Välskärin kertomuksia 3 - 05

Total number of words is 3565
Total number of unique words is 1992
24.7 of words are in the 2000 most common words
34.0 of words are in the 5000 most common words
39.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kolmessa suuressa paksussa nidoksessaan on vain ohimennen ja muutamalla
rivillä kertonut kauniin kreivittären käynnistä eikä sanallakaan
koskettanut hänen pukuaan. Se vain on varmaa, että hänen ohimollaan
oleva ainoa timantti ei heloittanut kirkkaammin kuin ne kaksi, jotka
luonto oli luonut vähän alemma, ja että musta samettihame, joka oli
aiottu tehostamaan kaulan valkoisuutta, ei ollut niitä mustia kiharoita
pehmeämpi, joita laitellessaan kreivitär ei koskaan täydellisesti
taipunut muodin orjuuden alaiseksi, vaan noudatti sitä ainoastaan sen
verran kuin se hänelle sopi.
Bertelsköld astui muutamia askelia eteenpäin, mutta pysähtyi jälleen.
Ensi kerran elämässään häntä pelotti, sillä tämä oli ensi kerta, kun
hän omasta mielestään ei ollut menetellyt avonaisesti ja
ritarillisesti.
Vaikka välillä oli kaksi pimeätä huonetta, kuuli kreivitär kuitenkin
raskaiden karoliinilais-saappaiden askelet, kohotti keveästi päätään ja
virkkoi saksaksi: -- Tekö se olette, rakas Törnflycht? Astukaa sisään,
_mon page_!
-- Luutnantti Törnflycht, kreivi Piperin lanko -- kreivittären
hovipalvelija! häneksikö minua luullaankin! ajatteli kreivi
Bertelsköld, rohkaisi mielensä, astui vieläkin pari askelta eteenpäin
ja tuli lamppujen valopiiriin. Samassa astui toisesta huoneesta
kreivittären puolalainen hovimestari häntä vastaan, tarttui häntä
kovasti käsivarteen ja sanoi samalla äänellä, joka juuri vähän ennen
oli portaissa kuiskaten puhunut: -- Ettehän olekaan oikea mies? Kuka
olette ja kuinka olette rohjennut tunkeutua tänne?
Bertelsköld irroitti hiljaisesti kätensä ja kuiskasi, miehen
kysymyksistä huolimatta:
-- Kuka on tuo nainen?
Turha kysymys! Hän jo kyllä aavisti, kuka se oli.
Nuoren sotilaan sävyisyys vietteli hovimestarin harhaan ja hän kävi
niin rohkeaksi, että tarttui Kustaata kaulukseen heittääkseen hänet
ulos ovesta. -- Te vintiö, te yöjuoksija, -- sanoi hän, -- uskallatteko
tulla uhkaamaan armollista kreivitärtä? Te lurjus! Te miehistä
mitättömin! Kyllä minä opetan...
Jos siinä olisi ollut saapuvilla ken muu hyvänsä kuin Aurora
Königsmark, olisi nuori mies menettänyt malttinsa jo tämän puhuttelun
ensi osaa kuullessaan. Mutta toinen osa oli jo kuitenkin liikaa.
Vastaamatta kävi Bertelsköld hovimestarin rintaan, nosti hänet
lattiasta ylös, riiputti häntä edessään suoralla kädellä, kantoi ovelle
ja heitti hänet jotensakin kovakouraisesti pimeään käytävään. Mies
parka ällistyi niin pahanpäiväisesti, ettei käytävän lattialle
pudotessaan saanut sanaakaan suustaan.
Melusta häiriytynyt kaunis kreivitär unohti kokonansa äskeisen
asentonsa, kavahti ylös ja soitti kamarineitsyttään sisään. Mutta jo
ennenkuin neitsyt ennätti tulla, seisoi Kustaa huoneen ovella. Luonto
ei ollut koskaan aikonut häntä hovimieheksi, mutta olihan hän elänyt
kolme iloista vuotta hovissa, ja vaistomaisesti hän tunsi olevansa
velvollinen antamaan tälle kauniille vallasnaiselle selityksen
odottamattomasta tulostansa.
Hän mainitsi nimensä, sanoi erehtyneensä portaista ja pyysi, ettei
hänen armonsa panisi pahaksi, että hän vastasi: minä! kun häneltä
kysyttiin: tekö siinä olette?
Selitys otettiin armollisesti vastaan. Herttainen hymy, yksi noita
hymyjä, jotka saattoivat puolen maailmaa haltioihinsa, väreili
kreivitär Königsmarkin huulilla. Nuoren kreivin suora selitys, ehkäpä
myös hänen kookas, voimakas, vaikkakaan ei vielä täysin kehittynyt
sankarivartalonsa miellyttivät kreivitärtä. Kenties välähti siinä heti
kohta jokin mietekin mieleen, sillä kreivitär oli tunnettu hyväksi
keinoja keksimään. Maailma, elämä ja omat kirjavat onnenvaiheet olivat
opettaneet hänelle sen taidon perinpohjin. Luultavasti oli hänen älykäs
päänsä heti keksinyt tuuman, miten tämä ikävä erehdys oli hyödyksi
käytettävä.
Kamarineitsyt, joka nyt tuli sisään toiselta, ja hovimestari toiselta
puolen, saivat viittauksen poistua. Kustaa Bertelsköld oli nyt
kahdenkesken sen naisen kanssa, joka niin monen miehen rauhan oli
häirinnyt. Kreivitär osoitti hänelle istuinsijan aivan lähelle itseään,
ja Bertelsköld istui -- jotakuinkin hämillään ollen.
-- Kiitän onneani tästä erehdyksestä, -- sanoi kreivitär keveästi ja
luontevasti. -- Tiedättekö, kreiviseni, että minulla on kunnia lukea
itseni sukulaiseksi perheenne kanssa? Äitinne on Sparre; toivon hänen
voivan hyvin. Onpa olemassa kaksinkertainenkin sukulaisuus meidän ja
Sparrein välillä, sekä isäni että lankoni Lewenhauptin kautta. Siis,
jos suvaitsette -- _mon cousin_...
Kreivi Kustaa punastui ja vastasi vain kumartamalla.
-- Oli minulla myöskin onni tulla tutuksi isänne kanssa Hampurissa, --
jatkoi kreivitär. -- Sallikaa minun naisena sanoa teille, että olen
nähnyt harvoja miehiä semmoisia kuin hän, _sans peur et sans reproche.
Mon cousin_, minä toivon teistä kerran tulevan isänne kaltaisen.
Kreivittären äänessä oli hänen näitä sanoja sanoessaan jotakin
sisarellista, miltei äidillistäkin, ja hän jatkoi:
Toivotan teille onnea siihen sankarikouluun, johon olette päässyt niin
suurta mainetta saavuttaen taistelemaan. Kuningastanne ihailen
vilpittömästi. Uskokaa minua, _mon cousin_, ei löydy lujempaa sidettä
yleväin luonteiden välillä kuin kunnia on; kova onni voi saattaa heidät
seisomaan vihollisina toisiaan vastaan, ja yhtä hyvin he voivat ihastua
urhouden voitoista. Kuninkaanne on uusi Aleksanteri. Onnitelkaa minua,
_mon cousin_, etten enää ole siinä iässä, jossa haaveksitaan; sillä
tiedättekö -- ainoastaan yhden kerran olen nähnyt hänet, ja kuitenkin
olen muististani maalannut hänen kuvansa.
Näin sanottuaan otti kreivitär esille soikean palasen elefantinluuta,
johon oli maalattu Kaarle XII:n vielä valmistumaton kuva -- jotensakin
hänen näköisensä, vaikka tosin paljon kaunisteltu.
-- Mitä pidätte kuvasta? -- kysyi kreivitär tekeytyen ylhäisen
välinpitämättömäksi.
-- Teidän armonne ehkä lienee nähnyt hänen majesteettinsa hovissa:
silloin oli kuva hänen näköisensä, mutta nyt se on liian nuoren
näköinen. Hänen majesteettinsa on päivettyneempi.
-- Niinkö luulette? Teen sen sitten vähän tummemmaksi -- paljon
tummemmaksi! Minulla onkin syytä siihen. Hänen majesteettinsa on
pilviin peittynyt Jupiter; hänestä ei näe muuta kuin leimauksen. Sen
voin vakuuttaa omasta kokemuksestani, _mon cousin_. Mutta kun hän
viikoiksi ja kuukausiksi salpaa itsensä tuon ukonpilven taa, ettei
olisi pakotettu näkemään naista, jonka suurin rikos on se, että hänellä
on kaksi isänmaata, jotka hän tahtoisi sovittaa -- se ei ole oikein, se
ei ole jalosti tehty! Kuninkaanne on...
Törkimys -- oli kreivittären varmaankin aikomus sanoa, mutta hän
malttoi mielensä. Hänen äänensä, joka äsken oli kuulunut vähän
kiivaalta, lauhtui jälleen lempeäksi; hänen intohimoisista silmistään
paistoi taas hellä päivä. -- Kuninkaanne on sankari, jonka mielestä me
muut kuolevaiset olemme liian vähäpätöisiä! -- puhkesi hän sanomaan,
kätkien ivansa kärjen kuin pehmoiseen villaan. -- Olen ollut niin
rohkea, että olen kirjoittanut hänestä runon; tahdotteko kuulla sen?
Johan kohteliaisuutennekin kehoittanee teitä olemaan hiukan
kärsivällinen. Leirinne, _mon cousin_, on oikein ikävä paikka; eihän
täällä tiedä, kuinka aikansa kuluttaisi! Sitrani on hiukan epävireessä,
mieleni samoin. Epätoivoissani kirjoitan runoja.
Näin sanottuaan otti kaunis kreivitär vähäisen lehden salkustaan ja
luki siitä runoelman, jossa kaikki muinaisajan jumalat esiintyivät
toinen toisensa perästä Kaarle XII:n hyveitä ylistellen: Mars hänen
urhoollisuuttaan, Apollo hänen kauneuttaan, Jupiter hänen
rehellisyyttään, Minerva hänen viisauttaan, Diana hänen
metsästysretkiään j.n.e.
"Näin vietiin hänet maineen temppelihin,
ja kaikki jumalat hänt' ylistivät;
vain Bakkus, Afrodite oli vaiti!"
Olisi luullut kuulevansa Afroditen itsensä lausuvan siinä mielensä
karvautta ja pettymystään ja tekevän sen tavattoman hempeästi ja
hienosti. Paha vain, että suomalainen suorasukainen sotilas ei osannut
näistä neron kukkasista oikein nauttia. Hän kyllä näki sen, mitä
jokaisen nuorukaisen täytyi nähdä, näki aikansa ihanimman naisen
loukatun ylpeyden voimalla kuvaavan omaa tappiotaan -- enempää hän ei
nähnyt; neron tuli ja naisen sydämen ongelmat olivat salattuja asioita
hänen kokemattomille silmilleen.
Nuori aatelismies tunsi vähäpätöisyytensä; hän oli mielestään kovin
saamaton ja onneton; hän ei rohjennut katsoa kohti, sillä noiden
silmien loimo poltti häntä niinkuin kuumien maiden aurinko polttaisi
pohjolan havumetsää. Hän nousi ylös lähteäkseen.
Kreivitär, joka oli tottunut kuulemaan imartelijain hänen taitojaan
ylistelevän -- ja runous oli siihen aikaan ainoastaan taito sovitella
sanansa kauniisti ja sukkelasti -- näytti hiukan hämmästyvän kuulijansa
välinpitämättömyyttä, mutta kohta hän oli keksinyt hänen ajatustensa
juoksun. Kaarle XII:n sotilas ei ollut sillä keinoin voitettavissa.
Hän alkoi heti puhua toiseen tapaan. -- Ei, serkkuseni, en voi ottaa
omalletunnolleni, että ikävällä runoelmallani olen teidät
ikävystyttänyt. Suvaitkaa kuunnella minua vielä hetkinen. Jättäkäämme
sikseen nuo joutavat huvitukset, joiden avulla koetamme saada
yksinäisiä hetkiämme kulumaan. Olen tavallaan vankina leirissänne.
Teillä on valta. Minulla on vain rukouksia. Joko tahdotte mennä,
kreiviseni...?
-- Teidän armonne...
-- Teillä on sisar; ajatelkaa, että olisin sisarenne. Teillä on äiti;
ajatelkaa, että olisin äitinne. Te olette todellinen aatelismies,
sentähden saatan vilpittömästi puhua kanssanne ja kiertelemättä sanoa
teille, että pyydän apuanne eräässä asiassa.
-- Jos se vain on minun voimissani...
-- Tuon sanotte äänellä semmoisella kuin pelkäisitte minun aikovan
pyytää teitä isänmaatanne pettämään. _Fi donc, mon cousin!_ Oletteko
koskaan kuullut jonkun Königsmarkin tahranneen kilpeään petoksella?
Luulen, etteivät sukuni vaiheet ole teille tuntemattomat. Valittuamme
Ruotsin isänmaaksemme me palvelimme sitä rehellisesti. Meillä oli se
onni, että teimme valtakunnalle melkoisia palveluksia. Meillä oli
ääretön omaisuus; me luotimme kuningasten sanoihin ja kunniaan. Kaarle
XI otti meiltä kumminkin kaikki, mitä voi ottaa, ja loukattuina, perin
pettyneinä ja köyhtyneinä me jätimme tuon kiittämättömän maan, joka oli
käyttänyt hyödykseen palvelustamme ja nyt käytti hyödykseen ryöstettyä
rikkauttamme.
Kreivitär piirteli ajatuksissaan viuhkansa varrella kirkkaaksi
kiillotettua pöytälautaa ja jatkoi: -- Te ymmärrätte, että tällaiset
tapahtumat olivat omiansa kylmentämään tunteitamme pfaltzilaista
kuningassukua kohtaan. Veljeni kaatuivat parhaassa miehuutensa iässä.
Sisareni ja minä olimme kaksi turvatonta naista. Oikeutta, jonka Kaarle
XI oli meiltä kieltänyt, odotimme hänen pojaltaan. Kaarle XII ei laske
minua edes puheilleenkaan. Kolmen viikon kuluessa olen turhaan sitä
pyytänyt. Kreivi Piperinkin puoltosanat ja rukoukset ovat tyhjiin
rauenneet. Olen alentunut rukoilemaan, vaikka minulla olisi oikeus
vaatia. Te, kreiviseni, olette ylpeä arvostanne; te käsitätte siis,
mitä on nöyrtyminen kuninkaan uskotun edessä... Kaarle ei tahdo minua
nähdäkään. -- Ah, hän ei tunne Königsmarkeja. Hänen _täytyy_ nähdä
minut, hänen _täytyy_ kuulla minua, tahtokoon tai ei. Ja siinä, kreivi
Bertelsköld, pitää teidän olla minulle apuna.
-- Minunko, armas kreivitär?
-- Taas tuo samainen katsanto, _mon aimable cousin_, aivan niinkuin
pyytäisin teitä rikokseen! Mitä siis minusta luulette? Kenties on
teille sanottu, että kuningas August on lähettänyt minut tänne
välittämään rauhaa. Ja jos niin olisikin, jonka saatatte uskoa tai olla
uskomatta, aivan niinkuin teitä haluttaa, niin olisiko tuo liian
jumalatonta, että koettaisin sovittaa kahta ylevämielistä ruhtinasta,
jotka toisiinsa yhdistyneinä voisivat kääntyä kummankin vaarallisinta
kilpailijaa, Venäjää vastaan. Saksinmaa on toinen isänmaani, sen
nimessä silloin puhuisin ensimmäiselle isänmaalleni. Mutta olkoot
valtiolliset asiat sinään, sukuni oikeutetut vaatimukset Ruotsin
kruunulta riittävät yllin kyllin selittämään syyn siihen, miksi
minä onneton, maailman herjaama nainen, olen tullut käymään
ruotsalaisten leirissä. Onko rikos, että autatte minua siinä? Ovatko
ritaritavat nykyjään Ruotsissa semmoiset, että kielletään vainotulta
mahdollisuuskin saada oikeutensa takaisin? Ei, kreiviseni, _bon gré,
mal gré_, kuninkaan _täytyy_ kuulla minua, vaikkapa heittäytyisin hänen
hevosensa kavioiden tallattavaksi. Tahdotteko auttaa minua siinä?
-- En ymmärrä tarkoitustanne.
Kreivitär tarttui nuorukaista käteen ja katseli häntä silmin,
joiden ilme oli olevinaan äidillinen tai sisarellinen, mutta jotka
kuitenkin, kenties vastoin hänen omaa tahtoaan, olisivat voineet
yhdeksäntoistavuotiaan sydämen poroksi polttaa. -- Joka päivä, -- sanoi
hän, -- oleskelee kuningas hetkisen päivällisen jälkeen yksinään
teltassaan. Muutamat sanovat hänen silloin kirjoittavan sisarelleen,
Holsteinin herttuattarelle -- hän tarvitsee viikon päivät yhtä kirjettä
kirjoittaakseen. Toiset sanovat hänen silloin hartauttaan harjoittavan.
Oli miten oli ... te laitatte niin, että pääsen kuninkaan telttaan
siihen aikaan...
Nuori sotilas ei virkkanut mitään.
-- Ymmärrän teidät. Se voisi herättää huomiota. Olkaa huoleti! Minä
tulen upseerinkauhtanaan kääriytyneenä. Se tapahtuu hämärissä. Ei
kukaan tunne minua.
Bertelsköld pysyi yhä äänettömänä. Kreivittären silmät paloivat yhä
tulisemmin.
-- Luulette kenties kuninkaan vihastuvan. Se on kyllä mahdollista.
Mutta minä en pelkää häntä. Tunnen ruhtinasten luonteen. Osaan voittaa
heidät. Kaarle-kuningas on kenties ensin närkästyvä, mutta hän on
eroava minusta leppyneenä.
Bertelsköld oli vieläkin vaiti. Puna hänen poskillaan kävi yhä
heleämmäksi. Kreivitär huomasi sen. Hän ponnisti äärettömän
lumousvoimansa viimeisilleen.
-- Bertelsköld ... panen teihin viimeisen toivoni. Kaikki muut keinot
ovat kuninkaan taipumattomuuden tähden olleet turhat. Ilman teitä on
kaikki hukassa. Teidän kädessänne on sukuni onni. Ja vielä enemmän --
teidän kädessänne on kahden valtakunnan onni tai onnettomuus ja
maailman rauha. Ja te yhä vielä epäilette! Jalo kreivi, vaaditteko
vielä suurempaa palkintoa -- vieläkin suurempaa! Haluatteko jotakin
vielä suurempaa, vielä ihanampaa, niin sanokaa, ja kiitollinen Aurora
Königsmark on valmis palkitsemaan ritarillisen palveluksenne
kunnioituksellaan, ihailullaan, ikuisella ystävyydellään...
Oi velho, velho, sinä enkelin haamussa esiintyvä pimeyden ruhtinatar,
sinä, joka silmäisi loisteella olet puolen Eurooppaa lumonnut -- sinä,
jonka edessä ruhtinaat ovat polvistuneet, jolle ihailijasi joukoittain
ovat sytyttäneet suitsutus-uhrejaan aivan kuin epäjumalalleen -- sinä
ihana, älykäs, vastustamaton haltiatar -- sinä lupaat huikaisemallesi
nuorukaiselle palkinnon, jota hän rohkeimmissakaan unelmissaan ei ole
rohjennut toivoa -- sinä lumoat hänet suloisimpien sanaisi soinnulla --
ja nyt seisoo hän huumauksissaan jyrkänteen reunalla, eikä yksikään
pelastava ääni kuiskaa hänelle: varo, varo, synnin kaunein tenhotar
kietoo sinua ruusuilla, mutta niiden sisällä on teräviä piikkejä.
Mutta -- tämä ääni kuiskasi kuiskattavansa; halpa, vähäarvoinen muisto
-- voittojen kirja, jota sisar talletti kotona Tukholmassa. Muuta ei
tarvittu. Kustaa Bertelsköld pyyhkäisi kädellään hehkuvaa otsaansa,
ikäänkuin saadakseen varmuutta siitä, ettei tämä ollut vain pelkkää
ilveilevää unta. Sitten rohkaisi hän mielensä, veti kätensä pois
kreivittären kädestä ja vastasi kovasti, ankarasti -- karkoittaakseen
itsestään kaiken epäilyksen:
-- Kreivitär -- te sanoitte vast'ikään, ettei kukaan Königsmark ole
vielä tahrannut kilpeään petoksella. Ettehän siis todella tahtone
ketään Bertelsköldiäkään petokseen kehoittaa. Se, mitä pyydätte, on
petosta -- mutta herraani ja kuningastani en ikinä petä. Ette voi
minulle mitään palkintoa antaa, joka olisi kunniani arvoinen. Hyvästi!
Ette saata minua väärin ymmärtää. Olette naisena kysynyt minulta; minä
olen vastannut teille sotilaana, ja jokainen leirimme sotilas on
vastaava teille samoin kuin minä.
Näin sanottuaan riensi Kustaa Bertelsköld pois, nopeasti, äkisti,
uskaltamatta enää edes nostaa silmiään tuota vaarallista tulta kohden,
joka uhkasi sytyttää tuleen koko hänen olentonsa.
Telttaansa palattuaan hän koetti rukoilla. Hän tahtoi kiittää Jumalaa
siitä, että oli kiusauksesta päässyt. Mutta turhaan. Hänen päätänsä
huimasi yhä vieläkin. Kaikki hänen verensä olivat kuohuksissa. Hän
heittäysi kovalle vuoteelleen; unta ei tullutkaan! Hän syöksähti ulos
kylmään talviyöhön viileyttä saamatta. Tulinen koski kuohui hänen
suonissaan. Ehtimiseen hän näki silmäinsä edessä tuon lumoavan haamun
tuolla loistavassa huoneessa. Vihdoin viimein hän sytytti kynttilän ja
istui kirjoittamaan. Hän kirjoitti armaalle, rakastetulle sisarelleen;
hän johdatti mieleensä erään toisen olennon, jonka armaat kasvot jo
kauan sitten olivat hänen mieleensä painuneet. Ja katso, se onnistui.
Tulinen koski kohisi heikommin, se jäähtyi, sammui ja muuttui hyvän
omantunnon selittämättömäksi, onnelliseksi rauhaksi. Kustaa Bertelsköld
uskalsi vielä kirjeensä lopussa pyytää Ebbaa kirjoittamaan nimen Würgen
voittojen kirjaan. Enempää hän ei rohjennut siitä ilmoittaa.
Mutta nuorukaisen linnasta rientäessä iskivät kreivittären silmät
synkkiä salamoita, ja pala palalta hän mursi loistavan viuhkan
pirstaleiksi sormiensa välissä. Sitten hän helisti kelloa. --
Czernicki, huomenna saat virastasi eron. Kuinka uskalsit lähettää
minulle mokoman tomppelin! Kuinka uskalsit nöyryyttää minua mokoman
marmorikuvan edessä. Lähetä tänne Törnflycht! Ei, anna olla, en tahdo
nähdä häntä. En tahdo nähdä ketään tuosta iljettävästä leiristä!
Hovimestari meni. Kaunis kreivitär ratkesi itkemään. Oi, hänkin oli
nainen, hänelläkin oli sydän, tämä sydän oli kerran ollut jalo ja ihana
niinkuin hänen ulkomuotonsakin, eikä synti ja maailma olleet voineet
hävittää kaikkia sen alkuperäisen ylevyyden jälkiä. Kokonaisen
aikakauden kevytmielisyys, ja kaikki viettelyksen hienoimmat paulat
olivat liittäytyneet hänen häviötään valmistamaan. Kuinka monella
kuolevaisella on ollut voimaa kantaa hänen voittojaan ja hänen
kohtaloaan välttää! Joka sen voi tehdä, heittäköön ensimmäisen kiven,
tätä ihailtua, kadehdittua ja kuitenkin sydämensä pohjassa muserrettua
naista, Maria Aurora Königsmarkia kohtaan, tätä erään kuninkaan
lemmittyä ja erään sankarin äitiä!
Hänen käynnistään ruotsalaisten leirissä sopii vielä mainita, että hän
pani rohkean päätöksensä toimeen ja ettei hän siinä ensinkään
onnistunut. Eräänä päivänä onnistui hänen kohdata kuningas eräällä
ahtaalla tiellä, jossa kuningas ei voinut päästä hänestä ohi. Heti
astui hän alas vaunuistaan. Mutta kuningas kohautti hattuaan, ei
enemmän eikä vähemmän kuin hän nosti sitä halvimmallekin, pyöräytti
heti sen jälkeen hevosensa ympäri ja ratsasti tiehensä sanaakaan
virkkamatta. Tämä oli kreivittären viimeinen yritys. Mielikarvauden
kyyneliä itkien hän lähti ruotsalaisten leiristä, vieden muassaan
varmuuden siitä, että hän oli ainoa kuolevainen, jota Kaarle XII oli
pelännyt.
Kas, sorjaa kulta-hasta,
mi sankarin saa luo;
kakskymmenvuotiasta
ei sentään kiehdo tuo.


5. REX REGI REBELLIS.

Yhä kesti myrskyisiä aikoja, ja yhä eteenpäin kulki Kaarle-kuningas.
Voittojen kirjaan, jota nuori Ebba Bertelsköld talletti Tukholmassa,
ilmaantui alinomaa uusia nimiä uusille sivuille. Tulo Varsovaan, voitto
Klissowin luona 19 p:nä heinäkuuta 1702 ja Krakovan valloitus olivat
sen vuoden suurimmat ja mainioimmat teot.
Samaan aikaan oli juonia ja salavehkeitä käymässä Puolan kruunusta,
jonka anastaminen nyt oli tullut verisen sodan määräksi.
Vastoinkäymiset alkoivat pelkurin varkaan tavoin pimeässä hiipiä
voittajan kantapäillä. Jesnan luona, jossa Wiecnowiecki tuhosi
urhoollisen Hummerhjelmin ratsumiehet, joutuivat ruotsalaiset ensi
kerran tappiolle. Patkull hajoitti Schlippenbachin joukon Erastferin
luona. Krakovan luona, jossa Maunu Stenbock milloin kiskoi pakkoveroja
kirkoilta ja porvareilta, milloin antoi jaloimpain viinien virrata
loistoisissa aterioissaan, kuningas taittoi jalkansa. Mutta vähät
Kaarle-kuningas moisista välitti.
Ei mikään kynä voi kuvailla, mitä vaivoja hänen sotaväkensä, tuo
vähäinen, katkerain vihollisten ympäröimä joukko sai kestää
marssiessaan nälkää nähden ja hellettä ja vilua kärsien. Usein he
voittivat juuri sentähden, että henkensä edestä tappelivat. Maine kävi
heidän edellään kuin tuulispää: pelästys lamautti vihollisen
käsivarren, puolalaisen kirkkaan haarniskan alla alkoi sydän tykyttää;
saksilaisen kirjaillun takin alla piili pelko, kun hän kaukaa näki
ruotsalaisten sotalipun metsänrinnassa liehuvan. Krakovan rautaportin
takana seisoi vanha Wielopolski, lujasti päättäen puolustaa linnaa ja
kaupunkia. Kaarle-kuningas meni Stenbockin ja muutamain miesten kanssa
Veikselin yli. "Avatkaa portti!" huusi kuningas ranskaksi -- portit
avattiin. Puolan toinen pääkaupunki joutui vihollisen valtaan.
Mutta näissä taisteluissa ja voitoissa koveni kuninkaan sydän,
niinkuin rauta tihenee alinomaisesta takomisesta. Kaikki hänen
kuninkaalliset ja inhimilliset hyveensä ikäänkuin jäykistyivät omasta
ylenmääräisyydestään ja kävivät vähitellen tulevan häviön varmoiksi
enteiksi. Hänelle tarjottiin rauhaa: ei koskaan ole voittaja
suuremmalla sokeudella hävittänyt voittojensa hedelmiä. Ruotsi oli
saava Kuurinmaan, kuningas August oli luopuva Saksinmaan vaaliruhtinaan
arvosta, maksava 6 miljoonaa riksiä sotakulunkeja ja yhdessä Puolan
tasavallan kanssa käyvä liittoon Ruotsin kanssa Venäjää vastaan. Kaarle
ei suostunut näihin ehtoihin, hän tahtoi välttämättömästi temmata
Puolan kruunun valapattoisen Augustin päästä, "vaikka hänen sitä varten
tulisi viipyä viisikymmentä vuotta Puolan maassa." Nämä sanat
merkitsivät paljon. Ne sisälsivät Puolan häviön, Ruotsin tappion ja
Suomen menettämisen. Jos Ruotsin sankari silloin olisi kääntänyt
miekkansa itää kohti, josta jäävyöry raskaasti, verkalleen, mutta
järkähtämättä vieri Volgan lähteiltä länsimaille päin, silloin olisivat
monet kohdat toisin kuin nyt; mutta -- Kaarle XII kenties ei silloin
olisi ollutkaan se mies, josta runoilija sanoo, että:
"Ei väistyä hän voinut,
vain kaatua hän voi."
Koko kesän ja syksyn v. 1703 seisoi ruotsalaisten armeija hajallisessa
asennossa Thornin vahvan linnoituksen edustalla. Linnassa oli 7,000
saksilaista, kuningas Augustin armeijan parhaita miehiä, joita
urhoollinen Kanitz komensi, ja he olivat yhdessä porvariston kanssa
vannoneet puolustavansa paikkaa viimeiseen asti. Täällä kaatui nyt
aivan kuninkaan viereen kanuunan kuulan satuttamana harmaantunut
sankari Bernhard von Lieven -- ja hänen kuolemansa oli tuntuvin tappio
Kaarlelle sen jälkeen, kun Holsteinin herttua kaatui falkkonetin kuulan
lävistämänä Klissowin luona. Vasta syyskuussa, kun olivat saaneet
järeätä tykistöä ja lisäväkeä, voivat ruotsalaiset ruveta ampumaan
linnaa, jota tähän asti olivat koettaneet nälkään näännyttää. Koko
ruotsalaisten leiri oli joka sivulta avonainen eikä sillä ollut muita
varustuksia kuin puolustajainsa miehuus. Tämä oli jo hurjuuden rajalla
olevaa rohkeutta -- uhmailevinta vaaralla leikkimistä, mihin mikään
sotapäällikkö on uskaltanut antautua; sillä kaikkialla parveili
puolalaisten kevytaseisia ratsujoukkoja Brandtin johtamina leirin
ympärillä. Ei edes multavallia ollut kuninkaan teltan eteen luotu;
vihollisen kuulat lentelivät ehtimiseen sen yli ja sen ympärillä.
Rintavarustukset, sanoi Kaarle-kuningas, ovat enemmän sydämen arkuuden
kuin varovaisuuden merkkejä.
Eräänä iltana myöhään kuningas palasi taas tienoota tarkastelemasta,
hiipi varpaillaan telttaansa, ettei herättäisi nukkuvaa palvelijaansa,
heittäytyi kovalle vuoteelleen ja nukkui sikeään uneen. Varhain aamulla
palvelija heräsi ankarasta iskusta, joka tärisytti teltan puitteita ja
sen keveää vaatetta. Kuula oli sattunut teltan huippuun ja reväissyt
siitä kappaleen: päivä paistoi reiästä sisään. Mutta kuningas nukkui.
Kuningas ja saksalaiset prinssit olivat eräänä päivänä juuri nousseet
pöydästä, kun kuula mennä suhahti suoraan läpi teltan ja miltei hipaisi
pöydällä olevia hopea-astioita. Kuningas naurahti.
Eräänä toisena päivänä seisoi kuningas vallihaudassa, itse kurottaen
risukimppua sotamiehelle, työtä jouduttaakseen. Kuula vinkui ohitse ja
riuhtaisi risukimpun hänen kädestään. Kaarle-kuningas otti uuden kimpun
ja jatkoi työtään niinkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Näillä vaaroilla oli lumouksensakin; tämmöinen persoonallinen sankaruus
ei ollut vaikuttamatta. Halvinkin sotamies tottui pitämään henkeään
yhtä vähässä arvossa kuin näki kuninkaankin sitä pitävän.
Eräänä aamuna lokakuun alussa oli eskadroona henkivartijarakuunoita
asettautunut äärimmäisille varustuksille suojaamaan työmiehiä ja
kenties parhaasta päästä vartioimaan niitä onnettomia puolalaisia
talonpoikia, jotka pakotettiin keskellä luotituiskua luomaan valleja ja
pattereita heidän maansa vahvimman linnan valloittamista varten.
Kuningas itse oli tapansa mukaan ensimmäisenä vaarassa, vähän matkan
päässä työpaikalta. Rakuunat alkoivat silloin haastella keskenään, kun
ei heillä ollut muutakaan tekemistä.
-- Bogatir on aika tavalla laihtunut viime aikoina, -- sanoi eräs
partaniekka ratsumestari Kustaa Bertelsköldille, joka oli seisauttanut
hevosensa hänen kohdalleen. -- Panenpa jalustimeni vetoon kulunutta
hevosenkenkää vastaan, ettei se enää kestä ensi ryntäystä. Ampukaa sitä
otsaan, se on parasta; Thornissa saamme kyllä parempia koneja.
-- En ole niin hullu, -- vastasi nuori luutnantti suuttuen. -- Bogatir
on suomalaista rotua, vaikka sen isä oli puolalainen, ja kaikki, mikä
on suomalaista, on sitkeätä kuin synti; juuri kun luulet sen olevan
mennyttä kalua, niin silloin se vasta tapansa näyttääkin. Ei, parempi
on suomalainen sitkeys kuin tuo puolalainen vilkkaus, joka kuohahtaa
kerran, laukkaa alussa ja sitten laahaa sääriään ennenkuin ratsastus on
loppunutkaan. Milloin luulet, Lagercrantz, meidän pääsevän noiden
muurien sisäpuolelle?
-- Silloin kun Jumala ja kuningas sen tahtovat -- kuului vastaus.
-- Tuolla hän seisoo nyt taas äärimmäisellä patterilla. Se on
kuningasta, se. Luodit rakeilevat kuin herneet hänen ympärillään. Ei
Kaarle-kuninkaalla ole mitään hätää. Jumala on hänen kilpensä.
-- Uskokoon kuka tahtoo. Minulla on oma uskoni!
-- Ei tarvita muuta kuin usko Jumalaan ja hyvään omaantuntoon.
-- Tietänethän, että -- kuningas on _kova_!
-- Loruja!
-- Mutta sanohan minulle sinä, joka olet ollut kuninkaan mukana monessa
seikkailussa, oletko koskaan nähnyt hänestä verta vuotavan?
-- En, sitä en muista nähneeni.
-- Siinä se nyt on. Kahdesti olet nähnyt kuninkaan kaatuvan karhun
kämmenen sivalluksesta. Kaksikymmentäkin kertaa olet nähnyt hänen
ikäänkuin huitovan luodeille: pois tieltä, hävyttömät! Mutta et koskaan
ole nähnyt hänen verta vuotavan. Minusta tuo on selvän selvää. Kuningas
on kova. Häneen ei pysty rauta eikä lyijy, eivät elävät eivätkä
elottomat aineet.
-- Sitä en ikinä usko. Jumala on hänen kilpensä.
-- Ei kuningas ole pahempi mies sentähden, että on kova. Tietäähän
jokainen lapsikin, että Kustaa Aadolfkin oli kova. Häneen ei pystynyt
mikään muu kuin pyhimyksen kuvasta valettu hopeakuula. Sanotaanpa
isoisäsikin olleen kovan.
-- Olen kuullut niin sanottavan. Mutta minä luulen, että ihmiset
mielellään etsivät vähiä syitä suuriin asioihin. On suurenmoista, että
miehellä on sankarillinen sydän ja että sotapäällikkö tai kuningas ei
tuumankaan verran väistä vaaraa, vaan pikemmin etsii sitä enemmän kuin
hänen halvin sotamiehensä. Semmoista eivät tavalliset ihmiset ymmärrä,
vaan turvautuvat kaikenlaiseen taikauskoon, ettei heidän tarvitsisi
uskoa urhoollisuutta, jota eivät voi käsittää.
-- Ei, Bertelsköld, nyt olet olevinasi. Ethän voi kieltää isoisäsi
olleen kovan senvuoksi, että eräs suomalainen noita-akka oli antanut
hänelle sormuksen. Sinäkin olet suomalainen; tiedät siis paljon enemmän
kuin olet tietävinäsikään. Jos voisit hankkia minulle semmoisen
noitakalun, en ollenkaan häpeäisi sitä käyttämästä. Silloin vasta
minusta peikko tulisi; yksinäni valloittaisin koko Thornin.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 3 - 06
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2053
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 2083
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1979
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Total number of words is 3554
    Total number of unique words is 2015
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 1992
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1916
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Total number of words is 3455
    Total number of unique words is 1920
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 2109
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Total number of words is 3528
    Total number of unique words is 2058
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Total number of words is 3538
    Total number of unique words is 2033
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Total number of words is 3467
    Total number of unique words is 2012
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2064
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Total number of words is 3410
    Total number of unique words is 2066
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1924
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Total number of words is 3540
    Total number of unique words is 2009
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Total number of words is 3576
    Total number of unique words is 1915
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1841
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Total number of words is 3513
    Total number of unique words is 1990
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 2113
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1939
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2019
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1981
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Total number of words is 1083
    Total number of unique words is 783
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.