Uudempia Uloswalituita Satuja - 4

se käwis minun alimmaisteni kans, jos minä muuttaisin heidän walda
miehiänsä.
_Oppi_. Yhellä Sadulla taitaan wälistä paljon toimitettaa ja
waikutettaa.


55 Satu.
Yhden yxinkertaisen Akan rukous.

Yxi Akka joka istu juuri Wouwin penkin kohdalla kirkosa, kuultijn aina
rukoilewan ja toiwottawan: eläköön meidän Woudi kauwwan Ah! -- antakoon
hänelle pitkää ikää; mutta kuolkoon meidän Kirkkoherra pian! tämä oli
Akan alituinen toiwotus, jonkatähen Wouti hänen kerran kutsu puheelleen
ja kysyi, mixi sinä minulle pitkää ikää rukoilet, ja Pappis soisit pian
kuolewan? Akka wastais: Ennen teitä armollinen Herra, oli meillä jotain
kowa wouti, ja teisä me saimma kowemman, mutta minä pelkään, että joss
te kuoletta, nijn wielä kowempi ja kiukkaampi tulee sian: mutta mitä
Pappijn tulee, nijn meillä oli hywä, ennen tätä, ja joss hän kuolis,
taitas wielä parempi pantaa sialle.
_Oppi_. Ota Oppi edellisestä Sadusta.


56 Satu.
Yxi Akka joka itki Lehmäänsä.

Kerran tapahtu se kowa onni yhelle Akalle, että hänen paras lypsy
Lehmänsä wajois wetelään suohon, ja kuoli sinne; josta Akka tahto
kokonaan tulla hoperoxi, itki yöt ja päiwät ja ääneensä lollotti ja
walitti: woi minun Tuorikkini, ei se enää ammoen tule minua wastaan
kuin minä huhoilen, ei Tuorikin ääni enää luikailee mettäs, ei sitä
enää kaju wastaa kankahilla. Tätä teki se hopero Akka ja wielä
kirkossain itki katkerasti, kuin Kirkkoherra messusi; ja sitä hän teki
monta aikaa, nijn että häneltä wijmmein Pappi kysy, mixi sinä itket
kuin minä messuan -- Akka wastais: kuin minä kuulen teidän äänennä --
Ak! -- nijn minä muistan minun Tuorikkini -- woi kuinga se oli --
_Oppi_. On hulluja kylwämätäkkin.


57 Satu.
Yxi Rotta (hijri) joka asui Ruoka-arkusa.

Yxi Rotta joka oli elänyt ja ylöskaswanut yhdesä ruoka-arkusa, ja joka
kaiken elinkautensa oli elännyt sillä mitä emäntä sinne oli pannut,
rookasi kerran sieltä langeta (pudota) ulos yheltä arkun syrjältä; ja
kuin hän juoxenteli ja kuljeskeli sinne ja tänne, että jälle päästä
arkkuun, sopeus, että hän löysi yhden juuri makian herkku palan. Ei hän
nijn pian ollut sitä maistanut, ennen kuin hän rupeis uloshuutamaan,
woi mikä narri ja tolwana minä koko pitkän ajan oon ollut, jok' oon
luullut, ettei mualla koko mailmasa olisikkaan onni ollut löyttäwä,
wain ainoastansa hänen arkusaan.
_Oppi_. Yxi tytywäinen mieli ja hywä omatunto taita tehdä yhden ihmisen
onnellisexi, misä ikänänsä hän on. Ei pankolla kaswaneet jo koti
laattian rikoilla ylöskaswatetut tiedä muuta kuin ylpeillä likansa yli.
Mutt on sitä mailmata muuallain, ja woi kuinga lawia mailma on, sano
Akka kuin sohi ja koetteli keppillään pirtin aakkunnasta ulos.


58 Satu.
Yxi Pääskynen ja Lukki (Hämähäkki).

Yxi Lukki joka otti waarin Pääskyisen kärwästen-pyytämisestä, päätti
kohta tehdä walmixi yhen werkon-pyytääxensä Pääskyisiä; sillä hän
katseli Pääskysen lennon kärwästen peräs, kuin yhden esteen hänen
luwallisesa omasa elatus keinosansa. Mutta tämä lintu mursi ittensä
ilman waiwaa läpi sen uloskehrätyn sijman ja lensi pois koko werkon
kansa. Nyt wasta minä hawaitsen sano Lukki, että lintujen pyytö ei ole
minun työni; ja nijn hän käänsi ittensä takasin entiseen keinoonsa,
nimittäin kutoman werkkoja kärpäisille ja sääskille.
_Oppi_. Yxi wijsas ei ajjo mitään, ennen kuin hän wälikappaleita
uloswalitsee aikomiseensa ja päälle tarkoituxeensa.


59 Satu.
Yxi Mies ja Joki.

Yxi Maan-mies joka aiko yhden Joen eli wirran poikki, mittais sen
sywyyden usiammas paikas, saadaxensa tietä, mistä kohdasta hän olis
tainnut kahlata sen yli; ja itte mittamisensa ja koettelemisensa alla,
hän sen astaitsi, että se oli sywin sijnä josa wesi juoxi hiljaxeen,
mutta sitä wastoin matalin kusa niwa paika oli, ja josa wesi enimmän
pauhais ja kuohu.
_Oppi_. Yxi waiti olewa, hiljanen ja sisällänsä pitäwä wiha-mies on
waarallisempi, kuin yxi joka menoaa.


60 Satu.
Yxi Kettu ja waimowäen Kokous (Pito).

Yxi Kettu, joka kerran yön-seutuna waelsi yhen kylän läpi, hawahti
siellä warpahaisia pidettäwän, eli Pirtti-waimon pidot, josa wieraat
otit hywäxensä yhen hywin hankitun Kana-sopan (liemen). Ak! sano hän:
Eikö tämä ole mailma kumma? yxi wiheljäinen wiatoin Kettu raukka, saa
näpisti kurkistaa sisälle Kana-huoneseen, hakeaxeen sitä ainoastaan,
jolla hän henkensä elättäis, ennen kuin te kohta koiranne husutatte
päälle.
Mutta kuitengin te taidatta istua täällä ja ylönpaldisesti rawita
watsanne kalleilla ruilla teidän kanoistanne ja kukoistanne, paitsi
muita, teidän herkkujanne. Mitäs sinä näsäwijsi repo puhut! huusi yxi
wanha Akka? minä saan sen sulle sanoa että me syömme omia kanojamme;
mutta mitä sinä syöt, sen sinä warastat.
_Oppi_. Löytyy nijn hywin häweljäitä ihmisiä, kuin luondokappaleitakin;
ja nijn kuttuttu saalis, (rappaaminen) saa wälistä nijn kaunijn nimen,
kuin omistawa oikeus.


61 Satu.
Puitten Suoruudesta ja wääryydestä.

Yhesä paikasa kerran istutettijn ja kylwettijn puita jotka tosin
kaswoit kaikki kaunihixi, suorixi ja hirsixi kelwollisixi, paitsi yxi
lyhyt rapamänty, joka jäi wääräxi ja kantturaisexi, ja näytty kamalalta
ulos. Tämän mettän isäntä tahto raketa yhtä huonetta, ja lähetti
sentähden kirwes miehensä ulos tätä metsistötä hakkaamaan ja kaatamaan,
ja hakkamaan jokainnan puun, kuin suingin kelpais johonkuun huoneen
rakennuxexi. He teit käskyä jälkeen; ja silloin se wäärä ruma puu yxin
seisomaan.
_Oppi_. Kowan kuuluisat koreudet, owat harwoin onnelliset.


62 Satu.
Yxi Talonpoika joka köyhty kunniasa.

Liki Upsalota asui menneellä sadalla yxi äweriäs ja rikas Talonpoika
jonga tykönä kulki usein sangen paljon suuria Herroja, joita hän
kaikella kunnialla wastaan otti ja ittensä nijn kulutti, että hän
kokonansa köyhtyi; ja nijnkuin köyhydesä ihmiset usein etsiwät wääriä
wälikappaleita edestulemiseensa; nijn myös tämä mies menetteli
itsensä, ja tuli kälmixi eli kolmen markan miehexi; ja koska hänellä
ei ollut kunniata, nijn ei myös enä kengään tullut hänen tygönsä,
ja nijn sai hän olla hywäsä rauhasa: teki työtä maansa päällä, oli
wiriä ja uuttera, ja jälle muutaman wuoden sisällä rikastui ja tuli
warallisexi ja wahwaxi taloxi. Hän rakensi myös nyt uuden kaxi
wooninkisen pygningin, nijn että hänen talonsa ja kartanonsa loista
kauwas kunnahalta maan tielle: sijtä waelsi nyt muutamana kesänä itse
Kuningas siwu, ja nähdesään nijn kaunijn talon, kysyi, kuka siellä
asuis? hänelle wastattijn: siellä asu yxi kolmen markan mies, ei sen
tykönä nyt tähän aikaan ole kukaan käynyt. Kuningas sanoi: Me tahdomme
mennä sinne ja katsomaan sitä taloa; se mies taita olla ymmärtäwäinen
mies, joka on nuoon kaunijn kartanon rakentanut. Kuningas tarjois
tälle miehelle kunnian jälle; jonga edestä alimmaisuudesa kijtti,
mutta kielteli wastaan ottaa; sillä hän sanoi: Teidän Majestetinnä:
nijnkauwwan kuin minulla oli kunnia ennengin, nijn wieraita kulki
paljon luonani ja minä köyhdyin, jota minä pahon waroin eli pelkään
tästäin edes. Mutta nyt nijnkauwwan kuin minä olen ollut kolmen markan
mies, eli kunniata, olen minä saanut rauhasa asua ja olen rikastunut.
_Oppi_. Lijkanainen kunnia, on puolexi häpiätä ja häwiöxi. Usein
saadaan ruoka ja juomaa -- etc. maantien warrilla, ilman mitään
annettaa, waiwa nähdä. Ja wielä nöyrästi kumarta, ja ikänänsä kuin
kijttää sen armon edestä että meitä on kulutettu ja köyhdytetty.


63 Satu.
Nälkä-kurki ja Jouhten kuollo-hetkellään.

Yxi Nälkä-kurki oli lässä eli saapuilla, kuin yxi Jouhten weisais sen
tawallisen wijmmeisen laulunsa, ja antoi hänelle tietä, kuinka se oli
wastoin luontoa, että weisata nijn sopimattomalla ajalla; ja tahtoi
tietä, mikä hänellä oli syy sijhen. Sijhen on minulla oikia syy,
wastais Joutten: minä pääsen ja astun nyt yhteen tilaan, josa minä
tästedes olen wapa ansoista, nuoleista ja luoeista ja näljästä; mixen
minä sijs olisi iloinen senkaltaisen wapahduxen yli.
_Oppi_. Kuolema on se wijmmeinen hywästi jättäminen kaikista nijstä
rasituxista, waiwoista ja waaroista, kuin tätä elämätä seuraa.


64 Satu.
Yxi Leski-waimo lohduttamatoin.

Oli yxi nuori waimo, joka murheesta miehensä sairauden tähden olis pian
ennen aikojaan saattanut kuoleman ittelleen; mutta hänen hywä isänsä
teki kaikki mitä hän ikänänsä tiesi, saattaaxensa häntä tyystytetyxi;
Rakas lapsi, sano hän, me olemma kaikki kuolewaiset: ole rohkia, minun
tyttäreni; anna sen wijmmeisen pahan tulla, minulla on parempi mies
sinulle warasa, kuin tämän olet mistanut. Ah! minun isäni, sano hän,
mixi nimitättä te toista miestä? Tee olisia nijn kernaasti saattaneet
pistä puukon minuun: ei, ei, minä en tahdo kaikkena elinkautenani enää
ajatella toisen miehen päälle.
Ei kauwwan sen jälkeen kuoli hänen sairas miehensä, ja silloin hän
tahto juuri pakahtua sydämmen murheesta, tuli likimäärin nöyräpäisexi,
löi rinnoillensa, ulos repi hiuxiaan, että joka mies luuli hänen
tulleexi kokonaan hulluxi. Mutta kuin hän sai wähä päänsä ympäri
ajatella, pyhki hän pois kyynneleet, nosti ylös silmänsa ja huusi:
tapahtukoon Herran tahto; ja meni sitten isänsä tygö ja sanoi: Rakas
isäni! Entäs se toinen mies, josta te mainihtia, onko se kaukana?
_Oppi_. Satu antaa tietä, että Leskein kyynnelet taitan kewiästi
pois pyhittää, ja ettei se ole peräti mahdotoin, että hengis pitää
Leski-waimoja miehen kuoleman jälkeen, ja kuinga mahdollinen se on,
kaiken maahan panias murheen jälkeen, lohdutta häntä sillä huwituxella
kuin hänellä on olewa toisen yljän sylisä ja käsi-warsisa.


65 Satu.
Yhden Leski-waimon naimisen halusta.

Yxi Leski-waimo sano kerran hywäsä uskalluxesa, hänen Nepaalleen:
minä olen pian peräti hukas, kuin ei minulla ole ja minä saa, yhtä
siiwollista ja raitista miestä, joka minun huoneen hallitustani katsoo
ja holhoo; ja täsä asiasa minä tahdon kaikkein ennemmin neuwwotella
sinun kansas, nijnkuin minun uskollisimman ystäwäni kansa. Joss sinä
tahdot täsä asiasa palwella minua, nijn älä suingaan unohda pois tätä
parasta asian haaraa: minä olen nijn sijsti waimo, että minä oikein
kyöläyxellä ajattelen makauxesta awio-wuoteesa. Minä palwelen sinua
mielelläni, wastaisi hän Nepaansa, ja nyt minä tiedän sinun mieles ja
ajatuxes: mutta se taita olla työläs löytäxeni sellaista miestä, jolla
olis kaikki nämät omaisuudet. Ja sillä sanalla meni se hywä akka pois,
mutta päiwällä sen jälkeen tuli hän jälle Lesken tygö, että hän oli
löynnyt yhden miehen joka oli juuri hänen mieltään myöden. Minä olen
sinulle uloskatsonut ja uloswalinnut yhden miehen joka on uuttera ja
toimellinen, ja joka juurta jaxain ymmärtä kaikki tarpeelliset työt;
mutta nijn totta kuin minä elän, niin en minä tainnut löytä, kaikkein
näitten hywäin omaisuutten alla, yhtään joka olis tainnut estää sinun
kyöläystäs, jostas puhuit. Se ej tee mitään asiaan, wastais Leski, minä
wihaan heikkoutta, mutta en minä taida hyljätä hywää awua.
_Oppi_. Waimo-wäki owat kaikki yhen kallaisesta luonnosta, ja enin osa
heistä yhenkaltaisesta mielestä; ja yxi waimo tuntee omisa suonisaan
mitä toisen walta suoni tykyttää, ja taita wähällä waiwalla tulkita ja
tietä toisen illweistä ja puolesta sanasta mitä hän on wailla.


66 Satu.
Hijret ja Tammi puu.

Hijret luit sen aiwan waiwaloisexi, että yhtä päätä kijwetä ylös
Tammeen, joka suupalan tähden, kuin heidän piti saamaan ruaxi
wattaansa, niin että he kerran päätit, hampaillansa poikki sa haamaan
ja järsimään puuta, ja niin antaa Tammen terhot maahan pudota yhtä
haawaa; mutta muutamat heistä olit taitawammat kuin toiset, ja yxi
wanha hywin kokenut Rotta käski heidän perään ajatella mitä he tekewät;
sillä sanoi hän, joss me nyt turmelemme ja häwitämmä meidän elättäjämme
(ammamme) kuka meitä sitten tästäedes elättääpi?
_Oppi_. Että päättää jotain ilman perään- ja edellä ajatusta on yxi
ylpiä hulluus; mitä yhestä asiasta seuraa, on se ensimmäinen josta aina
esinnä on waari ottaminen.


67 Satu.
Karhu ja Mettiäiset.

Yxi Karhu suuttu kerran niin kiwasti yhden Mettiäisen pistoxesta, että
hän juoxi kuin wimmattu Mettiäisten pesälle, ja käänsi ylön alasin eli
mullisti kaikki ne mesi-kannut, kuin hän siellä löysi. Tämä ylellisyys
ja wäkiwalta saatti kaikki Mettiäiset ulos lentämään, jotka kaikin
rupeisit häntä pistelemään: ja wasta jälistä päin tuli hän ymmärtämään,
kuinga se olis ollut parempi ylönkatsoa yhen wähän wastuxen, kuin wetää
päällensä monen tuhannen päälle karkauxen, yhden wähän hyödyttäwän
mielen liikutuxen ja pikaisuuden kautta.
_Oppi_. Parempi on antaa yhden kelwottoman Rietan, kostamata antaa
pilkata ittiänsä, kuin yllyttä ja härsyttää koko joukon häpemättömiä
konnia päällensä.


68 Satu.
Yxi Jalopeura ja Rotta.

Yxi Jalopeura oli joutunut langeta ja sisälle kietoua metsä-miesten
juoniin ja pauloin, ja huusi yhtä Rotta joka meni siitä siwu, että hän
tahtois olla niin hywä ja auttaa häntä werkosta, wakuutuxella, ettei
hän koskaan tahdo unhottaa sitä hänelle osotettua hywä työtä. Rotta
järsi ja puuri langan poikki; ja kuin hän niin oli auttanut Jalopeuran
irralle, anoi hän häneldä saadaxeen sen tytärtä waimoxeen waiwastaan.
Jalopeura oli ylön jalo, että hän olis kieltänyt hänelle jotain:
mutta se pahin oli, että juuri kuin se uusi puoliso piti astuman
morsian-wuoteesehen, niin hän huomahtemata rookais jalallaan astua
sulhasen päälle ja rusensi hänen kuoliaxi.
_Oppi_. Täsä näytetään kuinga wäkewä yhden hywän luontoisen
kijtollisuus on; ja yhden järjettömän rakkauden hulluus, nijn myös
se wiheljäisyys, kuin seuraa nijtä naimisia, kuin tapahtuu nijtten
persoonain wälillä, jotka owat erinkaltaiset ja ei wertaiset.


69 Satu.
Yxi Talonpoika, joka rupeis Sotamiehexi ja sitten Kauppamiehexi.

Woi kuinka suuresa orjuudesa ja wiheljäisyydesä minä elän huusi kerran,
yxi Herran kartanon työsä wäsynyt ja tuskaunut Talonpoika; sillä minun
täytyy kuluttaa kaikki minun päiwäni ojimisella, kyntämisellä, sonnan
wedolla ja kylwämisellä, ja en minä kuitenkaan wihdoin tule muuxi kuin
minä olen. Minä pysyn aina tämmöissä. Sotawäesä kuitengin päästään
kunniaan, ja yxi ainoa onnen tapaus taitaa yhden miehen saatta ikuiseen
kunniaan ja arwoon. Totisesti minun pitää parata tilani, toimitta
ittelleni hewosen ja sota aseet, ja koetteleman minun onniani sodasa.
Hän meni sijs pois, täytti aikomuxensa, ja odotti sitte että joku
sodan-tappelus olis tapahtunut; mutta kuin hän rupeis ajattelemaan,
että hän siellä kukaties mistais kätensä ja jalkansa, päätti hän
jälle mennä takasin kotia. Kuin hän niin käweli jongun ajan raskasna
Riddarin ajatuxilla sai hän toisen uuden joukahduxen päähänsä. Minä
taitaisin, ajatteli hän, tehdä paljoa suuremman onnen, joss minä
rupean Kauppamiehexi. Tämä ei niin pian hänen mieleensä joukahtanut,
ja sytyttänyt halua sijhen, ennen kuin hän toimitti ittellensä aluxen,
wuokkrais sen, ja meni merelle woiton ja tappion päälle. Nyt hän jo
rakensi ajusaan linnoja ilmahan, ja luuletteli ittiään, että hänellä jo
oli molemmat Indiat arkuisansa, ennen kuin hän oli hywin laskenut ulos
koti-rannalta. Mutta meidän kauppamies sai pian katua kauppojaan.
Yxi wäkewä myrsky tuli joka wei hänen aluxensa karille ja hieta
riweleille, josa kauppamies, alus kalu ja kaikki tyynni onnettoman
haaxi-rikon kautta hukuit ja pois tulit.
_Oppi_. Huikendelewaisuus ja ympärinsä häälywä mieli on enimmitten
meille ihmisille wahingollinen.


70 Satu.
Yxi Joki (Wirta) ja Lähde.

Kerran ylös tuli yxi rijta yhden Joen ja yhden Lähteen wälillä, sijtä,
kuka heistä olis etuisampi ja parempi toistaan. Joki ylpeili paljon
wetensä ja kalainsa yli kuin hänellä oli; ja kehu kuinga hän paljon
wettä wiepi mereen, purjehtiwaisten hywäxi; ja että hänen rannoilleen
monet kaupungit, kylät ja huoneet raketaan, ja että hän sekä ihmisille,
että eläimille paljon hyödytystä ja iloa matkaan saattaa. Wielä
sanoi Wirta, sitä wastaan niin Lähteellä on pimiä juoxu maan kamaran
alahitte; se maka niinkuin peitetty lewän alla, ja niinkuin warkahin
tulee edes päiwän walkeuteen, ikään kuin hän häpiäisi näyttämään
päätänsä. Tämän ylpiän ja kowan häwäistyxen otti Lähde niin pahon ylös,
ja pahaxui niin suuresti sitä, että hän mietti kostoa, ja tukki kaikki
pienet ojat ja weden juoxut, ja niin esti weden walumisen Jokeen,
niin että Joen juopa wähän ajan sisällä kuiwi ja kurehtu niin että
kalat kuolit ja mätänit mudasa, hywin ansaituxi rangaistuxexi Joelle,
joka oli ittestään kerskannut ja ittelleen tygö lukenut sitä kuin,
alkulähteelle tuli josta hän sai kaiken sen siunauxen kuin hän nautti.
_Oppi_. Se joka ittiänsä kerskaa jongun edun tähden, hän häwäise sitä,
joka on ensimmäinen alku ja lähde sijhen.


71 Satu.
Yxi Pahan elkinän pahan tekiä, ja Kilka.

Yxi kuuluisa pahan tekiä, joka oli tehnyt monta hirmuista paha työtä,
ja joka kerta sen tähden saanut wihtoja ja rangaistuxen; meni wihdoin
ystäwyyden liittoon Kilkan kansa, että hän hänen pelastais ja auttais
niistä waiwoista, joihin hän oli joutuwa tästäin edes. Tämä hänen
liitto-weljensä auttoi häntä kistusta, arrestista ja fankeudesta yhen
kerran toisen perään, aiwan monasti; ja joka kerta kuin hän pahain
retkeinsä tähden tuli kiini otetuxi, niin hän pyysi Kilkaa auttamaan
itsiänsä. Mutta wijmmein kuin hän waiteli häntä awuxehen, tuli Kilka
hänen tygönsä, olallaan kantain ison läjän wanhoja kenkirajoja, ja
antoi hänen selkiästi tietä hänen ajatuxensa. Minun ystäwäni, sanoi
hän, en minä kestä kauwemmin senkaltaista juoxua sinun tähtes, ja en
taida sinua enää useimmin auttaa. Minä olen kyllä jo kauwwan juossut
sinun palwelluxesas, niin että minä olen kaikki hajalle kuluttanut
nämät kengät, ja et sinä ole minulle antanut hopi äyriäkään, ostaaxeni
ittelleni uusia; sentähden ett mahda pahaxua, joss minä nyt annan sinun
istua täällä pelastamata.
_Oppi_. Perkele auttaa omiaan ajaxi, mutta kuin parahitten tarwitaan,
nijn hän jättää ne waaraan.


72 Satu.
Yxi wanha Akka ja Kilka.

Kilka pahaxui kerran sangen suuresti, ettei hän kolmen ajastajan
sisälle saanut yhtä parikuntaa torumaan, riitelemään ja suuttumaan
wälinsä, waikka hän monella juonellaan oli sitä ajatellut. Hän menee
sentähden pois, ja rookaa tiellä yhden wanhan Maalina nimeisen Akan,
Pirjetän tyttären, ja juttele hänelle koko asiansa ja aikomisensa. Akka
sano, mitäs annat, niin minä heidän saan kolmes päiwäs riitaisexi:
Kilka lupaa yhden uuden kenkä parin. Akka meni, puhutteli ensin
waimoa, ja sanoi, sinä olet tosin rakastanut miestäs, mutta wielä
rakkaammaxi sinä tulet, joss sinä nyt hänen päätään tappaisa (etsiesä)
leikkaat ne 3 karwaa jotka on hänen leukansa alla kurkku torwen päällä
joita et sinä ole ennen tainnut hawata. Miehelle meni hän ja sanoi
toisin: nyt kuin waimos tästedes päätäs ettij, niin se leikkaa kurkus
poikki. Akka joka oli molemmat willinnyt, saatti tämän parikunnan
ensimmäises tilas riitaisexi, sillä kuin waimo tawallisuuden jälkeen
miehensä päätä täiteli, ja rupeis ensin, Akkan neuwon jälkeen niitä
kolmea karwaa leuwan alta leikkamaan, niin mies luuli, että hän nyt
leikkaa hänen kurkunsa, josta hän pillastui suuttu ja wihastui ja löi
waimoaan; ja murhat tulit, josta sekä piru että Akka ihastuit, ja
Akka woitti wetonsa; niin että Kilkan täyty hänelle tuoda sen luwatun
uuden kenkä-parin. Mutta koska Kilka näki Akan -- niin ei hän tohtinut
lähellekkän tulla -- waan tuolta -- kaukaa, pitkän rijuwwun eli tangon
nenästä tarjos Akalle kenkä parin --. Jota Akka ihmetteli -- mutta
Kilka sano: sinä olet Malina pahempi minua, niin että minä pelkään
sinua, engä tiedä mitäs konstia taitaisit kukaties minullekkin tehdä.
Joka sinun Malina tietää ja tuntee ei se sinua osta.
[Tämä Satu pahasta Maalinasta ja Kilkan kenkä parista ei ole tämän
päiwänen, waan se mahtaa olla hywin wanha; koska se todella,
nijnkuin minä itte olen nähnyt, löytän Hattulan kiwi-kirkon katon
alla seinuxella näin maalattuna kuin sadusa kuullan. Tämä Hattulan
kiwi-kirkko Hämeen maasa on rakettu v. 1250 nijstä tijleistä, kuin jäi
Häämeen linnasta, Päjjänteen rannalle; Herrenäsin niemelle; ja on nijn
muodon wanhempi Stukkhulmin Kaupunkia.]


73 Satu.
Yxi Mies joka petti Kilkan.

Oli ennen ollut yxi Porwari joka teki Kilkan kans sen liiton, että hän
laittais hänelle sen onnen, että kaikki hänen kräämänsä ja rihkamansa
wähän ajan sisällä tulis myydyxi, ja joss se tapahtuu, niin hän tahto
olla hänen palweliansa. Tämä tapahtu, ja kaikki kalu tuli myydyxi. Mies
tuli murheellisexi ja lupaus päiwä lähestyi. Sen hawaitsi yxi Akka
Maalina, kysy mieheltä, mikä sinun puuttuu ja mitäs murehdit? Mies
ei tahtonut ensin sanoa tätä syytä suruunsa; mutta wihdoin ilmoitti
kaikki. Maalina wastais ei ole wielä hätää, teetä nyt yxi klasi kaappi,
ja pane minä sinne istumaan, ja kuin Kilka tulee ja kysyy joko kaikki
on myyty, niin sano: wielä minulla on täällä kaapisa wähä myymätä.
Kilka tuli määrättynä päiwänä ja kysyy mieheltä, joss hän nyt kontrahin
jälkeen on kaikki myynyt ja näyttää klasi kaapin ja sanoi, siellä on
wielä myymätä. Koska Kilkaa sen näki ja awais kaapin, josa Maalina
oli niin hän sormellaan kokotti ja wiheltäin sanoi: Jaa, jaa Maalina,
sinäkös siellä olet, jaa, jaa Maalina joka sinun tuntee ei se sinua
osta; ja nijn meni kijrusti pois ja jätti miehen rauhaan.


74 Satu.
Yxi Pohjatoin Säkki.

Yxi mies oli Kilkan kans tehnyt sen lijton, että kuin hän wain saa
yhen säkin täyden rahaa, niin hän saa hänen, mies otti säkin lainaan
pappilasta, ja leikkais pohjan pois, teki rejjän kirkon holwijn eli
lakeen ja sito säkin suun siihen awoinna. Kilka kanta rahaa, hengen
jälkeen, niin ettei hän wihdon tiedä, neuwoa mistä hän enemmin sais
hopia rahaa, ja kysyy wihdoin mieheltä, mikä sun säkkisäs on, kosk ei
se jo täydy (sillä säkki oli pohjatoin ja juoxit kirkkoon, joka kyllä
weti ja ei täytynyt) ongo se oma säkkis waan kenengä? mixei se jo
täydy? mies wastais, ei minä olen sen lainannut Pappilasta -- ja so,
sen säkin minä tunnen, sano Kilka suutuxisa, ja mene päätänsä wääntäin
tiehensä, pahaxuen että hän oli niin paljon Rikstaaltereita kantanut
pohjattomaan säkkijn, ja häpiällä tapannut wetonsa.


75 Satu.
Yxi leikkinen-mjes ja yxi Raha-Ahnes.

Oli yxi leikkinen ja lystinen mies joka kerran Paawi kunnasa tahtoi
koetella yhden Ahneen Pispan andeliaisuutta. Hän meni hänen tygönsä
uuden wuoden päiwänä, toiwottamaan hänelle yhtä hywää uutta wuotta ja
anoi häneltä kymmenen Tukaatia kullasa uuden wuoden lahjaxi. Oletko
sinä willisä, wastais Pispa, pidätkö sinä minun niin tyhmänä ihmisnä?
luuletko sinä, että minulla olis niin wähä mieltä, että minä ulos
jakasin niin paljon rahaa yhden suuri kijtoxen edestä? korkiasti
kunnioitettawa Herra, sano se koirus, joss se on paljon anottu, niin
olkoon ainoastansa yxi Riikin tallari niin minä tahdon sengin lahjan
edestä kiittää; mutta ei Pispa tahtonut senkään lahjan kansa ulos.
Se leikkinen mies sanoi sitten, että hän tytyy kupari äyriinkin,
mutta se tuli kansa kieltyxi häneltä. Koska nyt sijs se koirus näki,
ettei täsä ollut yhtään rahan saalista, sanoi hän Pispalle: Teidän
korkiasti kunnioitettawaisuudenna, tahtois sijs olla niin hywä ja
antaa minulle siunauxensa: aiwan mielelläni, kernaasti wastais Pispa:
Lankia polwillesi, niin sinun pitää saaman sen saman; ei korkiasti
kunnioitettawa Herra, sanoi se toinen, nyt en minä tahdo otta teidän
siunaustanna; sillä joss te olisia pitäneet teidän siunauxenna yhden
puoli äyrin weroisna, niin että te ikään olisi sitäkään minulle
tahtoneet tärkiästi jakaa.
_Oppi kolmesta edellisestä Sadusta_.
Ahneus on kaiken pahuuden juuri, ja pahin kuin se nijtten hengellisten
luona löytyy. Se saatta wirkamiehen wihattawaxi; se jälle saattaa wiran
ylönkatseseen; ja wiran ylön katse saattaa sen hyödyttömäxi nijtten
tykönä joilla sijtä pitäis oleman hywää eli hyödytystä.[1]


76 Satu.[2]
Yxi Pappi ja muutamat päärynät.

[1] ja [2] Nämät molemmat edellisit sadut owat ennen tätä trykätyt
Westeråsis w. 1767. joiden päälle kirjoitus on: Allehanda Sedolärande
Fabler til nöjsamma tidsfördrif, med Censur eller Imprimatur af N. von
Oelreich.
Yxi hywäin päiwäin Pappi, joka oli kuttuttu puolipäiwälliselle häihin,
rookais tiellä koko joukon päärynöitä. Miehellä oli kyllä halu
tehdäxeen niistä hywän eineen; mutta kuin hän mietti niitä herkkuja
kuin hänelle häisä oli epäilemätä hankittuna, ylön katsoi hän päärynät,
polki ja tallais niitä ja meni matkaansa. Wähä kauwemma kulkeisaan,
tuli häneen eteensä yxi wirta, jonga poikki hänen piti, mutta sijnä oli
niin paljon wettä, ettei hän päässyt sen poikki, ja täyty niin palata
takasin yhtä hywänä kuin hän tuli, ja tehdä ittellensä atrian niistä
samoista pääryynöistä, kuin hän ennen oli ylön katsonut ja polkenut.
_Oppi_. Nälkä on paras suola ja kryydi ruasa. Ja yxi wanha Suomalainen
Sananlasku sanoo: Sijhen kaalin kuins nyt syljet, sijtäs wielä syöt.


77 Satu.
Yhestä Waimosta joka tahto kuolla sairaan miehensä edestä (siasa).

Yxi Waimo parka tahtoi tulla miltei ikään pois järjeltä ja taidolta,
pelwosta, että hänen piti mistata miehensä. Se hywä mies oli sairas,
ja ei kattottu muuta kuin kuolemaan; ja ei mikään muu tainnut häntä
kuolemasta pelastaa, kuin joss kuolema ottais waimon hänen siaansa.
Waimo huusi ja kuhtui kuolemata niin kauwan, sixi kuin hän wihdoin tuli
hänen tygönsä hirmuisesa muodosa. Waimo nijjas, kyykisti ja kumarteli
hänen edesään sangen sywästi, ja sanoi: Armollisin Herra! älkään
erehtykö ja wäärin ottako, sillä se persona jota te etsittä, hän makaa
tuolla sängysä.
_Oppi_. Se on tawallinen, että moni sanoo, hän tahtoo kuolla ystäwäinsä
edestä; mutta kuin se tulis sen päälle nijn nähtäisin, että se oli
turha ja löyhä puhet.


78 Satu.
Yhen Aasin toiwotusta.

Yxi Aasi toiwotti kylmällä talwella lämmintä ilmaa (suwea) ja suun
täyden ruohoja purraxeen, yhen kylmän tallin ja kuiwan mehuttoman
olki kuwun siaan. Aikanansa tuli se suloinen suwi sää ja tuores ruoho
kaswoi; mutta sen kansa seurais myös paljon wetoa ja työtä, että Aasi
wähän ajan sisällä niin kyllästyi ja suuttu kewäimehen, kuin hän
ennen oli talwehen kylläynyt. Hän rupeis sitten toiwottamaan keseä;
mutta nijstä wedoista ja ajoista, kuin seuraa elon aikan, oli hän
nyt pahemmin ulos tullut, kuin kewäillä: ja luuli hän, että wasta
syxyllä hänen paremmin käwis käteen; mutta silloin rasitettiin hän
wielä enemmän puun hedelmäin, poltto-puitten ja muun talwen waran
kantamisella ja wetämisellä enemmän kuin ennen. Wihdoin kuin hän oli
lakkaamattoman työn alla wäsyttänyt ittensä koko wuoden ympärijnsä,
niin oli hänen wijmmeinen toiwotuxensa jälle talwen päälle. Niin muodon
hänen täyty päättää ja lopetta hänen walitus wirtensä, sijtä kuin hän
alotti.
_Oppi_. Yhen huikendelewaisen ihmisen elämä on yxi alinomainen waihedus
turhista toiwotuxista ja kelwottomasta epätytymättömyydestä. Yxi
huikendelewa mieli ei ikään taida tulla rauhoitetuxi; ei se ikään
löydä yhtään aikaa, joka on paitsi waiwaa. Yhdes wanhas sananlaskus se
kuuluu: Pahalla sialla on paljon wikoja, muunamaa kylmä, muuna kärsä
kipiä.


79 Satu.
Kissa ja muutamat Hijret.

Koska iso joukko Hijriä kurkistit rejjistään ylös, kattoaxensa ruokaa,
äkkäisit he yhden kissan hyllyllä, joka makais niin hiljaa, ja näytti
niin hiljaiselta ja siewältä, niinkuin ei hengeä eikä hengitystä
olisi ollut hänesä. Hywin niin, sano yxi Hijristä, se mahta olla yxi
luondokappale hywästä luonnosta, sen minä takaan; sen me taidamme lukea
ja nähdä hänen ulkonaisesta kahtannostaan, ja on minulla niin suuri
halu, kuin joskus jollain, että tulla ystäwäxi sen kansa. Niin kuin hän
sano, niin hän teki, mutta niin pian kuin se siwiä Mirri ulottu häneen
teräwillä kynsillään, sai hän oppia tietä, ettei kaunijt kaswot aina
ulosmerkitse ja tietä anna mielen laatua.