Välskärin kertomuksia 4.1 - 18

Total number of words is 3585
Total number of unique words is 1981
23.9 of words are in the 2000 most common words
33.6 of words are in the 5000 most common words
38.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- Olen kuullut kerrottavan, että nuorin tyttärenne on tullut kanssanne
Tukholmaan. Tämä on kaupunki, jossa on monta vaaraa tarjona. Sallikaa
minun ystävänä kysyä teiltä: tunnetteko kaikki nuo vaarat ja oletteko
varma siitä, että olette voinut varjella niistä rakastettavan lapsenne?
Larsson nousi ylös melkoista ylpeämpänä kuin nuori ylimys
hänen edessään. -- Herra kreivi, -- sanoi hän, -- olen kysynyt
mielipidettänne eräästä asiasta, mutta perheseikoistani pidän itse
huolen ja ystäväni valitsen minä itse; en suvaitse kenenkään tyrkyttää
minulle ystävyyttään. Onko muuten mitään, jolla voin palvella teitä?
-- En minä tyrkytä kenellekään ystävyyttäni, -- vastasi Bertelsköld,
vuorostaan päätään nostaen, -- mutta olkaa vakuutettu siitä, etten
turhanpäiten tee tätä kysymystä. Onko mahdollista, että Ester ilman
teidän suostumustanne...
Larsson keskeytti hänet ja laski kätensä hänen olalleen. -- Nuori mies,
-- sanoi hän, -- jotta ette tarvitsisi tehdä sen enempiä kysymyksiä,
tulee teidän tietää, että teidän ja minun sukuni välillä vanhastaan on
vallinnut perinnöllinen viha. Minun tulee meidän molempien kunniaksemme
sanoa, ettemme ole riidelleet yksityisistä eduistamme, vaan sitä
enemmän niistä, jotka ovat kalleimmat valtakunnan ja yhteiskunnan
menestymiselle. Te olette nuorukainen ja sentähden valmis haaveksimaan
milloin minkin mielijohteenne toteuttamiseksi; mutta tultuanne kymmentä
vuotta vanhemmaksi te tulette tuon miehen sijalle (hän osoitti
presidentti, kreivi Torsten Bertelsköldiä, joka seisoi jonkin matkan
päässä heistä), ja silloin tulee teidän, niinkuin esi-isäinnekin
tarkoituksena, olemaan kansan tallaaminen jalkainne alle. Minä
sitävastoin -- ja Jumalan avulla poikanikin minun jälkeeni -- pidän
kiinni esi-isäini päämäärästä: kohottaa kansaa sen alennustilasta ja
vuorostamme polkea sen sortajat jalkaimme alle. Te ymmärrätte siis,
herra kreivi, että meidän välillämme ei voi olla mitään yhteistä --
korkeintaan jokin kauppa-asia. Olkaa sentähden hyvä älkääkä vaivatko
itseänne. Näytelmä alkaa.
Näin puhuttuaan käänsi hän nuorelle aatelismiehelle selkänsä. Salin
perällä oleva sveitsiläinen maisema nostettiin ylös, ja _L'enfant
jaunen_ esitys alkoi.


24. KAVALIA JUONIA.

Jos suosiollinen lukijani edellä kerrotusta on aavistanut, että
uhkaavia pilviä kokoontui porvariskuninkaan harmaan pään ympärille,
niin hän kenties ei ole arvannut aivan väärin. Mikäli Larssonin
vaikutusvalta porvarissäädyssä eneni ja uhkasi tehdä tyhjäksi
hattupuolueen, tämän säädyn puolelleen taivuttamiseksi punomat vehkeet,
sikäli viritettiin yhä ahkerammin pimeydessä niitä verkkoja, joihin
tämä vaarallinen vastustaja oli kiedottava ja joiden avulla hän oli
kukistettava. Valtiopäivämiehenä hän henkilökohtaisesti oli koskematon
niin kauan kuin valtiopäiviä kesti; mutta nyt, kun tapahtumat päivä
päivältä kehittyivät huippuansa kohti, kävi myöskin päivä päivältä yhä
välttämättömämmäksi toimittaa hänet tieltä pois, ja tämän salaliiton
kätyriksi tuli nyt vanha tuttavamme, kaikenlaisiin vehkeisiin hyvin
harjaantunut viskaali Spolin.
Nolostumatta vähääkään hukkaan menneestä yrityksestään, jonka avulla
hän oli koettanut pidättää Larssonia Vaasassa tuon valheellisen syyn
nojalla, että tämä varkain oli yrittänyt kuljettaa laivassaan vääriä
hopeatalareja, oli uuttera viskaali ystäviltään Vähäkyrön metsien
vääränrahan tekijöiltä saanut vihiä eräästä Bertelsköldin palveluksessa
olevasta Istvan-nimisestä miehestä, jonka monivaiheinen elämä ja
herkkäuskoinen luonne näyttivät tekevän hänet erittäin sopivaksi
olemaan syöttinä siinä karhunajossa, joka nyt aiottiin panna toimeen.
Ja sittenkun Spolin asianomaisista paikoista oli kerännyt kaikki asiaan
kuuluvat tiedot, lähti hän syksyllä Tukholmaan, jossa hän, saatuaan
kaikki tarpeelliset ohjeet, kohta haki käsiinsä Istvanin.
Suurta taitoa ei tarvittu tämän rehellisen miehen vakuuttamiseksi
siitä, että hän eikä kukaan muu oli niiden suurten maatilain oikea
omistaja, jotka Larsson oli ostanut veljensä tyttäriltä aivan
polkuhinnasta, kuten kerrottiin. Isonvihan jälkeisinä aikoina
kerrottiin jo ilmankin kaikenlaisia kummallisia juttuja kadonneista ja
palanneista perillisistä, niin että ne ikäänkuin kuuluivat
päiväjärjestykseen ja että niin hyvin tuomarit kuin riitapuolet ja
todistajat helposti niitä uskoivat.
Istvan, joka oli houkuteltu pitämään asiata herraltaan salassa, oli
hakenut käsiinsä Larssonin ja lyhyesti ja kursailematta esittänyt
itsensä hänen veljenpoikanaan, tarjoten hänelle sovintoa. Ken tunsi
porvariskuninkaan -- ja Spolin hänet kyllä tunsi -- tiesi myöskin
edeltäkäsin, miten semmoinen käynti hänen luonaan oli päättyvä. Larsson
ei ollut niitä miehiä, jotka lahjoittavat kokonaisen omaisuuden kenelle
tahansa, joka tarjoutuu sitä vastaan ottamaan. Päätökseksi tuli
lyhyesti se, että hän ajoi uuden sukulaisensa pellolle.
Nyt oli häntä kumminkin peloitettava oikeudenkäynnillä, joka pakottaisi
hänet palaamaan kotiseudulleen hankkiakseen itselleen laillisia
todistuksia omaisuutensa turvaamiseksi. Hänen mieleensä palautettiin
useita samanlaisia tapauksia, joissa oli riidelty kuninkaaseen asti ja
jotka olivat päättyneet vastaajan täydelliseksi häviöksi. Mutta Larsson
ei ottanut niistä huoliakseen. Hän pysyi mielipiteessään ja jatkoi
valtiopäiväasiain hoitamista niinkuin ennenkin siinä varmassa toivossa,
että hänen puolueensa voitto oli samalla oleva voitoksi niille
hankkeille, joita hän niin kauan ja innokkaasti oli ajanut, eli että
Pohjanmaan kaupungeille oli saatava tapulikaupungin oikeudet.
Spolin alkoi epäillä ovelan juonensa onnistumista. Se oli hyvä kyllä
kerran maailmassa valmistamaan hänen kostoaan; mutta mitä tämä liikutti
noita hänen selkänsä takana olevia mahtavia herroja? Pois on
porvariskuningas saatava; vasta hänen valtaistuimensa kukistuttua
voivat hatut toivoa valtaan pääsevänsä.
Mutta Spolinilla oli, niinkuin taitajalla kalastajalla ainakin, yhtä
aikaa monta verkkoa virrassa. Hän nuuski sieltä, nuuski täältä ja löysi
Tukholman ravintoloista erään nuoren narrin, nimeltä Kalle Sager, joka
eli hauskaa elämää muutamien köyhien aatelismiesten kanssa, jotka, kun
saivat viettää iloisia päiviä hänen kustannuksellaan, eivät pitäneet
niin tarkkaa lukua siitä, vaikka seuratoveri ei ollutkaan aatelismies.
Kun rehellinen, mutta kovin lyhytnäköinen äiti luuli poikansa istuvan
kamarikollegiossa valtakunnalle ylen tärkeihin toimiin syventyneenä,
katsoi Kalle Sager taiteellisiin lahjoihinsa nähden sopivammaksi
soittaa huilua ihanille ravintolaneitosille, ja näiden iloisten, noiden
ylhäisten ystäväinsä seurassa viettämänsä päivällisten jälkeen hän
kerran hairahtuikin niin, että tuli kotiin jotensakin vireissä juuri
sinä päivänä, jolloin neitsyt Loviisa, säikähtyen hänen iloisuuttaan,
pyysi muoria tulemaan alas Esterin ullakkokamarista -- mistä oli
seurauksena se, että eukko unohti menemästä takaisin.
Tämän oivallisen nuoren miehen kanssa onnistui Spolinin päästä
lähempään tuttavuuteen etupäässä sillä tavoin, että hän uskotteli
voivansa korkeiden suosijain luona puhua tuon ansiokkaan nuorukaisen
puolesta. Ja koska samat lupaukset olivat suorin tie rouva Sagerin
sydämeen, niin oli tämän viekkaan urkkijan helppo päästä siihen samaan
puotiin, jonka ovet vähäistä ennen olivat auenneet kreivilliselle
harpunsoittajallekin.
Spolin tiesi hyvin kyllä, mikä oli hänen vastustajansa heikoin ja arin
kohta. Mutta hän tiesi myöskin, että Ester oli häntä viisaampi: jo
kerran ennenkin oli tyttö tehnyt hänen hankkeensa tyhjiksi. Hän varoi
sentähden näyttäytymästä Esterille ja hänen onnistui sen sijaan saada
puolelleen neitsyt Loviisa, joka oli hyvänluontoinen, mutta
yksinkertainen ihminen. Hän puheli niin kauniisti, tämä siivo viskaali,
vanhasta ystävyydestään tuota kammioonsa suljettua lapsiraukkaa
kohtaan, kuvaili, kuinka julmasti tyttöä nyt kohdeltiin ja kuinka
ei pitäisi vastustaa hänen viattomia toivomuksiaan. Neitsyt Loviisan
hyvä sydän heltyi kokonaan, etenkin kun hän muutamista pienistä
kohteliaisuuksista oli huomaavinaan, että viskaalinrouvan arvonimen
saavuttaminen ei kenties olisi aivan mahdotonta. Ja koska tapahtui
niin, että neiti Stenbock sairastui iltaa ennen kuin hänen
oli esiinnyttävä katrillissa kreivi Tessinin luona, ja hänen
kamarineitsyensä oli neitsyt Loviisan hyvä ystävä, niin tarvittiin vain
muutamia määräyksiä ja sopiva käsiraha neiti Stenbockin palvelijoille,
ja niin valmistettiin Esterille, joka sattui olemaan vartaloltaan
samanlainen kuin neiti Stenbock, se hauskuus, että hän sai mennä
naamiaisiin tuon korkeasukuisen neidin puvussa. Kunnon viskaalin kavala
salahanke tarkoitti sitä, että tämä uhkamielinen, kokematon
porvaristyttö ennen pitkää ilmaisisi itsensä niin loistavassa seurassa,
josta tietysti olisi seurauksena ilmeinen pahennus ja julkinen
häväistys Larssonin itsensä läsnä ollessa. Mutta suurinkin viisaus
joutuu häpeään, eikä viskaali Spolin ollut osannut ottaa lukuun sitä,
että vaasalaisen tytön luontaista reippautta naamiohuveissa pidettiin
hyvin näyteltynä osana ja että hänen synnynnäinen suloutensa, jota
Tukholman kuuluisin tanssinopettaja oli kehittänyt, oli antanut hänelle
rohkeutta esiintymään edeltä käsin harjoitetussa katrillissa, ja että
hänen tuona vaarallisena hetkenä onnistui tavata suojelija, joka
pelasti hänet joutumasta ilmi. Spolinin hanke oli taas mennyt myttyyn;
hänen täytyi keksiä toinen.
Tähän uuteen neronleimaukseen oli toivehikasta nuorukaista Kalle
Sageria käytettävä välikappaleena, ja sitä varten usutettiin hänen
kimppuunsa jotenkin julkea karhu.
-- Tiedätkö mitä? -- kysyi Spolin häneltä eräänä tuttavallisena
hetkenä, kun istuttiin pullojen ääressä Espanja-nimisessä ravintolassa.
-- Kaupungilla juorutaan, ettei sinulla enää ole paljonkaan
perinnöstäsi jäljellä.
-- Joutavia! -- vastasi huilunsoittaja, joka ei ollut asiasta
milläänkään. -- Ellen tahtoisi pitää äiti-eukkoa hyvällä tuulella, niin
näyttäisin heille, mitä hänellä on arkun pohjalla.
-- Sitä et voi niin tarkoin tietää. Minä sinun sijassasi ottaisin
pyöritelläkseni tuota pohjalaista tervatynnyriä. Tyttö on painava,
vaikk'on pieni, ja se tekisi velkojat lauhkeiksi kuin lampaat.
-- Esterkö? Vai niin, sitä virttä vetää äiti joka päivä. Mutta minä en
huoli siitä penikasta, eikä hän huoli minusta. Hän on ollut vähällä
repiä silmät päästäni, kun olen sinnepäin viitannut.
-- Niinkö luulet? Vanha mies, etkä ymmärrä enempää kuin koulupoika
tyttöjen oikkuja. Se, että hän sinua kynsii, todistaa juuri, että hän
salaa rakastaa sinua.
-- Kyllä kai. Mutta minä sanon: ei, kiitoksia, tarjotkaa muille
herroille.
-- Niin, niin, kyllähän sinä sen ylpeän Larssonin mielestä taitaisit
olla liian halpa hänen tyttärelleen, vaikka oletkin Tukholman
pulskimpia nuoria miehiä! Minä sinun sijassasi näyttäisin hänelle, että
tyttö ottaa sinut avosylin, milloin vain tahdot tehdä hänelle sen
kunnian, että kosit häntä.
-- Niinkö se luulee, se siivoton jyväjuutalainen, että minä olen liian
halpa hänen tyttärelleen? No olkoon menneeksi, vaikkapa vain häntä
oikein suututtaakseni...
-- Kas, sepä olisi kostoa se! Huomenna esimerkiksi, kun tyttö lähtee
tavalliselle ratsastukselleen Hornin tulliin... Eikö teillä ole
päivälliset siellä lähiseudulla?
-- Muutamat parhaat ystäväni: Ulfvenklou ja Lejonram, ja Gyllenfelt, ja
hänen ylhäisyytensä Hårdin veljenpoika, ja muutamia muitakin
ylimyspoikia.
-- Sehän napsahtaa lukkoon kuin ranskalainen huvinäytelmä. Jos
esimerkiksi tytön hevonen pillastuisi -- noin vain vähän, tietysti,
pienestä korvaan pistetystä taulapalasesta... Sinähän olet hyvä
ratsastaja, muistelen kuulleeni?
-- Niin sanovat kaartin musikantit. Mutta tallirengit sanovat, että
olen hyvä huilunsoittaja.
-- Kateutta, pelkkää kateutta! Olenhan nähnyt sinun ratsastavan kuin
turkkilainen ojien yli Ladugårdissa? Sanalla sanoen, sinä suistat
pillastumassa olevan konin ... sinä pelastat kaunottaresi... Se on niin
kaunista, semmoista tapahtuu usein nykyajan romaaneissa...
-- Sen tiedän. En lue mitään muuta kuin romaaneja.
-- Sitten viet hänet ystäviesi luo ... vähän tainnoksissa, se
vaikuttaisi mainiosti...
-- Niin liikuttavaa...
-- Sitten seuraa hellä kohtaus...
-- Älähän hiidessä! Voisin saada korvapuustin.
-- Sen parempi, silloin on sinulla syytä kostaa.
-- Niinkö veli arvelee? -- Ja sitten julkaiset sinä kihlauksenne koko
seuran läsnä ollessa.
-- Entä jos kadun?
-- Kadu sitten niin paljon kuin mielesi tekee. Kumminkin olet saanut
kostaa tytölle, kostaa isälle, kostaa velkojillesi ... tulet
kuuluisaksi kautta koko Tukholman. Sinusta sanotaan: sillä Sager
pakanalla on hiiden hyvä onni; sieppasi kultatynnyrin joka sormen
osaksi! Ja niin sukkelasti vielä! Se tulee vaikuttamaan ylennykseesi.
Semmoista hienoa herraa kuin sinä ja vielä niin suunnattoman suuren
rikkauden omistajaa ei voida mitenkään syrjäyttää, kun tulee kysymys
uusista aatelismiehistä. Kenties vielä parooni ... parooni Sager! Se
kuuluu hyvältä, vai kuinka?
-- Miksikä ei? On niitä talonpoikaisempiakin nimiä kuultu. Kreivi
Bonde[17] esimerkiksi. Olet oikeassa, Spolin, Isä vainaja oli vapautta
maahan hankkimassa. Eihän olisi liiaksi, jos hänen pojastaan tulisi
parooni.


25. ISÄ JA TYTÄR.

Rikas valtiopäivämies Lauri Larsson astui eräänä päivänä odottamatta
Sagerin taloon ja kiipesi kankein askelin jyrkkiä portaita myöten
ylös tyttärensä kamariin. Oli jo puolenpäivän aika, jolloin hän
tavallisesti oli kiinni valtiopäivätoimissaan, mutta tänä päivänä ei
porvarissäädyllä ollutkaan täysistuntoa. Nyt valmistauduttiin tärkeään
ylihuomenna tapahtuvaan äänestykseen, kaikki kävi hyvin ja
porvariskuningas oli erinomaisen hyvällä tuulella.
Hän luuli tapaavansa Esterin lukupuuhissa, mutta hän erehtyi. Ester oli
juuri vast'ikään nähnyt hyväksi lähettää pois saksankielen opettajansa
ja istui nyt avonaisessa ikkunassa, huvikseen puhallellen
saippuakuplia, joita hän lähetteli lentämään selkeään, kylmään
talvi-ilmaan, jossa ne kaikkien ohikulkijain kummastukseksi lentelivät
kuin pienet kiiltävät tähdet auringon valossa kattojen ja katujen yllä.
Isän katsanto synkistyi; mutta tyttö ei antanut rajuilmalle aikaa
puhkeamaan. Hän lensi ukolle kaulaan ja pyysi häntä katsomaan hänen
pieniä, koreita lintujaan, hän saisi nähdä, kuinka korkealle ne
lensivät, ja kuinka varpuset turhaan koettivat tavoittaa niitä
lennosta.
Karkeapintainen ukko heltyi kohta, ja nuhdesaarna jäi pitämättä; hän
veti huulensa juroon nauruun, ja harvinaista oli nähdä Larssonin
nauravan. Koko avarassa maailmassa oli vain yksi ainoa ihminen, joka
voi saada hänen aina järkähtämättömän totiset kasvonsa kirkastumaan, ja
tämä ainoa oli Ester Larsson, hänen nuorin, vallaton ja hemmoteltu
lempilapsensa.
-- Sinä tyttöhupakko, -- murisi ukko. -- Onko mielestäsi sopivaa, että
hyväntapainen tyttö, joka jo kesällä pääsi ripille, puhaltelee
saippuakuplia Tukholman kaduille? Sano minulle, veitikka, -- ja hän
nipisti häntä korvasta, -- milloinka sinusta tulee viisas ja
ymmärtäväinen?
-- Viisas minä olen jo, sen on isä monesti sanonut minulle, ja
ymmärtäväinenkin minusta kai vähitellen tulee, kunhan saan harmaat
hiukset ja ehdin valtiopäivä-ikään niinkuin isä, -- vastasi Ester,
puhaltaen uuden kuplan lentämään.
-- No, toivokaamme, että siitä kesytyt, -- jupisi ukko ja myhäili
uudelleen. -- Mutta katsotaan nyt sentään, että saat parempaakin
ajattelemista. Tahdon sanoa sinulle jotakin, lapsukaiseni. Tämä
nykyaika on vaarallista aikaa, ja lintu, joka visertää liian varhain
aamulla, on ennen iltaa haukan kynsissä. Isäsi on vanha ja tahtoisi
mielellään nähdä sinut hyvässä turvassa, tyttöseni. Sinä täytät kohta
kuusitoista vuotta. Mitä sanot, jos hankkisin sinulle hyvän miehen?
-- Minulleko? Katsokaa, tuo kupla lensi kaikkia muita korkeammalle!
Uskooko isä, että se nyt on ainakin yhtä korkealla kuin Jaakopin kirkon
torni?
-- Kuplat särkyvät, lapseni, ja isäsi puhuu vakavista asioista. Olet
kasvatettu kunniallisessa ja jumalisessa kodissa; tahdon, että sinusta
tulee vakaa ja nuhteeton nainen. Et vastaa kysymykseeni? Olisiko nuori
Sager puhunut sinulle tyhmyyksiä? Kyllä ymmärrän -- jostakin
semmoisesta, jota sanotaan sydämeksi, rakkaudeksi ja sen semmoiseksi.
Olisihan minun pitänyt arvata se, kun toimitin sinut tähän taloon
asumaan... Hm, vanha akan höppänä ja epatto poika, siitä oksasta ei ole
istuinpuuksi, sanoi teiri sanajalkaa. Ester, ethän vain liene antanut
minkään lupauksen sitoa itseäsi Sageriin?
-- Ei minua niin vain sidota. Ei, isä, kahleita en rakasta.
-- Se on hyvä se; nostit raskaan taakan sydämeltäni. Tytön ei pidä
koskaan sitoa itseään tulevaisuuteen, jota hän ei voi arvostella. Se
olkoon niiden asia, jotka paremmin ymmärtävät. Sanalla sanoen, olen
valinnut sinulle hyvän, kunnon miehen, en kovin nuorta, enkä kovin
vanhaakaan, noin vain hiukan neljännellä kymmenellä olevan. Mitä sanot
siitä, lapseni?
-- Jos isä katsoisi noita minun kupliani? Katsokaapa nyt ... hui hai,
se hajosi, ennenkuin ennättikään kirkonkukkoon.
-- Ester, sydänkäpyseni, ainoa iloni maan päällä, luuletko vanhan isäsi
tahtovan niin mielellään erota iloisista, veitikkamaisista kasvoistasi,
jotka valaisevat synkeitä hetkiäni tämän maailman vaivoissa? Mutta
kerran täytyy sen tapahtua, lapseni, ja parempi on, että minä valitsen
miehen sinulle kuin että sinä valitset hänet oman narrimaisen pääsi
mukaan. Olethan nähnyt nuoren Årströmin, Eerikki Årströmin, isänsä
yhtiömiehen? Rehellinen ja kelpo mies, vakavarainen ... juuri heidän
kauppahuoneensa kanssa minä olen tehnyt sen suuren jyväkaupan, josta
olet kuullut ... johon olen pannut puolen omaisuuttani. Siitä tulee
hyvät voitot, odotan juuri kirjettä siitä asiasta. Alankomaissa on
ollut katovuosi...
-- Vai on Alankomaissa ollut katovuosi?
-- Onpa niinkin, kerran saamme me suomalaisetkin ruokkia rikkaita
hollantilaisia. Siis, rakas lapseni, sinä otat nuoren Årströmin
mieheksesi. Moni tulee sinua siitä kadehtimaan; vain suuret suuria nai;
lienee niitäkin, jotka tulevat Årströmiäkin kadehtimaan. Hänen isänsä
ja minun välilläni on jo sovittu, että teidän häänne pidetään
joulunpyhinä. En tahdo salata sinulta, että vanhalla Årströmillä on
paljon sanomista porvarissäädyssä.
-- Älähän mitään! Kuinka hän on saanut siellä niin paljon sanomista?
-- Kunnollisuus, uutteruus ja tavara, niiden avulla päästään hyvään
maineeseen sekä kansalaisena että isänmaanystävänä paljon suoremmin ja
paljon pikemmin kuin muutoin. Jos tietäisit, rakas lapseni, mihin
vehkeisiin on ryhdytty isäsi kukistamiseksi! Mutta ne eivät tule
onnistumaan; vanha Larsson on heille liian sitkeä. Ja olethan sinä
luonani... Haluaisitko mitään, pikku hupakko? Ehkä jonkin niistä
kauniista rannerenkaista, jotka riippuvat kultasepän ikkunassa
Isokirkon rinteellä? Tai ehkä jonkin niistä kalliista flanderilaisista
pitsikauluksista, joita monen hovin neidinkään ei ole vara ostaa? Ei,
älä kiitäkään minua edeltäpäin! Et ole vielä niitä saanut,
hempukkaiseni! Luuletko minua niin heikoksi, että heitän pois hyvät
rahat semmoisen harakan vuoksi kuin sinä olet?... Mitä annat minulle,
jos saat ne pitsit, sanopas?
Ester kavahti häntä kaulaan. -- Kaikki mitä tahdot, isäni, en vain
sinua itseäsi. Sinua en anna pois minkään Orrströmin tai Arrströmin
edestä, vai mikä hänen nimensä lienee.
-- No -- no, siitä asiasta saamme toiste puhua. Mutta en ole saanut
kuulla, kuinka olet edistynyt kuningas Daavidin harpun soitossa. Kuka
on ollut opettajasi, lapseni? Joku vanha urkuri, muistelen Sagerin
muorin kertoneen.
Ester ei vastannut. Hän ei osannut vielä valehdella. Onneksi ei isä
vaatinut enempiä selityksiä tässä arassa asiassa. Isä jatkoi:
-- Voit joskus toiste veisata minulle n:o 354:n. Nyt ei minulla ole
aikaa. Täytyy mennä päivällisille ja heti sen jälkeen valiokuntaan.
Mitä aiot nyt ruveta tekemään? Ethän aikone koko päivää istua täällä
noita joutavia saippuakuplia puhaltelemassa?
-- En, isä. Aion lähteä ratsastamaan niinkuin aina teen ennen
päivällistä.
-- Hm -- vai niin, sinä olet päässyt tahtosi perille siinäkin asiassa.
Ei minun oikeastaan olisi pitänyt suostua siihen ... sillä se ei ole
tapana sinun säätyysi kuuluvien tyttöjen kesken. Mutta minä tahdon,
että lapseni pitää kaikessa kyetä kilpailemaan kenen kanssa hyvänsä,
olkoon se sitten vaikka se hieno ranskalainen neiti, joka on hovissa;
hän ei ratsasta läheskään niin hyvin kuin sinä. Mutta varo, lapseni,
ettei papurikko paiskaa päätäsi honkaan; se näyttää minusta vähän
vauhkolta, vilkuttaa niin korviaan.
-- Ole huoletta, isä, olen minä nähnyt vauhkompiakin.
-- Niin -- niin, et ole vielä unohtanut Korsholman luona tapahtunutta
ratsastustasi. Se nuori kreivi on nyt täällä. Hänen sanotaan olevan
kihloissa neiti de Lynarin kanssa.
Ester kalpeni. -- Se ei ole totta! -- huudahti hän.
-- Mitä tarkoitat? Annan sinulle erään neuvon, lapseni. Älä koskaan
kuuntele piikain juoruja. Tietysti syöttää Loviisa sinulle hovijuttuja.
Mutta kuulehan, ratsastatko vielä sen vanhan tallimestarin seurassa?
-- En, isä. Nyt menen ratsastamaan Kalle Sagerin kanssa, vaikka hän
onkin huono ratsastaja.
-- En pidä siitä. Jos ei tallimestari jouda ratsastamaan kanssasi, saat
pysyä kotona.
-- Isän ei tarvitse olla milläänkään Sagerin suhteen, hän on narri.
Aionkin nyt viimeisen kerran ratsastaa hänen kanssansa.
-- Olkoon sitten, koska se on viimeinen kerta. Mutta nyt on meillä
puolenpäivän aika. Hyvästi, tyttöseni. Ratsasta varovasti. Ja Jumala
sinua varjelkoon!
-- Hyvästi, isäkulta! Jumala sinuakin varjelkoon!
Näin sanottuaan erosivat isä ja tytär. Hetken kuluttua istui Ester
virman hevosensa selässä ja ratsasti turhamaisen orpanansa seuraamana
Hornin tullia kohti.


26. RATSASTUKSEN SEURAUKSET.

Espanja-nimiseen, tosin pieneen, mutta tavallaan hienoon ravintolaan
oli valittu seura Tukholman köyhtyneimpiä nuoria tyhjäntoimittajia
sijoittunut erään pöydän ympärille, jolle oli asetettu hienoja
hollantilaisia piippuja ja knasteritupakkaa, jotka siihen aikaan olivat
muodissa. Tupakka oli kaikissa muodoissaan ollut tunnettua Ruotsissa ja
Suomessa aina kolmikymmenvuotisesta sodasta alkaen, mutta vasta
myöhempinä aikoina oli sen käyttäminen tullut tavaksi ylhäisten
piireissä, jotka arvattavasti noudattivat korkeita preussiläisiä
esimerkkejä ja olivat siihen Pommerissa tottuneet. Hienoille,
ranskalaiseen tapaan kasvatetuille aatelismiehille oli kaikenlainen
tupakka yhä vielä kauhistus, mutta tämä juuri synnytti vähemmän
sivistyneissä keikareissa vastustuksen, ja kuta sakeampia savuja he
tupruttivat koreista posliinikopistaan, sitä enemmän he luulivat
seisovansa Ruotsin vapauden puolella ylimysten turhia ennakkoluuloja
vastaan. Muutoin pidettiin Rostockin olutta ryyppimällä huolta siitä,
etteivät piiput päässeet kuivumaan. Eikä nyt ollut syytä kitsastella,
sillä tämän huviretken kustansi rikas Sager, jonka tuloa odotettiin
joka hetki. Tiedossa oli päivälliset, joissa halvempain tavarain piti
väistyä ranskan- ja saksanviinien tieltä, jotka jo odottivat
böömiläisestä lasista tehdyissä karahveissa.
Politiikka oli päivän tunnussana, ja seura, jonka jäsenillä
vallankumouksessa ei olisi ollut mitään menetettävää, mutta kaikki
voitettavana, kuului tietystikin vastustuspuolueeseen. Näiden herrain
joukossa oli pelureita, jotka olivat uhranneet omaisuutensa petollisen
onnen alttarille; elostelijoita, jotka olivat syöneet perintönsä
odotellessaan setien ja tätien kuolemata; laiskureita, jotka eivät
voineet päästä ankaran ja uutteran hornilaisen hallitusjärjestelmän
aikana minkäänlaisiin virkoihin. Kaikki nämä olivat tätä nykyä hattuja;
kaikki he teroittivat kieltänsä nykyistä hallitusta vastaan, joka ei
ymmärtänyt oikein arvostella heidän kykyjänsä, ja olivat parhaillaan
Euroopan valtiollista asemaa muokkaamassa, kun kuului kavionkapsetta
kartanolta ja odotettu isäntä, Kalle Sager, näkyi saapuvan.
Kaikkien kummastukseksi tapahtui tulo jotensakin omituisella tavalla.
Eräs nuori, solakka tyttö, tavattoman notkea ja viehkeä kaikissa
liikkeissään, astui jalkaisin kartanolle, taluttaen ohjista hevosta,
jonka selässä nuori Sager ainoastaan vaivoin näytti pysyvän. Saatiin
kohta selville, että tämä kunnon nuori mies oli pudonnut hevosen
selästä; ja koska lienee parasta, että heti kohta kerromme asiain
menon, niin teemme sen. Ester Larssonin papurikko oli pillastunut,
Sagerin raudikko oli seurannut kumppaninsa esimerkkiä, ja uljas
ratsastaja oli mennyt kuperkeikkaa, jolloin Ester, joka suoriutui
asiasta paremmin, oli tarjonnut serkulleen hevosensa ja hänen
pyynnöstään taluttanut hänet ravintolaan, luullen hänen pahoin
vahingoittuneen ja tarvitsevan pikaista apua.
Vahinko ei liene kumminkaan ollut niin hengenvaarallinen kuin Ester oli
luullut, sillä tuskin hän oli auttanut ritarinsa alas satulasta ja
taluttanut hänet huoneeseen, ennenkuin tämä alkoi toipua nähdessään
vanhat ystävänsä ja katetun pöydän. Hän selitti nyt, että palanen
hummeria ja muutama lasillinen reininviiniä luultavasti eivät tekisi
hänelle pahaa, olletikin jos hänen naisensa näkisi hyväksi istua hänen
viereensä ja virkistää voimiaan siinä isänmaallisessa ja erinomaisen
kohteliaassa seurassa, jonka jäsenet hän pyysi saada hänelle esitellä.
Ester Larsson ei ollut arka tyttö; mutta tultuaan näin äkkiarvaamatta
outojen herrain seuraan, jotka eivät huolineet salata iloista
tuultansa, hän sekä hämmästyi että suuttui. Ovi oli auki; hän kääntyi
lähteäkseen.
Mutta nyt asettui yksi herroista hänen tiellensä. Mahdotonta olisi,
sanoivat he, että niin ihastuttava keijukainen, joka oli pelastanut
heidän ystävänsä hengen, eroaisi heistä sallimatta seuran juoda hänen
kunniakseen lasillisen oivallista rüdesheimeriä.
-- Ka, juo sinä vain, äläkä kursaile; tietäväthän nämä herrat kaikki,
että sinä olet minun pikku morsiameni, -- virkkoi Sager huolettomasti,
istuutuen tyytyväisenä kukkuraksi katetun pöydän ääreen ja ilman
pienintäkään merkkiä mistään vaarallisesta vammasta.
-- Hänen morsiamensa! Toivotamme onnea! Toivotamme onnea! -- huusivat
vieraat, keräytyen täytetyt lasit kädessä säikähtyneen tytön ympärille,
jolla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä pakoon. He eivät kuulleet
ensi kertaa Kalle Sagerin kerskuvan läheisestä tuttavuudestaan
Pohjanmaan porvariskuninkaan kanssa ja kaikista hänen rikkauksistaan,
nuorin tytär niihin luettuna. Tuommoista pientä halpaa porvaristyttöä
kohtaan sopi käyttäytyä miten tahansa.
-- Maljanne, hempukkaani! - huusi yksi julkeimmista, tuo jo jotensakin
humaltunut Gyllenfelt.
-- Oo, juokaa vain -- ei tämä ole tervaa, tämä juoma! -- nauroi nuori
keikari von Harzdorf, jolla oli sorein kankipalmikko koko seurassa.
-- Toivon, että pääsemme sulhaspojiksi teidän häihinne! -- lisäsi
pilkallisesti lihava parooni Krauser, Tukholman paras juustontuntija,
pistäen lautasliinansa liivin ja huolellisesti kiilloitetun
rintaröyhyksen väliin.
-- Entä ne hienot keittiöliinat, jotka anoppi on antava! -- sanoi
hienosteleva Lejonram, joka kerskaili siitä, että hän kuuden viikon
kuluessa oli menettänyt kaksi tynnyriä kultaa biribi-pelissä.
-- Kas niin, pikku ystävämme, tulkaa ja ottakaa ryyppy ja voileipä! --
jatkoi malttamaton Gyllenfelt tarttuen kaiken kukkuraksi Esteriä
vasempaan käteen, taluttaakseen tämän pöydän ääreen.
Mutta nyt olikin jo Ester Larssonin lyhyt kärsivällisyys loppunut. Hän
vastasi hävyttömälle herralle niinkuin kenties monikaan loukattu tyttö
ei olisi rohjennut hänen sijassaan vastata. Hän sivalsi häntä
ratsuvitsalla vasten naamaa. Ja hyvästi hän osasikin. Heleänpunainen
juova miehen tulipunaisiksi sähähtäneissä kasvoissa todisti, että
kuritus oli yhtä perinpohjainen kuin hyvin ansaittukin.
-- Sinä saakelin porvaristallukka! -- semmoinen oli se hieno lausahdus,
joka ensi hämmästyksessä pääsi tuon humalaisen herran huulilta samalla,
kun hän päästi Esterin käden ja tapaili kirvelevää paikkaa.
Herrain närkästys tästä loukkauksesta oli hirmuinen. He tunkeilivat
Esterin ympärille meluten ja ilvehtien. Herra Sager jätti lautasensa ja
vasta pöytään kannetun hummerin siksensä, lausuakseen paheksumisensa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.1 - 19
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 01
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 2030
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 02
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 2025
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 03
    Total number of words is 3533
    Total number of unique words is 2121
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 04
    Total number of words is 3717
    Total number of unique words is 2123
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 05
    Total number of words is 3609
    Total number of unique words is 1992
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 06
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1982
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 07
    Total number of words is 3555
    Total number of unique words is 2008
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 08
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 2026
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 09
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1999
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 10
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2070
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 11
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2062
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 12
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 1980
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 13
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1939
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 14
    Total number of words is 3659
    Total number of unique words is 2054
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 15
    Total number of words is 3536
    Total number of unique words is 1892
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 16
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1919
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 17
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1925
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 18
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1981
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 19
    Total number of words is 3561
    Total number of unique words is 1933
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 20
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1973
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 21
    Total number of words is 3500
    Total number of unique words is 1927
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 22
    Total number of words is 3673
    Total number of unique words is 1889
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 23
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1909
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 24
    Total number of words is 1161
    Total number of unique words is 766
    27.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.