Välskärin kertomuksia 4.2 - 12

Total number of words is 3522
Total number of unique words is 1972
23.7 of words are in the 2000 most common words
34.9 of words are in the 5000 most common words
39.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- Mutta minä sanon, että minä tahdon tietää sen, ja tietää nyt heti
kohta. En aio suvaita mitään koukkuilemisia.
-- Vai niin. No, voinhan silloin sanoa sen. Mutta kenties kadut
kysyneesi?
-- Kuka se oli? -- kysyi Penna uteliaasti.
-- Älä säikähdä!
-- Mitä sinä hulluttelet?
-- Pidä lauta-aidasta kiinni, ettet kaadu!
Pennan täytyi nauraa vasten tahtoaan. -- Sinusta taitaa tulla koko
kiusankappale, kunhan kerta oikein kotiudut Perttilän taloon! -- sanoi
hän.
-- Nyt korvat pörhölleen!
-- Saanko siis tietää?
-- Saat, se oli... Juokse, Penna, juokse!
-- Mitä? Pitääkö minun juosta?
-- Se oli...
-- No?
-- Kuningas!
Penna ei kaatunut eikä juossutkaan -- sillä se oli vastoin hänen
luontoaan -- mutta kyllä hän mulkoili niinkuin se tunnettu hauki, jonka
silmien sanotaan olleen lautasen kokoiset. -- Kuningasko? -- toisti
hän.
-- Mitäs kummaa siinä on? -- nauroi Ester. -- Etkö tiedä, että minä ja
orpanani ja vielä Eerikkikin olemme olleet hovissa? Kuningas oli niin
armollinen, että tuli kysymään, kuinka voimme, ja paitsi sitä hän
lähetti sinulle terveisiä, ja käski sanoa sinulle, että teet hyvin
siinä, kun noudatat minun ja muiden ymmärtäväisten ihmisten tahtoa.
Pane se mieleesi!
Sen sanottuaan jätti Ester hänet yksinään miettimään tuota tärkeätä
uutista, samalla kun hän itse puikahti pieneen kamariinsa, saadakseen
tuon pienen pilan jälkeen rauhassa ja kenenkään näkemättä itkeä
kyynelensä kuiviin.
Penna seisoi vähän aikaa hämmästyneenä, neuvotonna ja pää sekavana. Hän
kyllä ymmärsi, että hänen morsiamensa oli vain tehnyt hänestä pilkkaa;
mutta mitä se merkitsi, se oli hänelle käsittämätöntä. Hän ei luottanut
Esteriin. Mustasukkaisuuden paha henki oli saanut hänessä vallan, ja
hän päätti, ettei hän lepäisi ennenkuin oli saanut selvän asian
oikeasta laidasta.
Kun hän nyt, mielessään julmistuneena, palasi taloon takaisin, kuuli
hän vanhan Larssonin äänen, joka käski muutamien merimiesten soutaa
hänet heti kohta Toivo-laivaan yhdessä kapteeni Gastin kanssa. Penna ei
tullut panneeksi merkille, kuinka tavaton tuo matka oli tällaisena
päivänä ja kuningaskiireen ylimmillään ollessa. Hän astui juhlallisin
askelin kaupungille ottamaan selkoa luullusta kilpailijastaan.


25. PALOSAAREN VÄYLÄLLÄ.

Valtiopäivämies Larsson meri satamaan kapteeni Neptunus Gastin
seuraamana. Tässä miehessä näytti satu nauriin varsista jo toteutuneen:
hän oli kuin perunamaa hallayön jälkeen. Tuo äsken niin kankea hattu
luuhotti korvilla, kiilloitettu paidan rintamus resotti ulkona
liiveistä. Mies oli tunnin kuluessa käynyt kelmeäksi, ja kuin kokoon
luuhistunut märkä koira hän seurasi ankaraa isäntäänsä, joka tuskin oli
häntä huomaavinaan.
Lähellä satamaa he kohtasivat kreivi Bertelsköldin, joka oli lähtenyt
kävelemään kaupungille, kenties vanhoja muistoja virkistääkseen,
kenties myöskin tyynnyttääksensä mielensä myrskyisiä laineita. Larsson
tunsi hänet heti kohta, ja kummallinen, ivallinen hymy värähti
vanhuksen lakastuneilla huulilla.
Bertelsköldkin tunsi vanhan vihollisensa, jonka puheille hän vast'ikään
oli aikonut pyrkiä, tarjotakseen hänelle loistavaa sovintoa pyytämällä
porvarintytärtä kreivittärekseen. Nyt tuli tämä kohtaus hänelle
sopimattomalla hetkellä ja oli hänelle vastenmielinen; mutta hän oli
siksi sivistynyt ja kohtelias, ettei antanut huomata tunteitaan ja
tervehti vastaantulijaa niinkuin vanhaa tuttavaa.
Larsson näytti niin ikään iloiselta ja pyylevältä. Tiedusteltuaan
kreivin matkaa ja kuninkaan tuloa, joka ei tulisi tapahtumaan ennen
iltaa, ehdotti hän kreiville, että tämä lähtisi hänen kanssaan tunnin
ajaksi soutelemaan väylälle. Bertelsköld suostui, ja vene lähti
rannasta.
Päivä oli paisteinen ja kaunis; vieno tuuli täytti valkoiset purjeet.
Puheltiin valtiopäivistä ja puolueiden asemasta. Kreivi kysyi
piloillaan, oliko valtiopäivämies vielä yhtä innokas myssy kuin ennen.
-- Sielustani ja sydämestäni, -- vastasi Larsson. -- Ja kreivi on
arvattavasti hattu, niinkuin aina on ollut?
-- Kiireestä kantapäähän asti, -- vastasi Bertelsköld pilkallisesti.
-- Mutta hattu, joka ulottuu kiireestä kantapäähän asti, peittää silmät
ja sokaisee ihmisen. Mitä sanoo hänen majesteettinsa kuningas -- minä
tarkoitan kaikessa alamaisuudessa, mitä sanoo hänen majesteettinsa
_kuningatar_ siitä?
-- Hänen majesteettinsa kuningatar sanoo, että on oltava hyvällä
kannalla kaikkien puolueiden kanssa, että voitaisiin toisella lyödä
toista tarpeen mukaan.
-- Silloin pelkään, että hattu ensin lyödään päästä pois, -- sanoi
Larsson.
-- Se on mahdollista. Mutta tätä nykyä on myssy naulasta pudonnut, --
vastasi Bertelsköld samanlaiseen leikilliseen sävyyn.
-- On siis, -- jatkoi valtiopäivämies, viekkaasti muhoillen, -- on siis
varmaa, että me pysymme vihollisina ja ettemme kumpainenkaan laiminlyö
ensimmäisen sopivan tilaisuuden tultua syöksemästä toisiamme mereen.
Mutta eikö ole mahdollista, että yhdeksi päiväksi teemme aselevon
keskenämme?
-- Miksei! Itse olen aikonut samaa ehdottaa.
-- No, sitten olemme yhtä mieltä. Minulle ja perheelleni tulee olemaan
suuri kunnia saada nähdä herra kreivi vieraanamme tyttäreni häissä,
jotka pidetään jonkin viikon kuluttua.
Larsson oli hyvin harkinnut tämän piston, jonka hän tähtäsi
vastustajaansa. Se ei kumminkaan tullut aivan niin odottamatta kuin hän
oli luullut. Bertelsköldin kasvot synkistyivät hetkeksi, mutta hän
vastasi kohta:
-- Jos minun vain on mahdollista viipyä Vaasassa on minulla kunnia
tulla häihin tavalla tahi toisella.
-- Ei kukaan kykene paremmin kuin kreivi itse arvostelemaan tulemisensa
_tapaa_, -- sanoi vanhus painokkaasti. Hän ei ollut oikein selvillä
siitä, mitä kreivi tarkoitti.
Bertelsköld puri huultansa. Nyt olisi ollut erittäin sopiva tilaisuus
puhua kaikesta siitä, mikä hänen mieltään painoi. Mutta hänen
vieressään veneen perässä istui Gast, joka surkean näköisenä ja
äänetönnä tuijotti basiliskin silmillään valtiopäivämieheen. Se, mikä
olisi pitänyt sanoa, jäi sanomatta.
-- Tänään on minun syntymäpäiväni, jatkoi Larsson hetkisen kuluttua. --
Semmoisina päivinä johtuu monta vanhaa muistoa mieleen. Tänään olen
hakenut esiin sen vanhan kirveen, joka on ollut kantaisäni kirves, ja
antanut sen tulevalle vävylleni. En juuri usko taikoja, mutta sen
tunnustan, etten mielelläni soisi tuon kuluneen kirveenterän menevän
suvustani pois. Onhan se toki esi-isäin muistoja. Onhan kreivinkin
suvulla jokin semmoinen muistokalu? Vanha sormus muistaakseni?
-- Niin sanotaan, mutta minä en tiedä siitä mitään, -- sanoi kreivi
lyhyesti.
-- Kuinka? Olisiko kreivi kadottanut sen vanhan kalleuden, joka on
kulkenut perintönä niin monessa sukupolvessa?
-- Setäni, presidentti, kuuluu sitä säilyttäneen, mutta hänen
kuollessaan joutui se hukkaan, en tiedä kuinka, ja samantekevää se
minusta onkin.
-- Totta on, minä unohdan, ettei kreivi ole voinut kuulla kaikkia niitä
tyhmiä juttuja, joita oli liikkeellä nuoruuteni aikana kuusi- tahi
seitsemänkymmentä vuotta tätä ennen. Millaisia hullutuksia ihmiset
saattavatkaan keksiä! Sanottiin, että Bertelsköldien sormus, jota kaksi
Ruotsin kuningasta oli pitänyt, tuottaisi onnea kaikessa. Väitettiin,
että kreivin koko suku seisoisi tahi kukistuisi sen sormuksen kanssa.
Luulenpa, että sormusta pidettiin itsensä perkeleen keksintönä, jolla
hän tahtoi saattaa ihmisiä ylpeyden vietteleminä häviöön. Vai kuinka,
kapteeni?... Mutta kuinka te peräsintä hoidatte? Annattehan tuulen
kantaa meidät suoraan Lemetinsaaren matalikolle!
Kapteeni Gast jupisi jotakin, jota ei kukaan ymmärtänyt ja käänsi
tuuleen päin.
-- Olen kuullut puhuttavan jostakin taiasta, -- sanoi kreivi
uteliaampana kuin miltä tahtoi näyttää, -- mutta se on haihtunut
muististani. Olisitteko kenties te, joka olitte Tukholmassa siihen
aikaan, kun setä kuoli, kuullut jotakin sormuksen löytäjästä, tai
oikeammin sen varastajasta?
-- Minulla oli tosiaankin muuta ajattelemista siihen aikaan, kun
hollantilaiset kaappasivat komean viljalaivastoni. Muistelen kuitenkin
kuulleeni, että varas tahi varastetun kalun kätkijä sai
rangaistuksensa. Vai kuinka, kapteeni, oletteko te kuullut siitä
mitään?
Kapteeni Neptunus ei vastannut, vaan irvisti rumasti. Samassa törmäsi
vene vedenalaiselle karille ja kallistui kyljelleen, mutta seuraava
aalto irtautti sen heti taas, sillä nyt oli tultu tiukempaan tuuleen,
joka puhalsi Palosaaren salmen läpi.
-- Luovatkaa! -- murahti Larsson. -- Tehän pidätte perää kuin
närpiöläinen. Ei paljon puuttunut, ettemme keikahtaneet kumoon... Mutta
mistä me puhuimmekaan? Niin, ihmiset sanovat, että kreivin setä
presidentti tuon onnenkalun avulla nousi korkeihin virkoihin ja tuli
tavattoman rikkaaksi. Ei olisi hulluinta, jos olisi semmoinen haltia
aina auttamassa!
-- Älkäämme enää siitä puhuko.
-- Suokaa anteeksi, että olen näin rohkea, -- jatkoi valtiopäivämies,
ja hänen äänensä, joka oli ollut pilkallinen, muuttui äkkiä vakavaksi.
-- Siinä on kreiville todistus siitä, mitä laatua se valta on,
joka tahtoo asettua kuninkaan la kansan välille. Teidän isänne
iso-isä oli talonpojantyttären poika, hänestä tuli sitten ratsumies
kolmikymmenvuotisessa sodassa; sitten hän pääsi kenraalin arvoon ja nai
ruhtinattaren. Sen sijaan, että syyksi tähän olisi sanottu hänen
sotilasonneansa ja kunnon miekkaansa, pisti jonkun narrin päähän puhua
onnenkalusta. Ja kuta enemmän ihmiset uskoivat asiaa, sitä kopeammaksi
suku kävi tuosta suuresta onnestaan, jota sanottiin Luojan teoksi,
vaikka minä yksinkertaisuudessani pidän Belsebubia sen onnen seppänä.
-- Olkaa hyvä ja puhukaa _omista_ asioistanne, vastasi Bertelsköld
ylpeästi.
-- Ei, suokaa anteeksi, minä olen sanonut isällenne ja isoisällenne
totuuden, ja minä aion puhua suuni puhtaaksi teillekin. Minä luulen
kreiviä ylipäänsä kelpo mieheksi, ja jollette olisi vihamieheni, te
kenties olisitte ystäväni. Mutta niinkuin kaikkien vertaistenne, niin
on teidänkin päänne ylpeydestä vähän pyörällä, ja Jumala teitä
armahtakoon, jos joskus saatte sormuksen takaisin, sillä silloin käy
teidän niinkuin kaikkien muidenkin. Minun mielestäni olisi hyvä teko,
jos teidät iäksi päiväksi pelastettaisiin joutumasta tuon lemmon
pahuksen valtaan.
-- En ymmärrä teidän tarkoitustanne, -- vastasi Bertelsköld. -- Jos
loukataksenne minua ja sukuani häväistäksenne olette kutsunut minut
tänä päivänä seuraanne, niin olisi paremmin sopinut harmaille
hiuksillenne, ettette pakottaisi minua...
-- Mihinkä?
-- Sanomaan teille jotakin, josta vanhan miehen pitäisi olla paremmin
selvillä kuin minun. Ylpeydestä ei toisen kansanluokan tulisi koskaan
toistaan syyttää. Se saattaa asua kerjäläisenkin ryysyjen alla; se
saattaa paisua sangen korkealle porvarinkin kultavuorisen takin alla!
Larsson naurahti. -- Siitä emme huoli väitellä, -- sanoi hän kylmästi.
-- Tahdoin kysyä teiltä, ettekö sanoisi sitä, joka pelastaisi teidät
tuosta onnettomasta, kuninkaan sormuksessa asuvasta ylpeyden hengestä,
itsenne ja sukunne hyväntekijäksi?
-- Minä vastaisin hänelle: hoitakaa omia asioitanne älkääkä sekaantuko
siihen, mikä ei teihin kuulu.
-- Vai niin, vai niin; no, älkäämme siitä enää puhuko. Tiedättekö,
herra kreivi, että tässä on koko väylän syvin kohta; vettä luulisin
olevan kolmekymmentä syltä. Meren syvyydeksi se ei ole paljon, mutta
matalalle rannikolle, niinkuin meidän on, se kyllä riittää. Se, mikä
tässä mereen putoaa, se ei tule ihmisten ilmoille ennen kuin
tuomiopäivänä... Ohjatkaa oikeaa suuntaa te siellä peräsimessä; ettekö
näe, että purjeet lepattavat?
Bertelsköld ei vastannut.
Larsson nousi nyt veneen peräistuimelta seisomaan ja piti jotakin
himmeästi kiiltävää esinettä peukalon ja keskisormen välissä. --
Tahtoisinpa tietää, sanoi hän, -- kenellä olisi halua hakea
merenpohjasta sitä, jota nyt pidän kädessäni.
Tuskin oli hän saanut nämä sanat sanotuksi, kun kapteeni Gast hurjimman
raivon vallassa karkasi hänen kimppuunsa ja koki riuhtaista esinettä
hänen kädestään. Hurja painiskelu syntyi. Peräsimetön vene nousi tuulta
vasten ja alkoi peräytyä. Paitsi perässä olevaa kolmea henkilöä oli
keulassa kaksi matruusia, mutta nämä eivät liikahtaneet paikaltaan
luultavasti sentähden, että Toivon laivaväki varmasti oli vakuutettu
siitä, että se, joka koski kapteeni Gastiin, armotta oli kuoleman oma.
Mutta kapteenipa sai toisen vastustajan, joka ei ollutkaan
löyhäkätinen. Bertelsköld heittäysi näet vuorostaan Gastin kimppuun ja
tempasi hänet pois, niin että leveät olkapäät rutisivat. Nähdessään
joutuvansa allekynsin koetti Gast syöstä itsensä ja Larssonin
yhtähaavaa mereen. Vanhus olisi ollut hukassa, ellei Bertelsköldin
väkevä käsi juuri Larssonin kaatuessa olisi temmannut häntä takaisin
kallistuvaan veneeseen. Eikä kestänyt kauan, ennenkuin kapteeni makasi
mihinkään kykenemättömänä veneen pohjalla, kädet jollakin
köydenpätkällä selän taa sidottuina. Vene ajautui maata kohden, mutta
matruusit eivät liikahtaneet.
-- Tiukentakaa purjenuoraa, koirat! Kreivi tarttuu peräsimeen! komensi
Larsson ihmeteltävän kylmäverisesti.
Vene nousi taas tuuleen päin ja läheni samaa paikkaa, missä taistelu
oli alkanut. Nyt nousi vanhus taas peräistuimelta seisomaan.
-- Te teitte hyvän tempauksen vast'ikään, kreivi Bertelsköld, -- sanoi
hän, -- ja minä olen osoittava kiitollisuuttani siitä. Me olemme nyt
taas kolmenkymmenen sylen syvyydellä, mutta siinä lieneekin kyllin.
Katsokaa nyt -- ja te myöskin, te vanha ahma siellä veneen pohjassa!
Näettekö, mitä minulla on kädessäni? Piu -- nyt se on siellä, iäti
haudattuna meren syvyyteen.
Kuului ääni niinkuin viulunkielen hiljainen näppäys, heikko, mutta
selvä, kun tuo nakattu esine vajosi vedenpinnan alle.
-- Mikä se oli? -- huudahti Bertelsköld.
-- Se oli kuninkaan sormus, -- vastasi Larsson kylmästi.
-- Mitä olette tehnyt! Tuollako lailla palkitsette minua siitä, että
henkenne pelastin!
-- Niin, -- vastasi valtiopäivämies, -- ja minä ajattelen, että
huonommasti kuin minä on moni mies palkinnut pelastajansa. Nyt olemme
kuitit. Kuulkaa minua! Minä otan taivaan ja maan todistajakseni tähän:
_Niin totta kuin tuo sormus ei ikinä enää näe päivän valkeutta, niin
totta ei myöskään minkäänlaista liittoa synny Larssonien ja
Bertelsköldien kesken ikuisiin aikoihin asti_. -- Me voimme nyt palata
kaupunkiin takaisin. Pysy siellä, katala vaskipalanen, joka olet ollut
syynä niin monen ihmisen ajalliseen ja iankaikkiseen turmioon! Pysy
siellä, sinä perkeleen kilokalu, tuomiopäivään asti, ja kammotkoot
meren kalatkin sitä paikkaa, jossa kirottu pahuutesi on hiekkaan
haudattuna!


16. LISÄTIETOJA KUNINKAAN SEURUEESTA JA MATKASTA.

Myöhästyneet olivat nuo suuret sukupäivälliset Larssonin talossa toista
tuntia isäntää odottaessa; liikkiö oli kuivanut, naurispaistikkaat
liiaksi ruskettuneet, vasikanpaisti oli pohjaan palanut, kastike
jähmettynyt ja leivokset jo kauan seisoneet juhlallisissa riveissä
isolla hopeavadilla. Kaikki olivat kummastelleet, mitkä tärkeät asiat
olivat pakottaneet vanhan valtiopäivämiehen tällaisena juhlapäivänä ja
juuri ennen päivällistä satamaan lähtemään. Vihdoin hän palasi
väsyneempänä kuin miltä tahtoi näyttää. Se, mitä Palosaaren väylällä
oli tapahtunut, pysyi salaisuutena. Matruusit olivat saaneet rahaa
pitääkseen suunsa kiinni, ja kapteeni Gast oli taas heti maihin
laskettua päästetty irti ja edesvastuun uhalla käsketty lähtemään
tiehensä kaupungista.
Tuon ison pöydän ympärille keräytyi nyt suku kolmeen osaan: ensiksi
vanhemmat ja arvokkaammat, sitten nuoremmat, lopuksi lapset ja
palkkaväki. Kunniaistuimella istui vanha perheenisä, oikealla puolen
häntä pojat vaimoinensa, vasemmalla tytär Ester sulhasensa kanssa ja
veljentytär Maria; sitten muut iän ja arvon mukaan. Toinen poika,
pastori Bertel, siunasi ruoan, kaikki söivät hyvällä ruokahalulla, joka
oli odottaessa yhä kasvanut, ja lopuksi veisattiin kiitosvirsi.
Kun tämä oli toimitettu, lähti perheenisä päivällislevolle, sill'aikaa
kun vieraat hajausivat sinne tänne katselemaan kuninkaan kunniaksi
tehtyjä valmistuksia.
Eikä viipynytkään kauan, ennenkuin airuita alkoi toinen toisensa
perästä ilmaantua. Hovimestari Åberg, keittiömestari Björck,
hovileipuri Kammecker, hoviviinuri Laurent ja pääkokit Severin ja
Arelius palvelijoineen[18] olivat saapuneet jo aamupäivällä kuninkaan
keittokalujen kanssa ja herättivät tärkeäntähdellisillä hankkeillaan
koko kaupungin huomion. Kuninkaallisessa matkaohjelmassa oli näet
määrättynä, että hänen majesteettinsa levähtäisi yhden päivän Vaasassa
matkan vaivoista, ja koska maan isä ei halveksinut hyviä ruokia, niin
oli kaupungin hellänä huolena ollut kaikkien niiden tarpeiden
hankkiminen, jotka se suinkin voi hankkia. Jo keväästä asti oli
sentähden vasikoita, porsaita, hanhia, jopa kalkkunakukkojakin
maaherran asunnossa hoidettu mitä huolellisimmin ja ne olivat nyt
valmiit uhraamaan henkensä kuninkaan ja isänmaan hyväksi. Huolta oli
pidetty mitä oivallisimmasta maidosta ja kaikkein sakeimmasta kermasta,
mitä vain kaupungin lehmistä suinkin oli saatavana, sillä nämä
ymmärtäväiset Vaasan porvarit osasivat jo silloin niinkuin paljon
myöhempinäkin aikoina tuottavan kaupan ohessa harjoittaa myöskin
menestyksellistä maataloutta. Silloin, niinkuin uudempinakin aikoina,
nähtiin nimittäin laumoittain hyvinvoipia lehmiä aamuin ja illoin
vaeltavan pitkin kaupungin katuja kesälaitumilleen ja sieltä takaisin
(mikä vaellus tätä nykyä kaupungin katujen siisteyden vuoksi tapahtuu
kuitenkin syrjäteitä) -- ja heinänteko, joka sattui juuri tähän aikaan
vuodesta, oli täällä siitä syystä yhtä tärkeä aika kuin maaseuduillakin
kaupungin ympäristössä. Paitsi näitä kestityksiä oli pidetty siitäkin
huolta, että voitiin tarjota verestä pinaattia ja muita ruokakasveja,
Ja koko valoisan heinäkuun yön oli lähimpäin kyläin nuoriso ollut
muuraimia ja mansikoita poimimassa, voidakseen tarjota valtakunnan
majesteetille jotakin oikein makeata maan tuotteista. Nämä kaikki
tuotiin nyt noiden ylhäisten kokkien käytettäväksi, ja nämä mahtavat
herrat, jotka rehentelivät hienoissa valkoisissa esiliinoissaan,
suvaitsivat joskus päätään nyökäyttäen ilmaista armollisen mielihyvänsä
kunnon ihmisten alamaisesta innosta.
Paitsi kreivi Bertelsköldiä, joka oli tullut maaherran kanssa,
saapuivat myöhemmin päivällä hovimajoitusmestari, vapaaherra Forssner,
eversti, vapaaherra Kaarle Adlerfelt, vänrikki, parooni Löwenhjelm y.m.
herroja ja muutamia kuninkaallisia lakeijoita. Jokaiselle vaunulle,
mikä tuli näkyviin Runsarin kylän luona, jossa ensimmäinen iso
kunniaportti upeili päiväpaisteessa, nosti kansa, joka seisoi
juhlavaatteissaan tiheissä laumoissa tien syrjillä, hurraahuudon, ja
useat kiipesivät aidoille, kylästä alkaen aina kaupungin etelätulliin
asti. Joka kerta vastasivat herrat ja lakeijat armollisesti hymyillen,
ja joka kerta huomasi väestö pettyneensä toiveissaan. Joukossa oli
käräjäkirjureita, merimiehiä ja muita perin viisaita politikoitsijoita,
jotka olivat käyneet Tukholmassa ja tiesivät, miten asiat olivat. Nämä
osoittelivat kansalle, mitkä noista saapuvista herroista katsottiin
hatuiksi ja mitkä olivat valtiollisilta mielipiteiltään tunnetut
myssyiksi. Nyt oli useilla miespuolisilla katselijoilla päässä
lasihelmillä ja kukonsulilla koristetut myssyt; toisilla taas oli
päivän kunniaksi paikkakunnan tekoa olevat hatut. Kun nyt väkijoukko
oli hurrannut kuninkaalle, mutta huomasi pettyneensä, ryhtyi se
harmissaan siihen sukkelaan ilveilyyn, että aina, kun hattu ajoi sivu,
nakattiin paljaita myssyjä ilmaan, mutta joka kerta, kun myssy ajoi
esiin, lensivät hatut taivasta kohden. Ja tämä oli kansasta
sanomattoman hauskaa. Nekin, jotka eivät tienneet tarkoitusta,
seurasivat iloissaan annettua esimerkkiä, ja siinä oli melua ja riemua,
joka tietysti selitettiin alamaisen ilon ilmaukseksi. Valtiollisella
taivaanrannalla vaeltavat pilvenkuvat kuvastelivat tällä tavoin
niinkuin haihtuvat revontulet aina ylhäällä pohjolan kaukaisissa
seuduissa asti.
Kuningas itse ... mutta suotakoon meille anteeksi, että "mielin
hiljaisin" vielä panemme tähän seuraavan runollisen kertomuksen hänen
matkustuksestaan Suomen rajain sisällä.[19]
Degerby, Sottunga,[20] Korpo[21] ja muut
saa sankarin haltuhunsa.
Taivasta kiittävät lasten suut,
toi heille kun voideltunsa.
Hanko ja Barösund, Porkkalakin[22]
ja Viapor[23] reittiä valvoo
urhon, mi mielin hiljaisin
vain hyvettä seuraa ja palvoo.
Sankari saapuvi Helsinkiin[24]
ja hyvästi heittävi Ahdin,
aallot oivat jok' antoi niin
ja matkan suunnan ja tahdin.
AADOLF kun maihin on astunut näin,
soi rannoilta huudot vastaan:
juhlivi riemuiten tervehtäin
koko kaupunki kuningastaan.
-- -- -- -- --
Suomen kansa kun kuninkaan
näin saanut on vieraaksensa,
hänelle uskollisuudessaan
se antavi rakkautensa.
Sitten tuo siunattu ruhtinas
läks' ULRIIKAN[25] linnaa kohti;
Långörnin[26] muurit ne myöskin, kas,
kesäpäivän kullassa hohti.
Juhannus veisaten juhlitahan
ja riemuiten Ruotsin malliin.
AADOLFIN kaikkeen ihastuvan
nyt nähdään. -- Uskovi kalliin
henkensä Siltavuorellekin[27]
maan isä ja eelleen matkaa.
Porvoossa[28] tavalla Daavidin
käy templissä -- kulkua jatkaa.[29]
Kiväärit, kanuunat kaikuvat
ja laulut, hän täältä kun kulkee.
Aurinko säteensä kirkkaimmat
suo hälle. Syliinsä sulkee
hänet jo Loviisa,[30] jolle soi
nimen kuningattaren mukaan
naisen tuon, johon ketään voi
ei verrata koskaan kukaan.
Ahvenkoskelle, Anjalaan[31]
käy sankari, rajalle asti.
Keltinkoskikin[32] iloissaan
niin kuohuvi kirkkahasti!
Kansa käy isäänsä ihaillen
hänen luoksensa täältä ja tuolta;
saasta tuskin näet kymmenen
niin heistä on pitänyt huolta.
Hämeenmaahan nyt matkaillaan
ja luokse sen vanhan linnan.[33]
Rahvas ei kursaile valtiataan,
vaan kulkevi yhtä-rinnan.
Kunnia-ammunta linnasta soi
ja kaikuvi ruorilta vastaan;
tervetulleheks' ilakoi
kaikk' kuulua kuningastaan.
Isän tavalla tyydyttää
hän kaikkia lahjoillansa;
lapsetkaan niit' ilman ei jää. --
Nyt Turkuhun[34] kulkuansa
jatkaa hän kukkain ja seppelten
ja kuusien oppaana ollen.
Nuoriso vastass' on tanssien,
käy vanhatkin hurmiollen.
Nymfeinkin parvi käy karkeloimaan,
Mars, Phoibos ja Minerva vielä;
kaikki nyt puolelta kuninkaan
saa vainen armoa siellä,
Ehemiskin maahan lankeaa
hänen kärkkyen katsettansa.
Hermes laivansa liputtaa
näin näyttäen riemuansa.
Vielä mä mainita tahtoisin
sen ammunnan, jota silloin
sankari mielin ihastuvin
sai kuunnella aamuin ja illoin.
Savu ja ruuti ne haihtuu pois,
siis niistä en kuluta kaulaa. --
Muistos' ei Suomesta häipyä vois,
ja siitä mä tahdon laulaa.
-- -- -- -- --
Siksipä ihmiset, parveillen
kevätkalojen hilpeäin lailla.
syntymäpäivää viettäen
LUDOVIKAN[35] on huolta vailla.
Eessänsä näkevät kuninkaan
ja hengessä kuningattarenkin.
Taivasta yhtyvät rukoilemaan
he onneksi kumpaisenkin.
Matka käy sankarin Huittisiin[36]
ja eellehen Paskilahan.
Niinisalo jää taakse niin,
ja Kyröhön[37] saavutahan.
Metsä saa hetkeksi AADOLFIN,
ja sitten on Vaasan[38] vuoro.
Kaikuvi saakka pilvihin
ilohuutoina kansan kuoro.
Mutta koska lukija lienee saanut jo tarpeeksi, lopetamme toistaiseksi
tähän.


27. KUNINKAAN TULO JA ROVASTIN PUHE.

Kun kansa tällä tavalla oli ollut liikkeellä aina varhaisesta aamusta,
saapui maan isä, kuningas Aadolf Fredrik, vihdoinkin kello seitsemän ja
kahdeksan välillä illalla. Ei mitään oltu laiminlyöty, että tulo
tapahtuisi niin komeasti kuin mahdollista. Kuninkaan rinnalla istuivat
neljän hevosen vetämissä komeissa vaunuissa hänen ylhäisyytensä, kreivi
Claes Ekebladh ja henkilääkäri Petersen. Lähinnä näiden jäljessä ajoi
kenraali, vapaaherra Ungern Sternberg adjutantti Rehausenin kanssa;
sitten hovimarsalkka, vapaaherra Löwen asessori Schutzenin kanssa ja
sitten tuli muu seurue ja palvelijat: kamaripaashi Tornerhjelm ja
kamaripalvelija Bedat, kellarirenki Hornay ja pyssynvirittäjä
Asmüs y.m., y.m., joiden merkilliset nimet niinikään ovat jälkimaailman
iloksi säilyneet.[39] Maaherra oli hänen majesteettiaan vastassa vähän
matkaa kaupungista, sill'aikaa kun paikkakunnan virkamiehet, papisto ja
porvaristo seisoivat hatuttomin päin, hikisin otsin ja selkä koukussa
vasta maalatun tulliportin luona, joka oli koristettu Vaasan kaupungin
kunniakkaalla ja kuninkaallisella vaakunalla.
Syntyi siitä melu ja hälinä, kun ensiksi nimismies tuli ratsastaen,
ajaen kuin luuta väkeä tieltä pois -- kun sitten kuninkaalliset
esiratsastajat vaahtoisilla hevosillaan ajoivat esiin täyttä karkua ja
kun vaunut viimein näkyivät tien mutkassa Runsarin kylän luona.
Kuningas ajatti hiljaa ja nyökäytti päätään joka haaralle. Väestön
käytös oli arvokasta. _Nuo_ selät eivät olleet tottuneet syvälle
kumartamaan. Aadolf Fredrik oli kumminkin todella rakastettu --
rakastettu toivovan rakkaudella, sillä hän ei ollut vielä tehnyt mitään
muuta kuin vastaan ottanut kruunun -- mutta tämänkin vuoksi häntä jo
suosittiin Pohjanmaalla, jossa oli oltu tyytymättömiä herrojen valtaan
ja valtiopäiväriitoihin kuningas Fredrik-vainajan aikana.
-- Katsokaapa, kuinka armollisen näköinen hän on! -- hälisi väkijoukko.
-- Ja noin hiljainen! Eikä ylpeämpi kuin muutkaan kristilliset ihmiset!
-- arvelivat toiset.
-- Jumala armahtakoon, luulenpa, että hän tervehti minua; mahtaneeko
hän tuntea minut? -- huudahti Martolan kestikievarin emäntä suuresti
hämmästyksissään ja hyvillään, seisoessaan uudessa tärkätyssä
kamlottihameessaan kuin vehnäpulla reikäleipäin keskessä.
-- Suunne kiinni! -- murahti eräs ryysyinen kerjäläinen, vanha
vöyriläinen karoliini, ja kääntyi päin. -- On noita nyt ennenkin
kuninkaita nähty! Kuninkaan pitää olla ylpeä ja kopea. Valtakunnan
majesteetilla pitää olla käsivarret kuin rautakanget ja hänen pitää
osata iskeä. Ja ratsastaa hänen pitää, niin että kivet kipenöivät; eikä
istua noin kuin villasäkki pehmeillä vaununtyynyillä! Toinen tarmo oli
Kaarle-kuninkaassa! -- Ja samalla kohautti hän repaleista hattuaan.
-- Mutta katsokaapa, kuinka maaherra kumartelee! -- kuiskailivat taas
toiset. -- Voi hyväinen aika, kuinka notkeaselkäisiä ne nyt ovat, nuo
kopeat herrat, jotka muuten niin isosti pöyhkeilevät muille
kunniallisille ihmisille! -- Ja kansa hurrasi kahta kiivaammin
maaherran kumarruksille.
Vaivoin saatiin nämä riemunosoitukset vaikenemaan, sillä syynä siihen,
minkätähden kuninkaalliset vaunut pysähtyivät tullin luona, oli
alamainen puhe, jonka kirkkoherra, maisteri Claudius Hedman -- vanha
hovimies ja tätä ennen Tukholman Klaran kirkon kappalainen -- oli tähän
tilaisuuteen valmistanut. Onneton kuningas, nuo ylenmäärin makeat ja
imartelevat sekä suorasanaiset että runomittaan sepitetyt puheet olivat
vainonneet häntä pahemmin kuin hyttyset aina siitä asti, kun hän astui
jalallaan Suomeen. Nyt tuli hän Hämeen metsästä, helteisen päivän
ajettuaan ja ikävöiden päästäkseen lepoon ja saadakseen vaihtaa
pölyiset matkavaatteet silkkivuoriseen yönuttuun, kun taas putosi
puhuja hänen eteensä kuin pilvettömältä taivaalta! Raskas kruunu,
minkätähden oli sinulla monien piikkiesi seassa vielä kaunopuheisuuden
ruusujakin kätkettynä!
-- Vaikka[40] -- sanoi puhuja, -- lauhkeamman taivaan alla syntyneen
tulen ottavan neron ja enemmän siistityn pään kuin mitä kylmältä
pohjolalta käy odottaminen, tulisi olla tässä korkean harvinaisessa
tilaisuudessa sen tavattoman ilon tulkitsijana, joka teidän
kuninkaallisen majesteettinne -- (syvä kumarrus) -- tänne
kokoontuneilla kaikkein nöyrimmillä, papistoon kuuluvilla alamaisilla
on; niin rohkenen kumminkin syvimmässä alamaisuudessa teidän
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.2 - 13
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 01
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1967
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 02
    Total number of words is 3645
    Total number of unique words is 1929
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 03
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 1936
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 04
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 1874
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 05
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 1923
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 06
    Total number of words is 3525
    Total number of unique words is 1852
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 07
    Total number of words is 3713
    Total number of unique words is 1944
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 08
    Total number of words is 3441
    Total number of unique words is 2055
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 09
    Total number of words is 3755
    Total number of unique words is 1962
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 10
    Total number of words is 3854
    Total number of unique words is 1849
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 11
    Total number of words is 3835
    Total number of unique words is 1847
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    36.9 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 12
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 1972
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 13
    Total number of words is 3641
    Total number of unique words is 1915
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 14
    Total number of words is 3813
    Total number of unique words is 1799
    27.4 of words are in the 2000 most common words
    36.7 of words are in the 5000 most common words
    42.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 15
    Total number of words is 3612
    Total number of unique words is 1806
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    42.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 16
    Total number of words is 3523
    Total number of unique words is 1892
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 17
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1961
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 18
    Total number of words is 695
    Total number of unique words is 525
    28.5 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.