Sylvi; Kovan onnen lapsia - 05

Total number of words is 3764
Total number of unique words is 1554
25.1 of words are in the 2000 most common words
35.3 of words are in the 5000 most common words
39.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
herrat kadehtivat, kun eivät saa omakseen. Tuo tieto juuri, että sinä
kuulut ainoastaan minulle, ettei kellään muulla ole vähintäkään oikeutta
sinuun, huokailkoot sitten vaikka kuinka--niin kissa vieköön--se se
juuri tekee ihmisen ylpeäksi ja tyytyväiseksi... Pikku Sylvi! Suloinen
sinä olet, sen tiedän vaan. Helkkarin suloinen! Kas niin, kissimirri,
hyppää nyt tänne polvelleni, niin saan sinua hieman puristaa. Sitten
menen vielä vähäisen nukkumaan ennen päivällistä. No--?
SYLVI (vetäytyy takaisin). En tule.
AKSEL. Mitä ihmettä? Et tule? Kuinka se on selitettävä? Minkätähden et
tule?
SYLVI. Sentähden että--että ... minä en tule.
AKSEL. Ihanko todella?--Sinä et tule?
SYLVI. En.
AKSEL. Ahaa--minä jo ymmärrän. Sirkkunen ei ole vielä unohtanut meidän
aamullista pientä kiistaamme. Sinä taidat olla äkeissäsi yhä, vai
kuinka? Oikein suuttunut, ehkä? Niin, niin--kyllä huomaan nyt--
Enköstä siis peri perältäkään saa suukkosta, vai--?
SYLVI. Et!
AKSEL. Suloinen pikku hallitsijattareni, ole armollinen, anna vihasi
lauhtua. Yksi ainoa pieni suukkonen! Minä pyydän niin kauniisti. Yksi
ainoa vaan. Ethän sinä toki voi olla niin kova, että hennot sen minulta
kieltää?
Kas niin, pikku sirkku. Elä oikkuile enää suotta. Kärsivällisyyteni
kohtsillään loppuu. Tule nyt kauniisti suutelemaan minua,--no, pian,
pian--en jaksa odottaa enää. Juokse tänne, juokse!
SYLVI. Anna minun olla. Minä en kumminkaan suutele sinua enää koskaan.
AKSEL. Et koskaan? Kuulinko oikein? Vai uhkaatko sinä tosiaankin, ett'et
enää koskaan suutele minua?
Tästähän näyttää tulevan pahempi jupakka kuin luulinkaan.
No, Sylvi pikkuinen, nyt tämä leikki jo alkaa riittää. Tuletko sinä, vai
etkö tule?
SYLVI. En tule, en! Johan sen kuulit. Kuinka monta kertaa sinulle pitää
sanoa samaa asiaa? Minä en suutele sinua enää koskaan. Saat olla varma
siitä. En koskaan.
AKSEL. Vai niin,--vai on sinulla niin jäykkä luonto? Sitä en olisi
uskonut. No,--mitäs muuta,--se täytyy taivuttaa ajoissa. Kova kovaa
vastaan, jos niiksi tulee. Muistatko, pikku ystävä, kuinka äkäpussi
kesytetään? Varo itseäsi--! Minä ehkä tulen käyttämään samaa keinoa,
ellei muu auta...
Ei ei, elä pelästy, sirkkuseni. Niinhän sinä seisot siinä, kuin
säikytetty pikku kyyhkynen. En minä niin äkkiä ankaraksi rupea, vaikka
suotta peloittelen. Minä päinvastoin olen heti valmis sovintoon, kun
vaan teet niinkuin pyydän. Näytä nyt, että osaat olla kiltti.
SYLVI. Elä kiusaa minua. Minä pysyn siinä, mitä olen sanonut.
AKSEL. Vai niin?--Mutta kuule sitten myöskin, mitä minä sanon. Ellet
sinä hyvällä anna minulle suukkosta, niin otan sen väkisen. Ja silloin
en tyydykään yhteen enkä kahteen, vaan suutelen sinua siksi, että tulet
lauhkeaksi kuin lammas.
SYLVI (vetäytyy taakse päin). Uskallapas vaan--
AKSEL. Kyllä--olenpa tosiaankin niin rohkea, että uskallan suudella
vaimoani ... ja teen sen ilman muita mutkia... Kas niin, Sylvi, herkiä
pois nyt kiusaamasta minua--eihän se auta, minä suutelen sinua
kumminkin. (Syleilee ja suutelee häntä useita kertoja.)
SYLVI. Aksel pois--minä en tahdo. Kuuletko--minä en tahdo!
AKSEL. Elä huuda--Mari kuulee kyökkiin ja luulee vielä, että minä
toden teolla teen sinulle pahaa--(Suutelee häntä yhä.)
SYLVI. Se on hävytöntä--
AKSEL. Hävytöntä? Sekö, että suutelen vaimoani? Että pidän hänestä?
SYLVI (tempautuu irti, vavisten vihasta). Mutta kun minä en tahdo,
kuuletko. Minä en ole sinun vaimosi enää, minä en rakasta sinua, enkä
ole koskaan rakastanut.
AKSEL. No, mutta Sylvi, oletko sinä hullu? Kuinka voit käyttäytyä tuolla
lailla?
SYLVI. Minä en tahdo olla sinun vaimosi, minä rakastan Viktoria enkä
sinua, ja hänen omansa minä olen--
AKSEL. Nyt riittää! Ei sanaakaan enää! Onneton--! Aivanhan sinä olet
järkesi menettänyt! Varo itseäsi, jos vielä kerran puhut tuommoisia
typeryyksiä. Se tulee sinulle kalliiksi, kuuletko. Sillä nyt on
kärsivällisyyteni tykkänään lopussa. Minä varoitan sinua ajoissa. Elä
ärsytä minua enää. Siitä saattaa olla pahempia seurauksia, kuin voit
aavistaakaan. Vai niin--! Se junkkari kulkee täällä ja panee mokomia
hullutuksia sinun päähäsi. Kyllä minä hänet opetan--! Hän tulee
tietämään, mitä hänen rauhaansa sopii, sen lupaan.
Kuule, Sylvi! Arkkitehti Hoving ei avaa enää meidän oviamme. Etkä sinä
liioin käy heidän luonaan. Se seurustelu on nyt lopussa. Minä tulen
sen ilmoittamaan heille. Ja sinä sillä välin noudatat minun tahtoani
tarkalleen kaikessa. Pane se mieleesi.
SYLVI. Mutta minä en suostu. Minä tahdon eroa, minä--
AKSEL. Vait'!--Sinun täytyy. Ja sillä hyvä. (Kävelee muutamia kertoja
edestakaisin huoneessa.)
Huh, kuinka ihminen saattaa hermostua!... Mutta eihän tuo kumma olekaan.
Ensin yön valvominen, ja sitten--tämä juttu. Vähemmästäkin jo voi
tuskastua... (Menee vasemmanpuoliselle ovelle.) Mari! Onko Mari siellä?
MARI (ruokasalista). Täällä on.
AKSEL. Olkaa hyvä ja tuokaa juomavettä... Ja sitten menen tunniksi maata
tuonne alkooviin. Siksi sinä toivoakseni olet tullut järkeesi taas. Minä
puolestani koetan myöskin rauhoittua. (Menee alkooviin.)
(Sylvi on mielenliikutuksesta puoleksi tajuttomana; silmät harhailevat
ympäri ja pysähtyvät viimein strykniinilaatikkoon. Vaistomaisesti
tarttuu hän siihen.
Mari tuo juomavettä, panee tarjottimen kirjoituspöydälle ja menee. Sylvi
pusertaa kaksi kapselia lasiin ja täyttää sen sitten vedellä.)
AKSEL. Toiko hän vettä? (Tulee alkoovista.)
SYLVI (ojentaa hänelle lasin).
AKSEL (tyhjentää sen). Kiitos! Herätätkö minut noin puolen tunnin
päästä?
SYLVI. Herätän.
AKSEL. Sitten teemme kaikki hyväksi jälleen. Jos sinä olet yhtä mieltä
minun kanssani, niin emme puhu enää sanaakaan koko jutusta, vaan
unohdamme pois kaikki tyyni, ijäksi päiviksi. Ja nyt hyvästi niin
kauvaksi!
SYLVI (seuraa häntä jäykästi silmillään. Jää tuijottamaan hänen
jälkeensä). Hyvästi!
(Aksel menee takaisin alkooviin. Vähän aikaa on kaikki hiljaa. Sitten
kuuluu hiljainen valitus, joka vähitellen kovenee. Eroitetaan sanat:
Sylvi--auta--. Sylvi pakenee huoneen etäisimpään osaan, painautuu
seinään, katse kauhusta jähmettyneenä kiintyy alkooviin. Valitushuudot
lakkaavat. Viktor tulee etehisen kautta, pysähtyy, katsoo ympärilleen ja
huomaa Sylvin.)
VIKTOR. Sylvi--! Mikä sinulla on? Mitä sinä siellä makaat?
SYLVI. Sh--!... Ole hiljaa!...
VIKTOR. Nouse ylös ja sano, mitä on tapahtunut?
SYLVI. Hän--hyvä jumala----Aksel----Viktor, auta!
VIKTOR. Oletko sairas? (Aikoo nostaa hänet ylös.)
SYLVI. Ei, ei--! Kuule--! (Tuijottaa alkooviin arkana, pelästyneenä,
vavisten.) Kuulitko--?
VIKTOR. Onko siellä joku alkoovissa?
SYLVI. On--
VIKTOR (hiljaa). Kuka sitten? Sinä olet niin pelästynyt. Kuka siellä on?
SYLVI. Hän--Aksel--Jumala, Jumala, anna minun kuolla--minun myöskin.
VIKTOR. Aksel?... Minä en ymmärrä yhtään mitään.
SYLVI. Hän on kuollut!
VIKTOR. Kuollut--? Aksel--? Sinä hourit. (Menee alkoovin luo,
nostaa verhoa.)
(Aksel makaa hengettömänä, kasvot vääntyneinä sohvalla.)
SYLVI (laahaa itseään polvillaan eteenpäin, kunnes näkee Akselin,
jolloin hän puoleksi tukahdetulla huudolla vaipuu alas).
VIKTOR. Ei--eihän se voi olla mahdollista? (Syöksee sisään, tulee
takaisin.) Sylvi, nouse ylös! Rauhoitu! Minä juoksen hakemaan lääkäriä.
SYLVI. Elä jätä minua ... minä niin pelkään ... Jumalan tähden,--elä
jätä minua.
VIKTOR. Niin äkkiä! Kuinka se tapahtui? Selitä!
SYLVI. Elä kysy... (Valittaa hiljaa.) Ei, elä kysy...
VIKTOR. Sielläkö hän sairastui? Virastossa?
SYLVI. Ei, ei...
VIKTOR. Täällä kotona siis?
SYLVI. Minä ... annoin hänelle ... voi Jumala!
VIKTOR. Sano, sano!
SYLVI. Minä en voi... Ei, ei, minä en voi...
VIKTOR. Sano pois, Sylvi. Mitä sinä annoit hänelle?
SYLVI. Strykniiniä.
VIKTOR. Myrkkyä!? Herra armahtakoon myrkkyä!? (Syöksee pöydän luo,
tarttuu strykniinilaatikkoon.) Onneton mitä olet sinä tehnyt?
SYLVI. Viktor vie minut pois täältä!
VIKTOR. Herra taivaassa!--mitä olet sinä tehnyt?
SYLVI. Armahda! Vie minut pois!
VIKTOR. Jos voisi hänet vielä pelastaa--! (Pistää laatikon povitaskuunsa
ja rientää ulos etehiseen.) Minä haen lääkäriä. (Menee ulos.)
SYLVI. Viktor--elä jätä minua yksin Viktor! (Vaipuu lattialle.)
(Esirippu laskee.)


NELJÄS NÄYTÖS.

(Tilava seurusteluhuone vankilassa. Takana iso ristikko-ovi, jonka läpi
näkyy porraskäytävä. Oikeanpuolisella seinällä yksinkertainen
puusohva, vasemmalla suuri ikkuna, jonka alla on pöytä. Muutamia tuolia
siellä täällä.
Sylvi tulee sisään. Hän on vangin puvussa ja hyvin väsynyt. Rouva Hake
tukee häntä ja vie hänet tuolin luo, jolle hän vaipuu puoleksi makaavaan
asentoon.)
ROUVA HAKE. Kas niin, nyt on kaikki ohitse. Ei hätäpäivää enää. Saatte
olla ihan rauhassa, Tutkinto on päättynyt, eikä teitä enää milloinkaan
viedä oikeuteen.
SYLVI. Poltetaan roviolla? He sanoivat, että minut poltetaan roviolla?
ROUVA HAKE. Eihän toki. Ei tule kysymykseenkään. Sataan vuoteen ei tässä
maassa ole poltettu yhtään ihmistä roviolla. Tuomitsevathan ne useinkin
milloin poltettavaksi, milloin mestattavaksi, mutta ei siitä ole lukua
ensinkään. Molemmat muutetaan heti kohta elinkautiseksi vankeudeksi.
Niin ett'ei teidän ollenkaan tarvitse pelätä, ei välittää hölyn pölyä
koko tuomiosta. Eikä tiedä, tuleeko siitä elinkautista vankeuttakaan.
Hovissa ja senaatissa tavallisesti lievennetään koko lailla näitten
alempien oikeuksien määräämiä rangaistuksia. Mutta emme nyt huoli
ajatella ensinkään niitä asioita, emme hiisi vieköön huolikaan, koska
meillä kerran on parempiakin tuumittavana. Niinkuin esimerkiksi tämä
koppi. Sanokaas, eikö tämä ole hauska ja mukava, vai mitä? Sitten kun
jaksatte, niin tulette tänne ikkunaan katsomaan näköalaa. Ihmettä,
kuinka kauvaksi tästä näkeekin jäälle! Ei sille ole mittaa eikä määrää!
--Oli se tirehtööri kuitenkin hyväluontoinen, kun antoi teidän muuttaa
tänne päiviksi, eikös ollut sitten? Ja näettekös vielä--kääntäkääpä
silmiänne tännekin päin. Näettekös--oven läpi voitte milloin tahansa
kurkkia tuonne käytävään, jossa myötäänsä liikkuu ihmisiä. Vahti ainakin
seisoo alituisesti jossain lähellä. Niin ett'ei teidän enää tarvitse
pelätä näkyjä eikä muuta semmoista joutavan. Ei totisesti! Huutakaa vaan
paikalla apua, jos ne heittiöt vielä uskaltavat tulla hätyyttämään.
SYLVI. Hän oli siellä--hänkin.
ROUVA HAKE. Kuka niin?
SYLVI. Hän--Viktor.
ROUVA HAKE. Jaa, niin--oikeudessa, näet. Herra Hoving oli siellä
vieraanamiehenä.
SYLVI. Hän käänsi aina päänsä pois. Ei katsonut minuun, ei kertaakaan.
ROUVA HAKE. Eikö katsonut!
SYLVI. Ei kertaakaan koko aikana. Ei yhtä ainoata kertaa.
ROUVA HAKE. Ei voinut, arvaamma. Teidän onnettomuutenne on mahtanut
pahasti koskea häneen.
SYLVI. Olisin niin mielelläni tahtonut katsoa häntä silmiin. Noihin
herttaisiin silmiin!... Ja sitten luulin, että hän odottaisi minua
kadulla... Mutta ei hän tehnyt sitäkään--
ROUVA HAKE. Ei--ei häntä näkynyt. Mutta kyllä minä kumminkin uskon, että
hän on kovasti kärsinyt teidän tähtenne näinä aikoina.
SYLVI. Miksi hän ei sitten tule luokseni?
ROUVA HAKE. Niin, nähkääs, sitä nyt on vaikea sanoa, kun ei tiedä.
SYLVI. Jos vain saisin tavata häntä jonakin päivänä... Voi, rouva Hake,
jos hän kumminkin tulisi kohta.
ROUVA HAKE. Kyllä kai hän tuleekin.
SYLVI. Luuletteko?--Luuletteko, että hän tulee jo tänäin? Luuletteko
ihan varmaan?
ROUVA HAKE. Ehkäpä jo tänäinkin. Toivotaan häntä.
SYLVI. Silloin minä unohtaisin kaikki, kaikki pahat. Sekä oikeudet
että--muut kauheat asiat.
ROUVA HAKE. Ettäkö tosiaan unohtaisitte?
SYLVI. Unohtaisin, tietysti! En välittäisi enää mistään. Kaikki
muuttuisi hyväksi, kun vaan saisin häntä nähdä.
ROUVA HAKE. No, totisesti, me toimitamme hänet tänne. Tavalla tai
toisella. Antakaahan olla, jahka tästä vaan joudun, niin tuumaillaanpa
asiaa.
SYLVI. Minkätähden hän ei ole vastannut mitään kirjeisiini? Ei
kirjoittanut yhtä riviä, ei lähettänyt edes terveisiä: Ja minkätähden
hän äsken niin vältti katsoa minua silmiin!
ROUVA HAKE. Eihän sitä tiedä. Hänellä mahtaa olla omat syynsä.
SYLVI. Entä kun hän ei ole niitä saanutkaan! Kirjeitä, tarkoitan?
ROUVA HAKE. Tietysti hän ne on saanut. Kuinkas muuten.
SYLVI. Jospa viejä on ne hävittänyt? Tai jättänyt vääriin käsiin? Niin,
voi, ajatelkaapas tosiaan! Jos viejä on jättänyt ne vääriin käsiin?
ROUVA HAKE. Ei, en minä sitä luulisi.
SYLVI. Mutta voisihan se kumminkin olla mahdollista. Oh--minä uskon ihan
varmaan, ett'ei hän ole saanut ainoatakaan kirjettä. Sillä muuten hän
olisi heti, siinä paikassa rientänyt tänne.
ROUVA HAKE. Ikävöittekö te häntä niin kauheasti?
SYLVI. Hyvä rouva Hake--vieläkö epäilette? Enhän voi muuta ajatellakaan.
Hän on alituisesti mielessäni, yöllä ja päivällä. Hän, ja--niin
tiedättehän tuo hirveä kummitus. Ja minä kerron teille jotain, rouva
Hake, minä kerron teille...
ROUVA HAKE. Mitä sitten, hyvä ystävä? Nyt olette taas niin levoton.
(Silittää hänen päätänsä.) Levätkää te vaan rauhassa. Melkeinpä
tahtoisin tuoda teille oman nojatuolini, jos tarkastaja vaan sallii--
SYLVI. Minä kerron teille jotain, rouva Hake--
ROUVA HAKE. No, kertokaa sitten, kertokaa,--niin saamme kuulla, eikö tuo
taaskin ole pelkkää hourailua.
SYLVI. Ell'ei Viktor tule--ell'ei hän enää koskaan tule luokseni,--
silloin vie kummitus minut mukanaan.
ROUVA HAKE. Kaikkia vielä! Pelkkää hourailua, johan sen näin
silmistännekin. Ei, lapsi kulta, siitä saatte olla ihan huoleti. Ei
teitä anneta kummituksille eikä muille. Ei, kissa vie, annetakaan. Kas
niin, olkaa nyt rauhassa, elkää ajatelko enää koko moskaa.
SYLVI. Kyllä hän vie. Saattepa nähdä. Ei, minä en kestä tätä enää. En
jaksa ponnistella vastaan--minun täytyy antautua sen valtaan--voimani
ovat lopussa.
ROUVA HAKE. Luuletteko sitten, että olisi helpoitukseksi teille, jos
saisitte tavata herra Hovingia? Eiköhän se vaan tuntuisi kahta
vaikeammalta sitten jäljestä päin, kun hän taas on mennyt pois?
SYLVI. Ei, ei--minä elän sitten siitä, siksi kuin hän tulee takaisin. Ja
kirjeitä hän saa lähettää minulle, niin lohduttelen itseäni niilläkin
sen aikaa kuin hän on poissa.
ROUVA HAKE. Ajattelin tässä--mutta en oikein tiedä, kävisikö tuo
laatuun--
SYLVI. Mitä ajattelitte? Hyvä rouva Hake, sanokaa, mitä ajattelitte?
ROUVA HAKE. Ajattelin vaan, että jos menisin itse häntä puhuttelemaan--
SYLVI. Voi, jos sen tekisitte? Hyvä, rakas rouva Hake, minä kiittäisin
teitä polvillani. Voi, jos sen tekisitte!
ROUVA HAKE. No, totta maar! Minä menen ihan varmaan.
SYLVI. Kuinka hyvä te olette! Ja kuinka minä pidän teistä! Kiitoksia,
rakas, rakas rouva Hake! (Suutelee hänen käsiään.) Kiitoksia, tuhansia
kiitoksia!
ROUVA HAKE. Ei, herra siunaa, mitä te nyt--? Minun karkeita, ryppyisiä
käsiäni--no, eipä totta vie, tuota ihmettä ole minulle vielä elämässäni
tapahtunut.
SYLVI. Menettekö nyt heti, sanokaa? Ja tuotteko hänet jo mukananne,
mitä?
ROUVA HAKE. Eikö olisi parasta, että lepäisitte ensin pikkuisen aikaa?
Voisin mennä sitten illalla tai ehkä paremmin huomenna heti aamiaisen
jälkeen--
SYLVI. Ei, hyvä, rakas rouva Hake, menkää nyt jo. Minä en voi nukkua
hetkeäkään sitä ennen. Menkää nyt--!
ROUVA HAKE. Odottakaa--ääniä kuuluu tuolta alhaalta--. Ehkä siellä on
joku, joka aikoo tänne?
SYLVI. Viktor--?
ROUVA HAKE. Ei--tarkastaja ja kaksi naista--en voi vielä nähdä heidän
kasvojaan. Nousevat parast'aikaa portaita ylös. Nyt kääntyvät tänne
päin. Oikein! Samat naiset, jotka oikeussalissa istuivat vastapäätä
teitä, kuulijain joukossa. (Vetäytyy ovelta pois.)
(Tarkastaja avaa oven Almalle ja Karinille.)
TARKASTAJA. Jaha--rouva Hake näkyy olevan täällä. Sitten saan ehkä
jättää herrasväen ja vetäytyä takaisin.
ALMA. Suokaa anteeksi, että olemme vaivanneet teitä.
TARKASTAJA. Ei se mitään. (Kumartaa jäähyväisiksi ja menee.)
ALMA. Hyvää päivää, Sylvi. Tulimme sinua tervehtimään, kun kuulimme,
että olet kaivannut vanhoja tuttavia.
SYLVI. Minäkö?--Ei, se on erehdys. En minä ole kaivannut vanhoja
tuttavia. Viktoria vaan--en ketään muuta, en niin kertaakaan ketään
muuta.
KARIN. Sallithan meidän kumminkin tulla luoksesi, vai--täytyykö lähteä
pois heti?
SYLVI. Ei, kyllä saatte olla vähän aikaa, jos tahdotte minun puolestani.
ALMA. Me, näetkös, ajattelimme, että se ehkä vähäisen virkistäisi sinua.
SYLVI. Niinkö ajattelitte? Ja senkötähden--? Voi, sittenhän te olettekin
oikein ystävällisiä. Ja sinä myös, Karin? Senkötähden sinäkin tulit?
KARIN. Niin. Ja oli minulla vielä toinenkin asia.--Tulin lausuneeksi
sinulle kovia sanoja viimein. Voisitko antaa ne anteeksi, ja unohtaa
pois kaikki?
SYLVI. Oi, niin mielelläni! Niin kovin mielelläni. En niitä ole
muistanutkaan sen koomin. Minullahan nykyään on ollut niin paljon muuta
ajateltavaa.
ALMA. Sylvi raukka, sinä olet niin laihtunut näinä aikoina.
SYLVI. Olenko?--En ole kaukaan aikaan katsonut peiliin. En tiedä
ollenkaan, minkä näköinen nyt olen.
ALMA. Kuinka olet muuten voinut? Oletko ollut tervennä?
SYLVI. Kiitos, kyllä olen.--Kuule, miksi ei Viktor ole käynyt minua
katsomassa?--Eikö hän ole saanut kirjeitäni?
ALMA. Kyllä,--kyllä hän on ne saanut. Mutta näetkös,--me arvelimme
siellä kaikki, ett'ei hänen pitäisi tulla,--ett'ei se olisi hyvä
sinullekaan.
SYLVI. Minulle? Oi, kuinka te erehdytte!
ALMA. Ei, Sylvi kulta, emme me erehdy. Se vaikuttaisi sinussa
mielenliikutusta, ja semmoista sinulla on muutenkin ollut tarpeeksi
asti. Ja sitä paitsi--on siihen vielä muitakin syitä. Voinet kai arvata
että kaupungilla on liikkunut kaikenlaisia huhuja--ne tietysti sen
kautta saisivat uutta yllykettä ja Viktor menettäisi helposti koko
tulevaisuutensa. Sitä et soisi sinäkään, siitä olen varma.
SYLVI. Mutta tietäväthän kaikki, että hän on viaton--ett'ei hänellä
ollut aavistustakaan--
ALMA. Tietävät kyllä. Mutta häntä on kumminkin tahdottu sekoittaa tähän
juttuun toisella tavalla. Ei, Sylvi,--kaikin puolin on parasta,
ett'ette tapaa toisianne vielä pitkiin aikoihin. Sitten vast'edes
joskus--
SYLVI. Minä en voi elää, ellen saa häntä tavata. Usko minua, Alma, minä
en voi elää.--Rakas Alma, toimita niin, että Viktor tulee. Se riippuu
kokonaan sinusta, hän kyllä tulee, jos sinä vaan häntä kehoitat siihen.
Minä tiedän sen, hän seuraa sinun neuvojasi kaikessa,--varsinkin nyt.
Alma, elä ole kova minulle, anna hänen tulla. Minä rukoilemalla rukoilee
sinua: anna hänen tulla!
ALMA. Sylvi kulta ... sinä et olisi noin itsepäinen, jos tietäisit--
SYLVI. Tietäisin--mitä?
ALMA.--tarkoitan--jos sinulla olisi teidän molempien asema selvillä. Ei,
silloin et olisi itsepäinen, vaan kiittäisit ennemmin Jumalaa, ett'et
tarvitse häntä tavata.
SYLVI. Sinä et ymmärrä minun tuskiani sinä, sillä sinä et koskaan ole
rakastanut. Et tiedä, kuinka olen menehtymäisilläni pelkästä ikävästä ja
kaihosta--sen vuoksi hennot olla noin kova. Alma,--minä ehkä pian kuolen
tai sorrun muulla tavalla--silloin sinun on myöhäistä katua, ettet
suonut minulle ajoissa lohdutusta. Tee minulle mieliksi, Alma, tämä
ainoa kerta. Pyydä häntä tulemaan, salli minulle se ilo--olenhan saanut
kärsiä niin paljon näinä aikoina. Alma kulta, anna sydämmesi heltyä!
ALMA. Sinä et aavista, kuinka vaikeata tämä on. Lohdutusta ja iloa
sinulle kyllä soisin kaikesta sydämmestäni, mutta--. Ei, minä en voi
ottaa sitä omalletunnolleni.--Usko minua, Sylvi, sinä tulisit taaskin
petetyksi toiveissasi. Surua sinulle tuottaisi Viktorin tapaaminen--ei
iloa.
SYLVI. Ellet tahdo kehoittaa häntä, niin lupaa sitten ainakin, ett'et
estä, kun rouva Hake tulee häntä hakemaan.
ALMA. Rouva Hake? Aikooko rouva Hake tulla hakemaan veljeäni tänne?
ROUVA RAKE. Niin--nähkääs, minun täytyi viimein myöntyä, kun hän
alituisesti niin ahdisteli. Ja--pahemmaksi ei missään tapauksessa voi
asiat kääntyä, kuin mitä ne ovat olleet. (Syrjään Almalle.) Tiedättekö,
neiti, täällä jo pelättiin, että hän menettäisi järkensä, niin huonosti
hänen oli laitansa. Sen tähden hänet muutettiinkin tähän valoisaan ja
hauskaan koppiin joksikin aikaa. Semmoiset vangit, jotka tulevat
synkkämielisiksi, saavat välistä olla täällä päivillä, sillä, nähkääs,
he eivät muuten kestäisi.
ALMA. Minä ymmärrän. Niin,--sitten en enää tiedä, mitä sanoa. Kuinka
arvelet, Karin? Uskaltaisimmeko--?
KARIN. Viktor voisi mielestäni tehdä niinkuin hän itse parhaaksi näkee.
SYLVI. Niin minustakin. Lupaa vaan, ettet sano yhtään sanaa, et myötä
etkä vastaan. Lupaatko sen Alma?
ALMA. No niin, sen voin luvata. Vaikka minua kovin peloittaa.
SYLVI. Kiitoksia, Alma kulta. Nyt olen rauhassa, sillä nyt tiedän, että
hän tulee.
ALMA. Ei hän kumminkaan saa viipyä kovin kauvan--
SYLVI. Ei, enhän minä sitä vaadikaan. Minä tyydyn niin vähään. Kunhan
vaan saan nähdä häntä ja puhua hänen kanssaan hetken verran--oi, en
pyydä sen enempää. Kuinka kovasti hyviä te olette minulle. Sinäkin,
Karin. Kiitos siitä, kiitos, kiitos! Ette voi uskoa, kuinka pelkkä toivo
jo tekee minut onnelliseksi.
ALMA. Lepää nyt vähän aikaa, sinä näytät niin väsyneeltä.
ROUVA HAKE. Hän on, raukka, käynyt niin kalpeaksi ja laihaksi, kun ei
hänellä ole yhtään ruokahalua, eikä hän juuri saa untakaan öisin--
SYLVI. Niin--se on kaikki ollut kovin surkeata. Mutta jahka saan tavata
Viktoria,--niin sitten, kyllä voin sekä syödä että nukkua, ja sitten
varmaan tulee taas punaakin poskilleni. Oi, silloin kaikki muuttuu
hyväksi jälleen.
KARIN. Voisimmeko muuten tehdä jotain sinun hyväksesi, Sylvi? Jos
lähettäisimme sinulle kirjoja?
SYLVI. Ei, kiitos, en niitä jaksa lukea kumminkaan.--Sinulla on niin
ihmeen kaunis puku, Karin. Ja, mitä näen--? Onhan sinulla sormuskin?
KARIN. No kaikki sinä huomaat.
SYLVI. Ja sitten sinä olet niin terveen ja pulskan näköinen. Kauniimpi
kuin koskaan ennen. Enköhän minä siihen sijaan ole rumennut, sanokaapas?
Ja tämä vanginpuku,--niin, sekin minut varmaan tekee epämiellyttäväksi,
eikö totta? Ehkä olikin sentähden, kun Viktor käänsi silmänsä pois
minusta siellä oikeudessa.
ALMA. Vielä vain. Sentähden hän sitä ei tehnyt.--elä luulekaan. Toiset
syyt hänellä oli. Mutta--eiköhän meidän jo pidä lähteä, Karin? Sylvi
tarvitsee hiljaisuutta arvatenkin--
KARIN. Niin, jätetään hänet nyt rauhaan. Hyvästi, Sylvi! Tahdotko, että
tulemme toisenkin kerran sinua tervehtimään?
SYLVI. Tulkaa vaan.
ALMA. Hyvästi! Jumala antakoon sinulle terveyttä ja voimia.
SYLVI. Hyvästi, hyvästi! Ja kiitos siitä, että olitte niin ystävällisiä.
--Minä olen usein ollut ilkeä teille. Sinulle varsinkin, Karin. Mutta
elä siitä välitä. Unohdetaan pois kaikki pahat! Alma,--sinä pidät
lupauksesi--eikö niin? (Alma ja Karin menevät.)
SYLVI. Kunhan minä en vaan olisi ruma ja vastenmielinen--?
ROUVA HAKE. Eikö mitä! Vai ruma ja vastenmielinen! Johan nyt. Olkaa sen
puolesta ihan rauhassa.
SYLVI. Mutta tämä vanginpuku? Eikö se ole kauhea?
ROUVA HAKE. Ei ainakaan minun mielestäni.
SYLVI. Karin oli niin hieno ja kaunis.--Näettekös, rouva Hake, enhän
siitä, tietysti, muuten välittäisi, mutta peloittaa, että Viktor ehkä
kylmenee minulle, kun olen ruma.
ROUVA HAKE. Elkää nyt hätäilkö suotta. Ei hän toki voi olla niin
sydämmetön.
SYLVI. Niinkö luulette?--Ei, en minäkään usko, että hän voi olla niin
sydämmetön. Turhia vaan pelkään. Jos hän istuisi vankina ja olisi kalpea
ja laihtunut--oi, minä rakastaisin häntä vaan sitä innokkaammin. Rakas
rouva Hake--milloin te menette?
ROUVA HAKE. Vaikka paikalla. Mutta lupaatteko myöskin olla oikein kiltti
sillä aikaa? Istukaa tuonne ikkunan ääreen katselemaan näköalaa. En minä
kauvan viivy.
SYLVI. Tuottehan hänet sitten varmaan mukananne? (Istuu ikkunan ääreen.)
ROUVA HAKE. Ihan varmaan. Hyvästi nyt siksi! (Menee, mutta tulee heti
takaisin.) Sepä sattui hyvästi. Pastori on täällä ja pyytää päästä
puheillenne. Teidän ei tarvitsekaan jäädä tänne yksinänne.
SYLVI. Pastori? Olihan hän täällä aivan hiljan. Minkätähden hän nyt taas
tulee?
ROUVA HAKE. Pastori tahtoo teitä lohduttaa ja rauhoittaa. Hän pitää
teistä aina niin hyvää huolta. Saanhan päästää hänet sisään, vai kuinka?
SYLVI. Mutta meneekö hän sitten pois, ennenkuin Viktor tulee?
ROUVA HAKE. Sh--herran nimessä! Hän seisoo tuolla ja kuulee.--Antakaa
hänen tulla sisään kaiken mokomin--hän kun on teille niin ystävällinen.
SYLVI. Niin, tiedän kyllä, että hän on ystävällinen ja suo minulle
hyvää. Mutta nyt en tahtoisi häntä tänne--en tällä hetkellä--
ROUVA HAKE. Sitä ei voi estää millään tavalla--kun hän kerran on tullut.
SYLVI. No niin, käskekää hänet sitten sisään.
ROUVA HAKE. Pastori on niin hyvä! (Menee.)
PASTORI (ojentaa Sylville kättä). Teillä on ollut vaikea päivä tänäin,
lapsi parka. Kuinka voitte nyt?
SYLVI. Kiitoksia, hyvin.--Minä toivon, että kaikki kohta muuttuu
parempaan päin.
PASTORI. Todellakin? Sepä hauskaa. Erinomaisen hauskaa. Huomaatteko jo
itsekin, että Herra kyllä auttaa aikanaan. Hän ei ijankaikkisesti vihaa.
Herran rankaiseva käsi on teitä ankarasti ruoskinut, mutta hän on sillä
tarkoittanut ainoastaan teidän todellista hyväänne.
SYLVI. Tahtoisin niin mielelläni uskoa teitä, vaikka on niin vaikea sitä
käsittää.--Nuo kamalat näyt, esimerkiksi--mitä ne hyödyttävät--mitä
todellista hyvää minulla niistä on?!
PASTORI. Yhäkö ne teitä vaivaavat, lapsikulta?
SYLVI. Voi, pastori Sohlman, ette voi aavistaa, kuinka kauheita öitä
minulla taas on ollut. Joudun vielä päivilläkin aivan suunniltani pois,
kun niitä ajattelen.
PASTORI. Ei puhuta niistä sitten ollenkaan.
SYLVI. Minne vaan silmäni käänsin, oli hän--tiedätte kai ketä tarkoitan?
niin, hän oli aina edessäni semmoisena, kuin hän silloin makasi
sohvalla--kasvot kamalasti vääntyneinä. Oh--kuinka minä kärsin, kuinka
minä huusin tuskissani ja viskelin itseäni! Pakenin välistä sänkyynkin,
tyynyn ja matrassin alle mutta silloin tunsin, kuinka hän koko
painollaan heittäytyi ylitseni. Oh--Herra Jumala taivaassa--että voin
vielä olla hengissä kaiken sen jälkeen, mitä olen saanut kokea.
PASTORI. Ettekö kääntynyt vapahtajanne Herran Jesuksen puoleen, ja
rukoillut häntä avuksenne?
SYLVI. En rukoillut. Sillä luulin varmasti, että hän oli minut hyljännyt
--hän, niinkuin kaikki muutkin. Ja paitsi sitä eihän minulla ollut
ainoata selvää ajatusta niinä öinä.
PASTORI. Lapsi raukka! Kovat koetukset on teidän täytynyt kestää näinä
aikoina.
SYLVI. En voi mitenkään ymmärtää, että Jumala semmoisilla
hirmuisuuksilla tarkoittaisi minun todellista hyvääni, niinkuin te
sanotte, pastori Sohlman.
PASTORI. Ja sen hän kumminkin tekee, ystäväni, olkaa varma siitä. Hän
näyttää teille niiden kautta, kuinka kauhistava teidän rikoksenne oli--
SYLVI. Mutta senhän jo käsitin itsekin, heti kohta kun olin sen tehnyt.
PASTORI.--kuinka kauhistava teidän rikoksenne oli, saattaakseen teitä
katumukseen ja synnin suruun. Kun sitten nöyränä ja murtuneena vaivutte
hänen jalkojensa juureen, avaa hän teille isänsylin ja antaa armonsa
auringon jälleen paistaa.
SYLVI. Nöyränä ja murtuneena? Enkö ole jo ollut kylläksi nöyrä ja
murtunut? Voiko enää olla enemmän? Ja--hänen jalkojensa juuressa olen
myöskin maannut. Monta monituista kertaa olen langennut polvilleni
tuolla kopissa ja kerjännyt häneltä armoa.
PASTORI. Vahvasti uskoen, että hän sekä voi että tahtoo auttaa teitä?
SYLVI. Pastori Sohlman--olettehan sanonut, että Jumala kuulee
rukouksemme ja antaa kaikkea, mitä häneltä pyydämme, kun vaan uskomme
ja luotamme häneen?
PASTORI. »Mitä ikänä te anotte isältä minun nimeeni, sen hän antaa
teille», seisoo raamatussa.
SYLVI. Se se juuri on herättänyt minussa niin hyvää toivoa.
Kertoisinkohan teille jotain, pastori Sohlman?
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Sylvi; Kovan onnen lapsia - 06
  • Parts
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 01
    Total number of words is 3622
    Total number of unique words is 1470
    25.9 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 02
    Total number of words is 3623
    Total number of unique words is 1537
    26.6 of words are in the 2000 most common words
    37.1 of words are in the 5000 most common words
    41.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 03
    Total number of words is 3655
    Total number of unique words is 1640
    27.0 of words are in the 2000 most common words
    37.1 of words are in the 5000 most common words
    41.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 04
    Total number of words is 3795
    Total number of unique words is 1496
    27.9 of words are in the 2000 most common words
    37.9 of words are in the 5000 most common words
    42.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 05
    Total number of words is 3764
    Total number of unique words is 1554
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 06
    Total number of words is 3624
    Total number of unique words is 1635
    25.2 of words are in the 2000 most common words
    36.1 of words are in the 5000 most common words
    40.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 07
    Total number of words is 3663
    Total number of unique words is 1664
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    39.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 08
    Total number of words is 3667
    Total number of unique words is 1705
    24.6 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    39.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 09
    Total number of words is 3683
    Total number of unique words is 1596
    25.8 of words are in the 2000 most common words
    35.9 of words are in the 5000 most common words
    41.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 10
    Total number of words is 3649
    Total number of unique words is 1691
    25.8 of words are in the 2000 most common words
    34.9 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Sylvi; Kovan onnen lapsia - 11
    Total number of words is 923
    Total number of unique words is 546
    32.3 of words are in the 2000 most common words
    41.3 of words are in the 5000 most common words
    44.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.