Välskärin kertomuksia 4.1 - 15

Total number of words is 3536
Total number of unique words is 1892
23.0 of words are in the 2000 most common words
33.3 of words are in the 5000 most common words
37.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- Porvaristo tahtoo rauhaa ja katsoo sen parhaiten edistävän
valtakunnan todellista parasta, -- vastasi epäröimättä jäykkä
vaasalainen valtiopäivämies.
-- Hyvä, ystäväiseni, hyvä, minä olen aivan samaa mieltä kuin tekin,
mutta ymmärtäkäämme toisemme. Te tiedätte, että neuvoskunta
uudistaessaan tuon liiton toimi tavalla, johon sillä ei ollut tukea
valtakirjassaan. Laki ja oikeus ennen kaikkea muuta, hyvä Larsson.
Teillä on suuri vaikutusvalta, teillä on säädyssänne asema, jota teidän
täytyy käyttää valtakunnan hyväksi. Olen varma siitä, ettette hyväksy
neuvoskunnan menettelyä; teidän tulee taivuttaa säätyveljenne
äänestämään niinkuin heidän tulee.
-- Niin, teidän ylhäisyytenne. Niinkuin heidän tulee.
-- Ja sitten, ystäväiseni, kun olette äänestäneet hyvän asian puolesta
neuvoskunnan omavaltaisuutta vastaan, on luonnollista, että anomuksenne
otetaan suosiollisesti huomioon ja että kysymys tapulikaupungin
oikeuksistakin tulee esille. Ensi kesänä, siitä olen varma, purjehtivat
teidän laivanne suoraan Välimerelle.
-- Mutta jos katson neuvoskunnan menetelleen niinkuin sen on tullut
menetellä ja äänestän sen mukaan? -- vastasi valtiopäivämies kylmästi.
-- Niin, silloin en voi mitään! Asianne on menetetty, ja laivanne
purjehtivat Tukholmaan, niinkuin ennenkin.
-- Jääkää siis hyvästi, teidän ylhäisyytenne! Nyt tiedän, mitä toiveita
Vaasalla on tämän oikean asian ratkaisun suhteen.
-- Kaikkea, ystäväiseni, kaikkea; asianne edistyy mainiosti.
-- Niin minäkin luulen. Kun menetellään velvollisuuden ja vakaumuksen
mukaan, niin päättyy kaikki lopulta kumminkin hyvin. Suokaa minun vain
sanoa teille, herra kreivi, että me Pohjanmaan kauppiaat kyllä myymme
jyviä ja tervaa, mutta me emme myy omiatuntojamme, joskin saisimme
kaupatuksi ne -- vaikkapa Välimerelle.
Näin sanottuaan poistui porvari tehden jäykän kumarruksen, joka tuskin
olisi katsottu riittävän syväksi pikkukaupungin pormestarinkaan edessä.
Kreivi rypisti otsaansa. -- Aina taipumaton! -- jupisi hän. Frölich on
oikeassa; nuo rihkamaruhtinaat alkavat paisua meitä ylemmä. On jo aika
masentaa heidän pöyhkeytensä. Mies on saatava meidän mieheksemme;
hänellä on hallussaan kaksi kolmattaosaa säädystään.
Hän tarttui soittokelloon. -- Käske Plomgren sisään! -- sanoi hän
kamaripalvelijalle.
Plomgren tuli. Hän oli Tukholman arvokkaimpia kauppiaita, rikas,
neuvokas eikä juuri liian omantunnontarkka mies. Hän ja hänen
säätyveljensä Kjerrman, molemmat valtiopäivämiehiä, olivat
hattupuolueen virkeimpiä kätyrejä porvarissäädyssä.
-- No, hyvä Plomgren, -- kysyi kreivi huolettomasti, -- kuinka asiat
sujuvat? Toivon vaimonne ja kahvisäkkienne voivan hyvin? Täällä
Tukholmassa on ruvettu juomaan paljon kahvia. Toivon, että hovihankinta
on annettu teidän toimeksenne.
-- Teidän ylhäisyytenne on ollut niin suosiollinen, että on antanut
armollisen puoltolauseensa -- vastasi tämä säätynsä edustaja tehden
sellaisen kumarruksen, että itse majesteetinkin olisi luullut siihen
mielistyvän. -- Se on vain vähäinen asia, neljäneljättä säkkiä, mutta
säästäen tulemme toimeen, teidän armonne, ellei vain Kjerrman tulevana
vuonna saa suorittaakseen veran hankintaa sotaväelle.
-- Tulee elää ja antaa toistenkin elää, hyvä Plomgren. Kjerrman on
niinkuin tekin mies, joka harrastaa valtakunnan parasta; en kumminkaan
ymmärrä, minkätähden juuri hän saisi veran hankinnan ennen teitä. Mutta
asiasta toiseen, kuinka sujuvat asiat porvarissäädyssä tätä nykyä? En
ole pitkään aikaan joutanut sitä ajattelemaan.
-- Huonosti sujuvat, helkkarin huonosti, teidän ylhäisyytenne, suokaa
anteeksi rohkeuteni. On varsinkin yksi mies, joka sotkee asiat, ja se
on tuo Pohjanmaan Larsson. Teidän ylhäisyytenne tuntee hänet;
uppiniskainen kuninkaan mies, jyväjuutalainen, joka on valmis
nujertamaan niskan vapaudelta, kunhan vain saa hyvän maksun
siemenrukiistaan.
-- Olette oikeassa. Hän oli vast'ikään luonani, ja saatatteko arvata,
mitä hänellä oli asiaa? Hän anoo tapulikaupungin oikeuksia kaikille
Pohjanmaan kaupungeille. Mitäs ystäväni Plomgren siitä sanoo?
Plomgren kalpeni. -- Tapulikaupungin oikeuksia Pohjanmaan kaupungeille!
-- toisti hän kuvaamattoman hämmästyneesti. -- Voi taivaan tuulet ja
tuulispäät! Tapulikaupungin oikeuksia noille viheliäisille
kauppaloille! Eikö enää ole oikeutta maailmassa? Vapaata merenkulkua
Suomelle! Sehän olisi Tukholman häviö!
-- Epäilemättä varma häviö. Mutta mitä voin tehdä? Hänen majesteettinsa
ei sanota olevan asiata vastaan, ja kenpä tietää, mitä säätyjen päähän
pälkähtää? Asiat ovat huonosti, hyvä Plomgren, jos suomalaiset rupeavat
itse viemään tervaansa ja lankkujaan ulkomaille ja kenties päällisiksi
vielä ottavat Tukholman suolakaupankin haltuunsa.
-- Se on mahdotonta! -- huudahti kauhistunut kauppias -- Silloinhan
olisi maailma mullin mallin! Vapaus olisi lopussa, ja valtakunnan varma
häviö ovella.
-- Niin ajattelen minäkin, ja vaikka asia ei koske minua, niin olen
katsova, mitä voin tehdä, jos edelleen pysytte ahkerana ja teette mitä
voitte taivuttaaksenne porvarissäädyn toisiin tuumiin. Voitte ehkä
myöskin hankkia minulle jonkun miehen Suomesta, jonkun, joka tuntee
tuon Larssonin asiat. Ei kenties haittaisi, jos hänen vehkeilleen
hankittaisiin vastapainoa, vai mitä arvelette?
-- Se rosvo! Se valtion petturi! Niin -- odottakaapas, tunnenpa kuin
tunnenkin miehen, joka tuli pari viikkoa sitten Vaasasta -- viskaali
Spolinin.
-- Hyvä. Lähettäkää hänet tänne ensi tilassa. Tahdon ajatella
verkojanne, kunnon Plomgren. Sanokaa vaimollenne terveisiä ja pyytäkää
häntä pitämään hyvänään se pieni parisilainen hajuvesilaatikko; se on
samaa hajuainetta mitä kuningatarkin käyttää.


17. HÄMÄHÄKKI JA HEINÄSIRKKA.

Uskomattoman nopeasti, vain neljännestunnin aikana, joka oli kulunut
siitä, kun valtiopäivämies Plomgren oli lähtenyt presidentti, kreivi
Bertelsköldin työhuoneesta, oli tämä ehtinyt suorittaa neljä asiaa:
allekirjoittaa valtakirjan hyvätuloisiin kirkkoherran virkoihin
kahdelle pappissäädyn valtiopäivämiehelle ja antaa arvonylennyksen
parille vastapuolueeseen kuuluvalle porvarissäädyn jäsenelle, joista
toinen nimitettiin kauppaneuvokseksi, toinen pormestariksi. Sitten
lähetettiin yksityissihteeri Feldman salaisin ohjein talonpoikaissäädyn
sihteerin Troiliuksen luo. Ritarihuoneen enemmistöön saattoi hänen
ylhäisyytensä luottaa; mutta vieläkin oli eräs, ei aivan vähäpätöinen
valtiomahti voitettava asian hyväksi, ja se oli majesteetti itse.
Nyt astui kuin kutsuttuna sisään kuninkaan suosikki, kamariherra ja
kauppakollegin jäsen, sittemmin presidentti Broman, eli _de Broman_,
niinkuin tämä turhamainen mies kirjoitti nimensä ruusunpunaisille,
hajuvesiltä lemuaville ranskalaisille nimikorteilleen. Sitten kun
viimeksi näimme entisen kamaripalvelijan ja Fredrik I:n kätyrin, oli
hänen ulkomuotonsa samalla kuin arvonsakin melkoisesti muuttunut. Hän
oli nyt ylen hieno ja sorea, ja vaikkakin nousukas aina tuli näkyviin
hovimiehen lainahöyhenien alta ja teki hänen pönäkän arvokkaisuutensa
hiukan naurettavaksi, niin sopi tämä arvokkaisuus kuitenkin hänen
hyötyvään vartaloonsa ja muuten lystikkääseen olentoonsa. Vaikka Broman
ei enää ollut nuori, oli hän kuitenkin semmoinen, jota meidän aikanamme
sanottaisiin mukavaksi mieheksi; kekseliäs, hyväsydäminen hän oli;
tuhlaavainen ja perin velkaantunut, mutta ei sentään koskaan
raha-asioissa neuvoton, koska, sanoo hänestä Kaarle Kustaa Tessin, "hän
sai kanasta paremman hinnan kuin minä sain espanjalaisesta hevosesta"
ja koska hän lainasi rahaa 12 prosenttia vastaan ja, jos niin
tarvittiin, kaksinkertaisen summan velkakirjaa vastaan, mikä ei estänyt
häntä lainaamasta niitä taas ystävilleen 6 prosenttia vastaan sillä
menestyksellä, että hän jätti jälkeensä noin 400.000 riksin velat.
Sanalla sanoen, tämän miehen "olisi vain tarvinnut päästä Perun
isännäksi, ollakseen maailman vakavaraisin, mainioin ja avuliain mies",
ja kaikki nämä ominaisuudet vaikuttivat osaltaan siihen, että hän
kauemmin kuin kukaan muu häilyvän kuninkaan lemmikeistä pysyi tämän
alinomaisessa suosiossa.
Presidentti Bertelsköld vastaanotti hänet tuolla tuttavallisella
tasa-arvoisuudella, joka niin suuresti miellyttää kaikkia nousukkaita.
Tällä kertaa ei sanottukaan "Broman hyvä", vaan "rakastettavin
kamariherraseni", jota pyydettiin istumaan ja puhelemaan hetkinen --
ranskaksi tietysti, vaikka kamariherran ranskankielen taito oli vähän
niin ja näin -- viimeisistä hovin tanssiaisista, uudesta ranskalaisesta
tanssijattaresta, jota tänne odotettiin, naamiaispuvun oikeasta
kuosista tai mademoiselle Scudéry'n vereksimmästä romaanista. Hänellä
oli nyt niin hyvää aikaa, tällä kohteliaalla kreivillä, hänellä "ei
ollut mitään, joka olisi huvittanut häntä niin paljon kuin puheleminen
tämän hovin pelottoman" -- joskaan ei juuri moitteettoman -- "ritarin
kanssa" ja sitäpaitsi hän tahtoi pyytää hyviä neuvoja niiden uusien
_landau-_vaunujen johdosta, jotka hän aikoi tilata Parisista ensi
keväänä. Tässä kohden oli Bertelsköldillä hyvät tiedot. Kamariherralla
oli juuri semmoiset vaunut kuin kreivi halusi; ne olivat maksaneet
hänelle 600 riksiä, ja hän sanoi nyt mielellään luopuvansa niistä, jos
sillä voisi tehdä hänen ylhäisyydelleen pienimmänkin palveluksen. Hänen
ylhäisyytensä puolestaan selaili erästä parisilaista hintaluetteloa ja
sai selville, että ne uudet vaunut, jotka hän aikoi tilata, tulisivat
maksamaan vähintään 1.000 riksiä, jonka tähden hän piti oikeana ystävän
tekona, jos kamariherra luopuisi vaunuistaan samaan hintaan. Kaupoista
sovittiin pian, sillä olivathan he molemmat kunnian miehiä ja heillä
oli syytä olla niihin tyytyväiset; toinen oli ostanut hyödyllisen
kätyrin; toinen oli saanut rahaa, millä voi maksaa nälkäisten
palvelijainsa palkat.
Ikäänkuin sattumalta kysyi kreivi sitten, näin "ystäväin kesken",
heidän majesteettiensa nykyistä mielipidettä neuvoskunnasta.
Kamariherra vastasi yhtä tuttavallisesti, että jos myssyt eivät olleet
erityisessä suosiossa, niin olivat hatut vielä vähemmin, ja että
heidän majesteettinsa eivät aikoneet sekaantua koko tuohon
vallananastamis-rettelöön, tuon vallan, jonka...
-- Jonka heidän majesteettinsa mieluimmin haluaisivat pitää itsellään,
-- keskeytti hänet kreivi iskien silmää, mikä oli tarpeeksi selvä
merkki valtiomiesten kesken.
Mutta Broman joutui tästä vähän hämilleen, eikä osannutkaan kunnolla
jatkaa diplomaatinosansa esittämistä. -- Piru vieköön kaikki ne,
jotka pilaavat hänen majesteettinsa ruokahalun tuolla kirotulla
valtiopäivätoralla! -- huudahti hän ja katseli kenkänsä solkea
lojuessaan siinä jalat ristissä mukavassa samettisessa nojatuolissa,
ikäänkuin hän olisi ollut joku omia palvelijoitaan. Luultavasti katsoi
hän arvonsa vaativan, ettei hän mitenkään häiritsisi mukavuuttaan.
-- Ja siihen hurskaaseen toivomukseen vastaan minä amen, -- jatkoi
Bertelsköld. -- Mutta myöntäkää toki, _monsieur_ de Broman, että
neuvoskunta on kohdellut hänen majesteettiaan välinpitämättömästi,
tekeepä mieli sanoa katalasti! Neljäsataa tuhatta talaria matkarahoiksi
Kasseliin, mikä naurettava summa! Minä kysyn, käykö majesteetin arvoa
mokomilla pilkkarahoilla edustaminen? Voiko kuningas mokomilla rahoilla
ansion mukaan palkita uskollisimpia palvelijoitaan? Ei, _monsieur_;
valtakunnan hallinto on asetettava toiselle kannalle, sen kyllä
käsitätte te, joka olette niin taitava raha-asioissa, paremmin kuin
minä. Pitääkö meidän suvaita juutalaisia neuvostossa? Esimerkiksi Horn,
jolla ei koskaan ole rahaa, kun kruunun arvo on kysymyksessä, mutta
aina tarpeeksi, kun hän itse tahtoo loistaa! Bjelkeä, joka ei kutsu
niin arvokasta ja ansiokasta miestä kuin te olette iltaseuroihinsa --
teitä, hovin miellyttävintä miestä, jolla on onni kuulua hänen
majesteettinsa lähimpään seurapiiriin. En tahdo puhuakaan, _monsieur_,
kreivi Hårdista, joka on suvainnut poikansa tehdä tuon pilkkarunon,
niinkuin kyllä tiedätte, teidän lemmenseikkailuistanne. Te ymmärrätte,
ettei moista hallitusta voida kauemmin sietää.
Kamariherra Broman ei juuri vähistä punastunut, mutta tällä kertaa
kohosi kuin kohosikin entistä helakampi puna hänen kukoistaville
poskilleen. -- Vähätpä niistä -- sanoi hän välinpitämättömyydellä, joka
sopi hänelle mainiosti, -- teidän ylhäisyytenne näkee hyväksi imarrella
minua. Se on aina kunniaksi minulle, että minut katsotaan pilkkarunon
ansainneeksi; armollisesta herrastani ja kuninkaastani tehdään joka
päivä semmoisia. Esimerkiksi everstiluutnantti Coyetin tekemä; mitä
teidän ylhäisyytenne siitä sanoo?
-- Coyet? -- toisti kreivi, joka nyt oli tullut juuri siihen, mihin oli
tahtonut; -- mitä hänestä sanotaan? Onko hänellä ollut liian paljon vai
liian vähän menestystä naismaailmassa? Välistä voi olla yhtä hyvin niin
ja yhtä hyvin näin.
-- Luulin teidän ylhäisyytenne kuulleen puhuttavan eräästä
kirjoituksesta, jota kohta laulettanee kaikilla Tukholman kaduilla, --
vastasi suuttunut suosikki. Tuo siveä Coyet lukee nerontuotteensa
kaikille, jotka viitsivät sitä kuunnella. Se kuuluu olevan anomus
säädyille...
-- Niin, nyt muistelen kuulleeni siitä jotakin. Hän vaatii, että
palkkapiika Haagar poikineen ajettakoon pois Aabrahamin huoneesta.
Coyet parka, luulenpa tosiaankin, että hän on päättänyt ruveta
sukkelaksi; se tietysti on tuottanut hänelle tavattoman suuria
ponnistuksia. Hän on tosiaankin tehnyt hänen majesteetilleen suuren
kunnian vertaamalla häntä patriarkka Aabrahamiin; mutta jätän
arvaamatta, onko neiti Taube yhtä mielissään tästä vertauksesta.
-- Sekaantua hänen majesteettinsa perheasioihin ... mitä pirua on
Coyetilla kaiken tämän kanssa tekemistä?
-- Se nyt on sitä myöten, miten kukin tahtoo. _Meidän_
siveydentuntomme, _monsieur_ de Broman, voi tuntea itsensä
täydellisesti tyydytetyksi siitä, että hänen majesteettinsa on
vihityttänyt itsensä salaa neiti Taubeen; miksikä ei? Tiedän
hallitsijoita, jotka eivät välitä moisista muodollisuuksista. Mutta
sallikaa minun huomauttaa teille, että Kaarle XII oli naimaton, ja
hänen ajastaan alkaen on täällä Ruotsissa koko joukko ihmisiä, jotka
katsovat yhden vaimon olevan liikaa ja pitävät kahta vaimoa
ylellisyytenä. Hänen majesteettinsa kuningatar oli epäilemättä
ikäisekseen ymmärtäväinen nainen, mutta on kumminkin asioita, joita ei
kuningatarkaan mielellään anna miehelleen anteeksi, olletikin jos ne
tulevat julkisiksi. Ja kun Coyet on onnettomuudekseen verrannut hänen
majesteettiaan kuningatarta Saaraan, joka ei enää ollut mikään
kaunotar, niin pelkään pahoin, että armollinen kuningattaremme ... te
tiedätte, että hän on veli vainajaansa.
-- Sen tietänen parhaiten minä, jota jo monetkin torat ovat uhanneet
hovinaisten kielevyyden tähden. _Parbleu_, sitä en ollenkaan salaa, ja
sitäpaitsi ovat torat rajoittuneet vain uhkauksiin.
-- Te olette oikeassa, mitäpä emme kärsisi kuninkaamme vuoksi?
Kuitenkin tulette juuri te, _monsieur_ de Broman, olemaan ensimmäinen
uhri.
-- Minäkö? Se on mahdotonta. Minä olen syytön kuin muumio koko tuohon
rakkauden asiaan.
-- Sitä ei kukaan epäile. Ja kuitenkin -- muistatteko satua leijonista,
jotka torailivat ja jälleen sopivat? Te juuri, rakastettava ja siveä
kamariherra, tulette olemaan se hinta, jolla armollinen kuninkaamme on
ostava kotirauhansa.
Suosikki ei enää punastunut; hän vaaleni. -- Teidän ylhäisyytenne
lienee oikeassa, -- sanoi hän. Olen teidän käskettävänänne.
-- No hyvä, -- jatkoi Bertelsköld, huolimatta enää peittää
ylenkatsettaan, -- en tahdo riistää isänmaalta niin välttämätöntä ja
taitavaa palvelijaa. Te menette heti kohta kuninkaan luo. Te kerrotte
hänelle -- ikäänkuin itsestänne, ymmärrättekö -- että Coyetin kirjoitus
on kaikkien huulilla ja että se epäilemättä jätetään säädyille ja että
siitä on syntyvä kauhea häväistysjuttu, lukuunottamatta sitä, että
kuninkaan täytyy lähettää neiti Taube pois maasta, ellei hänen
majesteettinsa anna ehdotonta suostumustaan ja myönnytystään toimiin ja
puuhiin neuvoskuntaa vastaan. Kuningattarelle sanotte, mitä hyväksi
näette. Oletteko minut oikein ymmärtänyt?
-- Olen, teidän ylhäisyytenne, -- vastasi nöyryytetty suosikki
kumartaen nyt paljon syvempään kuin ennen.
-- Hyvästi, _monsieur_ de Broman! Te voitte sopivan tilaisuuden tullen
lähettää minulle vaununne.


18. KOHTAUS LUISTINJÄÄLLÄ.

Tämän kertomuksen aikana oli entinen "Vallmarin" eli
"Valdemarin-saari", joka sittemmin on tullut niin kuuluisaksi Tukholman
Djurgårdenin eli Eläintarhan nimellä, vielä suurimmaksi osaksi
metsästysmaata, joka oli täynnä kallioita, liejuisia alankoja ja
kauniita, mutta raivaamattomia lehtoja, joissa kuninkaan ja hovin
huvimetsästystä varten aiotut jalot metsäneläimet kävivät jotenkin
rauhallisesti laitumella, vaikka paikka olikin aivan pääkaupungin
läheisyydessä. Jo Kaarle X Kustaa oli vuonna 1658 antanut käskyn tämän
saaren muuttamisesta "huvipuistoksi" ja ranskalainen De la Vallée oli
kohta sen jälkeen Versaillesin mallin mukaan tehnyt erään Hedvig
Eleonooran hyväksymän piirustuksen "lähteineen, käytävineen ja
puistoineen". Mutta se aurinko joka oli saattava Eläintarhan
vihannoimaan, ei ollut vielä noussut. Työt Piispansaarella taukosivat;
loitolla harmaiden pilvien takana uinaili vielä Kustaa III:n aikakausi;
vielä olivat kätkössä Sinisen portin ja Rosendalin ihanuudet, ja
aineelliset puuhat Hornin ja Fredrik I:n aikakaudella olivat ilman
kilpailijoita tämän tulevaisuuden saaren rannoilla.
Amiraalikunta oli, kun laivasto oli siirretty Karlskronaan, vuokrannut
pois entiset, näillä tienoin sijaitsevat alueensa. Tukkukauppias
Lodsach oli silloin saaren lounaiselle niemelle perustanut
laivaveistämöjä parhaiden ulkomaisten mallien mukaan, ja nämä veistämöt
herättivät juuri nyt tukholmalaisten suurinta ihastusta ja
uteliaisuutta. Ei ollut harvinaista, ja sitä katsottiin sopivaksi
suosionosoitukseksi, että hänen majesteettinsa itse ja osa hovilaisia
toisinaan kunnioitti hyödyllistä veistämöä armollisella läsnäolollaan.
Eräänä yönä marraskuun lopussa 1738 oli tuima pakkanen -- tulevaa,
tavattoman ankaraa talvea ennustaen -- vetänyt jäähän sekä meren että
Meelarin Tukholman lähellä; ainoastaan virtapaikka lähinnä sulkuja oli
auki. Sitten tuli tyyni, selkeä ja lumeton pakkaspäivä. Oli siis sopiva
tilaisuus panna toimeen oikein pohjoismaiset huvit Ranskan lähettilään,
kreivi Saint Sévérin d'Arragonin kunniaksi, jota nyt kaikin tavoin
mielisteltiin Ranskan kanssa äskettäin tehdyn niin sanotun
puolustusliiton jälkeen, joka tuotti Ruotsille vuosittain 300.000
Hampurin pankkomarkkaa apuvaroina sitä sotaa varten, jota jo kauan
ennakolta valmisteltiin.
Hänen majesteettinsa ja hoviväki, ynnä valtojen lähettiläät, ajoivat
siis aamupäivällä vaunuissa Eläintarhaan; mutta kuningatar, vihoissaan
ja pahoilla mielin Coyetin kirjoituksen johdosta, joka koski hänen
kilpailijaansa neiti Taubea, sekä kaikesta siitä häpeästä, mitä siitä
kenties seuraisi, sanoi olevansa pahoinvoipa ja jäi kotiin. Päivän
ohjelma oli: 1) ajelua Eläintarhan ympäri vaunuissa; 2) käynti
laivaveistämöllä; 3) metsästystä Eläintarhassa; 4) päivällinen
veistämöllä klo 1; 5) luistelua; 6) paluumatka kaupunkiin klo 5; 7)
tanssit hovissa klo 7; 8) illallinen klo 11.
Kaikki kävi oivallisesti. Ajelu oli herttaista, näköalat vähän
kuuroittuneine puineen olivat ihastuttavat, veistämö huomattiin
mainioksi, metsästys maksoi neljän tai viiden hirven hengen ja
päivällinen oli laitettu niin herkulliseksi, että kuningaskin oli
siihen ylen tyytyväinen. Ajat olivat nyt toiset kuin v. 1725, jolloin
rehellinen, vanha hovimarsalkka Düben rohkeni tarjota kuninkaalleen
karoliinien jokapäiväistä ruokaa ja jolloin niin suuri melu nousi
vanhoista konvehdeista ja "juomattomista" viineistä. Kuningas Fredrik
oli siitä pitäen antanut mitä ankarimmat säännöt viinikellarinsa
kunnossa pitämiseksi, eikä yhdelläkään reininkreivillä ollut pöydällään
jalompaa nestettä kuin hänellä. Ei puuttunut muutakaan ylellisyyttä
tällä pönkkähameiden hyvällä aikakaudella. Kuinka vähän Ruotsin
tarvitsi odottaa Kustaa kolmattaan päästäkseen osalliseksi ulkomaisiin
koristeihin, näkyy jo siitä kreivi Tessinin valituksesta, että hän oli
nähnyt papinrouvia, jotka vetivät perässään kadulla silkkisiä
laahuksia, (_á la robe trainante_) ja asessoreja, jotka ajoivat
komeissa vaunuissa mukanansa kaksi nauhoitettua palvelijaa takanaan
seisomassa.
Päivällisten jälkeen lähdettiin luistelemaan. Jää oli kuin peili ja
kyllin luotettava, kun vain ei menty virran kohdalle; ja ettei olisi
mitään vaaraa pelättävänä, oli seurueen mukaan otettu hovin
palvelijoita, jotka edellään lykkäsivät pitkiä, keveitä rekiä. Hovin
keikarit näyttivät parhaan kykynsä mukaan taitoaan, ja niiden naisten
varalle, jotka uskalsivat lähteä tuolle liukkaalle jäälle, oli pieniä,
sametilla verhotuita jalastuolia, joiden takana aina oli joku kohtelias
ritari, valmiina lykkäämään nuorta kaunotarta eteenpäin ja tuon nopean
kulun kestäessä kuiskaamaan suloisia kohteliaisuuksia hänen pieneen
punoittavaan ja palelevaan korvaansa.
Näiden keikarien joukossa oli myöskin luutnantti, kreivi Kaarle Viktor
Bertelsköld, joka syksyllä oli palannut Suomesta. Hänen naisensa oli
eräs nuori ranskalainen kreivitär de Lynar, kreivi d'Arragonin
sukulainen. Tämä etelän hilpeä lapsi oli aivan ihastunut tuohon
keveyteen ja nopeuteen, millä hän nyt näin ensi kerran elämässään kiisi
iljannetta pitkin. Hän taputteli pieniä käsiään sekä ihastuksesta että
kylmän tähden; hän halusi aina edemmä, yhä edemmä tuolle kirkkaalle
lakeudelle, eikä taru mainitse hänen ritarinsa sitä iloa häneltä
kieltäneenkään. Luultavasti tuo salaperäinen kuiskailu kylmästä
punoittuneeseen korvaan oli kumpaisestakin niin hupaista, että he
unohtivat kuinka pitkälle he jo olivat tulleet, ja kuitenkin olivat he
jo niin kaukana, että olivat lähempänä vastapäätä olevaa Danvikiä kuin
Eläintarhan veistämöä, josta olivat lähteneet.
Täällä nuori kreivi kumminkin pysähtyi ja ehdotti, että palattaisiin,
sillä hänen muistaakseen kulki virta Meelarin puolelta lähempänä
eteläistä rantaa. Mutta neiti de Lynar pani vastaan. -- Katsokaahan
vain, -- huusi hän, -- tuolla toisella rannalla luistelee eräs nainen!
Minua suuresti huvittaisi tulla hänen kanssansa tutuksi ja oppia hänen
taitonsa. Katsokaapa vain, kuinka taitavasti hän kiertelee tuota vanhaa
vaimoa, joka seisoo siellä niin hämmästyneenä ja tuskin pysyy
jaloillaan.
Toisella rannalla olevasta väkijoukosta, joka sieltä käsin katseli
hovilaisten huvituksia, olikin eräs ruumiinmukaiseen levättiin puettu
nainen -- levätti oli kotimaista flanellia, jota siihen-aikaan oli
alettu Ruotsissa valmistaa -- lähtenyt jäälle luistelemaan, ja hän
osoitti siinä mitä kauneimpia kaarroksia tehden niin tavatonta taitoa,
että katsojat häntä kilvan ihailivat ja ranskalaisen neidin oikein kävi
kateeksi. Kädessään hän piti raudoitettua viippapuuta luultavasti
varoen jään heikkoutta, mutta tämä keveä kapine muuttui hänen
hallussaan pikemmin vain keikailukaluksi. Milloin piti hän keppiä
edessään keihään tavoin, milloin heilautti hän sitä päänsä ylitse,
milloin iski hän sen jäähän ja lykkäsi itseään sillä kuin hiihtäjä,
milloin hypähti hän sen yli näppärästi kuin nuoralla tanssija. Kaikki
hänen liikkeensä olivat yhtä haavaa niin oikullisia ja niin
miellyttäviä, että neiti de Lynar kääntyi ritarinsa puoleen kysyen
vähän pilkallisesti, oliko Tukholmassa balettia -- "tuo pieni
keijukainen on epäilemättä tanssijatar."
-- Rohkenen olla toista mieltä, -- vastasi kreivi; -- ensiksikin
sentähden, ettei kukaan voi kilpailla sulossa ranskalaisten naisten
kanssa, ja toiseksi sentähden, ettei kukaan tanssijatar henno puristaa
jalkoihinsa luistinhihnoja.
-- _Mais si_, -- sanoi nuori nainen, joka ei sietänyt vastaväitteitä.
-- Olkaa hyvä ja työntäkää vähän likemmä; onhan meidän helppo ottaa
omin silmin asiasta selko.
-- En tiedä, uskallanko, -- vastasi hänen ritarinsa. Kenties jää on
heikompaa täällä päin.
-- Mitä, herraseni? -- huudahti neiti de Lynar. -- En tiennyt tätä
ennen, että ruotsalaiset kykenevät kaikkeen -- vähän pelkäämäänkin, kun
niin sattuu.
-- Kiitän kohteliaisuudestanne, -- vastasi nuori kreivi hiukan
loukkautuneena, -- ja jos se teitä huvittaa, on minulla kunnia seurata
teitä kuolemaan. -- Näin sanottuaan työnsi hän kelkkaa aika
vauhtia eteenpäin, toivoen salaisesti, että pieni ranskatar saisi
ylimielisyydestään sopivan rangaistuksen.
Ja tuskin he olivat ennättäneet kymmenen tai viisitoista syltä
eteenpäin, kun yksiöinen jää murtui heidän allaan ja molemmat, sekä
neiti että hänen ritarinsa vajosivat kylmään, petolliseen meriveteen.
-- Auttakaa! Minä kuolen! -- huusi neiti de Lynar kovin
pelästyksissään, kun tunsi uppoavansa. Mutta hänen asemansa ei ollut
vaarallinen, sillä nojatuoli yksin riitti hänet pinnalla pitämään.
Pahempaan pulaan joutui kreivi Bertelsköld, koettaessaan estää tuolia
kaatumasta. Joka kerta, kun hän yritti turvautua jään laitaan, murtui
siitä palanen toisensa perästä hänen allaan. Katselijat Danvikin
rannalla alkoivat kovasti huutaa. Hovin luistelijat ja lakeijat
huomasivat vaaran ja riensivät apuun. Mutta heillä oli jotenkin
pitkältä liukasta jäätä kuljettavana, ja onhan elämässä välistä
tilanteita, jolloin ei ole aikaa kauan odottaa.
Nuori tuntematon nainen, joka tietämättään oli saanut tämän
onnettomuuden aikaan, oli sillä välin ryhtynyt sekä älykkäihin että
nopeihin pelastustoimiin. Hän paneusi pitkäkseen jäälle, lähestyi
avantoa, vaikka oma henki oli ilmeisessä vaarassa ja ojensi viippapuun
vajoavalle. Onneksi jää kantoi häntä; kreivi tarttui tankoon ja hänen
onnistui sen avulla pysytellä veden pinnalla, sillaikaa kun hän
toisella kädellä piteli neiti de Lynaria, joka pelästyksestä aivan
pyörällä riuhtoili irti päästäkseen. Ennenkuin yksikään hovilaisista
ennätti tulla avuksi, oli Bertelsköldin, tarjottua apua hyväkseen
käyttäen, onnistunut päästä kestävälle jäälle ja samalla pelastaa
läpimärkä toverinsa.
Tuskin neiti de Lynar tunsi lujan jään jalkainsa alla, kun hän jo
purskahti mitä iloisimpaan nauruun. Hän näki jalkainsa alla mitä
kirkkaimman peilin; tuosta kiiltävästä jäästä kuvastuivat hänen ja
hänen ritarinsa hahmot niin hullunkurisen näköisinä, että täytyi
väkisinkin nauraa. -- Taivaan pyhät! -- huudahti hän; -- meidän pitäisi
lähteä näyttelemään itseämme rahan edestä! Parisissa maksettaisiin
kaksi _souta_, kappaleesta, kun saisivat nähdä meidät!
Mutta kreivi ei häntä kuullut; hän seurasi silmillään vain tuota
tuntematonta naista, joka yhdellä hyppäyksellä oli taas noussut
luistimilleen ja riensi pois. Hänestä tuntui kuin hän olisi ennenkin
nähnyt nuo kasvot ja tuon vartalon; Vähäkyrön metsien udutar johtui
yht'äkkiä hänen mieleensä. -- Ester! -- huusi hän hänen jälkeensä, --
Ester Larsson, odottakaahan toki, että saamme teitä kiittää!
Mutta Ester -- jos se todellakin oli hän -- ei odottanut, vaan katosi
kohta rannalla olevien katselijain joukkoon, jossa eräs vanhanpuoleinen
nainen näkyi ottavan hänet vastaan sekä hätäisenä että vihoissaan.
-- Enkö ollut oikeassa? -- virkkoi neiti de Lynar iloisesti. --
Tanssijatar hän sittenkin on, ja todistuksena siitä on se, että hän on
lumonnut teidät, kreiviseni!
Bertelsköld olikin melkein kuin lumottu. -- Hän on suomalainen nainen,
ja kaikki Suomen naiset osaavat lumota, -- vastasi hän samaan tapaan.
Itsekseen hän ajatteli: -- Onko mahdollista, että tuosta vaasalaisesta
pyryharakasta on kuudessa kuukaudessa tullut täydellinen sulotar.


19. HARPUNSOITTOHARJOITUKSIA.

Jos kaikki merivirrat alinomaa kulkisivat samaan suuntaan, niin olisi
helppo oppia merta kulkemaan; ja jos kaikki halut ja toiveet tässä
maailmassa alati noudattaisivat samaa kompassia, ei elämisen taitoa
olisi vaikea oppia. Mutta ei mikään suunta ole niin suora, ettei
laitatuuli laivaa sivulle kantaisi, eikä yksikään luonne ole valettu
niin hyvästä teräksestä, ettei jokin vieteri siinä painaisi
epätasaisesti. Elämän kompassi näyttää vähän väliä väärin, ja siitä on
todistuksena tämäkin kertomus.
Aina siitä asti, kun luutnantti, kreivi Kaarle Viktor Bertelsköld
marraskuussa 1738 näki Ester Larssonin, porvariskuninkaan nuorimman
tyttären, Eläintarhan laivaveistämön ja Danvikin välisellä jäällä
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.1 - 16
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 01
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 2030
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 02
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 2025
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 03
    Total number of words is 3533
    Total number of unique words is 2121
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 04
    Total number of words is 3717
    Total number of unique words is 2123
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 05
    Total number of words is 3609
    Total number of unique words is 1992
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 06
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1982
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 07
    Total number of words is 3555
    Total number of unique words is 2008
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 08
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 2026
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 09
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1999
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 10
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2070
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 11
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2062
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 12
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 1980
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 13
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1939
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 14
    Total number of words is 3659
    Total number of unique words is 2054
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 15
    Total number of words is 3536
    Total number of unique words is 1892
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 16
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1919
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 17
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1925
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 18
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1981
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 19
    Total number of words is 3561
    Total number of unique words is 1933
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 20
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1973
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 21
    Total number of words is 3500
    Total number of unique words is 1927
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 22
    Total number of words is 3673
    Total number of unique words is 1889
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 23
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1909
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 24
    Total number of words is 1161
    Total number of unique words is 766
    27.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.