Välskärin kertomuksia 1 - 18

Total number of words is 3580
Total number of unique words is 1880
23.0 of words are in the 2000 most common words
33.4 of words are in the 5000 most common words
39.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
tua! Libera me a miseris, etenim dixisti: prosternam inimicos tuos
calcandos pedibus tuis.[15] Kuka antaa minulle vapauden, vapauden ja
kymmenen vuotta elääkseni ja nähdäkseni sen, mitä olen tehnyt?
-- Minä! -- vastasi synkkä ääni huoneen perältä.
Tuon äänen kuullessaan kääntyivät Messenius ja hänen vaimonsa
kauhistuneina sinnepäin, mistä se tuli. Vankilan yksinäisyys ja heitä
ympäröivän luonnon jylhyys, joka kaikkina aikoina on taikauskoa
edistänyt, oli heissä molemmissa vahvistanut sen ajan uskoa
yliluonnollisiin asioihin. Useamman kerran oli Messeniuksen
mietiskelevä henki ollut eksymäisillään Kabbalan ja noituuden
viekoitteleviin harhakäytäviin; ainoastaan hänen uuttera työnsä ja
hänen vaimonsa uskonnolliset varoitukset estivät häntä sitä tekemästä.
Nyt sai hän kysymykseensä odottamattoman vastauksen ... taivaastako vai
helvetistä, sama se, se oli kuitenkin vastaus, se oli kuitenkin edes
oljenkorsi hänen hukkuville toiveilleen.
Lyhyt talvipäivä oli alkanut pimetä ja siinä osassa huonetta, joka oli
lähinnä ovea, oli jo hämärä. Tuon hämärän sisästä astui esiin sama
keltakasvoinen mies, joka pari tuntia sitten oli saapunut linnaan
välskäri Albertus Simoniksen nimellä. Luultavasti oli hän tämän
lääkärinammattinsa vuoksi päässyt vanginkin puheille, sillä koko
linnassa ei ollut muita tohtoreita kuin parranajaja, joka hoiti
haavurinammattia, ja vanha sotamiehen leski, jonka sisusvikojen
parantamistaitoa ylistettiin hyvin suureksi, varsinkin kun hän lisäsi
sitä "luvuilla", joihin aina turvauduttiin saunan löylyn hämärässä,
vaikka papisto olikin niiden viljelemisen kovasti kieltänyt.
-- _Pax vobiscum!_[16] -- sanoi vieras juhlallisesti, astuessaan
lähemmä ikkunaa.
-- _Et tecum sit Dominus_,[17] -- vastasi Messenius yhtä juhlallisesti,
voimatta kuitenkaan salata uteliaisuutta ja hämmästystään.
-- _Procul sit a concilio lingua mulieris_,[18] -- jatkoi vieras samaan
tapaan.
Lucia, jonka nuorena ollessa oppineiden miesten tyttäret taisivat
latinaa paremmin kuin nyt yhdeksännellätoista vuosisadalla taitavat
ranskaa, ei odottanut enempää käskyä, vaan poistui heittäen tutkivan
katseen salaperäiseen muukalaiseen.
Messenius antoi vieraalleen merkin istuutua vierelleen. Koko seuraava
keskustelu kävi latinaksi.[19]
-- Ole tervehditty, suuri mies, jota onnettomuutesi näkyy vain
kohottaneen! -- alkoi vieras, kosketellen taitavasti Messeniuksen
heikointa puolta, hänen itserakkauttaan.
-- Ole tervehditty myöskin sinä, joka et pidä arvoasi alentavana tulla
hyljättyäkin puhuttelemaan! -- vastasi Messenius kohteliaasti.
-- Johannes Messenius, etkö tunne minua? -- jatkoi vieras kääntäen
kalpeat kasvonsa valoon päin.
-- Muistelen nähneeni nuo kasvot joskus ennen, -- vastasi vanki
epäillen. -- Mutta siitä mahtanee olla kauan.
-- Muistatko vielä erään pojan, sinua vähän nuoremman, jota
kasvatettiin yhdessä sinun kanssasi pyhäin isien koulussa
Braunsbergissa ja joka sitten sinun kanssasi matkusti Roomaan ja
Ingolstadtiin?
-- Nyt muistan -- se oli suurilahjainen poika, jonka kerran toivottiin
kirkon tueksi tulevan... Hieronymus Mathia.
-- Minä olen tuo Hieronymus Mathia.
Kylmät väristykset pudistivat Messeniuksen jäseniä. Olivatko todellakin
ajan hammas, vuosien kokemukset ja jesuiittain ihmishenkeä kalvava oppi
siihen määrin voineet muuttaa tuon ennen niin kukoistavan nuorukaisen
kasvot! Isä Hieronymus -- sillä se oli hän -- huomasi tekemänsä
vaikutuksen ja kiiruhti vastaamaan: -- niin, arvoisa ystäväni,
kolmekymmentäviisi vuotta kestänyt alituinen taistelu yksinomaan
autuaaksi tekevän kirkon hyväksi on saanut ruusut näiltä poskilta
ainaiseksi kuihtumaan. Minä olen työtä tehnyt, minä olen paljon
kärsinyt tänä pahana aikana. Samoin kuin sinäkin, suuri mies, mutta
paljon pienemmällä nerolla olen minä uutterasti viinimäessä kaivanut,
muuta palkkaa vaivoistani toivomatta kuin pyhien marttyyrien kruunun
paratiisissa. Sinä olet nuoruudessasi osoittanut minulle paljon
ystävyyttä; tahdon nyt hyvyytesi palkita mikäli voin. Tahdon saattaa
sinut takaisin elämään ja vapauteen.
-- Arvoisa isä, -- vastasi vanhus syvään huoaten, -- minä en ansaitse
että sinä, pyhän kirkon uskollinen palvelija, ojennat kätesi minulle,
kurjalle luopiolle. Sinä et siis tiedä, että minä olen kieltänyt
uskomme, että kirjallisesti ja suullisesti olen tunnustanut kääntyväni
tuohon kirottuun lutherinoppiin, jota sydämessäni inhoan, niin, vieläpä
vainonnutkin pyhää veljeskuntaa kaikenlaisilla jumalattomilla
parjauksilla.
-- Enkö toki kaikkea tuota tietäisi, arvoisa ystäväni; eivätkö suuren
Messeniuksen teot ja maine olisi kuuluneet aina Saksanmaalle saakka!
Mutta sen, minkä olet tehnyt, sen olet tehnyt ainoastaan näön vuoksi,
vaikuttaaksesi salaisuudessa sitä enemmän pyhän roomalaisen kirkkomme
hyväksi. Eikö Raamattu opeta meitä viekkautta viekkaudella voittamaan
tänä jumalattomana aikana; _perinde ac serpentes estote_, teidän tulee
olla kavalat kuin käärme, pyhä neitsyt on antava teille anteeksi ja
kirkko on päästävä teidät synneistänne, jos vain sen hyväksi
työskentelette. Arvoisa vanhus, vaikkakin seitsemän kertaa olisit
uskosi kieltänyt ja seitsemänkymmentä kertaa rikkonut kaikkia
pyhimyksiä ja kirkon opinkappaleita vastaan, niin on se luettava
sinulle kunniaksi eikä kadotukseksi, jos vain olet tehnyt sen siinä
salaisessa aikomuksessa, että sen avulla tahdot pyhää asiatamme
hyödyttää. Vaikkakin kielesi olisi valehdellut ja kätesi tappanut, niin
on se oleva hurskas ja pyhä teko, kun sen kautta olet tahtonut saattaa
eksyneitä lampaita takaisin laumaan ja lammashuoneeseen.
-- Niin, hurskas isä, totta on, että olen niitä oppeja, joita arvoisat
jesuiitta-isät Braunsbergissa ennen muinoin minun nuoreen sieluuni niin
kaunopuheisesti istuttivat, uskollisesti elämässäni noudattanut. Mutta
nyt, vanhoilla päivilläni, tuntuu minusta siltä kuin olisi
omallatunnollani paljonkin siihen muistuttamista...
-- Perkeleen kiusauksia! Ei mitään muuta! Karkoita ne mielestäsi!
-- Voihan olla niinkin, hurskas isä. Omaatuntoani rauhoittaakseni olen
kuitenkin valmistanut kirjallisen tunnustuksen, jossa julistan
kääntymiseni lutherinuskoon teeskentelyksi ja jossa yhtä avoimesti kuin
ennen tunnustan katolisen kirkon ainoaksi oikeaksi.
-- Kätke tuo tunnustuksesi, älä näytä sitä kenellekään kuolevaiselle!
virkkoi jesuiitta nopeasti. -- Senkin aika on tuleva, vaikkei se vielä
ole tullut.
-- En ymmärrä vaikuttimiasi, hurskas isä!
-- Kuule minua tarkkaan ja huomaavasti. Luuletko todellakin, vanha
mies, että minä ilman tärkeitä syitä olisin lähtenyt kulkemaan monta
sataa penikulmaa läpi erämaiden, joissa nälkä, vilu, pedot ja tämän
maan vielä petomaisemmat asukkaat henkeäni joka päivä uhkaavat, joissa
minut elävältä poltettaisiin, jos tiedettäisiin, kuka minä olen ja
millä asioilla kuljen? Luuletko, etten vähille lahjoilleni olisi saanut
kylliksi vaikutusalaa omassa maassani, ellen toivoisi voivani täällä
vaikuttaa vielä enemmän? Tahdon lyhyesti selittää sinulle, mistä on
kysymys... Eihän vain kukaan voine kuulla puhettamme? Eihän täällä vain
liene salakäytäviä seinissä.
-- Olkaa huoletta. Ei kukaan kuolevainen voi meitä kuulla.
-- Tiedä sitten, -- jatkoi jesuiitta kuiskaavalla äänellä, -- että taas
ollaan aikeissa saattaa vääräuskoinen Ruotsin valtakunta takaisin
roomalaisen kirkon helmaan. On vain kaksi valtaa, jotka nyt enää voivat
meitä vastustaa, ja ne vallat käyvät, kiitos olkoon pyhimysten, päivä
päivältä yhä vaarattomammiksi. Stuartin huone Englannissa on kiedottu
pauloihimme ja vaikuttaa salaisesti asiamme hyväksi. Ruotsi on vielä
tainnoksissa siitä kauheasta iskusta, minkä se sai Nördlingenin luona,
eikä voi, ellei ihmeitä tapahdu, kauemmin puolustaa julkeaa asemaansa
Saksanmaalla. Aika on tullut, tuumat ovat kypsymäisillään; meidän on
käytettävä hyväksemme vihollistemme heikkoutta. Muutamien vuosien
kuluttua putoo Englanti käsiimme kuin kypsynyt hedelmä; Ruotsi, joka
vielä ylpeilee muinoisista voitoistaan, pakoitetaan tekemään samalla
lailla. Tämä saavutetaan siten, että uusi hallitsijasuku astuu Ruotsin
valtaistuimelle.
-- Kristiina, kuningas Kustaan tytär...
-- On yhdeksänvuotias lapsi ja sen lisäksi nainen. Meiltä ei puutu
puoluelaisia Ruotsissa, jotka vielä muistavat karkoitettua
kuningassukua. Heikko Sigismund on kuollut; hänen poikansa Vladislaus
ojentaa nuorukaisen levottomuudella kätensä esi-isiensä kruunua kohti
Tämä kruunu on oleva hänen.


12. KIUSAAJA.

Vladislaus Ruotsin valtaistuimelle? Minä epäilen sitä -- huomautti
Messenius päätään pudistaen.
-- Kuule minua loppuun saakka, -- jatkoi jesuiitta, niiden pitkälle
tähtäävien tuumien elähyttämänä, joita hän oli vehkeilevissä aivoissaan
punonut. -- Sinä itse, suuri Messenius, olet se, joka olet saava tämän
ihmeen aikaan.
-- Minäkö? ... kurja vanki! Mahdotonta.
-- Pyhimyksille ja nerolle ei ole mikään mahdotonta. Ruotsalainen on
kuningasmielinen; kuninkaittensa esimerkki johtaa hänet sekä hyvään
että pahaan. Erittäinkin kunnioittaa hän suuresti vanhaa kuningas
Kustaata. Jos nyt voidaan todistaa, että sama kuningas Kustaa
kuolinvuoteellaan katuen julisti lutherinopin harhaopiksi, että hän
luopui siitä ja kirosi uskonpuhdistuksen, ja että hän määräsi nuoremman
poikansa, paavinuskoon taipuvaisen Juhanan, aikanaan korjaamaan isänsä
tekemän suuren erehdyksen...
-- Mitä uskallat puhua? -- huudahti Messenius. -- Sellainen päivän
selvä valhe, joka on ristiriidassa koko kuningas Kustaan niin varmasti
todistettujen viimeisten sanojen kanssa...
-- Rauhoitu, arvoisa ystäväni! -- keskeytti hänet jesuiitta kylmästi.
-- Jos sen lisäksi vielä voidaan todistaa, että lutherilaisuuden toinen
perustaja ja valmistaja, Kaarle IX, samalla tavalla vähää ennen
kuolemataan julisti uskonpuhdistuksen häväistykseksi ja
onnettomuudeksi...
Messenius katseli jesuiittaa tyrmistyksissään hämmästyksestä.
-- Ja jos lopuksi vielä sekin voidaan todistaa, että itse kuningas
Kustaa Aadolf, ennenkuin heitti henkensä Lützenin tappelutantereella,
oli saanut yht'äkkisen ilmestyksen ja kuollut vääräuskoisen kuoleman
suurimman katumuksen ja sielunhädän vallassa...
Messeniuksen kalpeat kasvot punehtuivat.
-- Silloin, -- jatkoi jesuiitta järkähtämättömällä rohkeudella, --
silloin ei ole Vaasan suvusta jäljellä muita kuin tuo houkko Eerikki
XIV, puoleksi paavillinen Juhana III ja kokonaan katolinen Sigismund,
joiden vuoksi emme huoli vaivata itseämme. Kun Ruotsin kansa kerran
tulee vakuutetuksi siitä että nämä sen suurimmat kuninkaat, että kaikki
sen kuninkaat joko ovat olleet paavilaisia tai lopulta siksi tulleet,
niin putoavat suomut sen silmiltä, se katuu tekoansa ja kääntyy
takaisin ainoan autuuttavan roomalaisen kirkon helmaan.
-- Ja mitenkä sinä, arvoisa isä, aiot vastoin selvimpiä todistuksia
vakuuttaa ruotsalaisia kuninkaittensa luopumisesta?
-- Olenhan jo sanonut, -- jatkoi jesuiitta mielitellen, -- että niin
suuri ja ansiokas tehtävä voidaan suorittaa ainoastaan nerokkaan
Johannes Messeniuksen avulla. Kaikki tietävät, että sinä olet Ruotsin
oppinein mies ja sen suurin historioitsija. Kaikki tietävät, että
sinulla on ollut ja on vieläkin takanasi useampia historiallisia
asiakirjoja ja salaisia papereita kuin kenelläkään muulla koko
valtakunnassa. Käytä tätä asemaasi sukkelasti ja nerokkaasti; sepitä
todistuskappaleita, joita ei koskaan ole ollut olemassa; keksi
tapahtumia, jotka eivät milloinkaan ole tapahtuneet...
-- Mitä uskallat sinä ehdottaa? -- huudahti Messenius hehkuvin kasvoin.
Jesuiitta erehtyi hänen mielenliikutuksestaan. -- Niin, -- jatkoi hän,
-- yritys vaatii uskallusta, mutta mahdoton se ei ole. Nopea pako
Puolaan on sitäpaitsi saattava sinut varman turvan taa...
-- Ja tätäkö sinä ehdotat _minulle_?
-- Niin teen, -- lisäsi Hieronymus entiseen tapaansa, -- ymmärrän
kyllä, että Kustaa Aadolf on tuottava sinulle suurimpia vaikeuksia,
mutta hänet otankin minä omalle osalleni. Sinun asiaksesi jää siis vain
esittää Kustaa I ja Kaarle IX siinä valossa, että se hyödyttää asiaamme
ja pyhää kirkkoamme.
-- _Abi a me, male spiritus!_ -- huudahti Messenius. -- Sinä häpäisijä,
sinä valehtelija, sinä ilkiö, joka kosket kädelläsi siihen, mikä
pyhintä on, luuletko sinä, että minä, Johannes Messenius, olisin sitä
varten uhrannut koko elämäni tullakseni Ruotsin kuuluisimmaksi
historian kirjoittajaksi, että nyt yht'äkkiä näin häpeämättömästi, näin
äärettömän julkeasti raiskaisin sitä historiallista totuutta, jonka
olen niin suurella ja pitkällisellä työllä rakentanut! Korjaa luusi
täältä tuossa tuokiossa ... pian ... pois, _in Gehennam!_... -- Ja
vimmastuksissaan nakkeli vihastunut vanhus jesuiitan päälle mitä
käsiinsä sai: kirjoja, papereita, musteastian, hietarasian, sellaisella
raivolla, että rohkea munkki jo hämmästyi. Jesuiitan keltaisen kalpeat
kasvot kalpenivat hetkeksi entistään vielä kalpeammiksi ... mutta
sitten peräytyi hän muutamia askelia, ojensi vartalonsa ja avasi sen
poimukkaan espanjansametista tehdyn puseronsa, joka peitti hänen
yläruumiinsa. Säkenöivä timanttiristi, jota ympäröi rubiineista tehty
orjantappurakruunu, välkähti sen alta puolihämärässä.
Tuo koriste näytti tekevän Messeniukseen lumoavan vaikutuksen. Hänen
äsken niin kiihoittunut äänensä vaikeni silmänräpäyksellisesti ...
hänen vihansa muuttui peloksi ... hänen polvensa vapisivat, hän horjui,
oli vähällä kaatua ja pysyi vaivoin pystyssä pidellen kiinni korkeasta
tuolin selustimesta.
Jesuiitta astui nyt hitaasti lähemmäksi, kiinnittäen vankiin nuo oudot
silmänsä, joiden katseessa oli ilme niinkuin kalkkalokäärmeen silmissä.
-- Muistatko vielä, vanha mies, -- sanoi hän tyynellä hallitsijan
äänellä, vaieten jokaisen sattuvan sanan jälkeen kohottaakseen sen
kautta niiden vaikutusta, -- muistatko vielä niitä rangaistuksia, joita
kirkko ja meidän pyhän veljeskuntamme säännöt määräävät sellaisista
synneistä kuin sinun? Luopumisesta määrätään kuolema ... ja sinä olet
seitsenkertaisesti luopunut ... häväistyksestä kuolema ... ja sinä
olet seitsenkertaisesti kirkkoa häväissyt ... tottelemattomuudesta
kuolema ... ja sinä olet seitsemän kertaa niskoitellut! ... rikoksesta
pyhää henkeä vastaan: kirous ... ja kuka on rikkonut useammin kuin
sinä! ... vääräuskoisuudesta: polttorovio ... ja kuka on ansainnut sen
niinkuin sinä!... Herran pyhien pahentamisesta ja ylenkatsomisesta:
helvetin tuli ... ja kuka on enemmän pahennusta aikaan saanut?
-- Armoa, pyhä isä, armoa! -- huudahti Messenius kiemurrellen kuin
kurja mato jesuiitan kauheiden uhkauksien alla.
Mutta isä Hieronymus jatkoi -- _Nicolaus Pragensis_, tuo kuuluisa mies,
kääntyi Kalvinin harha-oppiin ja uskalsi vastustaa meidän
veljeskuntamme esimiestä. Hän vetäytyi Böömin etäisimpään kolkkaan,
mutta kosto saavutti hänet. Koirat repivät rikki hänen ruumiinsa ja
hornan henget raastoivat palasiksi hänen sielunsa...
-- Sääliä! Armoa! ... huokasi vanki masennuksissaan.
-- No hyvä, -- jatkoi jesuiitta ylhäisesti ja kopeasti -- olen antanut
sinun valita ikuisen kunnian ja iankaikkisen kadotuksen välillä; annan
sinulle siihen tilaisuuden vielä viimeisen kerran, vaikket ole sitä
ansainnut. Luuletko todellakin, sinä kurja luopio, että minä, Saksan ja
Pohjoismaiden jesuiittain ylin päällikkö, joka en tunnusta itseäni
korkeammaksi muita kuin Rooman pyhän isän ... luuletko todellakin, että
minä, pohjoismaiden salainen hallitsija, olisin antautunut tuhansien
vaarojen alaiseksi tullakseni luoksesi tähän kurjaan loukkoosi sitä
varten, että luopuisin aikeistani sinun tottelemattomuutesi ja
raukkamaisuutesi vuoksi? Kysyn sinulta vielä, pyhän veljeskuntamme
nimessä, tahdotko sinä, Johannes Messenius, totella sitä valaa, jonka
olet nuoruudessasi vannonut ja tahdottomasti seurata minun, esimiehesi
ja tuomarisi käskyjä ja määräyksiä?
-- Tahdon, pyhä isä, -- vastasi vanki vapisten, -- minä tahdon.
-- Kuule sitten, mihin rangaistukseen sinut tuomitsen. Sanot kaiken
elämäsi aikana pyrkineesi yhteen ainoaan päämaaliin: tullaksesi
mainituksi pohjoismaiden suurimpana historioitsijana, ja nyt luulet
vihdoinkin tämän päämaalisi saavuttaneesi.
-- Niin se on, pyhä isä, se on ollut päämaalini ja nyt olen sen
vihdoinkin saavuttanut.
-- Päämaalisi on väärä! -- huudahti jesuiitta musertavalla äänellä.
Päämaalisi on synnin ja perkeleen päämaali, sillä sinä olet
työskennellyt omaksi kunniaksesi etkä pyhän kirkon kunniaksi, niinkuin
olet vannonut. Sentähden käsken minä sinun hävittämään elämäsi
epäjumala ja suuri maineesi jälkimaailman silmissä siten, että muunnat
historian ja kirjoitat sen niinkuin sen pitäisi oleman eikä niinkuin se
on. Minä tahdon, että sinun on hyljättävä maine ja jälkimaailma
palvellaksesi nykyhetken tarvetta, joka on roomalaisen kirkon voitto
pohjolassa. Minä tahdon, että sinun on kirjoitettava kuningas Kustaa
I:n ja kuningas Kaarle IX:n historia niin, että kaikki se, mitä he ovat
uskonpuhdistuksen hyväksi tehneet, on ollut sekä heille että heidän
valtakunnalleen vahingoksi ja turmioksi. Ja minä tahdon, että sinun on
perustettava tämä uusi historia niin luotettaviin asiakirjoihin, ettei
niitä kansan silmissä voida vääriksi osoittaa ... asiakirjoihin, joita
ei ole olemassa, mutta jotka sinun on valmistettava ... asiakirjoihin,
joiden valheellisuus ehkä miespolven kuluttua tulee ilmi, mutta jotka
tällä hetkellä tekevät tarkoitetun vaikutuksensa.
-- Minun tulee siis, -- sanoi Messenius äänellä, joka vapisi pelosta,
vihasta ja nöyryytyksestä, -- jälkimaailman silmissä esiintyä alhaisena
väärentäjänä, historian pyhimpien totuuksien kunniattomana
raiskaajana...
-- Entäpä sitten! -- virkkoi jesuiitta ivallisesti hymyillen. -- Entäpä
sitten, jos sinä, kurja välikappale, uhraatkin kunniasi, kunhan kirkko
saa takaisin omansa ja voittaa suuren voittonsa! Mitä hyödyttää sinua
ihmisten kiitos, jos sielusi palaa helvetin hehkussa, ja mitä vahinkoa
voi sinulla olla ihmisten ylenkatseesta, jos tämän uhrisi kautta olet
voittanut marttyyrikruunun taivaassa?
-- Mutta totuus ... historian puolueeton tuomio!...
-- Pyh, mikä on historian totuus? Onko se tuo nöyrä orja, joka
tallustelee inhimillisten erehdysten kantapäillä ... tuo ajattelematon
papukaija, joka lavertelee heidän perässään kaikki heidän tyhmyytensä?
Eikö se ennemminkin ole todellisuus semmoisena kuin sen _tulee
olla_, puhdistettuna hairahduksista, vapautettuna rikoksista ja
hullutuksista ... eikö se ole Jumalan valtakanta maan päällä, joka on
yhtä viisas kuin väkevä, yhtä hyvä kuin se on pyhä ja elävä?
-- Mutta meidänkö siis tulee neuvoa Jumalalle, mikä on hyvää ja
viisasta? Eikö hän itse ole meille sitä ilmaissut todellisuudessa
_sellaisena kuin se on_?
-- Vieläkö uskallat sinä, horjuva luopio, väitellä esimiehesi kanssa
siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Valitse ja tottele! Valitse joko
ajallinen ja iankaikkinen kuolema, tahi paratiisin ilot ja pyhimysten
riemu! Yksi sana vain, ja siitä riippuu onnesi tai onnettomuutesi:
tahdotko totella käskyäni?
-- Minä tottelen! -- vastasi vanki masennuksissaan. Ja jesuiitta
poistui äänetönnä ja kylmänä, nyökäyttäen hänelle päätään niinkuin
kuningas orjalleen, joka on saanut hänen armonsa.


13. ABI, MALE SPIRITUS.

Viikko oli kulunut siitä salaisesta keskustelusta, josta edellä olemme
kertoneet. Jesuiitta ei ollut koko sen ajan kuluessa lakannut
valtiovankia silmällä pitämästä. Joka päivä nähtiin hänen muka lääkärin
hoidon varjolla hiipivän Messeniuksen huoneeseen, jossa hän viipyi
useita tunteja yhteen menoon. Hän oli liian viisas luottaakseen vangin
horjuviin lupauksiin. Mitä heillä molemmilla siellä oli tekeillä, siitä
ei kukaan mitään tiennyt eikä linnan päällikkökään osannut mitään pahaa
aavistaa. Kajaanin linna oli siksi kaukana muusta maailmasta, ettei
Wernstedtin mielessä mitään epäilyksiä voinut syntyä; päinvastoin nautti
hän vieraan lääkärin seurasta ja ihmetteli hänen suurta oppiaan ja
suurta maailmankokemustaan.
Oli kuitenkin muuan, joka alituisesti valvovin silmin seurasi vieraan
askelia, ja tuo ainoa oli Lucia Grothusen, Messeniuksen vaimo. Ollen
katolinen kasvatukseltaan ja vakaumukseltaan oli hän aina tukenut
miestään hänen paavillisissa vehkeilyissään; sen jesuiittakin tiesi
vallan hyvin ja luuli sen vuoksi voivansa olla varma hänen
myötävaikutuksestaan, vaikkei hän, varovainen kun oli, tahtonut uskoa
aikeitaan liukaskieliselle naiselle. Mutta usein kompastuvat
viisaimmatkin suunnitelmat noihin ihmissydämen ja varsinkin naisen
sydämen salaisiin vaikuttimiin, jotka toimivat aivan toiseen suuntaan
kuin kylmä järki. Viekas jesuiitta oli erehtynyt Lucian luonnetta
arvostellessaan. Hän ei ollut ottanut lukuun sitä, että kun uskonvoima
tämän aivoissa huusi: käy eteenpäin! huusi rakkaus vielä voimakkaammin
hänen sydämessään: pidä vastaan! ... ja naisessa pääsee aina voitolle
rakkaus.
Lucia oli tavattoman tarkkanäköinen nainen; hän oli saanut selville
jesuiitan aikeet ennen kuin tämä voi sitä aavistaakaan. Hän näki, mikä
kalvava sisällinen taistelu raivosi Messeniuksen rinnassa, taistelu
elämästä ja kuolemasta, taistelu, jota toisaalta piti yllä uskonvimma,
käskien hänen uhraamaan maineen ja jälkimaailman tunnustuksen kirkon
hyväksi, toisaalta: kunnianhimo, joka yhtä mittaa kuiskasi hänen
korvaansa: aiotko itse turmella elämäsi työn? Aiotko siis silmät
ummessa häväistä historian kaikkein pyhintä? Aiotko heittää
ylenkatsottavaksi sen loistavan nimen, joka vankilan pimeydessäkin on
suurin rikkautesi ja suurin ylpeytesi?
Kaiken tämän näki Lucia rakastavan terävällä silmällä; hän näki, että
se mies, jota hän rakasti ja jolle hän oli uhrannut kärsimyksiä ja
kärsivällisyyttä täynnä olleen elämänsä, joutuisi hukkaan tässä
kauheassa sisällisessä taistelussa, ja hän päätti pelastaa hänet
ryhtymällä rohkeihin, ratkaiseviin toimiin.
Myöhään illalla paloi vielä kynttilä Messeniuksen kirjoituspöydällä,
jonka ääressä hän ja jesuiitta olivat yhdessä työskennelleet aamusta
alkaen. Lucia oli saanut luvan laskeutua levolle vuoteelleen, joka oli
pitkän huoneen toisessa päässä lähellä ovea. Hän oli nyt nukkuvinaan.
Pöydän ääressä istuvat miehet olivat lopettaneet työnsä ja
keskustelivat matalalla äänellä latinaksi, jota kieltä Lucia varsin
hyvin ymmärsi.
-- Olen tyytyväinen sinuun, ystäväni, -- virkkoi jesuiitta
tyytyväisenä. -- Nämä asiakirjat, jotka tekevät kerrassaan
todenmukaisen vaikutuksen, riittävät todistamaan Kustaan ja Kaarlo
kuningasten kääntymyksen, ja tämä esipuhe, jonka olet allekirjoittanut,
vahvistaa vain niiden uskottavaisuutta. Palaan nyt Ruotsin kautta
takaisin Saksanmaalle painattaakseni nämä todistuskappaleet joko
puoluelaistemme avulla Tukholmassa, taikka jos se osoittautuu
mahdottomaksi, Lyypekissä tai Leidenissä.
Messenius ojensi vaistomaisesti kätensä ikäänkuin pelastaakseen kalliin
aarteen ryövärin käsistä.
-- Pyhä isä, -- huudahti hän kuin hämmästyen, -- eikö tätä vielä voi
lykätä? Minun nimeni ... kunniani ... armahtakaa minua, pyhä isä,
antakaa minulle nimeni takaisin!
Jesuiitta hymyili.
-- Enkö minä anna sinulle nimeä, -- sanoi hän, -- Paljoa suurempaa ja
paljoa ihanampaa kuin se, minkä nyt kadotat, nimeä, joka aina mainitaan
pyhän veljeskuntamme aikakirjoissa, joka loistaa kirkon marttyyrien ja
hyväntekijäin nimien joukossa ja joka kenties kerran pyhimyksenkin
nimeksi julistetaan.
-- Mutta joka siitä huolimatta on kunniaton nimi, valehtelijan,
väärentäjän nimi! -- huudahti Messenius niin epätoivoisesti kuin
kuolemaan tuomittu vanki, jolle mestauslavalla puhutaan taivaan
iloista.
-- Heikko, turhamainen mies, joka et tiedä, ettei suuria tarkoituksia
koskaan saavuteta ihmisiä peläten ja heidän kiitostaan hakien! -- sanoi
jesuiitta melkein ylenkatseellisella äänellä. -- Voisit varmaankin
vielä kerran peruuttaa sanasi ja riistää itseltäsi koko kristikunnan
kiitoksen. Mutta onneksi ei se enää ole mahdollista. Nämä asiakirjat,
-- ja riemuiten heilutti jesuiitta paperikääröä kädessään, -- ne ovat
nyt hallussani ja minä osaan ne pitääkin, ja vaikka vasten tahtoasi
käyttää ne kirkon kunniaksi, uskon voitoksi ja oman sielusi
iankaikkiseksi autuudeksi!
Tuskin oli isä Hieronymus saanut nuo sanat lausutuiksi, kun ravakka
käsi tarttui noihin papereihin, joita hän niin voitonriemuisesti ilmaan
kohotti, tempasi ne hänen kädestään, rutisti ne kokoon, repi ne
tuhansiksi palasiksi ja sirotti palaset ympäri vankilan lattiaa. Tuo
liike tuli niin odottamatta, jesuiitta oli voinut sitä niin vähän
aavistaa, että hän hetkeksi menetti tavallisen neuvokkaisuutensa, ja
ennenkuin hän ennätti apuun, oli kaikki jo hävitetty. Vasta sitten, kun
lattialle sirotetut palaset muistuttivat häntä siitä, mitä hän oli
menettänyt, puristuivat hänen huulensa kiukusta kokoon, hänen kätensä
kohosivat ja tiikerin raivolla karkasi hän tuon kurjan kimppuun, joka
oli uskaltanut tehdä tyhjäksi hänen tuumansa juuri silloin kuin ne
olivat toteutumaisillaan.
Lucia -- sillä tuo ravakka käsi oli hänen kätensä -- otti munkin raivon
vastaan sillä vakavalla päättäväisyydellä, joka on omituista naiselle
silloin, kun hän taistelee pyhimpien tunteittensa puolesta. Jo nuorena
ollessaan oli hän ollut kovakätinen, ja nyt oli hän tuon tuostakin
saanut kehittää voimiaan alituisissa otteluissaan linnan raakojen
sotamiesten kanssa. Nopeasti koppasi hän munkin ranteet kouriinsa ja
piteli niitä kuin ruuvipenkissä.
-- Entäs nyt -- ilkkui hän; -- tästä ei ole kuin kolme askelta
kuolemaan, hyvä herra; mitä te tahdotte?
-- Sinä mieletön! hurja! -- kiljui jesuiitta, raivosta kiehuen, -- sinä
et tiedä, mitä olet tehnyt! Sinä kurja rosvo, sinä olet varastanut
valtakunnan kirkoltasi ja paratiisin mieheltäsi!
-- Ja teiltä olen minä varastanut saaliinne, sudelta hänen varman
uhrinsa, eikö niin? -- vastasi Lucia alkaen hänkin vuorostaan
kiivastua. -- Munkki! -- jatkoi hän yhä kiihtyvällä äänellä, pudistaen
voimakkaasti tuota mahtavaa miestä, joka turhaan koetti irtautua, --
minä tunnen varkaan, joka kirkon lammasnahkaan puettuna on tullut
varastamaan suurelta mieheltä hänen kunniaansa, kokonaiselta kansalta
sen historiaa, köyhältä hyljätyltä naiselta hänen ainoaa ylpeyttään,
hänen miehensä rauhaa, kunniaa ja elämää. Sano minulle, hurskas ja pyhä
munkki, minkä rangaistuksen ansaitsee sellainen varas? Riittääkö vesi
Ämmän koskessa hänen ruumistaan hukuttamaan ja helvetin iankaikkinen
tuli hänen sieluaan polttamaan?
Jesuiitta vilkaisi ikkunaan, jonka alla mahtavan kosken aallot kolkosti
pauhasivat talviyön hiljaisuudessa.
-- Kas sinua, -- huudahti Lucia katkerasti nauraen, -- sinä pelkäät
minua, sinä mahtava, joka hallitset valtakuntia ja omiatuntoja! Sinä
pelkäät, että miehen kädellä heitän sinut alas kosken ammottavaan
kitaan. Turha pelko ... minä olen vaan nainen, ja sentähden taistelen
minä naisen aseilla. Näetkös ... enhän minä muuta kuin suljen pedon
lukkojen ja ristikkojen taa. Vapise, munkki, minä tiedän, kuka sinä
olet! Lucia Grothusen on hiipinyt kantapäilläsi: sinä olet petetty, ja
se on hän, joka on sinut pettänyt.
-- Petetty! -- kertoi jesuiitta; hän tiesi hyvin, mitä sana merkitsi.
Tänä intohimoisena aikana, jolloin kaksi uskontoa taisteli
valtakunnista ja kansojen omistatunnoista ja jolloin jesuiittain
salavehkeet olivat mitä suurimmassa määrässä ärsyttäneet mieliä
Ruotsissa, olisi jokainen tämän veljeskunnan jäsen, joka olisi
valtakunnan rajain sisällä tavattu valepukuun puettuna, ollut mennyttä
kalua. Mutta uhkaava vaara karaisi vain hänen voimiaan, tuon rohkean,
jäntevän miehen.
-- Petetty! Tyttäreni minut pettänyt! -- kertoi hän vielä uudelleen,
samalla kuin hänen kätensä vaipuivat alas ja hänen kasvoissaan kuvastui
epäilys ja lempeä murhe. -- Se on mahdotonta!
-- Minäkö sinun tyttäresi? -- huudahti Lucia ja sysäsi inholla
jesuiitan luotaan. -- Valhe tyttäresi ja vilppi äitisi! Siinä sinun
sukulaisesi!
-- Lucia Grothusen, -- sanoi jesuiitta hyvin lempeästi, -- kun olit
lapsi ja seurasit isääsi Arnold Grothusenia, joka karkoitettiin samalla
kuin kuningas Sigismund, niin tulit eräänä päivänä vainoojiesi takaa
ajamana talonpojan majaan... Teitä ei aiottu ottaa vastaan, teidät
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 1 - 19
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 1 - 01
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1963
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 02
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 2054
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 03
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 1934
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 04
    Total number of words is 3566
    Total number of unique words is 1996
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 05
    Total number of words is 3481
    Total number of unique words is 1925
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 06
    Total number of words is 3493
    Total number of unique words is 2024
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 07
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 1975
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 08
    Total number of words is 3710
    Total number of unique words is 2026
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 09
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2114
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 10
    Total number of words is 3644
    Total number of unique words is 2001
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    36.2 of words are in the 5000 most common words
    41.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 11
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2092
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 12
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 2071
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 13
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 1992
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 14
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1954
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 15
    Total number of words is 3617
    Total number of unique words is 1906
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 16
    Total number of words is 3698
    Total number of unique words is 1986
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 17
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 2059
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 18
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1880
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 19
    Total number of words is 3684
    Total number of unique words is 1930
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 20
    Total number of words is 1821
    Total number of unique words is 1014
    28.5 of words are in the 2000 most common words
    38.4 of words are in the 5000 most common words
    43.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.