Välskärin kertomuksia 4.1 - 09

Total number of words is 3562
Total number of unique words is 1999
22.6 of words are in the 2000 most common words
33.2 of words are in the 5000 most common words
38.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
sanomalehtien avulla; ja kun seitsemännellätoista sataluvulla riippui
asian menestyksestä katsottiinko se lopulta väkivallaksi vai
oikeudeksi, tapahtuu nyt, että yleinen mielipide panee vastalauseen
semmoisiakin asioita vastaan, jotka jo aikoja sitten on vakaantuneiksi
tunnustettu. Ja samalla on naamari yhä löyhemmässä petollisten otsalla,
sanottakoon heitä sitten valtioviisaiksi tai yksityisiksi
onnenonkijoiksi. Meidän päivinämme olisi Torsten Bertelsköld, jos ei
suorastaan mahdoton, niin ainakin helposti paljastettu.
-- Ellei hän olisi Talleyrand, -- virkkoi kapteeni Svanholm vähän
pilkallisesti.
-- Veli on urhoollinen sotilas ja etenkin uuttera postimestari, --
jatkoi välskäri tuolla ivallisella totisuudella joka sopi hänelle niin
hyvin; -- mutta enpä luule, että miestä, joka on pannut Napoleonin
viralta pois ja viivoittanut Euroopan kartan, voidaan luotimitalla
punnita. Palataksemme Bertelsköldiin, niin kuuluvat luonteet semmoiset
kuin hänen oikeastaan murrosaikoihin, jolloin vanhat periaatteet on
kumottu eivätkä uudet vielä ole täysin selvinneet. Vuonna 1721 oli
vapaus Ruotsissa tuskin vielä muuta kuin yksinvallan kieltämistä; siitä
olivat kaikki puolueet yksimielisiä ja heillä oli siis yhteinen pohja.
Mutta kun tuli kysymykseen rakentaa jotakin pysyvää tälle uudelle
perustukselle, silloin syntyi heti kohta juopa hattujen ja myssyjen
välille, ja silloin ei voinut kukaan enää olla ystävä kaikkien
puolueiden kanssa, pettääkseen heitä kaikkia. Koettakaamme katsoa tätä
aikaa suoraan silmiin.
-- Jos minä saan sanoa ajatukseni, -- sanoi vanha isoäiti
päättäväisesti, -- niin olisi oikein hyvä, jos voisimme päästä kaikista
valtiopäiväkiistoista. Olkaa hyvä ja pankaa sulkatöyhtöjä hattuihin ja
nauhoja myssyihin, ja asettakaa ne sitten tekotukkaisiin päihin, joiden
hiukset on ylöspäin sivelty ja puuteroitu, niin tulee siitä semmoista,
minkä kaikki ymmärtävät. No niin, kuinka käy kuninkaan sormuksen? En
toki soisi, että se onneton kapine viimein turmelisi pienen Kaarle
Viktor Bertelsköldin, Kustaa Bertelsköldin ja hänen rouvansa pojan,
hänen rouvansa, joka oli omaa sukua Falkenberg. En voi kieltää, että
olen ikäänkuin vähän mielistynyt poikaan jo edeltäkäsin: hänen
vanhempansa olivat kunniallisia ja siivoja ihmisiä; toivon, ettei poika
peri heidän haluaan maailmaa kiertelemään. Ruvenneeko hän soturiksi?
-- Se on tietty, jos hänessä on tarmoa vähänkään, -- sanoi kapteeni. --
Ei hän suinkaan koulumestariksi ruvenne?
-- Jos hän ei siksi kelpaa, niin voi hänestä tulla ainakin
postimestari, -- vastasi kapteeni Svanholmin pistosten ainainen
maalitaulu loukkaantuneena.
-- Kummiseni -- tehkää hänestä jotakin oikein suurta ja komeata --
tehkää hänestä kuningas tai ainakin sotapäällikkö, joka voittaa
loistavia voittoja ja muodostaa uudestaan maita ja aikakausia! -- sanoi
Anna Sofia säkenöivin silmin, innoissaan siitä onnellisesta
mielijohteestaan, että 18:nnen vuosisadan historia olisi muutettava
pienen Kaarle Viktor Bertelsköldin eduksi.
Välskäri nyökäytti päätään suopeasti myhäillen. -- Onpa suuri vahinko,
-- sanoi hän, -- ettei Anna Sofia ole mitä Onnettaria, jotka kehräävät
kohtalon lankoja ja panevat aikakausia kerälle; silloin olisi meillä
vain pelkkiä sankareita ja ihania sankaritaruja. Sankarien haavoista
valuvan veren hän muuttaisi vaarainmehuksi, ja kaikki heidän
ympärillään vihmovat kyynelet hän loihtisi lauhkeimmaksi kesäsateeksi.
Ei -- Kaarle XII oli viimeinen romantikko[9] ja se sankari, joka hänen
jälkeensä esiintyi, Fredrik II, oli nero ilman sydäntä, oli kylmä,
itsekäs ihminen ilman innostuksen kipinääkään. Seitsemännentoista
sataluvun keskikohta oli juuri tuollainen kylmä, itsekäs aikakausi joka
ymmärryksellänsä sai suuria aikaan, mutta sangen vähän sisällisen
innostuksen avulla. Se oli Voltairen, Fredrik II:n ja Pompadourin
aikakausi...
-- Ja Klopstockin, Haydnin, Svedenborgin, Linnén aikakausi, --
huomautti Anna Sofia.
-- Olkoon menneeksi. Eihän ole ollut aikakautta jolloin ihmiskunnan
sydän olisi herennyt sykkimästä. Mutta älä odotakaan saavasi semmoisina
aikoina tarun prinssejä kohdata. En voi mitään sille, että me siihen
aikaan esim. Ruotsista ja Suomesta turhaan saamme etsiä noita mainioita
sotilaita, jotka vähän ennen hämmästyttivät maineellaan maailmaa. Sen
sijaan tapaamme uuraita ihmisiä erämaita ojittamassa, kaupunkeja ja
kyliä rakentamassa, maita viljelemässä ja meriä laivastoilla
kyntämässä, sekä valistusta ja varallisuutta hävitettyihin seutuihin
levittämässä. Hyödyn aikana tämmöisenä, jolloin kaikki oli uudestaan
rakennettava ja jokapäiväinen leipä ennen muuta hankittava, ei tapaa
kimmeltäviä valopilkkuja, jotka silmää huikaiseisivat synkkävarjoista
taustaa vasten. Mutta jos rehellistä työtä kunnioitetaan; jos rauhan
hyvillä töillä, valistuksen edistyksellä ja ihmisten onnella on jotakin
arvoa, loihtii tämä aika eteemme kuvan, joka niin monien koettelemusten
perästä tekee mieltä rauhoittavan vaikutuksen. Pelkään, että Anna
Sofiaa on vaikea tyydyttää. Mutta mikäpä tässä auttaa? Jännittävä
sankariaika on auttamattomasti mennyttä; meidän täytyy hakea uusia
aiheita kuulijoita jännittääksemme; saa nähdä, kuinka se onnistuu.
-- Siis saamme nyt odottaa idyllejä: Atista ja Camillaa paimenpoikineen
ja -tyttöineen ja -- lampaineen? Ruusuisissa nauhoissa, vai kuinka?
-- Sitä en lupaa. Luuletko intohimojen palavan laimeammin porvarin
takin kuin aatelismiehen samettinutun alla?
-- Siis sarkaanpuettujen seikkailuja? Arvaanko oikein?
Välskäri kopautti perät piipustaan takansyrjää vasten ja pystytti pari
uutta pitkää halkoa palamaan. -- Nyt käymme aarteita kaivamaan -- sanoi
hän.


PORVARISKUNINGAS.[10]
1. VALTIOPÄIVÄMIESVAALI.

Armon vuonna 1738 ensimmäisenä päivänä toukokuuta oli Vaasan kaupungin
vanhimmat ja porvaristo kutsuttu edellä puolenpäivän maistraatin eteen
valitsemaan edusmiestä läheneville lakimääräisille valtiopäiville
Tukholmaan. Jo varhain aamulla oli tässä pienessä kaupungissa
huomattavissa tavatonta liikettä. Käsityöläiset ja muut pienemmät
porvarit olivat joukoittain lakanneet työstään, keskustellakseen päivän
tärkeästä kysymyksestä kadunkulmissa tai majatalossa, joka samalla oli
olutkapakka; etevimmät porvarit olivat päättäneet kokoontua pormestarin
luo samasta tärkeästä asiasta keskustelemaan, ja kaupungin viskaalin
nähtiin salaista puuhaa pitäen kulkevan talosta taloon tapaamassa
niitä, joiden sana enimmän painoi. Silminnähtävästi oli nyt
kaikenlainen vaikutusvalta käymässä, ja siinä oli pieni, mutta selvä
kuva niiden monien pienten rattaiden pyörinästä, jotka yhdessä
muodostivat monimutkaisen valtiopäiväkoneiston.
Eikä ollutkaan valtiopäivämies mikään vähäinen mies näinä aikoina,
jolloin säädyt hallitsivat Ruotsin valtakuntaa kuninkaan ja
neuvoskunnan avulla, joilla ei ollut muuta tehtävää kuin panna
päätökset toimeen. Nämä kuningasvaltaiset säädyt tosin olivat
monipäinen olento ja sitäpaitsi nelijakoiset, niin että sangen vähäinen
murto-osa vallasta näytti tulevan kunkin valtiopäivämiehen osalle.
Mutta paitsi sitä, että kansan majesteettioikeudet tekivät tämän
murtoluvun yhden kokonaisen painoiseksi, riippui päätös aina viimeksi
siitä, mikä näistä monista murtoluvuista voi saada enimmän suunvuoroa
valtiopäivillä ja kohota siksi kokonaisluvuksi, jolla oli enin nollia
kintereillään. Ja voihan halvimmallakin sotamiehellä olla marsalkan
sauva repussaan. Vaasan kaupungin porvarit olivat siis vallan varmat
siitä, että valtiopäiväin ja samalla myös Ruotsin ja Suomen kohtalo oli
tänä päivänä heidän käsissään, ja sentähden oli tekotukat mitä
huolellisimmin harjattu, sentähden kiilsivät messinkinapit ja
kengänsoljet tavattoman kirkkaina, ja sentähden vedettiin parhaat
mustat juhlasukat ylös polviin, huolimatta noilla ahtailla ja
kiveämättömillä kaduilla vallitsevasta keväisestä kelirikosta.
Luodakseen silmäyksen tämän valtiopäivämyrskyjen pienoiskuvan esiripun
taa, lähtenee lukija suosiollisesti käymään Pohjanmaan silloisen
maaherran, kreivi Kaarle Frölichin luokse hänen asuntoonsa Korsholmaan.
Vanha kivirakennus oli kadonnut ajan vaivoissa ja vastuksissa, ja sen
sijalla kohosi vallien sisällä iso, mutta matala puuhuoneisto kaksine
kylkirakennuksineen. Korsholma oli nyt kummallinen linnoituksen ja
virkatalon välimuoto. Uhkeat vallit oli hiljakkoin korjattu, portti oli
rakennettu vankemmaksi, ja korkea lauta-aita, joka muodosti sisemmän
varustuksen, oli taas pantu täyteen puolustuskuntoon. Portin päällä oli
puuhun leikattu valtakunnan vaakuna ja sen sydänkilvessä oli kaupungin
vaakuna, kuninkaallinen maljakko; mutta sen alla upeili Frölichin suvun
kreivillinen vaakuna. Tämä kaikki osoitti selvästi, että tuo
uudenaikaistetun ritarilinnan asukas oli ensi sijassa sotilas, toisessa
ylimys.
Vanhan karoliinin kreivi Frölichin ulkomuoto osoittikin tämän arvelun
oikeaksi. Hän istui työhuoneessaan ylpeänä kyllä, mutta samalla
yksinkertaisena niinkuin sotilaalle sopii. Hän oli siihen aikaan 58
vuoden vanha, mutta näytti kymmentä vuotta vanhemmalta. Ei ikä eivätkä
sotilaselämän pitkälliset vaivat olleet hänen kookasta varttaan
koukistaneet ja hänen tukkaansa vaalistaneet, vaan sen olivat tehneet
ne kaksi pahaa haavaa, jotka hän 37 vuotta sitten oli saanut Väinäjoen
yli mentäessä. Hänen oli vaikea liikkua, sillä hänen toinen jalkansa
oli kangistunut; mutta käskevä ryhti ja hänen tuuheitten kulmakarvainsa
alta singahtava kotkankatse ilmaisi ylhäisille ja alhaisille, että
leijonalla vielä oli sekä kynnet että hampaat jokaiselle, joka vain
rohkeni astua häntä askelenkaan liian lähelle.
Kello oli 8 aamulla, ja vanhalla herralla oli nyt juuri luonansa
vieras, jonka kanssa pantiin kova kovaa vastaan. Hän istui
korkeaselkäisessä pähkinäpuisessa nojatuolissaan, ja hänen edessään
seisoi ukko, joka oli yhtä pitkä kuin hänkin ja yhtä suurellinen
käytöksessään. Eikä tämä mies mikään vähäpätöinen mies ollutkaan, hän
oli Vaasan rikkain kauppias, vanha tuttavamme Lauri Larsson, siihen
aikaan noin seitsenkymmenvuotias, vaikka hän, päinvastoin kuin kreivi,
ei näyttänyt kuuttakymmentä vanhemmalta. Hänen tukkansa oli tuskin
ennättänyt vielä harmaantua; hänen jäntevä käsivartensa näytti
kykenevän heittämään jättiläisenkin maahan, ja hänen lujasta
katseestaan loisti äly ja neuvokkuus, tarmo ja itseluottamus. Jos hän
ei olisi seisonut ja kreivi istunut, olisi outo saattanut jäädä
epätietoiseksi siitä, kumpiko heistä oli maaherra, sillä siltä he
kumpikin näyttivät.
-- Hän siis, -- jatkoi maaherra nähtävästi tyytymätönnä, -- pysyy
lujana päätöksessään eikä mukaannu minun tarkoituksiini?
-- Alamainen ajatukseni on, että rehellinen mies tekee niin kuin katsoo
valtakunnalle hyödyllistä olevan, -- vastasi porvari.
-- Hän aikoo puolustaa liittoa Venäjän kanssa?
-- Teidän armonne tarkoittaa sopimusta, joka valtakunnan kaupalle ja
menestymiselle on välttämättömästi tarpeellinen. Siinä en näe mitään
pahaa.
-- Vai niin! Hän mättää suunsa täyteen Venäjän jauhoja ja kukkaronsa
hopeatalareita, se on hänen politiikkaansa. Hän ei älyä, että se
nöyryyttää meitä sen silmissä, jonka edessä meidän tulisi ylpeimpinä
esiintyä. Hän puolustaa kreivi Hornia?
-- Rohkenen uskoa, että valtakunnan hoito on hyvissä käsissä.
-- No, kuinka paljon on Horn maksanut hänelle hänen kallisarvoisesta
alamaisuudestaan?
-- Teidän armonne, viljani myyn, mutta en vakaumustani. Sitä ei myydä
hyvällä eikä pahalla -- ei yhdelle kreiville enemmän kuin toisellekaan.
-- Hiiteen, mies, pidä veikkonen vakaumuksesi. Minä kysyn, mitä etuja
hän aikoo hankkia Vaasan kaupungille. Hän kai ei tyydy vähempään kuin
että Vaasa saa tapulikaupungin oikeudet?
-- Ajatukseni on, että meidän suomalaiset kaupunkimme eivät koskaan
pääse edistymään, ellei niiden merenkulku tule vapaaksi.
-- Joutavaa jaaritusta; niin ne kaikki lörpöttelevät. Ikäänkuin eivät
tarpeeksi rikastuisi Tukholman kaupasta! Herrat rihkamasaksat tahtovat
käydä kauppaa Välimerellä palataksensa kotiin Espanjan grandeina!
-- Tukholmalaiset tarjoavat meille mitä tahtovat niin kauan kuin meidän
markkinamme ovat suljetut. Vuonna 1729 he tarjosivat ruistynnyristä
meille 24 killinkiä. Ei armollinen Jumala ole luonut Suomenmaata
laajoine rantamineen ja kauniine satamineen Tukholman keittiöpiiaksi.
Karoliini kreivi Frölich, joka ei sotilaana eikä aatelismiehenä juuri
suuresti kunnioittanut tuota kauan allakynsin ollutta ja usein
matelevaa porvarissäätyä, katseli hämmästyneenä ja vihaisena tuota
rohkeata kauppiasta, joka suorana ja pelkäämätönnä uskalsi vastustaa
häntä hänen omassa huoneessaan. Vanhan soturin sisu kuohahti. -- En ole
käskenyt häntä tänne kaupastaan väittelemään, vaan kysyäkseni, mitä
järjestelmää hän aikoo puolustaa, jos hänet tänään valitaan
valtiopäivämieheksi, -- tiuskaisi kreivi.
-- Olen jo sanonut teidän armollenne, että katson valtakunnan hoidon
olevan hyvissä käsissä, -- vastasi Larsson yhtä tyynen näköisenä kuin
ennenkin ja vähänkään maaherran tuikeita katseita arastelematta.
-- Vai niin. Siis on tahtoni, että kaupunki valitsee Aulinin.
-- En tiedä, kenenkä kaupunki valinnee, mutta sen tiedän, että Ruotsin
valtakunnan perustuslaki vuodelta 1720 vakuuttaa porvaristolle oikeuden
saada itse valita edusmiehensä, vaivaamatta siihen korkeita
asianomaisia.
-- Piru teidät perii, mies, jos rohkenette käydä salahankkeisiin
esivaltaa vastaan. Jumaliste, eikö siis minun tahtoni enää merkitsekään
mitään Vaasassa?
-- Se merkitsee paljon, teidän armonne, mutta ei niin paljon kuin
Ruotsin laki.
-- Ulos ovesta -- ulos, kirottu jyväjuutalainen! Rohkenee vielä
vastustaa minun hankkeitani! Minäpä, lempo vie, opetan teidät
pöyhistelemään. Ulos, sanon minä!
Larsson kumarsi vähän, hyvin vähän vain uljasta otsaansa ja poistui
verkalleen huolimatta enää virkkaa sanaakaan vihastuneelle
esimiehelleen.
Kreivi Frölich ei oikeastaan ollutkaan mikään hirmuvaltias. Mutta
vapaus oli vielä nuori, yksinvalta oli ikäänkuin kasvanut kiinni vanhan
sukupolven luonteeseen, ja kuta kauempana maaherra oli valtakunnan
keskustasta, sitä suurempi oli vielä kiusaus esiintyä satraappina.
Portailla kohtasi Larsson viskaali Spolinin, joka tuli jotakin
ilmoittamaan ja joka muutamia minuutteja sen jälkeen taas nähtiin
kaupungilla saatuja käskyjä levittämässä. Larsson naurahti: hän tunsi
pohjalaisensa ja tiesi vanhastaan, mitä virkakäsky vaikuttaa.
Heti kello 9:n jälkeen alkoi vaali ja sitä kesti kello 12:een asti.
Alussa näytti siltä kuin olisi ollut tulossa kiivas taistelu ja kuin
olisi sen tulos ollut epätietoinen, sillä alempi porvaristo katseli
niinkuin tavallisesti karsain silmin kaupungin pohatoita ja oli
päättänyt antaa äänensä ruokakauppias Aulinille, joka lupasi vaatia
kovia lakeja nurkkamestariutta ja maakauppaa vastaan. Jos nämä olisivat
vetäneet yhtä köyttä, olisi kenties heidän suurempi lukumääränsä
vastannut rikkaampien ääniä, ja Larssonin voitto olisi ollut täpärällä.
Mutta kun tuli tiedoksi, että viskaali hääri maaherran asioilla Aulinin
eduksi, meni mies toisensa perästä Larssonin puolelle, ja kun kaikki
olivat äänestäneet, huomattiin Larsson valituksi Vaasan kaupungin
valtiopäivämieheksi niin paljon suuremmalla enemmistöllä, että hänen
vastustajansa oli saanut tuskin viidettä osaa äänistä.
Kreivi Frölich kuohui vihaa. -- Vielä minä keksin keinon, jolla saan
tuon porvariskuninkaan valtaistuimeltaan syöstyksi! -- huudahti hän.
Lause tuli tunnetuksi, ja siitä päivästä alkaen kutsuttiin Lauri
Larssonia porvariskuninkaaksi.


2. RATSASTUS.

Se paikka, jossa myöhempinä aikoina seisoi Vaasan kaupungin kaunistus,
komea, viimein kirkoksi muutettu hovioikeuden huoneisto, jonka Kustaa
III vuonna 1784 rakennutti vastapäätä Korsholman kunnasta, oli tämän
kertomuksen ajalla suurimmaksi osaksi asumaton. Nykyisen kauniin,
vanhan lehtokujan sijalle, jossa kuningas Kustaan muisto joka syksy
ajan hallan panemana lakastuu ja joka kevät jälleen puhkeaa verekseen
vihantaan, nähtiin Lauri Larssonin aikana rivi pieniä, lanttuja,
persiljaa ja tilliä kasvavia ryytimaita, joita siellä täällä
vaarain- ja viinimarjapensaat reunustivat. Mutta Korsholman
pohjoispuolella ja länteenpäin aina "Salmeen" asti ulottui laidunhaka,
jossa nuorison oli tapana leikkiä kesällä ja jossa koulupojat tekivät
sotaisia hyökkäyksiä syyttömiä valleja vastaan.
Saman toukokuun ensimmäisenä päivänä, jolloin valtiopäivämiesvaali
toimitettiin aamupäivällä, oli suuri joukko kaupungin lapsia ja
nuorisoa lähtenyt hakaan iltapäiväänsä viettämään. Maa, joka vähäistä
ennen oli paljastunut, oli vielä kellahtava ja keväisen kostea, puut
olivat vielä lehdettömät, ja ainoastaan vallien päivän puolella
ilahdutti silmää veres vihanta nurmi. Mutta jo tämä vähäinenkin
vihannuus riitti keväisiä tunteita herättämään, kun taivas oli korkea
ja sininen ja kun auringon säteet kimaltelivat Salmen silloin vielä
kirkkaassa vedenpinnassa. Nuorisolla oli hauskaa; palloa lyötiin ja
piippaa lyötiin ja vannetta lyötiin; kissasilla ja rottasilla,
väkisillä ja leskisillä oltiin ja "fria vill Simon i Sälle'ä"
tanssittiin. Koulupojat, joilla oli iltapäivällä vappulupa, leikkivät
"ruotsalaisia ja venäläisiä". Pienimmät heistä tulivat luokittain
rummuilla ja kivääreillä varustettuina ja valmiina valloittamaan
maailman ja ensi aluksi Korsholman. Ei ole muistiin kirjoitettu,
voittivatko ruotsalaiset vai venäläiset tässä merkillisessä aseiden
mittelyssä, mutta luultavasti olivat molemmat sotaakäyvät vallat viime
lopussa tehneet sovintoliiton keskenään, koska he myöhemmin illalla
kääntyivät uutta vihollista, kaupungin oppipoikia vastaan, jotka olivat
kokoontuneet valleille leikkejä katsomaan. Sukuunsa olivat jo pojat;
sillä kun pohjalaisella ei ole suurta sotaa, on hän hyvin halukas
käymään pientä; hän on maailman rauhallisin mies, kunhan vain joskus
saa sydämensä pohjasta mäikyttää. Nyt oli sitäpaitsi vanhoja tappioita
kostettava, uusia voittoja saatava, ja ennenkuin aavistitkaan, oli
siellä käymässä uusi kalabaliikki "kristittyjen ja turkkilaisten"
välillä; ja koska voiton, niinkuin oikeus ja kohtuus vaati, lopulta
piti kallistua kristittyjen puolelle, niin tapahtuikin nyt, että
oppipojat, urhoollisen vastarinnan jälkeen, vaatteet repaleina ja
posket turvoksissa, karkoitettiin tappelutanterelta.
Sillaikaa kuin tämä tapahtui kaupungin puolella Korsholmaa ja itsensä
rehtorin nähden, joka seisoi vallilla ja katseli huvikseen, niinkuin
vanhan koulupukarin sopi, poikain urotekoja, varoittaen heitä vain
silloin tällöin jonkun koulunpalvelijan välityksellä aseita
käyttämästä -- nähtiin kaksi ratsastajaa lähenevän eteläpuolelta
Kristiinankaupungista tulevaa tietä ja pyörähtävän vallin mutkan
ympäri, johon he sitten seisahtuivat ottelua katselemaan. Toinen
ratsastaja, joka ajoi edellä, oli hyvin tunnettuun karoliiniasetakkiin
puettu hoikka ja kaunis nuorukainen. Keveä matkaviitta oli hänen
hartioillaan. Hän ratsasti nuoren kimon selässä, joka liikkui kuin
tanssien ja jota vaivoin voi seurata se uupunut punainen ruuna, jolla
toinen matkamies ratsasti. Tämä oli vanhanpuoleinen ja hartiakas mies,
puoleksi sotamies, puoleksi renki, mikäli voi päättää hänen harmaan
talonpoikaistakkinsa takana olevasta ratsurepusta ja siitä sotaisesta
järjestyksestä, millä pari myttyä ja pari saapasta oli satulannuppiin
sidottu.
Molempien tultua linnanportille pidätti vanhempi hevosensa, ikäänkuin
odottaakseen herraansa, joka oli ratsastanut portin ohi; mutta nuori
upseeri ei tätä huomannut, vaan jatkoi ratsastustaan. Samassa hän sai
näyttää, ettei hän ollutkaan satulassa mikään variksenpoika.
Turkkilaiset olivat juuri silloin joutuneet täydellisesti tappiolle ja
pakenivat nyt täyttä karkua vallin sivuitse, voittoisain kristittyjen
meluten ja kiljuen ajaessa heitä takaa. Kimo säikähti ja pillastui:
tuulispäänä lensi se kivien ja kantojen yli. Kristityt ja turkkilaiset
saivat varoa korviaan, mutta ratsastaja istui hevosensa selässä kuin
valettu ja hänen onnistuikin, tehtyään jokseenkin pitkän kaarroksen,
joka oli vaarallisempi muille kuin hänelle itselleen, hiljennettyä
vauhtia palata takaisin vallien luo. -- No no, -- huudahti hän,
taputellen virmaa ja uljasta hevostaan kaulalle; -- häpeisit Bogatir
näyttämästä pahoja tapojasi Vaasassa! Siivolla, sanon minä! Luuletko
arolla olevasi?
Hevonen pysähtyi, mutta vilkutteli yhä korviaan, kuunnellen jokaista
epäilyttävää ääntä. Hevonen ja ratsastaja olivat sillaikaa tulleet
lännen puolelle valleja, eivätkä olleet enää kaukana Salmesta, kun
äkkiä uusi tapaus herätti ratsastajan huomiota.
Tällä puolen oli rauhallisempaa nuorisoa leikkimässä, lapsia, nuoria
tyttöjä ja muutamia vanhempia poikia, jotka eivät välittäneet niin
jokapäiväisestä huvituksesta kuin taistelu pohjoispuolella valleja oli.
Outo ratsastaja hurjan hevosensa selässä oli sitävastoin harvinainen,
suurta uteliaisuutta herättävä ilmiö Vaasassa; juoksut ja leikit
taukosivat ja toinen kysyi toiseltaan, kuka tuo korea herra mahtoi
olla.
Oli kuitenkin kaksi leikkivää, jotka joko eivät olleet huomanneet
vierasta tai eivät innoissaan hänestä välittäneet. Nämä olivat eräs
nuori, hento ja ruskeasilmäinen tyttö, joka oli puettu lyhyeen
valkoiseen hameeseen ja oli vielä miltei lapsi, ja eräs pitkäsäärinen
rehtorinluokkalainen, joka "haukkaa ja kyyhkystä" leikittäessä ajoi
tyttöä takaa, mutta huolimatta seitsenpenikulmaisista askelistaan
turhaan yritti häntä saavuttaa. Tyttö teki kuin metsäkauris satoja
mutkia juostessaan, ja juuri, kun oli kiinni joutumaisillaan, kiepsahti
hän aina taas syrjään. Mutta vähän aikaa paettuaan häätyi hän yhä
likemmä Salmea, ja siellä hänen tietystikin täytyisi antautua. Tämä
näytti häntä suututtavan, ja hän seisahtui hetkeksi rantamakasiinien
luo, ikäänkuin etsiäkseen sieltä pakopaikkaa. Luultavasti huomasi hän
kuitenkin tämän keinon arveluttavaksi, hypähti taas syrjään ja tuli
niin erään vanhan lepän juurelle, joka kasvoi rannalla, likellä
vedenrajaa puoleksi riippuen veden päällä kallellaan. Nyt oli hän
vankina, sillä palaamaan hän ei päässyt. Mutta ajelijan juuri lähetessä
tarttui hän puunoksaan ja kiipesi kuin kissa leppään. Pitkä,
saaliistaan varma koululainen seurasi kohta esimerkkiä. Ja niin
istuivat kuin istuivatkin linnut samassa puussa. Mutta nyt kuului
rasahdus, ja sama oksa, joka oli kestänyt pakenevan kyyhkysen, katkesi
raskaamman haukan alla, ja poika pudota mulskahti pitkäkseen veteen.
Outo ratsastaja oli pakoa ja ajoa huvikseen katsellen vähitellen
ratsastanut yhä likemmä. Nähtyään, mikä loppu leikistä tuli, ei hän
kauan aprikoinut, vaan hyppäsi tuota pikaa satulasta alas ja riensi
rantaan hukkuvaa pelastamaan. Onneksi ei hätä ollut niin suuri kuin
miltä näytti. Salmi, jossa vielä sata vuotta sitä ennen isot laivat
olivat kulkeneet, oli jo 1738 melkoisesti mataloitunut Pohjanmaan
suuren luonnonilmiön, maan ylenemisen vaikutuksesta, ja tuo Vaasan
triviaalikoulun toivorikas vesa putosi sentähden aivan pehmeästi ja
viattomasti neljää tahi viittä korttelia syvään veteen, jossa oli vähän
harmaata mutaa pohjassa. Ennenkuin muukalainen vielä ennätti ojentaa
hänelle taittuneen lepän oksan, oli hän jo likomärkänä ja liejuisena
kavunnut rannalle.
Näin ratkaisevaa tappiota ei sopinut jättää kostamatta. Siipeen
ammuttu ja kovin vihastunut haukka keksi taas kyyhkysen, joka ensi
hämmästyksessään oli hypännyt puusta avuksi, mutta jonka nyt, kun näki
ajelijansa vaarattoman aseman ja hänen muuten tuiki surkean tilansa,
pisti päähän ruveta niin raittiisti ja makeasti nauramaan kuin
ainoastaan kyyhkynen voi nauraa.
-- Odotahan, -- huusi hurjistunut haukka -- kyllä mä sinut nauramaan
opetan! -- ja samassa harppasi hän taas seitsenpenikulmaisen askelen,
uhaten ryvettää ajettavansa valkoiset vaatteet saven liejulla. Tyttö
lähti siis uudestaan pakoon, mutta varsin vähän oli hänellä nyt enää
pelastumisen toivoa. Kuta enemmän hän mitteli matkaa vallille, sitä
selvemmin hän näki, että pakeneminen sinne oli mahdotonta. Mitä oli
hänen tehtävä? Hän turvautui siihen ainoaan keinoon, mikä hänellä enää
oli tarjona, mutta johon harva tyttö hänen sijassaan olisi turvautunut:
hän juoksi odottavan Bogatirin luo, pisti hyvin varovaisesti
vasemman jalkansa jalustimeen ja istui, tiesi mitenkä, tuota pikaa
satulassa. Nähtävästi hän ei ensi kertaa hevosen selässä istunut.
Mutta mitä taitoa ja kykyä vaadittiin Bogatirin selässä, sitä
ei hän aavistanutkaan, ja tämä leikki oli päättyä pahemmin kuin
haukkasilla-olo. Tuskin oli virma hevonen tuntenut satulassa olevan
keveän kuormansa, tuntematta samalla herransa pelättyjä ohjia,
ennenkuin se karkasi halki haan kaupunkiin niin hirvittävää vauhtia
että tyrmistynyt ratsastaja menetti sekä kuulonsa että näkönsä. Hänen
nähtiin päästävän ohjat kädestään, kallistuvan eteen päin ja
vaistomaisesti tarttuvan molemmin käsin satulankaareen. Pian olivat
hevonen ja tyttö näkymättömissä. Haukka oli loistavasti kostanut
kyyhkyselle, ja nyt oli hänen vuoronsa hämmästyksestä kalpeana
tuijottaa pois rientävän jälkeen.
Vieras upseeri koetti kaikkia niitä hyväilysanoja ja uhkauksia, joita
hänen Bogatirinsa ennen tavallisesti oli totellut. Se ei auttanut, ja
hän ymmärsi itsekin, että vast'ikään säikähtynyt hevonen oli uudestaan
pillastunut. Tyttö näytti olevan hukassa, eikä nyt ollut muuta neuvoa
kuin kiirehtiä jalan Bogatirin jälkeen kenties tavatakseen tytön
jossakin maahan suistuneena ja pää murskautuneena.
Silloin kuului läheltä Korsholman valleja vihellys niin kova ja kimeä,
että sen selvästi erotti kaiken sen hälinän seasta, mikä oli syntynyt
pillastuneen hevosen ohi karatessa. Muukalainen näkyi tuntevan tuon
äänen: hän seisahtui; hän kuunteli; hänen kalpeat kasvonsa punehtuivat,
ikäänkuin hän olisi hävennyt sitä, ettei itse voinut saada aikaan
samanlaista ääntä. -- Se on Istvan, se on minun uskollinen Tapanini, --
sanoi hän pojalle, joka häntä seurasi. -- Tuota vihellystä ei voi
kukaan matkia. Bogatir tuntee sen; se on Unkarissa syntynyt, ja tuo on
se merkki, jolla unkarilaiset kutsuvat hevosiaan arolta. Kuuletko! Nyt
hän taas viheltää!
Tuo kimeä, läpitunkeva ääni kuului vielä toisen ja kolmannenkin kerran.
Ja katso: kolmannen vihellyksen perästä nähtiin Bogatirin näköjään
aivan rauhallisena noudattavan ääntä ja hiljaista hölkkää lähenevän
valleja, joiden luona toinen ratsastaja helposti sai sen seisahtumaan.
Muukalainen ja hänen seuralaisensa riensivät sinne. Valkopukuinen tyttö
piti vieläkin suonenvedontapaisesti satulasta kiinni. Mutta hän oli
mennyt tainnoksiin.
-- Ester! Ester-kultani! Oi, hyvä Jumala, hän on kuollut! -- huudahti
eräs vaalea ja kaunis nuori nainen, joka tunkeutui esiin väkijoukosta.
-- Eikö Veronika näe, että tyttö vielä pitää itseään kiinni? --
huomautti eräs koulunopettaja, joka nosti tytön hevosen selästä. Olikin
aika suuri työ, ennenkuin kädet saatiin satulasta irti.
-- Kuka tuo nuori tyttö on? -- kysyi muukalainen osaaottavasti.
-- Se on Ester Larsson, rikkaan Larssonin nuorin ja rakkain lapsi, --
vastasi koulunopettaja.
-- Niin, niin, siinä saapi Larsson nyt nähdä, kuinka käypi, kun
lennetään ylemmä kuin siivet kantavat, -- jupisi eräs teurastaja, joka
aamupäivän vaalissa oli kuulunut Aulinin puolueeseen. -- Saadaanpa
nähdä, että hän ratsastaa uhka-uljaasti valtiopäiville, mutta miten hän
sieltä ratsastaa takaisin, ja kuka silloin hänelle viheltää, sitä ei
voi niin tarkoin tietää.
-- Niinpä kyllä, -- sanoi muuan ämmä joukosta, -- muistakaa minun
sanani, tämä, tämä ennustaa jotakin Larssonille. Ylpeys, ylpeys --
mitenkä sanoo sananlasku?


3. KREIVI JA PORVARISTYTTÖ.

Vieras nuori upseeri näkyi tahtovan hyvittää sen vahingon, johon hänen
hurja hevosensa oli niin suuresti syypää. Hän riensi noutamaan vettä
lähimmästä kaivosta, kostutteli sillä pyörtyneen tytön otsaa ja antoi
hänen hengittää jotakin hyvätuoksuista hajuvettä, jonka hän otti
satulapussissa olevasta kotelosta. Hän saattoi nyt lähemmin tarkastella
tytön kasvoja, eikä hänen säälinsä suinkaan vähennyt siitä, että ne
olivat tavattoman kauniit. Ester Larsson oli enintään neljän- tai
viidentoista vanha; hän oli vielä lapsi, niinkuin hänen käytöksensäkin
kyllä oli osoittanut, mutta nuoruuden rajalla oleva lapsi; hoikka ja
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 4.1 - 10
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 01
    Total number of words is 3392
    Total number of unique words is 2030
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 02
    Total number of words is 3608
    Total number of unique words is 2025
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 03
    Total number of words is 3533
    Total number of unique words is 2121
    21.6 of words are in the 2000 most common words
    31.8 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 04
    Total number of words is 3717
    Total number of unique words is 2123
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 05
    Total number of words is 3609
    Total number of unique words is 1992
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 06
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1982
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 07
    Total number of words is 3555
    Total number of unique words is 2008
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 08
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 2026
    23.8 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 09
    Total number of words is 3562
    Total number of unique words is 1999
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 10
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2070
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 11
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2062
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 12
    Total number of words is 3637
    Total number of unique words is 1980
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 13
    Total number of words is 3652
    Total number of unique words is 1939
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 14
    Total number of words is 3659
    Total number of unique words is 2054
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    41.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 15
    Total number of words is 3536
    Total number of unique words is 1892
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.3 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 16
    Total number of words is 3553
    Total number of unique words is 1919
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.2 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 17
    Total number of words is 3586
    Total number of unique words is 1925
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 18
    Total number of words is 3585
    Total number of unique words is 1981
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 19
    Total number of words is 3561
    Total number of unique words is 1933
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 20
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1973
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 21
    Total number of words is 3500
    Total number of unique words is 1927
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 22
    Total number of words is 3673
    Total number of unique words is 1889
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 23
    Total number of words is 3625
    Total number of unique words is 1909
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 4.1 - 24
    Total number of words is 1161
    Total number of unique words is 766
    27.6 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.