Välskärin kertomuksia 1 - 15

Total number of words is 3617
Total number of unique words is 1906
24.2 of words are in the 2000 most common words
34.9 of words are in the 5000 most common words
41.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
yhteyttä linnan muurien ulkopuolella olevien ihmisten kanssa, tuli
Reginakin avomielisemmäksi. Vähän he tosin kehräsivät, mutta he
puhelivat kuin emäntä ja palkollinen, varsinkin niinä päivinä kuin
Dorthe oli ilkeän kielensä vuoksi putkassa, ja silloin oli Merille
hyödyksi, että hän taisi entisinä, loistavampina aikoina oppimaansa
saksankieltä. Meri osasi aina johtaa keskustelun kuninkaaseen, ja ollen
älykäs hän oli pian selvillä Reginan haaveellisesta rakkaudesta. Mutta
Regina ei aavistanut vähääkään Merin aikaisemmista vaiheista; hän
selitti Merin kysymykset siitä luonnollisesta uteliaisuudesta
lähteneiksi, jonka niin korkeat henkilöt aina herättävät alhaisessa
kansassa. Välistä häntä kuitenkin ihmetytti tuon yksinkertaisen
kansannaisen ajatus- ja puhetavan hienous ja jalous. Oli hetkiä,
jolloin Merin koko olento oli hänen mielestään täynnä vastakohtia ja
jolloin tuli ajatelleeksi, eikö tuo nainen ehkä ollut vakooja. Mutta
heti kohta hän taas katui tuota ajatustaan; kun kehrääjä rukkinsa takaa
loi häneen kirkkaan, lämpimän, läpikuultavan katseensa, oli siinä
jotakin, joka kuiskasi Reginan sydämeen: tuo nainen ei teeskentele.
Näin istuivat he eräänä päivänä alkupuolella joulukuuta, ja Dorthe oli
taas suljettu vankilaansa osoittamastaan sopimattomasta käytöksestä
linnan saarnaajaa kohtaan. Olivat ne toistensa ilmeiset vastakohdat nuo
kaksi olentoa, jotka kohtalo eri haaroilta oli yhteen tuonut, mutta
joilla kuitenkin yhdessä asiassa oli samat harrastukset. Toinen nuori,
kaunis, ylpeä, tummaverinen, silmät säteilevät, ruhtinatar vielä
vankilassaankin; toinen keski-ikäinen, vaaleaverinen, kalpea, hieno,
lempeä, vapaa, mutta kuitenkin paljon nöyrempi. Reginaa, joka nyt oli
seitsentoistavuotias, olisi voinut luulla kaksikymmenvuotiaaksi; Meri
oli kuudenneljättä, mutta hänen olennossaan oli jotakin niin
lapsellista ja viatonta, että häntä välistä olisi voinut luulla
seitsentoistavuotiaaksi. Hän olisi voinut olla Reginan äiti, ja
kuitenkin olisi häntä, joka oli niin paljon kokenut, voinut katsoa
lapseksi tuon aikaisin kehittyneen etelän kaunottaren rinnalla.
Neiti Regina oli kehrännyt hetkisen ja katkaissut monta
säiettä. Suutuksissaan sysäsi hän rukkinsa luotaan ja tarttui
korko-ompelukseensa. Se tapahtui usein ja opettajatar oli siihen
tottunut.
-- Se on kaunis kuva, -- virkkoi Meri katsahtaen silkkivaatteeseen. --
Mitä se esittää?
-- Se on Jumalan pyhä äiti, _Sancta Maria_, -- vastasi neiti Regina ja
risti silmänsä niinkuin hänen tapansa oli tehdä joka kerta, kun tuli
pyhän neitsyen nimen maininneeksi.
-- Mihinkä sitä käytetään? -- kysyi Meri viattomasti.
Regina tarkasteli häntä ennenkuin vastasi. Taas syntyi epäilys hänen
mielessään, mutta haihtui samassa.
-- Minä ompelen pyhän uskon sotalippua Saksanmaalle, -- vastasi Regina
avonaisesti ja rohkeasti. -- Kun se kerran sotarivien edessä liehuu,
silloin pakenevat vääräuskoiset Jumalan äidin vihaa.
-- Kun minä ajattelen Jumalan äitiä, -- sanoi Meri, -- ajattelen minä
häntä lempeänä, hyvänä ja rauhallisena. Ajattelen häntä niinkuin äitiä,
joka elää yksin rakkaudellensa. -- Meri lausui nuo sanat omituisella
äänen viehkeydellä.
-- Jumalan äiti on taivaan kuningatar, ja taistelee jumalattomia
vastaan ja tuhoaa heidät.
-- Mutta kun Jumalan äiti lähtee sotaan, tulee kuningas. Kustaa Aadolf
häntä vastaan paljain päin ja miekan kärki maata kohden ojennettuna,
lankeaa polvilleen hänen eteensä ja virkkaa: pyhä neitsyt, minä en
taistele sinun kunniaksesi, vaan poikasi, meidän vapahtajamme
kunniaksi. Ja silloin hymyilee neitsyt Maria ja vastaa: se, joka
taistelee poikani puolesta, taistelee myöskin minun puolestani. Sillä
minä olen äiti.
-- Kuninkaasi on kerettiläinen, -- vastasi neiti Regina tulistuneena,
sillä ei mikään suututtanut häntä enemmän kuin katolisen uskon
vastusteleminen, joka usko tärkeänä uskonkappaleena opettaa, että
neitsyt Maria on taivaan haltiatar. -- Sinun kuninkaasi on tyranni ja
vääräuskoinen, joka on kaikki pyhimykset vihoittanut. Tiedätkö,
Merchen, että minä vihaan kuningastasi?
-- Ja minä häntä rakastan, -- virkkoi Meri tuskin kuultavasti.
-- Niin, -- jatkoi Regina, -- minä häntä vihaan kuin kuolemaa, kuin
syntiä, kuin kadotusta. Jos minä olisin mies ja minulla olisi voimakas
käsivarsi ja jos minä voisin heiluttaa miekkaa, olisi minun elämäni
tarkoituksena hävittää hänen sotaväkensä ja hänen työnsä. Sinä olet
onnellinen sinä, Merchen, sinä et tunne sotaa etkä tiedä, mitä Kustaa
Aadolf on tehnyt meille onnettomille katolilaisille. Mutta minä olen
nähnyt sen ja minun maani ja minun uskoni huutavat kostoa. On hetkiä,
jolloin voisin tappaa hänet.
-- Ja kun neiti Regina valkoisella kätösellään kohottaa välkkyvän
tikarin kuninkaan päätä kohden, silloin paljastaa kuningas rintansa,
jossa hänen suuri sydämensä sykkii, ja katselee häntä ylevästi ja
rauhallisesti ja virkkaa: sinä hieno, valkea kätönen, joka Jumalan
äidin kuvaa ompelet, iske, jos voit, tässä on sydämeni, ja se sykkii
maailman vapauden ja maailman valkeuden puolesta. Ja silloin vaipuu
valkoinen käsi hiljalleen alas, ja tikari putoaa siitä huomaamatta, ja
Jumalan äidin kuva hymyilee taas, sillä hän tiesi kyllä, kuinka olisi
käyvä, sillä olihan hänelle itselleenkin käynyt samalla tavalla. Sillä
kuningas Kustaa Aadolfia ei voi kukaan tappaa eikä kukaan vihata, koska
Jumalan enkeli kulkee hänen sivullaan ja muuttaa rakkaudeksi ihmisten
vihan.
Regina unohti työnsä ja katseli Meriä suurilla, mustilla, kostuvilla
silmillään. Noissa sanoissa oli niin paljon, joka häntä kummastutti ja
samalla lämmitti hänen sydäntään. Mutta hän vaikeni. Viimein virkkoi
hän:
-- Kuninkaalla on taikakalu, joka häntä suojelee.
-- On, -- sanoi Meri, -- hänellä on sellainen taikakalu, mutta se ei
ole kuparisormus, josta ihmiset puhuvat, vaan se on hänen ylevä, jalo
sydämensä, joka kieltää itseltään kaiken toteuttaakseen sitä, mikä on
suurta maailmassa. Kun hän vielä oli aivan nuori eikä hänellä ollut
kunniaa eikä mainetta, vaan ainoastaan vaalea tukkansa ja korkea
otsansa ja lempeät, siniset silmänsä, silloin ei hänellä ollut mitään
taikasormusta, ja kuitenkin kulkivat siunaus, rakkaus ja onni hänen
vierellään. Kaikki enkelit taivaassa ja kaikki ihmiset maan päällä
häntä rakastivat.
Reginan mustissa silmissä kiilui kyynel.
-- Oletko nähnyt hänet silloin, kun hän oli noin nuori? -- kysyi hän.
-- Josko olen nähnyt hänet! Olen.
-- Ja sinä olet rakastanut häntä niinkuin kaikki muutkin?
-- Enemmän kuin kukaan muu!
-- Ja rakastat häntä vieläkin?
-- Niin, minä rakastan häntä ... paljon. Niinkuin tekin. Mutta te
toivotte hänelle, kuolemaa ja minä tahtoisin kuolla hänen edestään.
Regina hypähti ylös, purskahti itkemään, sulki Merin syliinsä ja
suuteli häntä.
-- Älä luule, että minä tahdon hänen kuolemaansa, ... minäkö, joka, oi
pyhä neitsyt, tahtoisin tuhat kertaa uhrata henkeni pelastaakseni hänen
henkensä! Mutta tiedätkö, Merchen, että se tuottaa tuskaa, jota sinä et
voi ymmärtää, ja synnyttää kärsimyksiä, jotka repivät ja raastavat, kun
rakastaa miestä jota pitää sankarina, jaloimpana ja suurimpana, mutta
jota usko kuitenkin käskee vihaamaan, tappamaan ja vainoamaan! Sinä et
tiedä, sinä onnellinen, joka vain saat rakastaa ja siunata, miltä
tuntuu, kun rakkaus ja viha heittelevät meitä kuin laivaa korkeat
laineet; kun on pakotettu kiroamaan häntä, jota kuitenkin tahtoisi
siunata ja kun täytyy istua vangittuna ja hautoa mielessään mitä
ristiriitaisimpia tunteita, jotka alinomaa taistelevat keskenään siitä,
kumpiko voittaisi ja saisi sisimmän sielumme haltuunsa. Oi, oli kerran
yö, jolloin yritin sovittaa rakkauteni ja uskoni, ja saattaa hänet,
tuon mahtavan, oikealle autuuden tielle. Jos pyhimykset silloin
olisivat antaneet heikon ääneni vakuuttaa häntä, saada hänet pois hänen
epäuskostaan ... silloin olisi Regina-parka ilolla seurannut häntä
hänen halvimpana palvelijanaan ja ohjannut rintaansa kaikki ne keihäät
ja nuolet, jotka oli heitetty hänen sydäntään lävistämään. Mutta
pyhimykset eivät sallineet minun, kelvottoman, tulla osalliseksi niin
suuresta kunniasta, ja sen vuoksi istun minä nyt täällä vankina uskoni
ja rakkauteni tähden, ja vaikka enkelikin astuisi alas taivaasta ja
murtaisi vankilani muurin ja sanoisi minulle: pakene, maasi odottaa
sinua! niin vastaisin minä: se on hänen tahtonsa, hänen, jota rakastan,
hänen tähtensä minä kärsin ja hänen tähtensä jään minä sinne, missä
olen. Ja sinä uskot yhä vielä, että _minä_ tahdon hänen kuolemaansa!
Regina itki kauan ja kiihkeästi, itki sen intohimonsa koko voimalla,
joka ei ollut pitkiin aikoihin päässyt valloilleen. Meri siirteli
nuo mustat suortuvat hänen otsaltaan, katseli häntä lempeästi
kyyneltyneihin silmiin ja sanoi kuin olisi ennustanut jotakin: -- Älkää
itkekö noin! Se päivä on vielä valkeneva, jolloin voitte häntä
rakastaa, tarvitsematta samalla häntä kirota!
-- Ei se päivä koskaan valkene, rakas Merchen!
-- Se päivä on valkeneva silloin, kun kuningas Kustaa Aadolf on
kuollut.
-- Voi, ettei se päivä sitten koskaan valkenisi! Kernaammin kärsin
vaikka ikäni kaiken ... kärsinhän minä kuitenkin hänen tähtensä.
-- Se päivä on kuitenkin valkeneva. Ei sen vuoksi, että te olette nuori
ja hän teitä vanhempi. Mutta ettekö ole koskaan kuullut sanottavan
lapsesta, joka on nöyrempi ja parempi kuin muut lapset: se ei elä
kauan, se on liian hyvä tälle maailmalle! Niin näyttää minusta olevan
Kustaa Aadolfkin. Hän on liian suuri, liian jalo ja hyvä vanhaksi
elääkseen. Jumalan enkelit tahtovat viedä hänet, ennenkuin hänen
ruumiinsa kuihtuu ja sielunsa uupuu. Uskokaa minua, he ottavat hänet
meiltä.
Regina katseli häntä melkein kauhistuksissaan.
-- Ken olet sinä, joka noin puhut? Kuinka sinun silmäsi palavat! Sinä
et ole se, joka sanot olevasi. Kuka sitten olet?... Oi, pyhä neitsyt,
suojele minua!
Ja Regina kavahti seisoalleen kaiken sen taikauskoisen pelon
valtaamana, joka oli ominaista hänen aikakaudelleen. Luultavaa on,
ettei hän tarkemmin ajatellut sitä, mikä hänessä tuon kauhun synnytti,
mutta Merin puhe oli hänestä koko ajan tuntunut oudolta ja
luonnottomalta ollakseen sivistymättömän naisen puhetta tässä
raakalaisten maassa.
-- Kukako olen? -- virkkoi Meri yhtä lempeästi kuin ennenkin. -- Olen
nainen, joka rakastaa. Siinä kaikki.
-- Ja sinä sanot, että kuningas on kuoleva?
-- Jumala yksin johtaa ihmisten kohtaloita ja suurinkin ihmisistä on
ihminen.
Juuri silloin tarttui joku lukkoon ja Martta-rouva astui sisään
tavallista juhlallisempana ja myöskin hiukan kalpeampana kuin muulloin.
Tavallisen ruudukkaisen villakauhtanansa asemesta oli hänellä musta
surupuku, ja koko hänen ulkomuodossaan oli jotakin outoa. Reginan ja
Merin äskeinen puhelu vaikutti heihin niin, että he molemmat
säpsähtivät.
Meri kävi kuolon kalpeaksi, astui suoraa päätä Martta-rouvan eteen,
katsoi häntä terävästi silmiin ja virkkoi yksikantaan, suurella
vaivalla:
-- _Kuningas on kuollut!_
-- Tiedätkö sen jo? -- vastasi Martta-rouva ihmeissään. -- Jumala meitä
varjelkoon, surusanoma saapui tunti sitten sanansaattajan tuomana
Pohjanlahden ympäri.
Regina vaipui maahan pyörtyneenä.
Meri, jonka sydän oli pakahtumaisillaan, pysyi tunnossaan ja koetti
herättää Reginaa henkiin.
-- Kuningas on siis kaatunut taistelutanterella, kaatunut voittaessaan?
-- kysyi hän vielä hämmästyneeltä rouvalta.
-- Lützenin taistelutanterella 6. päivänä marraskuuta ja keskellä
ihaninta voittoa, -- selitti rouva, yhä hämmästyneempänä siitä, mistä
Meri tiesi tuon kaiken.
-- Herätkää, armollinen neiti, hän on elänyt ja kuollut kuin sankari,
kaiken maailman ihailun ansainneena. Hän on kaatunut voiton hetkenä,
kunniansa kirkkaimmillaan loistaessa, hänen nimensä on elävä kaikkina
aikoina, ja sitä nimeä me molemmat siunatkaamme!
Regina avasi haaveilevat silmänsä ja pani kätensä ristiin
rukoillakseen. -- Oi, pyhä neitsyt, -- sanoi hän, -- minä kiitän sinua,
että olet antanut hänen kaikessa suuruudessaan lähteä maailmasta ja
että siten olet poistanut sen kirouksen, joka rakkauttani painoi!
Ja Meri polvistui hänen viereensä rukoilemaan...
* * * * *
Mutta linnan pihan ulkopuolella seisoi pitkä, harmaahapsinen vanhus, ja
hänen kasvonsa olivat tuskasta ja epätoivosta väännyksissä.
-- Kirottu olkoon työni! -- sanoi hän. -- Suunnitelmani on ennen
aikojaan hajonnut, ja se päämäärä, jota varten olen elänyt, katoo
näkyvistäni. Voi minua mieletöntä, joka luotin ihmisen elämänlangan
kestävyyteen ja sille rakensin; joka toivoin, että kuningas tunnustaisi
omansa ja eläisi niin kauan, kunnes Aaron Perttilän tyttären poika
olisi ehtinyt sodassa hankkia itselleen loistavan maineen ja kohota
samanarvoiseksi kuin Ruotsin kruunun perillinen! Kuningas on kuollut ja
minun jälkeläiseni on vain holhuunalainen poika, joka pian hupenee
muiden joukkoon. Nyt puuttuu vain se, että hän voittaa aatelisen kilven
ja asettuu muiden verenimijäin kanssa niiden väliin, kuninkaan ja
kansan väliin, jotka ovat valtion ainoat oikeat vallat. Minua houkkoa,
minua houkkoa, kuningas on kuollut! Mene nyt hautaasi, vanha Perttilä,
mene veljenmurhaajan kuningas Juhanan ja aatelisten tuhoojan kuningas
Kaarlen luo, ja kätke heidän uljaat aikeensa samojen matojen sekaan,
jotka jo ovat suuhunsa syöneet prinssi Kustaan ja Kaarina
Maununtyttären!
Ja vanhus tarttui ulos tulevaa Meriä kiihkeästi käteen ja virkkoi:
-- Tule, nyt ei meillä enää ole mitään toimitettavaa tässä maailmassa!
-- On meillä vielä, -- sanoi Meri, koettaen tuskaansa voittaa, --
meillä molemmilla on vielä poika!


6. NÖRDLINGENIN TAISTELU.

Hetki, joka tuottaisi ruotsalaisten aseille musertavan tappion, oli
tullut. Tähän saakka oli Ruotsin jalopeura Kustaa Aadolfin ja hänen
lähimpäin miestensä johtamana rientänyt voitosta voittoon ja
voimakkailla käpälillään ruhjonut maahan kaikki vastustajansa.
Viimein tuli onnettomuudenkin päivä, ja se päivä oli verinen.
Wallenstein, tuo, joka ei mihinkään tyytynyt, mutta jota kuitenkin aina
tarvittiin, oli kaatunut petturin käden kautta Egerissä; Gallas,
sotajoukkojen hävittäjä, antoi väkensä tulvia yli koko Keski-Saksan,
valloitti Regensburgin ja marssi vapaata Schwabenin valtakaupunkia
Nördlingeniä vastaan. Herttua Bernhard ja Kustaa Horn kiiruhtivat
Ruotsin sotaväen kanssa apuun. Heillä oli vain 17,000 miestä,
Gallaksella 33,000. -- Tehkäämme hyökkäys, -- sanoi herttua. --
Odottakaamme, -- sanoi Horn. Ja niin odotettiin; 5,000 miestä saapui,
ja kaksi viikkoa kului. Silloin tuli Nördlingen hätään ja poltti öiseen
aikaan hätätulia torneissaan. Taas tahtoi herttua tehdä hyökkäyksen ja
taas tahtoi Horn linnoittua ja auttaa kaupunkia ilman tappelua. Häntä,
tuota urhoollista miestä, sanottiin pelkuriksi mieheksi, ja
suutuksissaan, mutta pahaa aavistellen, päätti hän ryhtyä taisteluun.
Ruotsalaiset aloittivat tappelun varmoina voitostaan, sillä alituinen
onni oli tehnyt heidät ylpeiksi.
Elokuun 26 p:nä 1634 oli taistelu. Nördlingenin ulkopuolella on
metsäinen kukkula, Arensberg nimeltään, ja sen ja kaupungin välillä on
pienempi ylänkö. Siihen olivat keisarilliset rakentaneet kolme
vallitusta. Ruotsalaiset olivat sijoittuneet Arensbergin kukkulalle,
Horn oikealle ja herttua vasemmalle sivustalle. Tunnussana oli sama
mikä Breitenfeldissä ja Lützenissä: Jumala kanssamme!
Varhain aamulla satoi rankasti. Vielä kerran tahtoi varovainen Horn
viivähtää, mutta herttualla oli korkein komento ja hän käski marssia
eteenpäin. Horn totteli ja oikea sivusta laskeutui molempain kukkulain
välissä olevaan laaksoon. Ratsuväen levottomuus joudutti taistelun
alkamista. Heti kohta muuttui se ruotsalaisille epäedulliseksi.
Keisarillisten kanuunat tekivät isoja aukkoja ratsujoukon riveihin ja
ne alkoivat väistyä ylivoiman tieltä. Horn lähetti kaksi prikaatia
ahdistamaan keskimmäistä vallitusta. Se valloitettiin ja vihollista
alettiin ajaa takaa. Piccolomini pysähdytti pakenevat ja heidät
ajettiin takaisin vallituksia kohti. Silloin sattui ruutivarasto
syttymään tuleen. Huumaavalla pamahduksella räjähti vallilinna ilmaan
ja useita satoja ruotsalaisia ja suomalaisia seurasi mukana. Se oli
ensimmäinen onnettomuus.
Tästä vallituksesta riippui kuitenkin voitto. Muutamia silmänräpäyksiä
oli se tyhjänä; Piccolominin sotamiehiä, jotka olivat säikähtäneet
pamahdusta ja siitä syntynyttä hävitystä, ei saatu sinne menemään.
Viimein he sen kuitenkin tekivät. Horn pyysi apua valloittaakseen
takaisin vallituksen. Herttua lähetti hänelle keltaisen rykmentin
nuoren böömiläisen Thurnin johtamana. Tämä erehtyi, karkasi toisen
vallituksen kimppuun la kohtasi siellä monta vertaa voimakkaamman
vihollisen. Seitsemäntoista kertaa hyökkäsi vihollinen eteenpäin, ja
yhtä monta kertaa ajettiin hänet takaisin. Turhaan ryntäili Horn
vallitusta vastaan. Thurnin erehdys oli toinen onnettomuus.
Vasemmalla sivustalla oli herttua aloittanut taistelun tykistöä ja
ratsuväkeä vastaan. Ensimmäisessä yhteentörmäyksessä väistyivät
keisarilliset ja herttuan saksalainen ratsuväki karkasi suitset
höllällään ja rivit hajaantuneina pakenevia takaa ajamaan. Mutta Tillyn
henki näkyi tänään antavan rohkeutta keisarillisille. He asettivat
järjestyneet ja mieslukuiset rivinsä hyökkääviä vastaan, pysähdyttivät
heidät ja ajoivat heidät tappiolla takaisin. Turhaan koetti herttua
viedä apua Nördlingeniin. Turhaan ajoi hän Gallasta edellään. Yhä uusia
vihollisia asettui hänen tielleen ja kroaatit ryöstivät kuormastoa
hänen selkänsä takana.
Nyt oli päivä jo ehtinyt puoleen. Hornin joukot olivat kahdeksan tuntia
peräkkäin kestäneet vihollisen ampumista ja olivat haavoistaan ja
väsymyksestä aivan näännyksissä. Joka hetki väheni heidän
voitontoivonsa, mutta heidän uljuutensa pysyi entisellään,
murtumattomana ja sitkeänä. He olivat huomanneet epäjärjestyksen
vasemmalla sivustalla; itsellään oli heillä kovin huono asema
laaksossa, jonne Piccolominin kuulat joka hetki iskivät ja
räiskyttelivät punaista verta poikki ammuttuihin puitten runkoihin. Nyt
ehdotti Horn että vetäydyttäisiin takaisin Arensbergiin, ja
ahdinkotilaan joutunut herttua oli pakoitettu siihen lopulta
suostumaan. Lähes kaksi tuntia oli hän vitkastellut ja näistä kahdesta
tunnista olisi hän sittemmin tahtonut antaa puolet elämästään. Kello
oli kolme iltapäivällä. Horn käski suomalaisen ratsuväen tekemään
näennäisen hyökkäyksen, peittääkseen paluumatkaansa, ja alkoi sitten
niinkuin älykäs sotapäällikkö ainakin vetäytyä takaisin hyvässä
järjestyksessä. Keisarilliset huomasivat hänen aikeensa ja tunkivat
päälle kahta voimakkaammin. He alkoivat toivoa sitä, mitä ennen eivät
olleet uskaltaneet ajatellakaan, että näet ruotsalaisetkin olisivat
voitettavissa; ja tuon pienen, jäntterän Piccolominin nähtiin karkaavan
hevosensa selässä rivistä riviin yhdistääkseen väkensä ja niiden koko
voimalla karatakseen ruotsalaisten suojattomaan sivuun, hajoittaakseen
heidät ja heidät perin pohjin tuhotakseen.
Laaksossa ruotsalaisen sotajoukon selän takana juoksi noiden kahden
kukkulan välillä jyrkkärantainen puro, joka oli tulvillaan paljosta
sateesta. Pienen Hirnheimin kylän luona vei puron yli sen ainoa silta
ja tämän paikan miehitti Horn ajoissa paluumatkaa turvatakseen. Tykistö
kulki ensiksi sillan yli ja pääsi hyvään turvaan Arensbergiin.
Etumaiset rivit Hornin joukosta olivat myöskin saapuneet kylään ja muut
olivat vain parin pyssynkantaman päässä siitä, kun uusi onnettomuus
tapahtui, kolmas ja kaikista kauhein tänä onnettomuuksien päivänä.
Herttua Bernhard oli ottanut tehtäväkseen vasemman sivustan väellä
viivyttää vihollista siksi, kunnes Horn olisi ehtinyt joen yli. Heti
kohta huomasi hän kuitenkin, että hän oli siihen ryhtyessään enemmän
kysynyt neuvoa rohkeudeltaan kuin älyltään. Yhä taajenivat vihollisten
joukot, yhä kiihkeämmin hyökkäsivät he eteenpäin. Kolme kertaa ryntäsi
De Werth herttuan ratsuväkeä vastaan; kolme kertaa ajettiin hänet
takaisin. Neljännen kerran mursi hän herttuan rintaman. Herttua lähetti
muutaman osaston ahdistamaan häntä sivulta. Turhaan. Mieletönnä
raivosta tempasi herttua kullalla kirjaillun lipun vänrikin kädestä ja
karkasi urhoollisimpiensa seuraamana vihollisten tiheimpään parveen.
Kaikki turhaan. Hänen urhoollisimpansa kaatuivat, hänen hevosensa
ammuttiin hänen altaan, lippu riistettiin hänen kädestään;
haavoitettuna, voitettuna, oli hän vähällä joutua vangiksi, kun hänen
vierellään ratsastanut nuori upseeri tarjosi hänelle hevosensa, jonka
avulla herttua hädin tuskin pääsi pakoon. Jo pakeni hänen hajaantunut
jalkaväkensä, voimatta aavalla kentällä vastustaa vihollista, Ja kun
haavoittunut herttua ohjat höllällään karkasi tiehensä, seurasi koko
hänen väkensä hurjimmassa paossa hänen perässään luullen, että kaikki
oli kadotettu.
Juuri silloin kulki Hornin jalkaväki kaitaisen sillan poikki. Silloin
kuului rivien takaa hätääntyneitä huutoja, että taistelu oli menetetty
ja vihollinen kintereillä. Ensin karkasi yksityisiä ratsumiehiä, sitten
kokonaisia osastoja herttuan joukosta siltaa kohti, ajaen jalkaväen
keskeen, suoltaen heitä alleen ja saattaen kaikki mitä kauheimpaan
epäjärjestykseen. Turhaan koetti Horn saada äänensä kuuluville, hänen
lähimmät päällikkönsä koettivat hillitä ratsumiesten pakoa, mutta ilman
menestystä. Ahtaalla sillalla heitettiin kaikki nurin niskoin, ihmiset,
vaunut, hevoset, kuolleet ja elävät, ja lopulta ryntäsi herttuan koko
vasen sivusta tuolle onnettomuuden paikalle. Kuin salama iski
Piccolomini pakenevien selkään, asetti muutamia keveitä kanuunia
kukkulalle ja antoi niiden soitella tiheimpään väkijoukkoon, jossa
jokainen laukaus kaatoi maahan pitkän laistin kuolleita ja
haavoitettuja. Kohta olivat kroaatitkin siellä ja nyt täytyi kanuunain
vaieta, etteivät ystävät kaatuisi yhdessä vihollisten kanssa. Kauheata
tuhoaan tekivät keisarillisten ratsumiesten pitkät keihäät ja leveät
miekat. Jokainen Ruotsin ja Suomen mies oli kuolemaan tuomittu.
Kustaa Horn, Kankaisten herra, tuo älykäs ja urhoollinen suomalainen
sotapäällikkö, jota Kustaa Aadolfin oli tapana kutsua "oikeaksi
kädekseen" ja joka alun pitäen oli varoittanut antautumasta tähän
onnettomaan taisteluun, hän pysyi viimeiseen hetkeen pelkäämättömänä ja
järkevänä ja koetti vielä itse tuona kauheana hetkenä pelastaa, mikä
oli pelastettavissa. Kolmen rykmentin tähteet oli hän koonnut ja
asettunut niiden kanssa sillan päähän, jossa pakenevien lauma pauhasi
hänen ohitsensa voimatta temmata häntä mukaansa. Häntä rukoiltiin
pelastamaan henkensä; hän oli itsepäinen suomalainen eikä liikahtanut
paikaltaan. Vihollinen uskoi tuskin silmiään nähdessään hänen ei
ainoastaan puolustautuvan, mutta myöskin rohkeasti hyökkäävän. Hetkeksi
herkesi vihollinen takaa-ajamasta, eikä Horn halunnutkaan muuttaa
voittoa mielettömällä hyökkäyksellään. Gallas karkuutti häntä vastaan
yhden parhaimmista espanjalaisista prikaateistaan. Horn ajoi sen
takaisin verisin päin. Voiton hurmaamana syöksyi häntä vastaan De Werth
rakuunoineen. Yhtä verisesti otettiin heidätkin vastaan. Joka taholla
taajenivat vihollisten rivit ja Hornin kimppuun käytiin kolmelta
taholta yht'aikaa. Luvattiin säästää hänen henkensä, jos hän
antautuisi; miekanisku oli hänen vastauksensa, ja samaan vastaukseen
yhtyivät hänen miehensä. Ei kukaan armoa pyytänyt. Viimein, kun
useimmat hänen ympärillään olivat kaatuneet, sortui hän joukon keskeen
ja vangittiin, jonka jälkeen jäljelle jääneet urhot antautuivat hänen
kanssaan.
Kun Ruotsin sotajoukko pakeni Arensbergin yli, repi Sachsen-Weimarin
herttua Bernhard pitkää tukkaansa ja huusi epätoivoissaan, että hän on
hullu, mutta että Horn on viisas mies. Sittemmin lohdutteli herttua
mieltään Elsassilla; mutta tänään oli hänellä syytä katua
hätäisyyttään. Kuusi tuhatta ruotsalaista, suomalaista ja heidän
kanssaan liittoutunutta saksalaista loikoi kuolleena Nördlingenin
verisillä kukkuloilla; kuusi tuhatta joutui vangiksi, niiden joukossa
suomalaiset Horn ja Wittenberg, joita vihollinen kohteli jotenkin
kunnioittavasti; jäljellä olevista 10,000:sta oli puolet haavoitettuja
ja useimmat henkiin jääneet palkkasoturit luopuivat lippujen alta.
Sotajoukko oli menettänyt 4,000 kuormavaunua, 300 lippua ja kaiken
tykistönsä. Kurja jäännös vetäytyi sitten ryöstäen ja puutetta kärsien
Mainziin päin. Mutta enemmän kuin noiden kahdentoista tuhannen miehen
hukka merkitsi Ruotsille sen sotakunnian hukka ja vihollisten
uudistunut luottamus sota-onneensa. Nördlingenin tappelu oli
käännekohta kolmekymmenvuotisessa sodassa ja sai koko Euroopan missä
iloitsemaan, missä hämmästymään, kunnes Banérin nero ja onni taas
hankki ruotsalaisten aseille niiden kadotetun kunnian.
Viimeisiä niistä, jotka taistelivat Hornin rinnalla sillan luona,
olivat pohjalaiset ja niiden joukossa vanha ystävämme ja tuttumme
kapteeni Larsson. Pienellä, paksulla kapteenilla ei sillä kertaa,
niinkuin aina muulloin, ollut aikaa suutaan avata; koko hänen pyöreä
ruumiinsa valui hikeä kesän helteessä, hän oli tapellut aamun koitosta
alkaen eikä kuitenkaan saanut naarmuakaan ihoonsa. Olkoon sanottuna
hänen kunniakseen, että hän Nördlingenissä ajatteli yhtä vähän
reiniläisiä viinejä kuin Baierin nunnia, vaan rehellisesti iski ja
pisti minkä kerkesi. Jääköön kuitenkin hänen omiksi puheikseen se,
mistä hän jälkeen päin kehui, eli että hän oli suuren miekkansa
kärjellä sinä päivänä lävistänyt kolmekymmentä keisarillista sotilasta.
Hän oli myöskin niitä, jotka joutuivat vangiksi samalla kertaa kuin
Horn, mutta enemmän kuin vankeutensa harmitti häntä se, että hän
taistelun jälkeen näki kroaatilaisten makein suin tyhjentelevän niitä
viinivarastoja, joita olivat Ruotsin armeijan kuormastosta löytäneet.
Toinen ystävistämme, luutnantti Bertel, taisteli koko päivän herttuan
kupeella, ja hän se oli, joka tarjosi herttualle hevosensa, kun tämän
oma hevonen oli ammuttu. Ettei herttua sittemmin tätä palvelusta
unohtanut, sen saamme seuraavassa nähdä. Bertel, samoinkuin Larssonkin,
oli aina kuumimmassa kahakassa, mutta sai useita haavoja ja kantautui
pakenevien mukana Arensbergiin. Melkein tietämättä, kuinka se oli
tapahtunut, huomasi hän seuraavana päivänä olevansa kaukana
taistelutanterelta ja vetäytyi herttuan sotajoukon tähteiden kanssa
Mainziin päin.


7. TUHLAAJAPOIKA.

Olemme nyt loppiaisen tienoossa v. 1635, siis keskellä talvea. Aaron
Perttilän tuvassa Isokyrössä räiskää pystyvalkea tilavassa takassa,
sillä siihen aikaan kasvoi vielä paksua metsää viljavien vainioiden
ympärillä. Ulkona raivoaa lumipyry ja pauhaa ankara myrsky; sudet
ulvovat joen jäällä; nälkäinen ilves hiipii kallion rotkossa.
On loppiaisilta, ja puhde on jo muuttunut pimeäksi. Isokyrön
talonpoikaiskuningas istuu korkeaselustimisessa tuolissaan vähän matkaa
takkavalkeasta ja kuuntelee hajamielisenä tytärtään Meriä, joka
takkatulen valossa korkealla äänellä lukee muutamaa lukua Agricolan
suomalaisesta Uudesta Testamentista, sillä koko Raamattu ei ollut
silloin vielä suomennettu. Paljon on ukko Perttilä jo vanhentunut sen
jälkeen kuin viimeksi näimme hänet vielä parhaissa voimissaan.
Alituisesti kuohuvat ajatukset eivät anna hänelle mitään rauhaa, jo
kuitenkin ovat nyt, kuninkaan kuoltua, hänen rohkeat aikeensa rauenneet
ja ajelehtavat kuin haaksirikkoon joutuneen laivan jäännökset yöllisen
meren hyllyvillä aalloilla. Hänenlaisensa luonteet murtuvat jo vain
sitenkin, että itse itseään kalvavat. Eivät mitkään hänen kirjavan
elämänsä tiellä sattuneet vaiheet eivätkä onnettomuudet olleet voineet
masentaa häntä, tuota rautaista miestä; harmi loistavien toiveiden
kukistumisesta, turhat yritykset rakentaa uudelleen tuota kaatunutta
ilmalinnaa, suru siitä, että hänen läheisimpänsä itse repivät alas
hänen työnsä, kaikki se kalvoi kuin raateleva korppi hänen sielunsa
sisimpää. Yksi ainoa ajatus oli tehnyt hänet kahtena vuonna kymmentä
vuotta vanhemmaksi ja tämä ajatus oli mielettömän julkea. Se ajatus oli
tämä:
-- Miksi ei perilliseni tällä hetkellä ole Ruotsin kuningas?
Välistä kohottaa Meri lempeät, siniset silmänsä ja tarkastelee
levottomasti vanhaa isäänsä. Merikin on käynyt vanhemman näköiseksi;
hiljainen suru on kuin syksy vihannassa lehdossa; se ei murra, ei
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 1 - 16
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 1 - 01
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1963
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 02
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 2054
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 03
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 1934
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 04
    Total number of words is 3566
    Total number of unique words is 1996
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 05
    Total number of words is 3481
    Total number of unique words is 1925
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 06
    Total number of words is 3493
    Total number of unique words is 2024
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 07
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 1975
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 08
    Total number of words is 3710
    Total number of unique words is 2026
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 09
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2114
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 10
    Total number of words is 3644
    Total number of unique words is 2001
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    36.2 of words are in the 5000 most common words
    41.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 11
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2092
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 12
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 2071
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 13
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 1992
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 14
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1954
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 15
    Total number of words is 3617
    Total number of unique words is 1906
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 16
    Total number of words is 3698
    Total number of unique words is 1986
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 17
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 2059
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 18
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1880
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 19
    Total number of words is 3684
    Total number of unique words is 1930
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 20
    Total number of words is 1821
    Total number of unique words is 1014
    28.5 of words are in the 2000 most common words
    38.4 of words are in the 5000 most common words
    43.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.