Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta: Yliopistollinen väitöskirja - 07

Raugnarikein rinnalla hän asettaa Finniläisiä: "_Finni mitissimi_"
(suopeimmat Finnit), jotka muka ovat suopeammat kaikkia Skanzan
asujia. Niiden vertaisiksi hän vielä panee: "Viniviloth".[320]
Selvästi tästä näkyy, että Jornandes on Skandian saaresta saanut
runsaampia ja osaksi tarkempiakin tietoja kuin kenkään hänen
edellisistään; mutta silminnähtävä kuitenkin on, että useat
hänen nimistään ovat julmasti vääristeltyjä, jonka ohessa hänen
kertomus-tapansa sekavaisuus tekee mahdottomaksi arvata kunkin
kansan oikeata asemaa; Että _Adogit_-kansa on Lappalaiset, sopii
kuitenkin arvata; mutta mitä _Krefennat_ (Refennat, Skrerofennat)
lienevät, joko nekin Lappalaisia, vai muuta Suomen-sukuista kansaa,
ei ole helppo päättää. Heidän maansa, jossa paljon soita (paludes)
näkyy olleen, käypi ajatella ulottuneeksi nykyiseen Suomenmaahankin.
Etelässä taas merkitsee nimi _Finnaithæ_ selvästi _Finnhed'in_
paikkakunnan asukkaat Smolannissa (Skandinavian sagoissa:
_Finneidhi_; Saxonin tykönä _Finnia_, asukkaat: _Finnenses_). Mutta
josko "_Finni mitissimi_" lienee ainoastaan toisinto samasta nimestä,
vai todellakin merkinnee jotakuta Suomen-sukuista jäänöstä, en
uskalla ratkaista. "_Viniviloth_" vihdoin katsoo Zeuss väännökseksi
nimestä: _Kvænir, Kainulaiset_;[321] mutta semmoiseen selitykseen ei
kukaan muu uskaltane suostua.
Selvempiä, vaikk'ei niin monituisia, tietoja antaa samalta aialta
Prokopio, joka sanoo ne saaneensa semmoisilta, mitkä muka itse ovat
Thulessa, s.o. Skandinaviassa, käyneet.[322] Tämä saari on hänestä
kymmenen kertaa isompi Britanniaa, isommalta osaltansa asumaton;
kuitenkin on asutussa osassa 13 kansakuntaa, kullakin kansalla
kuninkaansa. Näistä kansoista hän ei kuitenkaan nimitä kuin kaksi:
_Gautit_ (Γαυτοί) ja _Skrithifinit_ (Σκριθίφινοι) ja jälkimäisistä hän
antaa seuraavan huvittavaisen kertomuksen:
"Niistä kansoista, jotka Thulessa asuvat, on yksi ainoa, nimeltä
Skrithifinit, jotka elävät petojen tavalla; sillä eivätpä pukeu
vaatteisin, eivätkä kenkiä kanna, eivätkä viiniä juo, eikä ole heillä
mitään syötävää maasta, koska eivät maata viljele, eikä heidän
vaimonsa te'e mitään käsityötä, vaan miehet ja vaimot alinomaa
vain harjoittavat metsänkäyntiä. Sillä petoja ja muita eläimiä on
heillä suuri paljous avaroissa metsissä, joita siellä paljon on,
ja korkeilla vuorilla, ja pedoista, joita pyytävät, käyttävät aina
lihat ruuakseen, mutta nahat pukuimeksi, koska heillä ei ole liinaa
[kankaita] eikä millä neuloa, vaan sitovat petojen jänteillä nahat
kokoon toisiinsa ja verhoovat sillä tavoin koko ruumiin. Eivät
myöskään imetä lapsiansa samalla tapaa kuin muut ihmiset, sillä
Skrithifinien lapset eivät syö vaimojen maitoa, eivätkä ime äitiensä
rintoja, vaan syötetään ainoastaan pyydettyjen petojen ytimellä.
Niin pian siis kun vaimo on synnyttänyt, hän kapaloitsee sikiönsä
nahkoihin, ripustaa sen heti johonkuhun puuhun, panee sille suuhun
ydintä, ja lähtee oietis metsää käymään; sillä tämä toimi on heillä
miesten kanssa yhteisenä".[323]
Tähän Prokopio lisäilee, että muut Thulen asukkaat eivät paljon eriä
maista ihmisistä, josta emme kaitenkaan voi päättää, että kaikki
maat 12 kansaa kuuluivat Germanilaiseen sukuun, vaikka eivät eläneet
samalla tavalla kuin mainitut raakalaiset. Skrithifinien nimestä
taas saamme paremman selityksen Longobardien historioitsijalta,
Paullo Diakonolta, joka eli lopulla 8:tta vuosisataa ja myöskin
on Skandinaviassa käyneiltä saanut tietonsa.[324] Hänen juttunsa
_Skritobineista_ (Scritobini) -- näin se nimi hänellä kirjoitetaan --
on seuraava:
"Germanian perimmäisillä rajoilla, itse valtameren rannassa, näkyy
korkean kallion alla luola, jossa seitsemän miestä (ei tietoa
mistä aiasta) nukkuvat pitkällistä unta" -- - Ulkomuodosta arvaten
muka näyttävät olevan Romalaisia ja luultavasti Kristityitä, jotka
kentiesi kerrankin tulevat saarnaamaan lunastuksen oppia näille
kansoille. -- "Lähellä tätä paikkaa elää niinkutsuttu Skritobinien
kansa, jotka eivät kesänkään aikana lunta puutu, eivätkä, -- he
kun itse ovat petojen kaltaisia, -- syökkään muuta kuin raakaa
metsän-eläinten lihaa; joidenka karvaisista nahoista he pukuimensakin
sovittelevat. Näiden nimi johtauupi barbarilaisen kielen mukaan
hyppäämisestä [hiihtämisestä]; sillä hyppäämällä [hiihtämällä] ajavat
metsän-otuksia takaa, käyttäen jollakin eri taidolla erästä kaaren
muotoon köyristettyä puuta [s.t.s. suksea]. Näiden tykönä on eläin,
ei täydellisesti saksan-hirven näköinen, jonka karvaisesta vuodasta
olen nähnyt tunika'n-muotoisen, polvillen ulottuvan vaatteen,
semmoisen kuin mainitut Skritobinit, kuten kerrottiin, kantavat".[325]
Tästä kertomuksesta tunnemme helposti Lappalaiset peuroinensa,
ja nimitys: _Skritobinit_ eli Prokopion mukaan _Skrithifinit_
todistetaan tulevan hiihtämisestä, Skandinavian muinais-kielessä
("lingua barbara"): _Skridha_, merkiten siis: _Hiihto-Finnit_. Useat
seikat todistavat, kuinka lavealla tämä nimi oli tunnettu Germanisten
seassa. Prokopio oli arvattavasti sen kuullut Göthiläisiltä, Paullo
Diakono taas Longobardeilta, ja eräässä Anglosaksilaisessa laulussa
samoilta aioilta sitä myöskin mainitaan (Skridefinn).[326] Samaa
nimeä käyttävät myöhemmin sekä kuningas Alfred, -- joka Svealaisten
pohjois-puolelle asettaa erämaiden taa Kainunmaan (Cvenland),
luoteis-puolelle taas Skridefinnit (_Scride-Finnas_) ja länsipuolelle
Norjalaiset[327] --, että myöskin Saxoni (_Skricfinni_)[328] ja
Adam Bremeniläinen (_Scritefinni_);[329] ja molemmat viime-mainitut
puhuvat heidän hiihtämisestään. Mutta jo Othar[330] oli nimittänyt
heidät paljaastansa Finneiksi (_Finnas_), ja nimi "Skrid-finnit"
(jota kentiesi Jornandeenkin Krefennat eli Skrerofennat tarkoitti)
hävisi vähitellen.
Vielä toisessa muodossa näyttää Finnien nimi meitä kohtaavan, jo
kansain-vaelluksen aikaan. Nimetön Ravennalainen, jonka elämän-aikaa
ei käy tarkoin määrätä,kertoo Göthiläisen Aithanaritin mukaan
(6:nnelta vuosisadalta) seuraavaa:
"Skythian vieressä, valtameren rannalla, asetetaan niinkutsuttu
_Rerefennien ja Sirdifennien_ maa, jonka maan ihmiset, kuten
Aithanarit, Göthiläisten Filosofi, sanoo, asuvat vuorten kallioilla
ja elävät niin miehet kuin vaimotkin metsänkäynnillä, eivätkä
ollenkaan tunne ruoanlaitoksia eikä viiniä. Ja tämä maa pidetään
kaikkia muita kylmempänä".[331] -- Näiden kansain asema selitetään
olevan Euroopan äärellä Tanskalaisten ja Slavilaisten välillä [332]
ja nimet kirjoitetaan: _Rerefenit, Rerefennit, Rerefrenit,
Rereferit, Sirdifenit, Sisdefennit, Skerdifennit, Skirdifrinit_.
Siishän taas samaa kansaa ja osaksi samaa nimeäkin; sillä
_Sirdifennit eli Skirdifennit_ ei ole muuta kuin äsken-puhutat
Hiihto-Finnit. Vaikeampi on sanoa, mitä syntyä nimi _Rerefennit_
lienee. Luultavinta on, että sekin on ainoastaan pilatta muoto
Skrid-finnien nimestä ja että Ravennalainen, epäillen kumpika muoto
oikea oli, on pannat molemmat vieretysten. Thunmann'in ja Zeuss'in
arvelu, että on lukeminen: "_Terefennit_", joka merkitsisi muka samaa
kuin Otharin _Terfinna_ (_Turjan_ Lappalaiset Lapin saarennossa
Kantalahden seuduilla), on tosiaan liian uskalias.[333]
Mutta näistä Finniläisistä, jotka vielä isommalta osalta lienevät
jäänöksiä Euroopan muinois-väestöstä, palatkaamme vielä kerta
Itäiseen Eurooppaan, missä jo alkaa ilmaantua uusia Suomen-sukuisia
siirtokuntia. Tällä Skythalaisella alalla kesti melkein alituisia
kansanvaelluksia ja yhä uusia nimiä oli Herodoton aikojen jälkeen
ilmaantunut. Jo edellisessä olen maininnut etevimmät näistä uusista
tulijoista: Bastarnat, Roxolanit, Alanit, Aorsit ja Sirakit, ja
näiden lukuun voisin Ptolemaion maatieteestä lisätä joukon ennen
ja jälkeenpäin tuntemattomia nimiä,[334] jos olisi vähintäkään
toivoa saada ne jollakin tavalla selitetyiksi ja niiden kautta
jotakin selkoa aineelleni. Ainakin on mainitsemista, että Ptolemaio
tuntee näiden seutujen maatieteelliset seikat paljoa tarkemmin,
kuin hänen edellänsä ja jälkeensä oli tavallista. Kaspian-meren
hän tietää umpinaiseksi, ja on ensimäinen joka selvästi tuntee
Wolga-virran, antaen sille nimen _Raa_.[335] Jos totta on, että
vielä meidän-aikaisetkin Mordvalaiset antavat Wolgalle nimen:
_Rhau_,[336] se asia antaisi arvata, että ne kansat, jotka Ptolemaion
aikana asuivat WoIgan varsilla, olivat Suomen-sukua. Mutta hänen
mainitsemansa nimet niiltä seuduin: Suardenit, Khainidit, Matērit
j.n.e. eivät siedä mitään selitystä.
Muutamia vuosikymmeniä Ptolemaion jälkeen eli alussa 3:tta vuosisataa
siirtyy Germanilaisia kansoja Itämeren rannikolta etelään, ja
etevin niistä, Göthiläinen kansakunta eli Gothit, perii Skythaen
entisen alan pohjoispuolella Mustaa merta, josta leviävät aliselle
Tonavalle ja hirveästi ryöstäen retkeilevät Roman alueesen.
Niinkuin raa'at kansakunnat ainakin, milloin ei joku mahtava käsi
niitä ko'ossa pidä, olivat Göthiläisetkin jaetut itsenäisiin
heimokuntiin, joista etevimmät, Tervingit ja Greutungit, myöhemmin
tunnetaan nimillä: Länsi- ja Itä-göthiläiset. Heidän alueensa
ulottui Tanaille asti, jonka toisella puolella Alanit olivat heidän
itäiset naapurinsa. Loppupuolella 4:ttä vuosisataa vähää ennen
Hunnien tuloa, oli Greutungien valta heidän mahtavan kuninkaansa
Hermanarikin hallitessa levinnyt avaralle luoteesen ja pohjaan, niin
että Jornandeen kertomuksen mukaan koko Skythia Itämerelle saakka
seisoi tämän valtiaan kuuliaisuudessa.[337] Niiden kansain seassa,
jotka Hermanarik oli valloittanut, luettelee Jornandes historiassaan
Göthiläisten teoista joukon uusia nimiä, joissa helposti eroitamme
muutamat Suomen-sukuisetkin, vaikka Jornandeen epävakainen
kirjoitus-tapa ja julmasti turmeltunut teksti tekee enimmän osan
mahdottomaksi selittää. Asian tärkeys vaatii meitä vähäistä tarkemmin
tutkimaan näitä nimiä niiden toisintojen mukaan, jotka Zeuss tuopi
esiin neljästä eri käsikirjoituksesta.[338]
Paitsi Gothit ja Skythat, joiden nimien merkitystä en enää tarvitse
selitellä, tapaamme tässä ensi kerran nimen: _Tshud_; sillä tuskin
lienee epäilemistäkään, että Jornandeen _Thiudi_ tarkoittaa tuota
samaa sanaa, jolla Venäläiset aina ovat nimittäneet Suomen-sukuisia
kansoja. Seuraava sana: _Inaunxis_ on selitetty milloin milläkin
tavalla. Schafarik, joka omin-luvin lukee: Inaunxes, ja sitten
korjaamalla saapi: Jacuinxes, luulee tässä tarkoitettavan
Jazvingeja, ja myöskin Zeuss tulee samaan päätökseen.[339]
Tämmöinen arvelu, joka itsessään on kokonaan mielivaltainen, kohtaa
senkin vastuksen, että jos Jornandes on seurannut edes jotakin
järjestystä luettelossaan, hän ei ole voinut asettaa Jazwingeja
keskelle Suomen-sukuisia kansoja; sillä, niinkuin kohta saamme
nähdä, ovat seuraavatkin nimet sitä laatua. Enemmän tarkastusta
ansaitsee tavallisten painosten käyttämä: "Thiudos in Aunxis", joka
suomennettuna tuskin voi muuta olla kuin: _Tshudit Aunuksessa_. Tosin
on vaikea sanoa, kuinka vanha on nimi _Aunus_, joka nykyänsä lääninä
käsittää kaikki Äänisjärven (Oniega'n) ympäristöt ja lännessä ulottuu
Laatokan itä-rannalle. Mutta merkittävä kohta on, että juuri tällä
alalla, olletikkin pitkin Äänisen lounaista rantaa, tavataan vielä
nyky-aikoina eräs Suomen heimokunta, jollen Venäläiset nimen-omaan
antavat nimityksen: Tshud. Että nämä Aunuksen Tshudit tulevat
Hämäläisiin ja että koko Hämeen lahko kerran asui näillä seuduin,
on Sjögren ensinnä osoittanut.[340] Jos nyt tulemme näkemään, että
seuraavatkin Jornandeen mainitsemat nimet viittaavat samoille
tienoille, ei tämä ehdottelemani suomennos: "Tshudit Aunuksessa",
näyttäne ylen uskaliaalta.
Järjestyksessä seuraa: "Vasinabroncas", eli, jos kahtena sanana
luetaan, ensin: "_Vasina_." Jo Schlözer ja hänen mukaansa muut ovat
tässä nimessä keksineet sen Suomen-sukuisen heimokunnan, minkä
Nestorin kronika nimittää _Ves_ ja asettaa Suomen-sukuiseksi
Walgetjärven viereen.[341] Sjögren arvelee, että nämä Vessit
kentiesi olivat jotakin Hämeen haaraa.[342] Kuinka lieneekään, on
vaikea tietää; sillä kansa ja sen nimi on jo aikaa hävinnyt. Mutta
todennäköistä ainakin on, että Jornandes on tätä kansaa tarkoittanut.
Mitä taas "Broncas" eli "Bovoncas" merkinnee, on ihan mahdotonta
selittää; sillä että olisi ymmärrettävä Beormas, Biarmalaiset,
Permalaiset, niinkuin Schafarik arvelee, on tosin neuvottomuudessa
neuvo, mutta tutkijalle kelvoton.
Sitä vastoin on ihan selvä, että Jornandeen "Merens" ja
"Mordens" ovat samaa kuin Nestorin Merja ja Mordva, molemmat
Suomen-sukuisia.[343] Merit eli Merjalaiset, joiden nimi jo on
tykkönänsä hävinnyt, asuivat Vessien lähisyydessä ja arvataan
olleen joku haaraus Tsheremisseistä, joiden oma kansallinen nimi on
_Mari_.[344] Mordvalaiset taas pysyvät jotenkin vahvana kansakuntana
meidän aikoihin asti itäpuolella Okaa, ja mainitaan tuon-tuostakin
ei ainoastaan Venäjän kronikoissa, vaan myös Byzantiolaisissa ja
länsi-maisissa lähteissä. Konstantino Porphyrogenito (10:nnellä
vuosis.) asettaa Mordian maan 10 päivämatkaa Patzinakien
alueesta,[345] ja myöskin Rubruk'in "Moxes" (Mokshalaiset) ja
"Merdas" eli "Merdinis",[346] Piano Carpini'n "Morduani",[347]
Marko Polo'n "Mordui", ovat nykyisten Mordvalaisten asemilla. Näistä
tiheistä maineista näkyy selvästi, että Mordvalaiset ovat olleet
hyvinkin lukusaa kansaa; mutta milloinka näille asuinsioille tulivat,
ei käy varmasti päättää. Olen jo maininnut, että on katsottu samaksi
Mordvan kansaksi ne Aorsit, joista Straboni ja muut puhuvat. Tämä
luulo ei ole luuloa parempi, vaikkapa hyvin todennäköinen. Sitä
vastoin pidän epäilemättömänä, että Jornandeen "Mordens" eli Mordit
ovat Mordvalaiset, jotka siis jo ainakin 4:nnellä vuosisadalla ovat
siaantuneet nykyisille asemilleen.
Kaikki nimet, jotka tästä seuraavat Jornandeen luettelossa, ovat
joko tuntemattomien kansanlahkojen taikka niin vääristeltyjä
oikeasta muodostaan, ett'ei niiden jäljille ole pääsemistä.
Sanassa "Remniscans" eli "Imniscaris" on tosin tahdottu keksiä
Tsheremissien nimi, mutta semmoisen arvelun pohjattomuutta havaitaan
jo ensi silmäyksellä. Muihin sanoihin ei ole tietääkseni selitystä
yritettykään. Mahdollista on, että nämä nimet tarkoittavat Itämeren
puolisia, Slavilaisia, Germanilaisia, kentiesi Skandinavilaisiakin
kansoja, jotka muka olisivat Hermanarikin kuuliaisuudessa olleet.
Ainakaan ei yksi ainoa käy Suomen-sukuun sioitella.
Mutta ne neljä Suomen-sukuista nimeä, mitkä jo keksimme, antavat
meille sen arvollisen tiedon, että Suomalaiset kansat jo lopulla
4:ttä vuosisataa olivat sioitetut jotenkin samaan järjestykseen
ja samoille asuin-paikoille kuin Nestorin aikana, lopulla 11:ttä
vuosisataa; sillä hänkin luettelee: "Tshudit ja kaikki nuo
kansakunnat: Merja, Muroma, Ves, Mordva" j.n.e. Jornandeen tiedot
eivät tosin mainitse kuin kahta haaraa Suomen-sukua, nimittäin
Suomalaisen ja Wolgalaisen; mutta epäilemätöntä on, että näiden
koillisella ja itäisellä kyljellä istui yhdessä jaksossa Permalaisia
ja Ugrilaisia lahkoja kahden puolen Urali-vuorta. Näiden seutujen
oloista ja liikkeistä tähän aikaan ei anna mikään historia selitystä;
ainoastaan yksi teko-asia astuu silmiin. Läntinen osa Suomen-sukua
on jo asettunut ja pysyy nyt vuosisatoja alallansa. Itäinen osa
sitä vastoin kuohuu levottomassa liikkeen-hankkeessa ja alkaa jo
kohta juoksuttaa tulvansa lounaan päin. Tie käypi Länsi-suomalaisten
ohitse ja etelä-puolella, ja nämä siis jäävät, ei tosin kokonansa,
mutta kuitenkin isommaksi osaksi seisomaan ulkona pyörteestä. Mutta
tulva on yhtähyvin kyllä voimallinen järistyttämään Eurooppaa
läntisiin ääriin saakka. Se aikakausi mikä nyt seuraa, Suuren
kansain-vaelluksen aikakausi, on muutamassa katsannossa Suomen-suvnn
voimallisin, -- ainoa kerta, jolloin tämä suku on suorastaan
vaikuttanut maailman tapauksiin. Katson siis tarpeelliseksi ottaa
nämä seikat laveampaan tutkimukseen, tarkastaen seuraavissa luvuissa
sen kansan oloja, joka tämän Suomen-sukuisen liikkeen johdatti ja
alkuun pani.


VI.
Hunnien syntyperästä ja sukulaisuudesta.

Olemme tähän asti hakeneet Suomen-suvun jälkiä historian
pimeimmillä aloilla, milloin Iranin ja Kaksoisvirran riutuvissa
muistomerkeissä, milloin Euroopan muinais-taruissa tai niissä
vaillinaisissa kertomuksissa, joita Kreikkalaiset ja Romalaiset
ovat antaneet pohjaisista ja koillisista seuduista. Tämmöinen
löytö-matka, historiallisen maailman ja historiallisten aikakausien
äärimmäisillä rajoilla, ei ole ollut ilahuttavainen. Aina ja joka
paikassa, missä valosat aukeat loppuvat ja hämärä alkaa, olemme
nähneet vilahduksen, mutta ei paljon muuta kuin vilahduksen, tästä
suuresta Suomen-suvusta, joka on näyttänyt tuomituksi pysymään iäti
vaipuneena synkkään pimeyteen.[348] Mutta vihdoinpa senkin aika
on tullut pyrkiä päivän-rinteille, ja Hunnilais-nimellä se jonkun
aikaa täyttää maailman hämmästyksellä. Tämä tapaus, joka tekee
uuden aikakauden maailman historiassa, osoittaa myöskin käännöksen
itse Suomen-suvun elämässä. Se Suomensukuinen alku-väestö, joka
näyttää ennen Arjalaisten tuloa täyttäneen isomman tai vähemmän osan
Euroopasta, oli nyt joko hämmentynyt ja hävinnyt taikka joutunut
ahtaalle voimakkaampien Arjalaisten väliin. Ne Suomen-sukuiset kansat
taas, jotka ennen muinoin olivat mahtiansa harjoittaneet sivistyksen
vanhimmilla koti-seuduilla, olivat jo pari tuhatta ajastaikaa
pysyneet Turanin pimeissä piiloissa ja näyttivät vajonneen tylsään,
auttamattomaan raakuuteen. Mutta vihdoinpa joku uusi voima heidät
taas liikkeelle panee, ja nytpä Suomen-suku, eli oikeastaan sen
itäinen osakunta, niinkuin mahtava tulva lähettää laineen toisensa
perästä länttä kohden, valloittaaksensa sian Arjalaisessa Euroopassa.
Tämä tulva kestää vähintäkin viisi vuosisataa, ja sen ensimäinen
laine on Hunnien tulo v. 375 j.Kr.
Mistä nämä Hunnit tulivat ja mitä kansaa oikeastansa olivat? Tämä
asia ei ole varsin selvä ja onkin eri tavalla tahdottu ratkaista.
Koetan asettaa teko-asiat rinnatusten ja niistä tehdä päätökseni.
Ensimäinen teko-asia on, että Hunnit jo kahta vuosisataa ennen kuin
Tonavan rannoille tulevat, näkyvät muiden kansain joukossa jossakin
Wolgan seuduilla. Ensimäinen, joka heidät mainitsee, on Ptolemaio,
mutta se sia, minkä hän heille antaa, on vaikea tarkoin määrätä ja
arvattavasti liian läntinen; hänen sanansa kuuluvat vain: "Bastarnien
ja Roxolanien välillä Khunit".[349] Että nämä Ptolemaion _Khunit_
eivät muuta ole kuin myöhempien _Hunnit, Unnit, Khunnit_, pidän
epäilemättömänä; mutta heidän asemansa Eurooppalaisessa Sarmatiassa
lienee tuskin muuta kuin maatieteilijän omaa sioitusta. Niinpä
heidät tapaammekin sata vuotta myöhemmin jossakin Wolgan suulla tai
Kaspian-meren luoteis-puolella, ja todistukset ovat tässä kohden
kahden-kertaiset. Dionysio Periegetes, jonka maatieteellinen runomus
näkyy olevan kirjoitettuna lopulla 3:tta vuosisataa, luettelee
pitkin Kaspian-meren länsi-rannikkoa pohjasta alkaen: ensin Skythat,
jotka muka asuvat lähellä Kronio-merta (pohjoista valtamerta),
missä Kaspian-meri siihen purkauu; sitten _Unnit_ (Ούννοι), niiden
jälkeen Kaspit, Albanit, Kadusit, Mardit j.n.e.[350] -- Tosin
Zeuss väittelee; että tässä on luettava jotain muuta kuin: Ούννοι,
ja väärännys saattaisi kyllä olla mahdollinen.[351] Mutta avuksemme
tulee Armenian vanha historioitsija Moses Khorenelainen, joka
kertoilee, kuinka kuningas Teiridates Suuri lopulla 3:tta vuosisataa
löi pohjan kansat pohjois-puolella Kaukasoa Kaspian meren rannikolla
ja ajoi heitä takaa Hunnien maahan asti. Silloin niinkuin vastakin
nimitetään Hunnit Armenian kielellä: Hunk.[352] Jos nyt lisäksi
otetaan Ammianon todistus 375 vuoden Hunneista, että muka ovat
vanhaan aikaan olleet vähän tunnetut ja asuivat Maiotin toisella
puolen jäämeren rannikolla,[353] ei liene epäilemistäkään, että he
jo jonkun vuosisadan olivat oleskelleet Euroopan rajalla, ennenkuin
Roman valta sai kokea heidän voimaansa.[354]
Mutta mistä tulleet olivat, siitä eivät Euroopan kansat voineet saada
mitään selkoa, ja uudemmat tutkijat ovat melkein yhtä ohjattomasti
baparoinneet. Romalaiset, jotka eivät mielellään tahtoneet heittää
vanhoja tuttuja nimiä, käyttivät joskus nimen "Kuninkaalliset
Skythat", jonka Herodoto oli pyhittänyt, mutta näyttävät kyllä
aavistaneen, ett'ei tämäkään ollut asian-mukaista.[355] Göthiläiset
taas olivat kyhänneet kokonaisen kummitussadun Hunnilaisten
syntyperästä. Oli muka eräs Göthiläinen kuningas, siihen aikaan
kun Göthit jo asuivat Mustan meren rannalla, löytänyt kansastansa
muutamat noitavaimot, jotka hän karkoitti pois erämaahan. Näiden
kanssa tekivät tuttavuutta ne riettaat henget, jotka erämaassa
kuleksivat, ja niin muka syntyi tuo tuima Hunnien kansa, joka "ensin
oli soiden ja rämeiden seassa eräs pieni-läntä, ruma ja heikko,
ihmis-lainen suku, ei muulla äänellä (ihmisiksi?) tunnettu kuin
jollakulla ihmis-kielen haabmolla".[356] Näin Göthiläiset koettivat
selittää sen kansan syntyä ja muka taiallista voimaa, joka niinkuin
kiusaajahenget ajoi heitä takaa Tanaista Loire'en saakka.
Mutta myöhemminkin on tästä kansasta sepitetty juttuja ja arveluita,
jotka melkein vertoja vetävät edellisille. Erään myöhemmän
Byzantiolaisen tykönä jutellaan, kuinka Egyptin kuningas Sesostris
lahjoilla veti liittoonsa koko _Unnien_ kansan, ja valloitettuansa
koko Aasian, lahjoitti Assyrian maan _Unneille_, joiden nimen: "Unnit
eli Skythat" hän muutti Partheiksi.[357] Mitä perää itse jutussa
muutoin lienee, jätän tosin tutkimatta; mutta silmin-nähtävää
ainakin on, että nimi: _Unnit_, tässä on Byzantiolaisten -- omaa
sovittamaa. Yhtä vähän luottamusta ansaitsee se ilmoitus, että muka
palatsin-seinässä Karnak'issa Egyptin maalla nimi "_Unnu_" luetellaan
niiden pohjan kansain seassa, jotka Menephta I oli voittanut.[358]
Tosin en ole tilaisuudessa tarkemmin selvittämään tämän asian oikeata
laitaa. Mutta epäilemättä siinä on joku yhtäläinen erehdys, kuin
minkä Lassen teki, lukiessaan Dareion kalliokirjassa alamaisten
kansain luettelossa nimen: _Hunâ_, jonka hän oppineesti selitti
Hunneiksi pohjois-puolella Kaukasoa.[359] Tämä oli v. 1836, jolloin
nuolenpää-tutkimus vielä oli alullansa, ja tarkempi luku on jo saanut
siitä: _Jauna_ (Jonialaisia, Kreikkalaisia);[360] mutta Lassen'in
oppineella nimellä tulee hänen väärä käsityksensä luultavasti vielä
jonkun aikaa liikkumaan täytenä teko-asiana.
Enemmän tarkastusta ansaitsee Deguignes'in arvelu, että muka
Hunnit olivat samaa kansaa kuin ne Kiinan historiassa mainiot
_Hiung-nu_, jotka ikuisista aioista olivat levittäneet valtansa
Kiinan pohjois-pnolella, ja joita vastaan keisari Shi-huang-ti oli
rakennuttanut pitkän muurin v. 214 e.Kr.[361] Tämän asian piti
Deguignes niin selvänä, ett'ei hän luullut siihen tarvittavan muuta
todistusta kuin minkä nimien yhtäläinen sointo näyttää antavan.
Hyvillä syillä on Klaproth evännyt tämmöistä hätäistä päätöstä, ja
useat myöhemmätkin ovat hyväksyneet Klaprothin ajatusta, joka kuuluu:
Hunnit muka ovat Suomen-sukua, mutta Hiung-nu't käypi selvillä
syillä osoittaa Turkkilaisiksi.[362] Kuitenkin on Deguignes'in
ansio se, että hän kaikkien ensinnä on kääntänyt tutkijain silmät
Kiinalaisiin lähteisin ja osoittanut oikean suunnan, mistä Hunnien
kotoperä on etsittävä. Lähtekäämme hetkeksi tarkastamaan Keski-Aasian
vanhempaa historiaa näiden Kiinalaisten ilmoitusten mukaan.[363]
Ne Turkkilaiset lahkokunnat, jotka jo vuosi-tuhansia olivat
paimentaneet karjojansa Kiinan pohjois-rajalla sekä Aamurin ja
Selengan latvoilla, mistä useinkin olivat tehneet ryöstö-retkiään
taivaallisen vallan maakuntiin, nimitettiin vanhimpaan aikaan
_Hun-io_ myöhemmin Hien-junn, ja viimein Han-keisarien aikana
(vuodesta 207 e.Kr.) _Hiung-nu_, jotka kaikki nimet lienevät
väännöksiä jostakusta kansan ominaisesta nimestä. Vähitellen he
olivat yhdistyneet suureksi valtakunnaksi ja tulivat v. 200 paik.
e.Kr. erinomaisen pelättäviksi, ei ainoastaan Kiinalaisille vaan
myös muille lähisille kansakunnille. Heidän hallitsijansa kutsuttiin
"tshhen-jy" ja sai tuon-tuostakin Kiinan keisarin tyttäriä aviokseen.
Samaseen aikaan asui Kiinan luoteis-rajalla, siinä missä iso
muuri loppuu (maassa, joka sitten on nimitetty Tangut), eräs
Tibetilainen kansa nimeltä _Jye-tshi_ eli myöhemmällä nimellä
_Jetha, Jita_.[364] Heidän mahtavuutensa synnytti kateutta
Hiung-nu-kansassa, ja v. 201 sai tshhen-jy Maothun heistä suuren
voiton, jonka perästä hän v. 177 laski heidät valtansa alle. Hänen
seuraajansa tshhen-jy Laoshang ei tytynyt siihenkään, vaan karkasi
vielä kerran heidän päällensä ja pakoitti heidät siirtymään sialta
noin v. 165 e.Kr. Osa heitä lähti etelään Hoangho'n lähteille ja
kutsuttiin sitten Pikku Jye-tshi; mutta isompi osa pakeni luoteesen
ja tnli Dsungariaan, ajaen altansa Ili-virran seuduilta _Szu_ eli
_Sse_ [_Sai_] nimisen kansan, joka vetäytyi Jaxarteen aroille.
Eikä aikaakaan, niin toinen pakolais-kansa riensi Hiungnu'en alta
länteen päin ja ajoi Jye-tshi't edemmäksi. Nämä tulijat olivat
Jye-tshi-kausan vanhat naapurit _Hieu-siun_ eli _U-sun_, joista
Kiinalaiset kirjaniekat sanovat, että "heillä oli siniset (eli
vihannat) silmät, punainen parta ja olivat apinain näköisiä, niinkuin
apinoista olivat lähteneetkin." Usun'ien tulo syöksi kansan-parvia
pilvittäin Jaxarteen päälle ja Jaxarteelta Oxolle vv. 127 ja
126. Kreikkalais-Baktrian valtakunta, joka jo oli masentumassa
Parthien rynnistyksillä, hukkui nyt kokonaan, ja _Jyetshi_ eli
_Jetha_ perustivat Oxo'n varrelle valtakunnan, jonka Kreikkalaiset
nimittivät _Indo-skythalaiseksi_.[365] Tämä valta oli ensin jaettu
viiteen hallituskuntaan, mutta yhdistettiin noin v. 16 e.Kr. yhden
hallitsijan alle ja otti nimen _Kuei-shuang_, josta Armenialaiset
historioitsijat tekivät nimen "_Kushans_." Monta vuosisataa, 6:nteen
vuosisataan asti, kesti tämä _Jetha'en_ valta Oxon tykönä ja
Persialaiset nähtävästi "Jetha"-sanasta sepittivät nimen _Haithal,
Haiatheleh, ja Haithelaian_, josta taas on tullut Byzantiolaisten
käyttämä nimitys _Efthalitat_ (Έφθαλίται). Mutta se tässä on
merkillinen seikka, että samat Byzantiolaiset kutsuvat heitä myöskin
"Valkoisiksi Hunneiksi".[366] Olivatko siis nämä Oxon takaiset Jethat
jotakin läheisempää tai kaukaisempaa sukua niiden Hunnien kanssa,
jotka Tonavan seuduilta olivat tunnetut Byzantion kirjaniekoille?
Prokopio sen kieltää selvästi, sanoen että heillä ei ole mitään
kanssa-käymistä Hunnien kanssa eikä mitään yhteyttä ulkomuodossa,
tavoissa tai elämän-laadussa; eivät muka ole rumia muodoltaan,
eikä myös paimentolaisia, niinkuin muut Hunnilaiset kansat, vaan
ovat vanhastaan asuneet viljavassa maassa.[367] Vielä selvemmän
todistuksen antavat Kiinalaiset, jotka hyvin tarkasti tunsivat
nämä seudut, ja paremmin tiesivät tarkastaa ja verrata vierasten
kansain kieliä, kuin Kreikkalaiset ja Romalaiset. Jetha'en kielestä
sanovat nimen-omaan, että se eriää Juan-juan'ien (Mongolilaisten)
ja Kao-tshe'n (Turkkilaisten) kielistä, ja että se on sama kuin
Khiang'in (Tibetilaisten) kieli.[368] Tästä kaikesta voimme
varmasti päättää, että nimi "Valkoiset Hunnit" ei muuta voi olla,
kuin satunnaisista syistä syntynyt. Asia käypi kentiesi arvaamalla
selittää. Tiedämme, että nämä niinkutsutut Efthalitat karkasivat
useita kertoja Persialaisten seurassa Syriaan.[369] Sama maakunta
tuli myöskin, kuten vasta saamme nähdä, kärsimään hirveän hävityksen
varsinaisilta Hunneilta, joiden kauhistavainen nimi varmaankin
syvästi juurtui asukasten muistoon. Lieneekö nyt Efthalitain
sota-tavoissa tai muussa menetyksessä ollut jotakin yhtäläisyyttä
Hunnien kanssa, se ainakin on minusta todennäköistä, että nimi
Valkoiset Hunnit on tällä tiellä saanut alkunsa.
Mutta palaamme Yli-aasiaan. Hiung-nu'en valta oli jo tullut rappiolle
ja halkesi noin v. 46 j.Kr. kahteen osaan, joista Etelä-Hiungnu
antautui Kiinan kuuliaisuuteen. Pohjois-Hiungnu'ta vastaan
tiesi Kiinan valtio-taito yllyttää kaikki lähiset kansakunnat,
kunnes vihdoin v. 90 paikoilla Kiinalainen sota-joukko yhdessä
Etelä-Hiungnu'en kanssa saattoi heille viimeisen perikadon. Suuri osa
Pohjois-Hiungnu'ta hämmentyi Mongolilaisen _Sian-pi_-kansan sekaan,
mutta muut pakenivat länteen päin Irtish'in ja Uralin välisiin
metsämaihin. Tämän perästä ei tosin Kiinan historia heistä paljon
puhu, mutta kuitenkin sen verran, että näemme heidän perustaneen
niillä seuduin uuden vallan, joka levisi voimakkaasti etelään
päin.[370]
Mutta 4:nnen vuosisadan keskupaikoilla syntyi Amurin latva-seuduilla