Välskärin kertomuksia 3 - 09

Total number of words is 3528
Total number of unique words is 2058
22.7 of words are in the 2000 most common words
34.0 of words are in the 5000 most common words
40.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- Konsistoriumi, -- oikaisi merimies.
-- Olkoon menneeksi! Sen perästä lyötätti korkeasti oppinut
konsistoriumi vankan rautateljen oven eteen, ja siitä päivin istuvat
linnut siivosti häkissään. Mutta nuo toiset kiljuvat sitä pahemmin ja
kokoontuvat joka päivä Ryssänmäelle äkseeraamaan. Kuulkaapa vain! Nyt
he seisattuvat neuvottelemaan joistakin uusista vehkeistä. Panenpa
alasimeni veikkaan kaatunutta savutorvea vastaan, etteivät he nyt puno
viisaita päitään tuumiakseen tutkintoasioita. Saas nähdä -- kuulkaapa
vain! Nyt saa kopin vartija, vanha Tuuli tekemistä.
Laulu oli vaiennut, ja ylioppilaat olivat seisahtuneet rantakadulle.
Heidän vähän aikaa kiivaasti neuvoteltuaan kuului joukosta yhä
äänekkäämpiä huutoja: -- karsserille! karsserille! -- Ja kohta oli koko
joukko liikkeellä yliopistolle päin, jonne merimieskin paremman työn
puutteessa seurasi heitä.
Turun kuninkaallisella yliopistolla oli siihen aikaan, niinkuin vielä
satakunta vuotta jälkeenpäinkin, vähäpätöinen huoneistonsa juuri siinä
korkeassa muurissa, joka oli kirkkomäen ympärillä lähinnä
tuomiokirkkoa; ja saman muurin sivulla, kalustohuoneen ja kirjaston
välillä, oli erityinen ulkoneva rakennus, jonka tärkeänä tehtävänä oli
olla karsserina eli koppina, joksi seppä sen oikein suomensi. Tänne
ylioppilaat nyt ohjasivat kulkunsa, ja tuskin olivat he tulleet
paikalle, kun jo uskalsivat tehdä, mitä arvattavasti eivät olisi
uskaltaneet, jos ankara ja pelätty piispa Johannes Gezelius nuorempi,
yliopiston varakansleri, olisi ollut kaupungissa, nimittäin että
suurella huudolla vaativat vangittujen toveriensa vapauttamista. --
Vangit ulos! -- huusivat he. -- Karsseri auki! Peldanus ulos!
Miltopaeus ulos! Bång ulos! Kaikki vangit vapaiksi taistelemaan
kuninkaan ja isänmaan puolesta!
Vahtimestari Tuuli, vanha eronsaanut lipunkantaja, joka oli tullut
sotaan kykenemättömäksi Lundin tappelussa, ei arvatenkaan ollut
tottumaton tällaisiin vieraisiin, sillä hän piti varansa eikä
aukaissutkaan teljettyä porttia, vaan kurkisti ainoastaan pienestä,
portin päällä olevasta, rautaristikolla varustetusta ikkunasta, ja
kysyi äreällä äänellä, "mitä tyhmyyksiä he nyt taas aikoivat tehdä?"
Pari tarkasti nakattua mädännyttä munaa ja uudistettu huuto "vangit
ulos!" oli vastaus kysymykseen, vastaus siksi selvä, ettei sitä käynyt
väärin ymmärtäminen. Tuuli pysyi kuitenkin tyynenä, mitä ei hänen
nimestään päättäen olisi voinut uskoa, ja lähti sen enempää sanasotaan
ryhtymättä katsomaan, olivatko lukot ja ristikot tarpeellisessa
kunnossa.
Ylioppilaat seisoivat hetkisen neuvottomina. Rohkeimmat ehdottivat,
että heti tehtäisiin rynnäkkö porttia vastaan ja sitä tietä väkisin
tunkeuduttaisiin karsserihuoneeseen. Toiset katsoivat helpommaksi ja
viisaammaksi, että käytäisiin kulman ympäri, tunkeuduttaisiin sisään
isosta portista, joka kaiken päivää oli auki, ja pihan puolelta
vapautettaisiin vangitut toverit. Varovaisimmat sitävastoin olivat sitä
mieltä, että miehissä mentäisiin rehtorin luo anomalla anomaan sitä,
mistä muuten voisi olla pahat seuraukset.
Ennenkuin vielä oli päätöstä tehty, keskeytyivät heidän tuumailunsa
äkisti sen johdosta, että rehtori parin konsistorin jäsenen kanssa
läheni kokouspaikkaa. Meidän on muistettava, että nuo tarmokkaat
piispat, molemmat Gezeliukset, isä ja poika, lähes kahden miespolven
ajan olivat pitäneet opiskelevaa nuorisoa Turussa ylen ankarassa
kurissa, jota muutenkin sen ajan henki vaati ja jonka nyt ainoastaan
uhkaava yleinen vaara ja ankaran esimiehen poissa-olo oli saanut
horjumaan. Kun piispa Gezelius nuorempi, joka muuten oli punaverinen ja
hyvinvoipa kasvoiltaan, tapansa mukaan tarkasteli terävillä ruskeilla
silmillään ylioppilasten joukkoa, silloin ei kukaan uskaltanut suutaan
avata eikä kättään liikauttaa muuta varten kuin osoittaakseen
rajattominta kuuliaisuutta ja nöyryyttä. Nyt hän oli poissa, mutta
polvesta polveen kulkenut kunnioitus yliopistollista virkamahtia
kohtaan ei ollut vielä ehtinyt unohtua, ja niin pian kuin rehtori
huomattiin, lensivät kaikki lakit päästä, ei hiiskaustakaan kuulunut,
ja kaikki odottivat paljain päin, mitä yliopiston lähinnä ylimmällä
päällysmiehellä oli heille sanomista.
Rehtori, professori Tammelin, oli laiha mies ja vähäpätöinen
ulkonäöltään, jota kumminkin vähän ylensi hänen papillinen pukunsa ja
se itsetietoisuuden tunne, joka näinä aikoina kieltämättä oli
jumaluusopillisen tiedekunnan tunnusmerkkejä. Hän astui nuorison
keskelle niin varmasti kuin kirkkoruhtinaan sijainen ainakin, ja
puhutteli ylioppilaita latinaksi, sillä silloin käytettiin tätä
oppineiden kieltä yleisesti kaikissa opettajain ja oppilasten välisissä
asioissa, ja tällä kertaa tapahtui se ehkäpä senkin tähden, ettei
ympärillä seisova, paikalle rientänyt väkijoukko pääsisi selville
yliopiston sisällisistä riidoista. -- Mitä tämä melunne tarkoittaa? --
sanoi hän. -- Miksikä tulette tänne aseiden kanssa, ja mikä on syynä
siihen meteliin, joka jo useita viikkoja on häirinnyt yliopiston rauhaa
ja sitä kunnioitusta, jota olette velvolliset sen säännöille
osoittamaan?
Gabriel Peldan,[14] sen urhean Israel Peldanin veli, joka tällä kertaa
istui arestissa, astui nyt joukosta esiin, kumarsi syvään rehtorinsa
edessä ja vastasi kysymykseen pelkäämättä ja yhtä sujuvalla
latinankielellä kuin oppinut professorikin. -- Teidän jaloutenne, --
sanoi hän, -- tuntee paljon paremmin kuin me halvat oppilaat sen hädän
ja vaaran, johon maa on joutunut moskovalaisten äkkiarvaamattoman
päällekarkauksen johdosta, ja tietää, kuinka kruunun käskynhaltija on
kuuluttanut, että ylioppilaidenkin on saatava aseet ja harjoitettava
vihollista vastaan lähtemään. Minä uskallan sanoa sen, ja me kaikki
tulemme sen verellämme todistamaan, että me ylioppilaat suurimmalla
halulla ja innolla tahdomme tätä korkeata käskyä totella ja mielellämme
kuolla urhoollisen kuninkaamme ja rakkaan isänmaan edestä. Mutta nyt
ovat, kenties vastoin teidän jaloutenne tietoa ja tahtoa, muutamat,
joiden tarkoitukset maan ja meidän suhteen eivät ole rehellisiä,
asettaneet kaikenlaisia esteitä ja viivykkeitä tämän meidän hartaimman
halumme tielle. Ja kun me, niistä huolimatta, olemme käskettyihin
sotaharjoituksiimme kokoontuneet ja kenties liian isolla äänellä hyvän
tarkoituksemme ilmaisseet, on muutamat meistä kapinannostajina suljettu
karsseriin ja sillä tavoin estetty isänmaata palvelemasta. Sentähden
olemme, nöyrää kuuliaisuuttamme ja kunnioitustamme teidän jaloutenne
käskyille muuten osoittaen, tulleet tänne alamaisuudessa rukoilemaan
vangittujen toveriemme vapauttamista, että me kaikki, niin pian kuin
mahdollista on, voisimme sotaan lähteä ja että kuninkaallisen
majesteetin tahto siten, mitä meihin tulee, pian täytettäisiin,
-- Teidän nöyrä puheenne, Peldanus, -- vastasi rehtori, -- ei sovi
oikein yhteen sen röyhkeän käytöksen ja sen melun kanssa, joka täällä
juuri yliopiston pyhien muurien juurella on omansa ajamaan sen
rauhalliset runottaret pakosalle. Nuoret miehet, te erehdytte suuresti,
jos luulette isänmaan vaaraa voitavan poistaa uhkauksilla ja hälinällä,
kun kaikkien pelastus voidaan saavuttaa vain kaikkien yksimielisyyden
avulla. Yliopiston viranomaiset eivät tietysti ole voineet asettua
maaherran käskyä vastaan, mutta eivät tahdo myöskään tinkimättä totella
sitä, mikä on julkisesti lakia ja asetusta vastaan. Yliopiston
sääntöjen viimeisen luvun toisessa pykälässä sanotaan selvästi:
_Studiosi habebunt vacationem militice, cujuscunque sortis sint
conditionis_[15]
-- Teidän jaloutenne suvaitkoon muistaa heti sen jälkeen seuraavat
sanat: _nec sub quocunque denique titulo ad eam inviti trahentur_[16]
vastasi Peldanus, johon nähtävästi oli tarttunut tuo tavallinen
akateeminen väittelynhalu, niinpian kuin ruvettiin puhumaan roomalaista
kieltä.
Hieno puna rehtorin poskilla osoitti, että muistutus oli sattunut,
mutta hän katsoi parhaaksi olla rupeamatta mihinkään vastaväittelyyn.
-- Konsistoriumi, -- jatkoi hän, -- on tarkoin punninnut sen suuren
vaaran, joka uhkaa Suomen tulevaisuutta, jos opiskeleva nuoriso, joka
on kutsuttu aikanaan maan virkoja hoitamaan ja sen valistuksesta
huolta pitämään, kaatuisi vihollista vastaan taistellessaan ja siten
pitäisi tulevia sukupolvia raakuudessa ja pimeydessä. Juuri sentähden
ovat yliopiston hallitusmiehet katsoneet tarpeelliseksi lykätä
sotaharjoitukset toistaiseksi, kunnes kuninkaallinen neuvoskunta on
ehtinyt antaa päätöksensä meidän alamaisten epäilyksiemme johdosta,
ja myöskin antaneet kurittaa niitä teidän joukostanne, jotka
malttamattomimmin ovat käyneet näitä teidän esimiestenne viisaita
toimenpiteitä tyhjäksi tekemään. Nyt on tästä kumminkin jo varmoja
tietoja saapunut, ja asianomaiset ovat säätäneet, että vain
kaksikymmentä miestä, jotka ovat ruumiiltaan kookkaat ja vahvat, mutta
opin harjoituksiin vähemmän halulliset, tulee lähteä sotaan, mutta muut
pysykööt rauhallisesti alallaan _in literis et artibus_.[17] Nuoret
miehet, teidän alkujaan hyvään aikomukseenne nähden ja ajan vaatimuksia
huomioon ottaen tahdomme me, teidän esimiehenne, tällä kertaa antaa
teidän vähemmän soveliaan käytöksenne anteeksi ja laskea vapaiksi
toverinne, jotka karsserissa istuneet ovat, sillä ehdolla, että te
noudatatte kuninkaallisen hallituksen käskyä ja itse valitsette
joukostanne nuo kaksikymmentä sotilasta. Menkää siis rauhassa te muut,
ja palvelkaa maatanne ei melulla ja uhalla, vaan kiitettävillä teoilla.
Näin puhuttuaan poistui rehtori, jättäen koko tämän nuoren joukon
neuvottomuuden ja epäilyksen valtaan. Mieluinen ei ollut se sanoma,
että vain harvat heistä oli valittava vuodattamaan vertansa isänmaan
edestä. Heidän innostuksensa ei ollut sitä laatua, joka, ollen sanoissa
mahtava, kuohahtaa maljan ympärillä ja huomenna jo on riutunut. He
olivat aikansa ja kansansa tosi poikia, valmiita lähtemään -- ei
koreihin juhlapitoihin, vaan raudankovan aikakauden tositoimiin, ja he
tunsivat itsensä, samoin kuin koko Ruotsin ja Suomen kansa siihen
aikaan, kyllin väkeviksi taistelemaan vaikka koko maailmaa vastaan.
Sentähden masensi vanhuuden viisas varovaisuus kuin kylmä sadekuuro
heidän nuorekasta intoaan, ja muutamat rohkeimmat uskalsivat ehdottaa,
että heti kohta ja sen enempää lupaa kysymättä samottaisiin vihollista
vastaan. Toiset taas muistuttivat, että kenraali Lybecker jo silloin
oli kovissa vihoissa yliopiston varakanslerin, piispa Gezeliuksen
kanssa, ja luultavasti tulisi puoltamaan heidän uppiniskaisuuttaan,
piispaa suututtaakseen. Mutta Lybecker ei ollutkaan mies innostamaan
suomalaisten ylioppilaiden isänmaallista mieltä. Inhon huudahdus kuului
heti kohta, kun hänen nimeään mainittiin, ja kun kohta sen jälkeen
vangitut laskettiin irti, päätettiin vastustamatta mukautua rehtorin
käskyihin.
-- Se aika tulee vielä ja tuleepa ennenkuin soisimmekaan, jolloin
jokainen meistä, joka voi pyssyä hoitaa, saa tapella oman kynnyksensä
edessä, -- sanoi viisas ja reipas Gabriel Peldan tulevia tapahtumia
aavistaen.
-- Mutta minä tahdon mennä nyt heti kohta vihollista vastaan -- ja minä
-- ja minä -- ja minä, -- huusi viisikymmentä innokasta ääntä yhtä
haavaa. Ja samassa alettiin kiistellä siitä, kuka olisi pääsevä noiden
kahdenkymmenen joukkoon ja vannottiin, kaikkien muinaisajan jumalain ja
jumalattarien nimessä, ettei kukaan ollut "opin harjoituksiin vähemmin
halullinen" kuin puhuja itse, ja jos ruumiin voimaa kysyttäisiin, niin
sopisihan koettaa heti kohta. Pyrkivien luku oli ylen suuri; täytyi
viimein vetää arpaa. Ne, jotka saivat sota-arvan, kiinnittivät sen heti
kohta uljaasti lakkiinsa, jotavastoin ne, jotka tuomittiin kirjan
ääressä pysymään, närkästyksissään ja pahoilla mielin polkivat
arpalippunsa jalkoihinsa.
Kun arpa oli vedetty, syntyi noiden kahdenkymmenen onnellisen kesken
puhe siitä, kuka heidän keskuudestaan olisi korpraaliksi valittava.
-- Simon Bång olkoon korpraalimme! -- huusivat useimmat äänet, ja Simon
Bång nimitettiin paikalla toimeensa. Hän oli yksi noista kahdeksasta
rauhanhäiritsijästä, jotka olivat karsserissa olleet, ja oli hän joukon
hartevimpia miehiä. Mutta Simon Bångilla oli epäilyksensä ja hän
ilmoitti ottavansa tarjotun arvon vastaan ainoastaan sillä ehdolla,
että joukkoa samalla johtaisi sotaan harjaantunut kapteeni.
-- Joutavia! -- sanoivat muutamat. -- Joka yksinään on ajanut
yksitoista kisälliä pakoon Kerttulinmäellä, voi myöskin yksinään
hajoittaa kokonaisen vihollisen armeijan.
-- En peruuta sanojani, -- vastasi Bång, joka oli yhtä hyvin tunnettu
voimastaan kuin itsepäisyydestään.
-- Bång on oikeassa, -- sanoi Peldan. -- Mutta kenenkä valitsemme?
Täällä ei ole yhtään oikeata karoliinia enää kaupungissa, paitsi nilkku
Tavast, kädetön Ridderstorm ja juoppo Falström. Jos menemme Lybeckerin
luo ilman omaa päällikköä, niin hän pistää meidät riveihin, tai antaa
meille miehen, joka on häneltä oppinut peräytymään.
-- Jos herrat haluavat päällikökseen ja toverikseen kunnon karoliinin,
joka on ollut tulessa vähän jo ennenkin, niin olen minä valmis siksi
rupeamaan, kunnes korkein päällikkyys osoittaa minulle toisen paikan,
-- kuului yht'äkkiä voimakas miehen ääni virkkavan. Ylioppilaat
kääntyivät päin ja näkivät tuon jo ennenmainitun, merimiehen
vaatteisiin puetun pitkän miehen, joka oli astunut maihin
pommerilaisesta kaljaasista. Simon Bång tuskin ylettyi tämän
jättiläisen olkapäiden tasalle.
Kysyttiin vähän kummastellen, kuka hän oli.
-- Köyhä karoliini, niinkuin jo olen sanonut, ja nimeni on Kustaa
Aadolf Bertelsköld.
-- Oletteko kreivi Bertelsköld, henkivartijarakuunoita -- kuninkaan
seuralaisia -- hän, joka on taistellut niin urhoollisesti kaikissa
kuninkaan voitoissa -- hän, joka haavoittui Pultavan luona ja joutui
Dnieperin luona vangiksi? -- kysyivät useat äänet yhtä haavaa,
ihmetellen ja kunnioittavasti, mistä voi nähdä, että urhoollisen
kreivin sankariteot tunnettiin hänen isänmaassaankin.
-- Sama mies olen ja minulla on ollut kunnia olla läsnä kuninkaallisen
majesteetin voitoissa, vaikka miekkani niissä ei ole toimittanut sen
enempää kuin halvimman sotamiehenkään, -- vastasi Bertelsköld. --
Elämäni vaiheet sen jälkeen on pian kerrottu. Olin kahdeksan kuukautta
vankina, karkasin sitten Puolaan ja Saksaan, ja minun onnistui viimein
Pommerin kautta päästä tänne Turkuun, tarjoamaan jälleen vähäistä
apuani isänmaalleni.
-- Hurraa! Hurraa! Bertelsköld olkoon kapteenimme! Eläköön kuningas!
Eläköön Bertelsköld! -- riemuitsivat ylioppilaat.
-- Nyt se käy niinkuin tanssi! Me ajamme moskovalaiset kotiinsa suureen
Novgorodiin! -- huudettiin.
-- Hyvät herrat, -- sanoi Bertelsköld, ja hänen kaunis miehekäs äänensä
kuulosti hiukan surunvoittoiselta, -- oli aika, jolloin minäkin
ryntäsin eteenpäin yhtä voitonvarmana kuin kaikki muutkin. Monet
tuhannet miehistämme ovat kuolleet tai vankina -- voitonseppelemme on
lakastunut, vaikka väkemme vertaista ei ole ollut toista -- kaikesta
tästä olen sittemmin oppinut sen, ettei saa halveksia vihollista, joka
on oppinut sotataidon meiltä itseltämme ja joka aina voi asettaa
tuhansien voiman yksityisen urhoutta vastaan. Nähdessäni vast'ikään sen
iloisen rohkeuden, jolla kaikki ylioppilaat kilvan pyrkivät kuninkaan
ja maan puolesta sotimaan, sanoin itsekseni: Vielä saatamme toivoa,
saatammepa totta tosiaan vielä voittaakin, sillä tuommoisia olemme
kaikki! Emme tiedä, mitä pelko on. Mutta me tarvitsemme viisautta
voittaaksemme. Ei mitään ylimielisyyttä, hyvät herrat. Meillä on
edessämme vihollinen, josta voi tulla vaarallinen, jos arvaisimme hänet
halvemmaksi kuin mitä hän on. Minä otan tarjouksenne vastaan, minä
rupean kapteeniksenne ja johdan teitä niin kauan kuin muilta toimiltani
saatan, ja niinkuin minä vannon nyt teille rehellisen, viimeiseen
veripisaraani asti kestävän toveruuden valan, niin tulee teidänkin
vannoa minulle sotilaan kuuliaisuus.
-- Sen vannomme! Ole vain johtajamme! Vie meidät paikalla vihollista
vastaan!
-- Jos se on mahdollista, lähdemme jo huomispäivänä. Jumala suokoon
meille onnea, hyvät herrat, että jotakin saisimme aikaan köyhän maamme
hyväksi. Ainakin tiedämme sen puolesta taistella ja sen puolesta
kuolla. Eläköön Kaarle-kuningas!
-- Eläköön Kaarle-kuningas! Aseihin! Aseihin!


2. ISONVIHAN KLINGSPOR.

Jo kauan oli itäinen taivas ollut synkässä pilvessä, ja myrskyilma
uhkasi. Niinkuin purjehtija kaukaisella ulapalla vähitellen näkee veden
mustenevan ukonpilven noustessa taivaanrannalta, ja levottomana kääntää
silmänsä ja korvansa sinnepäin, ollakseen varuillaan vaaraa vastaan,
samoin oli Suomi jo kymmenen vuotta silmin tähystellyt, korvin
kuunnellut pitääkseen itäisistä ajanmerkeistä vaarin. Salamoita
välähteli alinomaa noista synkistä pilvistä; mutta ne olivat vielä
loitolla, ja niiden jyrähdyksiä heikensi niiden etäisyys. Vielä
toivottiin rajuilman ohitse kohahtavan, kun äkisti Pultavan nimi
hirvittävän ukkosen pamauksen tavoin vieri idästä länteen, ennustaen
uhkaa ja vaaraa. Siitä hetkestä alkaen oli turvallisuus kadonnut tältä
puolen Pohjanlahden. Joka illalla meni levolle, kysyi Jumalalta, mikä
aurinko mahtanee huomenna paistaa, ja kuunteli yön pimeydessä jokaista
outoa ääntä metsänrannasta tai järven selältä. Joka meni töihinsä
kedolle, teroitti kotiin jääviä lapsia rientämään sanaa tuomaan, jos
jotakin kummallista kuuluisi naapuristosta, ja joka lähti matkalle,
puhutteli ennen lähtöään naapureita, että nämä tarkoin katsoisivat
hänen taloaan, jos jotakin tapahtuisi. Vanha metsästäjä koetteli joka
ilta pyssynsä hanaa; äiti kiitti joka aamu Jumalaa, että hänen
pienoisensa vielä olivat tallella; poikalapset olivat sotasilla;
tytärten rukinpyörät herkesivät surisemasta, kun joku vieras näkyi
ovessa, ja talon koira alkoi ulvoa kuultuaan pyssynlaukauksen
läheisestä metsästä. Kun joku matkustaja tuli, sateli hänelle
kysymyksiä, ja jo hänen katsannostaan koetettiin arvata, oliko
vihollinen jo käynyt rajan yli. Ihmiset, jotka pitivät huolta
huomisesta, kylvivät naurismaita erämaihin hätäajan varalle. Toiset
muurauttivat salaisia kellareita omaisuuttaan tallettaakseen, ja moni
lähetti jo aikaisin hopeansa Ruotsiin. Kaupungit harjoittivat jäljellä
olevia nuorukaisiaan aseita käyttämään ja asettivat vartijoita teiden
varsiin, saadakseen aikanaan tiedon, jos jotakin outoa kuuluisi. Kansaa
kokoontui joka sunnuntai lukuisammin kuin koskaan ennen kirkolle,
saadakseen tietoja sodasta, ja kesken sotarukouksen tapahtui monesti,
että kaikki syöksähtivät ulos, kun jokin huuto kuului tieltä tahi
aisakellon ääni häiritsevästi kaikui tuolta puolen järven. Näinä
aikoina oli kivääri suurempiarvoinen kuin hopeinen taskukello,
ruostunut miekka oli parempi kuin paras aura, ja lähinnä Jumalaa oli
Kaarle-kuningas ensimmäinen ja viimeinen sana, ensimmäinen ja viimeinen
toivo, jonka luultiin voivan torjua uhkaavan vaaran.
Seitsemäntenätoista sadantena ja kymmenentenä Kristuksen syntymän
jälkeisenä vuotena puhkesi myrsky pauhaamaan. Aluksi se pyyhkäisi pois
vain Suomen itäiset linnat, heikkeni sitten vähäksi aikaa, mutta
puhkesi ennen pitkää uudelleen tuhotakseen maan eteläisen osan ja
sitten, vastustamatonna kuin sallimus, temmatakseen mukaansa koko
sisemmän ja pohjoisen osan tätä avaraa maata. Luonto ja ihmiset
näyttivät liittoutuneen yhteen sen etenemistä auttamaan, ja kun se
viimeinkin asettui, olivat sen aallot iäksi päiväksi huuhtoneet pois
kaakkoisen osan Suomen nientä.
Tuskin oli pikaviesti tuonut tsaari Pietarille tiedon Maunu Stenbockin,
Helsingborgin luona saavuttamasta voitosta, kun tsaari jo aavisti, että
Stenbock voisi uudistaa Kaarle X:n ja Kaarle XII:n vaarallisen
yrityksen, menemällä salmen yli Seelantiin pakottamaan Tanskaa
rauhantekoon. Tämän hän tahtoi estää ja päätti tavallisella tarmollaan
antaa Ruotsille muuta ajattelemista. Hänellä oli ilmankin vanha
velka-asia vuodelta 1706 Viipurin kanssa selvittämättä, ja hän antoi
sentähden heti kohta Retusaarelle kerättyjen sotajoukkojensa marssia
jäätä myöten Suomeen. Helmikuun 22. päivänä 1710 tulivat nämä joukot
Vehkalahden kautta Viipurin tienoille, mutta jatkoivat marssiaan ja
asettivat leirinsä Hietalaan ja Airontaipaleeseen, kolmen penikulman
päähän kaupungista, vallituksen avulla katkaistakseen viipurilaisilta
kaiken yhteyden sisämaan kanssa. Venäläisten voima oli noin 18,000
miestä ja 15 kanuunaa, ja heitä johtivat Apraksin, Bruce ja Birckholz;
sotamiehet asuivat lumesta luoduissa kojuissa ja kärsivät paljon kovan
pakkasen kourissa. Kenraali Lybecker oli neuvoskunnan käskystä
peräytynyt Viipurista. Häntä lähinnä korkein päällikkö oli eversti
Sakarias Aminoff, iäkäs sotavanhus, joka tuskin voi vuoteeltaan nousta,
jonka tähden urhoollinen eversti Maunu Stjernstråle valittiin linnan
päälliköksi. Hän oli oikea urho Kaarle XII:n tapaan, kyvykäs ja
tarmokas, ja kun hänellä oli linnassa 4,000 urhoollista miestä ja hyvät
varastot, ei kukaan epäillyt hänen voivan vastustaa vihollista ainakin
niin kauan, kunnes Lybecker ehtisi apuun.
Koko Suomen, koko Ruotsin, kaikkien pohjoismaiden silmät olivat nyt
Viipuriin ja Lybeckeriin luodut. Ruotsi oli jo sitä ennen menettänyt
Pähkinälinnan, Narvan ja Nevanlinnan; Viipuri oli nyt valtakunnan
itäisen rajan ja Suomen viimeinen vankka avain. Etupäässä Lybeckeristä
riippui pelastus. Saamme pian nähdä, kuinka hän käsitti tämän asemansa
tärkeyden.
Pommitus alkoi, linnantornin huippu ammuttiin alas ja kaupunki syttyi
kolme kertaa tuleen, mutta joka kerta sammutti linnanväki liekit.
Huhtikuussa, kun meri oli jäistä puhdistunut, asettui vahva venäläinen
laivasto yliamiraali Apraksinin johdolla Viipurin ulkopuolelle, tukki
sataman suun upottimilla ja toi lukuisia lisäjoukkoja piirittäjien
avuksi. Tsaari itse tuli kohta sen jälkeen järeän tykistön kanssa,
ja Venäjän yhdistetyn armeijan miesluku nousi nyt 23,000:een;
sitäpaitsi sillä oli 80 kanuunaa ja 26 mörssäriä. Yötä ja päivää
satoi pommeja ja tulisia kuulia onnettomaan kaupunkiin. Stjernstråle
vastasi tervehdyksiin parhaan kykynsä mukaan. Hietalan luona, toisella
puolen Kivisiltaa, on kivi, jota vielä tänäkin päivänä sanotaan
Kasakankiveksi. Tälle kivelle kerrotaan tsaarin nousseen kaupunkia
tarkastelemaan ja ryntäyssuunnitelmiaan tekemään. Linnanväki havaitsi
sen eräänä päivänä ja tähtäsi kanuunan kiveä kohti. Mutta lähellä oleva
kasakka huomasi vaaran, sai vaivoin tsaarin astumaan alas ja kävi itse
hänen sijaansa. Tuskin oli se tapahtunut, kun kuula jo tulla suhahti
linnasta ja vei kasakalta pään. Mutta tsaari ei viipynyt kauan täällä,
vaan palasi Pietariin, annettuaan ankaran käskyn valloittaa Viipuri,
maksoi mitä maksoi.
Puolustajat vuosivat verta, varat vähenivät. Lybecker oli kohta
ahdistetun kaupungin ainoa toivo. Hänen joukkonsa varassa, jonka apuna
oli nostoväkeä koko maasta, oli nyt Suomen avain.
Ja kuka oli tämä Lybecker, jota kaikkien silmät vartioitsivat? Hän oli
yksi niitä, jotka, jos olisivat pysyneet syrjäisemmässä asemassa, eivät
olisi parempia eivätkä pahempia kuin useimmat muutkaan kuolevaiset,
mutta joiden huono maine historian lehdillä on kallis korvaus siitä
ylhäisestä sijasta, jolle sallimus heidät asetti heidän omaksi
turmiokseen ja kansojen onnettomuudeksi.
Kenraaliluutnantti parooni Yrjö Lybecker oli urhoollisena ja onnen
auttamana sissipäällikkönä saavuttanut kuninkaansa suosion, mutta oli
korkeampaan päällikkyyteen perin kykenemätön. Vielä vähemmän hän kykeni
näin vaarallisena aikana pitämään vaipuvaa Suomea pystyssä ja
yhdistämään sen viimeisiä urhoollisia voimia viisaaksi, pontevaksi
puolustukseksi. Ihmisenä hän pilasi maineensa sillä kurjalla
ahneudella, joka aina harrastaa omia pieniä mielitekoja silloinkin, kun
ajan vaarat enemmän kuin milloinkaan ovat suurten aatteiden tarpeessa.
Sotapäällikkönä hän oli osoittanut perinpohjaisen kykenemättömyytensä
kuuluisalla, v. 1708 Inkerinmaahan tehdyllä retkellä. Tällä retkellä
hän olisi näet 14,000:n miehen avulla voinut muuttaa pohjoismaiden
kohtalot hävittämällä Pietarin uuden kaupungin, mutta hän antoi
Apraksinin säikäyttää itsensä kavalalla kirjeellä, joka keinoteltiin
hänen käsiinsä ja jossa uhattiin 40,000:n venäläisen avulla estää hänet
merenrantaan palaamasta. Ei ikinä ole loistavampaa sotatekoa kurjemmin
pilattu, ei koskaan ole häpeällisempää pakoretkeä tehty. Niin päätön
oli hänen paluunsa luulotellun ja näkymättömän vihollisen tieltä, että,
paitsi muiden sotatarpeiden tuhoa, 6,000 hevosta ammuttiin tai
vuojustettiin jotta Lybecker sitä pikemmin pääsisi yhtymään Ruotsin
laivastoon, jota Anckarstjerna komensi.
Ei ole siis ihme, että hänen nimensä jo 1710 oli Suomessa huonossa
maineessa. Hänen myöhempi, onneton elämänuransa teki tämän nimen vielä
vihattavammaksi. Totta kyllä on, että hänen sotavoimansa olivat
riittämättömät ja varastot huonot, mutta eipä vihollinenkaan, ensi
kertaa maahan hyökätessään, ollut paremmin varustettu. Lybecker löi
laimin tilaisuuden käydä heti maaliskuussa taudeista ja vilusta
heikontuneen venäläisen sotajoukon kimppuun ja vetäytyi sen sijaan
takaisin, saman mielettömän pelon valtaamana, mikä ajoi hänet pois
Inkerinmaasta, ja vihollinen sai siten aikaa vahvistaa voimiaan, kunnes
taistelun toiveet päivä päivältä kävivät yhä epätasaisemmiksi ja
Viipurin kukistuminen joka hetki yhä välttämättömämmäksi.
Eräänä kauniina iltapäivänä kesäkuun alussa istui kenraali
pääkortteerissaan Keltissä, tarkastellen sotarahaston tilejä, jotka,
niinkuin tavallista oli, osoittivat paljon enemmän maksamattomia
laskuja ja palkkoja kuin rahavaroja. Helle vähin haittasi urhoollista
kenraalia; hän oli siirtänyt tekotukkansa syrjään, nuuskarasia oli
vankalla tammipöydällä hänen vieressään, ja tuon tuostakin hän siemaisi
uusia voimia kirnupiimäastiasta, jonka sisällys oli siellä täällä
jättänyt selvästi näkyviä jälkiä pöydälle levitettyihin tilikirjoihin.
Siitä hyväntahtoisesta hymystä päättäen, joka silloin tällöin väreili
tämän korkeata luottamusta nauttivan miehen ohuilla huulilla, hän
näytti tässä työssä olevan oikealla alallaan -- ollen siinäkin kohden
kuuluisan sotamarsalkka Klingsporin esikuva, hänen, jonka Suomen kova
onni sata vuotta myöhemmin asetti samalla menestyksellä samaa
menettelytapaa uudistamaan -- kaksi Fabiusta, jotka kumpikin _cunctando
restituit rem_ -- vihollisen erinomaiseksi mielihyväksi.
-- Mitäs nyt, Rydholm, sanoi hän sotakamreerille, joka tarpeellisen
välimatkan päässä odotti tarkastuksen tulosta; -- 134 talaria
saappaisiin uusmaalaisille? Ja talari joka parista? Ne pieksusuutarit
olisi hirtettävä...
-- Miehistö on useita viikkoja käynyt avojaloin, teidän
ylhäisyytenne...
-- Ja yhtä hyvin he pyrkivät vihollista vastaan marssimaan! Kylläpä
kruunua nyljetään! Sarkaa hämäläisille? Jos heidän vaimonsa ja
tyttärensä ovat niin tuiki laiskoja, etteivät voi kutoa vaatteita
miesväelleen, niin menkööt miehet tuhannen kattilaan.
-- Teidän ylhäisyytenne, he ovat jo kauan käyneet ryysyissä.
-- Ja yhtä hyvin tahtovat tapella! Selkäänsä pitäisi heidän saada...
Mitä tämä on? Sata tynnyriä rukiita Hämeenlinnaan hankittava? Oletteko
hullu?
-- Pohjanmaan nostoväki on tulossa, eikä ole leivänpalaakaan heitä
varten varalla.
-- Jos neuvoskunta on lähettänyt roistoväkeä niskoillemme, niin
pitäköön itse huolen heidän ravinnostaan. Pyyhkikää pois, se ei koske
minua... Herra, te olette vastoin suoraa käskyäni antanut maksuja
suorittaessanne tukaatin käydä 14 talarista.
-- Teidän ylhäisyytenne, -- änkytti sotakamreeri...
-- Ei vähemmästä kuin 15 talarista, mies! 15 talarista ja 1 äyristä, ei
hituistakaan sen alle. Piru teidät perii, herra, jos annatte käydä 15
talaria vähemmästä; saatte itse maksaa eron.
Sotakamreeri aikoi sanoa jotakin. -- Teidän ylhäisyytenne ei kenties
tiedä, mitä häjyt kielet sanovat rahanvaihetuksista...
-- Vai niin? Mukistaanko? Puhukaa suunne puhtaaksi, herra; mitä ne
sanovat? Kai ne ovat taas olleet kieltään pieksämässä, nuo kielikellot,
joilla ei ole enemmän ymmärrystä eikä häpyä kuin vanhalla
hevoskaakilla! Mitä ne roistot sanovat rahanvaihetuksista?
-- He sanovat ... pyydän, ettei teidän ylhäisyytenne pahastuisi...
-- No? Otan kai lahjoja venäläisiltä?
-- Sitä eivät julkea edes pahimmatkaan panettelijat sanoa teidän
ylhäisyydestänne.
-- No? Puhukaa suunne puhtaaksi tai suorikaa tiehenne!
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 3 - 10
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2053
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 2083
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1979
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Total number of words is 3554
    Total number of unique words is 2015
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 1992
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1916
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Total number of words is 3455
    Total number of unique words is 1920
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 2109
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Total number of words is 3528
    Total number of unique words is 2058
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Total number of words is 3538
    Total number of unique words is 2033
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Total number of words is 3467
    Total number of unique words is 2012
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2064
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Total number of words is 3410
    Total number of unique words is 2066
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1924
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Total number of words is 3540
    Total number of unique words is 2009
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Total number of words is 3576
    Total number of unique words is 1915
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1841
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Total number of words is 3513
    Total number of unique words is 1990
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 2113
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1939
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2019
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1981
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Total number of words is 1083
    Total number of unique words is 783
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.