Välskärin kertomuksia 4.2 - 05

Total number of words is 3595
Total number of unique words is 1923
24.8 of words are in the 2000 most common words
35.6 of words are in the 5000 most common words
41.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

Loviisa Ulriika nousi istuimeltaan. Hänen suuret brandenburgilaiset
silmänsä, jotka voivat olla lempeydessään niin viehättävät, tuijottivat
nyt eteensä vihasta kivettyneinä. -- Oletteko tarkoin miettinyt, kreivi
Tessin? -- kysyi hän.
-- Olen, teidän majesteettinne. Olen miettinyt tätä kaiken elinaikani.
-- Tapahtukoon sitten niinkuin tahdotte. Minä olen pettynyt teidän
suhteenne. Minä luulin teitä mieheksi, jolla on yhtä paljon rohkeutta
kuin älyä. Nyt huomaan, ettette ole muuta kuin tavallinen
kansankiihoittaja. Teillä on lupa lähteä huoneistani.
Kreivi Tessin tahtoi notkistaa polvensa, mutta kuningatar soitti. --
Ilmoita, -- sanoi hän kamaripalvelijalle, että minä pyydän saada armon
nähdä hänen majesteettinsa luonani.
Tuskin oli ovi suljettu, kun kreivi uudelleen polvistuen koki lepyttää
kuningattarensa vihaa. Mikä oli hänen tarkoituksensa? Kuningatar on
itse kauan aikaa tämän tapauksen jälkeen kertonut prinssi Kustaalle,
että kreivi Tessin muka oli julennut rakastaa häntä intohimoisesti ja
ahdistaa häntä eilisillä rakkaudentunnustuksillaan. Olkoonpa, että tämä
rakkaus oli joko teeskenneltyä tai todellista, tai että ratkaisevalla
hetkellä puhkesi ilmi, tai että kuningatar luuli rakkaudeksi sitä, mikä
oli vain sitä ennen suositun alamaisen intoa ja surua, joka oli
syntynyt ankarasta taistelusta kahden velvollisuuden välillä -- varmaa
on, että kreivi Tessiniä ei saatu hovin tuumiin suostumaan, ja yhtä
varmaa on myös, että kun kuningas Aadolf Fredrik astui puolisonsa
vierashuoneeseen, hän näki ylimmäisen hovimarsalkkansa ja mahtavimman
vastustajansa polvillaan kuningattaren jalkain juuressa.
Parhaidenkin ja hiljaisimpainkin ihmisten elämässä on hetkiä, jolloin
heidän tavallinen malttinsa katoaa ja he saattavat kuohahtaa
kiivauteen, joka muuten on kokonaan heidän luontoansa vastaan. Kuningas
Aadolf Fredrik voi suvaita, että hänen kuninkaallista valtaansa
rajoitettiin, että hänet äänestettiin kumoon neuvoskunnassa, että hänen
puoluelaisiansa karkoitettiin ja että hänen annettiin sekä valtakunnan
hallinnossa että hovinkin asioissa tuntea vallanalaisuutta ja
neuvoskunnan ja säätyjen ylivaltaa. Hän oli vastustamatta tyytynyt
tähän painostavaan asemaan; jos hän valitti, niin se tapahtui
yksityisten ystäväin seurassa. Mutta hänellä oli kuitenkin yksi arka
kohta, ja jos sitä kosketettiin, loukkautui hän helposti, oli ylen
kiivas ja vaikea lepyttää. Se tapahtui silloin, kun käytiin hänen
perheonnensa kimppuun ja uskallettiin loukata hänen puolisoaan,
jota hän rakasti, samalla kun pelkäsi häntä ja tunnusti hänen
etevämmyytensä.
Kohtaus oli kiivas ja päättyi, niinkuin Kustaa III sanoo, "hirmuiseen
meteliin."
-- Vapauttakaa minut tuosta miehestä, jos teidän majesteetillanne vielä
on rahtunenkaan jäljellä kunniataan ja kuninkaallista miehuuttaan! --
huusi kuningatar mieletönnä vihasta ja raivoissaan niistä rikollisista
tunteista, joiden luuli kreivi Tessiniä johtavan.
Kuningas syyti suustaan herjauksia, joita onneksi ei ole muistiin
kirjoitettu; niinkuin tavallisesti kävi, yllytti hän lempeän luontonsa
yhä rajattomampaan vihaan. Kerrotaan, että kreivi Tessin tässä
tilaisuudessa tarvitsi kaiken kuuluisan mielenmalttinsa, ollakseen
unohtamatta sitä kunnioitusta, jota hän oli velvollinen kuninkaalleen
osoittamaan ja että hän tässä ankarassa taistelussa itsensä kanssa oli
murtanut erään huoneessa olevista tuoleista.
Kuningatar sitävastoin ei enää huolinut hillitä itseään. -- Ei ole
yhtään olentoa, jota minä niin inhoan kuin teitä! -- huusi hän. --
Pankaa liikkeelle kaikki vaikutusvaltanne! Ärsyttäkää kuningastanne
vastaan kaikki nuo juonittelijat ja kansan yllyttäjät, joita te sanotte
puoluelaisiksenne! Minä en pelkää teitä, minä vihaan teitä, ja vihani
on ajava teitä takaa niin kauan kuin elän! Ah! te pommerilaisten
perunankuorijain[10] hävytön jälkeläinen, jolla tuskin on kaksi oksaa
vasta tehdyssä sukupuussanne -- te rakennusmestarin poika ja sellaisen
käsityöläisen pojanpoika, joka on tehnyt työtä päiväpalkalla ja osannut
veistää teille sukukilven meidän edeltäjämme aikana -- te julkenette
nostaa häpeämättömät silmänne kuninkaanne puolison puoleen ja sanoa
hänelle -- vanhurskas taivas, miksi tahraisin huuleni toistamalla tuon
miehen sanomattomia hävyttömyyksiä!
Tuollainen puhe kuningattaren puolelta, joka tällä hetkellä oli vain
nainen -- ja kiivaita intohimoja kuohuva nainen -- vaikutti toki sen,
että tämä näin kiukkuisesti hätyytetty alamainen ennätti täydellisesti
malttaa mielensä. Kreivi Tessin seisoi taas suorana, vaikkakin
kunnioittavaisena raivoavan hallitsijattarensa edessä ja vastasi tuolla
verrattomalla arvokkuudella, jonka hän oli saavuttanut pitkällisen
kokemuksensa avulla monina arveluttavina aikoina ja Euroopan
hienoimmissa ja kohteliaimmissa hoveissa:
-- Minä olen heidän majesteettiensa ja valtakunnan palveluksessa
kokenut monta katkeraa hetkeä, monta ansaitsematonta tuskaa, mutta
tuskin koskaan olen kokenut mitään katkerampaa kuin nyt, kun näen
niiden halveksivan ja herjaavan minua, joita minä viimeiseen
hengenvetoon asti en ole lakkaava kunnioittamasta ja tottelemasta.
Sallittakoon minun kuitenkin -- ei ylentääkseni vähäisiä ansioitani,
vaan ainoastaan puhdistaakseni itseäni kuninkaani ja kuningattareni
edessä -- muistuttaa, että jos esi-isäni ovatkin olleet halvempaa
säätyä, ovat he kumminkin palvelleet maatansa ja ruhtinashuonettaan
tavalla, joka tuottaa kunniaa heidän nimelleen. Totta kyllä on, että
isäni oli rakennusmestari, mutta rakennusmestari, joka on rakentanut
tämän kuninkaallisen linnan, jota koko maailma ihmettelee. Mitä minuun
itseeni tulee, niin olin _minä_ se, jolla oli onni saattaa teidän
majesteettejanne Ruotsiin. _Minä_ se olin, jolla oli armo solmia jalon
kuninkaan ja nerokkaan kuningattaren välillä tämä liitto, josta
valtakunta syystä kyllä on onnellinen ja ylpeä. _Minä_ olin ensimmäinen
ruotsalainen, joka esiintoin heidän majesteeteillensa alamaisen
kunnioitukseni. _Minä_ olin se, jolla oli verraton onni ensiksi saada
nauttia heidän majesteettiensa korkeata luottamusta, järjestää heidän
ensimmäinen asuntonsa tässä maassa ja koettaa valmistaa heille täällä
mieluinen olinpaikka. _Minä_ se olin, joka sain kalliiksi
luottamustoimekseni opastaa heidän esikoistansa hyveen ja totuuden
tiellä, ja lopuksi olin _minä_ se, joka, kun velvollisuuteni asetti
minut kuninkaani ja maani välille, koetin parhaan vakaumukseni mukaan
sovittaa molempain etuja toisiinsa. Muu vaikutukseni jääköön
mainitsematta; riittäköön tämä todistamaan intoani ja rajatonta
kuuliaisuuttani. Ja samalla, kun nyt alamaisesti anon eroani kaikista
hoviviroistani, teen sen täynnä kunnioitusta ja kiitollisuutta niitä
kohtaan, joiden armollinen suosio soi minulle sen onnen, että sain
palvella heitä elämäni onnellisimpina hetkinä.
Näin sanottuaan kumarsi kreivi Tessin, ei enemmän eikä vähemmän kuin
hänen asemassaan olevan miehen tuli tehdä, ja poistui hitain askelin
kuninkaallisen pariskunnan ja ulkopuolelle saliin kokoontuneen hoviväen
kummastelevien, epäröivien katseiden seuraamana.


9. KUNINKAAN OPPIPOIKA.

Se epäsuosio, joka oli kohdannut niin mahtavaa ja kaikkivaltiasta
miestä kuin kreivi Tessin oli, ei voinut kauan pysyä salaisuutena.
Hovissa ei nyt muusta puhuttukaan. Ne, jotka alussa olivat kuiskineet,
kävivät nyt isoäänisiksi, ja ne, jotka luulivat olevansa muita
viisaampia, väittivät alunpitäen ennustaneensa, että niin oli käyvä.
Eikä ollut kreivi itsekään salannut sitä: hän oli Ulriksdalista
lähtiessään heittänyt pitkäaikaisen eron hyvästit ja jaellut rahaa
palvelijoille. Vaikka hänellä olikin niin paljon loistavia
ominaisuuksia, ei hänellä kuitenkaan ollut tarpeeksi tahdon lujuutta
kantamaan onnen päiviä ilman turhamaisuutta ja vastoinkäymistään ilman
kiukkua, ja kun kuningatar Loviisa Ulriika oli säälimättä iskenyt hänen
arimpaan kohtaansa -- sanoessaan hänen tahtovan "kääriytyä
hyveeseensä".
Kuninkaalliset huomasivat itse hyvin kyllä, etteivät he ilman vaaraa
olleet luotaan sysänneet miestä, jolla oli niin suuri vaikutusvalta.
Koko päivä käytettiin keskusteluihin ja toimenpiteisiin tämän tapauksen
johdosta. Puolueiden kanssa keskusteltiin. Tahdottiin hankkia muita
luotettavia tukia. Kreivi Strömberg valittiin kruununprinssin
virkaatekeväksi opettajaksi.
Kuningatar johti kaikkia hankkeita ja mietti kaikki ne vastakeinot,
joihin hovin puolelta oli ryhdyttävä. Kuningas, tuo hyvä ja siivo
Aadolf Fredrik, oli iloissaan, kun pääsi kaikesta tuosta touhusta, ja
ajatteli muita asioita.
Hänen uudella oppipojallaan, Eerikki Ljungilla, ei ollut mitään
aavistusta niistä tapauksista, joihin hän viattomuudessaan oli antanut
aihetta. Tämä kunnon poika olisi suuresti hämmästynyt, jos joku olisi
sanonut hänelle: Miksi annoit kukkain houkutella itsesi Ulriksdalin
puistoon? Miksi tutkit nurmikolla _convolvulustasi_ semmoisella
innolla, että Ruotsinmaan kruununprinssi tuli tehneeksi kuperkeikan
ajellessaan, Azorien saaret mielessään, perhoja puistossa? Jos hän ei
olisi sinuun kompastunut, ei hän olisi satuttanut poskeansa kantoon.
Jos hän ei olisi poskeansa satuttanut, ei kuningatar olisi luullut
hänen saaneen ikuista arpea ja joutunut semmoiseen vihan vimmaan. Jos
ei tämä tapaus olisi saattanut häntä noin pahalle tuulelle, ei hän
olisi loukannut kreivi Tessiniä. Jos ei kreivi Tessiniä olisi loukattu
hoviväen nähden, ei hän olisi tahtonut puhdistaa itseänsä. Jos hän ei
olisi yllyttänyt kuningattaren jo kuohuvaa vihaa, niin ei olisi
syntynyt tuota kuningattaren vierashuoneessa tapahtunutta kuuluisaa
kohtausta, josta oli seurauksena hänen epäsuosioon joutumisensa ja
hänen karkoittamisensa. Jos taas tätä ei olisi tapahtunut, niin
olisivat kenties monet välttämättömät järkytykset Ruotsin valtakunnassa
jääneet sikseen -- ja näin ollen olit sinä, viaton Eerikki Ljung-parka,
joka nyt seisot kaikesta tietämättömänä sorvituolisi ääressä, syynä
siihen, että kuninkaan kruunu horjuu ja että valtakunnan rauha on
häiriintynyt.
Valtioviisaat lukiolaiset tuumailevat usein tähän tapaan. Mutta
tapausten säikeet tulevat näkyviin pieninä kuin keväällä puhkeavien
puiden lehdet, samalla kun mehut, jotka niitä kasvattavat, nousevat
syvältä maasta. Riita hovissa oli välttämätön; yksinvallan ja
monivallan, jotka olivat yhtä yksipuolisia kumpikin, täytyi käydä
toistensa kimppuun!
Eerikki Ljung istui kaiken päivää piilossa ja unhotettuna tuossa
salaperäisessä huoneessa, jossa aika olisi käynyt hänelle sangen
pitkäksi, ellei hänellä olisi ollut kolmekymmentäkaksi tusinaa nappeja
sorvattavana. Vaihtelua tuotti hänelle vain kuunteleminen aina, kun
askelia kuului ikkunan takaa tahi portailta. Silloin hän pysähdytti
pyörivät rattaan; silloin hän odotteli henkeä vetämättä, kunnes
askelten ääni taas vaikeni. Näin häntä oli käsketty tekemään, ja
hänellä oli siihen muitakin syitä. Kohta sorvarin mentyä kuuli Eerikki
näet kahden äänen -- luultavasti kahden hovipalvelijan -- puhelevan
keskenään ihan ikkunan alla.
-- Tännepäin hän meni.
-- Niin, tännepäin hän meni.
-- Mutta minne hän katosi?
-- Haetaan portailta!
-- Se konna on saatava kiinni! Onhan se kauheata, hänen sanotaan
pieksäneen prinssin pahanpäiväiseksi.
-- Ellei kreivi Bjelke olisi tullut oikeaan aikaan, olisi hän lyönyt
prinssin kuoliaaksi. Kuningatar on kovin murheissaan. Hänen
kuninkaallisella korkeudellaan kuuluu olevan kuusi tai seitsemän
hirmuista haavaa. Muutamat sanovat hänen lyöneen kangella, toiset
puukolla.
-- Minä kuulin sanottavan, että hänellä oli ollut tikari. Hyvä, ettei
se päälliseksi vielä ollut myrkytetty! Ylimmäinen hovimarsalkka meni
itse kaupunkiin henkilääkäriä noutamaan.
-- Ei, ei se niin ollut. Kreivi Tessin on joutunut epäsuosioon, ja
arvaapas minkätähden? Luotettavia todistuksia on siihen, että juuri hän
palkkasi salamurhaajan, ja kun hänen majesteettinsa kuningatar huusi:
minkätähden tahtoo kreivi tappaa poikani? kuuluu hän vastanneen: mitä
me kruununprinssillä teemme? Huomenna aiomme panna kuninkaan pois
viralta.
-- Mutta silloinhan me kaikki saamme eromme. Tämähän on hirmuista.
-- Kuka tietää? Jos saamme murhaajan kiinni, niin on kenties onnemme
valmis.
-- Minkä rangaistuksen hän mahtanee saada?
-- Hänet ruhjotaan ensin ja sitten hänet hakataan neljäksi kappaleeksi,
se on vähin rangaistus. Mutta hakekaamme häntä. Hän mahtaa olla
vimmattu mies. Onko sinulla pistooleja mukana?
-- Ei minulla ole muuta kuin kuvetappara ja keittiöveitsi.
-- Mene sinä edellä.
-- Ei, mene sinä edellä, niin minä vartioin täällä portailla.
-- Lienee parasta, että huudamme vartiota...
Ja näin sanottuaan menivät nämä yleisen turvallisuuden urhoolliset
puolustajat tiehensä, tapaamatta sitä saalista, jota hakivat. Mutta
Eerikki oli saanut kuulla tarpeeksi pysyäkseen "mausestill", jota hänen
tuntematon ystävänsä oli niin ankarasti häneltä vaatinut. Hänellä oli
sillä välin aikaa tarpeeksi miettiä kaikkia noita salaisuuksia. Oliko
sorvari tosiaankin kätkenyt hänet siinä luulossa, että hän oli
osallisena kruununprinssin henkeä vastaan tähdätyssä salaliitossa?
Mutta mihin hän tarvitsi sitten nuo kolmekymmentä kaksi tusinaa
nappeja?
Eerikki antoi rattaan taas hyrrätä kun kaikki oli hiljaa, ja kun hän
sai tehtävänsä valmiiksi, oli ilta jo pitkälle kulunut. Työ antoi
ruokahalua, mutta seinäkaappi oli lukittu, ja Eerikki alkoi ikävöidä
pois vankeudestaan.
Oli jo tullut hämärä, kun sorvari, kamaripalvelijan seuraamana, tuli
vankiaan vapauttamaan. Uutimet laskettiin alas, kynttilät sytytettiin,
napit tarkastettiin ja huomattiin hyviksi. Joitakuita vajavaisuuksia
kumminkin moitittiin, ja ylhäinen sorvari -- sillä Eerikki ymmärsi jo,
ettei hänen suosijansa ollut mikään tavallinen imukkeiden tekijä --
alentui omin käsin neuvomaan oppipoikaansa, kuinka oksanreikiä oli
vältettävä, kuinka halkeamia oli estettävä syntymästä ja kuinka
tarpeellinen pyöristys oli saatava aikaan.
-- Sinulla on taipumusta, hyvää taipumusta, nuori mies, -- sanoi
sorvari; sinusta voi tulla jotakin, jos harjoittelet. Kunst macht
Gunst. Mutta Roomaa ei rakennettu yhtenä päivänä. Katselepas tätä
rasiata! Mikä sopusuhtaisuus! Mikä täsmällisyys kaikissa sen osissa!
Entä kansi! Katsopa, kuinka hyvin se sopii; ei hiuskarvaakaan liian
vähän eikä liian paljon! Ota se, nuori ystäväni, ja pidä se
hyödyllisenä esikuvana, josta voit oppia sitä tarkkuutta, joka on
oikean mestaruuden todistus.
Eerikki vastaanotti tämän kuninkaallisen lahjan ja lienee mielessään
ajatellut, että jokainen Munsalan talonpoikaissorvari kyllä osaisi
tehdä samanlaisen, varsinkin jos hänellä olisi käytettävänä noin
monenlaisia ja erinomaisia puulajeja. Mutta hän varoi ajattelemasta
ääneen. Hän ymmärsi, että jos toinen puoli lahjasta olikin kerskaa ja
omahyväisyyttä, oli toki toinen puoli todellista hyväntahtoisuutta, ja
hänellä oli siksi paljon älyä, että kiitti siitä.
-- Pidä se, pidä se, -- toisti sorvari, hyvillään kiitoksesta, jonka
hän luuli ilmaisevan taidokkaasti tehdyn lahjan synnyttämää ihastusta,
-- ja jos vast'edes tahdot pyytää jotakin palkintoa napeistasi, niin
näytä minulle rasia; luulen tuntevani sen; ei ole monta, jotka tekevät
sellaisia tässä maassa. -- Feif, -- lisäsi hän saksankielellä, anna
tälle nuorelle miehelle illallista ja vie hänet muassasi määrättyyn
paikkaan. Sano Adelcrantzille, että hän käyttää poikaa sorvipenkin
ääressä siellä; meidän täytyy iskeä kiinni kykyihin, missä vain niitä
tapaamme, muuten emme ehdi valmiiksi tuoksi suureksi päiväksi.
Mausestill, mies! Ei kukaan saa nähdä häntä. Anna asian tapahtua
hiljaisuudessa. Onhan palatsi jo laivastolla?
-- On teidän majesteettinne.
(Teidän majesteettinne? Eerikki säpsähti. Hän oli mielessään miettinyt,
että sorvari varmaankin oli tavallista hovisorvaria ylempi mies, ehkäpä
ylihovimestarikin eli linnan _Custos_, joksi lukiolainen olisi häntä
oikeimmittain voinut nimittää; mutta nyt tuli totuus ilmi. Eerikki
Ljung huomasi olevansa itsensä kuninkaan oppipoika jalossa
sorvaustaidossa!)
-- Gut, -- sanoi kuningas. -- Ilmoita minulle huomenna, kuinka se on
onnistunut.
-- Tule, -- sanoi kamaripalvelija yksikantaan, heittäen rakuunaviitan
nuorukaisen hartioille ja vetäen häntä muassaan.
-- Oliko se kuningas itse? -- kysyi Eerikki kovin kummastuneena.
-- Weiss nicht, -- vastasi mies. -- Feif oli vanha palvelija, jonka
Aadolf Fredrik oli tuonut muassaan Saksasta, ja joka edelleen puhui
äidinkieltänsä, ollen ylpeä virkansa arvosta ja niskoittelevan
itsepäinen, niinkuin hänen asemassaan olevat suosikit, joita muut
alemmat palvelijat pelkäävät, imartelevat ja kadehtivat.
-- Minne me menemme? kysyi Eerikki jälleen.
-- Weiss nicht.
-- Enkö saa mennä takaisin kaupunkiin?
-- Weiss nicht.
-- Mutta mitä kuningas aikoo minun suhteeni?
-- Maul halten, -- vastasi jäykkä opas.
Tähän ei ollut mitään muistuttamista. He kulkivat linnan toisessa
osassa olevaan Feifin huoneeseen, jossa Eerikki sai kiireimmittäin
tyydyttää nälkänsä, ja kohta sen jälkeen hän sai käskyn yhtä
salaperäisesti nousta kamaripalvelijan kanssa rattaille, jotka olivat
sitä varten linnan portilla valmiina. Täältä he ajoivat hämäränä
heinäkuun yönä asevaraston pihalle, ja kun Feif oli siellä saanut
muutamia käskyjä, jatkoivat he ajoansa rantaan.
Eerikistä alkoi tuntua oudolta, kun hän näki joukon miehiä
irroittamassa kolmea isoa hirsilauttaa, joiden päällä häämötti kolme
komeaa huonetta. Turhaan hän koki miettiä näiden kummallisten toimien
tarkoitusta. Että oli kysymys jostakin suuresta ja valtakunnalle
vaarallisesta valtiollisesta salaliitosta, sen hän piti varmana asiana.
Mutta mitä oli hänellä täällä tekemistä? Ja mitä tämä kaikki merkitsi?
Eihän toki aiottu siirtää Tukholmaa lautoilla pois ja rakentaa
kuninkaan asuntoa toiseen osaan valtakuntaa?
Hänen turhaan vaivatessaan päätään näillä arvoituksilla saatiin lautat
valmiiksi ja hinattiin veneillä ulos tyynelle lahdelle. Eerikki nousi
saattajansa kanssa yhdelle näistä lautoista, ja niin laski tämä
kummallinen laivasto verkalleen ulos yön varjostamille kirkkaille
vesille, jotka milloin kuvastivat huoneita ja rantoja, milloin
valkenivat välkkyviksi hopeankarvaisiksi juoviksi, milloin kimaltelivat
airojen välkkeestä ja veden hiljaisesta loiskinasta lauttain
hirsiseiniä vasten.


10. UUSI SEIKKAILU JA VANHA TUTTU.

Kun Eerikki Ljung vähän aikaa turhaan oli koettanut miettiä kummallisen
matkansa tarkoitusta ja kyllikseen katsellut yön varjossa häämöttäviä,
ohitse liukuvia rantoja, teki hän päätöksensä, kömpi erääseen tämän
pienen palatsin huoneeseen ja oli kohta, lautan tasaisesti keinuessa ja
airojen yksitoikkoisesti polskiessa, vaipunut sikeään uneen.
Hänen yösijansa ei ollut juuri tavallista laatua, mutta vielä
kummallisempi oli hänen heräämisensä.
Hän oli nukkunut kauan ja makeasti, kun hän unenhorroksissaan alkoi
tuntea jotakin pistävää, milloin toisessa, milloin toisessa korvassaan,
milloin tukassa. Häntä kutkutettiin nenän alta, häntä häirittiin
jaloista vetämällä, käsistä tempomalla, ja hänellä oli sekava tunne
jonkinlaisesta ympärillä vallitsevasta melusta. Kun kaikki tämä alkoi
käydä hänestä kovin kiusalliseksi, nousi hän istumaan, hieroi silmiään
ja katseli kummastellen ympärilleen.
Hän oli isossa huoneessa, kohotetulla lattialla, tukassa hänellä oli
kummallisia kukkakiehkuroita, vaatteissa lehtiköynnöksiä ja käsissä
lehviä. Hänen ympärillään tanssiskeli seitsemän tai kahdeksan
hillittömän iloista nuorta tyttöä, jotka nipistelivät hänen korviaan ja
kutkuttivat heinänkorsilla hänen nenäänsä. Huoneen alemmassa osassa
seisoi joukko ihmisiä, jotka näyttivät hänelle sydämensä pohjasta
nauravan. Koko tämä joukko kiljui, nauroi, lauleli ja taputteli
käsiään, keksien yhä uusia ilveitä, joiden esineenä tämä lukiolaisparka
vasten tahtoaan oli.
Tämä suututti Eerikki Ljungia. Hän hyppäsi ylös, sysäsi lähinnä
seisovat syrjään ja juoksi tiehensä kiusaajainsa seuraamana.
Pakoonpääsy ei kuitenkaan ollut helppoa. Ovea ei ollutkaan niin helppo
löytää. Kun Eerikki viimein näki kirkkaan aamuauringon paistavan
jostakin kapeasta ovesta, oli hän jo ehtinyt kymmeniä kertoja ryntäillä
seiniä vasten ja ryntäillessään kaadellut kumoon niitä, jotka sattuivat
hänen tiellensä, ennenkuin pääsi ulkoilmaan. Mutta täälläkin ajeli
häntä muuan pieni, ketterä ja itsepäinen olento. Se oli nuori tyttö,
kaunis, mustasilmäinen ja hoikka kuin ruusun varsi, keveä kuin
keijukainen ja puettuna haaveelliseen, Eerikille outoon pukuun.
Kädessään hänellä oli pitkä tammen ja lehmuksen lehdistä tehty köynnös,
jolla hän koetti pyydystää ja kietoa häntä. Mutta siihenpä ei Eerikillä
ollut halua. Hän pakeni edelleen, tietämättä minne. Etäältä häämötti
erään komean linnan pitkä pääty, mutta Ulriksdal se ei ollut. Kirkas
vesisuihku ruiskusi ilmaan, aurinkoa vasten kimallellen. Eerikki
vältteli näitä puiston osia ja pakeni ahtaimpia polkuja pitkin. Mutta
turhaan hän koetti päästä pakoon; hänen vainoojansa oli alinomaa hänen
kintereillään.
Silloin hän menetti malttinsa, kääntyi päin ja alkoi vuorostaan ajella
tuota rohkeata keijukaista. Tämä tapahtui niin odottamatta, että hän
oli juuri vähällä saada kiinni hänen liehuvasta vyöhiköstään, kun tyttö
tarttui vanhan solmuisen tammen riippuvaan oksaan, keikahti sukkelasti
kuin nuorallatanssija oksalle ja istui puussa, pilkallisesti uhaten
häntä taitetulla oksalla.
Närkästyneenä ja vielä vähän unenpöpperössä istahti Eerikki puun
juurelle hengähtämään. Mutta tuskin luuli keijukainen olevansa vapaa
vainoojastaan, kun hän taas yhdellä hyppäyksellä oli maassa, mutta
erehtyi hypätessään ja putosi ajelijansa syliin.
Se, joka nyt odottaa tässä hellää kohtausta, pettyy suuresti, sillä sen
sijaan, että olisi onneensa tyytynyt -- minkä ei olisi luullut olevan
niinkään vaikeaa -- käytti keijukainen kaikkia niitä aseita, joita
luonto ja opittu taito oli hänelle antanut. Hän tappeli, kynsi, puri,
kiljui ja koukerteli kuin ankerias irti päästäkseen. Mutta hän oli
aivan liian kauan härsyttänyt vastustajaansa, päästäkseen hänestä niin
helpolla. Tämän käsivarret likistivät häntä kuin ruuvipenkki
vyötäisiltä, ja välittämättä sekä hampaista että kynsistä hän näytti
hetken aikaa olevan kahdella päällä siitä, millä tavalla keijukaista
olisi rangaistava -- varsinkin kun muutkin hänen kiusaajansa riensivät
keijukaisen apuun.
Polkua myöten tuli pitkä, komea upseeri kävellen. Hänet nähtyänsä huusi
tyttö vieraalla kielellä: -- Kreivi Bertelsköld! kreivi Bertelsköld!
Pelastakaa minut tuon hävyttömän pojan käsistä.
Tämä pitkä upseeri -- linnoitusväen eversti, ylimmäinen majoitusupseeri
ja kuninkaan adjutantti -- pysähtyi huudon kuultuaan ja komensi
tuntemattoman nuorukaisen heti paikalla päästämään signora Morellin
irti.
-- Olkoon signora tahi mamselli, -- vastasi Eerikki, joka erehtyi
nimessä, -- niin hän on ainakin puolen tunnin ajellut minua takaa ja
hänellä on liian terävät hampaat saadakseen kulkea irrallaan ilman
kuonokoppaa.
-- Siinä tapauksessa tiedän vain yhden keinon rangaista tyttöä, --
vastasi kreivi, ja surumielinen hymyily elähytti hetkeksi hänen
vakaisia, miettiväisiä kasvojaan. Hän muisti kenties, kuinka hän itse
kerran oli rangaissut erästä vallatonta tyttöä, ja vielä tänä päivänä
oli hänellä vasemmassa poskessaan merkki siitä.
Niin vähän tunsi Eerikki näitä rangaistustapoja, että hän tuskin olisi
ymmärtänyt hänelle annettua neuvoa, ellei signora Morellin päähän olisi
pistänyt koettaa purra häntä. -- Maltahan! -- sanoi Eerikki, ja
mäiskäytti tuota pikaa niin tukevan muiskun purevaan suuhun, että
puistossa kajahti.
Samassa päästi Eerikki -- itsekin hämmästyen suunnatonta rohkeuttaan --
vangin irti. Mutta hän oli kostanut. Lähenevä joukko näki tytön
tappion, ja kun oli monta, jotka kadehtivat signora Morellia, hovin
ensimmäistä tanssijatarta, joutui hän nyt vuorostaan toisten
naurettavaksi.
-- Hyvä, hyvä! -- huusivat katsojat käsiään taputellen.
Loukkautunut kaunotar loi uhkaavan katseen voittajaansa ja astua
sipsutteli ylpeästi pois syrjäpolkua pitkin päästäkseen naurajain
nähtäviltä ja kenties kyyneleitään salatakseen.
Liekö omain nuoruuden vaiheiden muisto vaiko jokin nuorukaisen kasvojen
ilme vaikuttanut siihen, että kreivi Bertelsköld kysyi Eerikin nimeä.
Eerikki sanoi sen.
-- Ljung? -- toisti kreivi välinpitämättömästi.
-- Isäni nimi oli Pietarinpoika, mutta minä olen ottanut oman nimen, --
sanoi poika vähän hämillään.
-- Ja mikä oli äitisi nimi? -- kysyi kreivi taas.
Hän oli tuntenut erään Pietarinpojan, mutta sen nimellisiä oli niin
monta.
-- Äitini nimi on Maria, ja äitini isän nimi on Larsson, -- vastasi
Eerikki.
Kummallinen salama leimahti kreivi Bertelsköldin kauneissa silmissä.
Nyt ymmärsi hän, minkätähden tämän tuntemattoman pojan kasvon piirteet
olivat niin suuresti hänen huomiotaan herättäneet. Ester Larsson oli
aina muistuttanut paljon orpanaansa Mariaa.
-- Seuraa minua! -- sanoi hän.
Eerikki seurasi kreiviä hänen eräässä linnan sivurakennuksessa olevaan
huoneeseensa. Siellä hän sai vastata moneen kysymykseen, ja kun hänellä
ei ollut mitään salattavaa, teki hän tarkasti selkoa kaikista elämänsä
vaiheista aina siihen saakka, kunnes oli joutunut seikkailuunsa
Ulriksdalissa ja niin odottamatta tullut tänne tuoduksi. Enimmin
kumminkin miellytti hänen ylhäistä kuuntelijaansa se, mitä nuori
Eerikki tiesi kertoa Vaasan Larssonin perheestä. Että vanha
porvariskuningas oli toiminut niin, että oli jälleen päässyt jotenkin
varakkaaksi; että hän jo oli vanhentunut; että hänen kankea selkänsä
oli koukistunut niiden kahdeksankymmenen kuuden vuoden taakan alla,
joita hän niskoillaan kantoi: että hänen vanhin poikansa hoiti
kauppa-asioita; että vanhin tytär Veronika oli mennyt manalle ja että
nuorempi, Ester Larsson oli hylännyt kaikki kosijat ja pysynyt
naimatonna vanhaa isäänsä hoitaaksensa; tätä kaikkea kreivi Bertelsköld
kyseli ja kuunteli. Paljon olivat olot muuttuneet kahtena- tai
neljänätoista vuotena, jotka olivat kuluneet siitä, jolloin hän
viimeksi oli ollut tekemisissä tuon suomalaisen porvarisperheen kanssa.
Monet tunteet olivat hänen sydämensä täyttäneet, iloja oli hänen
rinnassaan asunut, mutta vielä enemmän suruja. Kreivin tukka oli
alkanut harmaantua, vaikkei hän vielä ollut neljänkymmenenkään vanha;
hänen kauneilla miehuullisilla kasvoillaan oli hymy harvinainen vieras,
mutta totisuus sitä enemmän kotiutunut. Tämä kyllä voi pikimmältään
väistyä hovissa esiintyessä, mutta astui heti taas sijalleen
yksinäisinä hetkinä. Tämä hovimies erosi muista siinä, ettei hän
sallinut tukehduttaa sydämensä tunteita ja luonteensa itsenäisyyttä.
Mutta koska hänen, tarvittaessa kylläkin lannistumaton luonteensa, oli
lempeä, hento ja harvoin särmikäs muita kohtaan, niin ei kreivi
Bertelsköldillä ollut paljon kadehtijoita, jotka eivät olisi hänelle
hyvää suoneet. Hän oli tähän saakka vallan vähän ottanut osaa
kiukkuisiin ajan puolueriitoihin. Hänen elämänsä oli sentähden kulunut
huomaamattomammin kuin useimpain muiden hovimiesten. Hänen yksityisiin
murheisiinsa tyytyen näytti sallimus suoneen hänelle sen onnen, jonka
hänen luontoisensa ihmiset saavuttavat ulkonaisessa levollisuudessa;
kuinka pysyväinen tuo lepo tulisi olemaan, se riippuisi taas
tulevaisuudesta.
Kaikesta tästä Eerikki Ljung ei ymmärtänyt niin mitään. Joskin hän
lapsuudessaan ehkä oli kuullut kreivin nimeä mainittavan, oli hän sen
jo aikoja sitten unohtanut, ja hän oli kotiseudultaan lähtiessään liian
nuori tunteakseen perheensä entisyyttä. Hän oli hyvillään siitä, että
tämä ylhäinen upseeri, joka näytti olevan niin lempeä ja sydämellinen,
osoitti näin ystävällistä osanottoa häntä ja hänen sukuansa kohtaan;
hän tunsi häntä kohtaan ystävyyttä ja luottamusta ja rohkeni viimein
kysyä, missä hän nyt oli.
-- Drottningholmassa, -- vastasi kreivi, samalla kun tuo
kaunistelematon kysymys herätti eloon hymyilyn hänen huulillaan.
-- Mutta, -- jatkoi Eerikki ja ajatteli outoa heräämistänsä, -- kuinka
olen tullut tänne, ja mitä väkeä ovat ne jotka asuvat täällä
Drottningholmassa?
-- Sen sanon sinulle, -- vastasi kreivi, taaskin hymyillen. Siitä oli
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.2 - 06
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 01
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1967
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 02
    Total number of words is 3645
    Total number of unique words is 1929
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 03
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 1936
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 04
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 1874
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 05
    Total number of words is 3595
    Total number of unique words is 1923
    24.8 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 06
    Total number of words is 3525
    Total number of unique words is 1852
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 07
    Total number of words is 3713
    Total number of unique words is 1944
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 08
    Total number of words is 3441
    Total number of unique words is 2055
    22.3 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 09
    Total number of words is 3755
    Total number of unique words is 1962
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    35.8 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 10
    Total number of words is 3854
    Total number of unique words is 1849
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 11
    Total number of words is 3835
    Total number of unique words is 1847
    26.4 of words are in the 2000 most common words
    36.9 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 12
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 1972
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 13
    Total number of words is 3641
    Total number of unique words is 1915
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 14
    Total number of words is 3813
    Total number of unique words is 1799
    27.4 of words are in the 2000 most common words
    36.7 of words are in the 5000 most common words
    42.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 15
    Total number of words is 3612
    Total number of unique words is 1806
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    37.6 of words are in the 5000 most common words
    42.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 16
    Total number of words is 3523
    Total number of unique words is 1892
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 17
    Total number of words is 3544
    Total number of unique words is 1961
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.2 - 18
    Total number of words is 695
    Total number of unique words is 525
    28.5 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.