Uudempia Uloswalituita Satuja - 2

on ikään kyllä, ennen kuin hän saa kaikki, joka kuitengin on mahdotoin.
Sentähden pitä meidän laskeman wissit raja määrät meidän halujemme
ja pyyndöjemme eteen, ja tytymän sijhen tarpeellisen kuin meillä on,
ettemme mistais ja käsistämmä kadottais, sitä kuin meillä on.


12 Satu.
Yhestä Lääkäristä ja Sairaasta.

Kuinga te woitta, minun Herrani? sano yxi Tohtari, Sairaalleen? minulla
on ollut, wastais, hän ylönpaldinen hikoileminen. Ja so, sano Lääkäri,
se on sangen hywä merkki. Jongun ajan perästä tuli Tohtari jällen
sinne ja kysyi hänen ruumijnsa tilaa. Ack! walitti se Sairas, nyt
juuri tuosa paikas oli minulla wilu ja wäristys. Se on kaikki hywä, ja
tosin se paras kuin me ikänänsä saatomme toiwottaa, sanoi Lääkäri; se
on merkki yhteen erinomaisesti wäkewään luontoon. Kuin hän kolmannen
kerran etsei eli oppei häntä, ylös kertoi hän saman kysymyxen; se
wuoteen omanen wastais: minä oon yli koko ruumijn pöhöttynyt, nijnkuin
minulla olis wesi tauti. Tämä on se paras tunnusmerkki kaikista, sanoi
Tohtari, ja sillä samaa meni hän pois tiehensä. Näpisti oli hän ulos
lähtenyt, ennen kuin yxi sen potiwan ystäwistä tuli sinne, ja kysyi
samoin, kuingas woit? nijn hywin, sano se Sairas, ettän kaikkein hywäin
merkkein alla taidan kohta tuos paikas kuolla.
_Oppi_. Että kuollo-wuoteella ketään kaunistella, on se suurin petos.


13 Satu.
Yxi Poika ja hänen Äitinsä.

Yxi Skoulu-Poika toi kerran kotia Äitillensä yhden kirjan, jonga
hän oli warastanut koulu-kumppaleiltansa. Hän oli pehmiä, että hän
olis nuhdellut häntä sijtä, ja ylöskehoitti nijn hänen pehmeydellään
häntä usiampijn warkauxijn. Koska hän nyt tuli wanhemmaxi tahtoi hän
tätä käsityötä kallijmmis asiois harjoittaa, sixi kuin hän wihdoin
tuli kijnni otetuxi, ja piti kärsiä hywin ansaitun rangaistuxensa.
Hänen Äitinsä seurais häntä sitten ulos hirsipuun-lassille, josa hän
käskyläisiltä sai luwan puhua muutaman sanan Äitinsä kansa. Sen päälle
hän sowitti suunsa hänen korwaansa, ja kuin hän oli kuiskuttelewansa
hänelle jotain korwaan, puraisi sen kokonansa pois.
Tämän ilkiän ja ihmisen luontoa hirwittäwän työn tähden, kauhistui
wielä jokainen sitä enämmin häneen. Mutta hän sanoi sille liki
seisowalle kansalle: minun ystäwäni! te näettä minusa yhden esimerkin
sekä synnistä ja sen rangaistuxesta:
Mutta tämä minun Äiteni on se, joka on minun tähän saattanut; sillä
jos hän olisi kaunijsti witsoilla hosunut minua sijtä kirjasta, jonga
minä lapsuudesa warastin, nijn en minä olisi miehuudeni ijäsä tarwinnut
kuolla hirsipuusa.
_Oppi_. Meidän ylöskaswatuxesamme tulemma me, taikka hywin eli pahoin
ylöskaswatetuxi, ja waikutuxet sitä, saa sekä koko waltakunnat, että
erituiset talon-pidot huomata.


14 Satu.
Yhestä wanhasta Miehestä ja Jalopeurasta.

Kerran joukahti yhdelle jalolle miehelle unesa se ajatus, että hänen
ainoa poikansa, joka oli yxi pulska nuori-mies ja arwattawasti suuri
jahti- eli metsä-mies, tuli yhdeltä Jalopeuralta kuoliaxi rewityxi.
Tämä uni häälyi nijnkauwan isän aiwosa, että hän wihdoin antoi raketa
pojallensa yhden ihanan kesä-huoneen, warjellaxensa häntä sijnä
kaikesta waarasta, ja ei säästänyt waiwaa eikä kulua, että se mahtais
tulla juuri otollisexi ja suloisexi asun siaxi hänen pojallensa. Tämä
huonet, oli, sanalla sanojen, nuorukaisen fanki-huones, ja isä itte
oli hänen wahtimestarinsa. Nyt oli sen seinillä kaikenlaisia kuwia ja
maalauxia, ja nijtten seasa myös yxi Jalopeuran kuwa.
Koska Nourukainen sai sen nähdä, nijn kajahti se hänen päähänsä, mitä
hänen Isänsä oli unexunut ja kuinga hän nyt, paljaan isän luulon tähden
sellaisesta eläimestä, täyty olla fankina; sen yli kauhistui hän ja
suttui nijn wäkewästi, että hän sijnä kijwaudesaan löi nyrkillään kuwaa.
Mutta, että hän nyrkillään rokais eli tapais yhden teräwän naulan, joka
oli seinään lyöty, nijn sai hän käteensä sen kaltaisen haawan, että hän
joutui yhteen waaralliseen tautijn, josa hän, ei kauwan sen jälkeen
ylönandoi hengensä. Nijn muodon ei tainnut isän edellä katsomus estää,
ettei poika kuollut olis yheltä Jalopeuralta.
_Oppi_. Ihminen taitaa wähän, eli lijan arwon panna unien päälle; sillä
muutamia unia on todella, joilla on joku merkitys. Mutta ylipään on
kuitengin asia tämä: jota wähemmin me unista lukua pidämme sen paremmin
me teemme: sillä jos tämä tyhmä luulo kerran on yhden houkion päähän
siansa saanut, nijn on tauti parantamatoin.


15 Satu.
Yhestä Hännättömästä Ketusta.

Yxi Kettu oli kerran tarttunut loukkaaseen eli rautoin (eli Ketun
sankoin) ja oli ilonen, että hän pääsi sieltä hengisä, waikka hänen
täyty jättää häntänsä merkixi. Mutta se näytti kuitengin oudolta ja
kummalta ulos, että yhden Ketun piti käymän Hännätönnä; sentähden myös
itse sen muistutus saatti hänen suutuxijn elämäsä, erinomattain kuin
wahingo oli parantamatoin. Kuitengin, että hän tämän häpiän olis saanut
jotensaan peitetyxi, aikoi hän kawaluudella yli puhua ja waatia kaikkia
muita Kettuja, että myös antaa poikki-hakata heidän häntänsä; ja sijnä
päälle tarkoituxes kuhtu hän kokoon koko kettujen seuruuxen, ja yhesä
oppineesa puheesa edes lateli heille, kuinga waiwaloinen, kelwotoin ja
häpiällinen asia se olis, että Ketut kantawat pitkiä häntiä.
Nijn pian kuin hänen puheensa oli päätetty, ylösnousi yxi wiekas repo
hänen kansa kumppaleistansa ja kuulioistansa, ja rukoili ennen kaikkia
saadaxensa tietä, jos se arwosa pidettäwä jäsen sijtä luwallisesta
ketun-seuruuxesta, joka nyt oli nijn suurella painolla puhunut häntäin
kantamisesta, annoi sellaisen neuwon, nijlle hywäxi, joilla hännät
olit; eli jos se kukaties tapahtui paljaastaan sijnä aikomuxesa, että
nijtten häpiä ja onettomuus jotka olit Hännätä, mahdettaisin sillä
lailla peitettää ja kaunistettaa.
_Oppi_. Jolla on, tahi luonnosta, eli pahasta onnesta joku wirhi,
pyytäis kaikkia kaltaisexeen.


16 Satu.
Yxi Isä ja hänen Poikansa.

Yxi maan mies, joka kunniallisella työllänsä ja uutteruudellansa
auttoi ihtensä hywin läpi mailman, olis suonut mielellänsä, että hänen
poikansa olisit sijnä asiasa noudattaneet hänen esimerkkiänsä. Koska
hän nyt makais wijmmeisellään, sano hän heille: Minun rakkat Lapseni!
minä olen welwollinen teille sanomaan ennen kuin minä kuolen, että yxi
suuri tawara eli aarnekätkö, makaa kätkettynä minun wijna-tarhasani.
Sentähden kaiwakat ja hakekaat wiriästi sen perään, sitten kuin minä
olen kuollut. Isä kuoli: ja pojat perit sen wijna-tarhan: he kaiwoit
sen ylön alasin, ristin rastin, ja mullistit nurin koko maan, ja ei
kuitengaan löynneet rahoja; mutta se runsas woitto kuin heillä oli
toisna wuonna, wijna mäestä, wakuutti heitä koko Isän tarkoituxesta.
_Oppi_. Yxi hywä neuwo on se paras Testamenti, jonga yxi Isä jättää
lapsilleen, ja on se sen parempi jos se saatta halun ja kijwauden sitä
täyttää.


17 Satu.
Yxi Kalastaja ja hänen Pillinsä.

Yxi Kalamies, joka paremmin ymmärsi pilliä soittaa, kuin kalastaa,
istu yhden joen törmälle ja puhu pillijnsä; mutta sillä ei tullut
yxikään kala hänen tygönsä. Sentähen pani hän pois pijppunsa, laski
ulos nuottansa, ja weti onnellisen apajan. Kuin hän nyt näki, kuinga
kalat nuotasa hypit, sanoi hän. Mitkä tyhmät kuhat te oletta, jotk' ei
tahtonet tansia, kuin minä soitin ja pelasin teille; ja nyt te tahdotta
tansiin ruweta.
_Oppi_. Kaikki mailmasa pitä tapahtuman wissein ojennus nuorain ja
järjestysten jälkeen. Sentähden pysykään jokahinen wirasansa, jonga
päälle hän ymmärttää, ja johon hän on kuttuttu, ja älköön sekaantuko
toisijn asioihin.


18 Satu.
Yxi Lääkäri ja sairas kipeillä silmillä.

Yxi Tohtari otti päällensä, etta parantaa yhtä Rouwaa jolla oli kipeät
silmät, sillä ehdolla, että jos ei hän tainnut häntä parata, nijn ei
hän tarwinnut palkkaakaan maxaa. Hän woiteli sitten hänen silmänsä
kokonansa yhellä sakealla silmä woiteella; ja kuin hän nijn oli umpi
sokkona, otti hän, joka kerta, kuin hän poisläxi, jongun hopia-lusikan,
maljan, eli jotakuta muuta kotihin myötänsä, hänen huoneestansa.
Wihdoin nijn Rouwan silmät rupeisit paranemaan, ja jota paremmaxi kuin
hän tuli, ja jota selkeemmästi kuin hän alkoi näkemään, sen wähemmän
hän päiwä päiwältä näki eli jälillä hawaitsi huoneesansa. Wijmmein tuli
Lääkäri hänen tygönsä ja sanoi: minun Frouwani! minä olen tehnyt, mitä
minun tulikin: teidän silmänne owat täydellisesti paratut ja terweet,
sentähden myös Frouwa mahta meidän wälipuheemme jälkeen maxaa minulle
minun waiwani. Ack! minun Herrani! wastais hän: minä olen nyt pahemmin
ulos joutunut, kuin minä olin sinä ensimmäissä minutina, kuin minä
tulin teidän käsijnne ja teidän holhouxenne alle: sillä aina sijhen
saakka taisin minä nähdä kultaiset ja hopia astiat, seinä-waatteet,
kuwat ja muut kallijt kappaleet minun huoneesani; mutta nyt minä olen
sijhen tilaan joutunut, etten minä näe lupi luonnan mitänä.
_Oppi_. Harwat toisten hywää etsiwät, waan omaa parhastansa.


19 Satu.
Yxi Marakatti (Apinia) ja Kettu.

Koska muinain yxi Jalopeura oli kuollut, tulit eläimet eli mettään
kapeet kokoon, ja tahdoit walita ittellensä Kuninkaan sen siahan.
Moni tuli waalijn; mutta muutamalla ei ollut sitä näköä, kuin yhdellä
Kuningaalla pitä oleman, muutamalla ei ollut sitä ymmärrystä, eli
sitä woimaa, kuntoa ja kelwollisuutta, kuin olis saattanut hänen
rakastetuxi ja arwoon, eli jotain muuta puuttui; mutta wihdoin edestuli
se lystillinen Marakatti ja hänen kummain ilweittensä ja käytöstensä
kautta sen matkaan saattoi, että hän sai muitten rinnalla edun, ja en
tiedä kuinga monta ääntä eli wootumia enemmän.
Kettu, joka oli itte puolestaan wagasti asioinut ja ajatellut
saadaxensa tämän kunnian, pahaxui sitä surkiasti, koska hän näki,
kuinga tämä anomus päätyi wastoin hänen ajatustaan. Sillä wälillä
arsinoi hän yhtä kälmit rekiä, ja kuiskutti kohta sitä nykysin
uloswalittua kuningasta korwaan, että hän salaa taitais tehdä hänelle
kelwoxen palwelluxen. Kaikkein armollisin Herra, sanoi hän, minä olen
ylös nuuskinut yhden salatun aarnehen yhdes paikas; mutta se on jotain
semmosta, kuin on omistettapa Teidän Majestetillenne, ja sentään en
minä ole tahtonut rikkoa häntä wastaan. Sen jälkeen johdatti hän
Marakattin ottamaan sitä samaa ylös, yhden syötin luoxe, joka oli pantu
yhteen ritaan eli kuoppaan.
Marakatti eli Apinia tarttui sijhen rohkiasti, mutta samalla loukkas
langeis, ja kuristi hänen jalkansa eli käpälänsä. Woi sinuas
kujehellinen ja petollinen kälmi, huusi Marakatti. Woi sinuas sinä
kelwotoin ja taitamatoin Kuningas! huusi Kettu: tahdotkos sinä houkka
olla toisten hallitsia, ja ei sinulla ole sen werran mieltä, ettäs otat
waarin räpylöistäs? (käpälöistäs).
_Oppi_. Korkia wirka, korkia ymmärrys. Ei kaikki kuningaaxi kelpa.


20 Satu.
Yxi Seppä ja hänen Koiransa.

Yxi Rautio, eli Seppä hawaitsi, että hänen Koiransa nukku yhtä päätä,
nijnkauwan kuin isäntä seiso työsänsä ahjon edesä; mutta nijn pian
kuin murkina eli puolipäiwä alotettijn oli Koira walweella (hereellä)
ja tuli kans saapuille. Kerran kysy sentään Seppä Koiraltaan, mikä syy
mahta olla tähän hänen elämänsä; kuinga minä sen ymmärrän ja ylös otan,
sanoi hän, ettäs aina alinomaa nukut ja kuorsaat, kuin minä seison
alaisimen luona; mutta kuin minä saan jotain haukataxeni, nijn sinä
kohta tahdot olla kansani?
Nukkumisella on aikansa, wastais Koira, walwomisella on myös hänen
aikansa; ja jokainen asia tulee hywin toimitetuxi, koska se aikanansa
toimitetaan.
_Oppi_. Kaikilla irujamilla on heidän pää-aikomuxensa, kuin owat
watsaansa täyttää ja sukuansa lisätä.


21 Satu.
Yhen Jalopeuran naimisesta.

Yxi Leijona (Jalopeura) tuli kerran ylös sytytetyxi rakkaudesta yhteen
Talonpojan Tyttärehen, ja anoi hänen Isänsä suostumusta saadaxensa
häntä puolisoxensa. Se wastaus, jonga Talonpoika, sen päälle annoi oli
melkein törkiä (krouwi) hän ei tainnut millään muotoa sijhen suostua,
että hänen tyttärensä pitäis tulla naiduxi yhden pedon ja järjettömän
luondokappalen kansa. Jalopeura näytti sen yli julmat kaswot, joka
saatti Talonpojan parempijn ajatuxijn, nijn että hän wihdoin suostu
tähän naimiseen, kuitengin sillä ehdolla, että Jalopeuran piti ensin
antaman ulos temmata hampaansa ja poikki hakata kyntensä; sillä hän
sanoi, että tyttärelle se on mahdotoin että nijtä kärsiä.
Jalopeura lähetti kohta yhden Palperin eli Fältskärin perään, joka
toimittais kaikki nämät, sillä mitäs ei rakkaus woi ja waikuta, ja
mihingäs hulluuteen ei se saata? sitten nijn pian kuin työ oli tehty,
tuli jälle friari, eli tämä ylkä, isän tygö, ja muistutti hänelle hänen
lupaustaan. Mutta kuin Talonpoika näke, että Jalopeuralla ei enää ollut
warustettu, sai hän moodia ja rohkeutta, ja yhellä wahwalla kangella
alkoi senkaltaisen leikin, jonga kautta friari (ylkä) jätti pian koko
naimisen päälle seisomisen ja anomuxen.
_Oppi_. Yxi sokia ja hullu rakkaus ei kysy elämän, eikä omaisuden
perään, ei huoli kunniasta ei arwosta; waan uhraa haluinsa himoille
kaiken sen kuin yxi taitawa ja kunniataan rakastawa ihminen suurna ja
arwosa pitää.


22 Satu.
Yxi wanha Jalopeura sairasna, neuwoo poikaansa.

Yxi wanha iso ikäinen ja riutunut Jalopeura joka aikoi pian jättää
tämän mailman, tahtoi wielä wijmmeisellään neuwoa poikaansa ja antaa
sille isälliset muistutuxensa, manauxensa ja waroituxensa, taitaaxensa
hywin ja wijsaasti elää täsä waarallisesa mailmasa. Hän kutsui poikansa
luolansa suulle, wuoteensa wiereen ja alkoi näin puhua.
Sinä tiedät, minun poikani! että meidän Jalo sukumme on kaikkein
eläinten pelko, ja me olemma kaikkein mettän eläinden ylimmäiset
haltiat. Sinä tiedät, millä wijsaudella, ja woimalla minä olen
tähän korkiahan ikähän ennättänyt. Minun rohkeudeni ja jaloudeni on
kaikille tuttu. Kaikki alimmaiset täyty sen tunnusta, jotka pelwolla
ja kunnioittamisella owat suuta antaneet minun waldikkaalleni. Sama
jalo weri kiehu sinun nuorisa suonisasi. Sinä olet rohkia, mutta
nuori ja wielä koettelematoin. Et sinä olet kokenut nijn paljon kuin
minä; et sinä tiedä kuinga waarallinen tämä mailman waellus on: kuule
sentähden sinun wanhan Isäs neuwoa, ettei sinun nuoruudes rohkeus ja
tietämättömyys joskus sinua saattais wahinkoon.
Tämä on minun yxiwakainen neuwwoni. Sinä et tarwihte sinun jaloudes
tähden peljätä yhtään eläintä; kaikki sinä woitat wäkewyydelläs, ja
kaikki on sinulle alammaiset; mutta yxi on, jotas mahdat wälttää
ja kawahtaa, ja ei ikänänsä antaa itsiäs sen parijn ja pakinoille:
se on, ihminen. Se nuori Jalopeura, lähti ulos saalijn pyytöön ja
wanhalle isälleen ruokaa hakemaan: hänen nuoruudensa woima teki
hänen urhollisexi, rohkiaxi ja pelkämättömäxi; ja että Isä kielsi
häntä ihmisen puheille menemästä, se ylytti enemmän häntä, että sen
pikemmin sitä eläindä ihmistä ylös etsimään. Hän läxi ulos, ja tuli
mehtolasta, yhteen kylään. Hän tuli kyntö pellolle, josa hän ensin
löysi, rookasi ja hawaitsi kynnöxellä waollansa seisowata kaxi ikeen
alla olewata härkää: hän kysyi heiltä mixi tee täsä seisotta, jotka
oletta nijn wäkewät ja isot härät, kuka teidän on nijn sitonut? he
wastaisit: ihminen: kuka se on? ja mihenkä se on mennyt? sanoka
minulle? minulla olis halu nähdä sitä, ja koetella minun woimaani sen
kansa: se mahtaa olla wäkewä, joka on woinnut sitoa teidän, nijn suuret
luondo-kappaleet, ikeen alle! minä ikäwöin sitä nähdä. Härjät wastaisit
-- Se, nimittäin, mies eli ihminen, meni tästä, tuonne taloon, eli
huoneita kohden; sielläs hänen lyödät ja saat häntä puhutella.
Leijona eli Jalopeura meni taloa kohden, ja ajatteli ittexeen ihminen
mahta olla wäkewä, joka on woinut ja jaxanut sitoa nijn suurta, kaxi
härkää? mutta ei hän kuitengaan, mahda olla minua wäkewämpi? hän
lähestyi taloa, josa hän näki, yhden suuren hewoisen suitsi suusa ja
satuloitunna, kijnni sidottuuna, jota hän terwehti, ja kysyi: kuka
sinun nijn Jalon, pulskan ja kaunijn luondokappaleen on näin kijnni
pannut? Hewoinen wastais: ihminen. Se nuori ja ei wielä mailmasa
kokenut Jalopeura sanoi: kuka se on? ja kuhunga se eläin, ihminen on
mennyt? Hewonen wastais; se meni juuri tuos paikas, taloon, eli näihin
huoneisijn; kyllä se sieltä pian tulee. Leijona, eli Jalopeura sanoi,
se mahta olla wäkewä eläin, minä tahtoisin painella ja taistella hänen
kansaan, nähdäxeni jos se on minua wäkewämpi, ja seisoi sijnä ja odotti
ihmistä. Ihminen tuli wihdoin sijhen: Leijona, eli Jalopeura, terwehtä
ihmistä, ja juttelee hänelle, kaikki mitä hän on nähnyt härkäin ja
hewosen kansa, ja ihmetellen sanoo: sinä mahdat olla ylön wäkewä, joka
nijn suuret eläimet olet sitonut, minä tahdon kamppailla sinun kansas
ja painia lyödä; sillä minä luulisin kans olewani nijn wäkewän.
Ihminen wastais: kohta sillään; minä en kiellä sijhen. Mutta ensin on
minulla täsä rantteella yxi suuri tamminen pölkky, jonga minä tahdon
halki saada; ja ole sinähin nijnkuin kuuluisesti wäkewä minulle sijhen
awullinen, nijn sitten me painia lyömmä. Mies rupeis kirweellä tammi
pölkyä halkaisemaan, ja löi rauta-wawjat rakoon, ja käski Jalopeuran
etu räpylöillään eli kämmenillään tarttua kiskoon; mutta sinä samasa,
weti mies waajat pois, ja Jalopeuran kämmenet jäi tammipuun rakoon
lujasti kijnni, nijn ettei Jalopeura nijtä jaxanut uloswetää, mies
juoxi pois talohon, enemmän wäkiä hakemaan, kangeilla ja keihäillä;
mutta Jalopeura joka näki heidän tulewan häntänsä tappamaan, rewäisi
tuskasansa ja hengen hädäsä etu käpälänsä että ne katkeis ja jäit
tammi pölkyn rakoon, ja juoxi kijruusti pois mehtään sen wanhan Isänsä
luolalle, itkein, kiljuen ja pahoin peristen, werisänsä.
Se wanha Jalopeura sanoi: misäs nyt Jalopoikani olet ollut? ja etu
kämmenes mistanut? minä olin ihmisen pakinoilla, ja jutteli isälleen
koko edellisen jutun; Isä antoi wielä hänelle ja kaikille nuorille
jotka owat ittestänsä wijsaat olewanansa ja ei mitään kokeneet mailmasa
tämän lyhyen _Oppin_:
Nijn se käy kaikille jotka ei tottele wanhain neuwoa. Ei oppi ojahan
kaada. Ihminen on ittesänsä se kehnoin kaikista, mutta järki tekee
hänen wäkewämmäxi kaikista. Ittestänsä on ihminen se waarallisin
warottawa. Joh. 2: v. 25.


23 Satu.
Yxi Nuorukainen ja Pääskynen.

Kuin yxi tuhlaaja nuori, joka irstaisudesta oli hutiloinut ja myynyt
pois waatteet ruumijltaan, näki kerran Pääskysen lentäwän, joka ennen
tawallista aikaansa näytti ittensä kewäillä, nijn hän aprikoi kesän nyt
pian lähestywän, ja että hän sentähen ilman pelkoa, nyt taisi nekin
jälille olewat waate riepuusa pois-hurwitella. Mutta kohta sen päälle
tuli wielä kewät pohjaset ja kylmät kolkot säät, jotka sekä pääskysen
että tuhlajan pikaisesti olisit tankistaneet. Täsä wiheljäisyydesä
sanoi se nuori pöyhkiä ittexeen. Se hullu Pääskynen on syy meidän
molempain perikatoomme.
_Oppi_. Yxi Pääskynen ei tee kewättä eli suwia; ja tawattomat tapauxet
luonnosa ei johdu ojennus nuoraxi. Paras on nuorra tehdä työtä ja koota
wanhan päiwän waraxi; sillä ei aina kesä ole, tule talwikin.


24 Satu.
Yxi Koira ja Kukko, jotka olit Matka-towerit (Reisu-kumpalit).

Yxi Koira ja Kukkoi kuljit kerran yhdesä yhtä mehtä matka, jonga he
taiwalsit kahden mehtolan synkän läpitse. Mutta taipalella täyty heidän
yötä pitää ja lewätä, Koira pani maata puun komuun, ja Kukkoi istui sen
oxalle. Puoli yön aikani rupeis Kukko tawallisuuden jälkeen laulaman,
josta yxi Kettu joka oli sijnä seudusa sai tilaan, että lähestyä puuta
ja terwehtää häntä. Koska hän sinne tuli, ja äkkäisi Kukon ylhällä,
nijn hän jo edeltä kättä nuoleskeli suutaan, ja ajatteli ainoastansa.
Kuinga hän liehakoitsewilla ja makeilla sanoilla mahtais wietellä häntä
alas. Hän wannoi, ettei hän ikään eläisänsä ole kuullut nijn kaunista
enkelin ääntä; ja olis hänen ilonsa sitä suurempi ja ulossanomatoin,
jos hän sais sylijnsä ottaa sellaisen eläimen, joka hänelle on
weisannut nijn suloisen ehto wirren. Kukko antoi hänelle tämän päälle
sen wastauxen: sano ensin portin-wartialle täällä alhalla, että hän
awaa owen, nijn minä saan sen huwituxen astua alas sinun tygös. Kettu,
nijnkuin käskettijn, mutta samasa ulos hyppäis Koira ja puri hänen
kuolliaxi.
_Oppi_. Mailman tapa on, että yxi wuoroin pyytää toistansa wietellä ja
pettää.


25 Satu.
Yxi Saita eli Raha-ahnes ja joka kätki ja kaiwoi maahan rahansa.

Yxi wissi warallinen, äweriäs ja rikas, mutta sijnä siwus Saita mies,
möi pois kaikki omaisuudensa, ja käänsi kaikki rahaxi. Sitten waloi
ja sulais hän ylös kaikki rahansa yhteen tönkkijn, hyrkälesehen eli
klimppijn, ja kaiwo sen maahan; silloin hän myös ynnä nijnkuin laski
alas sydämmensä ja sielunsa raha-lippaaseen. Ei yhtään aamu puhdetta
siwu mennyt, ettei hän etsinyt tätä kulta-jumalataansa. Ja nijnkuin
tämä hänen usein siellä kulkemisensa taisi ylösherättää muutamia
sijtä waarin ottamaan, nijn haki yxi, joka oli usein tarkan waarin
tästä ottanut, hänen tawaransa ylös yöllä ja wei sen pois. Koska mies
toista päiwänä sen hawaitsi, nijn tahtoi hän pian tulla hulluxi ja
nöyrä päisexi sen tawaransa pois katoamisen tähden. Mutta kuin yxi
hänen kranneistansa (nabooreista) näki hänen hulluttawat ilweensä
(käytöxensä) sanoi hän hänelle. Mihingä kelpaa kummingin senkaltaiset
kujehet ja menot? sinulla ei ole yhtään rahaa ollut, ja nijn muodon
ei sinulta olekkaan mitään pois tullut; sinä oot tähänasti ainoastans
luullut, sinullas jotain olewan, ja aiwan nijn kewiästi taidat sinä nyt
myös luuletella itsiäs, että sinun rahasi owat tallella.
Sinä tarwihtet ainoastansa panna (laskea) yhden kiwen sille paikalla,
kusa sinun rahansi makaisit, ja sijnä siwusa luuletella ja uskotella
itsiäs, että se kiwi on sinun tawaras, nijn sinun rahasi on sinulle
jälle.
Sinä et nauttinu tawarata, koska se sinulla oli; ja et sinä mahda pitää
sitä pois tulleexi, nijnkauwwan kuin sinulla on se aikomus, ettei sitä
nauttia hyödytyxexesi ja parhaxesi.
_Oppi_. Se on paljoa parempi, että olla paitsi kaikkia omaisuutta, kuin
tulla waiwatuxi ja rasitetuxi kaikilta nijltä harmeilta, huoleilta ja
mielipahoilta, kuin on nijtten omistuxen kansa yhdistetty, koska ei
imeisellä ole mieltä ja taitoa nijtä oikein nauttia ja wiljellä.


26 Satu.
Yxi Paimen ja nuori Susi.

Yxi Paimen otti yhden Suden pojan sen emältä, ja kaswatti sen ylös
ynnä koirainsa kansa. Suden-poika söi, koiran-pennikkain kansa, ja
tuli wihdoin isoxi, nijn kuin hekin. Wälistä se tapahtui, että joku
ajettu Susi pääsi pakoon, ja koirain täyty, ilman mitään palata kotia
jällensä; mutta tämä kaswattee, alju ja koto-susi kijnittä aina juosta,
sixi kuin hän saawutti sukulaisensa; ja kuin hän heidän luona oli
saanut osansa saalista, palaisi hän aina jälle kotijn isänänsä tygö;
mutta silloin kuin mettä häntit melkein pysyit takaloilla; nijn se
nuori Susi, ajoittain näki tilan tappaaxeensa jongun lampaan, jonga hän
sala söi; jota hän teki usein, sixi kuin Paimen sen äkkäis, ja hirti
aljo-suden.
_Oppi_. Petolliset ja pahan elkiset ihmiset saadaan nijn wähä
rehellisixi, kuin Sudet, lammas koirixi eli lambureixi; sillä
sukukunnittain wiekas weri happanee ja kihisee suonisa.


27 Satu.
Yxi Jalopeura, Kettu ja Susi.

Metsän Kuningas oli nyt tullut wanhaxi ja kehnoxi, ja kaikki tapiolan
joukko, oli nyt welwollisen ylös-passauxensa tehnyt, paitsi Kettu.
Susi ja Kettu, olit yxi pari suurimpia kälmija ja pettäjitä, joka
etseit aina somasta tilaa, saada tehdä toinen toiselleen jotain
konnan juonta ja kälmitykkiä ja nyt otti Susi tästä tilasta waarin,
että Jalopeuran tykönä hywin kyllä leikkaamaan Ketun etua. Hän
sanoi sentähden metsän Kuninkaalle: minä taidan wakuuttaa teidän
Majestätiänne, ettei mikään muu, kuin ylpeys ja ynseys, ole syy sijhen,
jottei kettu nyt tule howijn saapuille, nijn hywin kuin hänen muut
kumppalinsa.
Nyt oli se Ketun onni, että hän oli sijnä seinuxella, ja sijnä
seidusa saapuilla ja kuuli tämän kaikki; sentähden hän kohta astui
edes Jalopeuran istuimen eteen ja, koska hän hawaitsi, hänen mielensä
olewan kyllä wihasta kiehuwaisen, anoi hän alimmaisudesa, että hänen
Majestetinsä tahtois antaa itsellensä aikaa kullaaxeen hänen syitänsä.
Sitten sanoi hän: Kaikkein armollisin Herra! minun kunnioittamiseni
ja uskollisuudeni Teidän Majestetiänne kohtaan, on nijn suuri, että
minulla on syy kerskata itsiäni sijtä, ja otan minä itelleni sen
rohkeuden, että hänen korkiasa läsnä ollesansa wakuuttaa, ettei se
wähintänsäkään ole halwempi, kuin suingin jongun toisten teidän
alimmaistenna; ja, minä weikkaan, että he ynnä kaikin, myös täsä
tilasa, ei ole nijn paljon murhetta ja ajatusta pitäneet Teidän
Majestetinnä parhaaxi, kuin minä yxinäni. Minä olen sittemisen kuin
Teidän Majestetinne tuli kiwulloisexi ja sairaaxi juossut sinne ja
tänne, yli ympärijnsä, löytäxeni jotain lääkitystä ja wälikappaletta
teidän terweydenne jällensä saamiseen, jonga minä myös nyt, pitkällisen
waiwan ja perään ajatuxen kautta olen löynnyt; ja on se nijn hywäxi
löytty ja koeteltu wälikappale, että minä panen hengeni ja kaulani
wetoon, että sen pitä todella auttaman, parantaman ja oleman awuxi.
Anna minun sijs se kohta tietä, sano Jalopeura, mikä se olis? se,
se on, sanoi Kettu, että yxi eläwä Susi walkaistaan, eli nyljetään
eläwältä, ja hänen taljansa (nahkansa) kohta nijn lämminnä ja tuoresna
kääritään Teidän Majestetinnä ruumijn ympäri.
Susi seiso sillä aikaa nijn likellä, että hänen töyty kuulla kaikki;
jongatähden myös Kettu naurain ja pilkaten annoi hänelle tämän läxyn,
ettei hänen ikään tämän ajanperästä pidäis wihaan kehottaman yhtä
wallitsewaista alimmaistaan wastaan, waan paremmin hywillä ja rauhaan
pään tarkottawaisilla neuwoilla lepyttää häntä.
_Oppi_. Korwaan-kuiskutteleminen, on se ilkein kuje; kuitengin on se
lysti nähdä; kuinga yxi kälmi toisen saattaa langeemuxeen.


28 Satu.
Yhestä Waimosta ja hänen juomari-miehestään.

Yxi Waimo, jolla oli se kowa lykky, että hänellä oli juoppo-lallu
miehenä, otti hänen kerran, kuin hän oli päissään kuin sika, ja kantoi
hänen luu-karsinaan kuolluitten sekaan. Muutaman hetken perästä,
kuin hän luuli hänen jo jotain selwenneen ja kohmelosta ja wijnasta
kaljendunehen, meni hän sinne, ja kolkutti luu-karsinan owen päälle.
Kuka se on, huusi se juopunut: se on yxi, wastais waimo joka kantaa
ruokaa kuolleille. Minun ystäwäni sanoi hän, tuo tänne ennemmin jotain
juomaa eli juotawata; ja en minä ymmärrä, kuinga joku ihminen, joka
tunde minun, taita tänne tuoda ruokaa ilman juotawata. Waimo meni
sen päälle pois, ja sanoi ittexeen: minä näen kyllä, että juopumus
on saanut ylikättä hänen tykönään; minä mahdaan nijn kernaasti lyödä
peräti pois ajatuxistani, saada häntä sijtä pois.
_Oppi_. Sywästi juurtuneet tawat owat, kuin toinen luonto meisä, ja
ennemmin ihmiset rikki runtellaa taitaan, kuin nijtä jättää ja parata.


29 Satu.
Kuinga yhtä mustaa Muriania pestijn puhtaaxi.

Yxi mies oli kerran ostanut ittelleen yhden Muriaanin sijnä ajatuxes,
että sen musta naama oli auringosta nijn mustunut, ja ei luonnostaan,
ja että sen edellisen isännän syy taisi sijhen olla, joka ei ollut
pitänyt häntä puhtaampana. Hän otti sijs hänen kotijnsa, ja koetteli
kaikenlaisella pesemisellä jos ei hän sais häntä walkiaxi, mutta ei hän
mitään matkaan saanut, waan teki ainoastansa sillä enemmän wahingota,
koska se pitkällinen peseminen weti wihdoin Muriaanin päälle yhden
raskaan taudin.
_Oppi_. Luonnollisia taipumuxia taitaan jotensakin hywän opin ja
neuwwon kautta parata; mutta on nijtähin, joita ei millään muotoa taita
muutetta eikä ulos juuritettaa.


30 Satu.
Kaxi Matka miestä ja yxi raha kukkaro.

Kuin kerran kaxi matkamiestä käwit yhtä tietä, kumarsi toinen
heistä itsensä maahan ja otti ylös jotain, sanoi myös jälistä päin
towerilleen: katso, mitä minä löysin, yhen kukkaron rahoja täynnä!
ei, wastais se toinen, kuin kaxi ystäwätä yhdes kulkewat, nijn et
sinä saa sanoa: minä löysin sen eli sen, waan, me olemma löynneet.
Näpisti oli nämät sanat sanotut, nijn kuulu suuri melsket ja rähinä