Tom Sawyer: Koulupojan historia - 10

Total number of words is 3566
Total number of unique words is 1922
21.7 of words are in the 2000 most common words
31.1 of words are in the 5000 most common words
35.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Hän viskasi niskojansa ja kulki edelleen. Tom äimistyi niin, ett'ei
ollut edes älyä vastata: "Kukapahan siitä huolinee, neiti älykäs?"
ennenkuin se oli liika myöhäistä. Niinmuodoin oli hän ääneti. Kumminkin
oli hän täydessä vimmassa. Hän kulki koulun kartanolle; toivoen Becky'n
olevan poikana ja ajatteli kuinka hän siinä tapauksessa löylyttäisi
hänet. He sattuivat vastakkain. Tom teki jonkun terävän muistutuksen
sivumennen. Tyttö vastasi äkäisesti, ja eripuraisuus oli täydellinen.
Becky, suutuksissaan kun oli, tahtoi niin mielellään nähdä Tom'in
selkä-saunaa, tuosta rähjätystä kirjasta, ett'ei tahtonut malttaa
odottaa koulun alkamista. Jos hänellä olisi ollutkin joku hämärä aate
antaa Alfred'in vastata teostansa, niin oli Tom'in viimeinen loukkaus
poistanut sen kokonaan.
Tyttöparka, hän ei tiennyt kuinka nopeasti likeni onnettomuuttaan.
Opettajasta, Herra Dobbins'ta, oli tullut keski-ikäinen mies, ilman
että oli nähnyt kunnian himonsa toteutuvan. Hänen paras toiveensa
oli päästä lääkäriksi, vaan köyhyys oli estänyt häntä kohoamasta
korkeammalle kuin kyläkoulu-mestariksi. Joka päivä otti hän esiin
erään salaisen kirjan kirjoitus pöytänsä loudasta ja kiintyi siihen,
jos ei jotakuta läksykuntaa ollut luetettavana. Hän piti tätä kirjaa
linkkujen ja lukkojen takana. Koko koulussa ei ollut yhden ainoata
nulikkata, joka ei olisi antanut vaikka henkensä, kuin vaan olisi
saanut heittää silmäyksenkään siihen, vaan sitä tilaisuutta ei tullut
koskaan. Joka pojalla ja tytöllä oli omat mielipiteensä tämän kirjan
luonnosta; vaan ei kahden mielipiteet olleet yhdenlaiset ja aivan
mahdotointa oli päästä siitä oikein selville. Kun Becky nyt kulki
kirjoitus pöydän sivuitse, joka oli liki ovea, huomasi hän, että avain
oli suulla. Tämä oli kallis silmänräpäys. Hän katsahti ympärillensä,
huomasi olevansa yksinään ja ensi silmänräpäyksessä oli hänellä kirja
käsissänsä. Nimilehti -- professori sen ja sen "anatomia" -- ei antanut
hänelle minkäänlaista selitystä; sentähden alkoi hän selata kirjaa.
Hän tapasi paikalla kauniin maalatun kuvan -- ihmisen kuvan. Samassa
silmänräpäyksessä lankesi varjo paperille. Tom Sawyer astui huoneesen
ja näki vilaukselta kuvan. Becky säikähti ja nyhtäsi kirjaa likemmäksi,
pannaksensa sitä kiini, vaan sattui samassa repäsemään puoli kuvalehteä
halki. Hän heitti kirjan laatikkoon, väänsi avaimen kerran ympäri ja
purskahti itkuun häpeästä ja harmista:
"Se on aivan hävyttömästi tehty sinulta, Tom Sawyer, jotta hiipiä
katsomaan mitä ihmiset katselevat."
"Mistä _minä_ tiesin sinun katselevan jotakin?"
"Sinun pitäisi hävetä itseäsi, Tom Sawyer; sinä tiedät, että ai'ot
kaivata minun päälleni: voi, mitä pitää minun tekemään, mitä pitää
minun tekemään! Minä tulen saamaan selkääni, ja minä joka en koskaan
ennen ole saanut selkääni koulussa."
Hän polki pienellä jalallansa lattiaan ja sanoi:
"_Ole_ niin hävytöin jos tahdot! Minä tiedän jotakin, joka tulee
tapahtumaan. Odotahan, niin saat nähdä! Kelvoton, kelvoton, kelvoton!"
Hän lensi ulos huoneesta uudelleen pärskähtäen itkuun.
Tom seisoi äänetönnä jokseenkin hämillänsä tuollaisesta käytöksestä.
Sitten sanoi hän itsekseen:
"Kummallisia kappaleita nuo tyttö-repakot. Ei kuunaan saanut selkäänsä
koulussa! Joutavia, -- mit'on selkäsauna! Oikein tyttömäistä -- he
ovat niin hieno hipiöiset ja pelkurit. Luonnollisesti se ei tule
kysymykseenkään, että kaipaisin vanhalle Dobbins'ille pienen raukan
päälle, sillä löytyy niitä toisiakin keinoja päästä kuitiksi tytön
kanssa, jotka eivät ole niin alentavia; vaan mitäpä se auttanee?
Vanha Dobbins kysyy kuka hänen kirjansa on repinyt. Kukaan ei vastaa.
Sitten tekee hän -- niinkuin tapansa on -- kysyy ensin yhdeltä, sitten
toiselta, ja kun hän tulee oikeaan tyttöön, niin tietää hän, ilman
että kukaan tarvitsee sanoa hänelle siitä. Tyttöin kasvot kantelevat
aina heidän päällensä. He eivät uskalla karkaista itseänsä. Hän tulee
saamaan selkäänsä. Tämä on hyvin kelvoiton seikka, johon Becky Thatcher
on joutunut, sillä hän ei voi päästä siitä millään tavalla." Tom
ajatteli asiaa vielä hetkisen ja lisäsi:
"Kaikissa tapauksissa, on se hyvä, niinkuin se on; hän olisi mielellään
nähnyt minut samassa pulassa -- antaa hänen itsensä tuntea miltä se
maistaa!"
Tom meni ulos ja rupesi "hippasille" muitten koulupoikain kanssa.
Joitakuita silmänräpäyksiä myöhemmin tuli opettaja, ja koulu alkoi.
Tom tunsi itsensä hyvin kiinitetyksi lukuihinsa. Joka kerran, kun
hän heitti salaisen silmäyksen tyttöin puolelle salia, kiusasi häntä
Beckyn näkö. Hän ei olisi tahtonut surkutella häntä kaikesta siitä
kuin oli tapahtunut, vaan hän ei voinut olla sitä tekemättä. Hän ei
voinut iloita vaikka kuinkin olisi tahtonut. Nyt tehtiin havainto
lukukirjassa, ja Tom'in mieli oli hyvän aikaa kiinitetty omiin
asioihinsa. Becky heräsi horroksistansa ja näyttäisi hyvin innostuvan
siihen, joka tapahtui ympärillänsä. Hän ei uskonut että Tom pääsisi
pulasta sillä, että kieltäisi itse kaataneensa läkkiä kirjaan: ja
hänellä oli oikein. Kielto näytti tekevän asian ainoastaan pahemmaksi.
Becky otaksui, että hänen pitäisi iloita tästä ja koetti luulotellakin,
että hän olisi iloinen, vaan hän havaitsi, ett'ei hän ollutkaan aivan
varma siitä. Kun kaikki oli muodostunut pahimmalle kannalle, teki hänen
mielensä nousemaan ylös ja ilmoittamaan Alfred Temple syylliseksi, vaan
hän hillitsi itsensä ja istui paikoillansa, koska, sanoi hän itsekseen,
"hän varmaankin sanoo minun repineeni kirjan. Minä en sano sanaakan,
en, vaikka henki olisi kysymyksessä!"
Tom otti rangaistuksensa ja meni paikallensa, vaan ei alakuloisena,
sillä hän luuli mahdollisesti kaataneensa läkkiä kirjalle hippasilla
ollessaan -- hän oli kieltänyt ainoastaan muodon vuoksi, koska tapa oli
semmoinen, ja hän oli pitänyt kieltävän peri-aatteensa.
Kokonainen tunti kului; opettaja istui torkkuen valta-istuimellaan;
läksyjen lukemisen nukuttava surina täytti ilman. Vähitellen oikasi
Herra Dobbins itseänsä, haukotteliin, aukaisi sitten pöytänsä
kannen ja ojensi kätensä ottaaksensa kirjan, vaan näytti epäilevän
ottaisiko hän sen, vai ei. Useammat koululapsista katsoivat ylös
väliä-pitämättömästi, vaan kaksi seurasi hänen liikunnoitaan
huomaavilla silmäyksillä. Herra Dobbins hypisteli hetkisen
hajamielisesti kirjaa, veti sitten esiin sen ja otti soveliaan asennon
tuolillansa ennenkuin rupesi lukemaan.
Tom loi silmänsä Becky'yn. Hän oli nähnyt ajetun, avuttoman kaniinin,
jonka päätä vasten pyssyn piippu oli ojettu, aivan saman näköisenä
kun Becky nyt oli. Hän unhotti heti riitansa hänen kanssansa. Pian --
jotakin oli tehtävä! ja tehtävä silmänräpäyksessä! Vaan uhkaavan vaaran
likeisyys masenti hänen keksintä voimansa. Hyvä! Eräs ajatus pölähti
päähänsä! Hän aikoi juosta ja siepata kirjan opettajan kädestä ja
kiitää sen kanssa tiehensä. Vaan hänen päätöksensä häilyi hetkisen, ja
tilaisuus oli menetetty -- opettaja oli avannut kirjan. Jos Tom'illa
vaan olisi tuo menetetty tilaisuus jälellä! Liian myöhä; Becky'ä
ei enää voinut pelastaa, sanoi hän. Ensi silmänräpäyksessä katseli
opettaja jo koulua. Ei yhdenkään silmät kärsineet tätä silmäystä;
siinä oli jotakin, joka alkoi vavistuttaa syytöntäkin. Hiljaisuus
seurasi, jonka ajalla olisi ennättänyt lukea kymmeneen; opettaja kokosi
vihaansa. Sitten sanoi hän:
"Kuka on repinyt kirjan?"
Ei niin hiiskausta. Olisipa kuullut nuppineulan putoavan. Äänettömyyttä
kesti edelleen; opettaja tutki jokaisen naamaa, nähdäksensä niissä
jotakin merkkiä rikokseen.
"Benjamin Rogers, oletko sinä repinyt kirjan?"
Kieltävä vastaus. Taas äänettömyys.
"Jooseppi Harper, oletko sinä tehnyt sen?"
Vielä kieltävä vastaus. Tom'in levottomuus kohosi kohoamistansa tämän
pitkällisen menettelyn alla. Opettaja tarkasteli poikien rivijä,
ajatteli hetkisen ja kääntyi sitten tyttöin puolelle:
"Amy Lawrence?"
Pään puistaminen vastaukseksi.
"Grade Miller?"
Sama vastaus.
"Susanna Harper, oletkos sinä tehnyt sen?"
Vielä kieltävä vastaus. Seuraava tyttö järjestyksessä oli Becky
Thatcher. Tom vapisi kiireestä kantapäähän mielen-ponnistuksesta ja
siitä tiedosta, että tila oli aivan auttamatoin.
"Rebecka Thatcher!" -- (Tom katsahti hänen näköänsä; hän oli aivan
valkea kauhistuksesta) "oletko sinä repinyt -- ei, katso minua silmiin"
-- (tytön kädet kohosivat ikäänkuin rukoukseen) -- "oletko sinä repinyt
kirjan?"
Eräs ajatus lensi salaman kaltaisena Tom'in aivujen läpi. Hän hyppäsi
ylös ja kiljasi:
"Minä sen tein!"
Koulu katseli kummanaan tätä suurta hulluutta. Tom seisoi hetkisen
hiljaa, kootaksensa tasapainosta joutuneita sielunsa voimia; ja
kuin hän meni esille ottamaan rangastustansa, tuntui tuo ihastus,
kiitollisuus ja ihmetteleminen, joka loisti Becky'n silmistä häntä
vastaan, kyllin palkitsevan satakin selkäsaunaa. Innostunut loistavasta
menetystavastansa, otti hän sanaakaan sanomatta ankarimman selkäsaunan
kun Herra Dobbins kuunaan oli antanut ja kuuli myöskin väliä pitämättä
tuon lisätyn julmuuden, että hän saisi jäädä kahdeksi tunniksi toisten
jälestä kouluun -- sillä hän tiesi kuka tulisi odottamaan häntä
ulko-puolella, kunnes vankeutensa oli lopussa, ja eikä sittenkään
pitäisi pitkällistä odotus-aikaa kadotettuna.
Tom meni vuoteelleen tänä ehtoona, miettien kostoa Alfred Temple'a
kohtaan; sillä häpeällä ja katumuksella oli Becky kertonut hänelle
kaikki, ei edes unhottaen omaa kavaluuttansa. Vaan koston himonkin
piti poistua suloisimmilta tunteilta, ja hän vaipui uneen, Becky'n
viimeiset sanat vielä korvissansa:
"Tom, kuinka _voit_ sinä olla niin jalo!"


KAHDESKOLMATTA LUKU.

Koulu-lupa lähestyi. Opettaja, ankara ainakin, tuli vielä ankarammaksi
ja vaati enemmin kuin ennen, sillä hän tahtoi, että koulu kunnioittaisi
itsensä tutkinto-päivänä. Hänen vitsansa ja rottinkinsa lepäsivät
nyt harvoin -- varsinkin nuorempain oppilasten suhteen. Ainoastaan
vanhimmat pojat ja kahdeksantoista ja kahdenkymmenen vuoden ikäiset
neidot välttivät läjähdyksiä. Herra Dobbins'in läjähdykset olivat
päälliseksi tuota kovempaa laatua; sillä vaikka hänen peruukinsa alla
oli aivan paljas, kiiltävä päänahka, oli hän kumminkin parhaassa
ijässänsä, ja jänteensä eivät näyttäneet ollenkaan heikontuneen. Kun
tuo suuri päivä läheni, tuli kaikki hänen hirmuvaltaisuutensa näkyviin;
hänellä näytti olevan kostonhimoinen ilo rangaistessansa pienimpiäkin
rikoksia. Seuraus oli, että pienimmät pojat viettivät päivänsä pelvolla
ja vavistuksella, ja yönsä miettien kostoa. He tekivät kaikissa
tilaisuuksissa, missä vähänkin voivat, kepposia opettajallensa. Vaan
hän ei jäänyt mitään heille velkaa. Palkinto, joka seurasi jokaista
onnistunutta koetusta kostoon, oli niin täydellinen ja majesteetillinen,
että pojat aina vetäysivät riitatantereelta pahasti pieksettyinä.
Viimein rupesivat he kaikki yhteen liittoon ja keksivät keinon, joka
lupasi heille loistavan voiton. He juttelivat kyltti-maalarin pojalle,
valan ehdolla, aikeensa ja pyysivät hänen apuansa. Hänellä oli omat
syynsä olla iloinen tästä, sillä opettaja asui hänen isänsä perheessä
ja oli antanut otollisia syitä hänen vihaansa. Opettajan vaimon piti
lähteä maalle joiksikuiksi päiviksi, ja silloin oli kaikki esteet
poistetut vehkeen liikkeelle panemisesta; opettaja valmistausi suuriin
tilaisuuksiin tavallisesti niin, että tirkisti kovin syvään lasiin, ja
kuin herra oli saanut täyden määränsä tutkintopäivä ehtoona ja levähti
nojatuolissaan, silloin oli "putkaus" tehtävä. Sitten pitäisi hänen
herättää hänet oikealla ajalla ja kiiruhtaa hänen koululle menemistänsä.
Ajallansa ilmautui tuo hauska tilaisuus. Kello kahdeksan ehtoolla
oli kouluhuone loistavasti valaistu ja koristeltu kukka- ja
lehti-kiehkuroilla ja köynnöksillä. Opettaja istui juhlallisesti
suurella tuolillansa, joka oli asetettu lavalle, musta taulu takanansa.
Hän oli jokseenkin "sumuisen" näköinen. Kolme penkki-riviä sivulla
ja kuusi edessänsä, oli täytetyt kaupungin ylimyksiltä ja lasten
vanhemmilta. Hänen vasemmalla puolellansa, kirjain takana, oli avara,
satunnainen lava, jolle ne oppilaat olivat asetetut, joiden piti ottaa
osaa tämän iltaisessa "ylösnäytöksessä;" sen päällä oli riveissä pieniä
poikia, jotka olivat pestyt ja puetut oksettavalla tavalla, riveissä
pitkiä, typeröitä poikia, lumikinoksia linoniin ja musliimin puettuja
tyttöjä ja nuoria neitosia, jotka näyttivät hyvin tietävän paljaista
käsivarsistansa, mummoinsa vanhoista koruista, sinisistä ja punasista
sukkanauhoistansa ja kukista tukassansa. Muu osa rakennuksesta oli
täynnä niitä koululapsia, jotka eivät ottaneet osaa näytökseen.
Näytös alkoi. Eräs pieni poikanulikka nousi ylös ja lausui ujosti:
"Tuskin näkevänne minunlaista
Kansan e'essä odotatte lapsukaista," j.n.e.
samalla kuin säesti itseänsä kiusallisen tarkoilla ja värveellisillä
liikkeillä, jotka masina olisi voinut tehdä -- edellettynä ett'ei
masina ollut oikein hyvässä kunnossa. Hän pääsi kumminkin onnellisesti
läpi, vaikka kovin hätäytyneenä, ja sai palkinnoksensa juhlallisen
laukauksen käden-taputuksia, kun kumarti opetetulla tavalla ja vetäysi
takaisin.
Eräs pieni ujo tyttö lukea sokersi, "Mary'lla oli pieni vuona," niijasi
kömpelösti, sai osansa suosiosta ja istuutui paikoilleen, punastuen ja
onnellisna.
Tom Sawyer astui esiin itserakkaalla luottamuksella, ja alkoi pitää
erästä noista hävittämättömistä ja päättymättömistä puheista, niin
kuin "Anna minulle vapaus tai kuolema", elävällä innolla ja hulluilla
kujeilla, vaan hämmentyi keskellä puhetta. Kauhea lamppukuume syöksi
hänen päällensä, jalkansa vapisivat ja hän oli tukehtumaisillaan. Se on
tosi, hänellä oli nähtävästi kuuliain suosio -- vaan myöskin kuuliain
hiljaisuus, joka oli paljoa pahempi kuin heidän suosionsa. Opettaja
rypisti otsaansa, ja tämä teki tappion täydelliseksi. Tom kamppaili
vielä hetkisen ja vetäysi sitten takaisin aivan kukistettuna. Heikkoja
koetuksia käsien taputukseen tehtiin, vaan ne masentuivat kohta.
Sitten seurasi, "Poika se seisoi palavalla kannella," "Assyria tuli
voimalla", ja muita arvokkaita puhekappaleita. Niitä seurasi luku- ja
tavaus kilpailut. Tuo laiha Latina-luokka kesti koetuksen kunnialla.
Ehtoon päänumero seurasi nyt järjestyksessä -- nuorten neitosten
kirjoittamat kirjoitukset. Itsekukin astui vuorollansa lavan reunalle,
kakisteliin, nosti ylös käsikirjoituksensa (nidotut kauniisin silkki
niteisin) ja alkoi lukea teeskennellyllä painolla. Aineet olivat samat
kuin jo heidän äitinsä, äitinsä-äidit, ja epäilemättä kaikki heidän
naiselliset esi-isänsä aina ristinretkiin saakka olivat kirjoittaneet.
"Ystävyys" oli muuan, "Muinoisten aikain muistoja," "Uskonto
Historiassa," "Unelmien maa," "Sivistyksen edut," "Alakuloisuus,"
"Lapsellinen rakkaus," "Sydämen toiveet" j.n.e.
Hallitseva muoto näissä kirjoituksissa oli suosittu ja teeskennelty
raskasmielisyys, turhamainen "kauniin kielen" tulva, joidenkuiden
ihanne sanain ja sananparsien myötäänsä käyttäminen, kunnes tulivat
aivan kuluneiksi, ja eräs omituisuus, joka varsinkin merkitsi ja
turmeli ne, oli tuo välttämätön ja kärsimätöin saarna, joka huiskutti
poikkonaista häntäänsä kaikkein lopulla. Oli se sama mitä laatua
aine oli, aivuja vaivaavilla koetuksilla koeteltiin sitä saada aina
sen laiselle kannalle, josta siveellinen ja uskonnollinen mieli-ala voi
saada rakennusta. Silmin nähtävä ulko-kullaisuus näissä saarnoissa
ei ollut kylliksi karkoittamaan näitä turmiollisia tapoja kouluista,
eikä se ole vielä kylliksi nytkään, ja tuskin tulee olemaankan niin
kauan kuin maailma seisoo. Maassamme ei ole niin koulua, jossa ei
nuoret naiset tuntisi itseänsä pakotetuiksi lopettamaan kirjoitustansa
saarnalla; ja sen tulee havaitsemaan, että pintapuolisin ja uskottomin
kaikista koulutytöistä kirjoittaa pisimmän, ja verrannollisesti
voimakkaimman saarnan. Vaan kylliksi nyt. Suora totuus ei maista
hyvältä. Katselkaamme uudelleen tuota "näytöstä." Ensimäisellä
kirjoituksella, joka luettiin oli päällekirjoitus: "Tämä on siis
elämä?" Ehkä lukia kestää otteen tästä:
Kuinka iloisilla tunteilla eikö nuoruudet mieli, elämän
joka-päiväisillä poluilla, odota jotakin tiettyä juhlallisuutta!
Kuvitusvoima vaikuttaa ja kuvaa ruusunkarvaisia ilon-kuvia. Hengessä
näkee muodin la'ilta hallittu kaunotar itsensä keskellä juhlajoukkoa
tarkasteltuna kaikilta, niiltä jotka tarkastelevat. Hänen
viehättävä vartalonsa, puettuna lumi-valkoiseen pukuun, pyörii
vilisevässä tanssissa: hänen silmänsä ovat kirkkaimmat ja askeleensa
keveimmät koko joukossa. Näitä suloisia unia uneksiessa kuluu aika
pian, ja tuo odotettu tunti on tullut, jolloin hän saa astua tuohon
Elyselliseen maailmaan, josta hän on uneksinut niin loistavia unia.
Kuinka sadun tapaista eikö ole kaikki hänen silmistänsä! Joka uusi
näkymä on viehättävämpi kuin edellinen. Vaan jonkun ajan kuluttua
huomaa hän, että kaikki, joka piilee tämän kauniin kuoren alla, on
turhuutta; imarrus, joka kerran ilahutti häntä, rämisee nyt pahalta
hänen korvissansa; paali-sali on menettänyt lumous voimansa;
menetetyllä terveydellä ja katkeralla sydämellä kääntää hän sille
selkänsä, sillä vakuutuksella, ett'ei maalliset ilot voi tyydyttää
toivovaa sielua.
Ja niin edespäin. Tyytyväisyys oli yleinen, sen kuuli lu'un aikana
sellaisista huudoista kun:
"Niin suloista!" "Kuinka totta!" j.n.e. ja kuin se viimein loppui
erityisellä surullisella saarnalla, niin oli mieltymys täydellinen.
Sitten nousi ylös eräs hieno, raskasmielinen tyttö, jonka muodolla
lepäsi tuo miellyttävä kalpeus, joka tulee pilleristä ja huonosta
ruo'ansulatuksesta. Hän luki runoelman, jonka päällekirjoituksena oli:
"Missourin tytön jäähyväiset. Alabamalle." Runoelmassa oli käytetty
vieraita sanoja, joita ei puoletkaan ymmärtäneet, vaan kumminkin oli
runo mainio.
Tämän jälkeen astui esiin eräs musta hipiöinen, musta silmäinen
ja mustatukkainen nuori neito, joka ensin oli ääneti mahdikkaan
silmänräpäyksen, otti päälleensä surullisen näön ja alkoi
pitkäveteisellä äänellä lukea:
_Eräs näkö._
Yö oli pimeä ja myrskyinen. Korkean taivaallisen valtaistuimen
ympärillä ei pilkkunut pienintäkän tähteä, vaan tuon jylhän ukkoisen
syvä sointu värisi lakkaamata korvissa, samalla kuin nuo vihaiset
salamat hulmusivat pilvisellä taivaalla, ja näyttivät ivaavan sitä
voimaa, jota tuo mainio Franklin vallitsi. Tuuletkin tulivat vinkuen
esiin salaisista piiloistansa ja huppuroivat ympäriinsä, ikäänkuin
olisivat tahtoneet avullansa lisätä näkymän julmuutta.
Näin pimeällä ja kauhealla hetkellä toivoi minun sieluni
inhimillistä osanottavaisuutta; vaan sen sijaan,
Tul' ystävän, holhoojan, lohtuni ja onni,
Ilo kaikess, surussa, ja otti käteni.
Hän tuli, niinkuin joku noista olennoista, joita nuoret ja
romantilliset ihmiset mielessänsä kuvailevat kuleksivan
mielikuvituksen Edenin auringolta valaistuilla poluilla, niinkuin
ihanuuden haltiatar, kaiketta koreudetta paitsi omaa taivaallista
herttaisuuttansa. Hänen käyntinsä oli niin pehmeä, ett'ei sitä edes
kuulunut, ja ell'ei hänen myötätuntoinen kosketuksensa olisi
magillisesti värähdyttänyt ruumistani, olisi hän luikahtanut
sivuitseni niinkuin muutkin ujot kaunottaret hoksaamatta --
etsimättä. Omituinen alakuloisuus näkyi hänen muodollansa, ikäänkuin
jähmettyneitä kyyneleitä talvi-kuukausien peitteellä, kun hän näytti
noita kamppailevia elementtiä ulkopuolella ja käski minun katsomaan
noita kahta esiteltyä olentoa.
Tämä kauhea uni oli kirjoitettu kymmenen sivun pituiselle
käsikirjoitukselle, ja loppui saarnalla, joka niin täydellisesti
poisti kaikki toiveet niiltä, jotka eivät olleet -- presbyteriaaneja,
että se sai ensimäisen palkinnon. Tätä kirjoitusta pidettiin illan
parhaimpana kirjoituksena. Kauppalan pormestari, joka antoi palkinnon
kirjoittajalle, piti kauniin puheen, jossa hän sanoi: "että tämä
kaunopuheliaisuudessa oli paljoa etevämpi kuin kaikki ne puheet, joita
hän ennen oli kuullut, ja että itse Daniel Webster olisi voinut olla
ylpeä siitä."
Sivumennen lienee tässä muistutettava, että niitten kirjoitusten luku,
joissa sanaa "herttainen" oli käytetty hyvin suurella rakkaudella, ja
joissa inhimillistä kokemusta kutsuttiin "elämän ohjeeksi," oli melkein
yhtä suuri kuin tavallisesti.
Opettaja, joka oli niin "sumuinen," että tahtoi käydä liian
kova-ääniseksi, asetti tuolinsa sivulle, käänsi selkänsä kansalle
ja alkoi mustalle taululle piirtää Amerikan karttaa, alkaaksensa
maantieteellistä tutkintoa. Vaan hän ei tahtonut onnistua vapisevalla
kädellänsä, jonkatähden pidätettyä naurua kuului salista. Hän tiesi
miten asian laita oli ja tahtoi korjata työtänsä. Hän pyyhkäsi pois
entisen työnsä ja piirsi uudelleen; vaan se onnistui vielä huonommin,
ja tirskuminen kuului selvemmin. Hän kiinnitti nyt kaikki huomionsa
työhönsä, ikäänkuin hän olisi päättänyt ei antaa itseänsä kukistaa
ivalta. Hän tunsi, että kaikkein silmät olivat kiinitetyt häneen; hän
luuli lykästävänsä, ja kumminkin ei tirskuminen loppunut. Se kasvoi
aivan julkisesti. Ja eikä syyttä. Kouluhuoneen päällä oli vinnikammari,
ja sen lattiassa luukku aivan opettajan pään kohdalla; siitä laskeusi
kissa, joka oli sidottu nivusistaan nuoraan. Pään ja leukain ympärille
oli sidottu rätti, joka esti sen naukumasta: kissan näin hitaasti
laskeudessa, koukistui se ylöspäin, repien nuoraa, putosi sitten alas,
ja haparoi kapaloillaan tyhjää ilmaa. Tirskutus tuli kovemmaksi ja
kovemmaksi, kissa ei ollut enää kuin kuusi tuumaa opettajan päästä;
alemma, alemma, vielä vähän, ja eläin iski terävät kyntensä hänen
peruukiinsa, sieppasi sen irti, ja vetäistiin samassa silmänräpäyksessä
luukusta ylös, vieden voiton mukanansa. Ja kuinka ihanasti eikö valo
heijastanut opettajan paljaasta päästä, sillä kyltti-maalarin poika oli
_kullannut_ sen!
Tämä oli tutkinnon loppu. Pojat olivat kostaneet. Koulu-lupa alkoi.
_Muistutus_. Edellä luetut "kirjoitukset" ovat sanasta sanaan
kirjoitetut eräästä kirjasta, jonka nimi on "Prosaa ja Runoilmaa,
eräältä naiselta Lännessä," vaan ne ovat tarkoin ja kaikin puolin
koulutyttö mallin mukaan, ja siis paremmat kuin jos niitä olisi
ruvennut jälittelemään.


KOLMASKOLMATTA LUKU.

Tom antoi kirjoittaa itsensä sisään tuohon uuteen seuraan "Nuorukaisten
Raittiuden-yhtiö", johon häntä enin houkuttelivat nuo loistavat
arvomerkit. Hän lupasi olla tupakoimatta, purematta tupakkia ja
noitumatta niinkauan kuin hän oli seuran jäsenenä. Nyt teki hän uuden
havainnon -- nimittäin sen, että varmin keino maailmassa on saada
joku halajamaan jotakin, jos kokonaan kieltää häneltä juuri sen.
Tom'ia alkoi kohta vaivata halu sekä juomaan että noitumaan; tämä
tuli niin ankaraksi, ett'ei muu, kuin toivo saada kohta ylpeillä
punaisella vyöllä, voinut estää häntä eroamasta koko seurasta. Neljäs
päivä Heinäkuuta lähestyi; vaan hän jätti kohta tämänpäivän -- jätti
sen ennen kuin oli kantanut kahleitansa kahdeksaa viidettä tuntiakan
ja kiinnitti toiveensa vanhaan tuomari Frazer'iin, rauhantuomariin,
joka selvästi virui viimeisillään, ja joka saisi juhlalliset, yleiset
hautajaiset korkean virkansa vuoksi. Kolme päivää oli Tom hyvin utelias
tuomarin tilasta ja hyvin nälkäinen kuulemaan uutisia siitä. Välistä
nousi hänen toiveensa niin korkealle, että hän otti esiin arvomerkkinsä
ja alkoi harjoitella peilin edessä. Vaan tuomarin tila vaihetteli aivan
mieltä masentavalla tavalla. Viimein sanottiin hänen olevan parempana
ja sitten parantumaisillaan.
Tom oli tyytymätöin ja tunsipa vielä itsensä loukatuksi. Hän jätti
johtokunnalle paikalla erohakemuksensa, vaan seuraavana yönä kuoli
tuomari, hän oli sairastunut uudelleen. Tom päätti, ett'ei hän enää
kuunaan niin täydellisesti luottaisi yhteenkään ihmiseen. Hautaiset
olivat pulskat. Nuorukaisten Raittiuden-yhtiö näyttäytyi kaikissa
juhlallisuudessaan, jo oli tappaa tuon eronneen jäsenen harmista ja
kateudesta.
Tom'ista oli kumminkin tullut vapaa poika, joka oli jotakin. Hän voi
nyt juoda ja noitua, vaan huomasi suureksi ihmeeksensä, ett'ei hänellä
enää ollutkaan halua siihen. Tuo pienoinen syy, että hänellä oli oikeus
tehdä sitä, poisti kokonaan hänen halunsa ja himonsa siitä.
Tom'ia kummastutti, että tuo toivottu koulu-lupa alkoi tuntua hänestä
raskaalta.
Hän koetti pitää päiväkirjaa, vaan kun kolmeen päivään ei tapahtunut
mitään merkillistä, niin jätti hän sen. Etevimmät koko "Christy
Minstral" joukosta tulivat kaupunkiin ja nostivat hälinää. Tom ja Joe
asettivat samallaisen joukon ja olivat onnelliset kokonaista kaksi
päivää.
Tuo juhlallinen neljäs päivä Heinäkuutakin oli tavallansa onnetoin,
sillä silloin satoi ankarasti; sentähden ei ollutkaan yleistä
juhlakulkua, ja tuo suurin mies koko maailmassa (Tom'in ajatuksen
mukaan), Herra Bentor, todellinen Yhdysvaltain Senatori, ei ollutkaan
viidenkolmatta jalan pituinen, ei edes sinne päinkään; sekin siis suuri
erhetys.
Eräs cirkus-joukko tuli. Pojat näyttivät cirkusta kolme päivää sen
jälkeen niinimatoista tehdyssä teltissä -- sisäänpääsymaksu: kolme
nuppineulaa pojilta, kaksi tytöiltä -- vaan sitten lopetettiin
cirkusleikki.
Eräs pääkalloista povaaja ja magneetilla-nukuttaja tulivat -- ja
menivät taas, jättäen kaupungin jälkeensä vielä uneliaammaksi ja
ikävämmäksi kuin koskaan ennen.
Joitakuita lasten-kestiä pidettiin, vaan ne olivat harvat ja
herttaiset, niin että ne tekivät väliajat vielä ikävämmiksi.
Becky Thatcher oli matkustanut kotiansa Constantinopeliin, viettämään
koulu-lupaa vanhempiensa luokse -- niin että elämässä ei löytynyt
yhtään kirkkaampaa puolta.
Tuo kauhea murha-salaisuus matkaansaattoi pitkällisen kivun. Se oli
kuin koi, yhtä pitkällinen kuin kipeä.
Sitten tuli tuhka-rokko.
Kaksi pitkää viikkoa makasi Tom vankina, kuolleena maailmalta ja sen
tapauksilta. Hän oli hyvin kipeä ja kaikesta välinpitämätöin. Kun
hän viimein pääsi taas jaloillensa, ja heikkona kulki kaupungin
läpi, oli surullinen muutos tapahtunut kaikessa ja kaikkein kanssa.
"Hengellinen liikutus" oli tapahtunut, ja kaikki ihmiset olivat tulleet
"herätetyiksi;" ei ainoastaan täysikasvuiset, vaan myöskin pojat ja
tytöt. Tom kulki ympäri kaupunkia epäilevällä toiveella, löytääksensä
yhtä ainoaa siunattua, syntistä naamaa, vaan pettyi joka paikassa.
Hän tapasi Joe Harper'in täydellä vauhdilla lukemassa Testamentia ja
kääntyi suruissaan pois tästä mieltä liikuttavasta näöstä. Hän etsi
käsiinsä Ben Rogers'in ja tapasi hänen suuri vakka kainalossa täynnä
herätyskirjoja, joita hänen piti lähteä jakelemaan köyhille. Hän tapasi
Jim Hollis'in, tämä huomautti häntä tuosta kalliista siunauksesta, joka
oli siinä varoituksessa, kuin hänelle oli tullut osaksi tuhkarokossa.
Joka poika jonka tapasi lisäsi hänen alakuloisuuttansa varmaankin
leiviskällä; ja kun hän viimein, epätoivon alaisena, etsi pelastusta
Huckleberry Finn'in helmassa ja tuli vastaan otetuksi raamatun
lauseella, musertui hänen sydämensä, ja hän hiipi kotia sänkyynsä,
huomaten, että hän oli ainoa koko kaupungissa, joka oli kadotettu,
ijankaikkisesta, ijankaikkiseen.
Tänä yönä raivosi kauhea ukon-ilma. Hän veti peitteen päänsä yli
ja odotti pelolla ja vavistuksella perikatoansa; sillä hän ei
epäillyt vähääkään, ett'ei tämä jyräkkä tarkoittaisi häntä. Hän
luuli koetelleensa taivaan pitkämielisyyttä kovin kauan, josta
tämä nyt oli seuraus. Hän olisi pitänyt sitä suurena sekä kunnian
että ampuma-aineiden tuhlaamisena, jos lutikkata tappaissa olisi
käytetty tykki-patteriaa, vaan hän ei huomannut mitään mahdottomuutta
noin juhlallisen myrskyn toimeen-panossa maan poistamiseksi noin
vähäpätöisen hyönteisen jalkain alta, kuin hän itse oli.
Vähitellen alkoi myrsky lakastua ja kuoli viimein kokonaan, täyttämättä
tarkoitustansa. Pojan ensimäinen ajatus oli kiitollisuus ja päätös
tehdä parannus. Vaan hän päätti kummikin odottaa -- ehk'ei tuollaista
myrskyä enää tulisikaan.
Seuraavana päivänä olivat tohtorit taas Tom'in luona; hän
oli sairastunut uudelleen. Ne kolme viikkoa, jotka hän virui
tauti-vuoteella, tuntuivat hänestä pitemmältä kuin miehen ikä. Kun
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Tom Sawyer: Koulupojan historia - 11
  • Parts
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 01
    Total number of words is 3727
    Total number of unique words is 1848
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    38.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 02
    Total number of words is 3761
    Total number of unique words is 1922
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    38.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 03
    Total number of words is 3748
    Total number of unique words is 1883
    24.0 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 04
    Total number of words is 3798
    Total number of unique words is 1770
    26.0 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 05
    Total number of words is 3768
    Total number of unique words is 1780
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    33.8 of words are in the 5000 most common words
    38.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 06
    Total number of words is 3765
    Total number of unique words is 1866
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    33.1 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 07
    Total number of words is 3703
    Total number of unique words is 1924
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.5 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 08
    Total number of words is 3748
    Total number of unique words is 1824
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    37.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 09
    Total number of words is 3841
    Total number of unique words is 1673
    27.3 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 10
    Total number of words is 3566
    Total number of unique words is 1922
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    31.1 of words are in the 5000 most common words
    35.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 11
    Total number of words is 3734
    Total number of unique words is 1724
    26.2 of words are in the 2000 most common words
    34.5 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 12
    Total number of words is 3779
    Total number of unique words is 1709
    24.2 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 13
    Total number of words is 3854
    Total number of unique words is 1796
    27.7 of words are in the 2000 most common words
    36.5 of words are in the 5000 most common words
    40.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 14
    Total number of words is 3761
    Total number of unique words is 1739
    24.5 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 15
    Total number of words is 3797
    Total number of unique words is 1764
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    35.5 of words are in the 5000 most common words
    40.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tom Sawyer: Koulupojan historia - 16
    Total number of words is 1492
    Total number of unique words is 804
    31.1 of words are in the 2000 most common words
    39.5 of words are in the 5000 most common words
    43.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.