Välskärin kertomuksia 4.1 - 19

Total number of words is 3561
Total number of unique words is 1933
24.6 of words are in the 2000 most common words
35.2 of words are in the 5000 most common words
40.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tuon taitamattoman tytön kovin törkeästä käytöksestä. Ainoastaan
Krauser istui naurahdellen paikallaan, lautasliina rintaröyhyksen
edessä ja ruoti itselleen herkkupaloja paistetusta juhlakampelasta.
Tämän hälinän aikana ei lainkaan huomattu, että uusi vieras oli tullut
viereiseen huoneeseen ja pyytänyt lasillisen viiniä, samalla kun hän
raollaan olevasta ovessa selvästi kuuli jokaisen sanan salista. Nyt hän
näki hyväksi astua keskelle seuraa, sysäsi nenäkkäimmät syrjään ja
asettui rohkeasti Esterin viereen.
Vastatullut oli kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld, joka ratsastaessaan
Espanjan ravintolan sivu oli tuntenut kartanolla seisovan Ester
Larssonin papurikon ja, siitä hämmästyneenä, päättänyt tiedustella
syytä hänen läsnäoloonsa tässä hieman huonomaineisessa paikassa.
-- Mitä tämä on? -- huudahti hän vihan punastus ylevällä otsallaan, --
mitä tämä on, hyvät herrat? Sopiiko ruotsalaisen aatelismiehen tällä
tavoin käyttäytyä turvatonta ja kunnioitettavaa naista kohtaan? Onko
täällä ketään, joka rohkenee sanallakaan tahrata tämän nuoren tytön
mainetta?
Herrat katsoivat toisiinsa, Gyllenfelt mutisi: -- Kuka on antanut
kreiville oikeuden sekaantua meidän asioihimme? Tyttö on lyönyt
aatelismiestä; hänen pitää, saakeli vieköön, suudella ensin kättäni ja
sitten suutani.
Bertelsköld loi ylenkatseellisen silmäyksen puhujaan.
Lejonram, joka, vaikka olikin peluri, oli hyväsydämisin kaikista näistä
rentuista, löi nyt kreiviä hiljaa olkapäälle ja kuiskasi: -- Ole
järkevä, älä nosta riitaa. Tule ja tyhjennä lasi meidän kanssamme, niin
annamme tytön mennä tiehensä. Tiedämmehän kaikki, että sinä olit hänen
ritarinsa naamiaisissa kreivi Tessinillä.
-- Kuka on levittänyt...?
-- Kukako? Kysy sitä miltä parturilta tahansa, joka kähertää hiuksiasi,
sillä se on nyt luultavasti puheenaiheena kaikissa Tukholman
parturituvissa. Minä kuulin sen tänään eräältä pieneltä ilkeältä
mieheltä nimeltä Spolberg tai Spole, vai mikä hänen nimensä lienee.
-- Vai niin, -- kiljaisi taas Gyllenfelt, joka myöskin näytti muistavan
jotakin, -- kreivi luulee, että meillä täällä on naamiaiset, joihin
saapi ilman muuta tuoda minkä katunaisen tahansa!
-- Luuleeko kreivi, että meitä voi pettää yhtä helposti kuin eräitä
ylhäisiä yömyssyjä.
-- Antakaa hänen tanssia keväthyppyjään! Täällä on kyllä kavaljeereja
-- kesiä, syksyjä ja talvia -- tarpeen mukaan.
Myrsky kiihtyi. Bertelsköld tarttui Esteriä käteen ja talutti hänet
erääseen sivuhuoneeseen. -- Jää tänne hetkiseksi, -- kuiskasi hän; --
ja jos en voisi viedä sinua täältä pois, niin luutnantti Lejonram sen
tekee. Älä pelkää; hän on parempi kuin hänen maineensa.
-- Jos sinä kuolet, niin tahdon minäkin kuolla kanssasi! -- huudahti
Ester ja tarttui häntä käsivarteen. Hän oli kuin mieletön eikä enää
tiennyt mitä sanoi.
-- Ei, Ester, vielä olen elossa puolustaakseni kunniatasi. Jää tänne;
tuo häväistys vaatii verta!
-- Ei, ei, älä mene, he tappavat sinut! Minä en päästä sinua! -- ja hän
tarttui vielä lujemmin kiinni Bertelsköldin käsivarteen.
-- Lapsi parka, etkö siis tiedä, että minä rakastan sinua ja että sinun
kunniasi on minun kunniani! Tahdotko saattaa minut epätoivoon?
Ester katsoi häneen suurin, hämmästynein silmin ja päästi hänen
kätensä. -- Mene, mene! -- kuiskasi hän, turhaan koettaen salata
kyyneleitään.
Bertelsköld sulki sivuhuoneen oven ja astui saliin. Hän tapasi kaikki
vieraat valmiina vaatimaan hyvitystä. Siitä vain riideltiin, kenen
ensin pitäisi miekkailla Ester Larssonin puolustajan kanssa.
-- Hyvät herrat, -- sanoi nuori kreivi maltillisesti ja varmasti, --
herra Gyllenfeltiä on lyöty kasvoihin. Minä sanon, että hän on sen
täydellisesti ansainnut, ja hänen kanssaan on minulla siis kunnia
ensiksi taistella. Luutnantti Lejonram lienee niin hyvä, että rupeaa
todistajakseni.
-- Minä ehdotan, että lopetamme päivällisemme ja sitten sovimme asiasta
Liljeholmissa, -- ehdotti Krauser, tyytymätönnä siitä, että häntä
häirittiin näin hauskassa toimessa.
-- Mahdotonta! Pimeä tulee! _Allons_, käykäämme asiaan käsiksi! --
huudettiin.
-- Se on minunkin mielipiteeni! -- virkkoi Bertelsköld.
He järjestyivät, ja takit heitettiin pois. Gyllenfelt oli tuota pikaa
selvinnyt ja valitsi von Harzdorfin todistajakseen.
Taistelu alkoi. Molemmat vastustajat olivat harjaantuneita
miekkailijoita, mutta Gyllenfelt, vimmoissaan kärsimästään
loukkauksesta, ei voinutkaan säilyttää sitä mielenmalttia, jota hän
niin hyvin olisi tarvinnut osatakseen välttää taitavan vastustajansa
iskuja. Ei kestänytkään kauan, ennenkuin oikeaan olkapäähän sattunut
ankara isku pusersi häneltä raivoisan huudahduksen.
-- Ei haittaa; jatkakaamme! huusi hän. Mutta samassa riippui hänen
kätensä hervotonna kupeella, ja Bertelsköld laski miekkansa.
-- Nyt on teidän vuoronne, herra von Harzdorf, -- virkkoi kreivi.
Haavoitettu vietiin syrjään, ja Harzdorf astui sijaan. Nuori ja hento
kun oli, olisi hän ollut helppo saalis säälimättömämmälle viholliselle.
Bertelsköld raapasi vain vähän hänen oikeata poskeaan, jonka perästä
todistajat kiirehtivät panemaan miekkansa ristiin taistelijain välille.
-- Hyvästi, menestyksesi kauniin sukupuolen parissa, muistutti Krauser,
säälimättä hämmästynyttä ystäväänsä, jonka ensimmäisenä huolena oli
katsella haavaansa peilistä.
-- Nyt on teidän vuoronne, herra parooni! -- sanoi Bertelsköld, ollen
ulkonäöltään yhtä maltillinen kuin ennen, vaikka hänen tuimasta
äänestään voi arvata, että viha kuohui hänessä.
-- Olisitte voinut odottaa, kunnes olisin lopettanut tämän kalkkunan,
-- murisi taisteluun vaadittu, kääntäen lautasliinansa huolellisesti
kokoon, pyyhkäisi huuliaan ja asettui taisteluasentoon. -- Joutuisaan,
minulla on nälkä! -- lisäsi hän huolettomasti leikitellen miekkansa
kanssa, ikäänkuin ei olisi koskaan käyttänyt sitä muuhun kuin omenain
pudottelemiseen.
Bertelsköld ei kumminkaan antanut pettää itseään. Hän tiesi, että hän
nyt oli tekemisissä vaarallisimman vihollisensa, Tukholman kuuluisimman
miekkailijan kanssa, joka oli harjaantunut kaikkiin Italian mestarien
temppuihin. Hän tiesi, että tuo kylmäverinen, itsekäs ihminen
lävistäisi hänet miekallaan yhtä välinpitämättömästi kuin hän leikkeli
kananpojan palasiksi. Hän päätti pitää varansa, sillä Krauserin
tarkoituksena oli nähtävästi välinpitämättömyydellään tehdä hänet
huolimattomaksi ja houkutella hänet paljastamaan jonkin paikan
ruumiistaan, johon silloin hänen aina valpas miekankärkensä iskisi.
-- Kuinka monta olette surmannut kaksintaistelussa, herra kreivi? --
kysyi Krauser huolettomasti, väistäessään hyvin tähdättyä pistoa.
-- Te tulette olemaan ensimmäinen, -- vastasi Bertelsköld samaan
tapaan; mutta hänen verensä alkoi kuohua.
-- Mitä? Eikö yhtään? Ja minulla on parhaillaan kahdeksas vainaja
tekeillä, -- jatkoi parooni, samalla kuin hän, vielä puhuessaan, tähtäsi
salakavalan piston Bertelsköldin rintaa kohti. Miekka lyötiin syrjään,
mutta repäisi paidanhihan, ja verinaarmu punasi paitaa.
-- Kas vain! Olette tainnut tipahduttaa puolukoita paidallenne, --
huomautti Krauser.
Bertelsköld ymmärsi vaaransa. Joka hetki kävi hän tulisemmaksi, hänen
vastustajansa sitävastoin yhä kylmemmäksi, yhä pilkallisemmaksi.
Siinäpä juuri vaara olikin. Hän hillitsi vihansa, herkesi hyökkäämästä
ja rupesi puolustautumaan.
-- Oh, -- kylläpä kreivi on arka ihostaan, -- herjasi Krauser, ja
samassa paljastihe hän tahallaan, viekotellakseen kreiviä hyökkäykseen.
Kun tämä temppu meni hukkaan, kadotti Krauserkin vuorostaan
mielenmalttinsa. -- _Finissons!_ -- huusi hän.
Bertelsköld pysyi yhä puolustusasennossaan. Krauser luuli verenvuotoa
syyksi siihen ja arveli nyt voivansa uskaltaa ratkaisevan piston. Hän
siirtyi askelen taapäin, ikäänkuin asettuakseen puolustusasentoon,
mutta samassa hän tekikin kiivaan hyökkäyksen, joka ei onnistunut sen
paremmin kuin että hän hyökkäsi vastustajansa miekkaan, joka upposi
suoraan hänen keskiruumiinsa läpi ja kaatoi hänet lattiaan.
-- _La pièce est finie, allons souper!_ (näytelmä on loppunut,
menkäämme illallisille) -- huudahti hän toistaen nuo tunnetut kamalat,
Kaarle XII:n kuolinhetkellä lausutut sanat, veren pursutessa nenästä ja
suusta. Herkkusuu oli lopettanut mainehikkaan elämänsä.
-- Heti ratsaille! -- kuiskasi Lejonram.
Bertelsköld ymmärsi, että vähinkin viipyminen oli vaarallista. Hän
tempasi Esterin mukaansa ja riensi ulos. Ei edes Sagerkaan estänyt
heitä, ja ennen pitkää karauttivat molemmat sillan yli Liljeholmille.
Nyt pysähdytti kreivi hevosensa. -- Ei, -- sanoi hän, -- minun täytyy
viedä sinut jälleen isäsi luo.
-- Ennemmin kuolemaan! -- huudahti Ester kauhistuen. -- Naamiaisjuttu
on tunnettu koko Tukholmassa. Isäni on kauhea mies, ja paras, mitä
voisin nyt odottaa, olisi se, että minut vielä tänä iltana
yhdistettäisiin mieheen, jota inhoan.
-- No hyvä, -- sanoi Bertelsköld; minä tiedän toisen turvapaikan, jossa
voit huoleti elää, kunnes myrsky on ohitse. Minä vien sinut äitini
turviin.


27. MIINAT ALKAVAT RÄJÄHDELLÄ.

Samana päivänä, kun tuo tapahtui Espanjan ravintolassa, oli
presidentti, kreivi Bertelsköld saanut suotuisia tietoja. Hänen suurin
kalansa -- hänen valaskalansa, jota ei kukaan ennen ollut saanut
pyydystetyksi -- alkoi potkia nuotassa. Ja yhä ahtaammalle vedettiin
verkkoa Ruotsin todellisen herran ja hallitsijan, vanhan, vuosista,
vaivoista ja kunniasta harmaantuneen kreivi Arvid Hornin ympärille; yhä
enemmän laajeni näköpiiri hattujen kunnianhimoisille tulevaisuuden
hankkeille, ja päivä päivältä nähtiin heidän yhä enemmän lähenevän
tarkoitusperäänsä: uutta hallitusta ja uutta valtiollista järjestelmää.
Voiton varmuus loisti tuon kavalan valtiomiehen terävistä silmistä, kun
hän yksinään työkammiossaan mietti keinoja viimeisen vastarinnan
murtamiseksi. Hän oli siksi viisas, ettei halveksinut pienempiäkään
kaloja, jotka vielä olivat suomustamatta, ja etenkin huoletti häntä
porvarissäädyn yhä jatkuva vastustus. Ei tosin ollut enää kuin yksi
sääty kolmea vastaan, joista jo oltiin melkein varmat, mutta tärkeää
oli, että saatiin maan raha-arkun avain omiin käsiin, ja niin kauan
kuin ei porvarissääty ollut käskettävänä, oli aina pelättävä, ettei
saatu tätä avainta tai ettei sillä ainakaan osattu avata juonikasta
lukkoa.
Kello oli 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä. Vahakynttilät paloivat
hopeisissa jaloissaan, ja kreivi, joka näkyi odottavan jotakin
vierasta, katsahti tuon tuostakin kelloon. -- Jokohan se vanha susi
vainuaisi vaaraa? -- sanoi hän itsekseen.
Mutta kaksoisovet avattiin, ja kamaripalvelija ilmoitti valtiopäivämies
Larssonin. Kreivin otsa kirkastui, ja hän virkkoi "astukaa sisään."
Larsson astui sisään, yhä yhtä jäykkänä kuin hänen kotimaansa metsien
honka. -- Herra kreivi on kutsuttanut minut puheilleen, -- sanoi hän
niukasti kumarrettuaan. -- Meillä oli valiokunnan kokous, niin etten
voinut tulla määrälleen kello 5:n aikana.
-- Ei tee mitään, hyvä Larsson; virka ja isänmaa ennen kaikkea. Olkaa
hyvä ja istukaa. Olen halunnut puhella kanssanne yhteisestä asiastamme,
Pohjanmaan kaupunkien tapulikaupunkioikeuksista.
-- Minun täytyy tunnustaa, etten enää ole osannut toivoa herra kreivin
suosiollista puoltolausetta...
-- Teillä on aivan väärä luulo hyvistä tarkoituksistani, ystäväiseni.
Voimme olla eri mieltä muissa asioissa ja itsekunkin tulee seurata
vakaumustaan; mutta isänmaallista mieltänne ei kukaan epäile! Uskokaa
minua -- ja nämä sanat lausuttiin liikuttavalla vilpittömyydellä --
minä olen teidän tosi ystävänne ja teen kaikki mitä voin teitä
palvellakseni.
Larsson vastasi lyhyellä kumarruksella, jättäen tuon
ystävyydenvakuutuksen omaan arvoonsa.
-- Teillä on vihamiehiä, ystäväni, -- jatkoi kreivi; -- vihamiehiä,
jotka koettavat vahingoittaa teitä ja teidän asiaanne, Plomgren esim.;
voitonhimoinen mies! Minua inhoittaa mokomat miehet. Jos minuun
luottaisitte, niin käyttäisin kaiken vaikutusvaltani tehdäkseni
hänen hankkeensa tyhjiksi. Teidän riita-asianne, mitäs siitä
arvelette? Korkeimman tuomioistuimen jäsenet sanovat, että joudutte
välttämättömästi tappiolle. Ja onhan siinä puoli omaisuuttanne
kysymyksessä?
-- Suvaitseeko teidän armonne, että vielä puhumme tapulikaupungin
oikeuksista?
-- Juuri siitä tahdoinkin puhella. Te ymmärrätte, että mokoma riita
vahingoittaa teidän asiaanne samalla kuin teitä itseännekin. Teidän
sanottaisiin pyytävän tapulikaupungin oikeutta korjataksenne rappiolle
joutuneita asioitanne. Ja kun ollaan, niinkuin te nyt olette, isoissa
asioissa, kun liikkeenne perustuu viljan vientiin, joka aina on
epäluotettavaa, asianhaaroista riippuvaa...
-- En ymmärrä, mitä yhteyttä yksityisillä asioillani on kunink.
majesteetin ja valtakunnan säätyjen päätöksen kanssa. Minä olen
yhtiössä tukholmalaisen kauppahuoneen Årström ja Poikain kanssa ja
voittaisin kenties enemmän, jos Tukholma saisi pitää etuoikeutensa
maailmankaupassa. Mutta onhan räikeää vääryyttä kieltää uutteroita
kaupunkeja, valtakunnan parhaita vientipaikkoja, viemästä tavaroitaan
niihin kauppapaikkoihin, joissa saavat parhaan hinnan ... pakottaa
niitä myymään tavaransa tukholmalaisille polkuhintaan ja ostamaan
heiltä sillä hinnalla, minkä he näkevät hyväksi vaatia, että he
voittaisivat, sillaikaa kuin kaikki muut kärsivät tappioita. Sillä
tavalla valtakunnan kauppa ei tule ikinä kukoistamaan; kaikenlainen
liike lamautuu, köyhät kaupunkimme sortuvat, ja Tukholma imee maan
ytimet sisäänsä, saamatta siitä kumminkaan pysyväistä voittoa; sillä
kuta enemmän maata köyhdytetään, sitä vähemmän se kuluttaa ja sitä
vähemmän Tukholma itse ansaitsee monopolillaan.
Karkea ukko lämpeni, päästyään puhumaan asiasta, jonka ajamisen hän oli
asettanut elämänsä tarkoitusperäksi. Valtiomies kuunteli häntä
kärsivällisesti ja leppeästi hymyillen ja jatkoi sitten mitä
suopeimmalla äänellä:
-- Kenelle te kaikesta tästä puhutte, kunnon ystäväni? Miehelle, joka
on juuri samaa mieltä kuin te ja pitää, niinkuin tekin, tätä asiata
kaupan ja merenkulun elinehtona. Mutta teidän vihollisenne tulevat
muistuttamaan sitä vastaan, että te itse olette oiva esimerkki nyt
voimassa olevan järjestelmän hyödystä ja tarkoituksenmukaisuudesta. He
tulevat vastaamaan, että te itse tämän järjestelmän avulla olette
ansainnut jommoisenkin omaisuuden -- että teillä on kahdeksan laivaa
merellä -- että te olette Suomen suurin tavaranviejä -- että teidän
nimenne koko kauppamaailmassa käy kullasta -- ja että te syystä kyllä
olette ansainnut tuon kunniakkaan nimityksen: porvariskuningas...
-- Sitä vähemminhän, teidän armonne, sopii minua sitten syyttää siitä,
että omanvoiton vuoksi puolustan meriliikkeen vapautta; -- ja näin
sanoessaan oikaisi tuo kopea ukko itsensä päätään pitemmäksi.
Presidentti Bertelsköld ei voinut aivan kokonaan salata omituista
ylenkatseellista ja pahaa ennustavaa hymyä. -- Olette oikeassa, --
sanoi hän, -- asemanne on tätä nykyä hyvä ja riippumaton. Olette rikas,
arvossa pidetty ja mahtava, kunnioitettu, ihailtu ja kadehdittu,
onnellinen perheenisä -- eikö niin, onhan teillä hyvin kasvatettuja,
rakastettavia lapsia, ja niiden joukossa tytär, joka on vanhuutenne
ilo? -- Mitäpä voisi kuolevainen sen enempää elämältä vaatia? Hyvä
Larsson, sallikaa minunkin, vanhan, yksinäisen naimattoman miehen,
kadehtia onneanne!
-- Herra kreivi, eihän nyt ole minusta kysymys...
-- Juuri teistäpä onkin, ystäväni, ja samalla siitä asiasta, jota
ajatte. Ajatelkaa esimerkiksi, että koko tuo harvinainen, tuo ylistetty
onni, jota ihmiset kadehtivat ja jonka te -- tietystikin syystä kyllä
-- luette oman uutteruutenne, viisautenne ja työkykynne ansioksi,
ajatelkaa, että tuo onni on vain lentohiekalle rakennettu paperihuone,
joka on määrätty ensimmäisen tuulenpuuskan edessä kukistumaan, kenties
juuri samalla hetkellä kuin siitä puhelemme.
Larsson katsoi häntä lujasti silmiin. Mutta noista aina hymyilevistä,
aina kylmistä kasvoista oli mahdoton saada mitään selkoa.
Kreivi jatkoi:
-- Minä pyydän teitä, kuulkaa tarkoin, mitä minulla nyt on teille
sanomista, ja huomatkaa tarkkaan, että minä puhun kuin ystävä ainakin,
joka ajattelee vain teidän omaa parastanne. Ensiksikin te joudutte
oikeudenkäynnissänne tappiolle.
-- Se on mahdollista.
-- Se on varmaa. Ystäväni, se tulee hyvin paljon arvoanne
vahingoittamaan. Te tulette siinä esiintymään miehenä, joka on tahtonut
-- kuinka sanoisinkaan -- anastaa lähimmiltä sukulaisiltaan heidän
omaisuutensa.
-- Teidän ylhäisyytenne!
-- Kuunnelkaa minua kärsivällisesti. Minkä vuoksi panna puoli
omaisuuttanne ja koko arvonne alttiiksi? Eikö olisi syytä heittää
sikseen tuo häpeällinen oikeudenkäynti, joka tuottaa teille häviön?
Ajatelkaa, kuka on riitapuolenne? Seikkailija, halpa mies,
veljenpoikani palvelija. Ja mies semmoinen kuin te sallii, että moinen
henkilö alentaa teidät ahnaaksi nylkyriksi! Se on mahdotonta. Meidän
täytyy lähettää riitaveljenne Unkarin aroille, josta hän on tullutkin.
-- Kiitän teidän armoanne. Mutta koska semmoinen sovinto sitoisi minut
velvollisuuksiin, joita en voi täyttää, niin tahdon ennemmin antautua
vaaralle alttiiksi, jos kerran täytyy.
-- Tosiaanko? Niin, teillähän on vielä melkoinen omaisuus, johon
veljenlastenne vaatimukset eivät ulotu. Muistelen kuulleeni, että koko
liikepääomanne, ja kenties vähän enemmänkin, on tätä nykyä kiinni
suurissa viljakaupoissa Hollannissa.
-- Pyydän vieläkin kerran, ettei teidän ylhäisyytenne sekaantuisi minun
asioihini.
-- Syy siihen selviää heti paikalla. Tässä on kirje, jonka tänä aamuna
sain Hollannin ministeriltä. Hän kirjoittaa, että viljan vapaa tuonti
Alankomaihin lakkasi 25. päivänä viime lokakuuta ja että, vastoin
kieltoa, eräs viljalastissa oleva ruotsalainen kauppalaivasto,
tukholmalaisen kauppahuoneen Årströmin ja Poikain omistama, lokakuun
26. päivänä oli purjehtinut Zuiderseehen. Minä surkuttelen teitä,
ystäväni; sillä te tiedätte, kuinka kateellisia hollantilaiset ovat
maanviljelys-eduistaan. Ellei hallituksen onnistu sovittaa asiata, ovat
laivat ja omaisuus menetetyt ja otetaan takavarikkoon.
Larsson puri huultansa. Nuoli oli nähtävästi raapaissut hänen
kauppiaansydäntään. Mutta hän malttoi mielensä. -- Minä toivon, --
sanoi hän, -- ettei Ruotsin hallitus suvaitse harjoitettavan niin
törkeätä väkivaltaa alamaistensa oikeutta vastaan.
-- Mitä voimme tehdä? Muistattehan, kuinka kurjiin tekosyihin nojautuen
englantilaiset anastivat aluksemme Kaarle XI:n aikana, ja kuitenkin
Ruotsin mahtavuus silloin oli ylimmillään. Amsterdamin herrat ovat
kovin kateellisia, ja minä pelkään, ettei Ruotsilla ole voimaa saada
alamaistensa vaatimuksia huomioon otetuiksi. Te, joka haluatte rauhaa
mihin hintaan hyvänsä, ettehän toki te tahtone aloittaa sotaa Årströmin
ja Poikain viljalaivaston tähden.
-- Teidän armonne, jos niin hävytöntä väkivaltaa saadaan
harjoittaa ilman ankaraa, Ruotsin hallituksen puolelta tapahtuvaa
korvausvaatimusta, niin tämä katala hallitus ei ansaitse, että
kunniallinen mies tuhlaa sanaakaan sen puolustukseksi taikka äyriäkään
sen kannatukseksi.
Presidentti naurahti: juuri siihen hän tahtoi tulla. -- No, minusta on
oikein hauskaa, hyvä Larsson, -- sanoi hän, -- kerran kuulla teidänkin
lausuvan järjellisiä mielipiteitä meidän valtiollisesta tilastamme. Te
näette, minne olemme joutuneet tuon hallituksen johtamina, joka alentaa
meidät meidän omissa ja ulkomaalaisten silmissä. Ja juuri tuota
hallitusta te puolustatte porvarissäädyssä! Ei, ystäväni, meidän on
saatava muutos aikaan, ja jos se kauemmin viipyy, niin on teidänkin
asianne hukassa. Uuden hallituksen ensimmäisenä huolena on oleva
hankkia kaikille oikeutta ja käyttää tuimia sanoja ulkomaisten valtain
mahdottomia vaatimuksia vastaan.
Larsson mietti vähän aikaa. Sitten hän sanoi: -- Minä luulen tuntevani
kreivi Hornin; on mahdotonta, että hän jättäisi tämän asian huomioonsa
ottamatta.
Taas naurahti valtiomies. -- Minä epäilen, nähneekö kreivi Horn hyväksi
puuttua teidän asioihinne. Hänellä on tätä nykyä tarpeeksi tekemistä
omissa asioissaan.
-- Hänen pitää, hänen täytyy kuulla minua.
-- Entä jos hänen virkaeronsa vain odottaa kuninkaan allekirjoitusta?
-- Niin puhuttelen kreivi Bondea.
-- Entä jos hänen virkaeronsa odottaa säätyjen allekirjoitusta?
-- Kreivi Hårdia!
-- Sama seikka.
-- Olkoon sitten. Mutta ennenkuin olen täydellisesti vakuutettu, en
muuta mielipiteitäni porvarissäädyssä.
-- Vai niin. Tehkää niinkuin tahdotte. Minä olen neuvonut teitä kuin
ystävä, mutta te katsotte paremmaksi joutua sekä häpeään että
täydelliseen häviöön. Mutta voittehan joka tapauksessa lohduttaa
mieltänne perheellisellä onnellanne ... lapsillanne...
-- Olen jo kerran ennen sanonut teidän ylhäisyydellenne, etten myy
valtiollista vakaumustani. Uhkaukset ja imartelut eivät minuun pysty.
Onko jotakin muuta, millä voin teitä palvella?
-- Ei. Taivas varjelkoon minua tahtomasta järkyttää valtiollisia
mielipiteitänne... Mutta koska tulin lapsianne maininneeksi, sallikaa
minun, hyvä Larsson, tehdä vielä yksi kysymys, -- ja nyt vetäytyi
kreivin suu mitä leppeimpään hymyyn. -- Toivon teidän tyttärenne voivan
hyvin? Mikä ihastuttava olento; oikein ihailin hänen tanssiaan
naamiaisissa kreivi Tessinillä.
-- Herra kreivi erehtyy. Nuorin tyttäreni on vielä lapsi eikä hänellä
ole ollut kunniata päästä niin ylhäiseen seuraan.
-- Mitä, ystäväiseni? Kyllähän tiesin teidän olleen osallisena
tuossa pienessä ihastuttavassa seikkailussa, mutta en luullut teidän
enää tahtovan pitää tytärtänne tuntematonna. Muutoin koko Tukholma ei
puhu mistään muusta kuin neiti Larssonista ja hänen sievästä,
kuninkaallisten edessä tanssimastaan katrillista, jossa hän näytteli
Kevään osaa. Minun täytyy tunnustaa, että kreivi Tessin ja hänen
majesteettinsa itse hiukan hämmästyen kuulivat, että kutsumaton vieras
noin kunnioitti seuraa läsnäolollaan...
-- Teidän ylhäisyytenne, se on hävytöntä panettelua! -- Viimeinen,
hyvästi tähdätty nuoli alkoi jo tunkeutua porvariskuninkaan sydämen
ympärillä olevan jääpanssarin läpi.
-- Mutta, rakas Larsson, miksi kieltää vähäistä viatonta leikintekoa?
Kaunis tyttö voi sallia itselleen pieniä ylimääräisiä huvituksia, joita
meidän valistuneen aikamme ei sovi niin ankarasti tuomita. Näittehän
itsekin, kuinka suloinen, kuinka rohkea hän oli. Oi, se oli mainiota!
Teidän kasvatuksestanne olisi kunniata hovinaisellekin.
-- Kun sanon teidän ylhäisyydellenne, että se on valhe, niin ei pitäisi
minun tarvita sitä kahdesti sanoa, -- vastasi Larsson ylen suuttuneena
ja levottomana.
-- Niinkuin tahdotte! Kysykää kuitenkin keneltä tahansa, jonka kadulla
kohtaatte, mistä asiasta aina eilisestä asti puhutaan. Koko maailma
tietää, että juuri minun veljenpoikani onnistui pelastaa tyttärenne
ahdingosta. Siitä en sano mitään. Minä hyväksyn hänen makunsa.
-- Hävyttömiä herjauksia! Oo, te luulette siis, suurisukuiset herrat,
voivanne rankaisematta polkea porvarien kunnian jalkainne alle?
-- Älkää kiivastuko! Kuka nyt kunniasta puhuu? Mutta oletteko sattunut
kuulemaan, missä tyttärenne nyt on?
Larsson säpsähti. Hänelle alkoi selvitä, että hänen rakastettu
lapsensakin voisi joutua niiden salahankkeiden uhriksi, joihin häntä
kiedottiin. Hänen silmänsä liekehtivät. -- Mitä teidän ylhäisyytenne
tietää tyttärestäni? -- kysyi hän tuimasti.
-- Mutta malttakaahan toki mielenne! Tyttärenne voi luultavasti hyvin.
Kuulin vain sattumalta, että hän tänään oli lähtenyt ratsastamaan erään
nuoren, hiukan huonomaineisen miehen, Sagerin kanssa, syödäkseen
päivällistä useiden iloisten nuorten herrain kanssa Espanjan
ravintolassa.
-- Minun lapseni! Minun Esterini! -- vaikeroi onneton isä käsiään
väännellen. Hän muisti tuon ratsastuksen ja uskoi nyt kaiken todeksi.
-- Ravintolassa, -- jatkoi kreivi säälimättä, -- lienee noussut riita
siitä, kenellä oli suurin oikeus teidän tyttärenne suosioon. Nuori,
kuuma veri kuohahtaa; voitte arvata, kuinka sitten käy. Syntyi
kaksintaisteluja pari kolme -- eräs parooni Krauser lienee kaatunut, ja
teidän tyttärenne sanotaan paenneen erään toisen herran kanssa. Tämä
kaikki tapahtui tuskin tunti sitten. Sain siitä kuulla juuri vähän
ennen kuin tulitte. Te voitte olla huoleti. Mikäli tiedän, ei
tyttärellenne ole mitään vahinkoa tapahtunut.
-- Ei mitään vahinkoa! -- huusi isä täydessä vimmassa ja astui uhaten
kreiviä kohti. -- Kelvoton ihminen, ottakaa kaikki, mitä minulla on --
ah, johan olette ottanutkin! mutta antakaa minulle Esterini, minun
lapseni, minun rakastettu lapseni takaisin!
Kreivi soitti kelloa ja virkkoi kamaripalvelijalle: -- Taluta
valtiopäivämies varovasti portaita alas; häntä pyörryttää.
Larsson tyyntyi. -- Herra kreivi, -- sanoi hän vielä vapisevalla
äänellä, -- teidän pitäisi muistaa, miten kävi Maria Larssonin[18] ja
mikä kunniallinen osa teillä oli siinä jutussa. On olemassa sallimus,
joka kostaa halpain kärsimän vääryyden mahtavimmillekin.
-- Mutta hyvä ystäväni...
-- Älkää herjatko minua ystävyydellänne, herra kreivi! Tästä hetkestä
alkaen olemme veriviholliset.
Ja porvariskuningas meni vielä jäykempänä kuin oli tullut, vähääkään
koukistamatta taipumatonta niskaansa.


28. KREIVI HORNIN KUKISTUMINEN.

Me tahdomme nyt, päinvastoin kuin mitä maailmassa on tapana, kääntää
silmämme nousevasta auringosta laskevaan, niistä, jotka kiipeävät
nykyhetken olkapäille, niihin, jotka sortuvat sen painon alle. Huomaa,
että puhumme menneistä ajoista ja sortuvasta suuruudesta -- ylevästä ja
kunnioitusta herättävästä sortuessaankin -- emme noista pikku
matelijoista, joita ajan tuulet ovat ansiotta kukkuloille nostaneet,
puhaltaakseen heidät seuraavassa hetkessä takaisin heidän oikealle
paikalleen.
Ja missä suomalaiset lukevat näitä kertomuksia, huomatkoot, että Arvid
Horn oli suomalainen mies, suurin valtiomies, mikä tähän asti on
syntynyt Pohjanlahden idänpuoleisessa maassa.
Me astumme toiseen työhuoneeseen, yhtä komeaan ja vielä loistoisampaan
kuin presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldin on. Mutta tämä huone
näyttää kaikessa komeudessaan vanhalta; tomua on tauluilla, tomua
rintakuvilla, tomua komeilla kirjoilla, tomua hienoilla, silkillä ja
sametilla päällystetyillä huonekaluilla. Uutimet riippuvat raskaina
ikkunain edessä ja pimittävät huonetta; matot ovat niin pehmeät kuin
pelkäisi huoneen asukas pienimmänkin askelen äänen itseänsä
häiritsevän. Vaikka rakastaakin loistoa ja mukavuutta, ei isäntä ole
moneen aikaan sallinut tomutettavan eikä siivottavan työhuonettaan; hän
ei siedä, että pienintäkään huonekalua liikutetaan, että pienintäkään
paperilappua siirretään paikaltaan. Hän on vanhoillinen yksin
jokapäiväisen elämänsä pikkutavoissakin, ja hänellä on oikeus olla
sellainen; hän on 70-vuotias ja nuorena ollessaan hän auttoi Kaarle
XII:ta sen ajan tavalla pölyttämään ja siivoamaan pohjolan valtakuntia.
Nyt istuu kreivi Arvid Horn vanhana ja raihnaisena täyden työpöytänsä
ääressä. Kellon koneisto ei vielä ole seisahtunut; hänen sihteerinsä on
vast'ikään mennyt kantaen kirjeitä, puolet Euroopan hallituksille ja
puolet Ruotsin ja Suomen virkakunnille. Vielä muutamia minuutteja
sitten mietti tämä vanha valtiomies uusia valtiollisia tuumia
valtakunnan menestyksen turvaamiseksi, rauhallisia hankkeita antaakseen
viljelyksen valloittaa uusia aloja 1721 vuoden paljon supistuneiden
rajain sisällä. Vielä äsken hän oli isänmaansa valtiollisen elämän
sielu ja se, joka vakavalla kädellä piteli valtion ohjia, hilliten
intohimoja ja sovitellen niitä monia keskenään vihamielisiä ja
ristiriitaisia pyyteitä, jotka uhkasivat ja koettivat hävittää
toisiaan. Mutta nyt oli hän heittänyt maailman kuorman hartioiltaan;
hän oli väsynyt, hän etsi lepoa sielulleen ja hänen edessään oli Kaarle
XII:n Raamattu avattuna. Mitä hän luki siitä? Se oli Salomon Saarnaajan
ensimmäinen luku:
"Kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä ihmisellä on kaikesta vaivannäöstään,
jolla hän itseään rasittaa täällä auringon alla? Miespolvi menee, ja
toinen tulee; mutta maa pysyy ikuisesti samalla kannalla. Aurinkokin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.1 - 20
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 01
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 2030
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 02
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 2025
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 03
    Total number of words is 3533
    Total number of unique words is 2121
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 04
    Total number of words is 3717
    Total number of unique words is 2123
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 05
    Total number of words is 3609
    Total number of unique words is 1992
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 06
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1982
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 07
    Total number of words is 3555
    Total number of unique words is 2008
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 08
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 2026
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 09
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1999
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 10
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2070
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 11
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2062
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 12
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 1980
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 13
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1939
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 14
    Total number of words is 3659
    Total number of unique words is 2054
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 15
    Total number of words is 3536
    Total number of unique words is 1892
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 16
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1919
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 17
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1925
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 18
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1981
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 19
    Total number of words is 3561
    Total number of unique words is 1933
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 20
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1973
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 21
    Total number of words is 3500
    Total number of unique words is 1927
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 22
    Total number of words is 3673
    Total number of unique words is 1889
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 23
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1909
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 24
    Total number of words is 1161
    Total number of unique words is 766
    27.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.