Tiedot Suomen-suvun muinaisuudesta: Yliopistollinen väitöskirja - 03

olemattomia henkiä; muutamat niistä merkitsevät luonnon voimia,
niinkuin _Logi_ tuli ja _Kāri_ tuuli, toiset taas, niinkuin
_Norr_, ovat kyhätyt paikallisten nimien selitykseksi. Mutta sadun
valta-ajatus kuitenkin on merkittävä, koska se johdattaa Norjan
ensimäiset asujaimet "Jotlannista, joka kutsutaan Finnlanniksi
ja Qvenlanniksi." Että tämä Jotland tässä on Jotunien maa,
samaa kuin satujen tavallisempi nimi _Jōtunheim_, tulemme kohta
tarkemmin näkemään. Tässä ensin on kysyminen, kutka ne asujamet
olivat, jotka nyt Vienan ja Pohjanlahden väliltä tunkeusivat
Kiōl'in yli Norjaan. Uudemmat Norjalaiset historioitsijat, esim.
Rud Keyser ja P. A. Munch, ovat sitä tietä tahtoneet johdattaa
Norjan Skandinavilaiset asukkaat sekä siihen sovittaa myöskin
Fundinn-Noregr-tarun.[69] Mutta sadun oma sisällys viittaa selvästi
Jotuneihin. _Fornjotr_, joka nähtävästi on ymmärrettävä _Fornjōtun_,
s.o. Muinais-jättiläinen, mainitaan muutoinkin Jotunina; samate
_Frosti_ ja _Snār_. Täydellä syyllä siis muistuttaa Keyser'kin,
että tarun yleisestä johdosta kävisi päättää, Norjan vallitsevan
väestön olleen Kveniläistä (Suomalaista) syntyperää, vaikka hänestä
semmoinen päätös on hullutusta.[70] Hän ei katso mahdolliseksi,
että toinen vallitseva väestö olisi voinut ennen Norjalaisia asua
Norjan maassa, ja että osa tästä väestöstä olisi voinut sekaantua
myöhemmin tulleisin Skandinavilaisiin, jättäen heille perinnöksi
jonkun määrän omia muinais-muistojaan. Mutta juuri semmoinen arvelu
saapi kylläksi puolustusta tunnetuista historiallisista kohdista.
Wielä 9:nnellä vuosisadalla, siis historiallisena aikana, mainitaan
useat miehet, jotka olivat seka-sukua (Halftroll, Half-risar,
Thussablendingar),[71] ja toisia Jotunilaisia jälkiä tavataan itse
Skandinavilaisten jumaluus-opissa. Thor, ukkosen-ilman haltia, on
alkuperäänsä nähtävästi Jotunilainen jumala, joka vasta myöhemmin
on siirtynyt Asaen jumaluus-oppiin, kun osa entisistä asujaimista
jo oli yhdistynyt vasta-tulleiden Skandinavilaisten kanssa.[72]
Silläpä uskottuakin, että orjat kuoltuansa eivät tulleet Odin'in
Valhallaan, vaan Thor'in luoksi, joka siis näytti olevan heidän
omituinen jumalansa.[73] Mutta mahtavienkin miesten seassa mainitaan
Thorin hartaimpina palvelijoina juuri ne, joiden oma sukuperä
kehutaan jollakin lailla Jotunilaiseksi, esim. Hlade-jaarlit
Norjassa. Merkittävä on, että juuri Norjanmaassa Thor enintä
palveltiin, ja että sadut varsinkin Norjanmaassa viittaavat
muinaiseen Jotunilais-väestöön. Sielläpä muka ennen oli Jättiläisiä
asunut, kunnes kuolivat sukupuuttoon jott'ei jäänyt kuin kaksi
Jättiläis-naista; sitten tuli maailman itä-seuduilta "ihmisellisiä
miehiä" (Skandinavilaisia), jotka ensin kärsivät paljon pahaa
Jättiläis-naisilta, kunnes alkoivat avuksensa huutaa "punapartaista"
Thoria, joka vasarallansa tappoi Jättiläis-naiset.[74] Tämän mukaan
eroitetaankin Thorissa kaksi eri muotoa. Vanha Thor on "Ǒku-Thor",
Thor vaunuissa ajajana,[75] joka ukkosen-ilmassa kulkee Dvergiä
hävittämässä. Semmoisena hän nähtävästi on Jotunilainen jumala, ja
hänen nimensä on selvästi sama kuin Wirolaisten _Tara_ ja Ostjakkien
_Tūrm eli Torom Ukko ylijumala_. Mutta saatuaan siansa Odinin
rinnalla "Asa-Thor'ina", on hän muuttunut "Jättiläisten surmaajaksi",
joka "kukistaa Muinais-jotunilaisten jumalien alttarit."
Jos nyt, niinkuin näistä seikoista päätän, Jotunit ovat todellista
kansaa, joka ennen Germanilaisten asujainten tuloa on pitänyt
Skandinavian hallussansa, niin on kysyminen: mitä sukua on
tämä vanhempi kansakunta ollut? Olen jo edellisessä osoittanut
todennäköiseksi, ett'ei Lapin kansaa tässä ole arvaamista, vaan
että Jotunit nähtävästi olivat maansa valloittaneet Lappalaiselta
alku-väestöltä. Mutta että Jotunitkin yhtä-hyvin olivat Suomen-sukua,
on mielestäni enemmän kuin todennäköistä. Ensiksi hekin mainitaan
Finniläis-nimellä, ja nimitykset _Jōtunheim_ ja _Finnland_
ovat Islannin muinais-runoissa yhtä. Tämä Jōtunheim on ensinnä
pohjois-puolella Asaen asuntoa, sitten itäpuolella merta nykyisessä
Suomenmaassa, mutta siirtyy myöhemmissä saduissa yhä idemmäksi
Pohjois-Venäjän seuduille, sitä myöten kuin tieto Suomen-sukuisista
kansoista lavenee.[76] Että nyt kaikilla näillä seuduilla, mihin
Jōtunheim milloinkin sioitetaan, ei ole muinaisuudessa muuta väkeä
asunut kuin Suomen-sukuista, se mielestäni on toinen todistus
Jotunien Sumnen-sukuisuudelle.
Tätä vastaan on muistutettu, että satujen Jotunit ja Finnit useinkin
kantavat Skandinavilaisia nimiä, esim. _Frosti ja Snār_. Mutta Raskin
vastaus on kyllä luonnollinen, että nämä nimet ovat käännöksiä
alku-peräisistä Jotunilaisista; itse Frosti on siihen esimerkkinä,
koska sen toisintona tavataan _Jōkul_, jonka juuri on Lapin _jegn_,
Suom. _jää_, Unk. _jég_. Useat muut Jotunilais-nimet eivät olekkaan
Skandinavian kielestä, vaan käyvät helposti johtaa Suomen-sukuisista,
esim. _Tjazi_, Lapin _tjatse, vesi, Svasi eli Svade_, Suom. _susi_
(Omanto _suden_), _Raumr eli Raumi_, Suom. _rauma, salmi_ (josta
Norjassa paikannimet: Raum-á, Raumsdalr, Raumelfi, Raumariki).[77]
Itse _Loki_, tämä Jättiläinen, jolla on paholaisen virka Asa-opissa,
on verrattava Syrjänin sanaan _ljok, paha, häijy_.[78] Rask on
myöskin osoittanut, että useat Jotunilaiset nimet sittemmin ovat
tulleet tavallisiksi Skandinavilaisten seassa; niinpä _Finn_ vielä
käytetään Islannissa, _Samr_ (Lapin _Same_, Suomen _Suomi_) tavataan
myöskin miehen nimenä,[79] ja lisäksi löytyy itse nimi _Suomi_ niiden
lähettiläisten joukossa, jotka Tanskan kuningas Hemming v. 811 pani
rauhan-tekoon Eiderin tykönä.[80]
Näistä kaikista syistä katson epäilemättömäksi, että Skandinavian
Jotunit ovat olleet Suomen-sukuista kansaa. Mutta paljoa vaikeampi
on tarkoin määrätä, mika sia sille on annettava Suomen heimojen
seassa. Jos kävisikin toteen näyttää, että nuo historiallisena
aikana mainitut Kainulaiset eli _Kvenit_ olisivat samaa kuin
Jotunit muinaisuudessa, se ei sittenkään meitä paljon auttaisi;
sillä Kvenien kansallisuus on yhtä hämärässä. Luonnollisesti
tulee tässä eteemme se kysymys, kutka ovat alku-asujamina olleet
tässä omassa Suomenmaassamme, joka, kuten jo mainitsin, myöskin
Jōtunheimiksi nimitettiin. Että Lappalaisia on täällä muinoin
asunut yli koko maan, on kylläkin todistettu asia; mutta nämä olen
jo edellisessä eroittanut pois Jotuneista. Tosin nyt meidänkin
muinais-tarut mainitsevat erästä Jättiläiskansaa, nimittäin _Hiidet
eli Hiiden väki_. Kuitenkin ovat Suomen runojen Hiidet vielä enemmin
tarullisia ja himmeitä olentoja kuin Skandinavian Jotunit. Lönnrot
on todistanut, että Suomen sana _hiisi_ on yhtä kuin Lapin sana
_seida_, ja arvelee edellisen muodostuneen jälkimäisestä.[81] Että se
koskaan olisi merkinnyt todellista kansaa, ei runot suinkaan ilmoita.
Samaten _Jättiläiset eli Metelin-jättiläiset_, joista runot eivät
mitään virka, saattavat tuskin johdattaa satujen maailmasta historian
alalle. Parempi toivo olisi toimittaa Pohjolan kansalle jotakin
historiallista arvoa, jos ei semmoinenkin yritys veisi liian kauas
nykyisestä aineestamme. Ylipäänsä Suomen kansan muinais-muistot eivät
ole aivan vanhoja; sillä itse kansa on tuhatta vuotta myöhemmin kuin
Skandinavilaiset asettunut asuinsioillensa.
Mutta Suomenmaan paikan-nimissä näyttää meille ilmaantuvan
todistuksia, että ennen Suomalaisten tuloa joku vanhempi väestö,
paitsi Lappalaiset, on Suomenmaassa asunut. Jo Castrén muistutti,
että nimi _Jurva_ on Syrjäniläinen (sanoista _jur_ pää ja _va_
vesi), mutta näyttää ajatelleen, että Suomalaiset olivat tuoneet
sen mukaansa itäisiltä seuduilta.[82] Nykyisin on D. E. D. Europæus
osoittanut, että tämmöisiä vieraita nimiä löytyy varsin suuri paljous
yli koko maan,[83] ja tämä seikka mielestäni todistaa täydellisesti,
että niitä kansoja, joiden kielistä nimet johdetaan, on ennen asunut
Suomenmaassa; sillä mahdotonta on ajatella, että Suomalaiset tänne
siirtyessään olisivat antaneet vieras-kielisiä nimiä niille uusille
paikoille, joihin tulivat. Nämä vieras-kieliset paikannimet ovat
kahta laija: Ostjakkilaiset ja Syrjäniläiset. Näistä edelliset
näyttävät olevan rajoitettuna pohjoisemmassa piirissä; sillä
Saimaasta etelään päin ei niitä paljon tavata; Venäjän puolella ovat
vahvimmassa ylisen Oniega-joen ja Suhhonan välillä. Syrjäniläiset
nimet sitä vastoin ulottuvat yli koko Suomen ja ovat Venäjän puolella
lukuisimmat eteläpuolella Valget-järveä. Tämä asia tosin tarvitsee ja
ansaitsee avarampaa tutkimusta; mutta että siinä ylehensä perää on,
ei ole epäilemistä, ja muutamat esimerkit ovat erittäin todistavia.
_Tuloma_-joki Lapissa lähtee Nuottajärvestä Jäämereen; mutta itse
_Tuloma_ eli oikeastaan _Tulova_ merkitsee: _nuotta-vesi_ Syrjäniksi.
_Imandra_ kutsutaan Lapiksi _Oaivjäyr_, s.o. _pää-järvi_, mutta on
itse Ostjakin kielinen, merkiten: _emä-järvi_ (Vogulin kielessä:
_tor_, järvi); samaten myöskin _Imatra_, joka oikeastansa lienee
ollut Saimaan nimi. Merkittävä on nimi _Lapua_ (Lap-va, Lapin-vesi),
koska se näyttää todistavan samaa, kuin nimet _Lapvesi, Lappajärvi_
todistavat Suomalaisten suhteen, nimittäin että Syrjäniläistenkin
tullessa Lappalaiset jo olivat maan vanhemmat asukkaat. Tarpeellinen
nyt olisi tämän viittauksen mukaan tutkia paikannimiä Ruotsinkin
puolella; sillä hyvin todennäköistä on, että nämä muinaiset Syrjänit
tai Ostjakit ovat Skandinavian satujen Jotunit. Olemme jo nähneet,
että _Thor_ on Ostjakien _Tūrm_ eli _Torom_, että _Loki_ kentiesi on
Syrjänin sanasta _ljok_. Mutta yhtäläisiä vertauskohtia lienee paljoa
isompi määrä mahdollinen vasta löytää.
Ovatko siis, kysyttäneen, Ostjakit ja Syrjänit Suomenmaasta
palanneet takasin Ural-vuoren seuduille? Sitä meidän ei tarvitse
välttämättömästi päättää; sillä ne Sytjänin- ja Ostjakin-heimoiset,
jotka Suomessa lienevät olleet, ovat saattaneet osaksi hävitä
sukupuuttoon, osaksi hämmentyä Suomalaisiin ja Lappalaisiin.
Kuitenkin on meille säilynyt nykyisten Ostjakien seuduilta
muutamia himmeitä taruja, jotka näyttävät osoittavan, että
joku osa sen-puolisista kansoista on ennen asunut lännempänä.
Strahlenberg'ille vakuuttivat Tomilaiset Ostjak-Samojedit, että
olivat tulleet "Sauomis Sembla'sta", joka, Strahlenbergin arvata, on
joko Suomen tai Lapin maa.[84] Stepanov samaten mainitsee Jenesein
Ostjakeilla olleen jonkun muinais-muiston läntisemmästä asumisestaan,
ja Schönström tapasi Woguleilla, Ostjakien lähimmillä sukulaisilla,
yhtäläisen tarun. Nämä muinais-tarut pitää Castrén perättöminä, tai
vähäpätöisistä seikoista syntyneinä.[85] Mutta edellä-mainittujen
teko-asiain kanssa yhdessä ne kuitenkin jotain painanevat.
Lopuksi vielä on mainitseminen, että Pohjois-venäjässäkin kulkee
taruja muinaisesta väestöstä, niinkntsutusta _Tshud_-kansasta,
joka on maailmasta kadonnut, muuttaen maan alle kumpuihinsa eli
kurganiinsa, missä nyt muka rauhassa elävät rikkauksineen. Heidän
pää-asuntonsa kuuluu olleen Koillis-venäjän joki-varret: Mesen,
Pjosa, Petshora, Ishma, Pishma, Tsylma, Jugrina, Vorotin j.m., missä
asuivat harvassa ja mainitaan milloin siirteleviksi paimentolaisiksi
milloin pysyväisiksi tilallisiksi. Heitä kiitetään kekseliäiksi
ja varsinkin taiteisin pystyviksi. Samojedit nimittävät heitä:
_Siirtje_, ja sanovat heidän olleen maakunnan alku-asujaimina, jotka
Samojedien tullessa pakenivat maan alle.[86] Samate juttelevat
Syrjänitkin, että nämä muinaiset Tshudit heitäkin pakenivat,
lähtien Petshoran-jokea alas ja viimein joutuen Kalgujeff-saarelle,
mihin kuolivat ja katosivat.[87] Castrén on osoittanut, että nämä
"vaalea-silmäiset Tshudit" eivät olleet mitään Pohjois-venäjän
nykyisiä kansakuntia, vaikka epäilemättä samaa Suomen-sukua kuin
Permalaiset, Syrjänit, Karjalaiset j.m., jotka Venäläiset nytkin
kutsuvat Tshud-nimellä, mutta kuitenkin aina eroittavat muinaisista
todellisista Tshudeista. Myöskin Lappalaiset mainitsevat erästä
"Tjude"-kansaa, heidän muinaista vihollistansa, jota vastaan muka
sotia kävivät.[88] Tämä kaikki todistaapi varsin samaa, mitä
Skandinavian muinais-tarut sekä paikan-nimet Suomenmaassa, että
joku mahtava, mutta nykyänsä kadonnut kansakunta on ennen muinoin
hallinnut Pobjois-euroopan alaa. Että kokonaisia kansakuntia voi
kuolla ja sukupuuttoon kadota, on teko-asia, josta nyky-aikoina
näemme esimerkin Amerikan Ruskea-nahoissa, vieläpä lähempänäkin
Samojedin kansassa, joka hautaansa kallistuu, ei ainoastaan muuksi
muuttumalla, vaan myöskin elonvoiman vaipumalla, koska syntyneiden
luku vuosittain on vähempi kuin kuolleiden.[89] Se on mahdotonta
kieltää, että kansakuntien iässä löytyy sama nuoruuden ja vanhuuden
vaihe kuin yksityistenkin elämässä, ja että heitäkin voi kuolema
kohdata, kun ovat tehtävänsä tehneet, ikänsä eläneet, aialta
jääneet. Tämmöinen epäilemättä on ollut Muinais-Tshudien, muinaisten
Finniläisten ja Jotunien kohtalo. Mitä kansaa nämä oikeastaan
lienevät olleet, sitä ei tutkimus nykyisillä apu-neuvoillaan voi
tarkkaan määrätä. Mutta toivottava on, että tähänkin seikkaan vielä
kielitiede tulee valoa levittämään.
Eikä ole tämä ainoa seikka, joka tällä alalla odottaa kieli-tieteen
valaisemista. Ala leviää läntiseen ja eteläiseen Eurooppaan, ja
kysymys herää, missä suhteessa Jotunit ja Muinois-Tshudit toiselta
puolen sekä Euroopan alku-väestö toiselta seisoivat toisihinsa.
Sula turhuus olisi tähän yrittää vastausta, niinkauan kuin ei
kumpikaan verrattava vielä ole paremmin tunnettu. Ainoastaan se on
muistutettavaa, että samatekkuin Skandinaviassa kaksi Suomensukuista
kansaa käypi eroittaa ennen Arjalais-väen tuloa, niin etelässäkin
Turanilaisuus on saattanut ilmestyä useassa eri kerroksessa. Kysymys
Euroopan alkuväestöstä on siis moni-haarainen ja kaikki jyrkkä päätös
petollinen. Ja kun myöhemmin tulemme Kreikkalaisten ja Romalaisten
antamissa tiedoissa keksimään Suomensukuisia kansoja, esim. Weikselin
seuduilla, ei ole helppo sanoa, ovatko nämä särjetyitä kappaleita
Euroopan alku-väestöstä, vai etu-joukkoja jossakussa uudessa Aasiasta
tulleessa siirto-jaksossa.


III.
Herodoton Skythat, sekä vanhan aian tiedot koillisesta Euroopasta ja
luoteisesta Aasiasta.

Astutaanpa ulos satujen ja muistomerkkien hämäristä seuduista ja
tullaan historian näköisille päivä-rinteille. Mutta petymme! Se on
Arjan suku, joka päivän puolella istuu, ja Turanilaisuus saapi vielä
vuosisatoja viipyä synkässä varjossaan. Kuitenkin siitä valosta, joka
etelä-Euroopassa alkaa paistaa, saattanee joku säde tujahtaa pimeähän
Pohjolaankin, varsinkin Suomensuvulle, joka kaikista Turanilaisista
istuu lähinnä tämän valon lähdettä. Lähdemme kokoilemaan näitä
harvoja valon-kipinöitä, -- lähdemme katsastamaan mitä Kreikkalaiset
ja Romalaiset lienevät tienneet Suomen-sukuisista kansoista.
Vasta jotenkin myöhään alkoivat Ponton-takaiset seudut
Kreikkalaisille aueta, ja heidän tietonsa koillisesta Euroopasta
eivät koskaan olleet hyvin tarkkoja.[90] Homero ja Hesiodo
sekä heidän jälkeiset runoniekat antoivat korkeintaan muutamia
himmeitä viittauksia, ja vaikka vuodesta 750 lähtien Kreikkalaisia
uutis-kaupuukia alkoi syntyä Ponton rannikoilla, -- ensin
etelä-rannalla Kyziko ja Trapezunti, sitten pohjoisrannallakin:
Olbia Hypanin (Bug'in) suulla v. 640 paik., Tanai, Fanagoria,
Dioskurias j.m., niin että Ponton nimikin Kreikkalaisille muuttui
tylystä (ἄξεινος) ystävälliseksi (εὔξεινος), -- ei kuitenkaan isoon
aikaan saatu sen pohjoisista rantamaista kuin epä-vakaisia taruja,
joita vielä runoniekatkin, kukin mahtinsa mukaan, muodostelivat.
Vasta Dareion retki Tonavan yli Skythoja vastaan v. 513 e.Kr.
näyttää uudesta kääntäneen Kreikkalaisten silmät näille seuduille,
ja historian isä Herodoto on ensimäinen, joka niistä jommoisiakin
tietoja antaa.
Herodoto oli itse näillä mailla käynyt, mutta hänen tietonsa
eivät ulotu aivan avaralle ja tarkat tietonsa käsittävät vieläkin
ahtaamman alan. Lännessä päin hän tietää asuttavan Maris-virtaan
(Theiss'iin) saakka, missä on Agathyrsien maa;[91] pohjassa hänen
tietonsa ulottuu 53:nteen tai 54:nteen asteesen, ja idässä hän
tuntee Tanain sen takaiset maat, mutta ei Wolga-jokea, ellei se
Araxes, jonka hän asettaa Euroopan ja Aasian rajaksi, ole juuri
Wolga.[92] Että Kaspian meri on umpinainen eikä mikään lahti
pohjoisesta valtamerestä, arvaapi Herodoto oikeammin kuin kaikki
hänen seuraajansa ennen Ptolemaioa, ja ylipäänsä saapi hyvin luottaa
hänen kertomuksensa tunnollisuuteen, vaikka hän epäilemättä tuolloin
tällöin saattaa olla eksytettynä. Mitä hän kaukaisemmista seuduista
juttelee, on hän saanut kuulla osaksi Kreikkalaisten uutis-kaupunkien
asukkailta saksi Ponton ranta-kansoilta, ja tähän tulee lisäksi
Kaspian meren itäisestä puolesta joku vähäinen maine, jonka hän
nähtävästi on saanut onkeensa Persialaisista lähteistä. Mutta Ponton
pohjoisrannikon, varsinkin Hypanin ja Borysteneen seudut, hän tuntee
omasta näkemästänsä, ja mitä tässä on keksinyt, hän kertoilee
vilpittömällä totuuden tunnolla.
Juuri sillä alalla asui tähän aikaan mahtava eikä aivan sivistymätön
kansakunta, jonka Kreikkalaiset kutsuivat nimellä: _Skythat_ ja
jonka asuntopaikat ulottuivat Tyraan (Dnisterin) ja Tanain välillä,
taikka oikeammin sanoen Istron (Tonavan) suusta Maiotin järven
länsirannalle, sekä meren rannasta pohjaseen 4000 stadiota eli lähes
70 Suomen peninkulmaa.[93] Nämä Skythat, vaikka yhtä kansakuntaa,
olivat kuitenkin jaetut useihin lahkoin, joista muutamat elivät
paimentolaisina, muutamat taas maata viljelivät ja muutamat
näyttävät Kreikkalaisiakin sekaansa ottaneen. Heidän rajakansat
olivat: lännessä Agathyrsit nykyisen Unkarin vuorimaissa, luoteessa
Neurit Tyraan lähteillä, pohjassa Androfagit (ihmis-syöjät) ja
Melankhlainit (musta-takit), koillisessa Budinit, sekä idässä
Tanain ja Maiotin toisella puolella Sauromatat, vieläpä etelässä
Taurit, nykyisen Krimin saarennossa.[94] Että nämä kaikki erisivät
Skythaen kansallisuudesta, ilmoittaa Herodoto varsin selvästi,
mainiten tavallisesti, että eivät suinkaan Skythoja olleet vaan
omituista kansaa, omituisella kielellä;[95] ja mitä sisämaihin
tulee, hän juttelee, että Skythat jotka lähtivät niissä käymään
tarvitsivat seitsemän tulkkia seitsemää eri kieltä varten.[96]
Emme siis voi ensinkään epäillä, että Herodoton Skythat ovat
itsetyistä kansakuntaa, eikä vain joku yhteis-nimi, jolla hän olisi
koillis-Europan kansoja yleensä tarkoittanut. Tämä on sitä tärkeämpi
huomata, koska Kreikkalaiset yleensä käsittivät Skytha-nimen niin
laveassa merkityksessä ja itse Herodoto, puhuessaan Oxon puolisista
Sakoista, näyttää seuraavan samaa puhetapaa, kutsuen nämäkin
Skythoiksi ja lisäten että Persialaiset antavat Saka-nimen kaikille
Skythoille,[97] s.t.s. kaikille pohjanpuolisille kansoille. Mutta
toisessa paikassa, kun puhe on Massagetoista, hän taas muistuttaa,
että muutamat (ei Herodoto itse) pitävät nämä Skythalaisena
kansana,[98] ja että Kreikkalaiset juttelevat Skythoista, mitä
ei Skythoihin vaan Massagetoihin kuuluu.[99] Yleensä ei ollut
Kreikkalaisten helppo eroittaa nämä pohjoiset kansat toisistansa,
koska niiden elämä-laatu, vaate ja ulkomuotokin olivat melkein
yhtäläisiä.[100] Mutta historian isä on melkein ainoa, joka tarkasti
eroittaa Istron ja Maiotin väliset Skythat muista sen-puolisista
kansoista, ja hänen selityksensä johdosta on usein koetettu määrätä
niiden kansallisuutta. Koska muutamat tutkijat ovat luulleet
keksivänsä niissä Suomen-sukua, täytyy minuu ottaa tämä seikka
tarkastettavaksi.
Herodoton mukaan oli Skythaen oma ja oikea nimi _Skolotit_.[101]
Heidän syntyperästänsä hän juttelee kolme neljä eri tarua, joista
seuraava on hänen mielestään todennäköisin. Skythaen maassa
olivat ennen muinoin Kimmerit asuneet, ja Skythat olivat eläneet
paimentolaisina Aasiassa, josta heidän täytyi Massagetaen alta
paeta, karaten Kimmerien maahan. Näiden viime-mainittujen kesken
nyt syntyi eripuraisuus; kuninkaat tahtoivat vastustaa, mutta kansa
paeta. Viimein molemmat puolueet tulivat väkisille keskenänsä,
ja koska pako-puolue sai voiton, niin Kimmerin kansa hautasi
kaatuneensa Tyraan rantaan ja heitti maansa Skythoille. Tämä olisi
Herodoton aian-laskun mukaan tapahtunut noin 630 e.Kr., mutta on
luultavasti aikaisempaa, sillä Herodoto näyttää väkisinkin tahtovan
sovittaa tähän yhteen, mitä hän oli kuullut Kimmerien karkeuksista
Vähä-Aasiaan ennen muinoin ja mitä tiesi Skythaen karkauksesta
Mediaan ja Assyriaan v. 624 paik. Hänpä, näet, arvelee, että Kimmerit
paetessansa kulkivat Ponton itä-vartta Vähä-aasiaan, ja että Skythat
takaa ajaen eksyivät tiestä ja tulivat Mediaan.[102] Mutta tätä
arvelua vastaan sotii hänen oma juttunsa Kimmerien keskinäisestä
ottelusta Tyraan tykönä, joka todistaa heidän paenneen länteen päin,
niinkuin luonnollisinta onkin, -- ja muutoin on muistettava, että
jos Skythaen tulo Ponton rannalle ei olisi tapahtunut kuin noin
150 vuotta ennen Herodotoa, siihen aikaan kuin jo Kreikkalaiset
olivat ruvenneet rakentamaan kaupunkeja niille seuduin, ei olisi
voinut niin vähällä aikaa syntyä satuja Skythaen alku-peräisyydestä
siinä maassa, niinkuin kuitenkin jo Herodoton aikana kahdella eri
tavalla tarueltiin.[103] Ainoastaan se näyttää Herodoton jutussa
olevan historiallisena perustuksena, että Skythat, tai joku osa
heitä, olivat v. 624 paikoilla Mediaan karanneet ja sitten 28 vuotta
pitäneet nämät seudut valtansa alla.
Mitä muutoin Skythaen historiaan tulee, löydämme Herodotolla tarinan,
joka puhuu Sauromataen synnystä mutta samassa myöskin kelpaa
valaisemaan Skythaen kansallisuutta. Amazonia, hän juttelee,[104]
s.t.s. Nais-soturia, oli Ponton etelä-rannalla joutunut
Kreikkalaisten vankeuteen ja vietiin kolmella laivalla; mutta merelle
tultua tappoivat voittajansa, ja kosk'eivät osanneet laivoja ohjata,
kuljetti heidät tuuli ja virta Maiotin järvelle; missä menivät maalle
ja alkoivat hävittää Skythaen maata. Skythat, kun huomasivat heidät
naisiksi, lähettivät nuoria miehiänsä heitä vastaan, ja vaikka ei
ymmärretty toistensa kieliä, syntyi kuitenkin pian naimisliitto
Skythalais-nuorukaisten ja Amazonien välillä, ja kielestä sovittiin
niin, että kun eivät miehet voineet oppia Amazonien kieltä, nämä
jotenkin oppivat miestensä puhetta. Nyt olisi pitänyt avio-parien
lähteä asumaan yhdessä muiden Skythaen kanssa, mutta koska naiset
eivät siihen suostuneet, mentiin Tanain yli Maiotin itä-rannalla,
ja tässä heistä syntyi Sauromataen kansa, joka siis oli likeistä
heimoa Skythoille. Herodoto lisääkin, että hänen aikaiset Sauromatat
puhuivat Skythan kieltä, kuitenkin sortamalla, koska muka Amazonit
eivät sitä hyvin oppineet.[105]
Tämän ja muidenkin myöhempien[106] todistusten mukaan täytyy meidän
pitää Sauromatat Skythaen heimolaisina, mutta toiselta puolen näemme
selvästi, että Sauromatat, taikka niinkuin sittemmin Romalaiset
sanoivat: Sarmatat,[107] olivat Arjalaista sukuperää. Sekä muutamat
maineet, jotka sanovat heidät Medialaisista lähteneiksi,[108] että
varsinkin ne nimet, jotka heidän kielestään ovat säilyneet,[109]
liittääpi heidät selvästi Iranin kansoihin. Ja mitä näin tulemme
Skythaen heimokansasta päättämään, se antaapi meille oikeuden hakea
itse Skythoille yhtäläisen syntyperän.
Harva historiallinen kysymys on tutkijoille antanut niin paljon
vaivaa, kuin tämä Skythaen kansallisuus, ja harva tutkimus-ala on
tähän saakka niin vähän kypsiä hedelmiä kantanut. Ne tunto-merkit,
joiden johdolla tässä on koeteltu perille tulla, ovat olleet milloin
Skythaen elatus-tavat ja ulkomuoto, milloin ne kieli-jäänökset,
jotka varsinkin Herodoto on heiltä säilyttänyt. Mitä tapoihin
tulee, ne ovat semmoisia, jotka sopivat kaikille pohjan kansoille
vissillä edistys-asteella. Jo vanhat runoilijat kutsuvat heitä:
"tamman-lypsäjät Skythat" (Σκύϑαι ίππημολγοί),[110] ja kaikkein
kertomusten mukaan he olivat nimen-omaan paimentolaisia, jotka
karjoinensa kulkivat toiselta laitumelta toiselle, söivät maitoa ja
hevois-juustoa (ίππάκη), kuljettivat perheensä viltti-kattoisissa
vankkureissa ja itse elivät ratsujen selissä.[111] Mutta vallan
mahdotonta on tästä arvata heidän kansallisuuttansa; sillä elatus
on osaksi maan mukainen ja osaksi se muuttuu sivistyksen keralla.
Yhtä vähän hyödyttää meitä heidän ulkomuotonsa; sillä tämä,
niinkuin vanhat kirja-niekat sanoivatkin, syntyi ilma-alasta ja
elämä-laadusta. Paksun kostean ilman tähden, sanotaan, oli heillä
ruumis paksu ja puhlakka, jäsenet lappeat, nihkeät ja hermottomat,
maha kaikkien nihkein ja varsinkin alinen maha. Tämmöinen inhoittava
ulkomuoto sanotaan varsinkin vaimoilla olleen, joiden puhtaus
ei myöskään näytä olleen kehuttava. Väriltänsä oli Skythan suku
puna-keltainen, muka kylmän vuoksi; sillä pakkanen arveltiin
polttavan heidän valkonsa puna-keltaiseksi.[112] Jos nyt tähän vielä
lisäämmekin muutamia erinäisiä tapoja, joita Herodoto mainitsee,
että muka palvelivat sodan jumalaa rautaisen miekan muodossa,[113]
että päihdyttävät itsensä hamppu-siemen-löylyllä[114] j.n.e., emme
kuitenkaan pääse mihinkään päätökseen heidän kansallisuudestansa.
Niebuhr tosin on näissä kaikissa tuntomerkeissä nähnyt
Mongolilaisuutta,[115] mutta Ukert osoittaa selvästi, että hän tässä
kohden on eksyksissä.[116]
Vihdoin ei meille jää kuin Skythaen kieli tutkittavaksi, mutta niin
vähän kuin tämä tunnettu on, ei sekään näytä antavan täyttä vakuutta,
ja siispä onkin milloin mistäkin kielestä koetettu selittää ne
Skythalaiset nimet ja sanat, jotka säilyneet ovat. Berliniläinen K.
Neumann, joka Niebuhrin mukaan pitää Skythat Mongoleina, koettaa
Mongolin kielestä saada niihin selitystäM[117] mutta tämän selityksen
heikkoutta on tunnettu tutkija A. Schiefner osoittanut.[118]
Müncheniläinen K. Fr. Neumann, joka taas tahtoo Skythat
Turkkilaisiksi, yrittelee muutamia sen mukaisia kieli-selityksiä,
jotka eivät kuitenkaan luontevampia ole.[119] Toisaalle päin pyrkii
Oppert, joka Herodoton Skythoissa näkee sen saman Suomensukuisen
kansan, jonka ensimäisiä jälkiä keksitään Persian ja Assyrian
nuolenpää-kirjoissa. Mutta hänen muutamat johtamisensa näyttävät
melkein kaikki kova-kiskoisilta, ja tarvitsevat ainakin lisää
vahvistusta.[120] Sitä vastoin on epäilemättä paremmalla onnella
yritetty selittää Skythaen kieli-jäänökset Indo-Eurooppalaisten
kielten, varsinkin Sanskritin, Zend'in, Littuan ja Slavin, avulla.
Tahdon näytteeksi mainita muutamat esimerkit, enimmästi Eichhoffin ja
Schafarikin mukaan, -- nimittäin: Παηαϊος (Ylinen jumala), sanskr.
Pâpus, isä, luoja; Οίτόςυρος (Apolloni), sanskr. _Aidasûras, hohtava
aurinko_; Ταβιτί (Hestia, Vesta, s.o. tuli), sanskr. _Tapitâ_,
slavon. _Teplota, kuumuus_; όιόρ-πατα (jonka Herodoto kreikantaa:
άνδροκτόνοι), sanskr. _Vîrabadâ_, littuan _Vyrabeda, miestappaja_;
μαςάδης (nimissä 'Οκταμασάδης ja Θαμιμασάδης), zend. _Mazdâo,
jumala_, (vertaa zend. _Ahurô-mazâdo_, Ormuzd), j.n.e.[121] Vaikea
siis lienee kieltää, että kieli-jäljet viittaavat Arjalaiseen
syntyperään, jonka ohessa sopii mainita Ammianon tosin kyllä
epä-luotettava todistus, että muka "Persialaiset ovat alkuperäisesti
Skythoja".[122] Ainakaan ei Skythaen arveltu Suomensukuisuus voi
tämän rinnalla tulla mihinkään lukuun. Pää-syy, joka on saanut monen
luulemaan Skythat Suomensukuisiksi, ei ole muu kuin vähän yhtäläinen
sointo sanoissa _Skytha ja Tshud_, joka todistus tosin on mitä
heikoimpia.[123] Muut ovat johtaneet _Skytha_-nimen Germanilaisesta:
_Skytt joutsimies_, jotta Kreikkalaiset olisivat lainanneet tämän
nimen Germanilaisilta; vahinko vain, ett'ei Kreikkalaisilla tähän
aikaan näy olleen mitään tietoja Germanilaisista. Paremmalla
syyllä ehkä sopinee tähän verrata Irlantilainen sana: _Scuite,
paimentolaisia, nomades_, (josta myös kansan-nimi _Scoti_),[124]
ja arvata Keltat tämän Skytha-nimen antajiksi. Minun ei tarvitse
muistuttaa, että kaikki semmoiset johtaukset aina liikkuvat
heiluvalla pohjalla. Mitä _Skoloti_-nimeen tulee, tämä ei ole niin
paljon vaivattu tutkijain alituisilla selitys-kokeilla. Eichhoff'in
mielestä, sana Σκολότοι ei paljon eriä nimestä Σκλάβοι, jota
sittemmin Byzantiolaiset kirjaniekat käyttivät Slavilaisista. [125]
Ja todella se onkin minusta melkein epäilemätöntä, että niin Skythat
kuin Sarmatatkin ovat Slavilaisia. Tämän seikan luulen selkiävän, jos
katsastellaan näiden kansain seuraavaa historiaa. Tosin se on turhan
vähän, mitä tiedämme Ponton pohjois-rannikosta Herodoton jälkeisinä
vuosisatoina. Mutta tästä hämystä astuu silmiimme muutamat tärkeät