Välskärin kertomuksia 2 - 06

Total number of words is 3574
Total number of unique words is 1979
22.8 of words are in the 2000 most common words
33.5 of words are in the 5000 most common words
39.5 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
komeampiin sotapukuihin, ettei vihollinen saisi kovin huonoa käsitystä
ruotsalaisten köyhyydestä; ja luultavaa on, että se kulta ja ne kalliit
kivet, jotka nyt koristivat köyhäin sotilaiden pukuja, aivan äskettäin
oli ryöstetty jostakin liettualaisesta aateliskartanosta. Kun
Bertelsköldilläkin oli tulkki mukanaan, oli nyt saapuvilla seitsemän
miestä molemmin puolin.
Tervehdittiin toisiaan kylmästi ja virallisesti; sen jälkeen panivat
molemmat puolueet pois miekkansa teltan ovelle merkiksi siitä, että
välirauha tällä hetkellä vallitsi. Keskustelu alkoi.
Liettualaiset esittivät ensiksi vaatimuksensa, joissa kyllä oli
tinkimisen varaa. Ruotsalaisten tulisi riisua aseensa, antaa takaisin
saaliinsa ja vankinsa, lähteä maasta, jättää takaisin linnoitukset sekä
vannoa, etteivät enää tässä sodassa taistelisi hänen puolalaista
majesteettiaan vastaan, mistä kaikesta heille luvattiin korvaukseksi
vapaa kulku ja suojelu rajalle saakka. Nämä olivat pääpykälät ja
esitettiin ne liettualaisten puolelta pikemmin armona kuin
molemminpuolisena, tasapuolisena sopimuksena.
Bertelsköld kuunteli kärsivällisesti tuota pitkää puhetta loppuun
saakka. Senjälkeen esitti hän vastaukseksi _omat_ vaatimuksensa, jotka
eivät nekään olleet aivan niukat. Liettualaisten tulisi hajoittaa
nostoväkensä, luovuttaa ruotsalaisille, paitsi muita kaupunkeja ja
linnoja, myöskin Vilna, maksaa kolmetuhatta tukaattia kuussa
ruotsalaisen sotajoukon ylläpitämiseksi ja vannoa, etteivät kahdeksan
kuukauden kuluessa, s.o. ensi kevääseen mennessä, ryhtyisi mihinkään
vihollisuuksiin ruotsalaisia vastaan. Vastapalvelukseksi sitoutui
Bertelsköld pitämään väkensä kovassa kurissa, olemaan ottamatta
pakkoveroa, suojelemaan henkeä ja omaisuutta sekä hänen ruotsalaiselta
majesteetiltaan hankkimaan hyvät rauhanehdot.
On helpompi ajatella kuin kuvata liettualaisten hämmästystä ja raivoa
heidän näitä vaatimuksia kuullessaan. Vaivoin saivat he vihansa
hillityksi siksi, kunnes tulkki oli sanonut sanottavansa. Kiivaimmat
tarttuivat jo aseihinsa ja aikoivat keskeyttää koko keskustelun; papit
saivat heidät kuitenkin hillityksi, luultavasti arvaten, että
Bertelsköld oli tehnyt nämä vaatimukset vain näön vuoksi ja
pysyttääksensä maineensa seuralaistensa silmissä.
Liettualaisten kiivaan luonnon lauhduttaminen ei kuitenkaan kuulunut
kenraalin tarkoituksiin. Kun papit olivat vaivoin saaneet toverinsa
jäämään, vuodatti tuo ylpeä päällikkö tervaa tuleen, tehden uuden
vaatimuksen, vielä nöyryyttävämmän kuin edelliset, nimittäin että
liettualaisten tulisi antaa kaksitoista arvokkainta miestään
panttivangiksi sopimuksen täsmällisestä noudattamisesta.
Nyt puhkesi myrsky täyteen raivoonsa. Tuskin olivat ylimykset tulkin
suusta kuulleet nuo häpäisevät ehdot, kun he uudelleen tarttuivat
aseihinsa ja lopulta, yhä enemmän raivostuneina Bertelsköldin
uhkamielisestä tyyneydestä, vetivät miekat tupesta siinä paikassa
hakatakseen kuoliaiksi nuo hävyttömät muukalaiset.
Sitäpä juuri oli Bertelsköld odottanutkin. Tuskin oli ensimmäinen
miekka tupestaan lentänyt, kun kenraali otti vyöstään pienen pillin ja
vihelsi sillä yhden kerran pitkään ja kimakasti. Silmänräpäyksen
jälkeen kuului kova paukaus ja kohta paikalla rytinä. Silta teltan alla
horjui ja näytti aikovan upota; puun pirstaleita ja kiven muruja satoi
teltan päälle, tunkien paikotellen vaatteen läpi sisäänkin ja satuttaen
joitakuita läsnä oleviakin, kuitenkaan ketään vahingoittamatta.
Ensi hämmästyksessään laskivat liettualaiset paljastetut aseensa alas.
Tuo taikauskoinen pelko Bertelsköldin yliluonnollisesta voimasta
lamautti heidän rohkeutensa. Ainoastaan yksi heistä kiiruhti ulos,
mutta pysähtyi kuin kivettyneenä teltan ovelle. Liettualaisten rannan
puolella oleva sillan kaari oli ammuttu ilmaan taitavasti kätketyn
ruutimiinan avulla; tuskin kuusi kyynärää teltasta ammotti syyssateista
tulvehtinut joki, niin että pako oli mahdoton. Suurin osa
liettualaisten sillan päähän asetetusta vartioväestä oli räjähtänyt
ilmaan.
Bertelsköld ei vitkastellut käyttämästä hyväkseen vihollisen
hämmennystä. -- Vangitkaa nuo petturit, jotka ovat välirauhan rikkoneet
ja tarttuneet aseihin neuvottelujen aikana! -- huusi hän. Käsky pantiin
toimeen melkein ilman vastustusta. Ennen pitkää oli liettualaiset
vangittu, sidottu ja viety ruotsalaisten leiriin.
Mutta kun Bertelsköld aikoi lähteä teltasta, asettui hänen poikansa,
kreivi Bernhard hänen tielleen. Nuorukaisen posket hehkuivat
suuttumusta. -- Kenraali, -- sanoi hän, -- pyydän heti paikalla eroni,
ja jos sen minulta kiellätte, niin murran miekkani, heitän sen
jalkojenne juureen ja sanon: tappakaa minut, kenraali, mutta älkää
pakottako minua kauemmin palvelemaan valansa rikkojaa, vaikka hän
olisikin isäni!
Bertelsköld säpsähti. Nähtävästi taisteli hän sisällistä taistelua,
sillä hän vastasi vitkastellen ja melkein lempeästi: -- Minä ymmärrän
sinut, mutta sinä et ymmärrä minua. Mene, rauhoita mielesi, äläkä saata
häiriötä aikaan; aika on kallista; minä sitten selitän sinulle kaikki.
Mutta Bernhard tuskin kuuli häntä; hän vetäisi miekan tupestaan,
heitti sen kiivaasti kenraalin jalkojen eteen ja huusi kyynelien
tukehduttamalla äänellä: -- Olen pannut kunniani takuuseen puolestanne,
isäni. Tappakaa minut, sillä te olette häväissyt oman nimenne ja minun;
tämän jälkeen täytyy minun punastua jokaisen sotamiehen edessä ja
jokainen sotamies on sanova minulle: mene, sinä olet Bertelsköld, ja
Bertelsköld on syönyt vannomansa sanan!
Kenraali kalpeni ja hänen katseensa synkistyi: -- Viekää arestiin tuo
poika, ettei hän hullutuksillaan saa aikaan levottomuutta leirissä.
Käsky pantiin toimeen; nuorukainen vaikeni vesissä silmin ja antautui
vastustelematta pois vietäväksi.
-- Ei nyt ole aikaa kuunnella hellämielisten maitopartain jaarituksia!
-- mutisi kenraali, ikäänkuin vakuuttaen itseään siitä, että hänen oli
täytynyt pakosta tehdä niinkuin teki. -- Kaikki miehet paikoilleen! --
lisäsi hän kuuluvalla äänellä. -- Tykistö esiin! Laukaiskaa!
Vihollisten puolisella rannalla syntyi rajaton hämminki ja melu.
Yht'äkkiä paljastettiin ruotsalaisten rannalle kätketty patteri ja
viidellä kanuunalla alettiin nyt kapean joen yli ampua liettualaisten
hätääntyneitä laumoja. Tanssit ja leikit päättyivät _sillä_ rannalla
piankin yleiseen kauhistukseen. Ranta tuli ruumiita täyteen,
ruotsalainen sotaväki käytti tilaisuutta hyväkseen, tunkeutui osaksi
veneissä, osaksi sillalle asetettujen lankkujen avulla vihollisten
kimppuun ja anasti suunnattoman määrän saalista sekä useita satoja
vankeja. Bertelsköld oli vielä toisen kerran tuottanut viholliselle
tuntuvan tappion. Mutta pian saamme nähdä, eikö hän itselleen ollut
tuottanut vieläkin suurempaa.
Bertelsköldin tarkoitus oli ollut, käyttäen hyväkseen vihollisen ensi
hämmästystä, tuossa tuokiossa valloittaa Vilna. Sitä tehdäkseen
kiiruhti hän viemään koko joukkonsa Vilian-joen yli ja ajamaan takaa
vihollista. Mutta ensi kerran elämässään oli hän liiaksi luottanut
onneensa, oli kuin onni olisi yht'äkkiä oikullisesti kääntänyt hänelle
selkänsä.
Kun näet tykistöä laahattiin kiireessä korjatun sillan yli, tapahtui se
kumma, että lankut ja laudat yht'äkkiä murtuivat raskaan painon alla.
Neljä kanuunaa suistui hevosineen ja miehineen jokeen ja kokonainen
päivä meni hukkaan, ennenkuin muut pääsivät yli. Sillä välin oli
suomalainen ratsuväki siinä luulossa, että jalkaväki ja tykistö
seurasivat mukana, uskaltautunut aina Vilnan porttien edustalle.
Kenraalin poissa oloa hyväkseen käyttäen olivat ratsumiehet
hajaantuneet ryöstämään ympärillä olevaa seutua. Äärimmilleen
kiihoittuneet liettualaiset rohkaisivat mielensä, kokoontuivat taas
tuhantisiin joukkoihin, iskivät kuoliaaksi jokaisen ryöstöretkeilijän,
joka oli uskaltanut omin päinsä liikkeelle lähteä, ja asettuivat toisia
väijymään. Se onnistui. Ratsuväkeä, jota oli vain noin kolmisen sataa
miestä, ahdistettiin ankarasti kaikilta tahoilta, sen täytyi peräytyä,
se joutui satimeen, ajautui metsäsolaan ja tuhoutui melkein viimeiseen
mieheen. Ainoastaan parin kolmenkymmenen ratsumiehen onnistui
kiertoteitä paeten yhtyä pääjoukkoon.
Bertelsköld vannoi kostavansa. Vihdoinkin oli hän tullut joen yli ja
kiiruhti nyt rientomarssissa Vilnaa vastaan. Turhaan. Otollinen hetki
oli mennyt; kymmenkertainen vihollinen sulki häneltä tien. Kolme kertaa
teki Bertelsköld hyökkäyksen, kolme kertaa syöstiin hänet takaisin,
joka kerta yhä suuremman tappion kärsineenä, ja joka kerralla kasvoi
vihollisten rohkeus, samalla kuin ruotsalaisten luottamus johtajansa
onneen väheni. Eivät mitkään temput, ei mikään viekkaus ja rohkeus enää
auttanut tuota pelotonta päällikköä; jokainen uusi yritys päättyi
uuteen tappioon. Vajaassa kuudessa päivässä oli ruotsalaisten sotaväki
sulanut puoleen määräänsä, ja seitsemäntenä päivänä sillan
räjähyttämisestä huomasi Bertelsköld olevansa kostonhimoisen vihollisen
saarroksessa.
Asema oli epätoivoinen. Ruotsalaisten lähimpään varustukseen oli
viisitoista penikulmaa; mitä hyödytti murtautua läpi, kun muutamien
tuntien kuluttua tulisi olemaan samanlaisessa tai vielä tukalammassa
asemassa?
Kenraali tarkasti urhoollista, harventunutta miehistöään. Ei mitään
nurinaa, ei mitään valitusta kuulunut uupuneiden sotamiesten huulilta,
mutta mieli oli synkkä, rinta toivoton. Bertelsköld koetti heitä
rohkaista. -- Pelkäisimmekö noita kurjia talonpoikaislaumoja, joita
niin usein olemme sirottaneet kuin akanoita tuuleen? -- huudahti hän
koettaen herättää luottamusta muinaisia aikoja muistelemalla.
-- Ei, kenraali, -- vastasi muuan harmaantunut sotavanhus Kustaa
Aadolfin ajoilta; -- me emme pelkää vihollista, mutta me pelkäämme
Jumalaa. Me yksinkertaiset sotamiehet emme ymmärrä ihmisten viisautta.
Me olemme aina kuulleet sanottavan, että _väärä vala ottaa pois onnen_.
Bertelsköld hymähti kummallisesti. -- Olet oikeassa, -- sanoi hän
sukkelasti. -- Vihollinen vannoi pitävänsä välirauhan, ja kuitenkin
vetivät ne roistot miekkansa meitä vastaan. Siitä on meidän
ymmärtäminen, että Jumala on antanut heidät haltuumme, vaikka he nyt
ylpeilköötkin luullusta tappiostamme.
Samalla hetkellä saapui tieto, että vihollinen oli murtanut yhden
ulkovarustuksista ja että tuon pienen sotajoukon oikea sivusta oli
vaarassa. Bertelsköld heittihe hevosensa selkään ja kiiruhti sinne.
Tuskin oli hän saanut hyökkäyksen torjutuksi, kun samanlainen tieto
tuotiin vasemmalta sivustalta. Sinnekin riensi kenraali. Taas
lennätettiin uusia sanomia. Pääjoukkoa ahdistettiin sekä edestä että
takaa. Vaara oli uhkaava. Vihollinen toimi nähtävästi tarkkaan mietityn
suunnitelman mukaan ja siinä ilmeisessä tarkoituksessa, että se
ahdistaisi yht'aikaa joka taholta ja siten kerrassaan musertaisi
ruotsalaiset.
Leirin keskipaikkeilla oli pieni kukkula, jolle Bertelsköld oli
edellisenä yönä antanut pystyttää seitsemän hirsipuuta niin, että ne
selvään näkyivät vihollistenkin puolelle. -- Hän oli säästänyt tämän
hurjan keinon viimeisen hädän hetkeen, ja nyt oli se hetki tullut. Yhä
ankarammin ahdisti vihollinen, yhä harvemmiksi kävivät puolustajain
rivit.
Nuo kuusi vangittua liettualaista ja heidän tulkkinsa tuotiin
kukkulalle puettuina kauas näkyviin, komeihin pukuihinsa, jotka heillä
oli ollut neuvottelussa yllään. Torvensoittaja lähetettiin viemään
viholliselle se uhkaus, että elleivät he lakkaisi ahdistamasta ja
suostuisi neuvottelemaan kohtuullisista ehdoista, heidän ylhäiset
kansalaisensa heti paikalla hirtettäisiin heidän silmiensä edessä.
Liekö nyt käynyt niin, ettei torvensoittajan puhetta ymmärretty, tai
että vihollinen raivoissaan ei enää tahtonut mistään sovitteluista
tietääkään -- mutta mitään helpotusta ei näkynyt. Yhä kauheammin
hyökkäsivät viholliset vain eteenpäin ja ennen pitkää oli kolme
Bertelsköldin vallitusta heidän hallussaan... Tulkki vedettiin hirteen,
ja liettualaiset hyökkäsivät eteenpäin kahta raivokkaammin. Suurin osa
suomalaisista, jotka tavallisuuden mukaan olivat saaneet vaarallisimmat
paikat puolustettavikseen, oli kaatunut; osa liiviläisistä heitti
aseensa ja alkoi ryöstää omaa leiriä.
Nyt käski Bertelsköld tuoda esille etevimmät vangit; nuoransilmukka
pantiin heidän kaulaansa, mutta hirtettävät, jotka hyvin voivat nähdä
kansalaistensa olevan voitolla, pyysivät uhkamielisinä ruotsalaisia
vain liikkumaan nopeasti, että sitä pikemmin itse joutuisivat samaan
hirteen. Verikosto ei kuitenkaan päässyt toteutumaan. Peläten tulevansa
armotta tapetuiksi, jos vangit hirtettäisiin, liittoutuivat muutamat
liiviläiset ja saksalaiset upseerit sotamiesten kanssa ilmi kapinaan,
hyökkäsivät kukkulalle, päästivät vangit vapauteen ja pyysivät heitä
myötävaikuttamaan anteeksiantoon. Koko Bertelsköldin leiri oli
hajoamistilassa; osa väestöstä antautui, toiset hakattiin maahan,
toiset koettivat paeta metsiin, mutta saavutettiin, ja saivat he
kostuttaa kenttiä ja kukkuloita urhoollisella, turhaan vuodatetulla
verellään.
Kenraali itse oli yksi niitä harvoja, jotka pelastuivat tästä suuresta
häviöstä. Tuo kamala ja selittämätön onni, joka tuotti hätää ja
onnettomuutta hänen ympäristöönsä, samalla kun kuitenkin suojeli häntä
itseään, oli tälläkin kertaa ikäänkuin ihmeen kautta antanut hänen
säästyä keskellä sitä täydellistä häviötä, joka hänen väkeään kohtasi.
Ainoatakaan haavaa saamatta oli hän välttynyt kuolemasta, mutta mitä
oli hän sillä voittanut? Hänen sotajoukkonsa oli hävitetty, hänen
poikansa vangittu; unelma Liettuan suuriruhtinaallisesta kruunusta oli
haihtunut pois kuin usmapilvi hänen silmissään; mitä vastaisi hän
kuninkaalleen, kun tämä kerran kysyisi: -- Kenraali, minne ovat
urhoollisimpani joutuneet?
Mutta se sikseen. -- Bertelsköld harhaili erämaissa niinkuin oman
suuruutensa pirstale, yksin jääneenä onnensa kanssa, jota ei kukaan
häneltä kadehtinut, ja saapui lopulta, satojen seikkailujen perästä
Puolaan ja ruotsalaisten alueille.


9. TOINEN RAKKAUS.

Riittäköön nyt taas täksi kerraksi noista raivokkaista sodista ja
verisistä ja synkistä urotöistä, jotka leimuavat kuin kaukaisten
tulipalojen loimu menneiden aikojen taivaan rannalla. Miksi ovatkaan
menneisyyden päivät niin täynnä kyyneleisiä muistoja, jotka viehättävät
katsojaa loistollaan, mutta samalla peloittavat häntä armottomalla
julmuudellaan! Ne tulevat kyllä takaisin tässäkin kertomuksessa vielä,
mutta levähtäkäämme hetkeksi kukkasten keskeen ja hengittäkäämme
tiepuolessa kevään tuoksua, sillä sydän siitä nuortuu.
Erään Wieprtz-joen sivuhaaran varrella -- joen, jonka puolalaista nimeä
ei kenenkään kieli käänny lausumaan, -- näkyy vielä tänäkin päivänä
Radzynin linnan jäännökset, josta linnasta samanniminen kaupunki
myöhempinä aikoina on nimensä saanut. Seutu, joka nyt on tasankona ja
jossa silmä mielihyvällä seuraa viljavia vainioita, oli tämän
kertomuksemme aikana tammi- ja pyökkimetsän peitossa ja ainoastaan
siellä täällä oli ahkera ihmiskäsi perannut pellon elämän tärkeimpiä
tarpeita tyydyttämään. Uhkamielisinä kohotti vanha, muurien ympäröimä
ja joen aaltojen huuhtelema ylimyslinna tornejansa taivasta kohden,
ylpeänä niinkuin olisi tahtonut salamaa kiusata -- kuvastaen siinä
kohden Puolan aatelin senaikaista valtaa ja röyhkeyttä. Sillä Puola oli
tuhanten pikkukuningasten ja miljoonien orjien maa, eikä tätä kahden
puolen painavaa ylimystöä ylempänä ollut mitään hallitusta eikä sen
alapuolella mitään kansaa.
Oltiin maaliskuussa 1657. Tänä keväänä oli voipunut Puola päässyt
vapaaksi vihollisista, mutta linnaa vartioitiin kuitenkin niinkuin
sodankin aikana. Vartijoita oli asetettu valleille sekä teiden ja
polkujen suihin. Niin usein kuin joku matkamies läheni, käännytettiin
hänet takaisin. Ei ainoatakaan muukalaista päästetty sisään, portit
suljettiin, nostosillat vedettiin ylös. Mikä oli syynä näihin näin
erikoisiin varokeinoihin?
Syynä niihin oli kamala vihollinen, joka sulki linnojen ja matalien
majojenkin ovet, joka tuhosi kyliä ja kaupungeita, vihollinen, joka oli
peloittavampi kuin ruotsalaisten aseet, tuhoa tuottavampi ja kauheampi
kuin ne, ja se vihollinen oli -- rutto.
Mutta vallien sisällä oli puutarha, tosin pieni ja ahdas, mutta somasti
vihertävä varhaisen kevätauringon paisteessa, puutarha, jossa ruusut
tuoksuivat ja jossa lempi oli löytänyt asuinsijansa, hiljaiset
kuiskaukset varman piilopaikan. Tässä puutarhassa, seiniläiden
ja akaasiain siimeksessä istui kaksi nuorta hiljaa puhellen
illan viileässä ilmassa. Toinen oli ruhtinatar Lodoiska,
kahdenkymmenen vuoden vanha; toinen kreivi Bernhard Bertelsköld,
kahdeksantoistavuotias.
Ruhtinatar oli kaunis kuin mustaa taustaa vasten kuvastuva tulenliekki
kaunis kuin kipinä, joka pilkkopimeän yön helmassa lentää. Kaunis oli
nuorukainenkin, mutta kaunis niinkuin kajastus tummansinisellä
tähtitaivaalla ... miehen ja naisen kauneus oli vaihduksissa näissä
molemmissa; toinen oli tulinen ja intohimoinen, toinen haaveilevan
lempeä, uinaileva ja altis. Kun nuorukainen katsahti neitoon, oli se
kuin tähden tuike illalla, jolloin harso hiljalleen laskeutuu yli
lehväisen lehdon; kun neitonen katsahti nuorukaiseen, oli katseessa
etelämaisen auringon häikäisevä hehku.
Nuorukainen istui neidon jalkojen juuressa, vienon kitaran kieliä
kosketellen; neito istui ruohopenkillä ja poimieli oikealla kädellään
lehtiä riippuvasta oksasta, samalla kuin vasen käsi, ikäänkuin
tietämättään, hellästi lepäsi nuorukaisen mustilla kiharoilla.
-- Laula minulle vielä, laula tuo äitisi laulu! -- sanoi ruhtinatar,
kiertäen vasemman kätensä nimettömän sormen ympärille yhden hänen
välkkyvän tummia suortuviaan.
Ja Bernhard lauloi:
"Mun surun' syvä,
oi neitsyt pyhä,
mieleni katuvan täyttää yhä.
En sanoa emmi,
ma häntä lemmin
ain' kuolohon yhä tulisemmin."
Ja laulaessaan katsahti hän syvälle Lodoiskan silmiin, katsahti vain
kerran, sillä pian hän taas tuijotti eteensä maahan, ikäänkuin olisi
etsinyt pyhää neitsyttä, mutta löytänytkin vain ihanimman maallisen
hengettären. Ruhtinatar huomasi sen kyllä ja hymyili niinkuin hymyilee
kokenut nainen rakastettunsa ujoutta. -- Varo itseäsi, Bernhard, --
sanoi hän. -- Sinä laulat pyhästä neitsyestä niin lämpimästi kuin
ainoastaan tosikatolilainen laulaa voi. Jos kansalaisesi sen
kuulisivat, niin he polttaisivat sinut leimuavalla roviolla.
Bernhard vaikeni. -- Ja entä jos nyt olisinkin katolilainen? -- virkkoi
hän yht'äkkiä ja kitara putosi maahan hänen kädestään.
-- Haaveilija! -- soperteli ruhtinatar. -- Usein olet sanonut minulle,
että äitisi kuolemaansa saakka pysyi tulisella innolla katoliselle
uskolle uskollisena. Mutta sinä -- sinä olet hänen opistaan omistanut
ainoastaan neitsyen kuvan.
-- Lodoiska! -- keskeytti hänet Bernhard vielä kerran, -- puhukaamme
ennemmin sinusta. Kuinka suuressa kiitollisuuden velassa olenkaan
sinulle! Sinähän isäsi kanssa kävit Vilnan vankiloissa ja pyysit saada
hoitaa tuota haavoitettua vankiraukkaa juuri silloin, kun hän oli
kuolemastaan varma... Sinähän kuljetit hänet linnaasi, sinä paransit
hänen haavansa, annoit hänelle sydämesi ja uskalsit hänen tähtensä
antautua alttiiksi isäsi ankaruudellekin... Miksi teit sen, Lodoiska?
Miksi et antanut minun kuolla?
-- Miksikö, sinä veitikka? Siksi, että näin sinut vankilan portailla,
kun ajoin siitä ohitse isäni vaunuissa, siksi, että rakastin sinua heti
sinut nähtyäni ja siksi, etten senjälkeen voinut elää ilman sinua. Ja
sinä kysyt, miksi en antanut sinun kuolla?
-- Mutta et ole enää vapaa, Lodoiska. Olet ruhtinas Radzivilille
luvattu; jos hän näkisi minut luonasi, tappaisi hän sinut.
-- Bernhard -- minä rakastan sinua!
-- Minä olen maasi vihollinen, koko sinun kansasi vihaa minun kansaani,
ja sen miehen nimi, joka on kaiken Liettuan kauhu, on Bertelsköld.
Rakastaa Bertelsköldiä on sama kuin kirota miljoonia puolalaisia.
-- Bernhard -- etkö sitten kuule, että rakastan sinua! Mitä välitän
minä pakollisesti antamastani lupauksesta! Mitä välitän minä ankarasta
isästäni! Mitä välitän miljoonien kirouksesta! Etkö vieläkään ymmärrä,
että sinua rakastan? On olemassa mies, jonka oikeudet ovat suuremmat
kuin hänen rakkautensa. Minä tiedän toisen, jonka rakkaus voisi olla
suurempi kuin hänen oikeutensa -- jos sillä vain olisi siihen
uskallusta.
-- Ota henkeni -- se on sinun!
-- Henkesi -- niin, koko elämäsi, mutta ei kuolemaasi, Bernhard! Sinun
tähtesi uhraan kaikki -- puolison, sukuni ja isänmaani. Kaikki annan
sinulle -- kaikki, sillä minä rakastan sinua! Pyydä, ja minä täytän
pyyntösi! Käske, ja minä tottelen sinua! Ei ole taivaassa eikä maan
päällä mitään, jota voisin sinulta kieltää -- ei mitään, paitsi sinut
itsesi! Kaikesta, mistä luovun, pyydän vain yhden palkakseni, pyydän
yhden suuren ja kallisarvoisen palkan: -- pyydän elämäsi!
-- Olenhan sanonut, että se on sinun.
-- Hetken lupauksia vain -- tiedätkö myöskin, mitä olet sanonut?
Olethan vain kahdeksantoistavuotias. Ehkä jo huomenna, ehkä vuoden
päästä, kymmenen vuoden päästä olet unohtanut, että Lodoiskaa olikaan
olemassa. Kauniimmat, nuoremmat naiset ovat sydämesi sitoneet, -- oi,
sinähän olet niin kaunis ja niin ylevä, miksi eivät sadat naiset
kilpailisi saadakseen sinut lempensä pauloihin! Mutta minä sanon
sinulle, Bernhard, että minä en tahdo jakaa kenenkään kanssa, minä
vaadin sinut kokonaan, yksinomaan itselleni. Jos olet minut unohtava,
tulen minä elävänä tai kuolleena luoksesi ja sanon: Bernhard, minä
rakastan sinua; muista että olet iäti minun! Ei mikään yö ole kylliksi
musta, ei mikään paikka kylliksi kaukainen peittääkseen sinua minulta.
Sinä pakenet merien poikki, ja minä seuraan sinua; sinä pukeudut
valepukuun, kylmennät mielesi minua kohtaan, sysäät minut armottomasti
luotasi -- turhaan, minä seuraan sinua kuitenkin, minä kiedon käteni
kaulaasi, painan suudelman tuolle ihanalle, tummien kiharain
ympäröimälle otsallesi -- noin! noin! -- ja vaikkakin isket tikarin
rintaani, niin tiedä, ettet voi minusta päästä -- tulen luoksesi rinta
verisenä, sydän muuttumattomana ja palavana ja painan kalpenevat
huuleni sinun huulillesi -- noin! -- ja sanon sinulle niinkuin nyt,
ikuisesti, ainaisesti, peruuttamattomasti, varmasti: Bernhard, minä
rakastan sinua!
Taas uskalsi Bernhard katsahtaa noihin mustiin silmiin, jotka niinkuin
kaksi palavaa aurinkoa polttivat häntä. Mutta ainoastaan hetkisen voi
hän kärsiä niiden hehkua; hänen päänsä vaipui uudelleen Lodoiskan
polvelle ja hän vastasi rakkaudesta väristen:
-- Mitä pyydät minulta?
-- Vanno, että aina rakastat minua.
-- Varo itseäsi, Lodoiska! Kaksinainen kohtalo seuraa minun sukuani.
Sitä seuraa siunaus, joka tuottaa meille itsellemme alituista onnea,
kun vain täytämme sen ainoan ehdon, ettemme vanno väärää valaa, sillä
se ottaa pois onnen. Mutta meitä seuraa myöskin kummallinen, synkkä
kirous, joka vaikuttaa, että kun me itse yhtä mittaa menemme eteenpäin
vallan ja kunnian tiellä, niin onnettomuus meidän ympärillämme iskee
kuin korppikotka saaliiseensa, tuottaa tuhoa ystävillemme ja tappaa ne,
jotka meitä rakastavat. Ei, Lodoiska, hurmaajani, niin julma en ole,
että sitoisin sinun kohtalosi omaan kohtalooni. Yksin tahdon poistua
rakkauteni kanssa, sillä rakkauteni on kuolema -- minä tahdon rakastaa
sinua niin syvästi, että iloitsen toisen helmassa nauttimastasi
onnesta... Tiedätkö, Lodoiska, että suurin ja puhtain rakkaus on se,
joka ei mitään muuta pyydä kuin sen onnea, jota rakastaa? --
Ruhtinatar hypähti ylenkatseellisesti seisoalleen. -- Oo, te pohjolan
miehet, -- sanoi hän ylpeästi, -- kuinka vähän te ymmärrätte, mitä
ikuinen rakkaus on! Kun rintanne on lumesta ja sydämenne on jäätä, niin
luulette, että kaikkien sydänten tulisi tyytyä teidän kalpeaan,
haaleaan rakkauteenne, joka ei ole mitään muuta kuin olkitulta, mikä
palaa tänään ja sammuu huomenna, voimatta virittää ainoatakaan tunnetta
hehkumaan. Menkää, kreivi Bertelsköld, ja viekää mennessänne korkea ja
puhdas rakkautenne, joka ei mitään pyydä silloin, kun voisi kaikki
saada -- menkää ja hakekaa pohjolastanne sydän, yhtä paleltunut ja
kylmä kuin omanne on; kuvailkaa, houkkio, rakastavanne, vaikka vain
sydämetöntä siveysoppia saarnaatte, ja lohduttakaa itseänne sillä,
ettette aavistanut, ette tuntenut ettekä ansainneet sitä rakkautta,
joka yksin ansaitsee oikeaksi rakkauden nimen. Kreivi, te olette liika
pikkumainen minulle -- te olette pelkuri!
Bernhard hypähti seisoalleen ja hänen poskensa hehkuivat. --
Ruhtinatar! -- huudahti hän ja heitti häneen suoran, rohkean ja ylpeän
silmäyksen, -- punnitkaa sananne, kun puhutte suomalaiselle sotilaalle!
On sanoja, jotka loukkaavat, vaikka olisi kuinkakin kaunis se nainen,
joka ne lausuu. Kautta taivaan, te luotatte liiaksi siihen, että olette
nainen -- ja nainen, jota minä rakastan.
-- Minä uudistan, kreivi Bernhard, te olette pelkuri. Te kieltäytte
vannomasta sitä valaa, minkä minä pyydän, ja minä sanon teille, miksi
te sen teette. Te aavistatte tulevanne rikkomaan valanne ja te
pelkäätte, että se on onnenne kukistava. Kaikkien pyhimyksien nimessä,
häväistyksenne on kahdenkertainen -- se on uskottomuutta ja pelkuriutta
samalla kertaa -- ja minä olen nainen, te olette oikeassa, muutoin en
saisi rankaisematta teitä loukata. Menkää, hyvä herra, menkää! menkää!
-- huudahti tuo intohimoinen tyttö, jonka viha oli yhtä rajaton kuin
hänen rakkautensa, -- menkää -- minä en ole koskaan rakastanut teitä,
minä vihaan, minä inhoan teitä!
Ja vihansa vimmassa vaipui ruhtinatar Lodoiska ruohopenkille ja alkoi
tammen runkoon nojaten itkeä niin hillittömästi kuin itkee hemmoiteltu
lapsi, kun ei hänen kaikkia oikkujaan täytetä. Tekikö hän sen
tarkoituksella? Vai oliko hänen itkunsa luonnollinen? Siihen on vaikea
vastata; mutta missä onkaan se mies, jota eivät ainakin kerran hänen
elämässään kauniin naisen kyynelet olisi voittaneet? Bernhard oli niin
nuori, niin kokematon; hän ei käsittänyt rakkauden kavalia keinoja, hän
tunsi vain sen huumaavan, vastustamattoman voiman; hän käsitti vain,
että tuossa hänen jalkojensa juuressa oli tyttö hänen tähtensä
kyyneliinsä menehtymäisillään, pakahtumaisillaan suruunsa äärettömästä
uhraavasta rakkaudestaan häneen, joka oli sysännyt hänet luotaan --
siinä oli kylliksi, hän ei muusta huolinut, hän syöksyi polvilleen
itkevän tytön eteen, suuteli hänen kättään, vakuutti tuhansin valoin,
että hän ei ketään koko maailmassa rakasta niinkuin häntä, yksin häntä
-- ja Lodoiska ei sysännyt häntä luotaan, hän nautti voitostaan, antoi
hänen rukoilla kauan, ja kun hän viimein käänsi kauniin päänsä tammen
kyljestä ja taas katsahti häneen noilla mustilla, tulisilla silmillään,
jotka polttavat sydämen tuhaksi, niin silloin tarvittiin enää vain
pieni silmäys kauniiden kulmien alta, tuskin kuuluva rukous
hymyileviltä huulilta, ja Bernhard huudahti:
-- Niin, niin, minä vannon elämäni onnen kautta, vannon kaiken kautta,
mikä on minulle pyhää ja kallista, rakastavani sinua, yksin sinua
kuolemaani, hautaani saakka, ja jos minä rikon valani, niin tullos,
elävänä tai kuolleena, vaatimaan minua siitä tilille!
-- Minä otan vastaan valasi ja aion pitää sen omanani! -- vastasi
Lodoiska säihkyvin silmin. -- Ota osaltasi sydämeni ajaksi ja
iankaikkisuudeksi!
Aurinko oli jo laskeutunut tammipuitten latvojen taa, kuu kimmelteli
hiljaa juoksevan joen pinnalla ja yhä vielä kaikui Bernhardin kitara
Lodoiskan jalkojen juurella hämärässä puutarhassa. Nuo onnelliset, he
eivät aavistaneet, että sill'aikaa kuin lempi kevään lemua hengitti,
saapui vaara Radzynin linnan portista.
Hengästyneenä syöksyi Lodoiskan uskottu palvelija puutarhaan. --
Ruhtinas tulee! -- huusi hän, -- ja melkein samassa tuokiossa seisoi
nuori ruhtinas Radzivil paljastettu miekka kädessä pienen puutarhan
portilla. Lodoiska heittäysi väliin, ruhtinas nakkasi hänet raivoisasti
luotaan sanallakaan häntä puhuttelematta. -- Vihdoinkin tapaan sinut
täällä, sinä petollisen isän petollinen poika! -- huusi hän vihaa
kuohuen.
Bernhardilla oli tuskin aikaa vetää miekkansa, sillä vaikka Radzivil
muuten olikin jalo ritari, noudatti hän nyt espanjalaista sääntöä:
tällaisissa tiloissa ei tapella -- vaan tapetaan.
Miekat kilahtivat vastakkain hämärässä kuutamossa. Onni ratkaisi
riidan; ruhtinas ei nähnyt mitään, ei kuullut mitään, mustasukkaisuus
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 2 - 07
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 2 - 01
    Total number of words is 3705
    Total number of unique words is 1943
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 02
    Total number of words is 3687
    Total number of unique words is 1999
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 03
    Total number of words is 3733
    Total number of unique words is 2035
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    35.1 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 04
    Total number of words is 3508
    Total number of unique words is 2003
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 05
    Total number of words is 3483
    Total number of unique words is 2015
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    41.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 06
    Total number of words is 3574
    Total number of unique words is 1979
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 07
    Total number of words is 3534
    Total number of unique words is 2025
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.7 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 08
    Total number of words is 3552
    Total number of unique words is 2009
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 09
    Total number of words is 3547
    Total number of unique words is 2022
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 10
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1906
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 11
    Total number of words is 3723
    Total number of unique words is 2002
    25.7 of words are in the 2000 most common words
    37.0 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 12
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 2002
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 13
    Total number of words is 3771
    Total number of unique words is 1959
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    35.6 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 14
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 2027
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 15
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 1998
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 16
    Total number of words is 3522
    Total number of unique words is 2046
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 17
    Total number of words is 3401
    Total number of unique words is 2151
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 18
    Total number of words is 3520
    Total number of unique words is 2033
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 19
    Total number of words is 3532
    Total number of unique words is 1932
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 20
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1887
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 21
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 2003
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 22
    Total number of words is 3422
    Total number of unique words is 1967
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 23
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 2049
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 24
    Total number of words is 3606
    Total number of unique words is 1978
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 25
    Total number of words is 3575
    Total number of unique words is 2020
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 26
    Total number of words is 3669
    Total number of unique words is 1885
    27.8 of words are in the 2000 most common words
    37.9 of words are in the 5000 most common words
    43.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 2 - 27
    Total number of words is 12
    Total number of unique words is 12
    49.9 of words are in the 2000 most common words
    49.9 of words are in the 5000 most common words
    49.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.