Välskärin kertomuksia 1 - 06

Total number of words is 3493
Total number of unique words is 2024
22.7 of words are in the 2000 most common words
33.8 of words are in the 5000 most common words
39.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
äänellä, -- tiedätkö, että inhoittava rikoksesi muuttuu tuhatta kertaa
inhottavammaksi tuon jumalattoman keinon kautta, jolla aioit sitä
toteuttaa! --
Samoinkuin kaikki muutkin Vaasain sukuun kuuluneet kuninkaat oli Kustaa
Aadolf nuoruudessaan kiivasluontoinen herra ja joutui sen vuoksi
useammankin kerran ajattelemattomiin tekoihin. Miehen kehitys ja
vaiherikkaan elämän kokemukset olivat osaksi jäähdyttäneet hänen
mielensä hehkua, mutta välistä kiehahti vieläkin Vaasain kuuma veri yli
äyräittensä. Niin tapahtui nytkin. Hänen jalo mielensä salli hänen
majesteetillisen rauhallisesti katsella tuota petturia silmiin, joka
oli tahtonut viedä hänen koko Saksanmaalle kalliin henkensä, ja
tyynesti arvostella hänen kurjia aikomuksiaan. Mutta tuo inhoittava
Kristuksen pyhän kuvan väärinkäyttäminen murha-aseeksi häntä vastaan,
joka Jeesuksen Kristuksen puhtaan evankeelisen opin puolesta oli valmis
uhraamaan henkensä ja verensä, se näytti hänestä olevan niin kauheaa
pilkkaa kaikesta siitä, mikä hänelle oli maailmassa kallista ja pyhää,
että hänen kylmyytensä silmänräpäyksellisesti vaihtui voimakkaimmaksi
vihaksi. Korkeana ja suurena niinkuin leijona raivossaan seisoi hän
kalman kalpean jesuiitan edessä, joka tuskin voi katsoa häntä vasten
säihkyviä silmiä.
-- Polvillenne! -- huusi kuningas jylisevällä äänellä ja polki jalkaa,
niin että palatsin seinissä kajahteli.
Jesuiitta typertyi polvilleen, mutta hänellä oli vielä risti
rukousnauhassaan. -- Tämän kuvan edessä minä vain polvistun, -- sanoi
hän ylpeästi.
-- Te kyykäärmeitten sikiöt, -- huusi kuningas silmitönnä vihasta, --
kuinka kauan luulette kaikkivaltiaan Jumalan kärsivän teidän hävytöntä
pilkkaanne! Jumaliste, olen minä jotakin nähnyt, olen nähnyt
Antikristuksen ja Rooman, sen Baabelin porton, hallitsevan maailmaa
kaikilla pimeyden töillä, olen nähnyt teidän, munkkien ja jesuiittain,
myrkyttävän pelästyneitä omiatuntoja pirullisilla opeillanne murhien ja
ilkitöiden luvallisuudesta, kunhan ne vain tehdään kirkkonne kunniaksi;
en ole kuitenkaan nähnyt enkä voinut kuvitellakaan tekoa niin mustaa
kuin tämä, ivaa niin ilkeää kaikkea sitä vastaan, mikä on kalleinta
maassa ja taivaassa. Olen antanut teille kaikki anteeksi; te olette
vehkeilleet henkeäni vastaan Demminillä ja muualla, minä en ole
kostanut; te olette kohdelleet pahemmin kuin turkkilaiset ja pakanat
viattomia luterilaisia; missä teillä vain on ollut siihen valtaa,
olette te häväisseet heidän kirkkojaan, polttaneet heitä elävältä
rovioillanne, karkoittaneet heidät kodeistaan, ja mikä on vielä enempi,
olette houkutuksilla ja pakkokeinoilla koettaneet saada heidät
uskostaan omien epäjumalienne tykö, te pakanat, jotka palvelette
ihmisten töitä ja kurjia kuvia elävän Jumalan ja hänen ainoan poikansa
asemasta. Tästä kaikesta en ole kostanut teidän luostareillenne, en
kirkoillenne, en omilletunnoillenne. Vapaasti olette saaneet harjoittaa
uskoanne eikä kukaan ole sen vuoksi kärventänyt hiuskarvaakaan
päästänne. Mutta nyt minä vihdoinkin tunnen teidät, te perkeleen
palvelijat, Herra Jumala on antanut teidät minun käsiini, minä hajoitan
teidät kuin akanat tuuleen, minä kuritan teitä, te temppelin
häväisijät, minä vainoan teitä maailman ääriin, niin kauan kuin tämä
käsi vielä voi heiluttaa Herran Jumalan ja Gideonin miekkaa. Te olette
tähän saakka nähneet minut lempeänä ja hellänä; olkoon menneeksi, tästä
alkaen olette näkevä minut kovana ja kauheana, minä olen Jumalan
voimalla hävittävä teidät ja teidän kirotun oppinne maan päältä ja
siitä on syntyvä tuomio ja hallitus, jommoista maailma ei ole nähnyt
sitten Rooman häviön.
Jesuiitta nousi ylös, salama välähti hänen terävissä silmissään, hänen
pieni vartalonsa näytti kasvavan kyynärän pitemmäksi. -- Ylpeile, mitä
ylpeilet, kurja kerettiläinen, -- huusi hän tulisella uskon vimmalla,
-- ylpeile hetkellisestä vallastasi ja muserra meidät, jos voit! Mitä
olit sinä eilen? Kourallinen lunta karuilla kallioillasi. Ja mitä olet
oleva huomenna? Kourallinen tuhkaa, joka tuuleen hajoaa. Minut voit
sinä tuhota; minä en pelkää uhkauksiasi, en välitä vihastasi. Mutta
minun takanani seisoo pyhä, roomalainen kirkko kalliolla Pietarilla;
sen perustuksia et kykene järkyttämään. Hän on polkeva sinut jalkojensa
alle kuin myrkyllisen lohikäärmeen enkeli Mikaelin jalkojen alle, ja
kun hän kerran kohoaa ehompana entistään, on hän kirjoittava
haudallesi: _pulvis et umbra!_
Kuningas kulki kiivain askelin edestakaisin lattiata pitkin vähääkään
välittämättä ylpeästä jesuiitasta ja vapisevasta Reginasta, joka
seisten sivullapäin ikkunan pielessä kätki kasvot käsiinsä.
Oxenstjerna, joka aina oli tyyni ja varovainen, pelkäsi kuninkaan
kiivaudessaan tekevän jotakin ajattelematonta ja koetti heikentää
myrskyä.
-- Suvaitseeko teidän majesteettinne, -- sanoi hän, -- käskeä
luutnantti Bertelin saattamaan tämä munkki varmaan säilöön ja antaa
sotaoikeuden tuomita hänet kaikille muille varoittavaksi esimerkiksi?
-- Luutnantti Bertel, -- sanoi kuningas terävästi, -- te olette
komentanut henkivartiotani tänä yönä; teidän huolimattomuutenne takia
on tämä pilkkaaja päässyt hiipimään sisään. Te viette hänet vankeuteen
ja vastaatte hengellänne siitä, ettei hän pääse karkuun. Sen jälkeen
astutte paikkaanne rintamassa. Tästä alkaen olette alennettu
sotamieheksi.
Bertel teki kunniaa eikä vastannut sanaakaan. Enemmän kuin arvoasteensa
menettäminen katkeroitti hänen mieltään se, että oli kadottanut
hallitsijansa suosion. Se koski häneen sitä kipeämmin, kun hän tiesi
erittäin tarkasti vartioineensa ovea. Aivan käsittämätöntä oli hänelle,
kuinka jesuiitta oli voinut päästä sisään. Äänetönnä, synkkänä ja
uhkaavana kulki vanki vartijain välissä. Aikakauden jyrkimmät
vastakohdat, pilkkopimeä yö ja koittava aamu, olivat seisoneet
vastakkain.
Nyt kääntyi kuningas vapisevan tytön puoleen, tarttui hänen käteensä ja
katsoi häntä terävästi silmiin.
-- Neitini, sanoi hän ankarasti, -- kerrotaan, että kun pimeyden
ruhtinas tahtoo saada maan päällä aikaan jotakin oikein mustaa
ilkityötä, lähettää hän sinne käskyläisensä valon enkeleiksi puettuina.
Mitä on minun teistä ajatteleminen?
Neiti Reginalla oli sen verran rohkeutta, että hän kerran vielä uskalsi
katsahtaa silmästä silmään tuota mahtavaa ja kauheata. -- Minulla ei
ole enää mitään sanottavaa. Ottakaa henkeni, herra!
Kuningas katsoi häntä tuimasti mustiin silmiin, ja tuo tuskin voitettu
viha kuohui vielä hänen rinnassaan. -- Jos teidän isänne olisi ollut
kunnon mies, olisi hän opettanut tytärtään pelkäämään Jumalaa,
kunnioittamaan kuningasta ja puhumaan totta kaikkien edessä. Te olette
tahtonut kääntää minut; minä tahdon palkkioksi siitä kasvattaa teitä,
sillä te näytte todellakin olevan sen tarpeessa. Menkää, te olette
vankini siksi, kunnes olette oppinut puhumaan totta. Oxenstjerna,
elääkö hän vielä tuo vanha ankara Martta-rouva Korsholman linnassa?
-- Elää, teidän majesteettinne.
-- Hän on saava kasvatin. Ensi tilassa lähetetään tämä tyttö Suomeen.
Neiti Regina poistui mykkänä ja ylpeänä.
-- Teidän majesteettinne! -- sanoi Oxenstjerna lempeästi nuhdellen.


6. SUOMALAISET LECH-VIRRAN LUONA.

Ennenkuin jatkamme kertomustamme, on meidän vielä hetkeksi palaaminen
Frankfurtiin. Onnettoman käännytysyrityksensä jälkeen vartioitiin neiti
Reginaa ahkerasti ja lähetettiin hänet kevään tullen ensi avovedellä
Suomeen, jossa hänet kerran vielä tavannemmekin. Ei se ollut uskonviha,
ei myöskään kostonhalu, joka vaikutti muuten niin jalomielisen Kustaa
Aadolfin ankaruuteen tätä nuorta tyttöä kohtaan; luottamuksen
väärinkäyttäminen koskee kipeästi jaloon sydämeen, eikä neiti Regina
tehnyt mitään tuota luultua rikollisuuttaan poistaakseen;
intohimoisuudellaan hän päinvastoin vahvisti kuninkaan luuloa
syyllisyydestään, ja yhä vielä taisteli viha hänen rinnassaan siitä
paikasta, mikä siinä olisi ollut rakkaudelle tuleva.
Muuan selittämätön tapaus lisäsi kuninkaan suuttumusta. Samana yönä kun
Bertel saattoi jesuiitan, isä Hieronymuksen, valtion vankilaan, josta
hän seuraavana päivänä oli tuotava hirtettäväksi, pääsi tämä
vaarallinen munkki pakenemaan kenenkään käsittämättä, mitenkä se oli
voinut tapahtua. Noilla pimeyden miehillä oli kaikkialla puolusmiehensä
ja salaiset käytävänsä; vielä samana yönä löydettiin siihen saakka
tuntematon salaovi kuninkaan makuuhuoneessa. Bertelin viattomuus tuli
siis ilmi, mutta hänen uusi virheensä suututti taas kuningasta ja nuori
luutnantti sai jäädä rintamaan tavalliseksi sotamieheksi.
Jo helmikuun keskipaikoilla 1632 alkoi kuningas varustautua
sotaretkelle, valloitti maaliskuussa kahden viikon piirityksen jälkeen
vahvan Kreutznachin ja jätti kuningattaren sekä Akseli Oxenstjernan
Mainziin. Mutta Tilly oli sillä välin salaa karannut Kustaa Hornin
kimppuun Bambergissa ja tehnyt siellä pahaa jälkeä. Kuningas kulki
hänen jäljessään alaspäin Tonavaa kohti ja koetti tunkeutua Lechin yli
Baijeriin. Turhaan selittivät hänen sotapäällikkönsä, että virta on
syvä ja vuolas sekä että vaaliruhtinas Tillyn, Altringerin ja 22,000
miehen kanssa odotti vastaisella rannalla. Kuningas vastasi Aleksanteri
suuren sanoilla Granikon luona: "Onko meidän, jotka olemme kulkeneet
yli Elben, Oderin ja Reinin, jopa yli itsensä Itämerenkin, pysähdyttävä
avuttomina Lech-virran luo?" Ja ylimeno päätettiin tehtäväksi.
Kauan ratsasti kuningas rantaa pitkin, hakien sopivaa kaalauspaikkaa.
Lopuksi löysi hän sen virran käänteessä; muuan hänen rakuunoistaan
pukeutui talonpojaksi, oli pyrkivinään virran yli ja sai herkkäuskoiset
baijerilaiset ilmaisemaan, että Lech oli 22 jalkaa syvä. Muutamia
talonpoikaistupia revittiin, hirsistä tehtiin tarpeellisen korkeita
siltapukkeja, neljä patteria yhteensä 70 kanuunaa varten, rakennettiin
rannalle ja vallihautoja kaivettiin tarkk'ampujille, sill'aikaa kuin
tuoreen puun ja märän sammalen savu peitti koko seudun pimeään
vaippaansa.
Tilly oli kuitenkin vanha ja viisas; kohta oli hän kaikkine joukkoineen
metsässä toisella rannalla rakentamassa vahvoja varustuksia ja
kaivamassa vetelään maahan syviä ojia, joista hänen pyssymiehensä
tähtäsivät murhaavan tulensa ruotsalaisia kohti. Huhtikuun 3. p:nä
alkoivat ruotsalaisten kanuunat vastata ja lakasivat pian vastapäätä
olevan niemekkeen puhtaaksi. Huhtikuun 5. p:nä oli pukit saatu virtaan
aivan vihollisten nenän alla; nyt heitettiin niiden päälle lankkuja ja
tavallisuuden mukaan lähetettiin suomalaiset ensimmäisinä tuleen. 300
jalkamiehelle, jotka kaikki olivat vapaaehtoisia ja joita johti pieni
paksu Larsson ja urhokas savolainen Paavo Lyytikäinen, annettiin käsky
juosta lankkujen yli ja kaivaa vastaisella rannalla vallitus sillan
pään puolustukseksi; kullekin heistä luvattiin palkkioksi 10 talaria.
Hetki oli juhlallinen ja ratkaiseva ja siitä riippui koko Baijerin
kohtalo, sillä milloin tahansa saattoi jokin Tillyn kuulista sattua
siltaan ja estää ylipääsyn.
Suomalaiset panivat pois pyssynsä, tarttuivat kuokkiin ja lapioihin ja
karkasivat hurraata huutaen täyttä juoksua lankkujen yli. Mitä kauhein
ristituli suunnattiin kaikista Tillyn varustuksista tätä yhtä ainoata
paikkaa kohti; joka hetki iski kuulia veteen, heitti vaahtoa korkealle
ilmaan ja sattui vinkuen milloin hoikkaan siltaan, milloin rantaan, ja
vähän väliä kohtasi se sillan yli juoksevia, sirottaen satutettujen
jäsenet virran vietäviksi. Ei ole tietoja siitä, montako noista 300:sta
pääsi hengissä toiselle rannalle; eikä niillä, jotka sinne pääsivät,
ollut aikaa katsoa jäljelleen tai lukea toisiaan, ravakasti ryhtyivät
he työhön lapioilla ja kuokilla ja saivatkin ennen pitkää luoduksi
maavallin, joka osaksi suojeli heitä edestäpäin, mutta jätti kuitenkin
vielä heidän kylkensä alttiiksi rantapatterien tulelle.
Tilly käsitti hyvin kyllä tämän paikan tärkeyden ja jatkoi ampumistaan
kahta kiivaammin. Ruotsalaiset käsittivät sen yhtähyvin ja ruiskuttivat
vastapäätä olevaan metsään haulia ja kuulia, jotka milloin säkenöiden
iskivät kiviin, milloin katkoivat puiden latvoja ja karistivat oksia ja
puitten palasia ja katkenneita runkoja baijerilaisten päälle, jotka
vaan odottivat käskyä hyökätäkseen eteenpäin. Innostuttaakseen väkeään
kiiruhti kuningas itsekin pattereille ja ampui omalla kädellään jopa
kuusikymmentä laukausta. Kanuunain jyske oli niin kova, että se kuului
peninkulmittain pelästyneeseen Baijerin maahan.
Ensiksi yli päässeitten suomalaisten rivit alkoivat kauheasti harveta;
mutta vasta sitten, kun vallitus oli valmis, katsahtivat jäljelle
jääneet taakseen ja huomasivat, että heidän lukumääränsä oli vähentynyt
enempään kuin puoleen ja että heistä satamäärä makasi maassa verissään,
puhumattakaan niistä, jotka virta oli niellyt. Sillä hetkellä käski
kuningas nuoren, sittemmin niin kuuluisan Kaarlo Kustaa Wrangelin
kiiruhtamaan heidän avukseen. Suomalaiset, jotka olivat ihastuksissaan
kansalaistensa rohkeudesta ja levottomia heidän kohtalostaan, vaativat
kiivaasti, että heidät vietäisiin taistelemaan, ja yht'äkkiä oli
Wrangelilla ympärillään 300 suomalaista vapaaehtoista, joiden kanssa
hän urhoollisesti juoksi yli notkuvain siltalautojen. Kuuluvilla
hurraahuudoilla tervehtivät maanmiehet ensiksi yli tulleita.
Urhoollinen herttua Bernhard, joka samoin kuin kuningaskin suosi
suomalaisia, pyysi ja sai luvan tehdä liikkeen heidän edukseen.
Muutamien suomalaisten ratsumiesten seuraamana löysi hän vähän matkan
päässä joessa kahlaamon, ratsasti onnellisesti sen yli ja hyökkäsi
hurjalla rohkeudella vihollisen oikeaan sivun kimppuun. Baijerilaiset,
jotka koko ajan tähystivät siltaa, hämmästyivät kovin tästä
hyökkäyksestä, joutuivat miesluvustaan huolimatta epäjärjestykseen ja
puolustautuivat vain laimeasti. Kauheata tuhoa teki herttua Bernhardin
pieni joukko hajaantuneissa riveissä, ja ennenkuin vihollinen oli
ehtinyt tointua, olivat hän ja hänen miehensä tunkeutuneet toisten
suomalaisten luo sillan päähän.
Tällaisten rohkeain ja musertavain ratsuväkihyökkäystensä tähden saivat
suomalaiset siihen aikaan nimekseen "hakkapeliitat", sanoista "hakkaa
päälle!", joilla he taistelun tuoksinassa yllyttivät toisiaan
urhoollisuuteen.
Tämän menestyksen elähyttäminä alkoi nyt joukko toisensa perästä, sekä
ruotsalaista että saksalaista jalkaväkeä, juosta sillan yli. Tilly,
joka viimeiseen saakka oli tahtonut säilyttää väkeään ruotsalaisten
murhaavalta kuulasateelta, lähetti nyt Altringerin lukuisan
jalkamiehistön kanssa valloittamaan sillan päähän tehtyä varustusta ja
ajamaan takaisin yli tulleet. Baijerilaiset lähestyivät juoksujalassa,
mutta eivät olleet ehtineet pitkälle, ennenkuin heitä kaatui
ruoduittain maahan. -- Mutta olihan tässä taisteltava oman maansa
puolesta, -- ja jokainen, jossa vain henkeä oli, karkasi raivoisana
suomalaisten varustusta vastaan. Wrangelin nuori sankaririnta kohoili
mielihyvästä, sillä järkähtämättömänä seisoi hänen väkensä. Nyt oli
koetettava. Sankan pilven lailla hyökkäsivät eteenpäin vihollisten
joukot, harvenivat, mutta saapuivat kuitenkin neljän viiden tuhannen
miehen suuruisena joukkona vallituksen luo. Suomalaiset ottivat heitä
vastaan tulisilla tervehdyksillä; vasta viidentoista askelen päässä
pamahtivat heidän pitkät kiväärinsä ja jokainen laukaus sattui.
Baijerilaiset säpsähtivät ja pysähtyivät; useimmat heistä olivat
nuorta, vasta värvättyä väkeä ja he alkoivat horjua ... suomalaiset
ehtivät ladata uudelleen, vielä yksi yhteinen laukaus, ja koko
hyökkäävien joukko hajaantui hurjasti paeten rantoja pitkin. Altringer
kiiruhti hätään, kokosi heidät jälleen ja vei väkensä toisen kerran
taisteluun; samassa mennä vinkasi kanuunankuula niin likitse hänen
korvaansa, että hän kaatui tiedotonna maahan. Toisen kerran peräytyivät
baijerilaiset; sen näki Tilly valleiltaan ja lähetti lempipoikansa,
vanhat valloonit, alas rantaan. Mutta eivät valloonitkaan voineet pitää
puoliaan tuossa kirotussa kuulatuiskussa. Silloin tarttui Tilly
sotalippuun ja riensi itse urhojensa etunenässä suomalaisia
vastaan. Mutta ei ollut hän ehtinyt pitkälle, kun vaipui maahan,
falkonettikuulan satuttamana, joka oli musertanut hänen polvensa.
Tunnotonna kannettiin vanha sotapäällikkö tappotanterelta ja kuoli
kaksi viikkoa senjälkeen huhtikuun 20. p:nä Ingolstadtissa.
Baijerin sotaväki, joka nyt oli kadottanut harmaantuneen sankarinsa,
joutui häiriötilaan. Vaaliruhtinas, joka itsekin oli saapuvilla,
vetäytyi yön tultua neuvotonna takaisin, jättäen 2,000 kuollutta
tappotanterelle ja tien Baijerin sydämeen avoimeksi ruotsalaisille.
Seuraavana päivänä kulki koko Ruotsin sotajoukko Lech-virran poikki.
Kuningas jakeli anteliaalla kädellä palkinnoita urhoilleen. Niiden
joukossa oli muuan ratsumies, joka oli seurannut herttua Bernhardia ja
jota tämä mitä lämpimimmin suositteli. Ratsumies oli Bertel; kolme
haavaa, jotka eivät kuitenkaan olleet vaarallisia, vahvisti herttuan
puoltolausetta. Bertel sai takaisin arvonsa, mutta ei kuninkaan
suosiota ja luottamusta, jolla olisi ollut hänelle paljoa suurempi
merkitys. Ja hän päätti voittaa vielä senkin, vaikka se maksaisi hänen
henkensä.
Tämän jälkeen seurasi Kustaa Aadolfin retki Augsburgiin, joka kaupunki
vannoi hänelle uskollisuuden valan, ja jossa hänen kunniakseen
toimitettiin loistavia pitoja. Huhu, joka yhdisti nimet Gustava
Augusta, kuiskaili, että kuningas täällä, tulevan saksalaisen
valtakuntansa pääkaupungissa, olisi, niinkuin Hannibal Capuassa,
antautunut velttouteen ja nautintoihin. Huhu valehteli: Kustaa Aadolf
vain hengähti ja tuumiskeli yhä rohkeampia tuumia. Mutta siitä pitäen
alkoi kuninkaan ympärillä kummitella. Kuolon enkeli kulki hänen
edellään paljastettu miekka kädessään ja välähytteli sitä milloin
siellä milloin täällä, ikäänkuin yhtämittaa hänen korvaansa kuiskaten:
kuolevainen, muista, ettet ole jumala!
Voisihan ajatella, että pahat henget, sitten kun kunnianhimo oli
alkanut sekaantua kuninkaan aikeisiin ja kun häntä ei enää yksinomaan
johtanut pyhä taistelu uskon puolesta, kahta uutterammin kutoivat hänen
ympärilleen mustia lankojaan. Salainen, mutta kamala vihollinen kulki
alinomaa hänen kintereillään ja iski milloin sieltä milloin täältä,
vaikka vielä turhaan. Kun tehtiin rohkea, mutta onnistumaton hyökkäys
Ingolstadtia vastaan, oli, niin kertoo Fryxell, valleilla kanuuna,
Viikuna nimeltään, ja kuuluisa siitä, että se ampui kauas ja tarkkaan.
Tykkijunkkari näki kaukana kedolla töyhtöhattuisen miehen ratsastavan
komean hevosen selässä, ympärillään suuri seurue. -- Kas tuolla, --
sanoi hän, -- ratsastaa ylhäinen herra, -- mutta kyllä minä hänet
seisautan; -- jolloin hän tähtäsi ja laukasi Viikunan. Kuula paiskasi
maahan hevosen ja miehen, toiset juoksivat hädissään luo, mutta
kuningas -- sillä se oli hän -- kohosi maasta, tomuisena ja vereen
tahrattuna, mutta kuitenkin vahingoittumattomana ja huudahti kuoliaaksi
ammutun hevosensa vieressä: "Ei ole vielä hedelmä kypsynyt!" --
Ingolstadtin porvarit kaivoivat sitten maasta kuolleen hevosen ja
täyttivät ja säilyttivät sen nahkan ikuiseksi muistoksi tästä
tapahtumasta. Vähän aikaa sen jälkeen ratsasti kuninkaan sivulla nuori
maakreivi Baden-Durlach, joka äsken juuri oli ollut loistavimpia
keikareita Augsburgin pidoissa ja tanssiaisissa. Kanuunan kuula lensi
vinkuen pari kyynärää kuninkaasta, ja kun hän katsahti taakseen, vaipui
kreivi päätönnä satulastaan.


7. UUSIA SEIKKAILUJA.

Ingolstadtista kääntyi kuningas Landshutiin sisä-Baijerissa. Kuta
syvemmälle hän tunki tähän maahan, jossa ei ennen oltu mitään
kerettiläissotajoukkoa nähty, sitä synkemmäksi kasvoi väestön
uskonvimma, sitä julmemmaksi ja verisemmäksi sen vastarinta. Suuret
talonpoikaisparvet väijyivät kaikkialla munkkiensa johtamina,
surmasivat jokaisen, joka heidän tielleen sattui ja kiduttivat
vankejaan kaikilla mahdollisilla keinoilla. Kuninkaan oma väki alkoi
menestyksen hurmaamana ja näiden julmuuksien ärsyttämänä luopua siitä
sotakurista, joka tähän asti oli ollut sen kunnia, ja verisesti kostaen
hävittää niitä seutuja, joiden kautta se kulki. Murhaten ja väijyen
seurasi salainen vihollinen ruotsalaisen sotajoukon jälkiä ja onneton
jokainen vähälukuisempi joukkio, joka uskalsi erota muutamiakaan pyssyn
kantamia pääjoukosta.
Tungettuaan syvemmälle sisämaahan halusi kuningas eräänä päivänä
lähettää uusia, tärkeitä määräyksiä Banérille, joka suojellen kuninkaan
paluumatkaa hitaammassa marssissa kulki hänen jäljessään Ingolstadtista
päin. Epävarmojen olojen vuoksi oli tuollainen sanan lähettäminen
peräti vaarallinen, eikä kuningas tahtonut antaa sitä suuremman joukon
tehtäväksi. Silloin tarjoutui nuori, suomalainen upseeri ainoastaan
kahden ratsumiehen seuraamana suorittamaan tämän tehtävän. Kuningas
suostui siihen ja nuo uhkarohkeat ratsumiehet lähtivät eräänä toukokuun
iltana vaaralliselle retkelleen.
Nuori upseeri ei ollut kukaan muu kuin meidän kaikkien hyvä tuttu
Bertel ja hänen toverinsa olivat pohjalainen Pekka ja hämäläinen
Vitikka. Yö oli pimeä ja pilvinen; nuo kolme miestä ratsastivat
varovasti keskitietä peläten yhtä helposti eksyvänsä tuntemattomassa
seudussa kuin joutuvansa tiepuolessa väijyvien baijerilaisten
ammuttaviksi. Hieno, tuhuttava sade oli pehmittänyt kuormavaunujen
särkemän tien, ja joka hetki olivat he vaarassa joko kompastua kiveen
tai kaatua suulleen likavesirapakkoon.
-- Kuulehan, mies, -- sanoi Vitikka ivaillen vierustoverilleen, -- sinä
olet pohjalainen ja taidat siis loihtia?
-- Huono miespä minä olisin, ellen taitaisi, -- vastasi Pekka samaan
henkeen.
-- Niinpä loihdi minulle sitten tähän Hattelmalan harjanne ja laita
niin, että tuolla laaksossa näemme tulien tuikkavan Hämeenlinnasta.
Siellä istuu muuan mustalaistyttö, joka oli ennen henttuni, ja nyt
tahtoisin minä kernaammin nukkua hänen vieressään kuin rämpiä näissä
saakelin rapakoissa tässä pirun pimeässä metsässä.
-- Se nyt ei ole minulle kumma eikä mikään, -- vastasi Pekka kehuen; --
katsohan tuonne, etkö jo näe tulien kiiluvan Hämeenlinnasta?
Toveri siristi silmiään epävarmana siitä, puhuiko pohjalainen totta vai
leikkiä, sillä toinen saattoi tapahtua yhtä hyvin kuin toinenkin. Ja
todellakin näkyi alhaalla olevasta painanteesta tulen tuiketta, mutta
hämäläinen käsitti kuitenkin kohta, että kotipuoleen oli vielä
kahdensadan peninkulman matka. Hevoset pysähtyivät yht'äkkiä eikä niitä
voitu saada ottamaan askeltakaan eteenpäin. Tiheä murros tien poikki
kaadettuja puita esti ratsumiehiä pääsemästä askeltakaan eteenpäin.
-- Hiljaa! -- kuiskasi Bertel, -- minä kuulin ritinää pensaikosta.
Ratsastajat ajoivat vähän matkaa syrjään ja kyyristyivät hevostensa
selkään sanaakaan hiiskumatta. Toisella puolen tietä kuului askelia ja
katkeavien oksien ritinää.
-- Niiden täytyy olla täällä neljännestunnin kuluttua, -- sanoi joku
ääni Baijerin murteella.
-- Montako niitä on?
-- Kolmekymmentä ratsumiestä ja toistakymmentä kuormahevosta. Ne
lähtivät hämärissä Geisenfeldistä ja mukanaan on niillä vangittu tyttö.
-- Ja montakos meitä on?
-- Noin viisikymmentä pyssymiestä ja seitsemän- tai kahdeksankymmentä,
joilla on kirveitä ja keihäitä.
-- Hyvä. Ei yhtään laukausta saa ampua, ennenkuin ne ovat kolmen
askelen päässä.
Silloin hirnahti Bertelin hevonen, Lapiksi kutsuttu; se oli kotoisin
Rovaniemeltä, pieni, mutta virkeä ja väkevä.
-- Ken siellä! huudettiin maantieltä.
-- Ruotsalainen! huusi Bertel rohkeasti samoinkuin Würzburgin
portissakin, laukaisi pistoolinsa ääntä kohti ja huomasi ruutitulen
valossa suuren joukon talonpoikia, jotka olivat asettuneet murroksen
ympärille. Hän käänsi hevosensa, käski miehiään seuraamaan ja lähti
laskemaan täyttä laukkaa takaisin Landshutiin päin.
Ruutitulen valossa olivat talonpojatkin huomanneet nuo kolme
ratsumiestä ja ehättivät nyt sulkemaan heiltä tien kiireimmän kautta.
Bertel pääsi Lappinsa avulla ajoissa pakoon, mutta Vitikan hevonen
kompastui kantoon ja Pekan lihava työhevonen, kotoisin Isostakyröstä,
sai suosta ylös pyrkiessään keihään piston rintaansa. Nähdessään
toveriensa vaaranalaisen tilan, ei Bertel voinut jättää heitä oman
onnensa nojaan, vaan käänsi hevosensa ympäri, löi kuoliaiksi lähinnä
olevat talonpojat, tarttui Pekan hevosen suitsiin ja koetti vetää sitä
ylös suosta, huutaen samalla Vitikalle, että tämä heittäisi hevosensa
ja hyppäisi Lapin selkään. Rohkea yritys oli jo onnistumaisillaan: jo
olivat kaikki kolme päässeet takaisin maantielle, kun yht'äkkiä kuului
suhina ilmassa ja Bertel kiskaistiin nuoran silmukkaan takertuneena
alas hevosensa selästä. Vitikka putosi hänkin maahan: Lappi laukkasi
tiehensä ja vasten tahtoaan täytyi Pekankin seurata hevosensa jäljessä,
joka riensi toisen mukaan. Bertel ja Vitikka vangittiin tuossa
tuokiossa kädet selän taakse sidottuina.
-- Hirttäkää nuo koirat, ennenkuin toiset ennättävät apuun.
-- Pää alaspäin! -- ehdotteli joku toinen.
-- Ja pään alle pieni rovio! -- lisäsi kolmas.
-- Ei saa tehdä tulta! -- komensi neljäs, jolla näytti olevan johtava
asema. -- Kuule, toveri, -- kuiskasi hän maassa makaaville vangeille.
-- puhuitteko te suomenkieltä?
-- Mene helvettiin! -- murahti Vitikka.
-- _Maledicti, maledicti Fennones!_ -- huudahti äskeinen ääni pimeästä.
-- Nyt olette vihdoinkin käsissäni!
-- Nyt tulevat ne! -- huusi joku joukosta ja todella kuuluikin samassa
hevosten askelia Ingolstadtista päin. Talonpojat vaikenivat ja sulkivat
varovaisuuden vuoksi suun vangituiltakin. Tulijat ratsastivat
tulisoihtujen valossa ja näkyivät olevan saksalaisia ryöstelijöitä,
jotka palasivat rosvoretkiltään jostakin läheisyydestä. Nopeasti
ratsastaessaan eivät he huomanneetkaan murrosta edessään, ennenkun
olivat aivan sen luona ja samassa paukahti murhaava laukaus kaadettujen
puunrunkojen alta. Toistakymmentä etumaista miestä nähtiin kaatuvan
maahan, hevoset hyppäsivät pystyyn ja laahasivat perässään
jalustimiinsa takertuneita kaatuneita, koko joukkio joutui
hämmennyksiinsä, toiset kääntyivät hetikohta takaisin ajaen kumoon
kuormahevoset, toiset ampuivat umpimähkään murrokseen kätkeytynyttä
vihollista. Talonpojat hyökkäsivät esiin väijymäpaikaltaan, karkasivat
raivostuneina jäljelle jääneiden kimppuun ja kiskoivat heitä suopunkien
avulla hevosten selästä. Saksalaiset puolustautuivat epätoivon
uljuudella; kymmenen minuutin kuluttua oli koko parvi hajaantunut,
kahdeksan tai yhdeksän oli päässyt pakoon, viisitoista makasi verissään
maantiellä, ja kuusi tai seitsemän oli otettu vangiksi, samalla kun
kaikki mukana tuotu saalis oli joutunut vihollisten käsiin. Ainoastaan
neljä talonpoikaa oli kaatunut. Baijerilaisten kosto oli kamala. He
ampuivat vankeja paljaalla ruudilla silmiin, kaivoivat heidät vyötäisiä
myöten märkään maahan ja kivittivät heidät hitaasti kuoliaiksi.
Kun tämä hirmutyö oli tehty, ryhdyttiin saalista korjaamaan. Kädet
sidottuina viskattiin Bertel ja hänen seuralaisensa hevosen selkään ja
niin alettiin ajaa metsää kohti. Hetken kuluttua pysähdyttiin
yksinäiseen taloon, vangit laahattiin sisään ja nakattiin muista
erillään olevan kamarin lattialle, sill'aikaa kuin talonpojat tuvassa
antautuivat hurjan voitonriemun valtaan ja virkistivät voimiaan äsken
anastetulla viinillä. Kamariin astui nyt kalmankalpea munkki, jonka
vyöllä riippui pellavaiseen nuoraan kiinnitetty miekka. Mielihyvin
lähestyi hän soihtu kädessään vankeja, irroitti heidän suukapulansa ja
tarkasteli vaieten heidän kasvojaan. -- Valehtelevatko silmäni? --
sanoi hän viimein. -- Vai eikö se ole luutnantti Bertel kuninkaan
henkivartioväestä?
Bertel kohotti kulmiaan ja tunsi jesuiitta Hieronymuksen.
-- Tervetuloa luokseni, herra luutnantti, ja kiitoksia viimeisestä!
Noin harvinaista vierasta on kestitettävä miten talo parhaiten taitaa.
Luulen nähneeni toverinnekin tätä ennen, -- jatkoi hän osoittaen
Vitikkaa.
Raaka hämäläinen katsoi häntä tuikeasti silmiin ja veti suunsa
pilkalliseen irvistykseen. -- Minne olet pannut vasemman korvasi,
munkki? -- huusi hän kiroten. -- Pois kalotti päästäsi, kananvaras,
niin nähdään onko sinulle kasvanut aasin korva sijaan!
Jesuiitan hahmo muuttui hänen ajatellessaan tapausta Breitenfeldin
tappotanterella ja raivostuneena puri hän hammasta. -- Kavahda omia
korviasi! -- kähisi hän. -- _Anathema maranatha!_ Ne ovat kuulleet
kuultavansa tässä maailmassa.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 1 - 07
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 1 - 01
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1963
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 02
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 2054
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 03
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 1934
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 04
    Total number of words is 3566
    Total number of unique words is 1996
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 05
    Total number of words is 3481
    Total number of unique words is 1925
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 06
    Total number of words is 3493
    Total number of unique words is 2024
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 07
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 1975
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 08
    Total number of words is 3710
    Total number of unique words is 2026
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 09
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2114
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 10
    Total number of words is 3644
    Total number of unique words is 2001
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    36.2 of words are in the 5000 most common words
    41.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 11
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2092
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 12
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 2071
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 13
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 1992
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 14
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1954
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 15
    Total number of words is 3617
    Total number of unique words is 1906
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 16
    Total number of words is 3698
    Total number of unique words is 1986
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 17
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 2059
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 18
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1880
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 19
    Total number of words is 3684
    Total number of unique words is 1930
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 20
    Total number of words is 1821
    Total number of unique words is 1014
    28.5 of words are in the 2000 most common words
    38.4 of words are in the 5000 most common words
    43.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.