Suomen Kansan Sanalaskuja - 05

  
   Hiki on hywän hewoisen,
   waahti warsan kunniata.
   Hiljaa ajain kylään pääsee.
   Hiljaa härkä kyntää,
   tasasen jäljen tekepi.
   Hiljaa kylään kerkiää, 1630
   juosten tielle jätetään.
   Hiljaa tehty hywin tehty.
   Hiljainen hywä tulepi,
   myöhäinen kotia saapi.
   Hiljaiset herrain hankkeet.
   Hiljaiset herrain pikaisetki.
   Hiljalleen huono käypi,
   sauan woimaton pitäpi,
   woipa käypi sauattaki,
   kepittäki keikkaisepi.
   Hiljalleen raukeaa nukkuwan rukous.
   Hiljan hywä työ tulepi,
   ajatellen aiwan kaunis.
   Hiljan kauas keritään,
   juosten matka kuljetaan.
   Hiljan lapset lehterissä! --
   taikka saarnaan kaiken päiwän.
   Hillawuosi hallawuosi. 1640
   Himo hiirenki tekepi,
   käry käypi kärpäisenki.
   Hirmuinen hiaton paita,
   hiapuoli hirmuisempi.
   Hiwus on pitkä piikaisilla,
   hiwus pitkä, mieli lyhyinen.
   Hiwuwatpa hihnaisetki,
   kuluwatpa kultaisetki,
   ratkeawat rautaisetki.
   Hoi on, hoi on huolta paljon,
   tekemättä työtä paljon.
   Hoi sanoi horjattihin:
   kaikki piiat korjattihin,
   minä huono heitettihin,
   penkin alle peitettihin.
   Hoida Herra huolellista,
   kaitse lasta kaihollista.
   Hoida honkaista wenettä,
   katajaista kaaren päätä;
   hoida hongan westäjätä,
   katajan kaputtajata.
   Hoikka on huolewa hewoinen,
   murehtiwa waimo musta.
   Horjahtaa hewoinenki neljältä 1650
   jalalta, saati ihminen kahdelta.
   Hotasekkas hongan oksa,
   pudota petäjän pursto.
   Houkutellen hullun kanssa,
   mielin kielin mielettömän.
   Housut huolella pitäpi,
   miehen waattehet watulla,
   paitaiset pahoilla mielin,
   sukat suurella surulla.
   Housut huonoksi menewät,
   waattehet warattomaksi,
   kun on huonot housun saajat,
   waattehen wähäwaraiset.
   Hukassa hywät humalat
   pahan akan taikinassa.
   Hukuttaa wesi wiisaanki,
   upottapi uimarinki.
   Hullu haudasta janopi,
   mielipuoli naurihista.
   Hullu huolensa puhupi
   huolen tuntemattomalle.
   Hullu huolensa sanopi,
   ikäwänsä ilmoittapi,
   tuskan tietämättömälle,
   ikäwän osattomalle.
   Hullu hywän hylkeäpi, 1660
   pahan puoleensa wetäpi.
   Hullu hätaynyt on.
   Hullu juopunut on.
   Hullu juopupi hutulta,
   mieletön metson rokalta,
   wiisas ei juowu wiinaltaka,
   humallu olueltaka.
   Hullu kaiken tietonsa sanoo.
   Hullu katselee, kun wiisas
   warkaisiin menee.
   Hullu kiitti itsiänsä,
   mielipuoli poikiansa,
   mieletön emänteänsä,
   epätieto tyttöjänsä.
   Hullu kiitti miestänsä,
   mielipuoli naistansa,
   epätaito lapsiansa.
   Hullu koko wirtensä laulaa,
   hullu kaiken taitonsa ilmoittaa,
   hullu walehille nauraa.
   Hullu kylästä kestin kutsuu,
   epätaito tanhualta.
   Hullu mies humaltununna, 1670
   puolikuollut nukkununna.
   Hullu omaansa laittaa,
   toinen hullu kiittää.
   Hullu paljon työtä tekee,
   elää wiisas wähemmälläki.
   Hullu piimällä janopi,
   epätyty taikinalla.
   Hullu pilaan suuttuu.
   Hullu pitkään puhupi,
   köyhä kauas kiinnittäpi.
   Hullu pitkään puhupi,
   wiisas kauan arwelepi.
   Hullu putkehen puhupi,
   mieletön awaimehen.
   Hullu putkehen puhupi,
   mielipuoli pillin päähän.
   Hullu puuroa puree,
   mieletön ilman nielee.
   Hullu saapoa wihaapi: 1680
   siitä saapi saamatonki,
   ottapi olematonki.
   Hullu sitä maksaa,
   jonka tinkiä jaksaa.
   Hullu sotkoa ajapi,
   mielipuoli koskeloa.
   Hullu suuna, haukka päänä,
   mieletön kitana kaikki.
   Hullu syöpi siemenensä,
   konna myöpi kontunsaki.
   Hullu syöwälle torupi,
   tekewälle tappelepi.
   Hullu tyhmää kiittää,
   wiisas hywää ylistää.
   Hullu tyyneelle torupi,
   tasaiselle tappelepi.
   Hullu walehelle nauraa,
   tyhmä tyhjähän ihastuu.
   Hullu wasikan kanssa kilpaa juoksee.
   Hullu wiisasta neuwoo: 1690
   wiisas willihin tulepi.
   Hullu wirren tyyni lauloi,
   mieletön pani lopulle.
   Hullua ele hämöitä,
   lahoa ele huisuta.
   Hullua husuttaa, pölhöä puistella:
   se on yhtä.
   Hulluilla herrat kyntäwät.
   Hulluki hywän näkepi,
   maun maistapi sokia.
   Hulluki hywän tuntee,
   sokianki suu makia.
   Hullulla hywä hewoinen
   kaikkien ajeltawana,
   waiwaisella waimo kaunis
   kaikkien katseltawana.
   Hullun ajatukset owat hajalla,
   kun akanat tuulessa.
   Hullun ewäs ensin syödään.
   Hullun saapi kyntämättä, 1700
   mielettömän kylwämättä.
   Humala oluen kunnia on.
   Humalassa hullut kaikki,
   pahat paljo juotuansa.
   Humalassa hullut miehet,
   wiinapäissä willittynä.
   Humalassa huurin häärin,
   wiinassa pahoin pakisen.
   Hunaja kielessä, myrkky mielessä.
   Huojas howimiesten eläntö,
   työtä päätä walellessa.
   Huokaellen huoles käypi,
   laulellen halun alainen.
   Huolellinen huokoapi,
   huoleton huhuelepi.
   Huolena hywä hewoinen
   huonon miehen tanhuassa,
   katumoina nainen kaunis
   kainun miehen kainalossa.
   Huolet huowilla tupina, 1710
   miekan ponnet porstuina,
   ummiskengät kellarina,
   ruoska suolaisna kaloina.
   Huoleton hewoton poika,
   aiwan huoleton akaton:
   pidä ei piiskasta muretta,
   kanna ei huolta kannuksesta.
   Huoleton hewoton poika:
   herran ääritti hewoista
   kahden kannuksen keralla,
   wiiden, kuuden witsan kanssa.
   Huoli hoikaksi wetäpi,
   kaiho muita kaidemmaksi,
   muret muita mustemmaksi.
   Huoli huonoksi tekepi,
   muret tuopi mustan muodon.
   Huoli linnun pojistansa,
   waiwa waimon tapsistansa.
   Huoltako taitawan laulaissa.
   Huono huonoa tapasi:
   siitä waiwaiset sikisi,
   konttiseljät kollahutti.
   Huono lintu se on, joka ei woi
   höyheniään kantaa.
   Huonot päiwät, hoikat sääret.
   Huopaa wariski wastatuuleen. 1720
   Huoppa huonon wäkiä.
   Huora huoran tyttärestä,
   waras warkahan pojasta.
   Huora kaikki siukuiksensa,
   waras kaikki weljiksensä.
   Huora minua kiitti,
   waras minua moitti,
   hywä antoi ilman olla.
   Huora muoristai tulepi,
   muori huoran tyttärestä.
   Huoran itku, warkaan wala,
   juopuneen Jumalan kiitos:
   ne ei merkitse mitään.
   Huorat hulluksi tekewät,
   salawaimot waiwaiseksi.
   Huoria hywätki naiset,
   ei porttoja puoletkaan.
   Huowaa waris wastatuuleen.
   Hupa aika himmerkissä, 1730
   hauska Kiesuksen kodossa.
   Hupa aika ystäwissä,
   ei ikäwä häissäkään.
   Hupa howissa elämä,
   waikka päälle waarallinen.
   Hupa huowissa eleä,
   waara päätä warjellessa.
   Hupa huttu, wiepä welli,
   kaali kaikkia parahin.
   Hupa huttu, wiepä wieli,
   rieska kaikkein kawalin.
   Hupina käki metsässä,
   neito nuori nuotehessa.
   Huttu, puuro miehen ruoka,
   woi, welli wasikan juoma,
   kapakaali koiran ruoka.
   Huuhtikuu huuhtelepi
   lumen maasta, jään wedestä,
   ohrat aitan loukkahasta.
   Huuto hätäisen kumpali on. 1740
   Huuto on hädän weli.
   Huutoa käki wappuna hongan holostaki.
   Hylkeellä walaskala pyytään.
   Hylkeien päällä walaskalat ongitaan.
   Hympyrä hywällä syötti,
   kampura weden kaloilla.
   Hyppiset hypertelepi,
   kädet kääpäröittelepi,
   kun lie mieli miestä saada.
   Hyppää kun kala merrassa.
   Hyppää wasikan kanssa,
   haasta kera hullun miehen.
   Hywin kyllä hullu kynti:
   kyynärän waon wäliä,
   puolen toista toisinaan.
   Hywin kylmi kynteliä,
   pahoin paawalin paleli:
   siit' on halla heinäkuussa,
   talwi keskellä keseä.
   Hywin tehty, paljon woitu. 1750
   Hywä antaa wähästänsäki,
   paha ei paljostansakaan.
   Hywä arkaa ajaa,
   leppiätä lennätellä.
   Hywä hoikka huowin waimo,
   paksusta papin emäntä.
   Hywä huttu, lämmin lankainen.
   Hywä hyljätään pahoilta,
   paha ei kelpaa kellenkään.
   Hywä hywällä saadaan,
   sokialla silmäpuoli.
   Hywä hywään sopii:
   nahkawaatet pakkaisehen.
   Hywä hyypältä puhua,
   mäen päältä mällitellä.
   Hywä joka -- Hywä ken.
   Hywä kaali tarwitsee paljo höystöä. 1760
   Hywä kaikkiin kelpaa,
   terwa kaikkiin tarttuu.
   Hywä kaikkiin sopii,
   ei paha puoliinkaan.
   Hywä kello hywin kuuluu,
   paha rämpöttää pahasti.
   Hywä kello kauas kuuluu,
   paha wielä kauemmaksi.
   Hywä, ken kimpussa,
   parempi, ken takana.
   Hywä kieli on parempi,
   kun kymmenen kapan kylwö.
   Hywä kiitetyn mieli,
   paha laittajan kieli.
   Hywä kiitetyn mieli,
   wetelä kiitoksen liemi.
   Hywä koira kuoltuansa,
   ilkiä eläessänsä.
   Hywä kukin kuoltuansa, 1770
   ehkä paha eläissänsä.
   Hywä kuollut, kaunis kadonnut,
   eläwä sitäi parempi.
   Hywä kuuluu kauas,
   paha kahta kauemmaksi.
   Hywä kyllä: kynnä paljon,
   paa waaksa waon wäliä.
   Hywä lapsi itse witsan tuo,
   paha ei witsasta parane.
   Hywä lapsi laiskan waimon,
   wiriänki wiiwyttäpi.
   Hywä lehmä permuissa,
   paha päiwän ampumissa.
   Hywä mieli miehelähän,
   hywä mieheltä kotiin.
   Hywä mies, hywä hewoinen,
   waimo kohta kolmantena,
   taitapi talona olla,
   weromiessä wieretellä.
   Hywä minä, sinä sitäin parempi.
   Hywä naipi naapurista, 1780
   paha taipalen takoa.
   Hywä naipi naapurista,
   sonni kotisuojuksista.
   Hywä oli entinen elämä,
   kun oli tekiät työllä,
   rannalla rahan hakiat.
   Hywä olo, laiskat päiwät:
   syö, minkä ampuu.
   Hywä on akka aikanansa,
   jos toruuki toisinansa.
   Hywä on akka arwollansa:
   kinnas wanttuen watopi.
   Hywä on apu altaki päin.
   Hywä on emäntä kotona,
   waikka wettä keittäköhön.
   Hywä on herroissa elämä,
   waan on päälle waarallinen,
   kanssa kaulalle kamala.
   Hywä on huonoki hädässä,
   tahkimuski tarpehessa.
   Hywä on huowissa eleä, 1790
   waru päätä warjellessa.
   Hywä on hylkehen eleä:
   syöpi luotansa lihoa,
   juopi wettä wierestänsä.
   Hywä on hyllyltä puhua,
   aitan päältä ammotella.
   Hywä on hywä puhuttunaki.
   Hywä on hywästi eleä,
   kaunis kuolla kunnialla.
   Hywä on ison pinon wieressä
   lastuja noukkia.
   Hywä on ja hyödyllinen
   olla yljällä yhdellä;
   paha on ja waarallinen
   olla monen morsianna.
   Hywä on jalkaki jänistä
   suden suusta saatuansa.
   Hywä on jouhewa hewoinen,
   paha waimo hapsellinen.
   Hywä on joukossa Jumala,
   kaunis Kiesus kumpalina.
   Hywä on juoma hurskahille, 1800
   paha paljon juonehille:
   hurskahat iloittelepi,
   hullut tappeloittelepi.
   Hywä on kirwes kiertehestä,
   weitsi wienokarkiasta,
   wiikatet murenewasta.
   Hywä on kärwäisenki apu.
   Hywä on lapsen lasna olla
   hywän wanhemman warassa,
   hywä wanhan wanheta'ki
   hywän nuoremman nojassa.
   Hywä on lapsi laiskan waimon,
   käsikukka kunnottoman:
   kun tulepi työlle lähtö,
   istuksen imettämähän.
   Hywä on lyhyt hypätä,
   matala meri mitata,
   hullun mieli houkuteltu.
   Hywä on lämmin laihan lapsen,
   ei ole liiaksi lihawan.
   Hywä on menewätä ajaa,
   peljättää pakenewata.
   Hywä on mies Jumalan luoden,
   itse tahtoen tawaton.
   Hywä on mämmi jäämähänki,
   kelpaa kaali huomenaki.
   Hywä on neiden toiste tulla, 1810
   tytön käydä keikutella,
   ison tuttuhun tupahan,
   emon kaunon kartanohon.
   Hywä on neiti pyyttäissä,
   kaunis kaupateltaissa,
   portto pois ajettaissa,
   luisku luowuteltaissa.
   Hywä on olla autuasna,
   waikka ei waiwaisna pahempi.
   Hywä on olla hympyrällä,
   kaunis kampura jalalla.
   Hywä on olla hympyrällä,
   lysti lyngällä eleä.
   Hywä on olla kimpussa,
   parempi kimpun takana.
   Hywä on olla ollussansa,
   eletyssänsä elää.
   Hywä on olla ylläpäänä,
   kosk' on yItäpään pitäjä.
   Hywä on paha johonki,
   kelpaa kehno kuhunki.
   Hywä on pieles pienoinenki
   talwella takawarana.
   Hywä on pirtti pikkuinenki, 1820
   kota kolmisoppinenki.
   Hywä on purresta puhua,
   wenehestä wieretellä.
   Hywä on puuro tähtehenä,
   kelpaa kaali huomenaki.
   Hywä on puusta puhua,
   mäen päältä mällötellä.
   Hywä on riista riistan päällä,
   siunaus sitäi parempi.
   Hywä on sitä ottaa, joka itse menee.
   Hywä on sokioitten maassa silmäpuolen eleä.
   Hywä on suksi suunnallinen,
   siiwo päällinen siwakka.
   Hywä on suolla suuri jalka,
   kirkossa kepiä kenkä.
   Hywä on suolla suuri wirsu,
   lialla lewiä kenkä.
   Hywä on syödä silmillisen 1830
   sokian kalawadista.
   Hywä on syönyttä syöttää,
   paha kuollutta kostuttaa.
   Hywä on tadet tanhualla,
   paha pirtin lattialla.
   Hywä on taitawan laulaa.
   Hywä on tiellä tiipotella,
   kell' on kengässä hewoinen,
   raudassa rahan alainen,
   sukka jalka wiskarissa.
   Hywä on toisen lanteilla tuleen istua.
   Hywä on totta tarpehessa,
   heitteä hätäwarassa.
   Hywä on totta torkuttaa,
   hywä käskeä hyweä.
   Hywä on tyttö tyynemmästä,
   piika suusta pienemmästä:
   ei se suutu sulhasille,
   eikä miehille melua.
   Hywä on tyttö tyynempänä,
   piikalapsi pienempänä,
   poika on raiwona parempi,
   oritwarsa ärhökkänä.
   Hywä on tyynnä tyttölapsi, 1840
   raisuna orit hewoinen.
   Hywä on täti niemen nenässä.
   Hywä on ukko huonompiki,
   tarpehen on tahkimuski:
   tuopi tuohta wirsukseni,
   pajun niintä pauloikseni.
   Hywä on ukko hympyrästä,
   kaunis kampura jalasta:
   hympyrä hywällä syötti,
   kampura weden kaloilla.
   Hywä on wanhan waeltaa
   hywän nuoremman nojalla.
   Hywä on ylhäältä -- Hywä on puusta.
   Hywä on ystäwä kylässä,
   perehessä peljättäwä.
   Hywä on ystäwä tiessä,
   parempi reppu reessä.
   Hywä on yöllä soudeskella,
   kuutamella kuljeskella.
   Hywä on yöllä yksin soutaa,
   kuuwalolla kulkotella:
   täynnä on rannat reinikoita,
   täynnä reinikat tulia.
   Hywä paha johonki on. 1850
   Hywä paha pitäminen,
   tehty kauppa kiittäminen.
   Hywä paljon maksaa
   wielä enemmän se on wäärti.
   Hywä puu kaswaa hywän
   hedelmän, paha pahan.
   Hywä päiwä huomispäiwä:
   joka piika miehen saapi.
   Hywä suulas, paha kielas,
   waiti olewa kaikki woittaa.
   Hywä sydän huoraksi saattaa,
   wapa tahto warkahaksi.
   Hywä tahto huoraksi,
   paha tahto warkahaksi.
   Hywä tapa tappelussa:
   se lyö, ken kerkiää.
   Hywä toisen housuilla tuleen istua on.
   Hywä Tuomas joulun tuopi, 1860
   paha Nuutti poies wiepi.
   Hywä wieras pereen elättää,
   paha elon lopettaa.
   Hywä wirka warkahalla,
   mutta on kaulalle kamala.
   Hywä wirsi, kaunis ääni,
   laulaja sitäi parempi.
   Hywä wirsi pitää kaksi kertaa laulettaman.
   Hywä wähä, tyhjä paha.
   Hywällä on nimiä paljo,
   pahalla tapoja paljo.
   Hywän pinon ääressä on hywä
   lastuja poimia.
   Hywän tunnen tutkamista,
   pahan pirtawaattehista.
   Hywät kaupalla hywissä,
   sokioissa silmäpuolet.
   Hywät minua hylkii, 1870
   pahat minulle pyrkii.
   Hywät piiat, tytöt kauniit;
   mistä pahat waimot tulewat?
   Hywät päiwät saanehella,
   pahat ilman jäänehellä.
   Hywät saadaan hywillä,
   sokioilla silmäpuolet.
   Hywät suossa suuret wirsut,
   kirkossa kepiät kengät.
   Hyyssä, jäässä järwen rannat,
   homehessa hoskan herrat.
   Hädässä ystäwä tutaan.
   Häissä syödähän surutta,
   eletähän huoletonna.
   Hämäläinen etsi akkaansa,
   akka wieressä.
   Hännän alla koiran kunnia.
   Hännässä koiran ilo. 1880
   Häntänä hywä hewoinen,
   paha piika palmikkona.
   Häpiä hewon purema,
   häpiämpi naisen lyömä.
   Häpiä on häistä tulla,
   juosta juomahan joesta.
   Härkä ei linnasta pala'a,
   lammas lautamieheltäkä.
   Härkä hywä teurahaksi,
   riihen nurkka karpioksi,
   kannun uurre siemyeksi.
   Härsyttele koiraa! kyllä siitä
   kumpanin saat.
   Hätä hullu on, ei mies.
   Hätä kauppaa tekepi,
   mies päältä katselepi.
   Hätä keinon keksii.
   Hätä kädessä: häät piwossa, 1890
   ylkä tietämättömissä.
   Hätä käski härjän juosta,
   pakko paimenen pa'eta.
   Hätä neitoisen kädessä:
   wiikot wiimeiset edessä.
   Hätä neuon keksii.
   Hätä neuoo Lappalaisen ampumaan.
   Hätäinen on hullu,
   nälkäinen on raiwosa.
   Hätäisen härkä hewoinen.
   Hätäkö häpeemättömän elää.
   Hätäkö hylkehen meressä,
   tuska miehen jalkapuussa?
   Hätäkö sen uida, jonka päätä kannatetaan?
   Hätäyneellä on monta ääntä. 1900
   Hätäyneestä hullun löydät.
   Hätäynyt kaikki kokee.
   Hätäyntynyt hullu on.
   Häwiää kylän käwiä.
   Häälywäinen waiwaisen onni.
   Höyhen lentäwän nokassa,
   kaksi käywän kainalossa.
   Höyhenistään lintu, tawoistaan mies tutaan.
  
   Idän ilmat ilkeimmät,
   pohjan pakkaiset pahimmat.
   Idän kesä, idän talwi,
   idän ilkiät satehet,
   idän tuuletki ikuiset,
   idän kaikki säät katalat.
   Idän kuuta kaswawaksi, 1910
   luotehen kowenewaksi.
   Idän poudat poukeimmat,
   lännen tuulet länseimmät.
   Idän päiwä ensimäinen,
   idän päiwä wiimeinenki.
   Idän päiwä talwellaki,
   idän keskellä keseä.
   Idän suwi, idän talwi,
   idän hywä wuoden wilja.
   Idästä iki satehet,
   pohjaisesta poudat pitkät.
   Idästä isot satehet,
   idästä ikuiset tuulet.
   Iha köyhän laihaki.
   Ihmeheksi -- Imeheksi.
   Ihminen on, kun Jumala luopi
   tawat on, kun itse tahtoo.
   Ihmiselle -- Miehelle. 1920
   Iho on kirja, waatet warsi.
   Iho on köyhän kirjawaatet.
   Ikä härjän kynnättää,
   ei koko ko'onkaan hywä.
   Ikä kultainen kulupi,
   aika armas rientelepi,
   jos en laula polwenani,
   hyrehdi sinä ikänä.
   Ikä pitkä isännälle,
   perä paksu emännälle.
   Ikä pitkä piikanaki.
   Ikä yksi ihmisellä,
   monta aikaa iässä.
   Ikäwä eläwää kuolettaa on.
   Ikäwä erätön ilta,
   pitkä päiwä saalihiton.
   Ikäwä iloton ilta, 1930
   ikäwämpi yö uneton.
   Ikäwä isän tulepi,
   kun poika poies menepi,
   lapsi loitos erkanepi.
   Ikäwä isättä olla,
   outo äitittä eleä,
   waiwa suuri wanhemmatta.
   Ikäwä nälkä työksi on.
   Ikäwä odottaessa,
   kauka pitkin katsoessa.
   Ikäwä odottajan aika,
   pitkä saamattoman päiwä.
   Ikäwät on illat pitkät,
   päiwät kahta katkerammat.
   Ilkiä Iharin koski
   saatti Sarsan waiwaiseksi,
   pani piiat kyntämähän,
   waiwaiset wakoamahan,
   wäkipuolet wääntämähän.
   Ilkiä isäni, epatto emoni,
   minä miesi täydelläni.
   Illalla isäni kuoli,
   aamulla talo häwisi.
   Illalla olin iloinen, 1940
   aamulla alakuloinen.
   Illan wirkku, aamun torkku:
   se tapa talon häwitti.
   Illasta ilmaa kiitä,
   aamulla unisioa,
   akkoasi yön takoa.
   Illasta ilmaa kiitä,
   wuonna toisna morsianta,
   kolmanna kotiwäwyä,
   partasuuna poikoasi.
   Illoin ilmat kiitettäwät,
   huomenin hywät emännät.
   Ilman wiisas wietteleksen,
   maan kumma kuwaeleksen.
   Ilo köyhän kuolemasta,
   pilkka waiwaisen pidosta.
   Ilo nuoren, ehkä köyhä,
   waiwa wanhan, waikka rikas.
   Ilo nuoren luotionki,
   waiwaisen, wiheljäisenki,
   kohden kowa-onnisenki.
   Ilo siinä, kussa nuoret,
   sanan kolket, kussa wanhat.
   Iloissahan lapsen mieli, 1950
   kun on kattila tulella,
   naatin kanta kattilassa.
   Iloissahan muut eläwät,
   leikissähän leikamoiwat,
   minä hoikka huolissani,
   palo pakko-päiwissäni.
   Ilolla haaskataan,
   itkulla takasin woitetaan.
   Ilona käki metsässä,
   lammas laihohalmeessa.
   Ilona käki metsässä,
   lapsi pieni lattialla.
   Ilossa ikä kulupi,
   riemuloissa reiahupi.
   Ilossa ikä kulupi,
   riemussa rehettelepi.
   Ilta paimenen wetäpi,
   koti karjan kollottapi.
   Iltarusko selwä ilma,
   aamurusko pilwipäiwä.
   Iltawirkku, aamutorkku:
   niitä ei tarwita talossa.
   Imeheksi kirppu päässä, 1960
   wahingoksi täi sukassa.
   Immen itkut, lesken lenget,
   waan ei partasuun urohon.
   Iso heitti iljenelle,
   maammo maalle paljahalle,
   weljet wiewille wesille,
   sisaret sulille soille.
   Iso hywä iskeä,
   koko hywä koskea.
   Iso suu, wähä willoja.
   Iso woittaa, paksu painaa,
   pitkä puolensa pitäpi.
   Isoissa isoisten käynti:
   sokioissa silmäpuolten.
   Isosti isot ajawat,
   suuret hewon surkumatta.
   Isosti isot eläwät,
   awarasti autuahat.
   Istu maahan ja malta,
   pane piippuun ja polta.
   Istualta hywä lähteä on. 1970
   Istualta rikas haastaa.
   Istualtaan kylläinen puhuu.
   Isä heitti, äiti heitti,
   heitti kaikki heimokunta,
   waan ei heitä Herra Kiesus,
   hylkää hywä Jumala.
   Isä kulta, äiti kulta,
   ne ei wielä kullan kullat;
   se on wasta kullan kulta,
   joka on kulta kumpalina.
   Isä käski rikkaan,
   äiti käski rakkaan,
   itse etsin kauniin:
   pian rikas köyhtyy,
   rakkauski löyhtyy,
   kaunis on aina kaunis.
   Isännittäin koirat haukkuu,
   emännittäin lehmät lypsää.
   Isännällä riihen puinti,
   emännällä lehmän lypsy.
   Isännän jalka pellon sonnittaa.
   Isännän silmä hewoisen lihoittaa.
   Isäntä hywä metsässä, 1980
   waikka maatkahan majassa.
   Isäntä hywä talossa,
   waikka ilman istukahan.
   Isäntä kylää käypi,
   hewoinen hawuja syöpi,
   warsa warpuja purepi.
   Isäntä minun nimeni,
   pöydän pää minun siani.
   Isäntä olutta juopi,
   peret piinaa pitäpi,
   lapset nälkää näkepi.
   Isäntä on isäntä leppäinenki,
   renki renki tamminenki.
   Isästä, äitistä eroitettu,
   nahkatuppeen kiinnitetty.
   Itara wähän emäntä,
   tyyris pikkuisen pitäjä.
   Itara wähän pitäpi,
   auli kaikki antelepi.
   Itkien emolta saapi,
   maanitellen maailmalta.
   Itku ei estä kuolemasta, 1990
   parku päiwistä pahoista.
   Itku köyhän ikkunalla,
   walitus weräjän suussa,
   portilla paha porina,
   uunin päällä ulwominen.
   Itku pitkästä ilosta,
   parku paljon nauramasta.
   Itku silmähän tulepi,
   pahan miehen wuotehella.
   Itse haukuin wierahani,
   itse nuolen kattilani.
   Itse hywä lapsi witsan tuopi,
   pahasta ei ole puidenkaan.
   Itse kiitän itseäni,
   itse mie tapani tunnen.
   Itse kiitän itseäni,
   kun ei muut minua kiitä.
   Itse lääkärit läsiwät,
   itse puoskarit potewat.
   Itse mies waimon hallitsee,
   porwari pukkinsa pään.
   Itse syötin, itse juotin, 2000
   itse iskeä lupasin.
   Itse tiennee kukin taikinansa.
   Itse tosi, itse leikki.
   Itse uunissa asuja
   toista uunista hakepi.
   Itse wahti makkaransa söi.
   Itselleen porsas kiusaa tekee,
   kun purtilonsa kaataa.
   Itsestään hywä ihminen asian arwaa.
   Itsestään paha pappi saarnaa.
   Itä ei lakkaa tuulemasta, ennenkun sataa;
   akka ei lakkaa torumasta, ennenkun itkee.
   Itä kesän istuttaa,
   länsituuli lämmittää.
   Itä talwen istuttaa, 2010
   itä ilman lämmittää.
   Itätuuli itkutuuli,
   waimoin walitustuuli;
   länsituuli, lämmin tuuli,
   miehet saattapi kotia.
  
   Jaakkona sulalla, Uotina orrella.
   Jakajan osa wähin on.
   Jalan alta jaettu syödään.
   Jalan tiestä jotaki, istun tiestä ei mitänä.
   Jalaton -- Jaloiton.
   Jalka lasta liekuttapi,
   käsi rihman keträ'äpi,
   suu laulaa somimman wirren.
   Jalka on wanhan haudassa,
   toinen haudan partahalla.
   Jalkawaimotki pahimmat
   kirkkotiellä kiirehdäksen,
   sinisukkahan siroksen,
   punapaulahan paneksen.
   Jalkoihin -- Jaloista. 2020
   Jalo on jousi janhuksinen,
   koiwun kylki keihäswarsi.
   Jaloissa jäniksen woitto,
   akan kehnon kielessänsä,
   miehen mielessä jalossa.
   Jaloista jaloa miestä,
   päästä neitoa parasta.
   Jaloiton jalo sodasssa,
   päätön päiden leikkelyssä:
   ei ole jalkoa paeta,
   eikä päätä päälle mennä.
   Janhus jousessa pitäwi,
   koiwun kylki kirwehessä.
   Jatka jauhoja Jumala,
   kyllä itse wettä hankin.
   Jatkain lawatki tehdään.