Välskärin kertomuksia 3 - 11

Total number of words is 3467
Total number of unique words is 2012
21.9 of words are in the 2000 most common words
32.4 of words are in the 5000 most common words
37.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
että neuvoskunta oli tehnyt niin paljon kanteita häntä vastaan.
Benderin mellakka lensi nyt huhun siivillä ympäri Euroopan, ja
rauhoittunut tsaari alkoi katsella pohjoiseen päin. "Kaarle XII on
hullu", huusivat yhteen ääneen sen ajan valtiomiehet, ja tsaari Pietari
oli luultavasti samaa mieltä. Ainakin oli Ruotsin leijona menettänyt
kaikki toiveensa Konstantinopolissa, ja tsaari sai nyt huoletta ruveta
valloittamaan Suomea ja siten täydentämään valtaansa Itämerellä.
Ensimmäisen iskun kotkan kynsistä sai Helsinki. Tätä tapausta kuvailee
Henrik Forsius topografisessa kertomuksessaan vuodelta 1757 seuraavin
sanoin:
"Vuonna 1713 rukoussunnuntaina klo 11 a.p. tuli tänne Venäjän
merilaivasto vihamielisessä aikomuksessa; ja koska tsaari silloin,
miltei kenenkään tietämättä, vedätti aluksensa Herttonaisten salmen
yli, niin eivät täkäläiset suomalaiset rykmentit[18] tästä
hämmästyneinä voineet tehdä hänelle mitään sanottavaa vastarintaa, vaan
olivat pakotetut, kyynelet silmissä, täältä paetessaan itse pistämään
kaupungin tuleen. Venäläinen astuu sitten esteettömästi maihin ja jakaa
miehistönsä siten, että yksi osa kokee sammuttaa julmaa tulenliekkiä
kaupungissa, mutta ei voita tällä työllään sen enempää, kuin että saa
muutamia puoleksi palaneita hirsiä ja meripuoteja sekä rannalla olevia
taloja pelastetuksi. Toisella osalla joukoistaan hän ajattaa meidän
pakenevaa väkeämme takaa, mutta pysähtyy vähän kulussaan, kun meidän
väkemme ylimennessään oli polttanut kaksi Hämeentullin luona likellä
kaupunkia olevaa siltaa. Kuitenkin on venäläinen niin väsymätön, että
jäljelle jääneistä hirsistä tekee lautan ja vie väkensä yli. Sillä
välin saivat meidän miehemme aikaa kokoontua tekemään vastarintaa
Vanhassakaupungissa, mutta täytyi heidän kumminkin häiriötilaan
jouduttuaan väistyä vihollisen tieltä. Venäläinen saa nyt kaikki paikat
haltuunsa, mutta on pari päivää sen jälkeen, kun meidän ruotsalainen
kaleerilaivastamme saapuu paikalle, pakotettu lähtemään täältä takaisin
Porvooseen; josta se syksypuoleen tulee Helsinkiin jälleen, jolloin
suuremmalla rohkeudella valloittaa kaupungin, ja pitää sen vallassaan
1721 vuoteen asti. Pakolaiset, joilla tähän aikaan oli suurempi
turvallisuus metsän petojen keskellä kuin kotonaan, alkoivat nyt
vähitellen parempaa toivoen hiipiä esiin. Jos venäläinen ei olisi pois
lähtiessään jättänyt eheiksi kasarmejaan, jotka se täällä ollessaan oli
rakentanut lähiseuduilta sinne kuljetetuista huoneista, niin asukkaat
eivät olisi tienneet, mihin päänsä pistivät. He ovat kumminkin
lauhemman ilman toivossa tyytyväiset siihen, että entisten hyvin
rakennettujen huoneittensa ja kalliimman tavaransa sijaan saavat
sijoittua muutamiin äkkipikaa kelvottomasti rakennettuihin ja
pilaantuneihin kasarmeihin. Asukasten verellä tahrattu tuhka
hämmästyttää heitä niin, että he vaivoin voivat tuntea entiset
tonttipaikkansa."
Helsinki poltettiin, kun ei ollut aikaa eikä hevosia korjaamaan pois
sinne koottuja runsaita varoja. Muutamat sanovat sen tapahtuneen
Lybeckerin käskystä, ja varmaa on, että neuvoskuntakin häntä siitä
paljon moitti. Lybeckerillä oli erinomainen kyky herättää närkästystä
ja nurjaa mieltä. Kesällä hän tahtoi venäläisten lähetessä polttaa
Turunkin -- "vihollista vahingoittaaksensa." Se kyllä saatiin
estetyksi, mutta paljas huhu siitä herätti yleistä suuttumusta
Lewenhaupt ei näy unohtaneen esikuvaansa Lybeckeriä, kun hän 29 vuotta
myöhemmin häpeällisellä pakomatkallaan pistätti Haminan kaupungin
tuleen.
Urhoollinen Kaarle Kustaa Armfelt, joka silloin oli Uudenmaan jalkaväen
kenraalimajuri, peräytyi Helsingistä Suomen pääarmeijan luo Porvooseen,
ja nyt odotettiin taistelua. Mutta kohta lähestyi Venäjän laivasto, ja
Lybecker peräytyi pois tieltä Mäntsälään sekä sieltä vielä ylemmäksi
Hämettä kohti. Sillaikaa hävitti vihollinen rantamaata ja koko seutua
Porvoon ympärillä. Samaan aikaan tuli sekä nuhteita neuvoskunnalta että
lisäväkeä armeijalle. Lybecker samosi nyt takaisin Porvooseen, ja
täällä tapaamme hänet jälleen kesällä 1713.
Porvoo, joka Viipurin kukistumisen jälkeen oli viimeinen vielä säilynyt
kaupunki idän puolella, oli paljon kärsinyt 11. päivänä toukokuuta 1708
tapahtuneesta venäläisten hyökkäyksestä, jolloin 300 miehisen
retkikunnan onnistui anastaa tämä linnoittamaton kaupunki. Tosin
asettui 80 kaupungin nuorta miestä sillalle vihollista vastaan ja ajoi
sen takaisin, jolloin vihollinen menetti 50 miestä; mutta seuraavana
aamuna nousi tämä uudestaan maalle Tarkkisissa, löi puolustajain
järjestämättömän joukon, ryösti kaupungin ja poltti osan siitä sekä
läheiset maalaistalot. Tämän onnettomuuden ja sitä seuranneen
ruttotaudin jälkeen ei Porvoo vielä ollut tointunut, puolet sen
asukkaista oli kuollut tai hajaantunut sinne tänne, ja vanha
jyrkkäkattoinen ja teräväharjainen tuomiokirkko katseli äänettömän
vakavasti noita ahtaita, mutkaisia ja puoleksi poltettuja katuja ja
noita sotilaslaumoja, joita päämajan ympärillä vilisi.
Kaupungissa ja sen lähitienoilla oli vilkasta liikettä. Osa sotajoukkoa
oleskeli teltoissa sillä korkealla hiekkatöyräällä, jota kutsutaan
Linnanmäeksi, ja joka on muinaisten varustusten jäännös, toiset taas
majailivat läheisissä herraskartanoissa, jotavastoin nostoväki, jolla
ei ollut telttoja saatavilla, oli ryhmittäin asettunut Näsinmäelle,
vastapäätä kaupunkia. Satojen leirivalkeain savu nousi sinistä elokuun
taivasta kohti, ja rummut rämisivät maahan sotketuilta viljavainioilta
ja ryöstetyiltä naurismailta.
Suomen sotavoima oli taas karttunut 9,000:ksi mieheksi, jotka olivat
sekä sotaan kykeneviä että taistelunhaluisia ja joista noin puolet oli
säännöllistä sotaväkeä ja loput nostoväkeä. Tieto ja tunto siitä, että
oli vähemmälläkin voimalla lyöty suuri venäläinen sotajoukko Narvan
luona, asui vielä jokaisen rinnassa, eikä siis voittoa epäillyt kukaan.
Jo vihdoin viimeinkin, niin monen häpeällisen ja vaivalloisen
peräytymisen jälkeen, oli nyt siis saatava toden takaa taistella, ja
ensi kerran pitkästä kotvasta kaikuivat taas iloiset ja rohkeat
sotalaulut Suomen koivujen alla.
Kun siis kenraali Lybecker päällystönsä kanssa ratsasti sotajoukkojensa
katselmusta pitämään, unohti sotamies vanhan kaunansa ja tervehti häntä
kaikuvin hurraahuudoin siinä varmassa vakaumuksessa, että tämä
katselmus ennusti rohkeata hyökkäystä joko Helsinkiä kohti, jossa
vihollisen voima oli vähäpätöinen, tai Viipuria vastaan, jossa kovimpia
kolahduksia, mutta suurempi kunniakin oli odotettavana.
Nämä toiveet kiihtyivät aina ilmeiseksi riemuksi, kun tieto tuli
onnellisista retkistä, joita suomalaiset partiojoukot sekä idässä että
lännessä olivat äskettäin vihollisen vahingoksi tehneet. Vähän matkaa
Porvoosta sijaitsevan Jakarin kartanon herra, eversti Ramsay, oli
alustalaisistaan kokoamansa vapaajoukon kanssa retkeillyt aina
Helsingin porteille asti ja toi tänne vankeja yli neljänkymmenen;
niiden joukossa kaksi upseeria. Idässä oli Bertelsköld vapaajoukkonsa
avulla anastanut ison kuormaston Viipurin tienoilla, ja sitten vielä
saanut kiinni erään lähetin, joka kuljetti tärkeitä kirjeitä
sotaministeriltä Pietarista. Korpraali Bång, joka vei nämä kirjeet
ylipäällikölle, ilmoitti, että osa Karjalan väestöä oli aseissa rohkean
talonpojan Sallisen johtamana; että pelkäämätön Luukkonen, yhdessä
alipäällikkönsä Långströmin kanssa vehkeili vihollisen selän takana, ja
että lopuksi Bertelsköld toivoi voivansa katkaista kaiken maitse
ylläpidettävän yhteyden Viipurin ja Pietarin väliltä, jos vain voisi
luottaa Suomen etenevään sotajoukkoon.
Ylipäällikkö otti vastaan nämä sanomat vähän hämillään. Korkeimmasta
käskystä hän oli vähän ennen antanut Luukkoselle majurin valtakirjan
sekä nimittänyt Långströmin kapteeniksi. Mutta partiolaiset eivät
olleet hänelle mieleen. Hän ei ollut hurraahuutoja kuulevinaankaan. Hän
näki niissä epäsuoran kehoituksen taistelemaan; hän tunsi väkensä.
Juromielisenä ratsasti hän Armfeltin rinnalla, peitellen toisinaan
nolouttaan muutamilla äreillä, nostoväen kirjavia pukuja ja heidän
tomppelimaista kiväärin kantotapaansa koskevilla muistutuksilla.
-- En vastaa näistä miehistä paraatirintamassa, mutta kun he ovat
silmätysten vihollisen kanssa ja kun kymmenen askelen päässä
laukaistaan, silloin käyn takuuseen heistä, -- vastasi urhoollinen
Armfelt vähän närkästyen. -- Teidän ylhäisyytenne antakoon vain heille
tilaisuutta siihen.
-- Johan ne lurjukset Viipurin luona näyttivät, mihinkä kelpaavat, --
jatkoi Lybecker. -- Eivätkö pötkineet käpälämäkeen kuin lammaslauma
heti, kun kuulivat koiran haukunnan.
-- Ei, teidän ylhäisyytenne, he eivät paenneet sentähden, että
pelkäsivät vihollista; he pakenivat sentähden, kun eivät saaneet
kohdata sitä mies miestä vastaan käsikähmässä, ja saman he tekevät
nytkin, jos eivät saa tapella. Heidän reppunsa ovat kohta tyhjät,
viljat heidän pelloillaan ja niityillään ovat korjaamatta. Kuinka
saattaa teidän ylhäisyytenne vaatia heitä kestämään pitkällistä
leirielämää, kun he eivät näe siitä muuta seurausta kuin alituisia
marsseja eteen- ja taaksepäin, sill'aikaa kun vihollinen estämättä
hävittää maata heidän ympärillänsä! Tämän väen kanssa ei suoriteta
liikkeitä, vaan taistellaan. Pitääksemme sotajoukkomme koossa meidän
täytyy taistella.
-- Me olemme liian heikot, meidän täytyy odottaa lisäväkeä.
-- Ja sill'aikaa, kun me saamme muutamia satoja miehiä lisää, saa
vihollinen kymmeniä tuhansia. Sill'aikaa, kun säännölliset joukkomme
ehkä saavat pari komppaniaa alokkaita lisäkseen, luopuu kenties
kaksituhatta nostoväen miestä lipuistaan. Kaunis vuodenaika menee ohi,
ja kohta tekevät syyssateet tiet mahdottomiksi kulkea. Teidän
ylhäisyytenne, meidän täytyy taistella!
-- Jos tiet tulevat mahdottomiksi kulkea, niin on siitä enin haittaa
viholliselle. Meille on eduksi, että viivytämme sitä niin kauan kuin
mahdollista.
-- Sill'aikaa, kun vihollinen elämöi tulella ja miekalla ... kun maa
vuotaa verta ... kun närkästys, katkeruus ja häpeä täyttää kaikkien
mielet! Ei, teidän ylhäisyytenne, sillä kannalla kuin asiat nyt ovat,
ei tuumita, vaan toimitaan. Meillä on nyt 9,000 miestä, ja vihollisella
tuskin on enempää kuin 12,000 yhteen paikkaan koottuna. Jos emme nyt
tohdi taistella, niin meillä kolmen viikon perästä ei ole enempää kuin
puolet näistä joukoista, jotavastoin vihollinen sillä ajalla on
kasvattanut voimansa kahta vertaa suuremmaksi. Tässä ei ole
valitsemisen varaa, meidän täytyy tapella!
-- Herra kenraalimajuri, te tiedätte minun ajatukseni ja hänen
majesteettinsa selvän käskyn. Tahtoni on, että keskeytämme tämän
puheen, ja te tekisitte paremmin, kun harjoittaisitte väkeänne edes
kaikkein yksinkertaisimpiin käsitemppuihin. Lempo vieköön, nuo miehet
tekevät kunniaa kuin rupikonnat!
-- Suvaitkaa minun vielä tehdä yksi kysymys! Aikooko teidän
ylhäisyytenne odottaa vihollista tänne?
-- Minä toimin niinkuin asianhaarat vaativat.
-- Mutta jos se käy kimppuumme, niin toivon, että pidämme paikkamme.
Asemamme on edullinen...
-- Minä olen sanonut herra kenraalimajurille, että minä toimin niinkuin
asianhaarat vaativat ja minä olen käyttävä teidän miekkaanne, jos sitä
tarvitsemme. Haluatteko olla päivällisellä luonani?
Armfelt nosti, keveästi kumartaen, kätensä hattunsa reunaan. S
-- Auf Wiedersehen!
Ja molemmat päälliköt erosivat -- Lybecker tyytyväisenä, että oli
päässyt kuulemasta muistutuksia mieheltä, jota hän sekä pelkäsi että
vihasi ja jonka rinnalla hän sotilaana tietystikin tunsi itsensä
tuhatta kertaa huonommaksi -- Armfelt sitävastoin harmissaan ja punoen
päässään keinoa, miten hän, niinkuin muinoin Themistokles, pakottaisi
ylipäällikön taistelemaan. Tuskin hän oli asuntoonsa palannut, kun jo
istui kirjoittamaan seuraavaa kirjettä vaimolleen Loviisalle, syntyisin
Aminoff, Isnäsin kartanoon:
Rakas Loviisani!
Tämä vain pikimmältään, antaakseni sinulle edeltäkäsin tiedon
mahdollisesta käynnistäni siellä, jos tulisimme voitetuiksi ja
pakotetuiksi Ruotsiin pakenemaan. Tilanne täällä on toivoton,
armeija kapinassa, ruokavarat lopussa ja ampumavarat viimeisistä
sateista perin pilaantuneet. Toivon, ettei vihollinen toki
hätyytä meitä tänäpäivänä eikä huomennakaan tässä kovin
epäedullisessa asemassa, sillä jos niin onnettomasti kävisi,
niin aavistan edeltäkäsin, että tappiomme on oleva täydellinen
ja välttämätön. Ole kumminkin hyvässä turvassa, minä pelastan
meidät kaikki, unohtaakseni sinun uskollisessa sylissäsi onnen
epävakaisuuden. Suutele pientä Kustaatani, ja anna Stoltin
harjoitella häntä ahkerasti sotatemppuihin; muutamain päiväin
kuluttua olen kenties luonanne ja kahden viikon perästä
Ruotsissa. Hyvästi! Kuolemaan asti sinun K.K.A.
Porvoossa, 4. p:nä elok. 1713.
Kenraali sinetöi kirjeen ja helisti kelloa. -- François! -- sanoi hän
uskolliselle kamaripalvelijalleen, joka oli seurannut häntä
Ranskanmaalta ja oli kyllin harjaantunut siihen aikaan ylen tärkeään
toimeensa, ymmärtääkseen puolesta sanasta isäntänsä tahdon, -- haluatko
ansaita kaksikymmentä tukaattia?
Ranskalainen naurahteli. -- Teidän armollanne on erinomainen taito
kiihoittaa intoani, muistuttaen minua siten entisistä iloisemmista
päivistä -- Valenciennes'ssä esimerkiksi...
-- Vaiti, veitikka. Ei nyt ole kysymys nuoruuden hullutuksista. Hanki
itsellesi niin pian kuin suinkin talonpoikaispuku ja ompele tämä kirje
takkisi vuorin ja päällystän väliin, mutta, älä ompele sitä kovin
taitavasti ... ymmärrätkö?
-- Eikö kovin taitavasti? Hyvä.
-- Lähde sitten kuljettamaan tyhjiä pyttyjä ja mitä muuta rojua satut
saamaan vihollisen etuvartijain ohitse. He ovat tuskin kahden
penikulman päässä täältä, Sipoossa. He ottavat sinut vangiksi,
ymmärrätkö?
-- Hyvä. He ottavat minut vangiksi.
-- Ja sitten sinut lunastetaan takaisin, ellei sinua sitä ennen
hirtetä.
Kamaripalvelija veti ilveillen suunsa irviin.
-- Toivon, että tämä kirje tulee olemaan sinun pelastuksesi. Sinua
tutkitaan -- sinä puhut itsesi pussiin -- sinua ahdistetaan,
tarkastetaan, ja kirje, joka sinun piti viedä Isnäsiin, löydetään.
Välttääksesi hirsipuuta sinä valehtelet minkä osaat meidän huonosta
asemastamme ja annat viimein, paljon tingittyäsi, houkutella itsesi
rupeamaan vihollisten oppaaksi, johtaaksesi heidät huomenna varhain
äkkiarvaamatta päällemme. On hyvin mahdollista, että Lybecker
vuorostaan hirtättää sinut palattuasi, mutta olethan siihen silloin jo
tottunut. Maltahan -- nyt muistuu mieleeni, että voisimme paeta
Mäntsälän puolelle. Sinun tulee jollakin sukkelalla tavalla huomauttaa
siitä vihollisille ja toimittaa niin, että he lähettävät sotaväkeä
meidän selkämme taa ja jos mahdollista joka taholta kiertävät meidät.
Joka taholta, kuuletko, oo, se olisi suurenmoista se! Kun ovat ottaneet
sinut hirrestä alas, niin teen sinut hovimestarikseni ja korotan
palkkasi kahta vertaa suuremmaksi.
-- Teidän armonne käskyjä olen säntilleen noudattava. Rohkenen vain
alamaisimmasti anoa...
-- Puhu vain suusi puhtaaksi. Ethän ainakaan kahtakymmentä tukaattia
lisää?
-- _Fi donc_, kuinka teidän armonne saattaa semmoista minusta ajatella?
Minä rukoilen vain kaikkein nöyrimmästi, että jos he ottaisivat minut
_liian myöhään_ alas ylhäisestä asemastani, teidän armonne siinä
tapauksessa piirrättäisi seuraavan kirjoituksen haudalleni: Tässä lepää
uskollinen velikulta, joka eli ja kuoli herransa koirankureja
täyttäessään.
-- Hyvä, hyvä, -- nauroi Armfelt, -- anomuksesi on kohtuullinen ja se
täytetään. Mutta suoria nyt tiehesi, sillä muuten pelkään, että
peräydymme huomenna.
-- Kas niin, sinä urhokas ylipäällikkö! -- huudahti kenraali
kamaripalvelijan mentyä. -- Olet kutsunut minut päivällisille tänään;
suokoon Jumala, että vuorostani voisin kutsua sinut hyvälle aamiaiselle
huomenaamuna.[19] François ei ole mikään tyhmä poika, hän on syöttävä
heille tämän tarinan kuin mämmikakun. Jospa nyt vain kiertäisivät
meidät joka puolelta! Tahtoisinpa, jumaliste, kerran saada pakotetuksi
tuon kurjan pelkurin todenteolla tappelemaan!
Päivä sai kuluneeksi, ja Armfelt oli erinomaisen hyvällä tuulella.
Vaikka olikin suorapuheinen, ei hän malttanut olla silloin tällöin
ylipäällikköä pistelemättä. Päivällispöydässä tuli puheeksi Rutger von
Ascheberg, joka yöllä karkasi Czarnieckin puolalaisten kimppuun
Kunitzin luona ja hakkasi heidät maahan. -- Czarniecki oli narri, --
puuttui Armfelt puheeseen; -- miksi hän ei vuojustanut hevosiaan ja
paennut laivastoon!
Lybecker sai pitää hyvänään tämän pilkallisen viittauksen kuuluisaan
peräytymiseensä Inkerinmaalta. Mutta Czarnieckin kohtalo lienee
herättänyt hänessä joitakin pahoja aavistuksia, koskapa hän yön
tullessa lähetti vakoojia kaikille suunnille pitämään silmällä
vihollisen liikkeitä.
Armfelt sitävastoin ratsasti sotajoukkoja tarkastamaan tullakseen
vakuutetuksi -- ilman että kukaan huomasi hänen tarkoitustaan -- siitä,
että kaikki vartijat olivat paikoillaan ja että hajalla olevat osastot
olivat helposti kokoon saatavissa. Nostoväen leiristä kuljetutti hän
salaa pois kaiken paloviinan, ja uusmaalaisensa antoi hän nukkua
täysissä varusteissa ja kiväärit ladattuina, sanoen syyksi sen, että
oli huomenna varhain lähdettävä seutua tarkastamaan.
Yö oli jo pitkälle kulunut, kun eräs vakoojista täyttä laukkaa palasi
Lybeckerin luo tuoden sen sanoman, että hän Sipoon puolelta oli kuullut
vahvan ratsujoukon lähenevän. Kohta sen jälkeen tuli toinen ja
kolmaskin, molemmat tuoden samanlaisen ilmoituksen, että vihollinen oli
liikkeellä pitkin koko linjaa Mäntsälään päin. Lybecker, jota ei
suinkaan käy soimaaminen siitä, ettei hän olisi ollut _varovainen_,
antoi heti kohta kaiken ratsuväkensä nousta ratsaille ja samota tuota
pohjoisesta päin uhattua paikkaa kohti, jonka jälkeen jalkaväki sai
käskyn lähteä liikkeelle. Kuormasto koottiin ja kaikki, mitä ei käynyt
tuota pikaa mukaan ottaminen, poltettiin tahi turmeltiin.
Armfelt raivosi. Hänen tuumansa oli ennen aikojaan tullut ilmi, mutta
hän toivoi vielä sittenkin, että vihollinen koettaisi käyttää tätä
näennäistä häiriötä hyväksensä. Mutta turhaan. Venäläiset, jotka eivät
tavanneetkaan suomalaisia valmistumattomina, eivät jatkaneet
hyökkäystään, vaan palasivat entisiin asemiinsa. Vähäpätöinen kahakka
kasakkain ja Uudenmaan ratsuväen välillä oli ainoa seuraus tästä
laajalle tähdätystä yöllisestä äkkiyllätyksestä.
Kun armeija neljä päivää ankarasti marssittuaan taas pysähtyi
Pälkäneellä, puhkesi kauan pidätetty viha Suomen armeijassa ilmi
tuleen. Upseereilla ja erittäinkin sotamiesten lemmikillä Armfeltilla
oli tekemistä saadakseen täydellisen kapinan estetyksi. -- Miksi emme
saa tapella! -- huusivat sotilaat ja syljeskelivät harmissaan sitä
kirjallista päiväkäskyä, jossa ylipäällikkö velvoitti heitä
järjestykseen ja sotakuriin. -- Miksi emme saa tapella! -- toisti
nostoväki närkästyksissään. -- Senkö vuoksi olemme niin monta
penikulmaa samonneet kotiseuduiltamme ja kärsineet kaikenlaisia vaivoja
ja vastuksia, että häpeällisesti palaisimme sinne takaisin,
laukaisematta kertaakaan kivääriämme, kun vihollinen sillä välin vie
meiltä maat ja mannut!
-- Miksikä laukkailemme ympäri maata kuin ajetut jänikset vihollisen
meitä pilkatessa ja nauraessa. Emmekö ansaitsisi, että poikanulikat
joka kylässä osoittaisivat meitä sormellaan, ja että omat naisemme
ajaisivat meidät luudan varrella takaisin!
-- Korkein päällikkömme pötkii pakoon kuin jänis rumpua! Pitääkö meidän
suvaita, että maamme kavalletaan! Pitääkö meidän suvaita, että vaimomme
ja lapsemme myydään kuin kynityt kanat ensimmäiselle moskovalaiselle,
joka säikäyttää kenraalin pakosalle!
-- Hakekaamme käsiimme suurin pönttö Pälkäneen kirkonkylästä,
pistäkäämme kenraali siihen ja heittäkäämme järveen! Vahinko pönttöä,
ei kenraalia...
-- Niin pojat, ja sitten otamme Armfeltin päälliköksemme.
-- Ja lähdemme uudelleen vihollista vastaan, vastarintaa tehdäksemme.
-- Mitä nyt, te hävyttömät lurjukset! -- ärjäisi Armfelt, joka juuri
ratsasti ohitse. -- Tunnetteko sotalakeja ja tiedättekö, mikä
rangaistus kohtaa sitä, joka pitää kapinallista puhetta korkeinta
päällikköä vastaan?
-- Hurraa! Hurraa Armfeltille! -- oli sotamiesten vastaus.
-- Eläköön kuningas! -- vastasi Armfelt. -- Malttakaa mielenne pojat!
Ei kapinaa, muuten täällä silmuksia liikutetaan. Niin totta kuin Jumala
auttaa, sanon minä teille, että me saamme tapella, jos ei tänäpäivänä,
niin jonakuna toisena päivänä. Pitäkää nyt suunne kiinni, minä menen
kenraalin luokse.
Armfelt meni ja tapasi kenraalin ankarassa sananvaihdossa nostoväen
lähettämän lähetystön kanssa, jonka johtajana oli eräs uljas nuori
talonpoika Lauri Larsson Isokyröstä, yksi heidän itsensä valitsemia
päälliköitä. Lybecker oli tavallisuutensa mukaan ottanut heidät
ylenkatseellisesti vastaan ja haukkunut heitä kulkureiksi ja
roistoväeksi, jotka eivät kelvanneet muuhun kuin rottain tavalla
syömään armeijan muonavarat suuhunsa.
Talonpojat olivat kovasti kiihkoissaan. -- Me emme kärsi mitään
herjauksia teidän puoleltanne, herra Takaperin, tai miksi teitä
sanottaneen! -- puhkesi nuori Larsson suomeksi sanomaan. -- Me emme ole
roistoväkeä emmekä kulkureita, vaan vapaita kunniallisia talonpoikia,
jotka olemme tulleet tänne uhraamaan henkemme ja veremme maamme ja
kuninkaamme edestä, emmekä semmoisten herrain haukuttaviksi, joiden
suurin miehuus on heidän suuressa suupalttisuudessaan. Me emme
ole maan hylkyväkeä, vaan pikemmin sen mehu ja ydin ja se aine, josta
Kaarle-kuningas nyt kolmenatoista vuotena on ottanut ne sotajoukot,
joilla hän on voittonsa saavuttanut. Ja sen sanomme teille, kenraali,
koska niin vähän huolitte suuren kuninkaamme esimerkistä, että jos ette
nyt anna meidän pysähtyä ja tapella, vaan aiotte vielä kerran antaa
meidän narreina juosta ympäri maata, niin me vapaat talonpojat heitämme
teille hyvästit ja palaamme jälleen kotiimme, ja sitten saatte vastata
Jumalan ja kuninkaan edessä siitä, kuinka olette tämän onnettoman maan
kanssa menetellyt.
-- Vangitse tuo petturi! -- huusi kenraali vartijasotamiehelle.
Mutta Armfelt astui väliin. -- Antakaa heidän mennä, herra kenraali, --
sanoi hän sillä ankaralla totisuudella, joka vielä toistasataa vuotta
jälkeenpäin näkyy tämän uljaan ja urhoollisen karoliinin kuvassa. --
Antakaa heidän mennä, jos henkenne on teille kallis, sillä se on
hiuskarvan varassa!
Lybecker kalpeni. -- Mitä puhutte, herra kenraalimajuri, -- sanoi hän,
annettuaan talonpojille merkin, että poistuisivat. -- Kauan olen jo
tiennyt, että tekin olette vihamiehiäni, mutta en ole uskonut teidän
rohkenevan uhmailla kuninkaan käskyjä, jotka hän minun välitykselläni
antaa. Ei, herraseni, niin helposti ette voi astua sijaani.
-- Hävetkää! -- sanoi Armfelt, nähtyään, että he olivat kahdenkesken.
-- Hävetkää, herra kenraali, noin puhuttelemasta miestä, jonka avutta
tällä hetkellä armeija olisi ilmi kapinassa. Teidän arkuutenne ja
nurinkuriset marssinne ovat saattaneet maamme viholliselle alttiiksi ja
sekä sotamiehet että nostoväen epätoivoon. Viimeisen kerran kehoitan
nyt teitä muuttamaan menettelyänne ja vastustamaan vihollista. Ellette
sitä tee, en voi enää sotaväestä vastata.
-- Se on minun asiani. Minä tottelen kuninkaan käskyjä enkä tarvitse
teidän neuvojanne.
-- Suomi on hukassa -- ja se tapahtuu teidän tähtenne! Ajatelkaa, herra
kenraali, että tämä häpeä tahraa nimeänne tulevain sukupolvien
silmissä!
-- Onko teillä mitään muuta minulle sanottavana?
-- On. Minä näen, että ummistatte korvanne sekä järjen että kunnian
käskyiltä. Hyvä on, hallitus on käytöksenne tuomitseva. Minä olen
menettelevä niinkuin velvollisuuteni ja omatuntoni vaativat. Hyvästi!
Ja Armfelt poistui, jättäen Lybeckerin neuvottomuuden ja pelon valtaan.
Kenraali alkoi jo hämärästi aavistaa, että hänen tehtävänsä oli
lopussa, ja hänen aavistuksensa kävi toteen. Peräytyminen Porvoosta oli
ratkaiseva tapaus. Talonpojat luopuivat joukoittain armeijasta, ja
suuri osa sotamiehiä seurasi heidän esimerkkiään. Muutamia viikkoja
tämän onnettoman paluuretken perästä oli Suomen sotajoukko ilman
taistelua huvennut vähempään kuin puoleen määräänsä, ja puute ja
alakuloisuus lamauttivat niidenkin rohkeuden, jotka vielä lippuja
seurasivat.


5. SISSIT.

Se kolmekymmentäkuusi miestä käsittävä ylioppilas- ja teinijoukko, joka
v. 1713 lähti Turusta sotaan, oli jo kesällä 1713 huvennut puoleen
määräänsä. Muutamat olivat kuolleet ruttoon, toiset kaatuneet
vihollisen kuulista, ja viisi tai kuusi heistä oli katsonut paremmaksi
palvella Armfeltin johdolla säännöllisten sotajoukkojen riveissä.
Sitävastoin oli Bertelsköldin maine siitä, että hän oli rohkea sissi,
koonnut hänen lippunsa ympärille kaikista yhteiskuntaluokista koko
joukon nuoria miehiä, joista hän kumminkin valitsi ainoastaan
kaksitoista kelvollisinta, lähettäen toiset Armfeltin riveihin
astumaan. Bertelsköldin vapaajoukkoon kuului siis, siihen aikaan kun
Lybecker teki kuuluisan paluuretkensä, ainoastaan kolmekymmentä miestä,
mutta miestä semmoista, jotka mieluimmin taistelivat yksi kymmentä
vastaan -- rohkeita, neuvokkaita urhoja, jotka tunsivat kaikki tienoon
sopet ja piilopaikat paremmin kuin jos olisivat olleet siellä
syntyneitä, ja jotka kuin ukkosilma syöksähtivät metsistä huolettoman
vihollisen niskaan ja yhtä äkisti jälleen katosivat, tehtyänsä sille
joka kerta niin paljon vahinkoa kuin mahdollista. Semmoisia
vapaajoukkoja hiiviskeli useampia vihollisen selän takana ja parveili
sen ympärillä joka taholla, kaapaten sanansaattajia ja kuormastoja,
karaten päälle, hakaten maahan tai vangiksi ottaen siellä täällä
liikkuvia pienempiä osastoja ja useastikin häiriten vihollisen
parhaiten harkittuja sotasuunnitelmia. Kun ei vihollinen näille
sisseille mitään voinut, kosti se useinkin heidän tekonsa mitä
hirmuisimmalla tavalla seudun asukkaille, joiden, syystä kylläkin,
luultiin olevan yksissä tuumin rosvojen kanssa ja auttavan heidän
vehkeitänsä. Myöhemmät historioitsijat, niinkuin Lencqvist, ovat
sentähden pitäneet näitä sissejä hyvin suurta turmiota tuottaneina, ne
kun kiihoittivat niin paljon viatonta verta vuodattamaan; mutta varmaa
on, että maamme on oikein omiansa "pikku sodan" käyntiin, ja jos
vapaajoukot olisivat saaneet jotakin tukea maan säännölliseltä
sotavoimalta, niin ne epäilemättäkin olisivat vaikuttaneet suuresti
maan vapauttamiseksi. Kansantaruissa elävät heidän urotekonsa vielä
tänäkin päivänä, ja vielä tänäkin päivänä kertoo vanhus pirtissään
kummasteleville kuuntelijoilleen Luukkosen, Långströmin ja Löfvingin
urotöistä -- Kivekkäistä, Härkmannin pojista ja useista muista
muinaisuuden haamuista, jotka sadun salakätköisessä hämärässä ovat
saaneet miltei jumalaistarullisen merkityksen.
Vuodesta 1710 vuoden 1713 loppuun asti oli Vanha Suomi, eli oikeammin
Viipurin läheiset seudut ja Laatokan lounainen rannikko, suomalaisten
sissien varsinaisena temmellyspaikkana. Täällä tapaammekin elokuussa
viimeksimainittuna vuonna Bertelsköldin miehineen eräässä suuressa
metsässä Kivennavan pitäjässä, lähellä Rajajokea ja Pietarista
Viipuriin vievän valtatien pohjoispuolella.
Oli yö, ja alkava syyspimeä oli jo luonut pitkät varjonsa tuuheiden
kuusien ympärille, jotavastoin leimuava nuotiotuli valaisi korkeiden,
sammaltuneiden puunrunkojen välissä olevia kiviä ja mättäitä. Sitä
myöten kuin valo välähteli tai jälleen heikkeni, kohtasi sen
haaveellinen loimu etäisempiä tai lähempänä olevia esineitä, ja tässä
epävakaisessa, liekkuvassa valossa näytti siltä kuin metsän jättiläiset
olisivat tunkeutuneet ahtaammalle valkean ääreen, sill'aikaa kuin
pöllöt lentää räpistelivät oksalta oksalle ja sudet[20] säikäyksissään
lymysivät luoksepääsemättömiin rotkoihin.
Valkean ympärillä istui tai loikoi kaksikymmentä hyvästi varustettua
venäläisiin sotaviittoihin puettua miestä, jotka olivat ottaneet sekä
vaatetavaransa että ruokansakin viholliselta. Vast'ikään he olivat
lopettaneet yksinkertaisen ateriansa ja antoivat kutakuinkin hyvällä
viinillä täytetyn hopeapikarin -- sekin sotasaalis -- kiertää miehestä
mieheen. Tuon tuostakin herätti jokin outo metsästä kuuluva ääni heidän
huomiotaan, mutta kun he, sitä tarkemmin kuunneltuaan, olivat saaneet
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 3 - 12
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2053
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 2083
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1979
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Total number of words is 3554
    Total number of unique words is 2015
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 1992
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1916
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Total number of words is 3455
    Total number of unique words is 1920
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 2109
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Total number of words is 3528
    Total number of unique words is 2058
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Total number of words is 3538
    Total number of unique words is 2033
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Total number of words is 3467
    Total number of unique words is 2012
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2064
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Total number of words is 3410
    Total number of unique words is 2066
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1924
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Total number of words is 3540
    Total number of unique words is 2009
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Total number of words is 3576
    Total number of unique words is 1915
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1841
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Total number of words is 3513
    Total number of unique words is 1990
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 2113
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1939
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2019
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1981
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Total number of words is 1083
    Total number of unique words is 783
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.