Välskärin kertomuksia 3 - 02

Total number of words is 3438
Total number of unique words is 2083
21.8 of words are in the 2000 most common words
31.4 of words are in the 5000 most common words
37.4 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kohteliaisuuteen. Mutta vanha isoäiti pysyi lujana ja tarkoitti
varmaankin hyvää, oman katsantokantansa mukaan. Hän muisteli kaihoten
vanhan holhooja-ajan komeutta; tuskin oli Kaarle XI silmänsä sulkenut,
ja tuskin oli toinnuttu suuren linnanpalon jälkeen, ennenkuin vainajan
hautajaisia vietettiin hyviksi alkajaisiksi semmoisella loistolla, jota
ei Ruotsissa ollut moneen aikaan nähty. Sitten tuli kruunausjuhla,
sitten eräät kuninkaalliset häät y.m., ja niin tulivat hovitanssiaiset
vähitellen tavaksi. Nuori kuningas oli myöntyväinen sillä ehdolla, että
sai pitää huolta _hänkin omista_ huvituksistaan oman päänsä mukaan.
Mutta ei oma taipumus eikä myöskään myöntyväisyys isoäidin tahtoon
saattanut Kaarle XII:ta näiden loistavain huvitusten tielle. Siihen
sai hänet rakkaus rakastettavaan vanhempaan sisareensa Hedvig Sofiaan,
joka juuri silloin ikänsä kukoistuksessa ollen meni naimisiin
Schleswig-Holsteinin nuoren ja iloisen herttuan Fredrikin kanssa. Tämän
sisaren vuoksi virtasi reduktsionin hopea Kaarle XI:n rahastohuoneesta
naamiohuveihin ja hovipitoihin; hänen vuoksensa unohti Kaarle XII
useasti omat metsästysseikkailunsa, käydäkseen sisaren lempeämpiin
huvituksiin osalliseksi; hän se oli, tämä hyvä ja iloinen
kuninkaanlapsi -- kylliksi lapsi vielä vaihtaakseen hänelle tarjotun
Englannin kruunun vähäiseen riidanalaiseen herttuakuntaan, ja kylliksi
viaton vielä huomatakseen niitä orjantappuroita, jotka niin aikaisin
pistivät esiin hänen vähäisen ylhäisyytensä kruunusta -- hän se oli,
joka sai Euroopan erehtymään nuoren leijonan luonteesta ja siten
välillisesti kutoi kokoon suuren pohjoismaisen sodan sekavat langat.
Hedvig Sofia oli nyt Kielissä ja kirjoitti sieltä
kahdeksantoistavuotiaan ruhtinattaren kirjeitä seitsentoistavuotiaalle
ruhtinaalle. Sanansaattaja oli juuri tuonut yhden näitä kirjeitä, jotka
olivat täynnä lapsellista viattomuutta, ja leskikuningatar oli ottanut
sen vastaan kuninkaan poissa ollessa. Vanha rouva oli ymmärtänyt salata
närkästystään siitä, että kuningas tahratussa metsästyspuvussa oli
tullut hänen loistaviin tansseihinsa ja päätti vielä kerran "kasvattaa"
pojanpoikaansa. Hän haki hänet käsiinsä sotaherrain joukosta, ja pyysi
saada puhutella häntä ikäänkuin hänellä olisi ollut hyvinkin tärkeitä
asioita ilmoitettavana. Nämä tärkeät asiat olivat Hedvig Sofian kirje
ja sitä seurannut siro harlekiinin naamio, joka oli pistetty kauniisti
kudottuun holsteinilaiseen koriin.
Kuningas luki kirjeen, ja mitä pitemmälle hän luki, sitä enemmän
kirkastui hänen korkea otsansa, kunnes hän naamion nähtyään remahti
niin makeaan ja iloiseen nauruun, että selvään näkyi, kuinka lämpimästi
hän rakasti sisartaan -- tuota sisartaan, joka äidin ohella oli ainoa
nainen, jota Kaarle XII:n saattaa sanoa rakastaneen.
Hymyillen ojensi hän kirjeen leskikuningattarelle, joka vähän
vaivalloisesti tavaili kokoon seuraavat herttaisella huolimattomuudella
kirjoitetut rivit:[2]
"Au roy de Suede.
Suurivaltaisin Kuningas.
Toivon tämän kirjeen kohtaavan Teidän Majesteettinne terveenä,
ja koska edellisessä kirjeessäni lupasin kertoa Teidän
Majesteetillenne niistä huvituksista, joita P. Kristian
silloin aikoi panna toimeen, niin ilmoitan nyt tämän kautta
että perjantaina oli täällä tanssiaiset ja pidot samalla,
ja kun oli päästy ruualta, pukeutuivat P. Maria Elisabet ja
P. Kristian ja me muut naiset ja herrat narrinkurisiin
vaatteisiin ja tanssimme erään aivan sievän hypyn, ja kun
oli tanssittu tarpeeksi, paneuduimme herttua ja minä ja
minun seuranaiseni täydelliseen narrinpukuun ja niin tulimme
tanssien sisään. Herttua oli narri, minä hänen rouvansa ja
toiset olivat muita ilvehtijöitä. Se näytti varsin huvittavalta,
ja me tanssimme aina aamuun asti. Tänne Kieliin on kokoontunut
paljon kansaa ympäristöstä. Kolme kertaa viikossa on meillä
iltaseura ja kaksi kertaa viikossa tanssit, ja muina viikon
päivinä käymme katsomassa näytelmiä. Nyt on herttuan ja minun
vuoro saada jotakin hauskaa toimeen, ja niin saattaa ehkä
kohta tapahtuakin. Minä toivon, että voisimme olla niin
onnelliset, että Teidän Majesteettinne olisi täällä, sitten
ilomme olisi täydellinen. Herttua jättäytyy alamaisuudessa
Teidän Majesteettinne suosioon ja hänen ylhäisyytensä herttuatar
tekee samoin; muuten pyydän aina hiljaisuudessa saada pysyä
Teidän Majesteettinne armoissa ja olen suurimmalla kunnioituksella
Teidän Majesteettinne
nöyrin ja uskollisin sisar
ja palvelija
_Hedevig Sofie_.
Kielissä 16 p:nä tammikuuta.
Minä tarjoudun alamaisuudessa kuningattaren suosioon ja pyydän
Teidän Majesteettianne sanomaan terveisiä sisarelleni minun
puolestani. Jos Teidän Majesteettinne haluaisi nähdä naamiopukuni,
lähetän sen tässä mukana, ja toivon, ettei Teidän Majesteettinne
pahastu, että rohkenen..."
Tämä iloinen kirje sai aikaan, että Kaarle XII vastustelematta suostui
pukeutumaan siihen asuun, joka leskikuningattarella oli hänen
varaltaan, nimittäin sodanjumala Marsin.
Mutta sodanjumala ei ollut tällä kertaa pelottava. Valon loiste hänen
otsallaan vaikutti elähdyttävästi kaikkiin noihin perhosiin, jotka
lentää lekuttelivat kuninkaan saleissa. Tanssi kävi huimemmaksi;
esitettiin baletti, jossa kaunis Stiina Fleming esitti Kalypson osaa ja
sittemmin niin kuuluisa suomalainen Arvid Horn näytteli Ulyssestä.
Tanssi vuorotteli paimenlaulujen kanssa, jotka kreivi Kaarle Gyllenborg
oli sepittänyt ja joissa Kalypson kuultiin lausuilevan:
"Aurinkoinen armahainen,
meren helmaan vaipuvainen,
anna tulla synkän yön,
pian laata kaiken työn.
Meri, metsä, kuunnelkaa,
kuin tuo koito valittaa:
Missä, kulta, viipynet,
luokseni kun tule et!"
Kuningas ei tanssinut. Hänen opettajainsa joukossa mainitaan kyllä eräs
tanssin opettajakin, mutta prinssin edistys tässä jalossa taidossa oli
ja pysyi, niinkuin erään tunnetun kadetinkin, "näennäisenä".
Kaksitoistavuotias prinsessa Ulriika Eleonoora oli myöskin muassa
paimentyttönä. Ruusunpunaisesta nauhasta talutti hän, ei karitsaa,
niinkuin puvusta päättäen olisi luullut, vaan kuninkaan lempikoiraa
Pomppea, joka sitä varten oli koristettu kirjaillulla kaulanauhalla. Se
oli sama, sittemmin niin kuuluisa Pomppe, jonka Holmströmin kirjoittama
latinalainen hautakirjoitus tuli hyvin tunnetuksi ulkomaillakin;
suomennettuna se on näin kuuluva:
"Pomppe, koira kuninkaan,
nukkui luona ruhtinaan.
Väsyneenä ikään suureen
kuoli vihdoin jalkain juureen.
Moni kaunis neitonen
Pompen lailla elää soisi;
monen urhon halu oisi
kuolla lailla koiran sen."
Baletin aikana nähtiin leskikuningattaren toisinaan syrjäsilmällä
utelevan, eivätkö kauneus ja hempeys toki viimeinkin tekisi jotakin
vaikutusta seitsentoistavuotiaaseen marmorisydämeen. Hän olisi
mielellään toivonut edes jotakin merkkiä siitä näkevänsä ja rohkeni
virkkaa muutamia sanoja Kalypson lumousvoimasta, mutta kuningas vastasi
kiireesti: Kalypso oli noita, enkä minä aio antaa noitua itseäni.
-- Mutta se päivä on kumminkin tuleva, jolloin kaunis prinsessa lumoaa
teidän majesteettinne, ja Ruotsinmaa saa kuningattaren.
-- Kenties, -- sanoi kuningas naurahtaen, -- kun tulen kolmenkymmenen
ikäiseksi![3]
Sillä välin jatkoi vieras diplomaatti kuulusteluaan siitä, mitä
kuninkaasta ajateltiin. -- Sanotaanhan kuitenkin, että kuningas on
rohkea ja pelkäämätön ja että häneltä voi odottaa suuriakin hankkeita,
-- sanoi hän.
-- Jumala meitä varjelkoon semmoisesta rohkeudesta, kreiviseni, --
vastasi armo nojatuolista. -- Jos sanotte rohkeudeksi sitä, että
taitetaan niskat hevosilta, karhuilta ja ihmisiltä -- _eh bien_,
silloin myönnän kuninkaallisen majesteetin voivan siinä kohden
kilpailla vaikka Teiri-kuninkaan kanssa. Ajatelkaahan, kesällä oli
täällä meritaistelu. Hänen majesteettinsa ja kapteeni Horn taistelivat
pienissä venheissä Meelarin järvellä. Olihan heillä kyllä tykkien
sijasta vain kaupungin paloruiskut, ja kiväärien asemesta oli heillä
käsiruiskuja. Näillä ruiskuttivat he vettä toistensa päälle siksi,
kunnes Hornin vene alkoi upota ja hänen itsensä täytyi hypätä järveen.
-- Onko se hyppäys vaarallinen? -- huusi kuningas. -- Ei, kun ei vain
pelkää, -- vastasi Horn, joka on hyvä uimari. -- Loiskis, ja silloin
hyppäsi hänen majesteettinsakin järveen, ja minä vakuutan pyhästi, että
pfalzilainen suku sillä hetkellä olisi miehiseltä puolelta lakannut
hallitsemasta, jollei Horn olisi saanut kuningasta tukasta kiinni ja
vetänyt häntä maalle.
-- Kuninkaatkin voivat olla poikamaisia, -- sanoi kreivi. -- Mutta
osoittaahan se sentään ritarillista mieltä tuo tuommoinen.
-- Ritarillistako? _Grand Dieu!_ Jos olisitte viime keväänä nähnyt
nuoren majesteetin Ystadin luona Skoonessa! Siellä oli ripustettu
eläviä hanhia hirsipuihin, ja talonpoikaisvaimoja ja tyttöjä koottiin
suuret joukot ratsastamaan täyttä laukkaa ja vetämään kaulat poikki
hanhilta; ja jokaisesta hanhenpäästä saivat he tukaatin. Mitä siitä
sanotte, kreiviseni?
-- Kuninkaallisen majesteetin sanotaan kumminkin hyvin ahkerasti
harjoitelleen tieteitä, -- sanoi kreivi, kohauttaen olkapäitään.
-- Kohtalaisesti! Hänen sanotaan lukeneen vähän matematiikkaa, mutta
kuninkaaksi tultuaan hän on unohtanut, minkänäköinen kirja onkaan.
-- Kuninkaallisen majesteetin sanotaan olevan tavoissaan ankaran ja
tarkan.
-- Niinkuin aatelismies maaseudulla. Jumala varjelkoon minua
virkkamasta yhtään halventavaa sanaa nuoresta herrastamme. Epäilemättä
hän on oikein siveellinen nuorukainen; mutta kerrotaanpa kumminkin
hänen osoittaneen eräälle Saara Törnelle, kamaripalvelijansa Dübenin
vaimolle, suurta huomaavaisuutta.[4] _Que voulez-vous_ -- hän on
tottunut olemaan itsevaltias jo pienuudesta pitäen.
Samassa alkoi baletti, ja puhe keskeytyi.
Tanssin jälkeen oli illallisateria, ja luultavaa on -- niinkuin kreivi
Tessin sanoo -- että silloin tuotiin esille 15 ruokalajia, 4 pientä
vatia ja hillakekoja sekä 17 korillista makeisia. Illalliselta päästyä
palattiin kaupunkiin, palattiin hyvinkin eriskummallisella tavalla.
Kaikki hovin herrat ja naiset, joilla vain siihen oli rohkeutta,
sullottiin kaksittain pikkuisiin rekiin, jotka kiinnitettiin aisoista
toisiinsa, kaikki yhteen jonoon, niin että siten saatiin 16 rekeä
perättäin. Ensimmäisen reen eteen, jossa kuningas istui Hornin kanssa,
valjastettiin 16 hevosta, mutta ei parittain eikä rinnatusten, vaan
kaikki 16 peräkanaa yhteen jonoon, niin että ratsastaja, joka istui
ensimmäisen hevosen selässä, ohjasi kulkua. Ja niin lähdettiin
liikkeelle, 16 hevosta ja 16 rekeä perätysten -- alussa varovasti
käännösten kohdalla, mutta jäälle tultua täyttä vauhtia, niin että lumi
pyrysi ympärillä. Ei siinä nyt auttanut kammostella eikä kalveta, kun
Kaarle-kuningasta seurattiin, sillä armoa ei annettu. Jos kellahdit
kumoon, niin sait auttaa itseäsi ja koettaa pyöräyttää rekeä pystyyn,
muuten sait laahata lumessa, eikä kukaan huolinut seisauttaa.
Senpätähden saatiinkin ennen kaupunkiin pääsyä monta naarmua ja kuhmua,
mutta kuningas ei ollut milloinkaan niin hyvällä tuulella kuin oikein
hurjasti ajettaessa, jolloin sekä hän että muut kellahtivat kumoon ja
hengenvaara oli aina tarjona.
Kun sitten taas oltiin kaupungissa, istuutui diplomaatti vielä samana
yönä lopettamaan hallituksensa varalle aloittamaansa kertomusta
Ruotsinmaan nuoresta yksinvaltiaasta; tätä kuvailtiin siinä seuraavaan
suuntaan: "Ruumis vahva ja kestävä, ulkomuoto ikään nähden tavallista
miehekkäämpi, henkiset lahjat vähäiset, opetus laiminlyöty,
luonteeltaan huolimaton, halukas kaikenlaisiin lapsellisiin
huvituksiin. Siihen vielä arvaamaton uhkarohkea itsepäisyys, joka
epäilemättä on lyhentävä hänen ikäänsä, jollei häntä vietellä
huikentelevaisuuteen, mihin hän ei ole niin aivan taipumaton kuin on
luultu. Teidän majesteettinne hallitus voi olla huoleton siitä, että
rajaton valta on tämän _hurjan pojan_ käsissä. Valtiollisiin asioihin
se ei tule vaikuttamaan. Hän ei koskaan tule saamaan mitään suurta
aikaan, ja jos hän yrittää, hän epäilemättä ajaa ojaan. Olkaamme
levolliset; tästä kotkanpojasta koituu aikaa voittaen vain käki!"
Kuinka ihmisten ennustukset toteutuvat mainiosti!


2. LEIJONA HERÄÄ.

Kukapa ei liene nähnyt ukkosilman kesällä lähenevän ja mustia pilviä
keräytyvän taivaanrannalle? Maalaiset tanssivat niityllä, lapset
leikkivät nurmikolla; ei kukaan aavista vaaraa, kaikki elävät vain
siksi hetkekseen. Hurjemmaksi käy tanssi, ilma rasittaa, hiki valuu
otsalta ja poskilta kenenkään sitä tuntematta; huumaus on vallannut
muuten levollisimmatkin; hillitön ilo rientää tyhjentämään huvituksien
kuohuvaa maljaa ennenkuin se kumoon syöstään; kärpäset purevat
rohkeammin, linnut lentävät nopeammin; yltäkylläisyys valtaa luonnon ja
ihmiset.
Silloin, tanssin huimuuden ja leikkijuoksujen ylimmillään ollessa,
välähtää salama mustan pilven povesta; jymähtelevä jyrinä seuraa, ja
sade alkaa putoilla raskaina pisaroina. Leikkivien rivit hajautuvat,
käsi irtautuu kädestä, nauru lakkaa, laulu ja soitanto vaikenevat --
kaikille haaroille hajaantuneena rientää joukko etsimään suojaa alkavaa
rajuilmaa vastaan.
Melkein samanlainen oli tila Ruotsin hovissa 1700-vuoden alussa. Pilvet
synkistyivät näköpiirin perillä; tarkka silmä olisi voinut keksiä
tsaari Pietarin jättiläishahmon tuolta idästä sekä saksilaisen
Herkules-nuijan ja tanskalaisen puristetun kouran eteläisten pilvien
seasta. Mutta Svedenborg oli vielä vaiti; Kaarle-kuningas,
seitsentoistavuotias, luotti vielä ruhtinasten valoihin, ja
harmaantuneen valtiotaidon varoittava sana kaikui kuin ilkeä korpin
rääkynä hovin jyryävissä pidoissa ja pohjolan nuorison keväisillä
metsästysretkiltä.
Paeten Tanskanmaan hyökkäystä olivat Holsteinin herttua ja herttuatar
turvautuneet Ruotsin kuninkaaseen. He tulivat kuin auringon välähdys
ennen ukkosta hovin pitoja kultaamaan; nuori herttuatar Hedvig Sofia
oli unohtanut maanpakonsa ja menetetyn herttuankruununsa nauttiakseen
vielä kerran kotimaansa talvisesta ilmasta ja nähdäkseen entistä
iloisemman hoviväen parveilevan isänsä palaneissa saleissa.
Jos silloin tanssin vilinässä joku lappalainen tietäjä-akka olisi
astunut esiin ja sanonut armaalle "narrin rouvalle": "Tanssi, tanssi,
kaunis ruhtinatar, niin kauan kuin elämä vielä voi sinulle ruusuja
tarjota! -- Ennenkuin kaksi kesää on kulunut, kaatuu nuori herttuasi
ensimmäisenä loistavana uhrina Kaarle XII:n rinnalla; seitsemän vuotta
olet leskenä poikaasi holhoava; tämä poika on naiva sen miehen
tyttären, jota vastaan hänen isänsä on taistellut; poikasi poika on
vallitseva siinä keisarinlinnassa, joka rakennetaan Ruotsin nykyiselle
alueelle, minkä poikasi appi riistää veljeltäsi ja sisareltasi --
poikasi pojanpoika[5] ja hänen jälkeläisensä tulevat polvi polvelta
kantamaan idän valtikkaa -- sinusta syntyvät ne väkevät, jotka
hallitsevat avarampia maita kuin mikään kuolevainen ennen heitä on
vallinnut -- sadan vuoden kuluttua on pojanpoikasi pojanpoika ottava
isäsi ja veljesi maasta kolmannen osan sen tähteenä olevaa aluetta --
sadan viidenkymmenen vuoden perästä on Eurooppa oleva haarniskassa
poikasi pojanpojan pojanpoikaa vastaan, ja vieras kuningassuku on
vaivoin pelastava isäisi maan" -- ehkä olisi nuori herttuatar Hedvig
Sofia silloin tanssimasta lakannut ja miettien luonut lempeät, siniset
silmänsä hänelle avautuneeseen tulevaisuuteen. Mutta onnettaret
säälivät nuoria ja viattomia, he kätkivät tulevaisuuden onnenvaiheet
ruusunpunaiseen harsoon, ja herttuatar jatkoi tanssiaan, iloaan ja
hyppyään niinkuin nuoret tekevät eläessään vain hetkeä varten ja
samalla iäisyydestä haaveksiessaan.
Taivaanranta synkistyi, rajuilma läheni. Tanskan kuningas Fredrik IV
hyökkäsi Holsteiniin, piiritti Tönningeniä, valloitti Gottorpin. Hedvig
Sofia itki linnaansa ja hymyili kyynelten lomassa.
Saksin ja Puolan kuningas Fredrik August, joka oikeassa kädessään
puristi hevosenkengän kokoon, vei hiljaisuudessa sotajoukkonsa
Liivinmaan rajoille, samalla kun hänen lähettiläänsä puhuivat sanoja
makeita kuin hunaja ikuisesta ystävyydestä. Isänmaanrakkauden ja vihan
ajamana ahdisti Patkull yllytyksillään vuorottain ruhtinaita ja kansoja
Ruotsin häviöksi. Ruotsin hovissa vain huviteltiin.
Pietari I oli ruvennut jättiläis-olallaan kohottamaan Venäjää. Antaen
Euroopan mannerilman puhallella avaran valtakuntansa aromaille, hän
samalla etsi huokureikää, josta lämpimämpikin kuin Jäämeren meri-ilma
voisi maahan virrata. Azowin tornien huipuilta katseli hän itämaita ja
Mustaamerta. Mutta nämä näyttivät hänestä vielä liian kaukaisilta;
hänen ikäväänsä voi jäähdyttää ainoastaan Itämeren laine. Hän
kokosi hurjat laumansa ja ojensi saksilaiselle kätensä Birnaussa.
Kaarle-kuningas komensi karhunajon pidettäväksi Kungsörin tienoilla.
Maan viisaat sanoivat: kuninkaamme on sokea. Mutta Kaarle-kuningas ei
tiennyt muusta kuin vannotuista valoista ja solmituista liitoista,
jotka estivät kuin muuri häntä mitään muuta näkemästä.
Eräänä päivänä maaliskuun alussa v. 1700 kokoontui metsästysseura
Kungsöriin, neljäntoista penikulman päähän Tukholmasta. Kuningas oli
hyvällä tuulella, ja Holsteinin herttualla, joka seurasi häntä alati,
oli loppumaton varasto hullunkurisia metsästysjuttuja. Milloin oli
hirvi, milloin metsäsika, milloin joku vaaliruhtinas, milloin joku
kaunis myllärintyttö ytimenä näissä kertomuksissa. Kuningas suvaitsi
niihin hyvin mieltyä. Kevätilma humisi raikkaana kuusikoissa, nietokset
sulivat puolenpäivän aikaan, ja hanki kantoi mainiosti aamuisin.
Jo ensi päivänä oli karhu saatu kierretyksi, ja Hård tuli herransa
käskyjä vastaan ottamaan. Kuningas kääntyi herttuan puoleen: _Mon
frère_ sanoi Brandenburgin vaaliruhtinaan pyytävän metsäsikojaan
mieluimmin elävältä?
-- Niin, -- vastasi herttua. -- Hän pyysi otuksiaan ansoilla, joita
viritteli milloin pyökkimetsiin, milloin myllynsulkujen vaiheille.
-- Ansoja en suvaitse, -- jatkoi kuningas. -- Mutta jos vaaliruhtinas
on pyytänyt metsäsikoja, niin minä pyydän karhuja. Hård, käy
virittämään verkkoja. Mutta ei yksikään metsästäjä saa ottaa kivääriä
mukaansa.
-- Karhukeihäät ovat kunnossa, -- vastasi Hård.
-- Ei yksikään metsästäjä saa ottaa keihästä.
-- Mutta ... muistutti hämmästynyt tallimestari, -- ne pedot ovat liian
jykeviä kauluksesta pudistettavaksi.
-- Hanki meille kaikille hyvät kanget, seitsentä korttelia pitkät,
tammesta tahi koivusta, kummasta tahdot. Aseta jokainen paikalleen ja
käske piestä pöly pois kontion turkista, missä ikinä se tavattaneenkin.
_Mon frère_ saa nähdä, ettemme mekään ole pekkoja pahempia, -- lisäsi
hän hykerrellen käsiään, uuteen tuumaansa tyytyväisenä.
-- Poika on hullu, -- jupisi Hård itsekseen; ei ollut isäkään
hätäpoikia, mutta tämä käyttäytyy kuin riivattu. Saadaanpa nähdä, että
hitto hänet kerran vielä perii.
Ei kestänyt kauan, ennenkuin karhu oli ajettu pesästään ja hyökkäsi
verkkoa kohti. Ensimmäisen metsästäjän se paiskasi kumoon, Tätä lähinnä
seisoi Kustaa Bertelsköld. Tammikanki suhahti ilmassa, isku sattui
karhun korvanjuureen, ja ukko muksahti maahan eikä siitä sen koommin
noussut.
-- Ei, -- sanoi kuningas tyytymättömänä, -- ei se kelpaa, sinä olet
liian kovakourainen. Valitse keveämpi ase ja malta vähän mieltäsi, kun
lyöt. Uskotteko, _mon frère_, -- jatkoi hän kääntyen herttuaan päin, --
tuo poika nostaa aikamiehen suoralla kädellä aidan yli.
Kierrettiin toinen karhu. Tuskin se oli pesästään päässyt, kun
saamistaan iskuista ällistyi niin, että kompastui lumeen ja saatiin
ilman suurempaa vastusta köytetyksi. Kuningas oli tyytymätön ja
viritytti seuraavalla kerralla verkot niin, että karhu sai vähän aikaa
arvellakseen ennenkuin siihen käytiin käsiksi. Hård kiroili itsekseen,
mutta totteli täsmälleen.
Temppu onnistui niinkuin oli toivottu. Kolmas karhu hyökkäsi möristen
esiin ja koetti päästä pakoon. Kun se ei onnistunut, nousi se koiran
härsyttämänä takajaloilleen, paiskasi neljä metsästäjää maahan,
haavoitti herttuaa ja oli vähällä päästä läpi, kun kaatui kuninkaan ja
Arvid Hornin yhteisistä iskuista.
Metsästystä jatkettiin useita päiviä. Urjettiin jotenkin kauas
Kungsöristä. Syötiin talonpoikaistuvissa ja torpissa. Nukuttiin
pappiloissa. Ja kohta aamun sarastaessa alkoi taas sota metsän
kuningasta vastaan.
Neljäs ja viides karhu saatiin suuremmitta seikkailuitta. Kuudes pääsi
pakoon ja sitä ajettiin kokonainen päivä, kunnes se viimein putosi
sudenhautaan. Seitsemäs asettui vastarintaan, tappoi koiran ja kouristi
niin tuntuvasti erästä kuninkaan tallirenkiä, että mies vietiin pois
puolikuolleena. Verkkoa vastaan karatessaan se viimein sai surmansa
kuninkaan omasta kädestä. Jos urhoollisuuden mitalit olisivat siihen
aikaan olleet käytännössä, olisi Kaarle-kuningas suonut sen tälle
urhoolliselle vastustajalleen.
Vähitellen oli saatu kolmetoista karhua eikä useampia ollut kierretty.
Palaamiskäsky oli jo annettu, kun tuotiin sana, että vielä yksi karhu
oli saatu kierretyksi penikulman paikoilla kuninkaan kartanosta.
Seurue lähti heti liikkeelle ja painui jälleen synkimpään korpeen.
Kaarle-kuningas oli hurjan iloisella tuulella. Ruvettiin tavallisuuden
mukaan verkkoja virittämään. -- Pois verkot! -- huusi kuningas. --
Metsästäjät tottelivat, tottuneet kun olivat näkemään herransa
rohkeimmissakin seikkailuissa onnistuvan. Ilman muita aseita kuin
kanget asetettiin miehet suljettuun jonoon pesän ympärille, ja
etumaisimpana seisoi kuningas.
Kovalle otti, ennenkuin karhu saatiin pesästä ajetuksi. Turhaan koirat
rähisivät; turhaan pistettiin pitkiä seipäitä pesän suusta sisään.
Karhu katkoi keihäät, ja ärhentelevimmät koirat palasivat sieltä
verisin kuonoin. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin savu. Kuusen- ja
katajanhavuja kerättiin pesän ympärille ja pantiin palamaan. Vähän
aikaa kuultiin karhun siellä sisällä mörisevän; jo viimein nähtiin sen
turpa pesän suulla läähättävän.
Kaarle kuningas antoi metsästäjäin jonon peräytyä noin kolmenkymmenen
askelen päähän. Vierelleen pesän suulle hän asetti ainoastaan herttuan,
Hornin, Hårdin ja nuoren Bertelsköldin.
Turkki käryten ja vihoissaan ärjyen hyökkäsi karhu ulos. Vihollistaan
etsien syöksyi se, tämän eläimen merkillisellä vaistolla, suoraan
kuningasta kohti. Samassa jysähti neljä vankkaa iskua sen päähän --
viides, Bertelsköldin, luiskahti syrjään, sattui kiveen, ja tammikanki
katkesi.
-- Pois tieltä kaikki, ja yksi yhtä vastaan! -- huusi kuningas,
kohottaen aseensa toistamiseen. Mutta ennenkuin hän ennätti iskeä, oli
karhun raskas käpälä tarttunut hänen oikeaan käsivarteensa, reväissyt
hänen takkinsa ja pudottanut aseen hänen hervahtuneesta kädestään.
Kuningas tempasi vasemmalla kädellään kangen Hornilta, mutta syöstiin
samassa kumoon -- herttua ja Horn juoksivat luo ja karhun viha kääntyi
nyt vuorostaan heitä vastaan; ankarasti he huimivat, mutta ennen pitkää
he olivat aseettomina ja heidän kankensa poikki. Metsästäjät lähenivät;
mutta ennenkuin yksikään ennätti luo, oli Kustaa Bertelsköld aseetonna
heittäytynyt karhun päälle, saadakseen kunniallisella ruotsalaisella ja
suomalaisella tavalla painiskella voitosta.
-- Yksi yhtä vastaan! -- huusi hänkin.
-- Oikein puhuttu! -- kuultiin kuninkaan sanovan, kun taas oli noussut
jaloilleen, taisteluun kykenemättömänä.
Kustaa oli, kun hänen vihollisensa seisoi pystyssä takajaloillaan,
karannut siihen syliksi, toivoen voivansa yhdellä ainoalla tempauksella
keikauttaa sen lumihankeen. Hän ei ollut ajatellut, että hän siten sai
karhun läähättävän kidan päänsä päälle ja sen raskaat käpälät
kummallekin olalleen. Tempaus ei onnistunut, vaikka olikin tuima. Jos
karhu nyt olisi käyttänyt hampaitaan, ei Kustaa Bertelsköldistä
varmaankaan olisi mitään enempää sanomista. Mutta savusta ja iskuista
hölmistyneenä karhu unohti käyttää etuaan hyväksensä. Ainoastaan sen
kämmenet ja niiden kahdentoista miehen voima painoivat nuorukaista
vastustamattomasti maata kohden. Kustaa kaatui, mutta ei yksinään; hän
veti karhun muassaan.
Nyt riensi kuningas vielä kerran esiin, huolimatta mistään aseista,
ettei ketään voitaisi mainita häntä etevämmäksi, ja häntä uhkaava
vaara olikin nyt suurempi kuin kenenkään muun, sillä hänellä oli
ainoastaan vasen käsi varanaan. Karhu luopui varmasta saaliistaan ...
sen nähtiin horjuvan kuninkaaseen päin, sen nähtiin kohottavan
hirmuista käpäläänsä ... ja jo pääsi huuto ympärillä seisovilta. Mutta
kohotettu kämmen vaipui verkalleen alas ... pedon voimat olivat
väsähtäneet ... muutamia askelia hoippui karhu syrjään ikäänkuin
juovuksissa; silloin kuningas tarttui sitä rintaan ja heitti sen
helposti maahan ... ja raskas rumilas kaatui vastustamatta, ääntä
päästämättä, ikäänkuin tietäen oikean ajan, milloin sen oli kunnialla
kaaduttava kahdennentoista Kaarlen eteen.
Isoääniseen riemuhuutoon remahtivat kaikki metsämiehet nähdessään
karhun kaatuvan. Kuningas katseli kaatunutta otusta miltei
ystävyydellä. -- Köyttäkää se, mutta älkää vetäkö köysiä kovin lujalle,
-- sanoi hän tallimestarille. -- Hankkikaa reki, nuorilla kuusilla
koristettu, ja antakaa torvien soida. Tästä tulee pidot, joiden
vertaista ei ole Kungsörissä ennen nähty.
Käsky täytettiin. Lujasti mutta varovasti köytettynä köysillä,
joiden ympärille oli pantu sammalia, etteivät solmut vaivaisi, vietiin
karhu riemusaatossa ja soiton kaikuessa kuninkaankartanoon. Aurinko
valaisi tätä iloista kulkuetta; silmiä huikaisi valkoinen lumi.
Talonpoikaisnaisia ja lapsia juoksi maantielle näkemään tuon
isoäänisesti riemuitsevan joukon kulkua. Ukot ja pojat heittelivät
hattujaan ilmaan hurraten kuninkaalle. Metsästäjät vastasivat heille
riemusta huudahdellen. Kaarle-kuningas oli onnellinen -- ehkäpä
onnellisempi kuin sittemmin veristen voittojensa jälkeen. Nyt
aurinko vajosi verkalleen kuusten latvain taa. Sen viimeinen säde
karkeloi kirkkaana ja lempeänä kuninkaan korkealla otsalla. Lapsuuden
ilo lähetti tässä säteessä viimeiset jäähyväisensä suurelle
Kaarle-kuninkaalle. Sillä tänä päivänä laskeutui aurinko hänen
lapsuutensa, hänen nuoruutensa ja koko hänen elämänsä rauhan taivaalta!
* * * * *
Kungsörissä pidettiin suurenmoiset pidot. Tuota pikaa pystytettiin
kartanolle kuusista tehty aitaus, jonka sisällä elävät karhut --
niinkuin muinoin vangitut kuninkaat Rooman keisarien voittosaatoissa --
säilytettiin sidottuina ja josta niiden ärjyntä sekaantui soitannon
ilosäveliin. Kuolleiden karhujen lihasta valmistivat hovin taitavimmat
kokit vieraille kestitystä.
Lähikylistä kokoontui joukoittain kansaa, miehiä, vaimoja ja lapsia
kuninkaankartanoon katsomaan Kaarle-kuninkaan suurinta tähänastista
voittoa. Paloviinaa tarjottiin, mutta kohtuullisesti; olut sitävastoin
vuoti virtanaan. Hollannin tupakkaa oli jo runsaammin tarjona; useat
miehet jo purivat pikanellia ja tupakoivat lyhyillä piipuilla.
Vanhukset istuivat haastelemaan kuningas vainajan ajoista ja hänen
rauhallisesta ja onnellisesta hallinnostaan, nyt kun reduktsioni ei
enää tuntunut niin rasittavalta ja kun suuri nälänhätä oli lakannut
kirvelemästä. Sekavia huhuja kaukaisista sotamelskeistä oli alkanut
kuulua yhteisenkin kansan korviin. Pyrstötähti oli nähty, ja
Taalainmaassa oli satanut verta. Eräs näiltä seuduilta kotoisin oleva
tietäjä-akka oli nähnyt unta, että koko Ruotsin valtakunta oli kullalla
peitettynä ja ruusuihin puettuna. Tämän hän oli selittänyt, niinkuin
unia selitetään, päinvastaiseen suuntaan, eli niin, että suurta
köyhyyttä ja surua oli odotettavissa. Mutta reippaimmat ja iloisimmat
olivat sitä mieltä, että sellaiset unet on sanan mukaisesti
selitettävä. Maa ja kansa olivat tottuneet voittoihin ja luonnonlapsi,
joka ihastelee rohkeutta ja käsivoimaa, arvosteli oikeammin kuin
diplomaatit nuoren kuninkaan sankarikykyä. Tarkka tutkija olisi
aavistanut, että suurten voittojen toivo kyti kansan mielessä juuri
sodan aattoiltana.
Nuoret saivat tanssia palkollisten puolella olevassa suurimmassa
salissa. Metsästysmusiikki soi; näin komeasti ei ollut milloinkaan
Kungsörissä tanssittu. Kuningas tuli seurueensa kanssa katsomaan
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 3 - 03
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 3 - 01
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2053
    23.6 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 02
    Total number of words is 3438
    Total number of unique words is 2083
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 03
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1979
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 04
    Total number of words is 3554
    Total number of unique words is 2015
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 05
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 1992
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 06
    Total number of words is 3509
    Total number of unique words is 1916
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    40.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 07
    Total number of words is 3455
    Total number of unique words is 1920
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 08
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 2109
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.6 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 09
    Total number of words is 3528
    Total number of unique words is 2058
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 10
    Total number of words is 3538
    Total number of unique words is 2033
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 11
    Total number of words is 3467
    Total number of unique words is 2012
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 12
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1969
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    32.1 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 13
    Total number of words is 3529
    Total number of unique words is 2064
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 14
    Total number of words is 3410
    Total number of unique words is 2066
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 15
    Total number of words is 3557
    Total number of unique words is 1924
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 16
    Total number of words is 3540
    Total number of unique words is 2009
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.9 of words are in the 5000 most common words
    38.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 17
    Total number of words is 3576
    Total number of unique words is 1915
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 18
    Total number of words is 3590
    Total number of unique words is 1841
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 19
    Total number of words is 3513
    Total number of unique words is 1990
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 20
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 2113
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 21
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1939
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    35.7 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 22
    Total number of words is 3582
    Total number of unique words is 2019
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 23
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 1981
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 3 - 24
    Total number of words is 1083
    Total number of unique words is 783
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.6 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.