Työmiehen vaimo - 5

Total number of words is 2649
Total number of unique words is 1240
28.6 of words are in the 2000 most common words
38.8 of words are in the 5000 most common words
43.3 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kaikenmoisia joutavia. Hyvinkö hän oli minulle siitä vihainen?
LEENA-KAISA. Ei sentään pahasti. Siinä vähää ennen hän juuri kiitti
sinua. Sanoi ettet vielä kertaakaan ollut häntä lyönyt etkä pieksänyt,
niinkuin moni muu mies vaimolleen tekee.
RISTO. Sanoiko hän niin? Kyllä se totta onkin. Me elimme jokseenkin
hyvässä sovussa. Kovaa riitaa ei ollut koskaan välillämme.
LEENA-KAISA. Se on sinulle kunniaksi. Jos oletkin muussa suhteessa vähän
erehtynyt, täytyy se antaa anteeksi. Liha on heikko ja viettelykset ovat
suuret. Siitä ei sinun nyt kumminkaan tarvitse pahaa mieltä pitää, että
olisit vaimoasi kovuudella kohdellut, pieksenyt tai muuten rääkännyt,
niinkuin täällä, sen pahempi, usein nähdään ja kuullaan.
RISTO. Ei, arvon. Siitä minulla on hyvä luonto, etten minä kesken toista
ihmistä lyömään mene.--Ennen sairastumistaanko se Johanna siitä puhui?
LEENA-KAISA. Niin, siinä se oli pikkuista ennen. Sitten, hän poloinen,
ei enää joutunut muusta huolehtimaan kuin lapsestaan. Siitä hän houraili
ja se hänellä oli mielessään, kun pääsi vähän selvenemäänkin.
RISTO. Mutta tosiaan! Mikäs minulle tulee tässä eteen tuon lapsen
kanssa?
LEENA-KAISA. Sitä olen minäkin juuri miettinyt.
RISTO. Olisi hän edes vanhempi, mikä sitten olisi hätänä. Ajaisi häntä
kerjuulle, ellei muu auttaisi. Mutta tuommoinen raukka. Mitä osaan
hänelle tehdä? Ei, nyt on hukka peli.--Ottaisivatkohan ne tuota köyhäin
hoitoon? Kun koettaisi.
LEENA-KAISA. En usko, että ottavat. Mutta tiedätkös, mitä Johanna
toivoi?
RISTO. Sanokaa!
LEENA-KAISA. Että Vappu ottaisi pojan kasvatikseen.
RISTO. Jokohan tuo sen tekisi?
LEENA-KAISA. Sopii ainakin kysyä. Jos minä veisin lasta hänen luokseen
ja puhuisin siitä. Ei tiedä, vaikka hän armahtaisi.
RISTO. Se olisi mainio asia. Silloin saisin olla pojasta ihan
huoletonna.
LEENA-KAISA. Niinpä minä menen.
RISTO. Tehkää se. Minä tulen jäljessä niin pian kuin olen vähän
siistinyt itseäni.
LEENA-KAISA. Älä hyvin hätäile. Ellei Vappu ota asiaa korviinsa, tuon
minä lapsen heti pois. (_Ottaa lapsen syliinsä kätkyestä_.) Pikku
raukka! Onhan tämä niin kaunis lapsi.
RISTO. Kyllä Vappu hänet ottaa, saatte nähdä. Kouluttaapa vielä papiksi,
jos hyvin käy.
LEENA-KAISA. Kun nukkuu niin sikeästi, ettei herääkään. Hyvästi nyt
sitten vähäksi aikaa.
RISTO. Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle. Mutta kuulkaas vielä,
Leena-Kaisa. Tuota--noin--mitäs minun taas pitikään sanoman eikä
valehteleman. Niin! Jos sopii, niin mainitkaa Vapulle noin sivumennen,
kuinka hyvä minä olin entiselle vaimolleni.--Jos sopii, minä meinaan.
LEENA-KAISA. Miksei. Mutta joko sinä nyt toista ajattelet, vaikkei
entinen vielä kylmänä ole?
RISTO. No, huolikaa te siitä. Menkää vain ja tehkää niinkuin sanoin.
Minä tulen täältä myös tuossa paikassa.
LEENA-KAISA. Jos viivyn, niin arvaat siitä, että Vappu suostuu tuumaan
lapsen suhteen.
RISTO. Hyvä, hyvä! (_Aukaisee kaapin ovea, ottaa sieltä peilin ja
kamman, alkaa järjestellä pukuaan_.) Olenpa minä jotenkin pulska mies.
(_Katselee peiliin_.) Mikä siinä on, etten minä vielä naisille kelpaisi.
Saadaan nähdä vaan. (_Ikkunaan koputetaan_.) Kuka siellä? Ahaa, Toppo!
Tule sisään, lurjus.
TOPPO (_tulee_). Pianpa sinä palasit.
RISTO. Pian. Eihän siellä tehnyt mieli kuljeksia näin syysilmassa. Kovin
oli kurjaa.
TOPPO. Kas kun Homsantuu laski sinut pois.
RISTO. Minä karkasin. Luuletkos, että hänestä muulla tavalla olisin
erilleni päässyt. Kyllä kai! Semmoinen se on tyttökin.
TOPPO. Mutta hukka sinut perii, jos hän vielä tulee jäljessäsi.
RISTO. Koettakoonpas. Kyllä minä keinon keksin, kun hyvin rupeaa
kiusaksi. Toimitan yks' kaks' tytön linnaan irtolaisuudesta. Mutta ei
hän tulekaan. Minkä hän minulle voi, tietää hän sen verran.
TOPPO. Kiitä onneasi, jos pääset niin vähällä. Sillä tytöllä on tulinen
luonto. Pelkään, ettei ole hyvä laskea liian paljon leikkiä hänen
kanssaan.
RISTO. Pyh!
TOPPO. No, ja sinulta kuoli eukko sillä aikaa.
RISTO. Niin teki.
TOPPO. Et suinkaan sinä, hunsvotti, sitä kauan sure; otat toisen niin
pian kun vain saat.
RISTO. Se on tietty. Mitä se suremisesta paranee? Eikä siihen pitkiä
aikoja kulukaan, ennenkuin minulla on taas uusi.
TOPPO. Kuules poikaa! Etteikö hän vielä näytä meille ihmeitä.
RISTO. Vilkaisepa ikkunasta, näkyykö siellä Leena-Kaisaa tulevaksi.
TOPPO. Mitä? Häntäkös sinä nyt tuumailet?
RISTO. Leena-Kaisaa? Oletkos hullu.
TOPPO. No, johan minä ajattelinkin.--Ei täällä kadulla ainakaan ketään
näy.
RISTO. Hyvä juttu.
TOPPO. Mitä sinä puuhailet ja laittelet itseäsi niin hirveästi? Onko
johonkin meno?
RISTO. Arvelin lähteä tästä Vapun luona käymään.
TOPPO (_viheltää_). Ku-ku-ku-ku-kuule! Vai Vapun luona. Ei vähä mitään.
Korkeallepa siat tänä vuonna tonkivatkin, sanoi Lillqvisti laissa.
RISTO. Ole sinä vaiti. Rohkea ruokansa hakee. Ei tiedä yhtään kuinka
käy. Vaihdetaanpas nuttuja. Sinun on kumminkin siistimmän näköinen.
TOPPO. Saat sen. (_Vaihtavat_.) Mutta jo minä mahdan Matti olla, jos
Vappu sinusta huolii. En sitä ikinä usko.
RISTO. Ole uskomatta, ei siihen sinua kukaan pakota.--Voi, hitto! Ei
täällä ole veden pisaraa missään, ja olisihan minun pitänyt kasvonikin
pestä.
TOPPO. Kyllä minä haen vettä kaivosta. Onko sinulla pyttyä?
RISTO. Ei näy sitäkään. Katsele sieltä pihasta ja liiteristä, mistä vain
saat astian tapaista käteesi.
TOPPO (_menee_).
RISTO (_seisoo selin oveen ja katselee peiliin_.) Ei kuulu Leena-Kaisaa
takaisin. Lapsen hän siis kumminkin ottaa. Ja sittenpähän kumma lienee,
ellei hän suostuisi myös isään. (_Ovi aukeaa, Risto säpsähtää ja
kääntyy_.) No, joko se nyt tulee? Ei--Homsantuu.--Pahus!
(_Homsantuu seisoo äänettömänä_.)
RISTO. Mitä sinä täällä teet?
(_Homsantuu ääneti; puristaa revolveria kädessään_.)
RISTO. Mitä sinä täällä teet, minä kysyin?
HOMSANTUU. Tulin ottamaan sinulta jäähyväisiä, Risto.
RISTO. Jäähyväisiä? Vai niin. Olkoon sitten, koska et muuta tahdo.
Pahaan aikaan sinä vain saavuit.
HOMSANTUU. Kuinka niin?
RISTO. Olen tässä juuri poislähdössä.
HOMSANTUU. En minä sinua kauan viivytä.
RISTO. Etkö? No, se on toinen asia. Mutta sinä näytät niin oudolta.
Ja--mikä sinulla on kädessäsi?
HOMSANTUU. Enoni revolveri se on. Jotenkin hyvää tekoa.
RISTO. Minkätähden sitä mukanasi kuljettelet?
HOMSANTUU. Tällainen kalu on välistä tarpeellinen.
RISTO. Sinä pitelet sitä niin varomattomasti. Onko se latingissa?
HOMSANTUU. On.
RISTO. Pane se pois kädestäsi. Ampuma-aseilla ei saa noin leikkiä.
HOMSANTUU. Minkätähden ei?
RISTO. Ammut pian itsesi.
HOMSANTUU. Taikka sinut.
RISTO. Niin, taikka minut.
HOMSANTUU. Taikka meidät molemmat. Mihinkä lähdet?
RISTO. Käyn pikipäin vain ulkona. Kyllä tulen kohta takaisin.
HOMSANTUU. Jos paikaltasi hievahdat, laukaisen minä heti.
RISTO. Sinulla on paha mielessäsi, Kerttu.
HOMSANTUU. Koskapa siellä muuta on ollut?
RISTO. Sitä juuri pelkäsin. Sinussa alituiseen kiehuu ja kuohuu tuo
mustalais-veri. Koeta, Kerttu-kulta, kerran hillitä itseäsi, koeta
taivaan tähden.
HOMSANTUU. Turha vaiva. Taivasta ei kumminkaan ole minua varten tehty.
RISTO. Minä lupaan sinulle vaikka mitä, kun vain maltat mieltäsi.
HOMSANTUU. Lupauksiin en luota.
RISTO. Enkä minä aikonut sinua jättää, Kerttu, vaikka tulit ehkä siihen
luuloon, kun lähdin niin äkkipikaa. Niin pian kun Johannan olen hautaan
saanut, yhdyn sinuun jälleen, se on totinen tosi.
HOMSANTUU. Maan povessa yhdymme, kun multana olemme molemmat; ei ennen.
RISTO. Mutta ajatteles nyt sentään, Kerttu kulta. Kun minä veisin sinut
vihille, ja sinä tulisit kunniallisen miehen aviovaimoksi. Et olisikaan
enää koko maailman hylkynä, niinkuin tähän saakka.
HOMSANTUU. Kahdesti olet minut pettänyt. Kolmatta kertaa sitä et tee.
RISTO. Kuules vielä kun sanon. Älä, Jumalan tähden laukaise. Odota edes
siunaama hetki. Näethän, etten kumminkaan pääse tästä pois, jos
tahtoisinkin.
HOMSANTUU. Puhu sitten joutuin.
RISTO. Kun vain tietäisin, mitä sinä oikeastaan tahdot. Sieluni kautta,
nyt olisin valmis mihin hyvänsä. Sano, haluatko jotakin.
HOMSANTUU. Haluan.
RISTO. Mitä? Kerttu, mitä sinä haluat?
HOMSANTUU. Kostoa.
RISTO (_pyyhkii otsaansa; itsekseen_). Missä se Toppokin viipyy.
HOMSANTUU. Onko sinulla mitään muuta sanottavaa?
RISTO. On. On paljonkin. Mutta sinä panet minun niin pelkäämään, etten
voi mitään puhua. Laske vähäksi aikaa revolveri pois kädestäsi. Kerttu
kulta, tee se.
HOMSANTUU. En.
RISTO. Tuohon tuolille vaan, seiso itse vieressä.
HOMSANTUU. En siihen enkä muualle. Ja lopettakaamme jo. Aikaa menee
hukkaan.
RISTO. Ei, odota! (_Toppo tulee sisään_.) Jumalan kiitos. Viimeinkin
sinä tulit.
TOPPO. Olisit minulle sanonut, että ruumis on pantu liiteriin. En totta
maarin olisi sieltä mennyt astiaa hakemaan, jos olisin tiennyt.
RISTO. Oliko se siellä. Niin, niin, mihinkä sitä muuallekaan olisivat
vieneet.
TOPPO. Herra varjele, kuinka pahaa se teki. Menen sinne pimeään
nurkkaan ja yhtäkkiä on ruumis edessäni. Oikein sydämeni sävähti,
vaikken ole juuri mikään pelkuri. Entä kun sillä vielä on silmät auki,
sehän siinä on kaikkein kamalinta. Niin, älä minuun noin tuijota. Ei
minulla ole veden pisaraakaan. Kourassaniko sitä toin, kun en astiaa
löytänyt. Uhhuh, vieläkin pöyristyttää. Kuuluu tietävän pahaa, kun
ruumiin silmät jäävät auki. Hän toisia jälkeensä kutsuu, sanotaan.
HOMSANTUU. Juuri niin. Hän toisia jälkeensä kutsuu.
TOPPO. Kas, onko tuo täällä. No, Risto, mitä minä sanoin?
RISTO. Tulit parahiksi hätään. Hän aikoi tappaa minut täällä.
HOMSANTUU. Aikoo vieläkin ja tekee sen myös. (_Kohottaa revolveria_.)
RISTO. Toppo, Toppo, auta!
HOMSANTUU. Jos tulet väliin, ammun sinut ensiksi.
TOPPO. Kies avita, nyt ollaan hukassa. (_Pakenee ovelle_.)
RISTO. Älä mene pois, Toppo, älä mene. Ei hän sinua ammu.
TOPPO. Ei siitä hullusta tiedä.
HOMSANTUU. Korjaatko luusi, taikka--
(_Toppo rientää ulos_.)
HOMSANTUU. Oletko valmis, Risto?
RISTO (_polvillaan_). Armahda, minua, Kerttu! Mitä siitä hyödyt, jos
minut tapat. Armahda.
HOMSANTUU. Armahditko sinä minua, konna? Uuden kerran minut kavalasti
petit, viettelit pahemmin kuin ennen. Ajattelit: tuo on maailman hylky,
ei siitä rangaistusta tule, jos hänet turmelee. Mutta sinä erehdyt! Tämä
maailman hylky, jonka puolia ei kukaan pidä, kostaa sinulle itse.
RISTO. Kosta muulla tavalla. Säästä henkeäni.
HOMSANTUU. Ei, kuolla sinun täytyy. Ja minun myös.
RISTO. Armoa, armoa!
HOMSANTUU. Armoa ei sinulle eikä minulle.
RISTO. Varro! Salli minun edes rukoilla ensin.
HOMSANTUU. Se on suotta. Et sinä taivaaseen kumminkaan pääse sen enempää
kuin minäkään.
RISTO. Pääsen minä, en ole huonompi kuin muutkaan. Eikä ihmiseltä muuta
vaadita kuin uskoa. Ja minä uskon, uskon totisesti. Varmaan pääsen, jos
vain annat aikaa rukoilemiseen.
HOMSANTUU. Niinpä rukoile.
RISTO. Etkös laukaise ennenkuin olen sanonut amen?
HOMSANTUU. Aloita, muuten jo laukaisen.
RISTO. Minä aloitan, minä aloitan! Kun vain muistaisin jotakin ulkoa.
Ei--ei johdu mitään mieleen. Minä onneton.--Odota, jo tiedän: Koskan
kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua. Hampaat kalisevat
suussani pelosta. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast'
nukkua. Kuolon kautt'--Olet sinä sentään kauhean kovasydäminen,--ei,
ei, minä jatkan. Koskan kaikki päivät päätän, Ann' mun autuaast' nukkua.
Kuolon kautt' kosk' maailman jätän, pyhäis joukkoon joukkoon
joutua.--Kuinkas se sitten olikaan--pyhäis joukkoon--
(_Porstuasta kuuluu kolinaa, Homsantuu säpsähtää, katsoo oveen, josta
kaksi poliisia ynnä Toppo tulevat sisään; laukaisee. Risto parkaisee ja
kaatuu. Poliisi paiskaa revolverin Homsantuun kädestä ja tarttuu häneen
kiinni. Homsantuu vaipuu maahan_.)
ENSIMMÄINEN POLIISI. Aha, sudenpenikka; jouduit nyt satimeen.
TOPPO. Myöhästyimme, peijakas!
TOINEN POLIISI (_kumartuu Ristoa tarkastamaan_). Älkäähän hätäilkö.
Vielä tämä elää. Mihinkä paikkaan se kävi?
RISTO. En tiedä oikein.
TOINEN POLIISI. Koeta, pääsetkö ylös.
RISTO (_nousee poliisin avulla_). Ehk'ei se käynytkään. Taisin vaan
säikähtää.
TOPPO. Eikö osunut sinuun? No, olipa se helkkarin hyvä.
RISTO. Kiitoksia, Toppo. Tätä et minulle ilmaiseksi tehnyt.
TOPPO. Ei mitään kiittämistä. Ainahan mies miestä sen verran auttaa.
Mutta onpas tyttö kerrankin masentunut. Noin kalman karvaisena ei häntä
ole ennen nähty. Onko siinä enää henkeäkään koko ruumiissa?
ENSIMMÄINEN POLIISI. Kyllä hän siitä vielä virkoaa.
RISTO. Ettei hän vain pääse karkuun käsistänne. Pitäkää varanne.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Ei vaaraa. Totta tuommoisen tyttöhuitukan aina
hallitsee.
RISTO. Mutta hänellä on yhdeksän miehen voima, kun raivoon rupeaa.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Raivo ei auta, kun linnaan paiskataan. Pannaan vain
sitä kovempiin kahleisiin.
RISTO. Entä jos päästävätkin hänen vapaaksi. Silloin on taas henkeni
vaarassa.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Ei hän kesken vapaaksi pääse, älä pelkää. Tunnen
minä lakia niin paljon. Ensin hänet tuomitaan murhayrityksestä moneksi
vuodeksi linnaan, ja sitten hänet määrätään pakkotyöhön. Sillä tätä
tällaista elävää ei kumminkaan kukaan ota suojelukseensa.
TOINEN POLIISI. Ei maarin. Kyllä hänestä kruunu saa pitää huolen tästä
lähtein.
RISTO. Hyvä! Onpa se yhtäkaikki siunattu asia, että maassa on laki ja
oikeus, joka varjelee ihmisten turvallisuutta. Mikä tässä tulisi
miehelle eteen, jos nuo tuollaiset saisivat olla irrallaan. Mutta kun
kohta otetaan korjuuseen--kun laki ja oikeus--
TOPPO. Mitä hän puhuu, kuunnellaanpas!
ENSIMMÄINEN POLIISI. Tyttökö? Ei suinkaan hän mitään puhunut.
TOPPO. Jotakin hän sanoi, koska huulet liikkuivat. Näettekö, taas!
ENSIMMÄINEN POLIISI. Huulet liikkuvat, mutta ei sieltä ääntä tule.
Nousepa jo pystyyn, tyttö, en minä sinua kantamaan kumminkaan rupea.
Kovin olet raskas. No, koettelehan nyt, kannattavatko jalkasi.
TOINEN POLIISI. Ja puhu selvemmin, jos sinulla jotakin sanottavaa on.
TOPPO. Niin, anna tulla suustasi kaikki, että mekin kuulemme. Älä
itseksesi höpise.
RISTO. Pian, pian!
HOMSANTUU. Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha.
TOPPO. Lakinne ja oikeutenne. Mitä hän tarkoittaa?
HOMSANTUU. Niitähän minun pitikin ampua.
TOPPO. Hän on sekaisin päästään. Huh, huh, tämä alkaa tuntua kamalalta.
Näettekö, kuinka silmät pyörivät hänen päässään.
ENSIMMÄINEN POLIISI. Hulluna hän nyt todenperästa taitaa olla. Mutta
lieneekö tuo koskaan ollutkaan ihan viisas. (_Tarttuu Homsantuun
kainaloon_.)
HOMSANTUU. Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha--
TOINEN POLIISI (_tarttuu toiseen kainaloon_). Jokos sitä mennään?
HOMSANTUU. Niitähän minun pitikin ampua.
RISTO. Ettäkö hän hullu on, tuo. Vieläkös mitä. Rikkiviisas pakana.
Ähmissään vain herjaa yksin korkeata oikeuttakin. Suottakos hän
mustalainen olisi. Se muuten sopii panna rotakollaan, että hän on
uhannut lakia ja oikeutta.
HOMSANTUU. Teidän lakinne ja oikeutenne--
TOPPO. Onkohan tuo tarpeellista.
RISTO. Tietysti.
TOPPO. Hänpä kun tekee sen mielettömyydessään, poloinen.
HOMSANTUU. Teidän lakinne ja oikeutenne, ha, ha, ha, ha,--
ENSIMMÄINEN POLIISI. Lähdetään nyt!
HOMSANTUU. Niitähän minun pitikin ampua.
RISTO. Saanko luvan pyytää herroja anniskeluun, sitten kun olette tytön
korjuuseen vieneet. Tarjoisin teille edes ryypyt avustanne täällä.
POLIISIT. Paljon kiitoksia. Kyllä tullaan.
HOMSANTUU (_ovessa ja porstuassa_). Teidän lakinne ja oikeutenne, ha,
ha, ha, ha--
RISTO. Nyt siitä, Jumalan kiitos, päästiin.
TOPPO. Tyttö riepu. Ohraisesti hänelle kuitenkin kävi.
RISTO. Kenen syy? Olisi ollut ja elänyt ihmisiksi.--Mutta kuule. Miltä
minä nyt oikeastaan näytän?
TOPPO. Oletpahan kuin tuossa.
RISTO. Silmäni taitavat olla liassa?
TOPPO. No, kantänka, mitä se tekee.
RISTO. Älä hitossa. Eihän minusta Vappu silloin tykkää. Odota pikkuisen.
Menen kaivolle pesemään. (_Aukaisee oven porstuaan, mutta vetäytyy
samassa takaisin, kun Vappu tulee vastaan_.) Hei, täällähän Vappu jo
tuleekin.
VAPPU. Hyvää päivää!
RISTO. Päivää, päivää. Olin juuri teille lähdössä. Olkaa niin hyvä ja
käykää istumaan.
TOPPO. Vassakuu! Tässä on tuoli.
VAPPU. Jaksan minä seisoakin sen aikaa, kun täällä viivyn.
RISTO. Eihän toki, ei millään tavalla. Käykää tänne perälle. Ei teidän
paikkanne oven suussa ole.
VAPPU. Yhdentekevä, oli missä hyvänsä. Lapsestanne tahtoisin puhua pari
sanaa.
RISTO. Niin, lapsesta, näet. Niin, niin, siitähän minäkin.
VAPPU. Saanko hoitaa ja kasvattaa häntä aivan kuin omaani?
RISTO. Herran tähden, vielä häntä kysyy. Mitäs parempaa pyytäisinkään.
VAPPU. Niin, ettei itsellänne ole siinä suhteessa mitään sanomista?
RISTO. En puutu, en kajoa koko elävään, sen lupaan.
VAPPU. Hyvä! Siinä tapauksessa minä otan poikanne ja koetan Jumalan
avulla saada hänestä ihmistä.
RISTO. Mutta minulla oli vähän toistakin asiaa. Tulkaa nyt sentään
istumaan. Eikö? No, tehkää niinkuin tahdotte? Niin, minulla oli vähän
toistakin asiaa. Taidatte sen melkein arvatakin. Näette: minähän olen
leskimies tällä haavaa. Eikö ole miehen hyvä yksin olla, niinkuin luemme
sanassa. Eiköhän passaisi--mutta taitaa olla mielestänne liian aikaista.
Minusta nähden, joutaisihan olla valmiiksi puhuttuna yhtäkaikki.
VAPPU. Älkää lörpötelkö tyhjää. Minua ette kumminkaan saa vietellyksi.
Tyytykää siihen, että kahden naisen elämän jo olette turmellut. On sitä
siinäkin yhden miehen osaksi.
RISTO. Kahden naisen elämän turmellut! Mitä puhetta tuo on?
VAPPU. Vaimonne kuoli suruun ja huoleen teidän tähtenne.
RISTO. Kuka sen on sanonut?
VAPPU. Eikä siinä kyllin. Kahta kauheampaan tilaan olette vielä
saattanut tuon onnettoman tyttöparan, jota poliisit täältä kuljettivat
vastaani äsken.
RISTO. Niinkö Homsantuun? Olkaa huoletta. Hänen kanssaan menetellään
lain ja oikeuden mukaan.
VAPPU. Ja minkä mukaan menetellään _teidän_ kanssanne?
RISTO. Minun? Mistäs minua voitaisiin vetää edesvastaukseen?
VAPPU. Ei mistään, sehän on selvä. Ei mistään! Maailma on teistä saanut,
mitä on tahtonutkin, ei se teitä rankaise, eikä se teidän vikojanne
vikoina pidä. Yksin papit ja tuomaritkin ovat puolellanne, sillä synti
heidän silmänsä sokaisee. Pimeyden palvelukseen valon palvelijat
valtaansa käyttävät. Mutta siihen ei toki kaikki lopu. Viimeinen sana ei
vielä ole sanottu. Ja niin totta kuin herrallakin on herra ja
vaivaisella Jumala, niin totta on myös, että te ja kaikki teidän
vertaisenne kerran seisotte sen valtaistuimen edessä, johon ei ihmiset
pääsekään oikeutta ja totuutta mielensä mukaan väärentämään. Silloin
vasta teidän tuomionne langetetaan.
RISTO. Missä se on, se valtaistuin?
TOPPO. Niin, missä, minäkin kysyn.
VAPPU. Siellä, missä _vanhurskaus_ elää ja hallitsee nyt ja
iankaikkisesta iankaikkiseen. (_Menee pois_.)
RISTO. Mitä hän tarkoitti?
TOPPO. Eikö lie meinannut Jumalaa. Niin minä sen käsitin.
RISTO. Saattoi sitä puolta olla. No, mut' jokohan tuo tosiaankin--?
Eikö hiis'! En minä vielä säikähdä. Mistä Vappu sen asian tietää. Ei
suinkaan hän ole Jumalan puheilla käynyt. Yks' vaimoihminen.
TOPPO. Mutta, tiedätkös, kyllä minunkin kävi jo vähän sääli tuota tyttö
pahaa.
RISTO. Ole vaiti, velikulta. Älä rupea surkuttelemaan semmoista
kapinetta. Kuka hänen käski tulla toista tappamaan, kuka. Vielä sääliä
mokomaa. Kaikkea muuta.
TOPPO. Niin, hyvä sinun on sanoa; mutta, mutta--
RISTO. Mutta mitä?
TOPPO. Jos sinä olit toimittanut hänet--? Semmoisessa tilassa sanotaan
muutamain naisten olevan tykkänään suunnilta pois.
RISTO. Pyh, joutavia! Lähdetään me anniskeluun. (_Menevät_.)

Esirippu.
You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Työmiehen vaimo - 1
    Total number of words is 3664
    Total number of unique words is 1758
    25.6 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Työmiehen vaimo - 2
    Total number of words is 3674
    Total number of unique words is 1773
    24.3 of words are in the 2000 most common words
    34.2 of words are in the 5000 most common words
    39.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Työmiehen vaimo - 3
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1696
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Työmiehen vaimo - 4
    Total number of words is 3753
    Total number of unique words is 1579
    27.7 of words are in the 2000 most common words
    36.9 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Työmiehen vaimo - 5
    Total number of words is 2649
    Total number of unique words is 1240
    28.6 of words are in the 2000 most common words
    38.8 of words are in the 5000 most common words
    43.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.