiden joukossa myöskin maisteri
Porthanin.
-- En ole tullut muiden muassa, -- sanoi tuo ankara mies ystävällisesti
hymyillen, -- ottaakseni osaa heidän suosionosoituksiinsa, joita
paheksin, sillä sinä kärsit syystä rangaistuksesi, ja minä olen itse
vaatinut sinun erottamistasi. Mutta olen tullut pyytämään sinua, ettet
antautuisi epätoivoon tulevaisuutesi tähden. Kahdeksantoistavuotisina
voimme kaikki hairahtua, ja se on _oikeutemme_, että loukkaamamme laki
meitä rankaisee. Mutta kymmenen vuotta myöhemmin katselemme maailmaa
toisin silmin. Katso, Bertelsköld, minäkin olen ankara arvostelija ja
kuitenkin uskon vakaasti kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Mutta parempi on
ylevin, etsivin mielin taistella väärän mielipiteen puolesta kuin olla
kokonaan taistelematta ja pitää maailmaa ajattelemattomain,
sieluttomain eläinten laitumena. Minulla on se toivo sinusta, ettet
koskaan alennu halpoihin tarkoitusperiin, ja sentähden, rohkeutta,
nuori mies, rohkeutta! Jumala olkoon kanssasi vastoin tahtoasikin!
-- Hurraa! Hurraa! -- kajahti kaikuva jäähyväishuuto sadasta
viidestäkymmenestä nuorukaissydämestä Auran rannoilla, ja heilutellen
hattuansa näki Paul Bertelsköld Suomen vanhan pääkaupungin katoavan
harmaiden vuorten taa.



VÄLSKÄRIN NELJÄSTOISTA KERTOMUS.
ILTAMYRSKYJÄ.


Kun välskäri oli lopettanut "Vapaa-ajattelijaksi" nimittämänsä
kertomuksen, pudisti vanha isoäiti tyytymätönnä päätänsä. Semmoinen
ajatuksen vapaus kuin Paul Bertelsköldin ei ollut hänelle mieleen, ja
kaikista vähimmin hän tahtoi kertoa semmoisista ajatuksista lapsille.
Hän oli sentähden pieniä uteliaita kuulijoita vähääkään säälimättä
lähettänyt heidät yölevolle, kohta kun kertomus Turun väittäjäisistä
alkoi, ja hän aprikoi jo mielessään, sallisiko hän heidän enää
ollenkaan kuunnella niin arveluttavia tarinoita. Ainoastaan sillä
ehdolla, että välskäri varmasti vakuutti, ettei enää tulisi puhetta
jumalankieltämisestä, antoi ullakkokamarin ankara sensuuri luvan
kertomuksen jatkamiseen alaikäisen yleisön kuullen. Omasta puolestaan
hän kieltäytyi yhtä jyrkästi vast'edes kuulemasta tuollaisia
herjauksia.
-- Mutta kuinka voimme, serkku hyvä, puhua kahdeksannentoista
vuosisadan tapahtumista kuulematta kajahdustakaan siitä jyrkästä,
yleisestä kieltämishengestä, joka siihen aikaan oli vallannut maailman
ja oli samalla aikakauden heikkous ja sen voima, sen lankeemus ja
parannus -- se palava kiirastuli, josta sitten puhdistunut usko
kirkastuneena astui esiin? -- huomautti välskäri sävyisästi.
-- Jos oikein ymmärrän, -- vastasi isoäiti, -- emme me lutherilaiset
tunnusta mitään kiirastulta, ja sentähden saakoot kaikki entisten
aikojen typerät jaaritukset haihtua ilmaan. Nuoruudessani olen kuullut
paljonkin, minkä sitten mielelläni olen unohtanut, ja jos onkin ollut
herjaajia ja parjaajia, jotka ovat huvitelleet lukemalla katkismusta
takaperin ja pilkkaamalla sitä, mikä pyhää on, niin jätettäköön heidät
sen tuomarin haltuun, jonka edessä he jo aikoja sitten seisovat
vastaamassa jumalattomista harhaopeistaan, ja älköönkä herätettäkö
heitä haudoistaan sekoittamaan totisten kristittyjen yksinkertaista
uskoa. Mutta mikä on sanottu, se on sanottu, ja serkku voi jatkaa
kertomalla säädyllisemmistä asioista. Tunnustan olevani utelias
kuulemaan, miten kreivitär Ester tulee toimeen tuossa ylhäisessä
suvussa. Pelkään hänen, ihmisraukan, vielä saavan tarpeeksi tekemistä
lapsipuolensa kanssa.
-- Se on mahdollista, -- vastasi välskäri, -- ja minä aion siitä syystä
heti siirtyä meren yli Ruotsiin, jossa tapaamme tuon kreivillisen
pariskunnan aikana semmoisena, jota voi valtakuntaan ja ystäviimme
katsoen hyvin verrata monien myrskyjen täyttämään iltahämärään, josta
kerran kuitenkin on aamukin koittava.


1. FALKBYSSÄ ITÄ-GÖÖTANMAALLA.

Muistatteko vielä muinoista, kaukana Itä-Göötanmaalla sijaitsevaa
pientä Falkbytä, jossa Kustaa Bertelsköldin leski, jalo ja ylpeä
kreivitär Eeva, vietti niin monta yksinäistä vuotta surupuvussa
puolisonsa jälkeen; jossa hänen poikansa, kreivi Kaarle Viktor, oli
leikkinyt onnellisena lapsena ja jonne hän eräänä kylmänä talvipäivänä
oli tuonut Ester Larssonin, joka pakeni isänsä vihaa ja Ruotsin
pääkaupungin panettelijoita?
Sen päivän jälkeen oli ajan aalto huuhtaissut pois 33 vuotta, ja Falkby
oli kokonaan toinen kuin ennen. Kreivitär Eevaa oli hänen lankonsa,
kreivi Torsten Bertelsköld, kovasti vainonnut, ja suurin osa
omaisuudesta oli joutunut vasaran alle aina Görtzin raudankovan
hallituksen ajoilta asti rästinä olevista veroista. Silloin oli Falkby
ainoastaan varjo ruotsalaisen aatelismiehen maakartanosta, ja sen
omistaja taisteli suurella uljuudella, mutta huonolla menestyksellä
köyhyyden rasitusta vastaan. Mutta sittemmin oli Falkbyn kohtalo
muuttunut paljon valoisammaksi.
Kreivitär Eeva oli nähnyt sen päivän, jolloin hänen kovasydäminen
lankonsa temmattiin pois toteuttamasta korkealle tähtääviä hankkeitaan
ja jolloin hänen täytyi jättää melkoinen omaisuutensa veljensä pojalle
perinnöksi, ja hän oli päättänyt vaihtelevan elämänsä levossa ja
onnellisuudessa, varallisuuden ja poikansa rakkauden ympäröimänä. Hänen
poikansa Kaarle Viktor Bertelsköld ei ollut ainoastaan liittänyt
maatilaan kaikkea, mitä siihen ennen oli kuulunut, vaan myöskin
rakennuttanut vähän matkaa entisestä vaatimattomasta yksikerroksisesta
rakennuksesta kolmikerroksisen komean linnan, jota laaja ja kallis
puutarha ja puisto ympäröi. Kaikki oli laitettu vanhan piirustuksen
mukaan, joka vielä oli tallella Bertelsköldien entisestä
perintökartanosta, Suomessa sijainneesta Mainiemen linnasta. Nykyinen
kreivi oli pitänyt tarkkaa huolta siitä, että uusi Falkby rakennettiin
aivan samaan malliin, ja se oli maksanut hänelle melkoisia summia,
mutta niin olikin linnasta tullut mestariteos 1600-luvun
rakennustapaan, kauneine päätyineen, kalleine pronssisine
kuvapatsaineen ja muine komeuksineen, joista tarkemmin kerrotaan
kuudennessa näistä kertomuksista. Puiston tammen takana seisoi
kuitenkin vielä vanha rakennus aivan samassa asussa kuin mikä sillä oli
nykyisen omistajan äidin siinä asuessa, ja lähellä sitä asui
puutarhuri, rehellinen Bergfykt, jonka asianomaiset kerran olivat
määränneet nykyisen kreivittären mieheksi. Se oli niitä naimiskauppoja,
joita syystä voi sanoa "onnistuneimmiksi", koska jäivät tekemättä,
mutta jonka muisto ei millään tavalla häirinnyt emännän ja palvelijan
keskinäistä ystävällistä luottamusta.
Rehellinen puutarhuri oli nyt rattoisa, kuusikymmenvuotias vanhus, joka
ei ollut rukkasiaan sen enempää pahaksensa pannut kuin että vuoden
päästä oli valinnut vaimoksensa Linköpingistä punaposkisen satulasepän
tyttären, jonka seurassa hänen hiljainen elämänsä kului kuin kukoistava
kaalimaa, jossa eivät liiat madot lehtiä jäydä, kunnes hän sai
kunniakkaaksi, mutta huolenalaiseksi toimekseen uuden suurenmoisen,
tuohon hiukan vanhentuneeseen Ludvig XIV:n aikakauden tyyliin tehtävän
puutarhan perustamisen. Hyväluontoinen mies tiesi silloin saaneensa
seitsemän päivää viikkoon, sillä hänen herransa oli siinä asiassa
taipumaton, ja Jumal' armahda sitä pensastoa, joka ei ollut
mallinmukaisesti leikattu, sitä polkua, joka ei kulkenut supisuoraan
päämaaliaan kohti tai sitä puuta, joka ei ollut juuri siinä, missä sen
oli oltava. Monet monituiset kerrat syvään huokailtuaan oli Bergflyktin
vihdoinkin onnistunut kahlehtia luonto siihen taiteelliseen muotoon,
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 5 - 09
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 5 - 01
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 2053
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 02
    Total number of words is 3471
    Total number of unique words is 2044
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 03
    Total number of words is 3615
    Total number of unique words is 1914
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 04
    Total number of words is 3541
    Total number of unique words is 2048
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 05
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1950
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 06
    Total number of words is 3364
    Total number of unique words is 1976
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 07
    Total number of words is 3602
    Total number of unique words is 1912
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 08
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 2045
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 09
    Total number of words is 3641
    Total number of unique words is 1864
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 10
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1864
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 11
    Total number of words is 3491
    Total number of unique words is 1940
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 12
    Total number of words is 3654
    Total number of unique words is 1820
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    36.3 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 13
    Total number of words is 3754
    Total number of unique words is 1867
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    43.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 14
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2003
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 15
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1859
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 16
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1853
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 17
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1888
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 18
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1870
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 19
    Total number of words is 3683
    Total number of unique words is 1930
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 20
    Total number of words is 3675
    Total number of unique words is 1886
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 21
    Total number of words is 3718
    Total number of unique words is 1836
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 22
    Total number of words is 3737
    Total number of unique words is 1831
    27.4 of words are in the 2000 most common words
    38.6 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1876
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    36.8 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 24
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1911
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 25
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 1870
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 26
    Total number of words is 3511
    Total number of unique words is 1937
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 27
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1928
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    42.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 28
    Total number of words is 3687
    Total number of unique words is 1914
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    37.4 of words are in the 5000 most common words
    43.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 5 - 29
    Total number of words is 432
    Total number of unique words is 355
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.