Uudempia Uloswalituita Satuja - 5

_Oppi_. Ei kaikki kulta kuin kijltää. Kaunis kakku päältä nähden, ehk
on alta akanainen. Ulkonainen ystäwällisyys ja näytetty suloisuus ei
kauwwas ulotu, waikka se ajaxi taita pettää muita, ja wälistä hänen
itensähin.


80 Satu.
Yxi Mettä-Sika ja Kettu.

Koska yxi Mettä-Sika hioi hampaitaan yhtä puuta wasten, käwi yxi Kettu
sijtä siwu ja sanoi: ystäwän mitäs tällä luulet? empä minä näe yhtään
syytä sinulla sijhen? Sika wastais: tosin minä sen teen sen wuoxi, niin
muodon kuin se on hiljan hioa miekkaa, kuin minun päälleni karataan ja
minun täytyy tapella ja wastata itsiäni.
_Oppi_. Rauhan aikana on paras pitää waransa. Suomalainen Sananlasku
sanoo: Wasta aika Hijren haukotella kuin on puoli Kissan kidassa.


81 Satu.
Yxi Kettu ja Jänes.

Kettu ja Jänes jouduit kerran suureen rijtaan toinen toisensa kansa
sijtä, kumpi heistä parahitten taisi auttaa itsiänsä edes täsä
waarallisesa mailmasa. Kuin minua tawoitetaan ja jälistä ajetaan, sano
Jänis, taidan minä kaunijsti jättää koirat jaloillani ja päästä heistä.
Luuletkos sinä, sano Kettu, minun halwemmaxi? minä olen wietellyt
monta heistä minun juonillani ja wiekkaudellani, usiamman, kuin sinä
juoxullasi.
_Oppi_. Wijsaus ja taito ylitse woittaa sitä enemmän woiman, kuin
ihminen on parempi ja etuisampi järjettömiä luondokappaleita.


82 Satu.
Yxi näsäwijsi Koiran juoninen, ja yxi Philosophi eli Maallinen Wijsas.

Yxi wissi ajattomasti toimellinen ja ymmärtämätöin hywäin seurain
kumppali (joutilas juoxian) tahtoi kerran etsiä yhtä Philosophia. Hän
löysi hänen yxinänsä hänen tutkistelemuxisaan ja sywisä ajatuxisaan,
ja rupeis ihmettelemään, kuinga hän taisi niin kestää, ollaxeen ilman
seuraa ja kansakäymistä. Se oppinut mies saatti häntä peräti toisijn
ajatuxijn, sanoen: minun Herrani, te exytte kokonansa: sillä aina
sijhen saakka, kuin te sisälle astuja, olin minä sangen hywäsä seurasa.
_Oppi_. Hywät ajatuxet ja hywät kirjat owat ymmärtäwäisille paras,
iloisin ja huwittawaisin seura.


83 Satu.
Yxi nuori Tuomari.

Menneellä sadalla oli yxi ijältänsi nuori, mutta wijsas, taitawa
ja oikia Tuomari, joka aina osais niin oikein tuomita, ettei hän
esimiehiltään saanut ikään jälki tekoja ja nuhteita: häneltä kysyttijn
sijs kerran, kuinga hän taisi ja ymmärsi niin oikein tuomita, joka
kuitengin oli niin nuori. Hän wastais: waikka minä olen nuori, niin
olen minä lukenut wanhoja kirjoja --
_Oppi_. Ei harmaa pää aina ole epäilemätöin tunnusmerkki taitawuteen:
ei ikä sijtä kunniallinen ole, että hän kauwwan elää, ja hänellä on
monda wuotta: waan toimi ihmisten seasa owat oikiat harmaat karwat;
ja wirhitöin elämä on oikia wanha ikä. Wijsaud. kirj. 4: 8, 9. ja yxi
Suomalainen sananlasku sanoo: Ei wierywän kiwen päällä sammalia kaswaa.


84 Satu.
Yxi kirjoihinsa kijnnitetty Philosophi.

Saxan maalla oli menneellä sadalla yxi kirjoja suuresti ja ylön
ahneesti rakastawa Philophi, Buddeus nimeldä, joka istu yhtäpäätä
kirjainsa yli ja luki wiriästi. Kerran hänen lukeisaan tapahtui se
onnetomuus, että walkia pääsi irralle hänen talosaan, ja liekki löi
jo ympäri sen huoneen seiniä ja nurkkia josa hän istu ja luki. Hänen
palweliansa tuli sisälle kammarijn ja huusi, Herra, walkia on irralla:
mutta hän wastais lijkumatoinna: sano waimolleni, sillä sinä tiedät,
etten minä ole koskaan huolinut huoneen hallituxen asioista.
_Oppi_. Aikansa kutahin, sano pässi, kuin päätä leikattijn. Nauru
hywälle, nauru pahalle. Suomal. sananlasku.


85 Satu.
Yxi Susi Lammas-nahas.

Yxi wanha satu sanoo, että yxi Susi kerran kääri ittensä
Lammas-nahkohin, ja sai sen pugun alla somaan tilan, että ison ajan
raadella nijtä wiattomia Lammas raukkoja; mutta paimen aistaitsi sen
wihdon, tuli Suden kimppuhun käsixi, sai hänen kijnni, ja hijrtti hänen
ylös, Lammas-nahkoneen päiwineen, korkiaan hirsipuuhun, muille pelwoxi
ja waroituxexi. Paimenen naaburit eli krannit (likimmäiset) teit kohta
sijtä suuren menon ja ihmeen, ja kysyit häneltä, mitä hän ajatteli
sillä, että hän oli hirttänyt Lampaansa? Noh, sano hän, ei se ole muuta
kuin Lampaan-nahka, joka on peittona ollu sydämmelle koiruudelle ja
konnuudella yhellä suella, joka peitti ja kätki ittensä sen alle.
_Oppi_. Ulkokullaisuus ei ole muu kuin sen pahan hengen skyyti
hewoinen; yxi kälmi rehellisyyden Jumalan pelwon (Religionin) alla.
Ihmisiä ei pidä katseldaman, arwattaman, ja duomittaman heidän näkönsä,
waatettensa ja ihanan muotonsa jälkeen, waan heidän elämänsä ja
töidensä perästä jokapäiwäisesä elämäsä. Matth. 7: v. 15, 16-20.


86 Satu.
Yxi Sonni ja Pässi (Jäärä).

Oli kerran yxi suuri puskia Jäärä, joka woitti kaikki wertaisensa ja
ylpeili (suurendeli) niin hänen suurten urhollisten töittensä yli, että
hän luuli, ettei kengään kestäis hänelle; sentähden hän nyt yllytti
ja härsytti yhen Sonnin sotaan kansaan. Ne tulit toistaan wastaan,
ja ensimmäises puskemises, makais Jäärä puoli kuollunna tanterella;
mutta kuin hän jälle wähä wirkois, sanoi hän ittexeen: tämä se seurais
minun ylpeydestäni ja hulluudestani, kuin minä ulos rossasin minulleni
wihollisen, jonka luonto on tehnyt minun yli mannixeni.
_Oppi_. Kuin ihmiset tahtowat härsyttää semmoisia, jotka woimasa
ja wäkewyydesä owat heitä paremmat, nijn ei se ole nijn paljon
urhollisuus, joss ei enemmän tyhmä ylpeys, jonga he saa kallijsti maxaa.


87 Satu.
Yxi Lammas joka rijteli Paimenensa kansa.

Koska yhtä Lammasta kerittiin, niin pahaxui se suuresti, ettei Paimen
tyty hänen maitoonsa, waan myös otti hänen willansa, sijtä suuttui
Paimen, ja otti kohta yhden sen karihtan ja tappoi. No, nyt, sano
Lammas, sinä luulet tehneesi sen pahimman kuins tiesit. Ei, wastais
Paimen, minä taidan, paitsi tätä, myös taittaa sinun niskas, joss man
niin tahdon, ja heittää sinun tahallani koirille eli susille. Ei Lammas
sitten enämpi hijskunut sanaakaan, pelwosta, että joutua pahemmin ulos.
_Oppi_. Kuin ihmiset ei tahdo helpoilla, keweillä ja hywillä
suosittelemisillä, tuta kohtuutta ja oikeutta, nijn täytywät he
kowempia ja pahempia nähdä.


88 Satu.
Yxi Talonpoika ja Kili (Pukin eli Wuohen-poika).

Yxi warallinen Talonpoika, joka oli joutunut pitkälliseen rijtaan ja
oikeuden käymiseen, etsi usein yhtä hywää ystäwätä, ja niinkuin se
näwyi, sukulaistaan, joka oli hywin Lajin oppinut: tämän tygö tuli hän
usein, ajatuxesa saadaxensa häneltä neuwoa asiasansa: mutta se Lajin
oppinut, eli Adwokati, oli aina niin työltä estetty, että Talonpoika
aina käskettijn tulla toisti eli toinen kerta. Ukko otti sijs kerran
kansaan yhen hywin kaswatetun Wuohen-pojan; ja kuin Adwokaatin käsi
Skrijfwari sai sen kuulla, että Kili (Wuohi) määky owella; laski
hän kohta miehen sisälle, ja wei hänen Herransa tygö; joka kohta
selitti hänen asiansa, piti hänen puoltansa, ja teki yhtä haawaa kaxi
hywää toimitusta; nimittäin että mies sais suuhunsa, ja Kili wietijn
nawettahan, ja nijn Talonpoika meni tiehensä.
_Oppi_. Raha ja antimet owat paras matka passi yli koko mailman; ja ei
mingään kanssa olla nijn liki sukua ja ystäwyydes, kuin rahan kautta.


89 Satu.
Yö-Rastas ja Haukka.

Koska yxi Yö-Rastas istu ja wiserti yhes metsistös, tuli yxi syöläs
Haukka, ja lykkäisi hänen oxalta, josa hän istui. Yö-Rastas rukka pyysi
wastata itsiään, ja sanoi ettei hänen pikkarainen rungonsa paljon ruaxi
kelwannut, ja että isompia lintuja löytyis mettäsä. Se on tosi, sano
Haukka, mutta luulekkos, että minä lasken yhen pienen linnun joka jo on
minun kynsisäni, yhen suuremman tähen, joka ei ole minulla? salli sijs,
sano Yö-Rastas, pelastaa minun henkeni yhellä suloisella weisulla. Ei
luonnan, wastais Haukka, minun wattani on jotain wailla, waan ei minun
korwani tarwihte mitään.
_Oppi_. Paree yxi pyy piwosa, kuin kaxi mettäsä eli puun oxalla.


90 Satu.
Yxi Sääski ja Mehiläinen.

Yxi Sääski joka wilusta ja näljästä tankistunut oli liki puoli
kuolluxisa, antoi itsensä yhtenä kolkkona aamuhetkenä yhen Mehiläis
pesän eli pölhön tygö, ja rukoili almuja ja apua: hän tarjoisi myös
ittensä ynnä, ruan ja kamarin edestä opettamaan mettiäs seurusta
weisus, spelisä ja musijkisä. Yxi Mettiäinen wastais kaikkein puolesta
suurella siweydellä, ja pyysi, ettei hän pahaxuis sitä: sillä, sanoi
hän, me ylöskaswatamma meidän lapsemme sijnä elatuxen keinosa ja
käsityösä, kuin me itte taidamme, että he tulisit kelwollisixi,
tulewina aikona elättämään ittensä heidän oman wireydensä ja työn
tekewäisyydensä kautta.
_Oppi_. Laiskat kerjäläiset, jotka taitawat, mutt' ei tahdo työtä
tehdä, ei mahda millään oikeudella odottaa ja waatia almuja: ja
tapahtuu heille tämä wiheljäisyys, ettei he lapsuudesta ei ole saaneet
oppia mitään soweliasta työtä, jolla he ittensä taitaisit kunnialla
elättää.


91 Satu.
Yxi Morsian, joka wei walkian kansaan miehensä taloon.

Yheltä siwolliselta mieheltä, joka nykyisin oli nainut kysyttiin
kerran, mitä se mahtais merkitä, että hänen Morsiamensa palawilla
kynttilöillä johdatettiin isänsä huoneesta miehensä taloon? se on kewiä
ymmärtää, wastais mies, minä olen pelastanut minun appeni yhestä walkia
kekäleestä, pannaxeni oman huoneeni ilmi tuleen.
_Oppi_. Yxi toruwa waimo sytyttää kaikki, mihenkä hän ikään sattuu.


92 Satu.
Yxi Kukko ja Kettu.

Yxi Kettu sai kerran nähdä kuinka yxi Kukko istu ja kukersi Kanainsa
kansa yhellä orrella. Mixi sinä niin istut, minun ystäwäni, sanoi
Kettu? mitä sinä teet niin korkialla yhellä orrella? sinun toimituxes
ja askarees pitäis oleman maan päällä, ja minä luulisin, että yxi Kukko
tuulesa eli korkialla on pois oikiasta elostaan. Mutta kukaties, ett'
sinä ole kuullu niitä uusia sanomia, jotka on juuri päälle luotettawat:
yxi yhteinen rauha on päätetty kaikkein eläwäin luondokappalten
wälillä; ja ei yxikään saa hengen ja jäsenten rikkomisen haastolla,
salaa eli julkisesti tehdä toiselleen wahingota.
Se on se ihanin, suloisin ja paras sanoma, kuin minä ikänänsä olen
kuullut, wastais Kukko; ja siinä samasa ojjensi hän kaulansa, ikänäns
kuin katsomaan ulos pitkin tietä. Mitä sinä kurkistelet, kysyi Kettu?
ei muuta, sanoi Kukko, kuin kaxi isoa jahti-koiraa tuolla kauwempana,
jotka tuota tietä juoxewat täyttä rawia, että kieli rippuu ulos
kurkusta, ja niin hilpiästi ja nopiasti, kuin he suingin ennättäwät.
Joss se niin on, sanoi Kettu, niin minä luulen se on paras, että
minä kijruhdan pois. Mixi niin, kysyi Kukko? se yhteinen rauha mahta
suojella sinua. Jaa, sanoi Kettu, sen se tosin säätä; mutta joss ne
pahat koirat ei ole wielä kuullehet sitä ulos kuulutettawan, niin
taitawat he yhtä hywin repiä minun turkkini palaisixi ja säpäleixi. Ja
niin juoxi hän pois.
_Oppi_. Kettuja ketuilla pyytään; ja yxi wiekas käsitetään hänen omisa
ulos lasketuisa werkoisansa.


93 Satu.
Yxi Skräätäri ja hänen Waimonsa.

Kerran ylös tuli yxi ilkiä riita yhden Skräätärin ja hänen Waimonsa
wälillä. Waimo, joka ylönkatsoi miehensä käsityötä haukkui häntä
saxi-krawuxi, saxi leikkajaxi -- ja niin edespäin. Josta mies suuttui,
ja antoi hänelle hywän korwapuustin, mutta siitä tuli Waimo wiele sitä
häpemättömämmäxi. Ja koska ei se auttanut, niin hän wei hänen yhteen
wesi lammeen, ja upotti Waimonsa weteen kurkkua eli leukoja myöden;
mutta niinkauwan kuin hän taisi kieltänsä lijkuuttaa, niin ei muuta
kuulunut hänen suustansa, kuin sama haukkuma-nimi ja monta muuta
häwäistystä. No, no, wain niin ajatteli hän, minä hawaitsen, ettei
muuta wälikappaletta ole, tyystyttä ja ääneti olemaan saadaxeni tätä
ämmää, waan että hänen suunsa pitää tukittaman; ja niin pisti hän hänen
sywemmä weteen päätään myöden; ja kuin ei hän nyt weden alla tainnut
enää haukkua häntä saxi-krawuxi, niin nosti hän kätensä ylös weden
alta päänsä päälle, ja leikkais kahdella sormella niinkuin saxilla, ja
hijjoi kynsiään.
Koska nyt Mies sen näki, jätti hän kaiken parannuxen toiwon hänestä, ja
sanoi: se pitää kuitengin oleman leikattu.
_Oppi_. Kuin yxi ynsiä waimo ei saa tahtoansa edes; nijn on kieli ja
wiha, ne wijmmeiset jotka hän jättäis.


94 Satu.
Yxi wanha Mies ja yxi Aasi.

Yxi wanha Mies ja yxi wähänen poika ajoit edellänsä yhtä Aasia,
markkinoille, siellä myydäxeen häntä. Eikö sinulla ole enempi mieltä,
sanoi yxi äjjä joka tiellä tuli wastaan, kuin että sinä ja sinun
poikasi käyttä liasa ja sawesa jalkasin, ja annatte Aasin käydä
irralla joutilasna? sitten pani Mies poikansa Aasin selkään, ja käwi
itte jalan. Sitten kohtais heitä yxi toinen, ja sanoi pojalle: sinä
laiska-koira! pitääkö sinun ratastaman, ja annat isäs käydä jalan? sen
jälkeen ajo isä poikansa juhdan seljästä, ja istu itte satulaan. Se
kolmas tuli, ja sanoi: sinä wanha laiska lomppi istut itte hywästi, ja
waadit sitä waiwasta lastas juoxemaan jälissäs kuin koiran. Isä otti
sitten poikansa ylös ja antoi hänen istua takanaan tarakas. Sitten
tuli se neljäs, joka kyysyi, joss Aasi oli hänen omansa eli ei? se on
minun, wastais äjjä. Ei se niin näytä ulos wastais se toinen, kuin
sinä niin waiwaat ja rasitat häntä. Kuingas minun sijs pitää elämän
ja menettelemän itsiäni, sanoi äjjä ittexeen? sillä minua nauretaan,
pilkataan ja nuhdellaan, tahi Aasi käy joutilasna, eli jos jompi
kumpi meistä rattahin oli, eli joss me molemmin ratastamma; ja niin
hän wihdoin otti köyden eli nuoran palan, ja sitoi Aasin kaikki neljä
jalkaa kiinni, pisti yhen korennon wäliin, ja niin seljällään kannoit
molemmin olka päillään Aasin torille. Sille irwisti ja nauroi jälle
joka ihminen joka tämän kamalan asian näki; niin että äjjä suuresti
suuttununna, ajoi ja lykkäis Aasin wirtaan ja meni jälle itte kotia.
Tämä kunniallinen Mies aikoi olla ja tehdä kaikille mielixi, ja
mukautta kaikkein pään jälkeen, mutta hänellä oli se kowa onni,
ettei joutua kenellekkään mielixi ja otollisexi, mistais myös wielä
päällisexi Aasinsa.
_Oppi_. Se joka ei pane maata, ennen kuin koko mailma sijhen tytyy, se
saa wissijn kipiän pään walwomisesta ja nukkumattomuudesta.


95 Satu.
Yxi Christitty ja yxi Pakana.

Yxi Christitty ja yxi Pakana jotka olit wanhat tutut waelsit yhes,
ja puhut paljon keskensä sijtä oikiasta opista: ja koska he tulit
Italiaan, niin antoi se Christitty sille pakanalliselle Towerilleen
sen neuwon, että hän edes kerran tahtois tulla kirkkoon, messuun, ja
sitten sanoa hänelle ajatuxensa. Pakana teki niin ja tuli kirkkoon;
josa hän näki kuinga itte Jumalan palwelluxen alla kukkarolla
käytiin, jota sohittiin ihmisten silmiin ja nenän alle ja kerättiin
eli kerjättiin rahaa kokoon; ja kuinka hetken päästä, Unilukkari
pitkällä ruoko-sauwalla käwi nyhkien ja pistäin, lyöden ja näppien
ihmisiä päähän; ja kuinga kaikesta tästä hartaus hämmendyi joka kyllä
muutoingin näky olewan horroxisa. Häneltä kysyttiin, mitä hän luuli
kirkon menosta. Hywin kyllä, sanoi hän, kuin ei siellä rahaa ihmisiltä
lipolla uloswaadittais ja heitä seipäillä sohittais, joka ei tapahdu
meidän maalla.
_Oppi_. Pakanatkin näkewät ja pahaxuwat närkästyjen pahoja tapoja --;
ja mixei sijs nijtä poispanna? nijnkuin pahentawaisia?


96 Satu.
Yhestä, joka oli rahansa ja waatteensa hukuttanut pelisä.

Yxi huirittelia, joka oli tuhlannut rahansa pois pelisä, seisoi ja
purskui yhen owen wieres yhes wiinakellaris, sen alla kuin hän ajatteli
mitä hänelle oli tapahtuwa. Yxi hänen tutuistaan tuli hänen tygönsä
ja kysy, minkä tähden hän niin päiwitteli ja walitti? ei mingään
tähden, tyhjän tähen, wastais hän. Kuingas sinä siis niin parut, itket
ja walitat, kysyi se toinen, kuin ei sinulla ole mitään, jongas yli
itkisit? juuri sentähden ettei minulla ole mitään. Hänen ystäwänsä
luuli ettei hänellä ollu yhtään syytä murehtia; ja hän itte tahto tietä
antaa, että hän päiwitteli, ettei hänellä mitään ollut.
_Oppi_. Waroituxet owat nijn opettawaiset, kuin ikään manauxet.


97 Satu.
Yxi Kettu ja Kissa.

Kerran ylös tuli yxi kysymys yhen Ketun ja yhen Kissan wälillä, kumpi
heistä taisi tehdä ne suurimmat konstit mailmasa, joss hätä niin
pakkoais ja waatis. Mitä minun tulee, sano Kettu, niin minulla on
koko pussi täynnä konstia ja juonia, nauttiaxeni tarwitesa. Samalla
tuli koko joukko jahti-koiria täyttä kynttä juosten, silloin Kissa
kiipeis puuhun, ja näki sieltä kuinga se waiwanen Kettu rewittiin ja
raadeltiin. Kissa sanoi silloin ittexeen: Se wissi konsti kuin minä
olen oppinut, on paljoa parempi, kuin sata tietämätöintä.
_Oppi_. Ei kawaluus kauwwas auta: se yxinkertanen luonto ei ole
jättänyt ketään ilman warustusta.


98 Satu.
Kaxi matka-kumppalia (Toweria) Erinkaltaisesta mielestä.

Kaxi miestä juuri erilaisesta mielestä olit kerran yhdesä matkasa.
Yxi niistä käweli werkalleen maahan kallistetulla päällä täynnänsä ja
alas painettu tuhannelta murhelliselta ja surulliselta ajatuxelta, ja
huusi yhtä päätä, ak! woi! kuinka minun pitää saaman elatuxeni? se
toinen waelsi matkansa lystillä ja iloisella mielellä ja jätti ittensä
edeskatsomisen ja onnen käsiin. Minun ystäwäni, sano se murehtiwa,
kuingas taidat olla niin iloisella ja tytywäisellä mielellä? niin tosin
kuin minä olen yxi syntinen, tahtoo minun sydämmeni pakahtua ja haljeta
murskaxi siitä pelwosta kuin minulla on elämäni ylöspidon puutoxesta.
Tule, tule pois! wastais se toinen, käyköön kuinka tahansa, minä olen
ottanut wissin päätöxen ja minulla on kaiken alla yxi tytywäinen ja
iloinen mieli. Minkä päätöxen? kysy se surewa. Jaa, sen päätöxen,
wastais se toinen, että tehdä kaikki mitä minä woin, ja muutoin kaiken
alla uskoa itseni taiwan (Jumalan ) wapaaseen tahtoon ja hywään
suosioon.
Mutta sano se tytymätöin, paitsi tätä olen minä tuntenut monta niin
rohkiata kuin sinäkin, jotka wihdoin owat uskalluxesaan ja toiwosaan
tulleet petetyxi; ja niin se wiheljäinen mies lyöttäysi muihin
monenlaisiin murehisiin ja epäilewäisiin ajatuxiin sixi kuin hän
wihdoin ulos puhkeis seuraawaiseen kysymyxeen: entä joss minä tulisin
sokiaxi? sitten käyskendeli hän hywän matkan hänen kumppalinsa edellä
umpi silmisä (kiinni painetuilla, lukituilla silmillä) koetellaxeen
kuinka se käwis laatuun, joss sen kaltainen onnettomuus hänta tapais.
Sillä wälillä hänen reissu-towerinsa, joka käwi hänen jälissään, löysi
yhden rahakukkaron tiellä; joka tapaus näytti ja todisti kuinka tosi
hänen oppinsa oli, nimittäin, että meidän pitää uskaltaman meitämme
edeskatsomisen (Jumalan) huostaan ja haltuun: sitä wastaan se toinen
ei saanut osaa löydykkästä, hywin ansaituxi rangaistuxexi epäilyxensä
tähden; sillä kukkaro olis ollut hänen joss ei hän itte olis menetellyt
itsiänsä niin, ettei hän saanut sitä nähdä.
_Oppi_. Se joka itsensä uskoo edeskatsomiselle (se on, Jumalalle) hän
on wissi yhdestä ystäwästä hädän aikana; kuin, sitä wastaan yxi surewa
epäillys Jumalan hywyydestä, saattaa yhen ihmisen sijhen mahottomaxi,
ja tekee hänen ennen aikaansa onnettomaxi, pelwosta että tulla
sellaisexi toisti (ajan päälle).


99 Satu.
Yxi Patus-Suutari (kenkäin-paikaaja) ja yxi Räntmästari.

Oli kerran yxi ilonen Patus-Suutari, joka tytywäisellä mielellä eli
kaikki päiwänsä, ja huwitti itsiänsä, trallaamisella, weisulla ja
leikkipuheilla. Mutta ei niin hywin ollut hänen kranninsa kansa,
waikka hänellä oli rahat ja Ränttikammari hallusa; sillä huonesaan ei
hän tainnut weisata eikä laulaa, eikä saanut lewollista unta: mutta
kuin hän huomeneltain sai wähä unta eli meni horroxihin, herätti se
ilonen ja lystinen Suutari hänen ylös usiammasti kuin sata kertaa --.
Ak! kuinga usein hän kyllä tuhannen kertaa salaa toiwotti, että unta
saataisiin osta markkinoilla, niinkuin muuta kauppa kalua, ruokaa eli
juomaa! -- koska hän nyt näillä ajatuxilla waiwais itsiänsä, joukahti
se hänen ajatuxeensa, lähettää sen weisaawan Suutarin perään. -- Tule
rakas kranni, sanoi hän, sinä elät kuin yxi Printsi: kuingas paljon
taidat wuodesa ansata hantwärkilläs? (käsityölläs) sit en tiedä,
hywin uskottu Herra, wastais Suutari; sillä en minä kirjaan ylös
pane minun sisälle tulojani, waan kuin minulla on leipä käestä niin
suuhun, ja minä niin laitan, että minun rätinkini käy tasan wuoden
lopulla, niin minä wähän ja ei ikään sure huomisesta päiwästä. Se
on hywin, sanoi Ränttimästari, mutta joss sinä tiedät, paljonkos
päiwäsä taidat ansaita, niin on se kewiä laskea mitäs wuodesa saat.
Ei se ole mahdollinen tietä, sanoi Suutari, sisälle tuloni owat
epätasaiset; sillä meillä on niin paljon pyhä-päiwiä, juhlia ja uutten
pyhäin muisto-päiwiä (arki-pyhiä) jotka saattawat yhelle köyhälle
handtwärkarille paljon estettä saadaxensa elää työstänsä. Tästä
rehellisestä ja konstittomasta puheesta piti Ränttimästari paljon, ja
pitkitti puheensa hänen kansaan.
yt minun ystäwäni, sinä olet tullut minun huoneeseeni, niinkuin
Suutari, mutta mitäs siitä luulisit, joss sinä jällensä tääldä ulos
lähdet niinkuin Keisari? ja siinä samasa laski hän hänen käsiinsä yhen
raha-kukkaron josa oli sata Tukaatia. Mene nyt tiehesi, sano hän. Tämän
minä skänkkään (kenkään, lahjotan) sinulle. Elä sen kanssa parahitten
kuins taidat.
Suutari meni pois kullan kansa, ja luuletteli ittensä niin rikkaaxi,
kuin hänellä olis ollut kaikki Peerun kulta-wuoret, jotka langeisit
hänen helmaansa. Niin pian kuin hän pääsi kotia, pani hän lukun taga
kukkaronsa, ja ynnä Tukaatien kansa kätki ja salpais kaikki hänen
elämänsä ilon ja huwituxen yhteen lippaasehen.
Siitä ajasta kuin hän oli tullut niin suuren tawaran haltiaxi, niin
ei enää ollut iloista weisua, eikä lewollista nukkumista hänen
huoneesansa; -- ei yxi kissa saanu liikkua hänen lakasansa (kokisa)
ettei hän kohta päiwitellyt, ja huunnut että warkaat on saapuilla; ja
hänen majansa oli niin täytetty ja lewottomaxi saatettu murheelta,
kateelta, ja pelwolta, että hänen elämänsä oli hänelle tullut raskaaxi
takaxi ja kuormaaxi.
Hän mäni sentähden jongun ajan perästä Ränttimästarin tygö, ja sanoi
hänelle: Rakas Herra! joss teillä on kansakärsiwällisyyttä yhden
onnettoman kansa, niin sallikaa ja suokaa, että minä jällensä saan
weisata ja nukkua, ja ottakkaa jälle pois teidän sata Tukaatinna, sadan
tuhannen kiitoxen kansa päällisexi.
_Oppi_. Se köyhä mies, jolla oli ainoastansa leipä kädestä suuhun, eli
aikansa tytywäisnä, ja iloisna, ilman pelwota warkailta, yhteisiltä
eikä erityisiltä; mutta sijnä huoneesa kusa rahaa löytyy, on aina
pelko, ja se on aina nijnkuin hukasa.


100 Satu.
Yxi Yrttitarhan Haltia ja Multa-myyri.

Yxi Trägåålsmestari löysi kerran Myyrin trägoolisaan, ja silloin
ylöstuli kysymys tahikka hänen piti tappaman hänen, eli hengis
säylyttämän. Myyri sanoi, että hän on yxi työmiehistä yrttitarhasa,
joka kaiwoi ja käänsi hänen tarhasaan ilman palkkataa. Hän huusi myös
sen päälle, että se olis armotoin asia, kuolettaa yhtä eläintä, jolla
on niin hieno karwa ja monta muuta kaunista etua. Olkoonpa niin, sanoi
yrttitarhan Haltia, mutt' en minä annaa pettää itsiäni kauniilta
sanoilta. Se on tosi, sinulla ei ole mitään käändämisestäs; mutta
ystäwän, kukas on tinkonut ja toimittanut sinua tähän työhön? luuletkos
että minulla sijtä on hywää, että minun tainani ja istukkaani ylös
mullistetaan juurinensa? ja mikähän sinulla on työnä muu, kuins ettäs
täytät oman watsas, ja et jätä minulle mitään ruaxi?
_Oppi_. Moni tekee jongun palwelluxen, mutta itte tähtensä.


101 Satu.
Yxi Waimo, Kissa ja Hijret.

Yxi hywä huonettansa edeskatsowa Waimo, joka aikoi juustojaan warjella
Hijriltä, ajatteli niin estää wahingoon, että hän pani ja asetti Kissan
justojen wahdixi. Kissa jälkeen eli Akan anomuxen ja päälle tarkoituxen
niin muodon että hän warjeli juustot Hijrten kalwamisesta; mutta koska
hän Hijret häwitti, söi hän myös suuhunsa justot, joita hän piti
wahdata.
_Oppi_. Se on parempi, että muutamat wähät Rotat kalwawat ja jyrsiwät
meidän yhteistä wapauttamme, kuin että antaa isoille Kissoille luwan,
Rottain ulos häwittämisen warjon alla, kokonansa kukistaa wapautta ja
julman tyrranneuden ylös raketa.


102 Satu.
Neuwon pitoa yhen Kaupungin warustamisesta.

Kaikellaiset Konstimestarit kuttuttiin kerran neuwon pitoon, kuinka yxi
warustus (Fästninki muuri) parahitten taittaisiin pantaa yhen Kaupungin
ympäri. Yxi Murmestari sanoi, että se piti tehtämän kiwestä, yxi pyki
(Pykimestari) uskoi, että hirret olisit sata kertaa paremmat; ja sitä
likin tuli yxi Karwari edes, ja sanoi: Hywät Herrat, te mahdatta sanoa
mitikään tahansa, niin ei mikään seiso paremmin wettä ja ilmaa wastaan,
koko mailmasa, kuin nahka ja wuodat.
_Oppi_. Ittekukin rakastaa ja luule omansa parahimmaxi.


103 Satu.
Yxi Sonni ja Hyttynen.

Yxi Hydet, joka oli istunut Sonnin sarwille, rukoile sijwollisimmasti
häneltä anteexi, että hän teki hänelle sen waiwan; mutta etten minä
mahda kauwwemmin waiwata sinua, niin minä tahdon kohta männä pojjes.
Älä aiwoas sillä särje, wastais Sonni; sillä se on minulle yhtä kaikki
joss sinä pysyt sijnä eli menet pois. En minä hoxannut, koskas sijhen
istuit; enkä minä paljon murehdi, joss sinä mänet tiehes.
_Oppi_. Tämän pienen Itikan korkia luulo ittestään, kuwaa meille yhden
mielen-laadun, jonga me tapaamme joka päiwä mailmasa ymmärtämättömäin
seasa, jotka aina tahtowat näkyä suuremmalta, kuin he itte työsä owat.


104 Satu.
Yxi Koira ja hänen Isäntänsä.

Oli kerran yxi oiwallinen ja kelwos kartano Koira, joka yö aina
murisi ja haukku kaikkia ihmisiä ilman eroitusta, jotka niin
likeltä siwu kuljit että hän kuuli wähimmänkään risauxen heistä.
Hänen isäntänsä otti hänen kerran kurituxensa ala, ja toru häntä
senkaltaisen murisimisen, ulwomisen ja haukkumisen yli jokaitsen yli
ilman eroitusta, jotka lähestyit taloa. Mixi on sinulla kuono, joss
ei sitä warten, että wainollas eroittaa yhden warkaan kunniallisesta
ihmisestä? minä sanon sinulle kerran kaikkein edestä, ettet sinä
tästedes enää ollenkaan awaa suutas. Armollinen Herra, wastais Koira,
se tapahtuu sijtä kijwaudesta kuin minulla on teidän palwelluxesanne;
ja koska se nyt niin on tapahtunut, niin toiwotan minä, ettei minulla
olis muuta edes wastausta kuin että minä olen haukkunut ja nostanut
metelin wäärällä ajalla. -- Te taidatte luulla, ettei muita warkaita
olekkaan, kuin ne joita laki duomitse hirsi- ja kaaki-puuhun, eli jotka
lyhyen ajan sisällä tulewat pankkorotaxi. -- Te erehyttä sijnä joss
te tahdotta duomita ihmisiä heidän waatettensa, pukunsa, kaswoinsa,
kattantonsa, ja ulkonaisen näkönsä jälkeen; -- mutta joss minä saan
kerran wainon heistä, niin minä tahdon sanoa teille, kutka ja minkä
kaltaiset ne aina sydämmestä ilman että tarwita wiedä heitä oikeuteen.
Tee sinä se, sano isäntä, joss sinä rookat tuta yhen walapattoisen,
yhen wäärän mitan pitäjän, omantunnottoman Adwokaatin, yhen pettäjän,
yhen ryöwärin, yhen ahneen, yhen Tuomarin joka ottaa lahjoja, ja muita
sellaisia pahanelkisiä, niin hywä Koirani, haukku ulos warkaita,
ja älä säästä. Antakaa anteexi, wastais Koira, entä joss se olis
palowijnan-Fiskaali eli Adwokaati, eli muitten pahain, esimerkixi
huorain edeswastaaja; eli huliwiliä hengellisestä eli maallisesta
säädystä; eli joku, joka myypi ja ostaapi oikeutta; yxi sopimatoin
wihamies ystäwyyden warjon alla; eli yxi kauniisti peitetty ulko
kullattu; ja sanalla sanoin: olkoon kuka ikään tahtonsa; niin ei yhen,
waan tuhannen kerran minä ilmij annan, että minä haukun oikein.
_Oppi_. Ei Koira tyhjeä hauku, loppa korwa lopsuttele. Ei se honkihin
horise. Ei Koira luuta wingahda ehkä kohta lyötäisijn. Suomal.
Sananlask.


105 Satu.
Yxi Aasi joka kanto yhtä kuwaa.

Koska yxi Aasi yhes processionis (eli julkises kansan kokouxes )
kanto yhtä Kuwaa, langeisit ihmiset jotka wastaan tulit joka paikas
polwillehen. Se tyhmä ja hopero luondokappale luuli ainian, että se oli
yxi kunnioittaminen, joka hänelle tapahdui, sixi kuin yxi kuiskutti