Uusi suomalainen lukemisto - 07

Total number of words is 3463
Total number of unique words is 2039
20.0 of words are in the 2000 most common words
29.7 of words are in the 5000 most common words
34.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
hopeatalarit, joita muutamia vieläkin maassamme löytyy, kävivät sitten
äyrin eli tengan arvosta. Monta muuta mulkkausta on metallirahoilla
aikojen kuluessa tehty. Muilla kuin esivallalla ei ole oikeutta rahaa
myntätä, mutta joka tahtoo, saapi mynttihuoneessa metallinsa myntätyksi
vähäistä maksoa vastaan.
_v. Becker_ (Turun Wiikko-Sanomissa v. 1822).


28. Eräästä muistopuheesta.

Meidän Herrassa nukkunut provasti-vainajamme Gustav Avellan oli syntynyt
maalliseen elämään Nummen pitäjässä vuonna 1742, Lokakuun 28 päivänä.
Isänsä vähän palkan ja siitä tulevan köyhyyden tähden täytyi tämän
poikasen, monen vaivalloisuuden ja puutteen alla, Turun koulun ja
akatemian harjoitukset läpitse käydä, ja lasten opettamisella hänensä
elättää. Jo aikaisin oli hänen mielensä teeskellyt papin virkaan,
jonkatähden hän myös, hyvän valmistuksen jälkeen, v. 1764 vihittiin
papiksi, vanhan isänsä apulaiseksi. Kaksi vuotta siitä (v. 1766)
seppelöitiin hän maisteriksi, kävi kirkkoherran-tutkinnon ja muutettiin
lääninprovastin apulaiseksi Öölannin saarimaihin. Neljän vuoden perästä
(v. 1770) pääsi hän Uudenmaan sotapapiksi ja muutti saarnaamaan
Jakkarbyn kartanoon läsnä Porvoon kaupunkia. Vaan ei hän sielläkään
kauan viipynyt, sillä kahden vuoden takaa (v. 1772) valitsivat Öölannin
Hammarlannin miehet hänen kappalaiseksensa, jossa pitäjässä hän ennen
oli provastin apulaisena ollut; ja taas kaksi vuotta siitä (v. 1774)
kutsuivat Stockholmin suomalaisen seurakunnan kirkkoraati ja jäsenet
hänen kappalaiseksensa. Tässä virassa viipyi hän neljä vuotta, raskaan
työn ja moninaisten toimitusten alla, jotka hän teki sillä ahkeruudella
ja taidolla, että silloin hallitseva Ruotsin kuningas Gustav kolmas
ymmärsi hänen, sekä hyvän taitonsa ja puhtaan elämänsä että väsymättömän
vireytensä ja toimellisuutensa puolesta, ansainneen paremman viran, ja
sentähden v. 1778, ilman vaalitta, määräsi hänen tämän Kokemäen pitäjän
kirkkoherraksi. Näin esivalta tämän hyvän palvelijan palkitsi ja
sanankuulijat häntä rakastivat, että hänen täytyi niin usein paikasta
paikkaan muutella, evankeliumin sanaa siellä ja täällä julistamaan.
Näiden nuoruudenijän monien muutosten jälkeen, 36 vuoden vanhana, tuli
siis provasti-vainaja tämän Herran seurakunnan kirkkoherraksi, ja sai
täällä pysyväisen kotopaikan, josta ei hän koskaan pyytänytkään lähteä.
Hänen vahva aikomisensa oli, täällä rauhassa kuluttaa ne loput
vuosikaudet, jotka elämän ja kuoleman Herra armosta oli hänelle suopa.
Tämän hänelle rakkaan lauman keskellä ovat siis kuluneet hänen
miehuutensa toimelliset ja vanhuutensa väsyneet vuodet. Kaikkivaltiaan
viisaan ja hyvän neuvon jälkeen suotiin hänelle se onni, jota moni
toivoo, vaan harvalle annetaan, saada enämmän kuin puoli sataa
ajastaikaa olla paikallansa yhden lauman paimenna.
Mutta jos teidän sielunpaimenenne monet vuodet ovat kuluneet ilman
muutoksetta, niin on teidän seassanne, kunnioitettavat Kokemäen miehet,
sinä aikana monet muutokset tapahtuneet. Harvat teistä muistavat tämän
kirkkoherran tänne tuloa ja hänen ensimmäisiä toimituksiansa. Se
Herralle pyhitetty huone, jossa hän täällä ensin julisti Jesuksen
evankeliumia, on nyt vanhentunut ja raukeamallansa: toinen, kauniimpi
pyhyyden maja on hänen toimestansa teille valmistettu, jossa me nyt
olemme koossa Herran kasvoin edessä; ja tämäkään ei ole enää uusi. Niin
ovat myös teidän isänne ja äitinne, jotka kuulivat tämän opettajan
ensimmäiset saarnansanat, jo menneet tuonen matkoille, tahi ovat
kumminkin menemällänsä. Uusi suku on kasvanut heidän sijallensa, ja
tämäkin jo taas valmistelee itseänsä hautansa lepokammioon. Monet
lapsukaiset, jotka tämä vainaja oli Jesukselle ristinyt, ovat jo maan
povessa: monet nuorukaiset, häneltä ensi kerran Jesuksen altarin
armolahjoilla ravitut, ovat tuonelan majoissa: monet häneltä yhteen
siunatut parikunnat ovat päättäneet päivänsä. Vihdoin läksi myös hän
itse tuonen tietä kulkemaan, huoaten: Herra Jesus, ota minunkin henkeni!
Autuaat ovat ne, jotka ovat monta Jumalan valtakuntaan neuvoneet! --
Näin vanhat vähittäin katoovat ja kaikki uudistuvat. Eipä ole olevata,
pysyvätä tämän maailman menoissa: kaikki kaatuu, kaikki muuttuu, kaikki
puuttuu, Luojan luotujen seassa. Mutta kiitos Jumalan! Yksi on meillä
pysynyt ja pysyvä, Jesus ja hänen ansionsa autuus, hänen sanansa
suloisuus. Saarnaajat muuttuvat, temppelit raukeavat, sukukunnat
puuttuvat, vaan evankeliumin saarna on muuttumatoin. Taivas ja maa on
hukkuva, mutta Herran sanasta ei pidä piirtoakaan hukkaantuman.
Tämän, nyt Herransa ijäiseen rauhaan menneen palvelijan virantoimitus
näiden hänelle uskottuin seurakuntain keskellä on paremmin tuttu teille,
täällä kasvaneille, kuin meille, kaukaisille. Tultuansa tervehti hän
teitä: minä olen outo ja muukalainen teidän seassanne. Vaan ei hän kauan
vieraana pysynyt; pian tuli hän teidän parhaaksi ystäväksenne. Pian
saitte havaita saaneenne kirkkoherran, Jumalalle ja ihmisille otollisen.
Ijällisemmät teistä kyllä muistatte, ilolla ja kiitoksella muistatte,
hänen, miehuutensa voimain ja ruumiinsa terveyden aikoina, olleen
ahkeran ja väsymättömän, vakaan ja valppaan virkansa töissä. Te
muistatte hänen hyvänä paimenena kainneen laumaansa, palavasta sydämestä
julistaneen teille kaikki taivaan neuvot, kaikki sovinnon sanat sieluin
pelastukseksi. Te muistatte, kuinka milloin lain kovat käskyt, milloin
evankeliumin suloiset sanomat hartaasti vuosivat hänen huuliltansa,
kuinka hän vireästi pyysi seurakunnissansa kartuttaa sekä sisällisen,
elävän uskon voimaa että myös sen hyviä hedelmiä sydämessä ja elämässä:
kuinka hän ahkeroitsi kasvattaa kaunista, raitista, siveää ja jumalista
menoa ja järjestystä kristikunnassa: kuinka lasten ja nuorukaisten
aikainen, hyvä harjoitus Jumalan sanassa ja autuudenopin puhdas
tunteminen oli hänelle mieluinen. Ei hän jättänyt eksyväistä johtamatta,
ei synnin unessa makaavaista herättämättä, ei epäilevää neuvomatta, ei
murheesen vaipuneita lohduttamatta, ei sairaita virvoittamatta eikä
kuolinvuoteella rohvaisematta. Hänen sanansa olivat saarnastuolissa
somaiset, rippikoulussa kauniit, lukusijoilla lujat, sen hengen ja
voiman jälkeen, jonka ylipaimen hänelle oli lahjoittanut. Autuas on se
palvelija, jonka Herra tullessansa löytää näin tehneen!
Nämät hänen hartaat toimituksensa, hänen väsymättömyytensä virkatöissä
ja hyvä oppinsa kaikissa sielunpaimenelle tarpeellisissa asiossa olivat
aikanansa sekä esimiehille, että muille kaukaisillenkin, hyvin tutut ja
hyväksi arvatut; joidenka palkaksi ja merkiksi myös pispa jo vuonna 1810
antoi hänelle hyvin ansaitun provastin nimen ja kunnian. -- Mutta hän
vanheni vuosi vuodelta, ja vanhuus voittaa sankaritkin. Jo nuorempanakin
oli hänen välittäin tauti temmannut virantöistä majansa yksinäisyyteen
synkeitä hetkiä viettämään. Vaan vanhuus kovensi kivulloisuuden ja
lisäsi väsymyksen ruumiin ja sielun vaivalloisuuksiin. Näiden kuormalta
rasitettuna ja vähittäin vaipuvana, täytyi tämän vainajan vihdoin
vaiketa, ja uskoa virkansa ennen iloiset toimitukset nuorempain
opettajain haltuun. Jo seitsemän toista kymmentä vuotta sanotaan
kuluneen siitä, kuin hän viimeisen erän tässä pyhässä sijassa
evankeliumin saarnaajan virkaa toimitti. Siitä ruveten on hänen täytynyt
olla vieroitettuna virkatoimituksista, eroitettuna maailmasta, ja
voimatoinna kuluttaa vanhuutensa monet vuosikaudet kammiossansa,
odottaen ehtoon hetkeä, jona hän saisi ilolla sanoa: "Nyt sinä, Herra,
lasket palvelijas rauhaan menemään sanas jälkeen, sillä minun silmäni
ovat nähneet sinun autuutesi."
Mitä tulee provasti-vainajan yhteiseen elämään, niin todistetaan joka
taholta, hänen olleen puhtaan, raittiin, rehellisen ja toimellisen
kaikissa menoissansa ja kansaelossansa. Joskus hän kukaties näkyi
äkkiseksi, kiivaaksi ja tylyksi; usein kukaties hänen sanansakin
kuuluivat kovalta: mutta sydämensä oli aina ystävällinen, hyvänsuopuinen
ja rauhaa rakastava. Ei hän köyhiä ryöstöllä rasittanut, eikä lesken
viimeistä ropoa rapannut. Ei tyhmät ilot, eikä turhat leikit vietelleet
ja viivytelleet häntä aikaisin virkansa töitä valvomasta. Vakaalla
jumalisuudella ja vahvalla turvalla uskoi hän elämänsä menot ja
muutokset taivaallisen isänsä haltuun, ja käytti aikansa päivät
Jumalalle kunniaksi, kristillisyyden menestykseksi ja lähimmäistensä
hyödyksi, niin myös omaisten onneksi ja lastensa kristilliseksi
kasvattamiseksi; ehkä hänessä, niinkuin muissakin vaimosta syntyneissä,
olivat virheensä, sillä virhe tulee viisaallenkin, ja erhetykset kuka
ymmärtää?
Kohta tultuansa Kokemäen kirkkoherraksi antoi provasti-vainaja itsensä
aviosäätyyn silloin olevan Porin koulurehtorin, sitten Wehmaan
provastin ja kirkkoherran tyttären kanssa, nuoren neitsyen Lovisa
Brander, jonka rakkaan puolisonsa kanssa hänen suotiin suloista avioeloa
pitää aina elämänsä loppuun asti. Tämä rakas puoliso, nyt surevaksi
leskeksi jäänyt rouva, huojensi hänelle huolenkin hetket, toimitti
taitavasti askareensa, ja oli kaiketi miehellensä mieluinen. Heidän
avioliittonsa siunasi Herra kuudella perillisellä, kahdella pojalla ja
neljällä tyttärellä, jotka kaikki rakastettuin vanhempainsa huoneessa
lapsena kasvoivat kuin kedon kukkaiset, menestyivät viisaudessa ja
armossa Jumalan ja ihmisten edessä, ja kaikki täyteen ikään asti
ilahuttivat isänsä ja äitinsä päiviä. Kutka nämät perilliset ovat, ja
kuhunka ne jo nyt ovat hajaantuneet, on teille, tämän pitäjän miehille,
tuttu, niinkuin myös että he vielä tänäpänä surulla kaipaavat hautaan
kätkettyä isäänsä, paitsi yhtä tytärtä, joka kuusi vuotta sitten on
maan poveen tallelle pantu. Tämän provasti-vainajan lasten lapset ovat
nyt luvulta yksi kolmatta. Ja on merkittävä erinomainen Herran neuvo,
että provasti-vainajan koko aikana Kokemäen pappilassa ei ollut yhtäkään
kuoleman tapausta, ei palkoillistenkaan seassa.
Näin oli provasti-vainajamme saanut menestyä ja tulla pitkäijälliseksi
maan päällä, niin että hän jo kymmenettä vuotta oli kaikkein vanhin koko
Turun hiippakunnan papeista. Mutta "ei päivä niin pitkä, ett'ei yö
perässä: niin elämätä kuolema noutaa". Vihdoin lähestyi myös tämänkin,
kauan palvelleen ja vuotten painosta väsyneen uskollisen palvelijan
lähdentöpäivä. Hän oli kauan ollut uskollinen vähän päällä; nyt ymmärsi
korkeuden Isä, hänen olevan valmistuneen ottamaan suurempia tavaroita
vastaan. Katoavaisten sijaan tahtoi Herra nyt uskoa hänelle
katoamattomat, ijäiset osaksi. Hänen vuosilukunsa täytettiin, hänen
päivänsä joutui ehtoolle. Monesti oli hän huoannut korkeuteen: "Vartia,
kuinka kuluu aika? Koska minun kelloni lyö?" Nyt löi hänen kellonsa, ja
hän nukkui.
Jo nuoruudesta ruveten oli provasti-vainajamme kivulloinen ja vilulle
arka, josta hänelle tuli monta surupäivää, jotka hänen monesti estivät
elämän iloa maistamasta ja toisinansa virkansakin töitä mielensä jälkeen
toimittamasta. Tämä kivulloisuus lisääntyi vähittäin, ja otti vihdoin
niin ylikäden, että hän harvoin sai terveyden suloista lahjaa nautita.
Joskus suotiin hänelle muutamat terveemmät päivät, ja ne olivat
riemupäivät ei ainoastansa hänelle ja hänen omaisillensa, vaan myös
sanankuulijoille, jotka ikävöitsivät provastinsa parannusta, saadaksensa
hänen taas nähdä Herran temppelissä virkatöissänsä. Mutta näitä
ilopäiviä ei annettu viimeiseltä usein. Vuosi vuodelta tuli kivulloisuus
katkerammaksi, ja vanhuuden väsyttäväiset vaivalloisuudet kuluttivat
vähittäin niin hänen voimansa ja elämänsä langan, että hänen kynttilänsä
vihdoin hiljaisuudessa sammuuntui, ja hän, elämästä kyllästyneenä,
lunastustansa odottaen, sai lähteä katoavaisuuden majasta maanantaina
viime Syyskuun 24:nä päivänä, 89 vuoden 10 kuukauden ja 26 päivän
ijällä, Kokemäen kirkkoherrana oltuansa yli 54 ajastajan.
Kaikkina hänen maallisen vaelluksensa päivinä ja kaikissa tiloissa oli
Kristus ollut hänen elämänsä, ja sentähden oli kuolema nyt hänellä
voittona. Nyt on hän hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksunsa
päättänyt ja uskon pitänyt. Herra oli hänen pelastanut kaikesta pahasta
teosta, ja auttanut taivaalliseen valtakuntaansa. Hänellä on jo
vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava ei
ainoastansa hänelle, vaan kaikille niille, jotka kärsiväisesti Herran
tulemista odottavat, ja kuolemaan asti uskollisesti kilvoittelevat.
_Renvall_.


29. Sopuli.
(_Lemnus norvegicus l. borealis_.)

Kuin muutamat ruotsalaiset ja suomalaiset sanomat ovat epäilleet tämän
elävän suomalaisesta nimestä ja arvelleet merkittävän Sopulilla jotakin
muuta elävätä kuin sitä ruotsiksi kutsuttua _fjell-lemmel_, niin puhumme
tässä nyt mitä tiedämme tästä _sopuliksi_ mainittavasta otuksesta.
Vissiin taisivatkin vanhat Suomalaiset ennen ollessaan pohjais-puolella
Wenäjän maalla kutsua muuta sopuliksi kuin tätä pientä nyt puhuttavaa;
sillä tämän nahkalla ei tietääksemme liene käyty kauppaa. Eivätkö liene
niitten vieläkin Siperian metsissä olevain _sobel_[2] nimisten eläinten
nahkat olleet Suomalaisillakin kaupan kaluina. Niitten hinnan sanotaan
vieläkin olevan 5 ja 30 hopearuplan välillä kappaleesta, joka on
pienempi näädän[3] nahkaa. Kuin näitä eläviä tietääksemme ei ole Suomen
pohjaisimmillakaan mailla, kutsutaan nyt siellä yleiseen sopuleiksi
niitä pieniä ruskeankeltaisia mustankirjavia, vatsan alta valkeita
eläviä, jotka välistä lähtevät suurissa laumoissa kulkemaan
asuntopaikoiltansa. Tämä sopuli on päästä hännän nenään noin korttelin
pituinen ja asuu Ruijan eli Norjan tuntureilla. Vaikka talvi on siellä
kova, sikiävät he kuitenkin enemmin kuin mitkään muut imettävät elävät.
Tunturien lumiset rinnat ovat välistä aivan täynnä reikiä, joissa nämät
asuvat. Sopulit syövät poron jäkälää, ruohoja, vaivais-koivun kukkia ja
kasvuin juuria; mutta talveksi eivät he kokoa elatusta. Ne sikiöivät
monta kertaa kesässä ja emä synnyttää kerralla 5 ja 6 silmitöintä
poikaa. Kuin niitä sikiää miljoonittain, niin alkaa ruoka tältä
paljoudelta puuttua, joka mahtanee pakoittaa heitä kulkuun. Jos emme
väärin muista, oli näitä eläviä tuntureilta mahdottomasti kulussa v.
1840. Niitä ilmausi Rovaniemeen, Kuusamoon ja Pudasjärvelle.
Luonnontutkijat ovat merkinneet näitten 2 ja 3 kertaa lähtevän kulkuun
20 vuoden sisällä. Ne kulkevat suorissa ja leveissä riveissä, joitten
väliä on noin 1 ja 2 kyynärätä. Päivät levähtävät he ja öillä
matkustavat, eivätkä niitä estä joet tahi järvet matkalla, vaan ne uivat
niitten ylitse, kuin näitä tulee eteen; sillä kiertämään ne eivät
ollenkaan lähde. Tyvenellä pääsevät he kyllä uimalla vetten yli; mutta
kuin vähänkään on aaltoa, hukkuu niitä tuhansittain veteen. Kaikki
ruohon ja muut kasvut, mitä vaan eteen sattuu, syövät nämät elävät;
mutta eivät he hävitä ainoastaan mitä maan päällä kasvaa, he kaivavat
reikiä maahan ja syövät kasvuin juuretkin. Niin ovat he tänäkin syksynä
(v. 1853) hävittäneet pottu- ja naurismaita Lapin maalla. Mutta
huoneisiin eivät he toki koskaan tukkeu. Näitten kulku ei ole juuri
terävätä, ja kuin ihminen sattuu tulemaan niitä vastaan, nousevat ne
kahdelle jalalle ja sähisten ikäänkuin haukkua nauskuttavat, vieläpä
tarttuvat kiinni jalkoihin, vaatteisiin ja käteenkin, kuin pääsevät,
eivätkä, niinkuin eivät muutkaan nävertäväiset elävät, voi ennen
irtautua, ennen kuin hampaat yhteen vastaavat. Ne eivät pelkää kissoja
eikä koiria, vaan vastustavat ja tarttuvat puremaan, kuin vaan pääsevät.
Näitten vihollisia ovat ketut, kokot, havukat, näädät, kärpät,[4]
lumikot[5] ja porot, jotka niitä seuraavat matkalla ja syövät
herkkunaan. Sentähden häviää niitä mahdottomasti, ett'ei niitä, kuin
seuraavana kesänä palaavat entisille asuinpaikoilleen, enää ole paljo
jäljellä, jonka vuoksi niitten paluuta ei useinkaan havaita. Näillä
sanotaan myös olevan joku aavistus kovista ja pahoista ilmoista,
joittenka edellä ne lähtevät kulkuun; niin sanotaan näitten eläväin
syksyillä kovain pakkais-talvienkin edellä lähtevän kulkemaan. Emät
kantavat matkalla poikiansa joko suussaan tahi seljässään. Ne, jotka
menevät länteen päin tuntureilta, tulevat Pohjanmereen, eikä pää kiellä
lähtemästä sitä muka yli uimaan. Niin sattuu välistä näitä eläviä
tulemaan kalamiesten veneisiin merestä niinkin paljo, että veneet ovat
uppoamaisillaan. Merellä näkyy niitä tuhansittain hukkuneina, ja rannat
ovat välistä täynnä sopulien raatoja.
(Oulun Wiikko-Sanomista v. 1854.)


30. Suomalaisen kirjallisuuden alku.

Hiljaisen Martti Skyten pääasiallinen ansio uskonpuhdistuksen suhteen
oli se, että hän ei sitä estänyt. Yksi hänen tekonsa on kuitenkin vielä
mainittava, jolla hän välillisesti antoi tälle toimelle sangen suuren
avun. Hän, näet, käytti yhden osan hänelle jätettyjä melkoisia
piispantuloja kustantaakseen hyväavuisten nuorukaisten elatusta ulkomaan
yliopistoissa. Kahdeksan tiedetään nuorukaista, jotka tällä lailla hänen
kauttansa valmistettiin taitaviksi isänmaan palvelijoiksi. Heidän
joukostaan ovat _Mikael Agricolan_ nimi ja työt yli muiden kuuluisat
ja siunatut.
Hän oli köyhän kalamiehen poika, syntynyt 1510 t. 1512 Särkilahden
kartanon tiluksilla Pernoon pitäjässä Uudellamaalla. Ensimmäisen oppinsa
sai hän Wiipurin koulussa, jonka oppinut rehtori, kuin samallaiseen
virkaan Turkuun muutti, taisi viedä tämän oppilaan kanssaan. Aikaiseen
huomasi piispa Skyttekin nuoren Agricolan avut ja otti hänet
sihteerikseen, lähettipä hänet myöhemmin v. 1535 Wittenbergin mainioon
yliopistoon. Neljän vuoden kuluttua palasi Agricola sieltä maisterina ja
Lutherin sekä Melanchtonin hyvillä todistuskirjeillä varustettuna. Kohta
paikalla annettiin nyt hänelle rehtorin virka Turun koulussa, jota hän
taidollansa piti edelleen hyvässä kunnossa ja maineessa, tällä ajalla,
jolla kaikki muut Ruotsin valtakunnan koulut olivat aivan rappiolle
joutuneet. Varsinaisten virantoimituksiensa ohessa hän myös autteli
Skytteä piispankeräjäin pidossa, saarnaten ja selittäen uutta oppia
kansalle näissä tilaisuuksissa. Skyten viimeisinä aikoina, vuodesta 1548
alkaen, uskottiin piispanviran toimitus Agricolalle kokonaan; vieläpä
piispan kuoltuakin sai hän jonkun aikaa pitkittää tätä työtä. Kustaa
kuningas, näet, tässäkin tilaisuudessa taas katsoi viisaaksi, antaa
piispan sijan olla muutamat vuodet tyhjänä, siksi että kansa tällä
tavoin tottuisi pois piispoja välttämättömänä pitämästä. Vasta vuonna
1554 lopetti kuningas jälleen kaitsijattoman loma-ajan Suomen kirkossa,
samassa jakaen maamme kahteen hiippakuntaan, myöskin piispanvallan
vähennykseksi. Turun hiipan soi hän nyt Agricolalle; uudessa Wiipurin
hiippakunnassa, joka sisälsi Karjalan, Savon, Uudenmaan itäpuolen ynnä
Hämeen pohjais-seudut, tuli _Paavali Juusten_, toinen Skyten kasvattia,
ensimmäiseksi piispaksi. Näitä molempia virkaan vihittäessä ei enää
käytetty katoolisia menoja; he ovat siis ensimmäiset evankeliset piispat
meidän maassa.
Kauan aikaa ennen oli jo Agricola nähnyt, että ainoa varma puhdistetun
opin vahvistuskeino oli Jumalan sanan kääntäminen kansan kielelle.
Raamatun suomennos oli sitä tarpeellisempi kuin kouluin jouduttua
rappiolle suuri osa Suomen papistoakaan ei osannut lukea sitä
alkukielellä, eikä myös käyttää aikaisemmin ilmi annettua ruotsalaista
käännöstä. Tähän tärkeään työhön oli Agricola jo Wittenbergissä
ryhtynyt, mutta se valmistui häneltä vasta v. 1543, eikä ilmaunut
painettuna ennen kuin v. 1548. Sitä ennen oli kuitenkin Agricola jo
toimittanut painosta _Aapiskirjan, Katkismuksen_ sekä _Rukouskirjan_,
joka viimeinmainittu paitsi itse rukouksia myös sisälsi koko joukon
muita aineita esim. almanakan, värsyjä, suomennettuja kappaleita
raamatusta sekä kirkkoisäin teoksia y.m. Uuden Testamentin suomennoksen
perästä Agricola vielä toimitti _Käsikirjan, Messukirjan, Davidin
psaltarin_ ynnä valittuja kappaleita _Prophetoista_ suomeksi. Useimmat
näistä kirjoista, paitsi ehkä Uutta Testamenttia ja Psaltaria, kustansi
Agricola omilla vähillä varoillaan.
Kuinka suuri vaiva hänellä mahtoi olla kirjallisista toimistaan, sitä on
meidän nykyisten Suomalaisten tuskin mahdollinen käsittääkään. Muistaa
pitää, näet, että Suomen kieltä ei ollut ennen ikinä vielä käytetty
kirkoissa eikä kirjoituksissa. Eipä ollut myös kieltämme paljon yhtään
suullisestikaan viljelty uskonnollisissa aineissa, koska sekä
jumalanpalvelus että myös opetus kouluissa kävi kaikki latinan kielellä.
Ensimmäisen yrittäjän piti siis sekä säätää Suomen kielelle
oikokirjoitus-säännöt että lisäksi keksiä joukoittain uusia sanoja.
Edellisen suhteen täytyy meidän tunnustaa, että Agricolan kirjat
ovat varsin vaillinaiset; oikokirjoitus niissä horjuu sinne tänne: samat
sanat kirjoitetaan usein samalla sivulla kahdella, kolmella eri tavalla.
Mutta eipä ollut siihen aikaan ruotsin eikä saksankaan oikokirjoituksen
laita yhtään säännöllisempi. Mitä taas sanain keksimiseen ja ylimalkaan
kääntämiseen tulee, niin ne ovat erinomaisella taidolla tehdyt.
Verratkaamme Agricolan suomennokset ja sata vuotta myöhemmin ilmautunut
kokoraamatun käännös, niin näemme, että muutokset eivät ole kovin
suuret.
Nykyisestä kirjakielestämme Agricolan kieli kuitenkin monin kohdin
eriää. Hän oli, näet, niinkuin itse sanoo, paraasta päästä käyttänyt
Warsinais-Suomen murretta, joka on, ja silloin vielä enemmän oli, Wiron
kielen kaltainen sekä sanoiltaan että lyhyiltä, katkastuilta
päätteiltänsä. Syyksi siihen hän ilmoittaa sen, että koska "Soomenmaa"
ikäänkuin on koko Suomen emä, ollen suomalaisen kristityn seurakunnan
ensimmäisenä pesänä ja piispan istuimena, niin piti sen murteen myös
kunniasija saada. Mutta muidenkin maakuntain murteista hän sanoo tarpeen
mukaan ottaneensa puhenparsia ja sanoja. Todella on hänen suomennostensa
kieli nähtävästi sekoitettu Turun ja Wiipurin murteesta.
Agricolan jälkiä rupesivat pian useammat muutkin kirjoittajat astumaan.
Hänen virkaveljensä Juusten toimitti taas uuden katkismuksen ja
messukirjan. Paitsi sitä on hän latinan kielellä pannut kokoon sangen
tärkeän teoksen, nimittäin ensimmäisen Suomenmaan historian.
Kirkkoveisuuta varten, joka Agricolan aikoina vielä oli pysynyt melkein
kokonaan latinaisena, sepitti _Jaakko Suomalainen_ (Turun koulun
rehtori, † 1588) ensimmäisen suomalaisen virsikirjan, jonka sitten
Maskun kirkkoherra _Hemming_ († 1620) myöhemmin uusilla virsillä
lisäsi. Enin osa vanhan virsikirjamme virsiä on heidän työtään, aivan
muuttumatoinna, niinkuin heidän käsistään läksi. Merkillistä on
varsinkin, että Hemming virsissään hyvin usein viljeli kansanrunoistamme
otettua alkusointua sekä kertoa koristuksena. Ulottuipa Agricolan
alottama kirjallinen liike myös kauemmaksikin kirkollista alaa. Tästä
ajasta alkain nähdään joskus, vaikka vielä hyvin harvoin, kuninkaallisia
kirjeitä toimitettavan Suomen kielellä; aivan ensimmäinen oli kirjoitettu
Savonlinnan läänin asukkaille v. 1555. Aikaisemmin jo, yksin ajoin kuin
Uuden Testamentin käännös ilmautui, oli Tukholman suomalaisen
seurakunnan pappi, herra _Martti_, suomentanut koko Kristofer kuninkaan
Maanlain. Uuden, paremman suomennoksen samasta laista toimitti seuraavan
vuosisadan alussa _Ljungo Tuomaanpoika_, Kalajoen kirkkoherra. Edellinen
ei kuitenkaan tullut painoon, ja jälkimmäisestäkin painettiin vaan pari
arkkia. Valtiovarat kuluivat silloin alinomaisiin sotihin, ett'ei
riittänyt tämmöisiin tarpeisiin.
Samassa kuin Suomen kieli kirkossa pääsi valtaan, yritti se siis
virallisellakin alalla astumaan ruotsin sijan. Luultavaa on, että
tämäkin muutos olisi saatu toimeen, jos vaan Suomen miehissä olisi ollut
enemmän intoa. Mutta vanha tottumus ruotsin kielen valtaan näissä
asioissa teki, ett'ei päästykään yrittämistä edemmäksi. Paremman
valppauden sitä vastaan osoittivat Suomalaiset, koska ruotsin kieli
uhkasi kirkollisellenkin alalle tunkeutua. Agricolan jälkeen oli, näet,
Kustaa kuningas, joka viime aikoinaan katseli Suomalaisia epäluulolla,
asettanut ruotsalaisen miehen, nimeltä _Pietari Folling_. Tällä, niin
Juusten aikakirjassaan kertoo, oli aikomuksena jälleen hävittää
jumalanpalveluksesta Suomen kieli, jota ei hän osannut, ja panna oma
kielensä sijaan. Mutta Suomen miehet tekivät hänelle lujan vastarinnan,
jopa onnistui heidän muutamien vuosien perästä saada tuo vihattu piispa
virasta luovutetuksi ja Juusten asetetuksi hänen sijaansa.
_Krohn_.


31. Sananlaskuja.

Ei sääsken ääni taivaasen kuulu.
Isännän jalka pellon sonnittaa.
Kattila pataa soimaa, must' on kylki kummallakin.
Mies miestä vastaan, kaksi karhua vastaan.
Parempi pyy kädessä, kuin kaksi oksalla.
Rohkea rokan syöpi, kainu ei saa kaaliakaan.
Sanasta miestä, sarvesta härkää.
Viisi virkaa, kuusi nälkää.
Yksi synti varkahalla, yhdeksän luulijalla.
Öillä päivät jatketahan, virsillä vähät oluet.


32. Ijankaikkisnuden ihanasta päivästä ja tämän elämän kaameasta yöstä.
(Tuomas Kempiläisen kirjasta _Kristuksen seuraamisesta_.)

1. Oi sinä autuin asuinsija ylimmäisessä kaupungissa! Oi sinä
ijankaikkisuuden kirkkain päivä, jota yö ei pimitä, vaan yläisin totuus
lakkaamatta kirkastaa! Sinä ijäisen ilon ja turvaisuuden päivä, joka et
muutteista mitään tiedä! Oi, jospa se päivä jo loistaisi ja kaikki
ajallinen olisi jo loppunsa nähnynnä! Se loistaa jo ijäisen kirkkauden
helolla tosin kaikille Pyhille; mutta meille, maailman matkamiehille, se
vaan etäältä siintää. Taivaan asukkaat tietävät, kuinka ihana se päivä
on: mutta Eevan lapset, maankulkeuteen kirottuina, ilmoittavat
huokauksillansa, kuinka katkeraa ja tukalaa tämä elämä on.
2. Lyhyet ja pahat ovat tämän elämän päivät, täynnä tuskaa ja kipua.
Täällä on ihminen monen synnin saastassa, monen himon ansassa, monen
pelvon paulassa, moninaisen surun ajeluna, paljon uuteliaisuuden
vietävänä, paljon turhuuden siteissä, monen erehdyksen saarroksissa:
paljosta työstä uuvuksissa, kiusauksista vaivuksissa, hekumasta
hermotoinna, ja puutosten käsissä rasittuneena.
3. Ah milloinka kaikki tämä paha loppunsa saa? Milloinka synnin kurjasta
orjuudesta irtaalleni pääsen? Milloin ainoastaan Sinua saan ajatella?
Milloin saan Sinusta täydellisesti ihannella? Milloin kaikki esteet
maahan kaatuvat? Milloin minulle oikea vapaus, vapaus kaikesta ruumiin
ja sielun rasituksesta, lahjoitetaan? Milloin tulee kerrankin
järkähtymätöin ja vakinainen rauha, sisällinen ja ulkonainen, joka
haaralta turvattu rauha? Hyvä Jesus! Milloin saan Sinua nähdä? Milloin
viimeinkin valtakuntasi kauneutta katsella? Milloin minulle tulet
kaikeksi kaikessa? Milloin, milloin saan kanssasi olla valtakunnassa,
jonkas ijankaikkisesta ystävillesi valmistit?
4. Vaivaiseksi ja kulkijameksi olen jätettynä vihoillisen maahan,
jokapäiväisen sodan ja kovan onnen käsiin. Huojenna tätä kulkeutta,
lievennä tätä tuskaa; sillä Sinä olet haluni ainoa vaiteltava. Kaikki
maailman lohdutus on minulle rasitukseksi. Sinua, Sinua hartaimmin
ikävöitsen, mutta en voi Sinua saavuttaa. Taivaallisiin soisin
mieluisesti ulottuvani, mutta maalliset asiat ja lihalliset himot minun
polkevat maahan. Mieleni soisi nousevansa ylemmäksi kaikkea; mutta liha
pakoittaa, vasten tahtoani, haluni orjaksi. Näin minä kurja taistelen
alinomaa itseni kanssa ja olen rasitukseksi itselleni: sillä henki
pyrkii ylöspäin, ja liha ainian alaspäin.
5. Oi, mikä sydämen kipu, kuin taivaallisia miettiessäni, parvi
lihallisia ajatuksia yht'äkkiä leuhahtaa! Jumala! elä erkane kauas
minusta, eläkä hyljää palvelijaasi. Lähetä leimauksesi, lasketa nuolesi,
säikytä ja karkoita vihoillisen kuljeet kaikki. Kokoa huomioni luoksesi;
anna unehuttaani maalliset kaikki; anna minun heti himoin ihanat kuvat
sydämestäni kaikki karkoittaa ja niitä kammoa! Rientäös minulle avuksi.
Sinä ijankaikkinen totuus, ett'ei mikään turhuus saako minua horjumaan!
Tullos, Sinä taivaallinen sulo, niin kaikki saastaisuus kasvoisi edestä
pakenee!
6. Anna, anna minulle anteeksi armollisesti, niin usein, kuin
rukoillessani suvatsen minkään muun kuin Sinun mieleeni nousta! Sillä
minä tunnustan, ajatusteni useasti olevan ajelulla. En useinkaan ole
siinä saapuvilla, missä ruumiini on, vaan siellä, mihin mieleni minun
vie. Mikä luontoani suosittelee, taikka totutulle tavalleni kelpaa, se
on nopsa mieleeni joukahtamaan.
7. Oi, kuinka sentähden on tosi, mitä Sinä, ijäinen totuus, sanonut
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Uusi suomalainen lukemisto - 08
  • Parts
  • Uusi suomalainen lukemisto - 01
    Total number of words is 3418
    Total number of unique words is 1955
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 02
    Total number of words is 3530
    Total number of unique words is 1977
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 03
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 2064
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 04
    Total number of words is 3722
    Total number of unique words is 1962
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.5 of words are in the 5000 most common words
    37.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 05
    Total number of words is 3472
    Total number of unique words is 2105
    20.5 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 06
    Total number of words is 3474
    Total number of unique words is 2008
    18.9 of words are in the 2000 most common words
    26.7 of words are in the 5000 most common words
    31.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 07
    Total number of words is 3463
    Total number of unique words is 2039
    20.0 of words are in the 2000 most common words
    29.7 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 08
    Total number of words is 3514
    Total number of unique words is 1995
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 09
    Total number of words is 3464
    Total number of unique words is 1947
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    30.0 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 10
    Total number of words is 3589
    Total number of unique words is 1862
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 11
    Total number of words is 3491
    Total number of unique words is 2022
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 12
    Total number of words is 3583
    Total number of unique words is 2076
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    27.1 of words are in the 5000 most common words
    32.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 13
    Total number of words is 3474
    Total number of unique words is 2039
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 14
    Total number of words is 3718
    Total number of unique words is 1634
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 15
    Total number of words is 2985
    Total number of unique words is 1873
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    32.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 16
    Total number of words is 3174
    Total number of unique words is 2066
    18.1 of words are in the 2000 most common words
    25.0 of words are in the 5000 most common words
    29.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Uusi suomalainen lukemisto - 17
    Total number of words is 1224
    Total number of unique words is 606
    15.9 of words are in the 2000 most common words
    24.3 of words are in the 5000 most common words
    29.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.