Välskärin kertomuksia 4.1 - 16

Total number of words is 3553
Total number of unique words is 1919
23.2 of words are in the 2000 most common words
33.2 of words are in the 5000 most common words
38.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Tukholman lähellä, kun sekä hän että neiti de Lynar saivat kiittää
hengestään tytön neuvokkuutta, ei hän enää voinut karkoittaa
ajatuksistaan tuota ihmeellistä, ihastuttavaa olentoa. Kun sattuma jo
neljännen kerran oli vienyt heidät vastakkain, oli siinä hänen
mielestään tarpeeksi syytä oppia hänet tuntemaan; mutta hänen
tietämättään oli hänen haaveksiva luonteensa, joka kenties oli perintö
isoisältä Bernhard Bertelsköldiltä, kietonut Ester Larssonin olennon
siihen salaperäisyyden hohtavaan huntuun, joka niin voimakkaasti
kiehtoo nuorukaisen sydäntä. Hovin huvitukset, ylhäisten naisten
hienosteleva hempeys, vieläpä neiti de Lynarinkin ranskalainen
iloisuus, kaikki oli hänestä nyt yhdentekevää, ja kaiken sen ajan, jota
ei tarvittu virka- ja muihin tehtäviin, kulutti hän nyt osaksi
Tukholman kaduilla, osaksi meren jäätyneillä rannoilla, toivoen
löytävänsä tuon pienen uhkamielisen suomalaisen porvaristytön kadonneet
jäljet.
Tämä ei ollut niinkään helppoa, sillä hän kuuli kohta, että
valtiopäivämies Larsson asui yksinään eräässä vaatimattomassa huoneessa
Kauppiaskadun varrella, ja hänen tyttärestään ei tiennyt kukaan mitään.
Mutta nuori kreivi ei hellittänyt. Tukholma ei ollut siihen aikaan niin
suuri, että ihmiset voivat siellä jäljettömiin kadota, ja niinpä hän
sai eräänä päivänä tietää, että Larsson töistään päästyään tavallisesti
joka ilta kävi eräässä Läntisen Pitkänkadun varrella olevassa talossa,
jossa oli rikkaan rouva Sagerin liinavaatekauppa.
Luutnantti Bertelsköld huomasi yht'äkkiä, että hänen
liinavaatevarastoansa täytyi melkoisesti lisätä. Ei missään ollutkaan
niin ylen hienoja Hollannin nenäliinoja, niin valkoista Norrlannin ja
Turun palttinaa, niin oivallista sekä saksalaista että ruotsalaista ja
suomalaista reivasta kuin juuri rouva Sagerilla. Ja kun nuori siivo
mies, joka ei koskaan tingi, vaan heti paikalla maksaa ostoksensa ja
aina kehuu tavaraa hyväksi, hintaa helpoksi, puotia sieväksi ja ehkäpä
vielä talon rouvan pitsimyssyäkin hyvin silitetyksi ja hänelle hyvin
sopivaksi; kun sellainen nuori mies on kaikkiin puoteihin tervetullut
vieras, niin eipä kestänytkään kauan, ennenkuin luutnantti
Bertelsköldiä onnisti niin, että pääsi rouva Sagerin suosioon. Vanhan
hyvän tavan mukaan tämä seisoi itse puodissaan myymässä yhdessä vanhan
silmäpuolen neitsyen ja jöröpään pojan kanssa, joka oli Tukholman
nykyisten sivistyneiden puotiherrain näköinen yhtä paljon kuin
takkukarva karjakoira on sileäksi kammatun, pestyn ja hyvälle lemuvan
sylikoiran näköinen.
Että rouva Sager oli entisen valtiopäivämiehen leski, miehen, joka oli
poistanut yksinvallan, perustanut vapauden ja auttanut Fredrik
kuningasta valtaistuimelle; että hän itse oli hyvin merkillinen
henkilö, joka vihasi yksinvaltaa ja voimakkaasti tuki vapaata
hallitusmuotoa; että hänellä -- luultavasti sentähden -- oli onni olla
ylhäisten ostajain suosiossa ja että hänen puodissaan joka päivä kävi
kreivejä, vapaaherroja ja valtakunnanneuvosten rouvia -- että kreivitär
Tessin osti häneltä palttinatarpeensa, sekä että kreivi Horn ja muut
Kaarle XII:n urhoista olivat hänen puodistaan sotapaitansa ostaneet;
kaiken tämän ja paljon muutakin hän oli jo ensi näkemässä ennättänyt
kertoa, mitatessaan kreiville parasta palttinaa, joka "kelpaisi
kuninkaallekin". Seuraavalla kerralla Bertelsköld kuuli, että tämä
mahtava rouva oli syntyjään suomalainen ja kaukaista sukua Larssonille,
jota ne siellä kotona sanovat porvariskuninkaaksi; vaikka Jumala kyllä
tietäköön, sanoi rouva, että hänellä oli enemmän huolta kuin kunniata
siitä sukulaisuudesta, kun Larsson oli saanut päähänsä majoittaa hänen
luoksensa hemmoitellun lapsensa, joka yöt ja päivät tuotti huolta ja
murhetta...
Tähän katkaisi yht'äkkiä tämä puhelias rouva sanatulvansa, katsahtaen
kadulle, ikäänkuin olisi pelännyt, että jokin asiaan kuulumaton henkilö
olisi kuullut hänen puheensa. Turhaan koetti luutnantti viittailla
siihen, että hänellä, joka vast'ikään oli tullut Suomesta, oli rakkaita
terveisiä Esterille kotipuolesta. Rouva Sager nakkasi vain niskaansa,
ikäänkuin sanoakseen, että semmoiset terveiset olivat tarpeettomia, ja
siksi päiväksi olivat kaikki enemmät tiedustelut turhia.
Mutta jo seuraavana päivänä, kun uusia liinoja yhä taas oli koeteltava,
ja kun eukko oli puhellut palaviinsa asti politiikkaa ja hurskaana
myssynä toivottanut kaikki hatut velkavankeuteen, kuuli Bertelsköld
hänellä olevan senkin seitsemän huolta päivässä niistä monista
koulumestareista, jotka Larsson mukamas oli lähettänyt hänen
niskoilleen tyttärensä sivistämistä varten. Milloin tuli niitä yksi,
jonka piti opettaa tytölle, kuinka pitkä matka on Roomaan; milloin
toinen, joka tuhersi rihvelitaulut täyteen numeroita; milloin kolmas,
jolla oli suu täynnä vanhan maailman historioita; milloin neljäs, joka
opetti lasihelmiä ompelemaan; milloin viides, jonka piti opettaa
Esterille saksaa; milloin kuudes, joka opetti häntä ratsastamaan
hurjemmin kuin turkkilainen sillä hurjalla päistäriköllä, jonka tyttö
oli saanut isältään lahjaksi; lyhyesti sanoen kaikenlaista hyödytöntä
ja joutavaa oppia, paitsi Jumalan sanaa ja ranskankieltä, sillä
Raamattua tyttö luki isänsä kanssa, ja mitään ranskalaista ei ukko
suvainnut, vaan sanoi sitä hattulaisroskaksi. Tosin olivat kaikki nämä
opettajat vanhoja harmaapäisiä ihmisiä; vaikka, Jumala paratkoon, eivät
juuri silti sen parempia; mutta nyt tuli pahin pula. Isä oli nimittäin
saanut päähänsä, että tytön pitäisi oppia harppua soittamaan, sillä se
oli, arveli hän, oikeaa ja jumalista taidetta, jota itse jumalanmies
kuningas Daavidkin oli aikoinaan harjoittanut ja siitä niin suurta
mainetta niittänyt. Mutta kun ei koko Tukholman kaupungissa löytynyt
ainoatakaan taitavaa opettajaa tahi opettajatarta, ei ainakaan ikäänsä
nähden tarpeeksi vakavaa...
-- Jos minun vähäinen harpunsoittotaitoni voisi olla miksikään hyödyksi,
-- puuttui nuori luutnantti puheeseen, itsekin hämillään siitä, että voi
semmoista esittää halvalle palttinankaupustelijattarelle.
Rouva Sager mitteli häntä hämmästynein silmin ja kysyi, tunsiko hän
porvariskuninkaan.
-- Tunnen hiukan, -- vastasi Bertelsköld.
-- Jos teidän armonne tuntee Larssonin, -- vastasi rouva vilpittömästi,
-- niin teidän armonne tietää silloin myöskin, että itse kuningas
Daavid ei olisi tarpeeksi hyvä opettajaksi tytölle, jos hänellä vain
olisi kreivin arvonimi varsinaisen nimensä edellä. Olen sanonut
Larssonille: mikset seurustele niinkuin minä ylhäisten ja alhaisten
kanssa ja mittaa valtakunnanneuvoksia samalla kyynärmitalla kuin
mittaat suutarin oppipoikia; sitä sanon minä oikeaksi kaupaksi, minä.
Mutta tuli on nyt tulta ja vesi vettä; aatelisia hän ei suvaitse, ja
kuitenkin tahtoo kouluttaa tyttärensä neidiksi. Eikö teidän armonne
halua samanlaisia lautasliinoja kuin kreivi Hornilla on?
Bertelsköld meni, mutta tuli seuraavana päivänä takaisin. Hän oli
saanut tietää, että rouva Sagerilla oli poika, joka puhalsi huilua.
-- Niin no, mitä Kalleen tulee, -- jatkoi rouva, kun tuota hellää
kohtaa oli taitavasti kosketettu, -- niin hänellä on kyllin tekemistä
virassaan kunink. majesteetin kamarikollegiossa. Kallesta olisi
saattanut tulla yhtä hyvä palttinankauppias kuin kenestä tahansa ja
kenties parempikin, mutta hänellä on pää, teidän armonne, tosiaankin
pää kuin partaveitsi; hän osaa kreikkaa, latinaa ja ranskaa, jos niksi
tulee, ja sentähden ajattelin, että antaa hänen nyt koettaa onneaan
maailmassa ja kamarikollegiossa, kyllä minä puodin hoidan, ja hänellä
on jumalankiitos vähän säästössäkin, kun moni muu ylhäinen herra vie
kengänsolkensakin panttiin. Minä pidän aina vapauden puolta, mutta,
Jumala kuningasta siunatkoon, pojastani saattaa tulla asessori, jos saa
elää, ja sitten ... mitäpä sitten, jos hän soittaa huiluakin?
-- Päinvastoin, -- keskeytti hänet kreivi, -- se lisää aina vähän hänen
arvoaan. Kreivi Tessinin silmissä esimerkiksi -- (kreivi Tessin ei
sietänyt musiikkia).
-- Niinkö teidän armonne luulee? -- kysyi äiti ihastuneesti hymyillen.
Ehkäpä teidän armonne tahtoisi olla niin armollinen että lausuisi
jonkin hyvän sanan Kallen puolesta...
-- Sen teen mielelläni, hyvä rouvaseni, ja ehkäpä voin setäni
välityksellä vielä toimittaa hänen majesteetilleen kuningattarelle
näytteitä näistä hienoista reivaistakin.
-- Voi, mitä teidän armonne sanoo? Hänenkö majesteettinsa kuningatar
näkisi hyväksi aterioida minun pöytäliinoiltani? Ja kenties
seisahduttaa tähän oven eteen kuninkaalliset vaununsa, ajaessaan
Ulriksdaliin?
-- Ei se ole ollenkaan mahdotonta, jos vain hänen majesteettinsa
kuningatar saapi asiasta sopivan viittauksen. Ja koska Kalle soittaa
huilua, voisimmehan sopivassa tilaisuudessa soittaa huilua ja harppua
yhdessä...
-- Teidän armonne näkee hyväksi laskea leikkiä...
-- Ei suinkaan, on hyvin harvinaista tavata taitavia huilunsoittajia.
Kenties Ester haluaakin oppia soittamaan huilua mieluummin kuin
harppua.
-- No vie sun! Sepäs vasta oli naulanpäähän osattu! Totta puhuen ovat
lapset jo kauan toisiaan kierrelleet ja vaikka Ester kyllä on huonosti
kasvatettu tyttö, niin luulen kuitenkin, että hänestä hyvällä
komennolla saadaan kunnon aviovaimo, eikä hän aivan avojaloinkaan
taloon tule, niin että ... niin, jos teidän armonne suvaitsee, niin on
halpa taloni kernaasti avoinna niin kohteliaalle herralle, ja voihan
teidän armonne ottaa harpunkin mukaansa, jos haluttaa; sehän on aivan
yhtä hyvä, kuin jos palkkaisimme vanhan, juopon urkurin maksaen hänelle
korttelin riisiryyniä tunnilta.
Nuori, Fredrik I:n hovin aatelismies naurahti vertaukselle ja suostui
kutsuun. Noissa jyrkissä vastakohdissa oli tavallaan jotakin
houkuttelevaa ja kiihoittavaa. Toisaalla oli hänen setänsä,
presidentti, tuo pöyhkeä ylimys, joka ylenkatsoi ja halveksi kansaa --
toisaalla Larsson, tuo pinttynyt kansanvaltainen, joka huusi
onnettomuutta aatelisvallalle -- näiden välissä tuo kaupparouva, joka
huusi vapautta ja oli valmis suutelemaan ylhäisten hameenhelmoja; --
sitten tuo luonnonlapsi, joka oli kesytettävä uusimpain Tukholman
mallien mukaan -- lopuksi hän itse, loistavan nimen perijä, joka
hienosteli hovissa ja lähti sieltä suoraa päätä palttinapakkain
keskeen säestämään Kalle Sagerin huilua, saadakseen tavata
pientä porvaristyttöä, jota hänen setänsä tuskin olisi huolinut
kamarineitsyeksi suositella -- ja kaikki tämä tapahtui sillä uhalla,
että jos hänen puuhansa tulisivat ilmi, toinen tekisi hänet
perinnöttömäksi ja toinen heittäisi ulos ikkunasta; lyhyesti sanoen,
tämä tilanne näytti nuoresta luutnantista niin hullunkuriselta, että
hän lähti rouva Sagerin kauppapuodista mitä mainioimmalla tuulella,
eikä hän muistanut hymyilleensä vielä näin herttaisesti tuon
hullunkurisen, Vähäkyrön metsissä tapahtuneen seikkailun jälkeen.


20. VALTIOLLISIA JUONIA.

Asiain kulkua seuratessamme joudumme taas presidentti, kreivi Torsten
Bertelsköldin työhuoneeseen, tähän niin monien sotkuisten vehkeiden
salaiseen keskustaan, josta valtiopäiviä johdettiin ja jossa haudottiin
ei enempää eikä vähempää kuin hallitusmiesten ja koko valtiollisen
järjestelmän muuttamista.
Kaikki oli täällä ennallaan: sama erinomainen järjestys, sama
ulkonainen somuus; ei tomun hituistakaan valtiomiehen hienolla
samettitakilla; ei syrjähtänyttä kiharaakaan hänen kaikkien taiteen
sääntöjen mukaan käherretyssä tekotukassaan; ei kiireen merkkiäkään
mahonkisille ja elefantinluisille hyllypöydille ladotuissa
paperiläjissä; kaikessa näkyi ikäänkuin filosofinen tyyneys, mutta
tyyneys, joka oli tehtyä ja tarkoitettu näkymään. Oven eteen asetetusta
isosta peilistä sai jokainen vieras heti sisään astuessaan ihmetellä
omaa itseään. Pehmeä flanderilainen matto näytti olevan pantu lattialle
vartavasten sitä varten, ettei edes silkkikengän narina häiritsisi
huoneen harrasta hiljaisuutta. Kaarle XI:n rintakuva katseli tuimasti
vierustovereitaan, Ranskan Ludvigeja, XIV:ta ja XV:ta, jotka taas
vuorostaan silmäilivät erästä siihen aikaan kaikkivaltiaan ministerin,
kardinaali Fleury'n alempana olevaa rintakuvaa; mutta turhaan sai etsiä
somasti koristetuilta jalustoilta Kaarle XII:n pystyä päätä. Kreivi
Torsten oli liian kopea kieltääkseen vastenmielisyyttään tätä
hallitsijaa kohtaan, ja jokainen tiesi hänen olleen sankarikuninkaan
katkerimpia vihamiehiä. Lopuksi oli vielä yksi jalusta, jolla olisi
luullut tapaavansa kuningas Fredrik I:n kuvan. Mutta ei; sillä sijalla
oli eräs ranskalainen tanssijatar, mademoiselle Zoë.
Kello oli 8 aamulla, ja kreivi, joka harvoin pani maata ennen klo 2
yöllä, oli ollut työssä klo 5:stä alkaen. Vieras vieraan perästä tuli
ja meni. Sisään astui nyt yhtä haavaa kaksi kookasta, komeata herraa.
Toinen, joka oli soturi, oli puvussaan osaksi säilyttänyt jätteitä
vanhasta karoliinien univormusta, joka Fredrik I:n aikana oli saanut
siirtyä senaikaisen preussilaisen kuosin tieltä, joka taas
kankipalmikkoineen, puuteroituine tekotukkineen, pitkineliiveineen ja
polvihousuineen oli vain ranskalaisen univormun huonoa jäljittelyä.
Tällä herralla oli ratsusaappaat, rannehansikkaat ja pitkä
karoliinilainen miekka vyöllä, aivankuin sotaan lähtevällä; hänen
käytöksensä oli rohkeaa ja käskevää, mutta ei loukkaavaa, pikemmin
avonaista, rehellistä, miltei ritarillistakin, vaikka vähän liian
suorasukaista. Kun hän puhui, puhui hän kiivaasti, ikäänkuin ei olisi
sietänyt mitään vastaväitteitä, mutta taitavasti keksitty vastasyy
hämmensi hänet, sukkela käännös muutti pian hänen mielipiteensä. Voi
melkein aavistaa, että ajan olot olivat tehneet tämän miehen päätään
pitemmäksi kuin hän oikeastaan olikaan; toiset ajat tulisivat tekemään
hänet päätään lyhyemmäksi. Tätä nykyä oli hänen arvonsa ylimmillään;
tämä mies oli tuon lähenevän surullisen sodan sankari, kenraali, kreivi
Kaarle Emil Lewenhaupt, jota hänen rohkeimmat puoluelaisensa nimittivät
"Kaarle XIII:ksi."
Toinen herra oli keski-ikäinen siviilimies, hänen pukunsa oli
yksinkertainen, mutta niin aistikas ja arvokas että tuon keikarimaisen
valtiomiehenkin puku sen rinnalla joutui varjoon. Pieninkin pitsi hänen
kaulahuivissaan oli kaikkein hienointa lajia. Ranteita peittivät hienot
kalvosimet, ja kädet, jotka aina olivat vilkkaassa liikkeessä hänen
puhuessaan, olivat valkeat ja kauniit. Ja hän puhui mestarillisesti,
tämä herra, hänen puheensa oli täynnä suloa ja sukkeluutta; ruotsia
puhuttaessa sekoitti hän siihen alinomaa puhtainta ranskaa, joka näytti
olevan hänen oikea äidinkielensä. Hän oli ryhdiltään täydellisen
maailmanmiehen esikuva; koko hänen ylimyksellisessä olennossaan oli
jotakin erinomaisen miellyttävää, monen mielestä mielistelevääkin,
sillä hän osasi varsin notkeasti väistyä vastakkaisten mielipiteiden
tieltä, kumminkin niin, että hän useimmiten sittenkin pysyi omassa
mielipiteessään. Itse hän näytti tahtovan olla jonakin myrskyisen
aikakauden äärimmäisyyksien sovittavana välittäjänä, vaikkakin hän
siinä kohden lienee arvioinut kykynsä liian suureksi, sillä
ulkopuolella hovin saleja poti hän tahtonsa teräksen puutetta, ja 1738
vuoden Ruotsi, joka kukisti Lewenhauptin, voitti lopulta ylimyksellisen
tasavaltalaisen kreivi Kaarle Kustaa Tessininkin, joka tätä nykyä oli
maamarsalkkana valtiopäivillä.
Nämä kolme mahtavaa herraa -- tuo kylmä, viekas, hienostunut
diplomaatti, tuo kiivas, ritarillinen, mutta ei juuri teräväpäinen
sotilas ja tuo älykäs, sukkela, mutta pintapuolinen hovimies --
liittyivät nyt asianhaarain pakosta saman lipun alle, hallitakseen
isänmaatansa. Keskustelu kävi enimmäkseen ranskaksi.
-- Minua ilahuttaa nähdä teidän ylhäisyytenne täällä näin ratkaisevalla
hetkellä, kun isänmaa enemmän kuin koskaan tarvitsee urhoollisten ja
älykkäiden miesten tukea, -- lausui kreivi Bertelsköld; hyvin tietäen,
että Lewenhaupt heti kohta tulisi siirtymään yleisistä korupuheista
varsinaiseen keskusteluaiheeseen.
Tessin ehti kuitenkin sitä ennen sanoa yhtä kärkeväksi sorvatun
kohteliaisuuden. -- Teidän ylhäisyytenne -- sanoi hän, osoittaen
rintakuvia, -- istuu niin kuuluisien ja jalojen henkilöiden
ympäröimänä, että me tuskin uskallamme toivoa voivamme kartuttaa
kokoelmaa. Kardinaali Fleury ja mademoiselle Zoë; näytte tahtovan hakea
innoitusta sekä tästä että tulevasta maailmasta.
-- Te muistutatte minua todellakin, kreiviseni, siitä, että olemme
unohtaneet, mitä ensi äänestykseen tulee, kysyä oraakkelilta neuvoa.
Kenties teidän ylhäisyytenne, jolla on onni olla asessori Svedenborgin
ystävä...
-- Asiaan, hyvät herrat, -- keskeytti Lewenhaupt malttamattomasti.
-- Meillä on vain muutamia minuutteja käytettävänämme ennen
täysi-istuntoa. Hänen majesteettinsa horjuu. Englannin suostumus
vallanperimykseen Hessenin prinssin eduksi miellyttää hänen
majesteettiaan paremmin kuin liitto Ranskan kanssa.
-- Onneksi, -- jatkoi kreivi Tessin, -- on Ranskalla jotakin, joka
miellyttää kuningas Fredrikiä. Hänen majesteettinsa sanotaan antaneen
kardinaalille viittauksen siitä, että muutamat härkätynnyrit
ranskanviinejä, _première qualité_ ja arvoltaan noin 100.000 _ecuta_,
voisivat vaikuttaa korkeimmasti samaisen mielialaan Ranskaa kohtaan.
Olisi epäkristillistä, jos kardinaali kitsastelisi mokomassa
pikkuasiassa, kun koko Euroopan menestys on kysymyksessä.
-- Mahdollista. Mutta kuka menee takuuseen hänen majesteettinsa
suostumuksesta valtakunnanneuvoston virastaerottamiseen?
-- Minä, -- vastasi Bertelsköld tyynesti.
-- Rohkenenko kysyä, mihin teidän ylhäisyytenne perustaa varmuutensa
tuon jotenkin epäilyttävän suostumuksen saamisessa?
-- Aivan yksinkertaiseen asiaan. Coyet'n säädyille jättämä neiti Taubea
koskeva kirjoitus on tehnyt toivotun vaikutuksen. Hänen majesteettinsa
tahtoo, maksoi minkä maksoi, välttää häväistystä, ja kuningattaren
vihakin merkitsee vielä jotakin Ruotsissa.
-- Onnittelen teitä, herra kreivi, -- sanoi Tessin ivallisesti. -- Te
pelaatte shakkia kuin mestari. Se siirto on tehnyt kuninkaan matiksi.
Bertelsköld vastasi pienellä kumarruksella. -- Sallikaa minun, -- sanoi
hän, -- pitää itseäni vain sen diplomaattisen koulukunnan, jossa teidän
ylhäisyytenne on Orleansin ruhtinaan johdolla opinnoita harjoittaessaan
saanut tohtorinarvon, vähäpätöisenä jäsenenä.
-- Mutta, hyvät herrat, -- huudahti Lewenhaupt tähän sanasotaan
tyytymätönnä, -- tietänettekö, että meitä tahdotaan ostaa Venäjän
rahoilla? Bestusheff on äskettäin saanut 6.000 tukaattia, jotka hän on
tallettanut pankkiin. Sillä kullalla hän ostaa puolet puoluelaisiamme.
-- _Fi donc_, kuusituhatta tukaattia! Mikä pilkkahinta ruotsalaisesta
vapaudesta! -- huudahti Bertelsköld närkästyksissään, samalla kun hänen
huulillaan väreilevä kylmä, pilkallinen hymy antoi hänen sanoilleen
kaksimielisen merkityksen.
-- Joko on niin pitkälle menty, -- lausuili Tessin, -- että Ruotsin
miesten kunniaa ja omatuntoja ostetaan ulkomaisella kullalla? Hyvät
herrat, minä vetoan ritariston ikivanhaan kunniaan. Maamarsalkkana en
voi suvaita, että vähäisinkään moisen törkeän epäluulon varjo tahraa
säädyn mainetta.
-- Sallikaa minun huomauttaa eräästä asianhaarasta, jatkoi Bertelsköld,
-- Bestusheff on tehnyt meille palveluksen, jota ei käy kyllin suureksi
arvioiminen. Niin pian kuin hän nostaa pankista nuo kuusituhatta, tulee
meidän järjestää niin, että se tulee tunnetuksi, ja joka vähänkin
pelkää tulevansa näyttämään ostetulta, hän on pakotettu äänestämään
meidän kanssamme.
-- Mikä ei estä panettelijoita puhumasta siitä, että meidät on
ranskalaisilla rahoilla lumottu, -- vastasi Tessin olkapäitään
kohauttaen. -- Hyvät herrat, sääty on perattava, ja ulkomainen kulta
kerrassaan häpeään saatettava.
-- Ja mitä ovat apurahat muuta kuin ostoa? sanoi Bertelsköld. -- Eikö
Ruotsia joka päivä myydä enimmän tarjoavalle? Tänään Ranska, huomenna
Englanti, ylihuomenna kenties Venäjä. Kuinka aiotaan yksityisiltä
kieltää kaupankäynti, kun koko isänmaasta kauppaa käydään?
Lewenhaupt puuttui puheeseen: -- Minä olen samaa mieltä kuin hänen
ylhäisyytensä maamarsalkka, että perkaus on välttämättömän
tarpeellinen. Pahansuovat on saatettava vaikenemaan tai äänestämällä
ritarihuoneesta erotettava, asiaankuulumattomat on pois lähetettävä,
sotaväkeä on kutsuttava kokoon, vahingolliset kirjat ja kirjoitukset on
kiellettävä. Muuten emme voi luottaa äänestykseen, ja petturit
vehkeilevät minkä kerkiävät.
Tessin ja Bertelsköld hymähtivät ivallisesti kuullessaan, miten
omituisesti tämä sotilas tulkitsi perustuslaillista vapautta.
Maamarsalkka huomautti hyvin sävyisästi, että voitaisiin kenties keksiä
keinoja, jotka eivät loukkaisi sananvaltaa vapaassa tasavallassa.
Niiden tietojen mukaan, jotka hän nyt oli saanut, ei voitto
ritarihuoneessa olisi epätietoinen ja papit äänestävät aina kuninkaan
tahdon mukaan. Mitä talonpoikiin tulee...
-- Talonpojat ajattelevat niinkuin heidän sihteerinsä, ja Troilius on
neuvokas mies, -- vastasi Bertelsköld.
Tessin naurahti. -- Se merkitsee, että Pierrot aina saa tanssia
Harlekinin pillin mukaan. Kaikki riippuu siis siitä, mistä päin tuuli
porvarissäädyssä puhaltaa.
-- Teidän ylhäisyytenne on oikeassa; tällä hetkellä kaikki on
porvarissäädyn varassa. Plomgren ja Kjerrman soittavat meiltä saamiaan
nuotteja kauppiaiden korviin aamusta iltaan, mutta niin kauan kuin sitä
härkäpäätä Larssonia ei saada kääntymään, on sääty meitä vastaan.
-- Niin lähettäkää hänet hiiden pisaan, -- ärjäisi Lewenhaupt.
-- Sitä emme voi tehdä, hyvä kenraalini. Me elämme vapaassa
tasavallassa, niinkuin hänen ylhäisyytensä kreivi Tessin aivan oikein
huomautti. Ainoa keino on se, että saamme sen kamasaksan
vapaaehtoisesti poistumaan, ja sitä varten olen jo ryhtynyt
toimenpiteisiin.
-- Me luotamme herra kreiviin. Entä kuinka voivat sudenpenikkamme
salaisessa valiokunnassa?
-- Ne alkavat saada kynsiä ja hampaita.
-- Silloin on tosiaankin kaikki porvarissäädyn varassa.
-- Ja viime lopussa Larssonin.
-- Teidän ylhäisyytenne tietää kenties, että tuota suomalaista
jyväjuutalaista kutsutaan porvariskuninkaaksi.
-- Sepä on hauskaa kuulla; kaksi kuningasta tasavallassa on aina
parempi kuin yksi. Me syöksemme kummankin valtaistuimelta, ja Ruotsi on
meidän.


21. ULLAKKOKAMARISSA LÄNTISEN PITKÄKADUN VARRELLA.

Rikkaan rouva Sagerin Läntisen Pitkäkadun varrella omistama talo oli
Tukholman vanhimpia ja rakennettu muinaiseen tapaan niin, että pääty
oli kadulle päin. Vähäiseen pituuteensa ja leveyteensä katsoen se oli
sangen korkea ja siinä oli kolme kerrosta, paitsi korkeata ullakkoa,
jonka jyrkkä katto oli liuskakivillä peitetty. Maakerrassa näiden
kolmen muun kerroksen alla oli päätyyn sijoitettu puoti ja puotikamari,
jossa kirjanpitäjä asui, keittiö, varastohuone ja rengin huone.
Toisessa kerroksessa olivat talon parhaat huoneet, luvultaan neljä,
joista kaksi oli pojan hallussa, yksi vieraita ja yksi rouva Sageria
itseään varten, mutta neljästä näitä vastaavasta kolmannen kerroksen
huoneesta pidettiin kahta asumatonna ja käytettiin palttinakankaiden
varastohuoneina; kolmannessa asui puotineitsyt Loviisa, joka oli köyhä
ja kaukaista sukua rouva Sagerille, ja tämän katsannon alla asui Ester
Larsson neljännessä huoneessa eli ullakkokamarissa, josta oli laaja
näköala itään päin.
Tähän korkealla olevaan turvapaikkaan oli nyt arvoisa rouva eräänä
päivänä kello 3:n aikana iltapäivällä itse saattanut toivehikkaan
kamarikollegiossa palvelevan poikansa ynnä nuoren kreivi Bertelsköldin
siinä luvallisessa tarkoituksessa, että hänen turvattinsa oppisi
harppua soittamaan niinkuin hänen isänsä oli toivonut. Arvattavasti
tämä kunnon rouva jostakin syystä ei tahtonut soitantoa harjoitettavan
omassa kerroksessaan, jossa Ester otti vastaan muut opettajansa, koska
naapurit voisivat siitä saada aihetta juorupuheisiin, ja muutoinkin oli
rouva Sager turvattinsa suhteen siksi varova ja arka, ettei sallinut
kenenkään nousta ullakkokamariin muutoin kuin hänen itsensä taikka
Loviisan läsnä ollessa.
Kreivi Bertelsköld nousi nyt viidettä tai kuudetta kertaa noita jyrkkiä
portaita, ja joka kerta oli hän noussut yhä keveämmin askelin. Hänen
edellään lensi Ester keveästi kuin lintu, kaksi tahi kolme
porrasaskelta kerrallaan; emäntä itse kiipesi sinne kreivin taluttamana
ja oli ylen mielissään tästä kunniasta, mutta poika, joka palveli
kamarikollegiossa, oli tuntemattomasta syystä jäänyt tulematta, ja
kohtelias nuori ylimys sai kiittää talossa saavuttamaansa suurta
suosiota siitä, että tämä pojan pois jääminen ei siksi kerraksi
keskeyttänyt opetuksen antamista. Kunnon rouvalla oli kyllä syytä
huoliin ja epäilyksiin, niinkuin näkyy seuraavasta keskustelusta tai
paremmin sanottuna yksinpuhelusta.
-- Ei sen vuoksi, teidän armonne, -- puheli hän portaita vaivalloisesti
kiivetessään, -- eipä sen vuoksi -- minulla on jumalankiitos silmät
päässä erottaakseni kunniallisen nuoren miehen ylhäisestä epatosta,
joka panee yksinkertaisten porvarillisten ihmisten pään pyörälle, mutta
minä epäilen kuitenkin, olisiko mies-vainajani, joka puolusti vapautta
ja Fredrik-kuninkaan kruunua, sallinut noin sievän nuoren herran käydä
Esterin luona hänen omassa huoneessaan, vaikka se olisikin tapahtunut
minun itseni läsnä ollessa, sillä teidän armonne voi kyllä arvata, että
olemme arkoja kunniallisesta nimestämme, ja Jumala kuningasta
varjelkoon, se on tietty, mutta Jumala varjelkoon myös maan tyttäriä
kuninkaallisen majesteetin armollisilta silmäyksiltä. Kummoinen herra,
semmoinen palvelija, sanoo sananlasku, eikä ole kauan siitä, kun oli
vähän niin ja näin, että Maria Larsson pääsi onnellisesti pakoon... No,
en puhu mitään, ja teidän armonne tietää, että kamarikollegiossa
palveleva poikani on miltei kihloissa Esterin kanssa, eihän se
haitanne hänen ylenemistään, että hän soittaa huilua, vai kuinka?
Siunatkoon, missä hän nyt virkailee, kun teidän armonne on tehnyt
meille sen kunnian -- kyllähän voin ymmärtää, että siellä on paljon
kirjoittamista. Kallella on kaunis käsiala, hänhän se kirjoittaakin
meidän kaikkein armollisimman kuninkaamme arvonimen päällekirjoituksiin
... huh, nämä portaat ovat niin jyrkät, teidän armonne, talo on
rakennettu Kustaa-kuninkaan aikana, ja Sagerin suku on syntynyt ja
kuollut tässä rakennuksessa. Mutta nyt olemme ylhäällä. Loviisa,
vartioi puotia niin kauan kuin minä pidän seuraa hänen armolleen, ja
pidä Maleniusta silmällä, ettei hän mittaa liian paljon kamaripalttinaa,
jos kuningattaren hovipiiat puotiin tulisivat. Kiusaa ja vaivaa on
noista puotipalvelijoista, ja pelkkiä hutiluksia on nykyajan nuori
väki, kaikki he ihastuvat ylhäisiin, mutta kuinka vapauden ja
kamaripalttinan käypi, sen jätän sanomatta...
Nyt oli tultu Esterin ullakkokamariin. Se oli pitkä, korkea ja
vanhanaikainen huone, joka ainoine ikkunoineen olisi ollut ylen ikävä,
ellei siitä olisi ollut mitä ihanin näköala linnanmäelle, laivasillalle
ja merelle. Tässä ainoassa ikkunassa oli omat merkillisyytensä, ja
Bertelsköld oli useita kertoja rohjennut tiedustella syytä siihen,
saamatta kuitenkaan muuta vastausta kuin että se oli "vanhan maailman
aikainen". Ruutujen edessä oli nimittäin vankka rautaristikko, ja Ester
oli -- oikukas kun oli -- luultavasti päästäkseen tuota näkemästä,
asettanut ikkunan eteen omituisen kukka-astian: nuoren, isossa
puulaatikossa kasvavan kuusen. Mutta metsän vapaa kasvi ei näyttänyt
muuttuvan tässä vankeudessaan; kuusi hyötyi hyvin levittäen tuuheita
oksiaan ikkunan ja ristikon eteen, niin että huone selkeällä
päivälläkin oli puolipimeä.
-- Ester, nosta nyt pois tuo ilkeä puu; eihän täällä voi toisiaan
nähdä; ja kun hänen armonsa on niin armollinen että sinun tähtesi näkee
vaivaa tänne tullakseen, lapseni, tulee hänen toki nähdä sormesi kieliä
koskettelevan, -- mutisi rouva Sager pahalla tuulella, kun ei poikaa
kuulunut.
-- Suokaa anteeksi, -- vastasi Ester nöyrästi, mutta varmasti, -- se on
minun metsäni, ainoa mikä minulla on, ja jos ei metsä saa päivänvaloa,
se lakastuu.
-- Sallikaa puun olla paikallaan, -- puuttui Bertelsköld puheeseen. --
Vanha sananlasku sanoo, että soitannon oppiminen aina käy parhaiten
hämärässä.
-- No, jos niin on, -- vastasi rouva Sager, ottaen sukankutimensa
esille, -- niin ymmärtää teidän armonne semmoiset asiat paremmin kuin
minä... Missä Kalle viipynee ... mutta kenties, lapseni, otat aluksi
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.1 - 17
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 01
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 2030
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 02
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 2025
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 03
    Total number of words is 3533
    Total number of unique words is 2121
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 04
    Total number of words is 3717
    Total number of unique words is 2123
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 05
    Total number of words is 3609
    Total number of unique words is 1992
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 06
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1982
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 07
    Total number of words is 3555
    Total number of unique words is 2008
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 08
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 2026
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 09
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1999
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 10
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2070
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 11
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2062
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 12
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 1980
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 13
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1939
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 14
    Total number of words is 3659
    Total number of unique words is 2054
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 15
    Total number of words is 3536
    Total number of unique words is 1892
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 16
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1919
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 17
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1925
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 18
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1981
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 19
    Total number of words is 3561
    Total number of unique words is 1933
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 20
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1973
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 21
    Total number of words is 3500
    Total number of unique words is 1927
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 22
    Total number of words is 3673
    Total number of unique words is 1889
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 23
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1909
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 24
    Total number of words is 1161
    Total number of unique words is 766
    27.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.