Välskärin kertomuksia 2 - 24

Total number of words is 3606
Total number of unique words is 1978
24.2 of words are in the 2000 most common words
36.0 of words are in the 5000 most common words
41.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
-- No, -- huusi kreivi uudelleen, -- tahtooko isä Larsson antaa minun
matkustaa liki 40 penikulmaa häntä tavatakseni ja sitten sulkea
porttinsa juuri silmäini edessä?
Tyttö peräytyi, taas kului hetkisen aikaa, ja nyt aukaistiin portti.
Kartanon isäntä tuli kreiviä vastaan vähän hämillään ja tätä
epäkohteliasta vastaanottoa anteeksi pyydellen. -- Me elämme kuin sodan
jaloissa -- sanoi hän -- öin ja päivin on kartanomme satain ihmisten
saartamana, ja jollemme pitäisi porttia kiinni, olisi talo tuossa
tuokiossa puti puhtaaksi ryöstetty. Mutta astukaa sisään, ja pitäkää
hyvänänne, mitä köyhä talo voi tarjota näin leivättömänä aikana.
Se, joka näin kreiviä tervehti, oli noin 54 vuoden vanha,
ruumiinmukaiseen villapuseroon, sarkapolvihousuihin ja pieksuihin
puettu mies. Hänen olennossaan oli jotakin sekä talonpoikaista että
herrasmaista; jokapäiväiset tavat eivät olleet voineet kokonaan
kuluttaa pois jonkinlaista omintakeista käytöstavan sievyyttä, joka oli
siihen aikaan opittu, kun tämä rikas porvari valtiopäivämiehenä ja
kansanjohtajana näki ylhäisten ja alhaisten valtakunnan pääkaupungissa
ympärillään hyörivän. Muuten ei mikään kohta talossa osoittanut, että
se olisi ollut niin köyhä kuin miksi isäntä oli sitä sanonut. Reipas
emäntä, lihava, kaksikymmenvuotias poika ja kaksi vankkaa,
pulloposkista tyttöä olivat todistuksena siitä, ettei perhe ainakaan
ollut kärsinyt välttämättömäin tarpeiden puutetta. Ruokaa tuotiin
runsaasti pöytään ja näkyi siinä sitä, mikä tähän aikaan oli ylen
harvinaista, nimittäin selvää rukiista leipää, ei kumminkaan tuoretta,
sillä ei kukaan kaupungissa ollut tohtinut pitkään aikaan leipoa,
jottei tuoreen leivän haju saattaisi kadulla kulkevia kerjäläisiä aivan
vimmoihinsa. Vielä harvinaisempi oli kenties se savustettu
lampaanliikkiö ja tuopillinen olutta, jotka kreivin kestitykseksi
pantiin esiin. Ei koskaan ollut hieno ylimys vilpittömämmällä
hartaudella ruokalukuaan lukenut.
Tahtoen haihduttaa muiston viimeisestä vihamielisestä kohtauksesta
Larssonien kanssa kuninkaan vierashuoneessa, lausui Bertelsköld
perheelle muutamia kohteliaisuuksia heidän iloisen ulkomuotonsa
johdosta. Sen sanoi hän ilahduttavan häntä sitäkin enemmän, kun hän
kahden viikon aikaan ei ollut nähnyt muuta kuin kalpeita, kuihtuneita
kasvoja, ja mitä taas ruokaan tuli, niin hän tahtoi vilpittömästi
tunnustaa, että hän ei ollut näihin kahteen viikkoon syönyt nälkäänsä
sammuksiin, vaikka oli matkustanutkin pappilasta pappilaan, sillä
pettuleipä, suolaiset silakat ja vähän kaljaa väliin olivat ne ainoat
herkut, joita pappiraukoilla oli ollut vieraalle tarjottavana.
Kreivin näin heitä kiitellessä katselivat isäntä ja emäntä hämillään
ympärilleen, ikäänkuin tullakseen vakuutetuiksi, ettei kukaan ollut
sattunut kuulemaan tätä sopimattomaan aikaan talon varallisuudesta
annettua kiitosta. -- Niin, herra kreivi -- sanoi Larsson -- eihän
lähimmäistä palvella sillä, että itse nälkään kuollaan. Olemme antaneet
niin paljon kuin olemme tainneet, mutta jonkin vähän olemme raappineet
itsellemme kokoon jyvähinkaloiden pohjilta. Mene ja katso, Maijaseni,
onko portti suljettu. Pahat ajat, herra kreivi, ei varmuutta
minkäänlaista, maankulkijoita kaikkialla ylt'ympäriinsä. Saa onneaan
kiittää, ettei leipää suusta temmata.
-- Luulenpa kuitenkin, -- sanoi kreivi, -- että jos nuo kurjat raukat
tuolla ulkona olisivat muuta kansaa kuin mitä ovat, niin vähänpä olisi
apua porttinne sulkemisesta. Onko teillä sotaväkeä ja poliisia
kaupungissa?
-- Jumala varjelkoon! Korsholmassa asuu muutamia vartiomiehiä, mutta
täällä ei ole kuin kolme kaupunginpalvelijaa, joista yksi on rampa,
toinen kuuro ja kolmas ei kelpaa muuhun kuin iltarumpua lyömään.
-- Ja eikö täällä ole ollut häiriöitä? Tarkoitan todellisia,
arveluttavia häiriöitä, niin että taloja olisi ryöstetty ja ihmisiä
tapettu?
-- Jumala varjelkoon, miten kreivi puhuu! Ei toki mokomia ole
tapahtunut.
-- No hyvä, -- sanoi kreivi arvokkaasti, -- ettette ajattelisi pahempaa
kansastamme kuin mitä se ansaitsee, tahdon kertoa teille, miten käy
muissa maissa, mahtavimmissa ja rikkaammissa kuin meidän silloin, kun
suuri hätä saattaa ihmiset epätoivoon. Kerrankin olin läsnä kapinassa,
jonka nälänhätä oli saanut aikaan Lontoossa. 34 leipurinpuotia
ryöstettiin, noin 200 ihmistä tapettiin tai haavoitettiin. Vuonna 1683
näin samanlaisen melskeen Kartagenassa Espanjassa; väestö huusi leipää
ja sytytti kuvernöörin palatsin palamaan; vasta sitten, kun enin osa
kaupunkia oli ryöstetty, saatiin järjestys tykeillä palautetuksi.
Samana vuonna ja samasta syystä raivosi kolme viikkoa verilöyly
Palermossa. Kohta sen jälkeen sain nähdä yhtäläisiä melskeitä Kölnissä;
kaupungin porvarit tarttuivat aseihin, verta vuoti kosolti, ja
kokonainen kaupunginosa poltettiin. Vuonna 1693 keväällä oli yötä ja
päivää monta tuhatta miestä sotaväkeä aseissa Pariisissa estämässä
väestön epätoivon purkauksia, ja yhtäkaikki meni tuskin päivääkään,
ettei olisi tapahtunut murhaa, murhapolttoja ja hurjia, verisiä
kahakoita, joissa enemmän kuin tuhat ihmistä sai surmansa. Huomatkaa
tarkoin, että kaikki nämä suuret kaupungit perustivat puolustuksensa
hätää vastaan asevoimaan. Entä täällä, mitä asetatte täällä turvaksenne
useita satoja, jopa tuhansiakin tänne tulvaavia ihmisiä vastaan, jotka
kuolevat nälkään juuri silmäinne edessä? Kolme invaliidia ja suljetun
puisen portin, jonka kuka tahansa voi kokkona polttaa. Mutta nämä
huutavimpaan hätään joutuneet kerjäläiset tyytyvät ajelemaan koiria
kaduillanne! Heitä kuolee akkunainne edessä, eikä sormeakaan nosteta
porttianne särkemään! Minunlaiseni matkustaja kulkee neljättäkymmentä
penikulmaa mitä suurimpaan epätoivoon joutuneen maan kautta, enkä ole
vielä pistoolia tarvinnut. Mikä olisi estänyt noita laumoja, jotka
minua maanteillä alinomaa ympäröivät ja jotka, puolikuolluksissa ollen,
jo olivat tehneet tilinsä elämän kanssa, minua ryöstämästä tahi
tappamasta, kun heitä usein oli satoja yhtä vastaan? Mutta he eivät
sitä tehneet. Sekä siellä että täällä, kaikkialla, vielä äärimmäisenkin
hädän hetkenä, kun luulisi, että kaikki inhimilliset velvollisuudet
alkavat horjua ja luonnon vieteistä voimakkain -- itsensä säilyttämisen
oikeus -- vaatii osansa, silloin pidättävät näitä ihmisiä vielä
yhteiskuntajärjestyksen siteet ja heidän siveellisen tunteensa
järkkymätön voima, ja hätä, joka kaikkialla Euroopassa olisi täyttänyt
maan väkivallalla, murhalla ja tulipalolla, se tyytyy täällä ojentamaan
rukoilevaa kättä, suljetun portin takana seisomaan äänetönnä ja
valittamatta, maahan nääntymään, kuolemaan! Jumal'auta, se on suurta,
se on ihmeteltävää, ja jos kansamme olisi yhtä mahtava toimiessaan kuin
se on suuri kärsiessään, niin sillä ei olisi vertaistaan maan päällä!
-- Olette oikeassa, -- sanoi Larsson liikutettuna. -- Suokaa minulle
anteeksi nuo nyreät sanat, jotka hädän johdosta vast'ikään tulin
lausuneeksi. Olen kansan keskestä lähtenyt mies, te olette ylhäinen
herra, ja sentähden liikuttaa mieltäni, kun puhutte hyvää köyhästä
rahvaasta. Siihen saatan vain vastata: Jumala maata ja kuningasta
varjelkoon!
-- Niin, varjelkoon heitä Jumala! -- sanoi kreivi. -- Parempain aikain
koittaessa saamme opiksemme nähdä, mitä kumpikin voi. Teidän
mielipiteenne, Larsson, on, että pitää olla kansa ja kuningas eikä
mitään niiden välillä. Hyvä, en tahdo nyt siitä väitellä. Mutta jos
tunnustamme kansan kunnian, niin tunnustakaamme kuninkaankin. Siitä
suuresta, ihmeteltävästä lainkuuliaisuudesta, jonka tänä hädän aikana
olemme huomanneet vallitsevan, siitä saamme lähinnä Jumalaa ja kansaa
itseään kiittää sitä lujaa, lakien turvaamaa yhteiskuntajärjestystä,
minkä Ruotsin kuninkaat ovat meille antaneet, ja etenkin Vaasan suvun
kuninkaat. Ikuinen kunnia tästä lahjasta Kustaa Vaasan suvulle! Siitä,
mitä Suomi nyt on, siitä saa se suureksi osaksi kiittää tätä
kuningassukua, jonka rauhalliset muistot elävät kauemmin kuin sen
voittojen muistot. Luuletteko tätä kiitollisuuden velkaa milloinkaan
_voitavan_ unhottaa -- ja unhottaa _Vaasassa_?
-- Ei milloinkaan, -- vastasi Larsson.
-- Mutta käykäämme asiaan, -- jatkoi kreivi. -- Arvannette jo matkani
tarkoituksen? Olen tullut tänne teiltä jyviä ostamaan.
-- Niinpä niinkin, -- vastasi Larsson huolestuneena.
-- Ja jotta ette sitä kummastelisi, niin tulee minun sanoa teille, että
olen matkustanut Mainiemeen erään tähdellisen asian vuoksi -- lyhyesti
sanoen, tila on kruunulle luovutettava, ja piakkoin on siellä katselmus
pidettävä. Tiedätte, millaisia nuo katselmukset ovat; minun täytyy
itseni olla saapuvilla estämässä sitä, etteivät isäni ja minun kaikki
kustannukseni tulisi aivan polkuhintaan arvioitaviksi. Mutta siellä
hallitsee kuninkaankin käskyjä voimakkaampi valtias. Nälkä on
kuninkaana, hätä sen käskyjen täyttäjänä. Minun ei tarvitse kuvailla
teille, minkä näköistä siellä nyt on. Puolet alustalaisistani ovat jo
kuolleet puutteeseen. Jäljelle jääneet elävät kalalla, jota heidän on
onnistunut saada jäässä olevasta merestä. Ei missään, ei Turussakaan,
ole jyviä kaupan, ei vaikka niistä maksettaisiin painonsa puhdasta
kultaa. Silloin sanoin tilanhoitajalleni: ainoa toivomme on Pohjanmaa,
matkusta sinne, Larssonit ovat kunnon miehiä: juuri sen tähden, että
olemme epäsovussa olleet, he meitä auttavat, ja vaikka minulta menisi
omaisuuteni viimeiset tähteet, niin en tahdo, että viimeinen muisto,
mikä Bertelsköldin suvusta Mainiemeen jää, on oleva se, että sen
entiset isännät ovat antaneet väkensä kuolla nälkään.
-- Kyllä ymmärrän; tilanhoitaja ei tohtinut -- sanoi Larsson.
-- Ei, hän ei tohtinut. Hän sanoi minulle: ette tunne hädän suuruutta.
Jos saisinkin eloa Vaasasta tahi Isokyröstä, niin enpä saisi sitä tänne
kuljetetuksi. Ei käy näyttäminen leipää tuhansille, jotka ovat nälkään
kuolemaisillaan, eikä voi vaatia, että he rauhassa antaisivat
jyväkuorman kulkea ohitse. Niinpä seuraan minä sitten mukana, sanoin
minä, ja kyllä me kai aina jonkin keinon keksinemme estääksemme
kerjäläisiä aavistamasta, mitä muassamme kuljetamme. Ja nyt olen
täällä, Larsson; voitteko ja tahdotteko myydä minulle jyviä mihin
hintaan hyvänsä?
-- En voi, -- vastasi kauppias. -- Minulla ei ole sen enempää kuin mitä
itse juhannukseen asti tarvitsemme.
-- Sitten täytyy teidän neuvoa minut jonkun toisen luokse, -- sanoi
Bertelsköld. -- Ette suinkaan saata antaa minun palata takaisin tältä
pitkältä, vaaralliselta matkalta asiaani toimittamatta.
Larsson ei virkkanut mitään. Mutta nuori Maija, joka erinomaisella
hyväntahtoisuudella oli kantanut miellyttävän tilanhoitajan eteen
parasta, mitä talo tarjota voi, virkkoi rohkeasti: -- Sedällä
Isokyrössä on kyllä, jos vain tahtoo antaa.
Ei ollut siihen aikaan tapana, että lapset puhuivat vanhempain läsnä
ohessa, kun ei heitä puhuteltu. Isällä oli jo ankara sana huulillaan,
kun äiti, ihastuksissaan tämän ylhäisen herran kohteliaisuudesta ja
alentuvaisuudesta, rupesi hänen ja tyttärensä liittolaiseksi. --
Voisihan Lassi seurata herra kreiviä Perttilään? -- sanoi hän nöyrästi
kysyen. Pojan nimi oli näet Lassi.
-- Kreivin vuoksi olkoon menneeksi, -- vastasi Larsson vitkastellen. --
Mutta ei ole Perttilään niin varmasti luottamista.
-- Muuta neuvoa ei enää ole, -- sanoi kreivi. Jos suvaitsette, niin
lähdemme heti kohta matkalle.
Isäntä ehdotti näön vuoksi, että kreivi levähtäisi täällä päivän.
Mielessään hän oli kuitenkin ehkä hyvillään, kun ei tarjousta otettu
vastaan. Perheen naispuoliset jäsenet sitävastoin olivat pahoillaan
vieraiden lähdöstä ja panivat heille mukaan eväitä, joita näihin
aikoihin sopi sanoa ruhtinaallisiksi.
Samana iltana kello 7:n paikoilla ajoivat matkustajat Isokyrön
Perttilän pihaan. Niinä kuutenakymmenenä vuotena, jotka ovat kuluneet
siitä, kun kertomuksemme viimeksi näitä seutuja kosketteli, oli
kartanoa melkoisesti laajennettu. Päärakennus oli vielä sama, missä
talonpoikaiskuningas Aaron Perttilä ennen muinoin hallitsi; mutta sen
läheisyyteen oli rakennettu pitkä jono sivurakennuksia ja
varastohuoneita; metsä ja erämaa olivat vetäyneet niin kauas, että
näkyivät vain tummana juovana taivaan rannalla, ja koko tämä viljava
tasanko, niin pitkälle kuin silmä kantoi, oli talon tiluksia ja
uudisviljelyksiä, jotka todistivat, että Perttilä oli Suomen
jyvärikkaimman pitäjän jyvärikkain talo. Perttiläkin oli menettänyt
paljon reduktsionin vuoksi: siitä oli otettu pois useita siihen
kuuluvia tiloja, jotka Kaarle IX oli Aaron Perttilälle lahjoittanut
tämän nuijasodan aikana tekemistä palveluksista, ja metsätoimikunta oli
pitänyt ankaran tutkinnon kaikesta, mitä se katsoi anastetuksi kruunun
metsistä y.m. Mutta onneksi nämä vahingot eivät kohdanneet talon
päätiluksia, ja taloa pidettiin siitä syystä vieläkin pitäjän
äveriäimpänä.
Uteliaisuuden sekaisin liikutuksen tuntein astui kreivi Bertelsköld nyt
ensi kertaa tähän isänsä vanhaan lapsuuden kotiin. Isäntä Lauri
Perttilä (sillä paikkakunnan tavan mukaan kutsuttiin häntä talon
nimellä) oli juuri ruvennut illalliselle lukuisan perheensä, vaimon ja
neljän täysi-ikäisen pojan, kolmen tyttären, kuuden rengin ja neljän
piian kanssa. Kaikki nämä 11 miestä ja 8 naista sekä kaksi
ruotivaivaista ja kaksi loista, kaikkiaan 23 henkeä, astuivat tänä
nälkävuoden kovimpana aikana pöytään, jossa oli selvää rukiista leipää,
tuoretta voita, suolakalaa ja puuroa -- jotka siihen aikaan olivat
Suomessa miltei verrattomia herkkuja.
Kreivi Bertelsköldillä oli hyvää aikaa iloita tästä harvinaisesta
näystä, sillä hänen sisään astuessaan ei kukaan liikahtanut paikaltaan.
Nuorin tytär, iältään noin kymmenvuotias, luki juuri ruokalukua, jonka
sanoja kaikki muut hiljaisina ja seisoallaan ollen hartaasti
kertasivat, niinkuin sen ajan tapa vaati. Vasta rukouksen loputtua ja
muiden istuuduttua astui isäntä esille ylhäistä vierastaan
tervehtimään, samalla kun hänen väkensä mistään huolimatta kävi
aterioimaan. Näkyi selvästi, että kansanvaltainen henki vielä eli
Perttilässä; nämä rikkaat ja itsenäiset talonpojat eivät ketään
kumarrelleet.
Vaikkakin tämä tällainen hänelle outo vastaanotto alussa hiukan
loukkasi kreivin ylpeyttä, alkoi hän kuitenkin pian ymmärtää
ympäristöään. Ei hän ollut Etelä-Ruotsissa eikä Etelä-Suomessa, missä
talonpoika välittömästi tahi välillisesti oli suurten aatelistilain
vaikutuksen alaisena, tullut tuntemaan tuota Pohjanmaan talonpojalle
ominaista ujostelemattomuutta, joka on lähtöisin siitä, että hän itse
on ollut maansa isäntä ylimuistoisista ajoista ja ettei Pohjanmaalla
koskaan ole ollut mainittavampia herraskartanoita. Kreivi alkoi
aavistaa, että Aaron Perttilästä lähtenyt oppi kuninkaasta ja
aatelittomasta kansasta perustui muuhunkin kuin vain yksityisen
mielijohteihin; hän alkoi ymmärtää, että tämä oppi päinvastoin oli
hyvin läheisessä yhteydessä näiden seutujen koko kansan luonteen,
tottumusten ja katsantotapojen kanssa.
Kokien peittää hetkellisen, hänelle oudon hämmennyksensä
leikkipuheeseen pudisti Bertelsköld sydämellisesti vastaansa astuvan
isännän kättä ja virkkoi: -- Hyvää iltaa, ukko Perttilä. Tässä näette
minun niinkuin kalan kuivalla maalla, sillä olenpa kuullut, että ravut
ja aatelismiehet eivät menesty Pohjanmaalla. Mutta kohtaapa minua
ilahduttava näky täällä heti sisään tultuani. Toivotan teille onnea,
arvoisa isäntä, että hyvä Jumala on siunannut talonne noin runsailla
antimilla tänä aikana, ja toivon teille aina sitä onnea ja sitä iloa,
että voitte elättää näin paljon reipasta väkeä.
Kreivi varoi koskettamasta siihen kohtaan, että tämä oli hänen isänsä
koti, sillä talo olisi tietysti ollut hänen, ellei talonpoikaiskuningas
olisi tehnyt tyttärensä poikaa Kustaa Bertelsköldiä perinnöttömäksi.
Kai oli tieto siitä, samoin kuin muisto monista valtiopäiväkiistoista
syynä siihen, että Lauri Perttilä, reipas ja arvokas 60-vuotias ukko,
näytti olevan vielä enemmin hämillään kuin hänen vieraansa. Hän
tervehti kreiviä kohteliaasti, mutta harvasanaisesi ja vähän kylmästi.
Sen enempää kursailematta valmistettiin vieraalle sija pöydän yläpäähän
ja talonväen ateriaansa jatkaessa aloitti kreivi emännän vieressä
istuen ateriansa hänkin. Teeskentelemättömällä käytöksellään valloitti
hän pian talonväen ja varsinkin naisten sydämet. Pojat ja tyttäret
esitettiin; uutisia kyseltiin kuninkaasta, kovasta ajasta haasteltiin,
mutta kreivi ei tuonut vielä varsinaista asiaansa esille, sillä isännän
otsaa peittävä pilvi ei näyttänyt lupaavalta. Aterian jälkeen pidettiin
yhteinen iltarukous ja sitten mentiin levolle. Ison tuvan perällä oli
vain nuo kaksi kamaria, joissa ennen oli toisessa asunut Aaron
Perttilä, toisessa hänen tyttärensä Emerentia. Tämä jälkimmäinen
kamari, jossa isäntä ja emäntä muuten nukkuivat, annettiin nyt
vieraalle, ja Bernhard Bertelsköld vietti siis yönsä lempeän isoäitinsä
huoneessa, kenties samalla vuoteella, jossa tämä ennen muinoin oli
levännyt.


13. BREITENFELDIN SOTAVANHUS.

Kreivi Bertelsköld oli vain ohimennen ehtinyt luoda silmäyksen
Korsholmaan, jossa hänen äitinsä oli istunut vankina. Tämä huone, jossa
hän nyt lepäsi ja joka hänen isänsä kertomusten mukaan varmaankin oli
ollut hänen iso-äitinsä huone, sai hänen mielikuvituksensa vilkkaampaan
liikkeeseen. Sen muistoihin yhdistyivät kaikki tarut noista
kahdesta vihamielisestä vallasta, jotka taistelivat hänen sukunsa
onnenkohtaloista. Hän, joka muinoin asui tuossa viereisessä huoneessa,
oli Bertelsköldien nimeä vastaan sinkauttanut äidinisän kirouksen
suvusta sukuun. Se taas, joka muinoin _tässä_ kamarissa asui, oli sitä
vastaan suojelevaksi kilveksi asettanut äidin siunauksen. Ja hämärästi
kutoutui näihin öisiin unelmiin tuo salaperäinen, kummallinen tarina
kuninkaan sormuksesta. Kreivistä näytti siltä kuin olisi häntä kohden
yön pimeydessä ojentunut musta käsi, joka tarjosi hänelle kadonnutta
kuninkaan sormusta. Ahnaasti tarttui hän aarteeseen, mutta silloin
kuului yön hiljaisuudessa hänen isoäitinsä surullinen, varoittava ääni:
"Älä ota sitä takaisin, älä ota sitä!" Ja musta käsi sormuksineen
katosi, ja taas vallitsi hiljaisuus, ainoastaan kaukainen huokaus
kuului haihtuvan pimeään yöhön.
Viimein vaati väsymys osansa, ja kreivi vaipui sikeään, vahvistavaan
uneen. Kevätaamun varhainen aurinko paistoi pienestä ikkunasta sisään,
kimallellen hänen vielä vanhoillaankin kauniin päänsä ympärillä: ehkä
se olikin hänen isoäitinsä henki, joka katseli häntä näin äidillisen
hellästi ja näin heloittavan kirkkaasti. Sillä pojanpoikahan se oli
eikä poika, joka oli perinyt hänen sydämensä lempeyden.
Kohta sen jälkeen heräsi Bertelsköld viereisen huoneen seinän takaa
kuuluvasta veisuusta. Sieltä kuului ukon vapiseva ääni, joka veisasi
ruotsalaista virttä, ei noita uusia, joita Spegel ja muut tarmokkaat
hengen miehet olivat äskettäin ilmestyneeseen virsikirjaan sepittäneet,
vaan noita Lutherin vanhoja virsiä, jotka jo olivat eläneet viisi tai
kuusi miespolvea. Bertelsköld säpsähti. Hän oli vielä yön ja huoneen
vaikutuksen alaisena; hän oli unissaan kuullut lempeän isoäitinsä
armaan äänen, ja nyt hänestä tuntui, niinkuin hän kuulisi vanhan,
raudankovan talonpoikaiskuninkaan äänen viereisestä huoneesta.
Samassa kreivi naurahti itsekin mielikuvitukselleen, pukeutui
huolellisesti, niinkuin hänen tapansa oli, ja meni tupaan. Siellä
olivat jo kaikki kokoontuneet aamurukoukseen, jonka perheen isä itse
toimitti, ja jonka edellä ja jälkeen veisattiin virsi, mihin kaikki
yhtyivät.[37] Ketään ei kreivin tulo näyttänyt häiritsevän.
Mutta ylinnä kunniasijalla ei nyt seisonutkaan isäntä, vaan pienoinen,
köyry, valkeapäinen äijä, vasemmalla kädellään keppiin nojaten ja
yllään paksu lammasnahkaturkki, vaikka tupa oli jokseenkin lämmin.
Virttä kuunnellessaan katseli Bertelsköld ukkoa mieltymyksellä, johon
kenties oli syynä hänen äskeinen mielikuvituksensa. Hänen teki jo
mielensä kysyä, vieläkö tosiaankin vanha Aaron Perttilä oli entisellä
kunniapaikallaan ... mutta Perttilähän oli jättiläinen sekä ruumiin
että sielun puolesta, ja tuo pieni äijä tuossa oli sävyisän ja vähän
rappeutuneen näköinen, oli niinkuin uudelleen lapseksi muuttunut.
Perttilän isäntä näkyi aavistavan kreivin ajatukset. Rukouksen loputtua
ja kohteliaasti kysyttyään, kuinka kreivi oli nukkunut, talutti hän
vieraansa vanhuksen luo ja sanoi ruotsiksi: -- Arvaatteko, isä, kuka
tämä herra on!
Ukko painoi umpeen toisen silmänsä, joka ei enää oikein tahtonut tehdä
tehtäväänsä ja tarkasteli kreiviä lapsellisella uteliaisuudella. -- En
tunne, en tunne, -- sanoi hän päätään pudistaen. -- Monta ylhäistä
herraa olen päivinäni nähnyt ja olenpa ollut kelpo otteluissakin heidän
kanssaan, mutta nykyajan pojat ovat minulle tuntemattomiksi kasvaneet.
Komea mies, varmaankin kolme tuumaa päälle kolmen kyynärän. Luulinpa
sen suvun jo maailmasta hävinneen, sillä nykyajan ihmiset ovat vain
keturoita, pelkkiä keturoita, eivät ole vanhan jalustimenkaan
veroisia ... paitsi sinä, Lassi, sinä ja veljesi. Kuka on tuo herra?
-- Onko tämä tosiaankin teidän isänne, minun isäni vanha asetoveri? --
kuiskasi kreivi Perttilälle silminnähtävästi hämmästyksissään.
-- Hän se on, -- vastasi isäntä. -- Älkää panko pahaksenne hänen
vanhuudenheikkouttaan; Jumala yksistään tietää, minkänäköisiä me olemme
yhdeksänkymmentä ja yhdeksän vuotta elettyämme.
-- Yhdeksänkymmentä yhdeksän vuotta! -- kertasi Bertelsköld.
-- Niin, ja kahdeksan kuukautta vielä päälle. Ei isä ole niin
raihnainen, ettei vielä voisi elää sadankin vuoden vanhaksi, jos Herra
tahtoo.
-- Mutta, -- sanoi Bertelsköld, liikutettuna puristaen äijän vasenta
kättä (koko oikea käsivarsi oli vanhojen haavojen takia surkastunut) --
eikö ole minussa mitään, joka muistuttaisi teille jotakin nuoruutenne
ajoilta -- jotakin, joka johtaisi mieleenne henkilöitä, joiden kanssa
olette hyviä ja pahoja päiviä viettänyt?
Ukko varjosti silmiä kädellään. -- Sen verran näen, -- sanoi hän, --
että ylhäistä verta on hänen suonissaan, mutta hänellä ei ole Hornien
sinisiä silmiä, ei Flemingien leveätä otsaa, ei Wredein kotkannenää, ei
Stålhandsken karhunkäpäliä eikä Wittenbergin yhteen puristettuja huulia
-- ajakoon minut kroaatti kumoon, mutta hän ei ole ruotsalainen eikä
suomalainenkaan, vaan saksalainen hän on, Baierin rotua, joku pienoinen
nunna... Jumala minulle vanhalle rakuunalle anteeksi suokoon, että ne
vanhat ajat niin mieleeni tulevat ... blitzdonnerpapp ... onpa yksi,
jonka muistan tuosta ylhäisestä alahuulesta ja tuosta syvästä,
tummasta, silmien yllä olevasta juonteesta, ja se oli ihanin nainen,
minkä Herra on luonut ... lähinnä äitiäsi, Lassi... Mutta kuka on tämä
herra?
-- Bernhard Bertelsköld, Kustaa Bertelsköldin, entisen sotatoverinne
poika!
-- Bertel-sköld ... sköld? -- tapaili ukko. -- Vai niin, vai niin,
Bertelsköld? Bertelinkö poika olet? Etkä ole isääsi enemmän kuin
unkarilainen varsa on holsteinilaiseen raudikkoon! Mutta sama se, tule,
salli minun syleillä Bertelin poikaa, oletpa, poika, runsasta kahta
tuumaa isääsi pitempi! Niin, niin, pientä Berteliä olen sylissäni
kantanut, ja useamman kerran olemme mäikyttäneet kroaatteja
pahanpäiväisesti. Missä nyt olisit, jollen olisi tullut oikeaan aikaan,
kun baierilaiset talonpojat olivat isääsi elävältä paistamassa? Lempo
heitä! Minäpä annoin sulkea ovet ja ... silloin oli meillä hauskat
päivät, poikani! Muistatko sitä jouluyötä Würzburgissa, kun suljimme
sen jesuiittahurtan hänen omaan rahastohuoneeseensa, ja kun narrasit
minut mustetta juomaan, ja kun messusin latinaa munkeille ja kun
ratsastimme tytön kanssa juuri heidän nenänsä alitse tiehemme? Niin,
niin, tunnusta vain pois, että pitkiä laukkoja loikkailit silloin
linnanpihan poikki! Entä, blitzdonner, Lützenin luona, kun sait sen
sivalluksen Pappenheimin miekasta vasempaan ohimoosi, ja kunsne konnat
riuhtaisivat minut hevosen selästä ja joivat kaiken viinini... Jumala
siunatkoon kuningasta! semmoista kuningasta ei enää ikinä synny ...
ja ... mutta minkätähden et ole itsestäsi niin pitkään aikaan tietoja
antanut, pikku poikaseni? Pelkkiä rakkauden houreita, niin, niin ...
nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus... Lassi, annapa minulle
kirnupiimätuoppini!
Muistoistaan sekä innostuneena että uupuneena vaipui pieni äijä,
henkeään vedellen, penkille, samalla kun poika ojensi hänelle hänen
mielijuomansa. -- Isä kulta unhottaa, -- sanoi hän, -- että kenraali
Bertelsköld on kuollut jo neljäkymmentä vuotta sitten ja että tämä on
hänen poikansa kreivi Bernhard, joka ei enää ole lapsi hänkään.
-- Kenraali Bertelsköld? kreivi Bernhard? kertasi vanhus
koneentapaisesti. -- Vai niin. En tunne niitä herroja. Mutta muistanpa
erään illan täällä tuvassa, kun vanha Aaron lahjoitti meille talon ...
herra, jos olette Bertelin poika, niin teidän tulee tietää, että
tarjosin isällenne taloa jälleen, kun talonpoikaiskuningas silmänsä
umpeen laski, koska sydäntäni kirveli ottaa sotatoveriltani hänen
laillinen perintönsä, mutta hän lähetti terveisiä Pentti Ristonpojan,
sen reippaan kersantin muassa, joka lasketteli senkin seitsemänkymmentä
valhetta yhtenä iltapuhteena, että hän oli saanut seitsemän tai
kahdeksan ruhtinaskuntaa Saksanmaalla omalle osalleen, ja että minä
kernaasti saisin pitää myyränpesän Isokyrössä... Olkoon menneeksi,
sanoin, koska niin on, niinpä pidän sen.
-- Tahdotteko olla hyvä ja näyttää minulle isoäitini haudan! --
keskeytti kreivi, päästäkseen tästä arkaluontoisesta aineesta, joka jo
oli alkanut synkistyttää isännän otsaa.
-- Tulen itse saattamaan herra kreiviä sinne, -- vastasi Perttilä
iloissaan, kun parhaaseen aikaan pääsi erilleen ukon laverteluista. --
Mutta meiltä on sinne matkaa neljännes penikulma, ja sill'aikaa, kun
hevosia valjastetaan, voi herra kreivi pitää hyvänään, mitä talossa on
tarjolla.
Jo höyrysikin lämmin velli tuvan isolla pöydällä, eikä kreiviä
tarvinnut kahta kertaa käskeä siihen käsiksi käymään. Suurustaessaan
vaihtoi hän silloin tällöin jonkin sanan vanhemman Larssonin kanssa,
joka oli niin vajonnut muinaisiin aikoihinsa, että unhotti kaiken muun
ympärillään, unhottipa sen ankaran jumalisuudenkin, jota tässä talossa
vaadittiin ja joka monien vuosien kuluessa oli hillinnyt entisiä
kevytmielisiä ajatuksia tämän vanhan rakuunan sielussa. Niin suuri on
kumminkin muistojen voima, etenkin sillä iällä, joka vain menneissä
ajoissa elelee, että myöhempinä aikoina opitut hyvät ja pahat asiat,
kuinka huolellisesti niitä lieneekin mieleen teroitettu, saavat niiden
edestä väistyä, ja vanha taistelija ojentaa ihastuksissaan turtuneen
kätensä -- hänen kainalosauvansa muuttuu miekaksi -- hänen tuntilasinsa
vaahtoaa entisten pikarien mehua!
* * * * *
Isokyrön kirkko on rakennettu vuonna 1304. Jo kertomuksemme aikana
seisoi se kunnianarvoisena muistona muinaisilta ajoilta viljavalla
lakeudella Kyröjoen varrella. Vuosisadat näyttivät huomaamatta
liukuneen alas sen suippoa, jyrkkää kattoa myöten; menneet ajat
katselivat sen pienistä ikkunoista, joissa moni maalattu ruutu
polveutui vielä katoliselta ajalta.
Kirkkoa ympäröi aidattu hautausmaa. Etevimmät seurakuntalaiset
haudattiin kirkon lattian alle. Talonpoikaiskuningas Aaron Perttilä oli
kumminkin omasta ja sukunsa puolesta luopunut tästä kunniasta. Vaikka
oli kopea eläessään, oli hän kuollessaan nöyrä. Kirkkomaan luoteisesta
nurkasta oli hän valinnut itselleen erikoisen aidatun paikan. Sileä
kivi, johon kirjaimet A. P. ja vuosiluku 1638 oli hakattu, oli hänen
ainoa muistomerkkinsä. Oikealla puolellaan oli hänellä ainoastaan
E-kirjaimella merkitty kivi; se oli hänen tyttärensä Emerentia,
Bertelsköldin isoäiti; vasemmalla puolella osoitti kolmas kirjaimilla
L. L. merkitty kivi ensimmäisen Larssonin leposijaa. Iso, jo
viidenkymmenen vuoden vanha kuusi levitti tuuheita oksiaan näiden
sydämien yli, jotka muinoin olivat niin voimakkaasti sykkineet elämän
taistelussa, mutta nyt saaneet rauhan.
Bertelsköld kumartui suutelemaan kantaäitinsä haudan sammaltunutta
kiveä. Sitten seisoivat molemmat miehet kotvan aikaa ääneti. Kreivi
otti lompakkonsa ja kuvasi paikan, "että hänen lapsensa", sanoi hän,
"eivät unhottaisi talonpojan tyttärestä polveutuvansa".
Nyt ilmaisi Bertelsköld asiansa, puhui Mainiemen kurjuudesta ja sanoi
haluavansa ostaa eloa hinnalla millä hyvänsä. Perttilä ei virkkanut
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 2 - 25
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 2 - 01
    Total number of words is 3705
    Total number of unique words is 1943
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 02
    Total number of words is 3687
    Total number of unique words is 1999
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 03
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 2035
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 04
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2003
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 05
    Total number of words is 3483
    Total number of unique words is 2015
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 06
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1979
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 07
    Total number of words is 3534
    Total number of unique words is 2025
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 08
    Total number of words is 3552
    Total number of unique words is 2009
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 09
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 2022
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 10
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1906
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 11
    Total number of words is 3723
    Total number of unique words is 2002
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    37.0 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 12
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 2002
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 13
    Total number of words is 3771
    Total number of unique words is 1959
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 14
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 2027
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 15
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 1998
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 16
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 2046
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 17
    Total number of words is 3401
    Total number of unique words is 2151
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 18
    Total number of words is 3520
    Total number of unique words is 2033
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 19
    Total number of words is 3532
    Total number of unique words is 1932
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 20
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1887
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 21
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2003
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 22
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1967
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 23
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 2049
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 24
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1978
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 25
    Total number of words is 3575
    Total number of unique words is 2020
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 26
    Total number of words is 3669
    Total number of unique words is 1885
    27.8 of words are in the 2000 most common words
    37.9 of words are in the 5000 most common words
    43.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 27
    Total number of words is 12
    Total number of unique words is 12
    49.9 of words are in the 2000 most common words
    49.9 of words are in the 5000 most common words
    49.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.