Välskärin kertomuksia 1 - 03

Total number of words is 3593
Total number of unique words is 1934
24.7 of words are in the 2000 most common words
36.4 of words are in the 5000 most common words
42.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kunnostautuneet. Moni uroteko palkittiin silloin kunnialla ja arvon
korotuksella. Mutta kaikkea muuta palkkaa kallisarvoisempi oli kunkin
sotilaan sisällinen tyydytys sekä siltä sankarilta saatu kiitos, jota
koko Eurooppa nyt oli oppinut ihailemaan.
Erityisesti saapuville kutsuttujen joukossa oli sekin nuori mies, josta
tässä kertomuksessa tullaan paljon puhumaan. Kustaa Perttilä oli vasta
kahdenkymmenen vuoden vanha; hänen sydämensä sykki tällä hetkellä
voimakkaammin kuin se oli sykkinyt taistelun verisimmässä
tuoksinassakaan. Hän aavisti kyllä, ettei jalo kuningas olisi
rankaiseva häntä hänen rikoksestaan annettua käskyä vastaan taistelun
tulisimmillaan ollessa, mutta hän punastui ja kalpeni epätietoisena
siitä, mikä mahtoi olla kuninkaan tarkoitus, kun kutsui hänet
erityisesti puheilleen, joka seikka jo semmoisenaan oli suuri
kunnianosoitus.
Kuningas oli antanut pystyttää telttansa suurien jalavain suojaan
lähelle Gross Wetteritziä, sillä kaikki lähellä olevat rakennukset oli
joko poltettu tai pirstoiksi ammuttu. Puolen tuntia odotettuaan vietiin
Perttilä telttaan. Kustaa Aadolf istui telttatuolilla nojaten
kyynärpäällään pöytään, joka oli täynnä karttoja ja papereita. Hän oli
isokasvuinen ja lihavahko mies ja hänen vartalonsa täyteläisyyttä
lisäsi vielä ruumiin mukainen sotapuku. Kun Perttilä lähestyi, nosti
kuningas lempeät, henkevät silmänsä äsken allekirjoittamastaan
päiväkäskystä ja tarkasteli nuorta miestä terävällä, läpitunkevalla
katseella. Kustaa Aadolf oli hiukan likinäköinen; nähdessään oudommat
kasvot oli hänen pakko tarkistaa katsettaan ja siitä tuli hänen
silmiinsä tuo terävä ilme, joka kuitenkin kohta katosi.
-- Sinun nimesi on Perttilä? -- kysyi kuningas ikäänkuin varmistuakseen
siitä, että hän oli kuullut oikein.
-- Perttilä, teidän majesteettinne.
-- Ikäsi?
-- Kaksikymmentä vuotta.
Kuningas tarkasteli häntä, ollen kuin kahdella päällä.
-- Perttilän poika, sanoit?
Nuori ratsumies kumarsi punastuen.
-- Omituista!
Kuningas lausui tuon sanan ikäänkuin tietämättään ja jäi hetkeksi
miettimään. Sitten virkkoi hän vilkkaasti:
-- Miksi et ole ennemmin ilmoittautunut minulle? Isäsi on tehnyt minun
isälleni ja valtakunnalle suuria palveluksia. Hän siis elää vielä?
-- Hän elää, kiitollisena teidän majesteettinne hyvyydestä.
-- Todellakin?
Sekin sana syntyi kuninkaan huulilla enemmän jonkin salaisen ajatuksen
ilmauksena kuin kysymyksenä. Nuori Perttilä tunsi verensä yhä enemmän
kihoavan poskilleen ja kuningaskin huomasi sen. -- Isäsi ja minä olemme
kerran olleet epäsovussa, -- lisäsi kuningas, ja hänen huulensa
hymyilivät, samalla kuin keveä pilvi varjosti hänen kulmiaan. -- Mutta
kaikki se on jo aikoja sitten unhotettu, jatkoi hän, -- ja minua
ilahuttaa, että niin ansiokkaalla miehellä on niin urhoollinen poika.
Sinä olit noiden seitsemänkymmenen joukossa Demminillä?
-- Olin, teidän majesteettinne!
-- Miksi eivät ole ilmoittaneet sinua arvon koroitukseen osalliseksi?
-- Everstini on luvannut pitää minua muistissaan.
-- Kuninkaasi ei koskaan unhota uskollista palvelusta. Kustaa Perttilä,
minä olen äsken allekirjoittanut vänrikin valtakirjasi. Ota se ja
palvele edelleenkin kunnialla.
-- Teidän majesteettinne! -- sammalsi nuori ratsumies.
-- Minulla on vielä sinulle sana sanottava. Käytöksesi eilen oli
sääntöjä vastaan.
-- Oli, teidän majesteettinne.
-- Minä tahdon, että sotilaani tottelevat käskyjäni täsmällisesti.
Minulle on kuitenkin sanottu, että laskeuduit hevosen selästä jyrkimmän
kukkulan kohdalla ehtiäksesi pikemmin ylös.
-- Niin se oli, teidän majesteettinne.
-- Ja että sinä siitä syystä, kun muu ratsuväki teki kierroksen, ehdit
ennen muita kukkulalle, iskit kuoliaaksi kaksi itävaltalaista ja otit
ensimmäisen kanuunan.
-- Niin se oli, teidän majesteettinne.
-- Hyvä! Vänrikki Perttilä, minä annan anteeksi rikoksesi sääntöjä
vastaan ja nimitän sinut luutnantiksi suomalaisessa ratsuväessäni.
Nuori ratsumies ei saanut sanaa suustaan.
Kuningas itsekin oli liikutettu. -- Tule lähemmä, nuori mies, -- sanoi
hän. -- Tiedä, että minä kerran nuoruudessani olen tehnyt isällesi
suurta vääryyttä. Jumala, joka näkee katumukseni, on vihdoinkin suonut
minulle tilaisuuden palkita pojalle, mitä olen isälle velkaa.
Luutnantti Perttilä, sinä olet urhoollinen ja jalo ja sinut on
kasvatettu sotilaaksi; olet myöskin tuonut mukanasi sotaan neljä täysin
varustettua ratsumiestä. Ollen upseeri minun palveluksessani olet sinä
jo aatelismiehen arvoinen. Mutta ettei kukaan upseereistani, miten
suurta sukua hän lieneekin, voisi pitää sinua, talonpojan poikaa,
itseänsä halvempana, tahdon vielä antaa sinulle nimen, vaakunan ja
ritarin kannukset. Mene, nuori mies ... mene poikani, -- uudisti
kuningas ja hänen äänensä valtasi käsittämätön liikutus, -- ja osoita,
että olet ansainnut kuninkaasi kiitollisuuden!
-- Kuolemaan saakka! -- Ja tunteittensa valtaamana notkisti nuori
soturi toisen polvensa Tillyn voittajan edessä.
Kuningas nousi ylös. Se liikutus, joka hetkeksi oli kuvastunut hänen
miehekkäillä, kauniilla kasvoillaan, katosi nopeasti ja hän oli taas
majesteetillinen kuningas ja käskevä sotaherra. Nuori Perttilä käsitti,
että hänen olisi ollut poistuminen.
Siitä huolimatta viipyi hän yhä vielä polvistuneessa asennossaan ja
ojensi kuninkaalle kirjeen, joka tähän aamuun saakka oli ollut
ommeltuna hänen takkiinsa.
-- Suvaitkaa lukea tämä kirje, teidän majesteettinne! Kun minä lähdin
sotaan ja heitin jäähyväiset vanhalle isälleni, antoi hän sen minulle
ja sanoi: "Mene, poikani, ja koeta ansaita kuninkaasi suosio
uskollisuudella ja miehuudella. Ja jos kerran sen saavutat omasta
ansiostasi etkä isäsi vuoksi, ojenna hänelle silloin tämä kirje ja
sano, että siihen on kirjoitettu minun viimeinen tahtoni. Hänen jalo
sydämensä on minun tarkoitukseni käsittävä."
Kuningas otti kirjeen, avasi sen ja luki. Hänen kasvonsa näyttivät
liikutetuilta, vaikka hän koetti sitä peittää; tuo raju, tumma puna,
joka viime aikoina useinkin oli ainoa ilmaus itseänsä hillitsemään
tottuneen miehen sisäisistä taisteluista, kohosi keveänä pilvenä
kuninkaan otsalle, hehkui siinä hetkisen ja katosi sitten
näkymättömiin. Kun hän oli lopettanut lukemisensa, katseli hän
ajatuksiinsa vaipuneena tuota kaunista, vaaleaveristä nuorukaista, joka
yhä oli polvillaan hänen edessään.
-- Nouse ylös! -- sanoi hän vihdoinkin. Perttilä nousi.
-- Tunnetko tämän kirjeen sisällön?
-- En, teidän majesteettinne.
Kuningas loi häneen terävän katseen ja näytti olevan tyytyväinen tuohon
rehelliseen, totuutta puhuvaan ilmeeseen nuorukaisen kasvoilla. --
Isäsi, nuori mies, -- jatkoi hän hetken vaiti oltuaan, -- isäsi on
omituinen mies. Hän on vihannut aatelia aina siitä alkaen kuin hän
talonpoikain etunenässä sai nuijasodan aikana taistella monta ankaraa
taistelua herroja vastaan ja Flemingin ratsumiehet väkivallalla
majailivat hänen talossaan. Hän kieltää sinua koskaan ottamasta
aatelista nimeä ja kilpeä, jos tahdot välttää hänen kiroustaan.
Perttilä ei vastannut. Kirkkaalta taivaalta tuleva salama oli iskenyt
pirstaleiksi hänen vereksen onnensa, kaikki hänen kunnianhimoiset
haaveensa vaakunasta ja kannuksista olivat hälvenneet kuin akanat
tuuleen.
-- Isän tahtoa on noudattaminen, -- jatkoi kuningas totisesti. -- Sitä
aatelista nimeä, jonka aioin sinulle antaa, et voi enää saada. Mutta
rauhoitu, nuori ystäväni; saat pitää miekkasi ja luutnantin
valtakirjan; niiden ja voimakkaan käsivartesi avulla olet aina raivaava
itsellesi tien kunniaan.
Ja kuninkaan viitattua kädellään poistui nuori sotilas sekavin tuntein
hänen luotaan.


3. NEITI REGINA.

Eräänä synkkänä syysiltana alkupuolella lokakuuta 1631, noin kolme tai
neljä viikkoa Breitenfeldin tappelun jälkeen, istui Würzburgin linnan
tornikamarissa nuori Regina von Emmeritz, piispan sisaren tytär, kolmen
tai neljän kamarineitsyensä seurassa, ja kirjaili neitsyt Marian kuvaa
valkoisesta silkistä tehtyyn sotalippuun, joka oli aiottu voittoa
tuottavaksi lahjaksi linnan varusväelle. Nuoret tytöt antoivat kielensä
kiertää, sillä linnan pöpö, vanha, ahne piispa, oli juuri mennyt
tiehensä, sanoen lähtevänsä tarkastusmatkalle hiippakuntaansa, mutta
oikeastaan paetakseen Kustaa Aadolfin läheneviä joukkoja. Aarteitaan
peläten oli hän sitä ennen uskonut kaupungin ja linnan puolustuksen
urhoolliselle ratsumestarille Kellerille ja hänen 1,500 miehelleen, ja
oli Keller, luottaen linnan vahvaan asemaan Main-virran varrella,
vakuuttanut hänen ylhäisyydelleen, että ennen tulisi kerettiläisten
kuningas musertamaan päänsä linnan muureihin kuin yksikään hänen
jumalattomasta joukostaan pääsisi sinne sisään.
Neiti Regina oli tuskin kuudentoista vanha, hänen kiharansa olivat
mustat kuin yö, posket punakat kuin päivän koitto ja hänen mustat
silmänsä hehkuivat kuin tähdet, jotka keskiyön aikana kuvastuvat syvän
metsälammen pintaan. Hän oli vanhan piispan silmäterä ja tämä oli
jättänyt hänet jälkeensä yhtä vastenmielisesti kuin vuoreen kätkemänsä
aarteetkin, mutta Keller oli taas saanut hänet vakuutetuksi siitä, että
kanuunoilla koristettujen, vankkain muurien takana olisi kauneuskin
näinä levottomina aikoina paremmassa turvassa kuin missään muualla, ja
Keller oli ritari nuhteeton ja pelvoton; moinen aarre hallussaan tulisi
hän ennen hautautumaan linnan raunioihin kuin antautumaan.
Neiti Regina kohotti tummat silmänsä ompeluksestaan ja katsahti pienen
tornin ikkunan läpi joen toiselle puolelle, jossa juuri muutamain
ratsumiesten vartioimat vaunut kulkivat sillan yli kaupungista linnaan
päin. -- Kuka mahtanee olla tuo matkamies? -- kysyi hänen haaveileva
katseensa, joka ainoastaan harvoin kiintyi muihin esineihin kuin tuohon
suureen ja kauniiseen, marmoriseen Marian kuvaan, joka seisoi hänen
rukouskammiossaan.
-- Oi! -- huudahti Kätchen, neitosista nuorin ja puheliain, -- oi, pyhä
neitsyt, kuinka hauskaa on elää näin sotaisina aikoina! Joka päivä
näkee uusia kasvoja, komeita ritareita, reippaita sotapoikia, ja
silloin tällöin on aina pienet pidot kaupungissa. On se kuitenkin
toista kuin istua tänne luostariin suljettuna ja aamusta iltaan kuulla
munkkien messuavan _de profundis_. Pysyköön vain hänen armonsa herra
piispa poissa niin kauan kuin mahdollista, lisäsi hän veitikkamaisesti.
-- Kätchen, -- torui Regina, -- varo puhumasta pahaa munkkien
messuista! Muista, että meidän rippi-isämme, isä Hieronymus, on
Jeesuksen pyhän veljeskunnan jäsen, ja että hän myöskin on pyhän
inkvisitsionin jäsen. Linnan vankila on syvä ja pimeä.
Kätchen meni vähäksi aikaa sanattomaksi. Kohta sen jälkeen virkkoi hän
rohkeasti: -- Olisin minä vain neidin sijassa, niin ajattelisin paljon
enemmän kaunista kreivi Lichtensteiniä kuin tuota rumaa isä
Hieronymusta. Kreivi on komea ritari; suokoon Jumala, että hän
voitollisena palaisi sodasta vääräuskoisia vastaan!
-- Ja että ne kaikki tulella ja miekalla hävitettäisiin! -- lisäsi
muuan neitosista hyvin hartaasti.
-- Miesparat! -- huudahti Kätchen naurahtaen.
-- Varo itseäsi! -- uudisti neiti Regina lapsellisen totisesti. --
Vääräuskoista ei kannata sääliä. Se, joka tappaa vääräuskoisen, saa
seitsemän syntiä anteeksi, sen on isä Hieronymus minulle usein sanonut.
Vääräuskoisten vihaaminen on yhdeksäs sakramentti, ja jos yhtäkään
heistä rakastaa, on se sama kuin jos antaisi sielunsa paholaiselle.
Reginan mustat silmät salamoivat hänen puhuessaan. Näkyi, että
rippi-isän opetukset olivat juurtuneet jo syvälle.
Mutta Kätchen ei kadottanut rohkeuttaan. -- Kerrotaan, että heidän
kuninkaansa olisi lempeä ja jalo, että hän suojelee kaikkia turvattomia
eikä salli sotamiestensä harjoittaa väkivaltaa.
-- Elä usko koskaan vääräuskoisia, Kätchen! Ne voivat muuttaa itsensä
taivaan enkeleiksi.
-- Kerrotaan, että hänen sotamiehensä ovat urhoollisia ja ihmisellisiä.
Kuulin vanhan, italialaisen ratsumiehen kertovan sotamiehille tuolla
alhaalla asetuvassa, että seitsemänkymmentä vääräuskoista, joita
sanotaan suomalaisiksi, oli yli tunnin ajan puolustanut kuningastaan
1,500 napolilaista vastaan. Ja kun useimmat heistä olivat kaatuneet,
saivat toiset apua ja veivät voiton; mutta sen jälkeen sitoivat he
kaatuneiden vihollistensa haavoja samalla kuin sitoivat omien
tovereittensa.
Neiti Regina nousi ylös ja aikoi antaa ankaran vastauksen, kun
palvelija samassa ilmaantui ovelle ja ilmoitti, että kreivi
Lichtenstein, haavoistaan sairaana, oli saapunut linnaan ja anoi
vieraanvaraisuutta. Nuori neiti, joka enonsa piispan poissa ollessa oli
tavallaan linnan emäntä, kiiruhti heti tervehtimään vierasta, joka oli
hänen kaukainen sukulaisensa. Neitoset katsahtivat toisiinsa ikäänkuin
tahtoen sanoa, että tapaus oli erittäin merkillinen. He olivat jo kauan
kuiskailleet keskenään siitä, että vanha piispa oli valinnut kreivin
heidän nuoren neitinsä tulevaksi puolisoksi. Mutta turhaan olivat he
odottaneet punan nousevan hänen poskilleen, kun saapui viesti vieraan
tulosta. Joskin neiti Reginan rinnassa kyti hellempiä tunteita, näkyi
hän osaavan ne huolellisesti salata.
-- Onko totta, -- kysyi yksi neitosista, -- että vääräuskoisten
kuningas on suuressa tappelussa voittanut oikeauskoiset ja että hän nyt
on tulossa tännepäin jumalattoman joukkonsa kanssa?
-- Niin sanotaan, -- vastasi toinen. -- Mutta tänne hän ei voi tulla.
Meikäläiset ovat pystyttäneet ruotsalaisen pyhimyksen Birgittan kuvan
hänen tielleen Thyringenin metsään ja se on kyllä estävä hänet edemmä
pääsemästä.
Sill'aikaa oli neiti Regina laitattanut vieraansa varalle yhden piispan
omista huoneista ja pitänyt huolta siitä, että häntä hyvästi
hoidettaisiin. Nuori kreivi Lichtenstein oli komea, solakka
nuorukainen, tummaverinen kuin espanjalainen ja hänen silmänsä
hehkuivat melkein yhtä tulisesti kuin Reginan. Hän lähestyi linnan
nuorta emäntää horjuvin askelin, ja kuitenkin täytyi tämän luoda
silmänsä maahan kreivin katseilta. -- Kuinka voinkaan kyllin kiittää
taivasta näistä haavoistani -- sanoi hän -- jotka sallivat minun saada
teidät hoitajakseni!
Hänen haavansa olivat monet, mutta henki ei ollut vaarassa. Jouduttuaan
vangiksi Breitenfeldin luona, oli hän kohta sen jälkeen uupuneena veren
vuodosta päässyt vaihdon kautta vapaaksi ja kiiruhtanut tänne saamaan
takaisin voimansa ja terveytensä sydämensä valitun läheisyydessä. --
Mutta, -- lisäsi kreivi, -- levottomuudella olen kuullut, että
saaliinhimoinen vihollinen vyöryttää tuhoavana tulvana joukkojaan tänne
Frankkien hedelmällisiin laaksoihin. Minä kiiruhdin tänne sitä pikemmin
vaan, jakaakseni teidän kanssanne, kaunis Regina, samat kohtalot ja
samat vaarat. Olkaa levollinen! Königshofen on vastustava vihollista,
ja isä Hieronymus, joka haavoitettuna niinkuin minäkin pääsi pakenemaan
Breitenfeldistä, yllyttää parhaillaan maakansaa vastarintaan.
-- Mutta luuletteko, -- kysyi Regina levottomasti, -- että nuo
jumalattomat uskaltavat tunkea tänne saakka?
-- Pyhimykset valvovat, ettei teille, ihana impi, ole mitään vahinkoa
tapahtuva, -- vastasi kreivi vältellen. -- Saamme sitäpaitsi piankin
varmempia tietoja.
Samassa katsahti Regina ulos ikkunasta ja näki joukon ratsumiehiä
laskevan täyttä karkua linnaa kohti. -- Ellen erehdy, -- huudahti hän,
-- on se isä Hieronymus itse, joka palaa tänne!
-- Huonoja enteitä! mutisi kreivi itsekseen.
Regina ei ollut erehtynyt; se oli isä Hieronymus, joka ajoi nostosillan
yli linnan pihaan. Hän oli ulkoapäin nähden pienoinen, vähäpätöisen
näköinen mies, kalpea ja laiha, hänen piirteensä olivat terävät ja
osoittivat lujaa tahtoa, ja silmät olivat painuneet syvälle kuoppiinsa,
joista niiden katseet alinomaa lentelivät levottomasti esineestä
toiseen. Tuo pieni mies oli kirkon vitsa, niinkuin Wallenstein oli sen
miekka. Hänen monet ihailijansa vertasivat häntä Paavaliin, jolla oli
jalopeuran uljuus kätkettynä heikkoon ruumiiseen, mutta monet katkerat
taistelut olivat tehneet jalosta leijonasta viekkaan ja säälimättömän
julman pantterin. Tämä mies piti itseään uskonsa marttyyrina ja uhrasi
sen vuoksi arvelematta kaikki muutkin. Mustan kaapunsa ympärille oli
hän sitonut hamppuköyden, josta pitkä miekka riippui. Hänen päälakensa
ei ollut enää kiiltävän paljas niinkuin ennen; hänen haavoitettu päänsä
oli peitetty mustaan nahkakalottiin, joka vaikutti kamalasti kalman
kalpeita kasvoja vasten. Ei koskaan ollut pelätty jesuiitta ollut
kammottavamman näköinen. Kaikki sotamiehet tekivät kunniaa, kaikki
linnan palvelijat kiiruhtivat kuulemaan hänen käskyjään. Salainen
ahdistus valtasi läsnäolijat. Tuntui siltä kuin kuolema ja
onnettomuudet olisivat hänen seurassaan ajaneet Würzburgin linnan
porteista sisään.
Munkki tarkasti nopeasti linnan pihalle asetetun miehistön ja tervehti
sitten neiti Reginaa hymyilyllä, jonka tarkoituksena varmaankin oli
lieventää hänen ulkomuotonsa kamaluutta, mutta joka vain teki sen kahta
vastenmielisemmäksi. -- Pyhä Patrikki ja kaikki pyhimykset suojelkoot
teitä, armollinen neiti! Ajat ovat pahat, hyvin pahat! Pyhä neitsyt on
sallinut pakanain tunkea aina meidän porttiemme edustalle ... meidän
syntiemme vuoksi! -- lisäsi hän tehden hartaan ristinmerkin.
-- Entä Königshofen? -- kysyi kreivi Fritz, joka jo aavisti, minkä
vastauksen tulisi saamaan.
-- Petollinen komentaja on antautunut.
-- Entä talonpojat, jotka vastustivat vihollisen kulkua metsän läpi?
-- Kaikki hajosivat ne kuin akanat tuulessa ... meidän syntiemme
vuoksi.
-- Entä pyhän Birgittan kuva?
-- Nuo jumalattomat kerettiläiset ovat pystyttäneet sen pellolle
variksen pelätiksi. -- Mutta mitä näen minä, tyttäreni? -- jatkoi hän
ja hänen äänensä kävi käskevän teräväksi. Te olette vielä täällä, ja
linna on täynnä naisia ja lapsia, kun vihollista odotetaan saapuvaksi
joka hetki?
-- Neiti Reginan ei tarvitse pelätä henkeään, niinkauan kuin tämä käsi
voipi miekkaa heiluttaa, -- virkkoi kreivi Fritz.
-- Linnassa on ruokavaroja vuoden ajaksi, -- sanoi Regina. -- Mutta te
olette uupunut, kunnianarvoinen isä, te olette haavoitettu ja kaipaatte
lepoa. Sallikaa minun hoitaa haavojanne; teidän päänne on haavoitettu.
-- Ei se tee mitään, tyttäreni, ne ovat pikku asioita. Kuka nyt joutaa
minua ajattelemaan? Teidän täytyy poistua täältä, poistua heti
paikalla ... vahvasti varustettuun Aschaffenburgiin.
-- Pelkäänpä sen jo olevan myöhäistä, -- huudahti kreivi Fritz, joka
oli katsellut ikkunasta jokea ja kaupunkia.
-- Pyhä Maria, ovatko ne jo täällä?
Jesuiitta ja neiti Regina juoksivat ikkunaan. Ilta-aurinko kultaili
viimeisillä säteillään Würzburgin kaupunkia ja sen ympäristöä.
Ratsumiehiä näkyi täyttä karkua rientävän kaupungin katuja pitkin ja
linnaa kohti liikkui jo parvittain pakenevia kaupunkilaisia, munkkeja
ja nunnia, vaimoja ja lapsia, jotka kiireissään kuljettivat mukanaan
kuormarattaille sälytettyjä tavaroitaan. Kaupungin takana
Schweinfürtenin puolella näkyi jo osasto ratsumiehiä liikkuvan
Main-virran itäistä rantaa pitkin. Uhkaavasta, mutta varovasta
lähenemisestään päättäen olivat ne ruotsalaisen sotajoukon etujoukkoja.
-- _Maledicti Fennones!_ -- huudahti jesuiitta ja sanomattoman vihan
ilme leimahti hänen kalpeilla kasvoillaan. -- Ne lentävät kuin linnut,
nuo kirotut kerettiläiset. Haljetkoon maa heidän allaan! -- Ja
hurjistuneena riensi hän ulos järjestämään linnan puolustusta.
Piispan linna, jota myöskin kutsutaan Marienburgiksi, kohosi siinä
vanhoine muureineen Main-virran oikealla rannalla olevalla kukkulalla.
Joen puolella kaupunkia oli kukkula äkkijyrkkä ja korkea, mutta
vastaiselta puolelta oli se viettävä ja helposti noustava. Kuun
puoliskon muotoinen portin edustalle tehty vallitus oli vankkana
etuvaruksena linnaan hyökkääviä vastaan; jos vihollinen oli tämän
esteen voittanut, oli hänellä sisäpuolella odotettavanaan syvä,
kallioon hakattu hauta, ja jos hän onnellisesti oli päässyt senkin yli,
kohosi hänen edessään sisäinen ja korkein linnanmuuri, täynnä rautaan
puetuita sotilaita, valmiina raskailla piilukko-pyssyillään ampumaan
kuoliaaksi jokaisen, joka vain uskalsi lähetä, tai tappamaan hänet
pitkillä pertuskoilla, tai musertamaan isoilla, muurille kootuilla
kivillä. Kun sen lisäksi muistaa, että ainoa pääsypaikka joen yli oli
kaitainen silta ja että linnan 48 kanuunaa suojelivat kaupunkia ja
etäämpänä olevaa ympäristöä, niin ei ole ihme, että Keller, jolla oli
1,500 urhoollista miestä komennettavanaan ja kaikkia tarpeita yllin
kyllin, oli voinut rauhoittaa lähtevän piispan mielen.
Mutta Kustaa Aadolfillakin oli omat syynsä ottaa haltuunsa tämä linna
hinnasta mistä hyvänsä. Tilly oli haalinut apujoukkoja kaikilta
haaroilta ja marssi nyt, muutamia viikkoja Breitenfeldin tappelun
jälkeen, täysin varustettuna ja yhtä kostonhimoisena kuin ennenkin,
30,000 miehen kanssa Hessenistä Würzburgin linnan avuksi. Kuningas
kehoitti kaupunkia antautumaan, mutta kun ilta oli jo myöhäinen, oli
hyökkäys jätettävä seuraavaan päivään. Aamulla antautuikin kaupunki.
Keller oli käyttänyt yön pimeyttä hyväkseen, vetäytyäkseen kaikkine
miehineen linnaan, jonne häntä seurasi joukko pakolaisia ja jonne
kaupungin kallisarvoinen omaisuus kuljetettiin; sen jälkeen ammutti hän
ilmaan kaksi kaarta Main-virran sillasta ja sulki siten vihollisen
tien.
Mutta palatkaamme linnaan takaisin.
Tänä yönä eivät piispan linnassa nukkuneet muut kuin pienet
rintalapset. Alinomaa tulvi sisään joukoittain uusia sotamiehiä,
munkkeja ja naisia; rämisten ajoi kuormavaunuja toinen toisensa perästä
linnan portista sisään; holvit kaikuivat vartijain ja upseerien huutoja
ja lasten parkunaa, ja tämän sekasorron seasta kuului selvästi munkkien
messuava ääni, kun he linnan kappelissa kutsuivat pyhää neitsyttä ja
kaikkia pyhimyksiä tämän linnan avuksi, joka oli katolilaisten vankin
turvapaikka koko Frankkien maassa.
Saadakseen sijaa tälle ihmisjoukolle oli neiti Regina antanut heidän
käytettäväkseen sekä piispan huoneet että myöskin kaksi omaa asumaansa,
komeasti sisustettua salia, ja muuttanut itse neitsyineen kahteen
pieneen kamariin itäisessä tornissa. Turhaan koetettiin hänelle
vakuuttaa, että tämä paikka oli enimmin uhattu; hänellä oli tästä paras
ja laajin näköala koko linnasta, ja siitä ei hän suostunut luopumaan.
-- Älkää estäkö minua, -- vastasi hän jesuiitan varoituksiin, -- minä
tahdon nähdä, miten vääräuskoiset kaatuvat ja vuodattavat vertaan. Se
on oleva ihana näky!
-- Amen, -- vastasi isä Hieronymus. -- Sinä tiedät, että ihmeitä
tekevät Marian kuvat, joista toinen on puhtaasta kullasta, toinen
kullatusta puusta, suojelevat tätä linnaa. Minä pystytän huoneeseesi
puisen Marian kuvan, se on kääntävä vihollisten kuulat niinkuin
höyhenpallot sinun tornisi muureista.
Jo aamun koittaessa seisoi neiti Regina tähystämässä tornin pienestä
ikkunasta. Näköala oli loistavan ihana. Aamuaurinko oli alkanut
valaista syyspukuunsa pukeutuneita kukkuloita, joiden rinteillä
viinitarhat vielä vihertivät ja joiden juurella Main-virta poimueli
kuin hopealla helattu, kultainen vyö. Kaupungista näkyi liikettä ja
parhaillaan saapui sinne neljä ruotsalaista jalkaväkirykmenttiä
liehuvine lippuineen ja toitottavine torvineen: ritarien haarniskat
välkkyivät päivän valossa ja upseerien hattutöyhdöt hulmusivat
tuulessa. Pelko ja uteliaisuus taistelivat tätä nähdessä nuorten
neitosten rinnoissa.
-- Näetkö -- sanoi neiti Regina Kätchenille -- noita kahta ratsastajaa
keltaisissa puvuissaan, noita, jotka ajavat kerettiläisjoukon
etunenässä?
-- Kuinka komeilta he näyttävät! Nyt kääntyvät he kulman taa ... nyt
näkyvät he taas. Katsokaa, kuinka kaikki väistyvät heidän tieltään!
-- Kutsukaa tänne kreivi Fritz. Hän on ollut kolmatta viikkoa
ruotsalaisten leirissä ja tuntee heidän päällikkönsä.
Kreivi, joka haavojensa vuoksi ei voinut ottaa osaa linnan
puolustukseen, noudatti mielellään kauniin neidin kutsumusta.
Ruotsalaiset olivat ottaneet kaupungin haltuunsa ja alkoivat
hajanaisissa joukoissa näyttäytyä rannalla ja rikotun sillan luona.
Samassa alkoivat linnan tykit ampua. Milloin tuolla milloin täällä iski
kuula ruotsalaisten keskeen, jotka parhaansa mukaan koettivat hakea
suojaa rantarakennuksien takaa.
-- Auta, pyhä Maria, tuolla kaatui mies kuolleena maahan! -- huudahti
Kätchen, joka ei voinut salata osanottoaan.
-- Pyhä Fransiskus olkoon siitä kiitetty! -- virkkoi vanha Dorthe,
neiti Reginan imettäjä, jonka isä Hieronymus oli määrännyt vartioimaan
kaikkia hänen tekojaan.
-- Mutta onhan kauheata tappaa.
Kreivi Fritz hymyili.
-- Neitsyt Kätchen, olisittepa nähneet Breitenfeldin tappotanteren!
Yhdeksäntuhatta ruumista.
-- Se on inhoittavaa.
-- Voitteko sanoa minulle, kreivi, ketä nuo ratsumiehet ovat, jotka
keskellä kuulasadetta seisovat rannalla ja näyttävät tarkastelevan
linnaa?
-- Suokaa anteeksi, suloinen serkkuni, ruudin savu alkaa himmentää
näköalaa. Nuo ratsumiehet ... mutta toden totta, siinähän on kuningas
itse ja kreivi Pietari Brahe. Minä surkuttelen heitä, jos isä
Hieronymus tuntee heidät. Silloin hän suuntaa kaikki linnan kanuunat
tuohon yhteen ainoaan paikkaan.
Nämä sanat kuultuaan hiipi vanha Dorthe salaa huoneesta.
-- Kuinka, serkkuni, te säälitte vääräuskoisten ruhtinasta?
-- Miksi salamoivat silmänne, kaunis Regina, niin synkästi? Te, joka
olette niin jalo ja hellä, te kai ymmärrätte, että voin tuntea
osanottoa urhoollista ja jalomielistä vihollistakin kohtaan. Ruotsin
kuningas on sankari, joka ansaitsee ihailuamme yhtä suuressa määrin
kuin vihaammekin.
-- En ymmärrä teitä. Hänhän on vääräuskoinen!
-- Suokoon Jumala, ettei hän pääsisi näiden muurien sisälle ja ettette
tulisi vastakaan ymmärtämään minua paremmin kuin nyt... Katsokaa, he
valmistautuvat siltaa valloittamaan ... he heittävät lankkuja kaarien
päälle. Se on uhkarohkeaa.
-- Tuolla kaatui neljä miestä yhdellä haavaa! -- huusi Kätchen.
-- Minä tunnen heidät, -- huudahti kreivi Fritz, innostuen yhä enemmän
sodan melusta ja kasvavasta kanuunain paukkeesta, joka pani linnan
muurit vavahtelemaan. -- Minä tunnen heidät, he ovat skottilaisia. Ei
ole yhtään urhoollisempaa joukkoa koko Ruotsin sotaväessä; skottilaiset
ja suomalaiset ovat aina ennen muita siellä, missä vaara on suurin.
-- Älkää liiaksi kiitelkö, serkku, nyt skottilaisenne jo väistyvät, he
eivät uskalla tehdä tuota vaarallista hyppäystä.
-- Mutta siihen tarvitaankin yliluonnollista uskallusta. Neljäkolmatta
jalkaa syvällä tuon kapean lankun alla pauhaa virtava joki.
-- Kaksi solakkaa upseeria juoksee lankkua pitkin.
-- Veljekset Ramsay, molemmat aivan nuoria. Minä tunnen heidät
sinisistä sotavöistään. He rakastavat molemmat samaa naista ja kantavat
hänen värejään, rakastamatta kuitenkaan silti toisiaan sen vähemmän.
-- Oi, taivas heitä varjelkoon!... Oi, pyhä Maria, se on kauheaa! -- Ja
Kätchen kätki kasvonsa esiliinaansa. Urhoolliset skottilaiset olivat
tuskin ehtineet puoli siltaan, kun heidän nähtiin horjuvan, kadottavan
tasapainonsa ja syöksyvän suin päin jokeen. Hetken aikaa nähtiin heidän
taistelevan kuohuja vastaan, mutta pian he vihollisten luotien
lävistäminä uupuivat, raskas sotisopa veti pohjaan ... vielä hetkinen,
ja ritarilliset nuorukaiset katosivat veden alle.
-- Sinä iloitsit eilen sodasta, -- sanoi neiti Regina kylmästi, vaikka
hänen sydämensä sykki korvaan kuuluvasti.
-- Voi, voi, enhän minä iloinnut kuin kauneista ritareista, soitosta ja
tanssista, mutta en tämmöisestä kauheasta! -- huudahti Kätchen itkien.
-- Skottilaiset väistyvät! -- huudahti kamarineitosista muuan.
-- Niin näyttää, -- sanoi kreivi hitaasti, -- mutta ruotsalaiset
menevät parhaillaan joen poikki venheillä.
-- Skottilaiset juoksevat taas lankkua myöten!
-- Arvasinhan sen, -- vastasi kreivi kylmästi.
-- Auta taivahinen, he tulevat yli, he ottavat rannan haltuunsa.
Meikäläiset tekevät hyökkäyksen.
-- Varokaa itseänne, neiti Regina, elkää ojentautuko tuolla tavalla
ulos ikkunasta. Ruotsalaiset tähtäävät tykkinsä juuri tätä tornia
kohti.
-- Pelkäättekö kreivi? -- Regina hymyili tuota kysyessään.
Lichtenstein punastui.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Välskärin kertomuksia 1 - 04
  • Parts
  • Välskärin kertomuksia 1 - 01
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1963
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 02
    Total number of words is 3470
    Total number of unique words is 2054
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 03
    Total number of words is 3593
    Total number of unique words is 1934
    24.7 of words are in the 2000 most common words
    36.4 of words are in the 5000 most common words
    42.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 04
    Total number of words is 3566
    Total number of unique words is 1996
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    33.7 of words are in the 5000 most common words
    39.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 05
    Total number of words is 3481
    Total number of unique words is 1925
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 06
    Total number of words is 3493
    Total number of unique words is 2024
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 07
    Total number of words is 3445
    Total number of unique words is 1975
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 08
    Total number of words is 3710
    Total number of unique words is 2026
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 09
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2114
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 10
    Total number of words is 3644
    Total number of unique words is 2001
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    36.2 of words are in the 5000 most common words
    41.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 11
    Total number of words is 3597
    Total number of unique words is 2092
    24.4 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    40.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 12
    Total number of words is 3572
    Total number of unique words is 2071
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 13
    Total number of words is 3661
    Total number of unique words is 1992
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 14
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1954
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 15
    Total number of words is 3617
    Total number of unique words is 1906
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    41.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 16
    Total number of words is 3698
    Total number of unique words is 1986
    24.1 of words are in the 2000 most common words
    35.0 of words are in the 5000 most common words
    40.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 17
    Total number of words is 3670
    Total number of unique words is 2059
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 18
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1880
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    33.4 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 19
    Total number of words is 3684
    Total number of unique words is 1930
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    42.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Välskärin kertomuksia 1 - 20
    Total number of words is 1821
    Total number of unique words is 1014
    28.5 of words are in the 2000 most common words
    38.4 of words are in the 5000 most common words
    43.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.