Tarasconin Tartarin - 7

Total number of words is 1494
Total number of unique words is 1023
26.1 of words are in the 2000 most common words
34.0 of words are in the 5000 most common words
38.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Rakastatko, Marco la Belle
Sä tanssia kukkaiskammioissa...
"Hiisi vieköön!" ärjähti Tarasconilainen kalveten, ja syöksyi pihalle.
Onneton Tartarin! Mikä näky sinua odotti... Pienen puutarhamajan
holvikaarien alla, keskellä pulloja, leivoksia, hajalla olevia patjoja,
piippuja, tamburiineja ja kitaroita, Baïa seisoi, ilman sinistä röijyä
ja hametta, ilman muuta yllään kuin pieni hopeakuteinen harsopaita
ja leveät vaaleanpunaiset housut. Hän lauloi laulua Marco la Belle
keikuttaen takaraivollaan meriupseerin lakkia... Hänen jalkainsa
juurella, matolla, uhkuen rakkautta ja marjahilloa, Barbassou,
tuo ilkeä kapteeni Barbassou, oli vähällä haljeta naurusta häntä
kuunnellessaan.
Kalpean, laihan, pölyisen, kiilusilmäisen ja pystytöyhtöisen Tartarinin
tulo keskeytti kerrassaan nämät miellyttävät turkkilais-marseillelaiset
kemut. Baïa älähti lyhyesti vinttikoira-naaraksen tavoin ja pakeni
sisälle. Mutta Barbassou puolestaan ei joutunut hämilleen, vaan
virkkoi, nauraen entistään hurjemmin:
"Kas niin! herra Tartarin, mitä nyt sanotte? Huomaatte kaiketi, että
tuo naikkonen osaa ranskaa!"
Tarasconin Tartarin lähestyi häntä julmistuneena:
"Kapteeni!"
— Sanoinhan, että hän tulisi, ystäväiseni! huusi Mauritar marseillen
murteella kumartuen yli toisen kerroksen gallerian ja nyökäyttäen
päätään soman veitikkamaisesti. Miesparka, masennettuna vaipui alas
istumaan eräälle rummulle. Hänen Maurittarensa osasi siis puhua
marseillen murrettakin!
"Sanoinhan, että Teidän piti varoa algierittareita!" virkkoi kapteeni
Barbassou filosofisesti. "Samoin myös montenegrolaista ruhtinastanne."
Tartarin nosti päätään.
— Tiedättekö missä ruhtinas on?
"Eipä hän ole varsin kaukana. Hän on viideksi vuodeksi saanut vapaan
asunnon Mustaphan vankilassa. Tuo veijari joutui kiinni juuri kun
pisti kätensä toisen kukkaroon... Muuten ei häntä ensi kertaa pistetä
talteeseen. Hänen ylhäisyytensä on jo istunut vankikopissa kolme
vuotta jossakin muualla... odottakaapas! luulenpa että se oli juuri
Tarasconissa."
— Tarasconissa!... huudahti Tartarin saaden äkkiä päähänsä selkeän
välkähdyksen... Senpävuoksi hän tunsi vain yhden puolen kaupunkia...
"No tietysti... mikäli Tarasconia näkyy vankilasta... Oi, hyvä herra
Tartarin, tässä kirotussa maassa täytyy pitää silmät hyvin auki, muuten
saa kokea sangen suuria ikävyyksiä... Niinpä esimerkiksi tuo muetsinin
juttu..."
— Mikä juttu? mikä muetsin?
"Peijakas vieköön! vastapäisen moskean muetsin, joka hakkaili Baïaa...
Akbar kertoi jutun tässä joku päivä sitten, ja koko Algier nauraa sille
vielä... Onpa todella hullunkurista, kuinka tuo muetsin laulaessaan
torninsa huipulla rukouksiaan, Teidän nenänne edessä laverteli
rakkauden selityksiä pikku kanasellenne, sopien kohtauksista hänen
kanssaan ja samalla avuksi huutaen Allahia."
— Ovatko siis kaikki tässä maassa konnia?... ulvoi onneton
Tarasconilainen.
Barbassou teki filosofimaisen liikkeen.
"No niin on, ystäväni, näissä uusissa maissa... Mutta vähätpä siitä!
jos huolitte neuvojani, niin palaatte pian Tarasconiin."
— Palata Tarasconiin... se on helppo sanoa... Mutta rahat... Ettekö
siis tiedä, kuinka minua peijattiin ja nyljettiin siellä erämaassa?
"Älkää sitä murehtiko!" virkkoi kapteeni nauraen... "_Zouave_-laiva
lähtee huomenna, ja jos tahdotte vien teidät takaisin isänmaahan...
suostutteko siihen, hyvä ystävä?... No, koska sopii, niin kaikki on
hyvin. Teillä on vain yksi seikka sitä ennen tehtävänä. On vielä
jälellä muutama samppanjapullo ja puoli simaleipää... istukaa tuohon
sovinnollisesti!.,.."
Hieman vitkasteltuaan, kuten arvonsa vaati, Tarasconilainen suostui
tarjoumukseen. Hän istuutui, ja sitten ryypättiin; Baïa tuli alas,
kuullessaan lasien kilinän, lauloi loppuun laulun Marco la Belle, ja
juhlaa jatkui myöhäiseen yöhön.
Kello kolmen ajoissa Tartarin, pää kevyenä ja jalat raskaina, palasi
saattamasta ystäväänsä kapteenia, jolloin hän kulkiessaan moskean ohi
muisti muetsinin ja hänen ilveensä, ja tämä pani hänet nauramaan.
Seuraavassa tuokiossa sukkela kostonaate välkähti hänen aivoissaan.
Moskean ovi oli auki. Hän astui sisälle, kulki pitkien korridorien
läpi, joiden permanto oli matoilla peitetty, kiipesi yhä ylemmäksi
portaita ja saapui viimein pieneen turkkilaiseen rukoushuoneeseen,
jonka katossa keinui rautaristikkoinen lyhty, luoden valkoisille
seinille haaveellisia varjoja.
Muetsin istui siinä divaanilla, iso turbaani päässä, valkeat turkikset
yllä, Mostaganemin piippu suussa ja edessään suuri lasi täynnä kylmää
absinttia, jota hän hartaasti hörpiskeli odottaessaan hetkeä, jolloin
hänen tuli kehoittaa uskovaisia rukoilemaan... Nähdessään Tartarinin
hän pudotti piippunsa säikähtyneenä.
"Suu kiinni, pappi", ärjäsi Tarasconilainen, jolla tuumansa
toteuttaminen oli mielessä... "Tänne nopeasti turbaanisi ja kaapusi!..."
Turkkilainen pappi, pahasti vavisten, antoi turbaaninsa, kaapunsa
ja mitä vain. Tartarin pynttäsi itsensä niihin ja meni arvokkaana
minaretin kuistille.
Meri loisti kaukana. Valkeat katot kiilsivät kuutamossa. Meren
tuulahdus toi mukanaan jonkun myöhästyneen kitaransäveleen....
Tarasconilainen muetsin antautui hetken hartautensa valtoihin, sitten
hän kohottaen kätensä, rupesi veisaamaan ylen kimakalla äänellä:
"_La Allah il Allah_... Muhamed on vanha lörpöttelijä... Itämaat,
Koraani, pashat, jalopeurat, maurittaret, eivät ole mistään
kotoisin!... Ei enää ole 'turkkilaisia'... On vaan riettaita
veijareita... Eläköön Tarascon!..."
Ja kuuluisan Tartarinin huutaessa arapian ja provensaalin sekaisella
siansaksalla neljään ilmansuuntaan merelle, kaupungille, tasangolle ja
vuorelle päin hilpeätä tarasconilaista kiroustaan, toisten muetsinien
kirkas ja vakava ääni vastasi jatkuen minaretista minaretiin, ja
yläkaupungin viimeiset uskovaiset löivät hurskaasti rintoihinsa.


VIII.
Tarascon! Tarascon!

Puolipäivä. _Zouave_-laivan höyrypannua kuumennetaan; pian lähdetään
matkaan. Ylhäällä Valentinen kahvilan balkongilla herrat upseerit
tähtäilevät kaukoputkiaan ja tulevat, eversti ensinnä, ja sitten muut
arvon mukaan, tähystelemään tuota pientä onnellista laivaa, joka lähtee
Ranskaan. Tämä on sotilas-yliesikunnan huveja... Alhaalla ankkuripaikka
kimaltelee. Vanhojen rantahietaan uponneiden turkkilaisten kanuunoiden
perät hohtavat päivänpaisteessa. Matkustajat jouduttavat askeleitaan.
Biskrit ja mahonnilaiset kasaavat matkatavaroita veneisiin.
Tarasconin Tartarinilla ei ole matkatavaroita. Tuossa hän nyt astuu
rantaan Meri-katua pitkin pienen torin halki, jolla kasvaa banaaneja
ja vesimeloneja, ja hänen seurassaan on hänen ystävänsä Barbassou.
Onneton Tarasconilainen on jättänyt maurilaisille rannoille asearkkunsa
ja illusioninsa, ja nyt hän, kädet taskuissa, valmistautuu meritse
kulkemaan Tarasconia kohti... Tuskin on hän hypähtänyt kapteenin
laivaveneeseen, kun hengästynyt eläin tulla nelistää torin taustalta
häntä kohti. Se on kameli, uskollinen kameli, joka vuorokauden on
etsinyt isäntäänsä ympäri Algieria.
Tartarinin nähdessä sen, hänen kasvojen väri vaihtuu ja hän on
olevinaan tuntematta eläintä; mutta kameli ei hellitä. Se häärii pitkin
rannasta. Se huutaa ystävälleen ja katselee häntä hellästi: "Ota minut
mukaasi", näyttää sen surullinen silmä sanovan, "ota minut mukaasi
veneeseen ja vie minut kauas tästä kierokuvaisesta Arapiasta, näiltä
naurettavilta Itämailta, joka on täynnä höyryvetureita ja kyytivaunuja,
missä minä poloinen — syrjähän sysätty kameli parka — en tiedä mitä
tehdä. Sinä olet viimeinen turkkilainen, minä olen viimeinen kameli...
Älkäämme enää erotko toisistamme, Tartarin..."
— Onko tämä kameli Teidän omanne? kysäsee kapteeni.
"Ei suinkaan!" vastaa Tartarin, joka kauhusta värisee ajatellessaan,
että hänen pitäisi astua Tarasconiin tällaisen naurettavan
saattovartijan seurassa; ja julkeasti kieltäen onnettomuuksiensa
kumppanin, hän potkasee algierilaista maata, lykäten veneen ulos
rannasta... kameli tunnustelee vettä sieramillaan, ojentaa kaulaansa,
panee luunsa ryskimään, syöksyy veteen veneen jälkeen ja ui sen
rinnalla _Zouave_ laivaa kohti, kupera selkä kelluen kurpitsipullon
tavoin vedessä ja pitkä kaula pystyssä kuin kolmisoutolaivan keula.
Vene ja kameli saapuivat yhdessä höyrylaivan kyljelle.
"Totta puhuen, niin tuo kameli minua säälittää!" sanoi kapteeni
Barbassou vallan liikutettuna, "minun tekee mieli ottaa se laivaan....
Tultuamme Marseilleen lahjoitan sen eläintieteelliseen puutarhaan."
Merivettä valuva raskas kameli hinattiin nostokoneiden ja köysien
avulla kannelle, ja _Zouave_-laiva lähti matkaan.
Niinä kahtena päivänä, jotka kuluivat merimatkaan, Tartarin pysyi
yksin kojussaan, ei sentähden, että meri olisi ollut raivoisa tai että
_chechia_ olisi saanut liiaksi kärsiä, vaan senvuoksi että tuo riivattu
kameli, heti herransa ilmestyttyä kannelle, hilpeyttä herättävällä
tavalla hääri hänen ympärillään... Eipä ennen ole nähty kamelin siihen
määrään osoittavan mieltymystään kuolevaista kohtaan!...
Hetki hetkellä Tartarin kojunsa pyöreästä ikkunasta, johon hän välistä
pisti nenänsä, näki algierilaisen sinitaivaan vaalenevan; sitten hän
viimein, hopeanhohtoisena aamunkoiton hetkenä, onnellisena kuuli
kaikkien Marseillen kellojen soivan. Oltiin perillä... _Zouave_-laiva
laski ankkurin.
Ystävämme, jolla ei ollut matkatavaroita, astui sanaakaan virkkamatta
maihin, kulki kiireisesti Marseillen halki, yhä peljäten, että
kameli häntä seuraisi, eikä hän hengittänyt vapaasti, ennenkuin hän
oli päässyt turviin kolmannen luokan rautatievaunuun ja vieri hyvää
vauhtia Tarasconia kohti... Mutta tämä turvallisuuden tunne oli liian
aikainen! Tuskin ollaan päästy parin peninkulman päähän Marseillestä,
kun kaikkien matkustajien päät tuppautuvat ikkunoiden ääreen.
Huudetaan, ihmetellään. Tartarin vuorostaan katsoo ulos, ja... mitä hän
näkee!... Kamelin, nähkääs, luopumattoman kamelin, joka laukkaa pitkin
kiskoja huimaavaa vauhtia junan jälessä ja pysyen sen kintereillä.
Epätoivoisana Tartarin kyyristyi takaisin nurkkaansa ja sulki silmänsä.
Tämän onnettoman retkikunnan loputtua oli hän toivonut huomaamattomana
pääsevänsä pujahtamaan kotia. Mutta tuon kookkaan nelijalkaisen elukan
tähden se oli mahdotonta. Oi, taivaan Herra, millä lailla hänen
pitikään palata kotia! ilman äyriä taskussa, ilman jalopeuroja, tyhjin
käsin... Mutta kameli seurassaan!...
"Tarascon!... Tarascon!..."
Täytyi poistua junasta...
Oi sinuas kauhistusta! tuskin oli sankarin _chechia_ tullut näkyviin
vaunun ovesta, kun voimakas huuto: "Eläköön Tartarin!" pani
asemarakennuksen lasikaton täräjämään. — "Eläköön Tartarin! eläköön
jalopeurojen tappaja!" Ja fanfaarit ja lauluseurojen sävelet kajahtivat
ilmoille... Tartarin oli menehtymäisillään; hän luuli että tämä kaikki
oli ivaavaa uskottelemista. Mutta hän olikin erehtynyt. Koko Tarascon
oli asemalla, lakit ilmassa ja suosiotaan ilmaisten. Siinä on kelpo
päällikkö Bravida, asekauppias Costecalde,' presidentti, apteekkari, ja
koko lakkien metsästäjäin jalo joukko, joka häärii johtajansa ympärillä
ja kantaa hänet riemukulussa portaita alas...
Omituinen kangastuksen vaikutus! Bravidalle lähetetty sokean jalopeuran
talja oli kaiken tämän melun aiheuttanut. Tämä vaatimaton vuota,
joka oli pantu näytteille klubiin, oli pannut Tarasconilaisten päät
pyörälle. Sémaphore-lehti oli puhunut. Oli keksitty kokonainen
näytelmä. Tartarin ei enää ollut tappanut vain yhden ainoan jalopeuran,
hän oli tappanut kymmenen jalopeuraa, kaksikymmentä jalopeuraa,
lukemattomia jalopeuroja! Tartarin olikin Marseilleen saapuessaan
tietämättänsä kuuluisa, ja innokas sähkösanoma oli pari tuntia ennen
häntä sieltä saapunut hänen synnyinkaupunkiinsa.
Mutta ylimmilleen nousi kansan riemu, kun nähtiin oudon eläimen,
pölyn ja hien peittämänä ilmestyvän sankarin taakse ja harppailevan
alas asematalon portaita. Tarascon luuli hetkisen, että sen muinainen
"Taraski" oli palannut.
Tartarin rauhoitti maamiehiään:
"Se on kamelini", sanoi hän.
Ja jo hän, tarasconilaisen auringon vaikutuksesta, joka vaistomaisesti
panee valehtelemaan, lisäsi, taputtaen kamelin kyttyrää:
"Se on jalo eläin!... Se on nähnyt minun tappavan kaikki jalopeurani."
Senjälkeen hän tutunomaisesti tarttui päällikön käsivarteen, punoittaen
onnesta, ja kamelinsa seuraamana, lakkien metsästäjäin ympäröimänä,
kansan suosionhuutoja kohottaessa, hän hiljakseen suuntasi kulkunsa
jättiläispuu-talolle. Ja astuessaan hän rupesi kertoilemaan suuria
metsästysretkiään.
"Ajatelkaapa", sanoi hän, "kun eräänä iltana keskellä Saharaa..."
You have read 1 text from Finnish literature.
  • Parts
  • Tarasconin Tartarin - 1
    Total number of words is 3211
    Total number of unique words is 1931
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tarasconin Tartarin - 2
    Total number of words is 3196
    Total number of unique words is 1882
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tarasconin Tartarin - 3
    Total number of words is 3187
    Total number of unique words is 2008
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tarasconin Tartarin - 4
    Total number of words is 3238
    Total number of unique words is 1985
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tarasconin Tartarin - 5
    Total number of words is 3218
    Total number of unique words is 2009
    21.4 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    33.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tarasconin Tartarin - 6
    Total number of words is 3206
    Total number of unique words is 2071
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    27.8 of words are in the 5000 most common words
    32.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Tarasconin Tartarin - 7
    Total number of words is 1494
    Total number of unique words is 1023
    26.1 of words are in the 2000 most common words
    34.0 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.