Suomen Kansan Sanalaskuja - 04

   Ei warkaalla puolta ole.
   Ei warkaan waloista ole,
   eikä huoran kyyneleistä.
   Ei warpuisessa härjän woimaa.
   Ei warsa tietä tiedä,
   ennenkun tiellä käytetähän.
   Ei wasikka rukoillen elä,
   emälehmä ensinkänä.
   Ei wasikka rukoillen elä,
   kun ei oiwa juomisella.
   Ei wasikka rukoillen elä,
   oli musta tahi kirjawa.
   Ei watsa nuolten täydy.
   Ei watsa welkaa salli. 1240
   Ei wedestä wäkiä ole.
   Ei wedet taiwaassa mätäne.
   Ei weistä hullun käteen anneta.
   Ei welasta maksamatta,
   eikä wedestä kastumatta.
   Ei weri niin wetelä,
   ettei wettä sakiampi.
   Ei werka werkaa sorra.
   Ei werratonta hywää, eikä werratonta pahaakaan.
   Ei wesa kauas kannosta kaswa.
   Ei wesi hullua hukuta,
   ennen wiepi wiisahanki.
   Ei wesi kassissa pysy, 1250
   taito päässä tuhman miehen.
   Ei wesi wihalla juoda,
   taari toisen tarpehella.
   Ei wettä wihalla juoda,
   kaljoa kateudella.
   Ei wiaton pää werta wuoda.
   Ei wieraasta ole talon hywää.
   Ei wieras lapsi niin poween mahdu,
   ettei jalat näy.
   Ei wierewä kiwi sammaloidu.
   Ei wierewä kiwi sammalta kaswa.
   Ei wierewän kiwen päälle sammal pidätä.
   Ei wihoin wihille wiedä.
   Ei wihoin wiljaa saada, 1260
   maaten makupaloja.
   Ei wiikoksi köyhän welka jouda:
   tuwassa antaa, porstuassa ottaa.
   Ei wilja waiwatta saada,
   kala jalan kastamatta.
   Ei witsa luuta särje.
   Ei woi ylemmä päätään hypätä.
   Ei woita sahroilla kynnetä.
   Ei woitto hewoisen woitto;
   se on wasta woiton woitto,
   kun on woittu wuotehella,
   siirretty siwullisella.
   Ei wuohen wiemisestä,
   kun lypsylle kotiin tulee.
   Ei wuohen määrää kaalimaan kautta ole.
   Ei wuohi wietynä pahene.
   Ei wuohi wäärää katso 1270
   naurismaahan mennessähän.
   Ei wäen wäwyjä saada,
   ylen mielen ystäwiä.
   Ei wäettömän -- Ei wallattoman.
   Ei wähyyttä mieli paha, waan tasuutta.
   Ei wähä piisaa, waikka kuinka siunaisi.
   Ei wähä walhe silmää puhkaise.
   Ei wähää itketä, waan sitä, kun ei äiä.
   Ei wäkeen wäwyksi päästä,
   ylön mielin ystäwäksi.
   Ei wäkeä puntarilla jaeta,
   mieltä kauhalla mitata.
   Ei wäkisin wihille saada.
   Ei yhden kaunis ole kaikkein kaunis. 1280
   Ei yhden puolen ystäwyyttä.
   Ei yhtä hywää pidä ihastella,
   eikä kahta pahaa säikähtää.
   Ei yksi kauan naura, kun ei toinen wastaa.
   Ei yksi kiwi jauhoja tee.
   Ei yksi kiwi äiää wettä lämmitä.
   Ei yksi lintu kesää tee.
   Ei yksipuolinen hywä kauan kestä.
   Ei yrittänyttä laiteta.
   Ei ystäwyys yksin puolin pysy.
   Ei yö niin pitkä, 1290
   ettei päiwää perässä.
   Ei yöltä silmä puhkea,
   hämärältä jalka taitu.
   Ei äkisti sataa ajastaikaa eletä.
   Ei älyä nuori neiti
   wanhan miehen miettehiä,
   eikä wanha warsinkaan
   tunne nuoren tarpehia.
   Ei ärisewä koira pure.
   Ei äyrikään puun päästä putoa.
   Ei äyrillä ämmää saada,
   wielä se markanki maksaa.
   Eikä ole huolta, eikä ole mieltä.
   Eipä anna aika maata,
   waara leikillä lewätä.
   Eipä anna mahti maata,
   hywä onni olla jouten.
   Eipä anna muret maata, 1300
   waru waikia lewätä.
   Eipä heitä Herra Kiesus,
   hylkeä hywä Jumala,
   kun ken luoksen luojahansa,
   heitäksen Jumalahansa.
   Eipä huoli heinäpieles
   yli wuoden oltuansa,
   ei pilau piikalapsi
   tyttönä emonsa luona.
   Eipä jouda jouten olla,
   kun lie mieli miestä saada.
   Eipä keksi suuret sulhot,
   ei ne keksi köyhän lasta,
   kesannolla kenkiwäksi,
   rannalla rakentawaksi.
   Eipä kiellä Kiesuskaan
   epeä Jumalakaan,
   hukkunutta huutamasta,
   kuollutta makoamasta.
   Eipä koski kielaskaan
   laske wettänsä loputen,
   eikä laulaja paraskaan
   laula tyyten taitoansa.
   Eipä piikaista pitäisi
   tuwattoman tunnustella,
   kartanottoman katsella,
   lepytellä leiwättömän.
   Eipä se uni usein
   haastattele huolellista,
   haukota halun alaista.
   Eipä suo sula Jumala,
   ei salli wakainen luoja,
   poikoa isän periltä,
   lasta wanhemman jäljeltä.
   Eistywä elo wiriän, 1310
   laiskan kaatupi lakohon.
   Ele ennen hattuasi kohota,
   kun wieras sisään astuu.
   Ele ennen hyppää, kun oja tulee.
   Ele ennen karsinaa tee,
   kun wasikan saat.
   Ele ennen kehu, kun saat.
   Ele ennen kuulumisia kysy,
   kun wieras tupaan tulee.
   Ele ennen lapsen nimeä ajattele, kun saat.
   Ele ennen löydä, kun katoo.
   Ele ennen nimeä ajattele,
   kun lapsen saat.
   Ele ennen nuole, kun tipahtaa.
   Ele ennen röyhdä, kun syödä saat. 1320
   Ele ennen tappele, kun tarwitaan.
   Ele ennen tee tallia, kun oriin saat.
   Ele ennen wanhaa moiti,
   kun uuden tawat tunnet.
   Ele etsi kerjäläisen powesta leipää.
   Ele eukko ennen kuole,
   kun ma kelkassa wetelen
   jälessäni jäätä myöten,
   pellolla pihoa myöten,
   kiwikössä kiidätellen,
   lepikössä lennätellen.
   Ele haasta haisewia,
   pakise perin pahoja:
   häpy häjysti näkypi
   häwyttömän hännän alta.
   Ele heitä Herra Kiesus,
   hylkää hywä Jumala,
   hywien hylittäwäksi,
   pahojenki pantawaksi.
   Ele hulluja horise,
   pakise perättömiä.
   Ele hulluun mieltäis waiheta.
   Ele hyppää ennenkun oja tulee. 1330
   Ele hywä kattila pataa soihmaa.
   Ele hywästäkään hywästy,
   pahastu pahastakaan,
   ensimmäisellä erällä,
   tok' ei wielä toisellakan.
   Ele hywääkään hewoista enempi aja,
   kun se woi.
   Ele itke ilman syyttä,
   ilman waiwatta walita,
   wielä on syyssä itkemistä
   waiwassa walittamista.
   Ele Jumala olutta anna:
   akat juowat, kun wetenä.
   Ele juokse juhlan alla
   tietämässä tyttölöitä:
   silloin on kukin siwiä,
   puhdas piika ruokotonki.
   Ele juokse wasikan kanssa kilpaa.
   Ele kaikkia korwenna,
   kun karwainen on.
   Ele kaikkiin kajoa,
   joka paikkahan jorahda.
   Ele kajoo siihen paikkaan, 1340
   jonka nimi on hui hai.
   Ele karhua witsalla lyö.
   Ele karhua äimällä pistele.
   Ele kerjääjän poween muruja etsi.
   Ele korppi koikukkaan,
   ele muihka musta lintu:
   et wery minun werellä,
   et liho minun lihalla;
   se on wettä, mi on werta,
   sepä luuta, mi lihoa.
   Ele koske koiran nuoraan:
   koira puree nuorastansa.
   Ele lipaise ennen, kun tipahtaa.
   Ele luule lukkari kulta, ettäs papiksi pääset.
   Ele luule lurjukseksi,
   katso karjan paimeneksi.
   Ele lyö lyödyn mieltä,
   särje suruisen sydäntä:
   jo on lyöty lyömättäsi,
   särkemättäsi särjetty.
   Ele mene herrain kanssa marjaan: 1350
   mistaat roppeesiki.
   Ele mene siihen tuleen,
   johon toinen käskee.
   Ele mene syyhymättä saunaan,
   asiatta ansaan.
   Ele mene uimahan uhkalla,
   weikasta wesien päälle.
   Ele naura toisen naista,
   moiti toisen morsianta:
   tahi saat naisen naurettawan,
   morsiamen moitittawan.
   Ele neito paljo naura,
   paljon naura, kilwoin laula:
   ei sinua kilwoin naida,
   kilwoin ei wihille wiedä.
   Ele neuo neuottua,
   ele seppä'ä opeta.
   Ele nosta kiweä kuorman päälle.
   Ele nosta kurikkaa korkialle: putoaa päähäsi.
   Ele nuole -- Ele lipaise.
   Ele pane omiasi sekaan. 1360
   Ele pilkkaa wanhaa koiraa:
   wanha puree luuhun saakka.
   Ele polta poltettua,
   paista ennen paistettua.
   Ele pyttyyn hyppää: rikot taaleen.
   Ele pyyllä neittä pyydä,
   oiwalla morsianta:
   saat pyyllä pyhän pitäjän,
   orawalla oikullisen.
   Ele saamattomalle lapselle nimeä pane.
   Ele sorra sorrettua,
   särje särjetyn sydäntä.
   Ele suulla suurentele,
   ellet kunnossa kykene.
   Ele unia -- Ellös uskoko.
   Ele usko aamuruskoa,
   elekä waiwaisen tytärtä.
   Ele usko juopunutta: 1370
   juopunut walehtelepi.
   Ele usko uron puheita,
   miehen walskin wannomia:
   usein uro puheensa,
   mies walski walansa syöpi.
   Ele usko uron waloja,
   miehen wäärän wanneloita:
   pettäpi uro walansa,
   syöpi koira kahlehensa.
   Ele wainen neiti nuori
   pyydä sulhoa sukilla,
   miestä kirjakintahilla:
   saat sa suuttoman sukilla,
   kielettömän kintahilla.
   Ele wähääkään ylenkatso.
   Ele yskä yksinäistä,
   akan tauti ainoata!
   anna akkain rykiä,
   koukkuleukain kokia;
   rykiä rykissä niskoin,
   panna selkäpaahtehissa.
   Ele yskä yksinäistä,
   akan tauti ainoata:
   anna akkojen rykiä,
   piippusuiden piukotella.
   Ele äyriä idarra:
   taikka taalarin menetät.
   Eles warsa -- Ellös warsa.
   Eletty eileinen päiwä,
   tämä päiwä tähän päästy;
   auta Herra huomenaki.
   Eletty eileinen päiwä, 1380
   tämä päiwä tähän saakka,
   neuon Jumala huomiseen pitää.
   Eletty on ennen meillä,
   wielä nytki nytkytellään.
   Eletähän että myöten,
   syödähän ewästä myöten.
   Eletään, kuin woidaan, ei niin, kuin tahdotaan.
   Eletään, kuin woidaan,
   syödään, kun saadaan.
   Eli häihin menee häwiäksensä, eli häpiäksensä.
   Elkäte emot poloiset
   lasta pientä peittehessä
   tuiksenne tuuwitelko,
   waroiksenne waapotelko.
   Elkäte pojat poloiset
   käykö naimahan pyhinä.
   Elkäte tytön typykät
   kowin konstia kysykö:
   konstilla on kowa kulakka,
   naastilla nawakka ruoska.
   Elköhön emoton lapsi
   kauan kuunnelko käkeä,
   pohjan puolelta mäkeä.
   Elköhön emoton lapsi 1390
   kuunnelko kewätkäkeä
   pohjapuolelta mäkeä:
   kyynärän ikä kulupi,
   waaksan warsi wanhenepi,
   kuultua kewätkäkösen.
   Elköhön poloinen poika
   puuttuwalla polwellansa
   naiko naista nuoremmaista,
   kowin kaunista katselko.
   Elköhöt pojat poloiset
   pyytäkö pyhänä naista:
   silloin pää on palmikossa
   huonon kun hywänki neiden.
   Elköhöt pojat poloiset
   tieltä kirkko kihlaelko:
   silloin porsaski punainen,
   ja sikaki silkki päässä.
   Ellös uskoko unia,
   ajatelko aawehia:
   usein pettäwät unoiset,
   aawehet walehtelewat.
   Ellös wainen neiti nuori
   rengin reilihin ruwetko,
   kauppohin kasakkamiehen:
   renki lyöpi reilistänsä,
   kaupoistaan kasakkamiesi.
   Ellös wainen neito rukka
   hurjan hurstille ruwetko,
   lakanoille juomalallin:
   hurja löisi hurstiltansa,
   wiinawilli wierestänsä.
   Ellös wainen tyttö parka
   huolta huowille pitäkö,
   mieltä miekan kantajalle:
   huolet huowilla tupana,
   miekan ponsi porstuana.
   Ellös warsa ennätelkö
   edellä emähewoisen:
   eli längin lyötänehe,
   rahkehin rawuttanehe.
   Elo kurjen, elo kärjen,
   elo waiwaisen wariksen.
   Elohon eläwän mieli, 1400
   ehkä surma suun edessä.
   Elossa eläwän mieli
   wielä haudan wierelläki.
   Elä hullun mieltä myöten,
   ole itse wiisahampi.
   Elä, kuin elätti karhu,
   ole, kuin orit hewoinen.
   Elä maalla maan tawalla;
   tahi mene maalta maattomaksi.
   Elä maassa maan tawalla;
   ele maasta pois pakene.
   Eläisi kesällä kenki,
   heinäajalla heikompiki,
   waan on pakko pakkaisella,
   suru suurella lumella.
   Eläminen että myöten,
   soutaminen wettä myöten.
   Eläwäinen lasten tauti.
   Eläwän silmät aina näkee,
   kuolleen ei koskaan.
   Eläwätä on lapsen tautiki. 1410
   Elää koira yhden talon,
   kahden koira kuolee.
   Elää, kuinka taitaa:
   jos ei wiljoin, niin waiwoin.
   Elää niin, kuin märkä palaa.
   Elää toukkaki puun raossa.
   Elää wasikka juomallaki.
   Emollehen muut eränsä,
   saajallehen saalihinsa,
   minä wieno wierahalle,
   kykkärä kylän akoille.
   Emollista neuotahan,
   itse oppii emoton.
   Emän eljet tyttärellä,
   pojalla isän asumet.
   Emännällä on kolme kieltä,
   yksi puinen, toinen luinen,
   kolmansi kiwinen kieli:
   puisella puhuu tuwassa,
   luisella lukon takana,
   kiwisellä kellarissa.
   Emännällä on kolmet kengät, 1420
   yhdet luiset, toiset puiset,
   kolmannet ketiset kengät:
   luisilla käwi kotona,
   puisilla kylässä kulki,
   ketisillä kirkkotiellä.
   Emäntä elonsa päällä:
   kaksi kättä reitten päällä.
   Emäntä hywä kotona:
   pirtin lämminnä pitäpi.
   Emäntä hywä talossa:
   suitsua kohentelepi,
   kekälettä kääntelepi.
   Emäntä pahatapainen:
   rengillensä reiloapi,
   miehellen mitä sanopi.
   En anna lepälle suuta,
   kättä en koiwulle kokota.
   En elä minä hawuilla,
   enkä lehwillä lihoa;
   elän lehwän lekkujoilla,
   hawun alla astujoilla.
   En kiitä meristä miestä,
   kowan kosken laskiata:
   meri on mielen päästä wienyt,
   koski korwat särkenynnä.
   En laula talon tawoilta,
   kuku pöydän kunnialta;
   laulan taskuni tawoilta,
   kukkaroni kunnialta.
   En mahdu minä manalle,
   sowi tuonelan tupihin:
   Manan neidet riitelewät,
   Tuonen tyttäret toruwat.
   En minä sinä ikänä, 1430
   kuuna kullan walkiana,
   pole en päätä puolisoni,
   päätä allini alenna.
   En mä kaadu korkialta:
   lawitsalta lattialle.
   En mä kuuselle kumarra,
   petäjälle päätä käännä.
   En mä sinnes suohon sorru,
   kunnes kannan kahta kättä,
   wiittä sormea wiritän,
   kynttä kymmentä ylennän.
   En ole houkka houkutella,
   mielipuoli mielitellä,
   heikko helmasta weteä.
   En ole narri narrattaa,
   höyhenlintu höyhettä.
   En ole tietäjän sukua,
   enkä lapsi Lappalaisen.
   En peljästy perhoisia,
   waikka lentäwän näkisin.
   En tiedä tekiätäni:
   liekkö telkkä tielle tehnyt,
   sorsa suolle suorittanut,
   koskelo kiwen kolohon.
   En tiedä tekiätäni:
   liekkö telkkä tielle tehnyt,
   tawi rannalle takonut.
   Enemmin seisowassa wedessä 1440
   matoja on, kun juoksewassa.
   Enemmän korwa kuulee,
   kun silmä näkee.
   Enemmän tiedät, kun tänne tulet.
   Enempi wähempi härkä,
   matalampi korkiampi,
   musta mulli walkiampi,
   mielin kielin puhuttaissa.
   Ennen asia tutkitaan,
   ennenkun miestä hutkitaan.
   Ennen hepo kuolee, kun ruoho kaswaa.
   Ennen Jumala ilmansa asettaa,
   kun ihminen sydämensä.
   Ennen Jumala ilmansa parantaa,
   kun paha ihminen tapansa.
   Ennen kaikki katajan marjat yhtä aikaa kypsyy,
   kun kaikki piiat yhtä aikaa naidaan.
   Ennen kalliot kiwiä,
   umpilammit ahwenia,
   kun mun puuttunee puheeni.
   Ennen kierrän kenkiäni, 1450
   ennenkun kierrän kelwotonta.
   Ennen kurki kuoliana,
   ennenkun suo sulaksi saapi.
   Ennen kuusia kumarran,
   kun kumarran kunnotonta.
   Ennen lehmättä kesällä,
   ennenkun jouluna akatta.
   Ennen leipä leikin lyöpi,
   ennenkun etehen saapi.
   Ennen leppeä lepytän,
   kun lepytän lempolaista.
   Ennen liewä liukenepi,
   ennenkun kierä kehkenepi.
   Ennen lyhyt rikan maasta,
   kun pitkä tähden taiwaasta.
   Ennen maa repiää,
   kun huora häpiää.
   Ennen maidotta kesänä,
   ennenkun jouluna ukotta.
   Ennen metsä puita puuttu, 1460
   metsä puita, maa kiwiä,
   ennenkun runo sanoja,
   hywä laulu lausehia.
   Ennen mies maansa myöpi,
   ennenkun sanansa syöpi.
   Ennen pahaan suuttuu,
   ennenkun paha puuttuu.
   Ennen palwelen pajuja,
   ennenkun palwelen pahoja.
   Ennen puu taittuu, kun taiwaasen ylettyy.
   Ennen rauta katkeaa,
   kun miehen sana ratkeaa.
   Ennen saat kiweltä kielen,
   waadit paadelta pakinan,
   ennenkun lemmon leukaluusta.
   Ennen saattaa -- Parempi saattaa.
   Ennen saatu ei elätä, jos ei Jumala wastaista anna.
   Ennen tehnyt työn tekepi,
   alkawa ajattelepi.
   Ennen waris kun waiwan nähnyt. 1470
   Ennen wettä weljeltänsä,
   kun welliä wierahalta.
   Ennen wirsta wäärää,
   kun waaksa waaraa.
   Ennen yötä yksin wietän,
   kuusen kengällä kulutan,
   kun kahden, pahan keralla,
   kunnottoman kumpalina.
   Ennättäneen muna luodolla.
   Ennättäwän muna luodolta.
   Ensimäinen hetki hirressäki pahin on.
   Ensimäinen yö pahin hirsipuussa.
   Ensin asiaa tutkitaan,
   sitte selkää sutkitaan.
   Ensin lasta lattialla,
   sitte pellolla perettä.
   Entinen aikani, nykyinen mieleni. 1480
   Entisellä ei eletä,
   jos ei wuodet uutta anna.
   Erehtyy hewonenki neljältä jalalta,
   saati ihminen yhdeltä sanalta.
   Eri maa, eri elämä,
   eri lintu, eri ääni.
   Eri tupa, eri tapa.
   Erittäin on ottajia,
   erittäin ojentajia.
   Erittäin on sonnanluojat,
   erittäin oluen juojat.
   Erittäin on wiisaus,
   erittäin wiekkaus.
   Erittäin ämmät tanssi,
   toisin muorit mutkaeli.
   Erohetket hartahimmat.
   Esipuhet lain täyttää. 1490
   Esiwalta on alamaisen peili.
   Etehen eläwän mieli,
   kuollut taaksi katsokohon.
   Eteensä eläwä ajattelee,
   taakseen kuolewa katselee.
   Etsi hywää, kun kala sywää.
   Etsiwä hewoisen kaupan löytää.
   Ewäällinen syö, turkillinen makaa,
   minä köyhä käännättelen.
  
   Haapanen hako lipiä,
   Siikanen kala siliä.
   Haasta maalla eli wedellä:
   kummassai on kuulioita.
   Haastaen sanat sulemmat,
   käyden matkat leppiämmät.
   Haastaissa sanat suloisemmat, 1500
   käydyt maat leppiämmät.
   Haastata hullua: saat tapasi tietä.
   Haastata hullua, tuudita kolhoa:
   saat päähäsi kummaltaki.
   Hae pappi pohjan maalta,
   hewoinen Hämehen maalta.
   Haittana hako wesillä,
   tiellä köyhä rikkahilla.
   Hakee hakewa powestansaki.
   Hakkaa puuta pöllömpiki.
   Halaus halun lisää.
   Halko kirwehen nenässä,
   puru weitsen tutkamessa.
   Halla ei haaska tyttäriä,
   ruoste piikoja pilaa.
   Halla hanhen siiwen alla, 1510
   talwi joutsenen takana.
   Halla hanhen warpahilla,
   lumi joutsenen jäljillä.
   Halla hiljan kylwäneellä,
   nälkä siemenen syöneellä.
   Halla matalan meren kylmää,
   wähä köyhän wäsyttää.
   Halla matalan panepi
   kalja köyhän juowuttapi.
   Halla myöhäisen panepi,
   sika syöpi aidattoman.
   Hallaa hankeen, leipää lehteen, käki kukkuu.
   Halpa köyhän kalu on.
   Halpa waimo hajalla hiuksin.
   Halpa waimo haltiaton,
   awoin pieletön weräjä.
   Halpa waimo hapsetonna, 1520
   paha hännätön hewoinen.
   Hampahissa koiran miekka.
   Hankeen hallaa -- Hallaa hankeen.
   Hankitessa aika menee.
   Hankkehessa laiskan aika.
   Haoksi makaajan onni,
   nukkunehen kuolleheksi.
   Haoksi onni untunehen,
   kannonpääksi päihtynehen.
   Harakka ei ole lintu, kotiwäwy ei ole mies,
   piikko ei ole waate, löttö ei ole wirsu,
   seula ei ole astia, kylkeinen ei ole huone.
   Harakkata ammuttihin,
   waara kohtasi warista.
   Harwoin hanhet suutasuksen,
   sisarukset silmätysten.
   Harwoin harwa syöttelepi, 1530
   senki suurilla kaloilla.
   Harwoin hauki wierahana
   köyhän miehen kattilassa,
   siika ei sinä ikänä,
   lohen poika polwenahan.
   Harwoin helluntai tähätön,
   mittumaaria jywätön.
   Harwoin hywänä, kauan pahana,
   iän kaiken ilkiänä.
   Harwoin härkä linnasta palaa,
   sarwipuolla silloinki.
   Harwoin isää iäksi,
   äitiä elinajaksi.
   Harwoin ja hartaasti.
   Harwoin kaksi kolmannetta.
   Harwoin katti hiiren wieressä kajoomatta makaa.
   Harwoin kiukku kiitettäwä.
   Harwoin köyhä hapainta saapi, 1540
   surmiksensa silloinki.
   Harwoin köyhää kumarretaan,
   pilkalla silloinki.
   Harwoin löytyy hanhen muna korpin pesästä.
   Harwoin nähden on harakkaki kaunis.
   Harwoin on käynyt hiiri kissan häissä,
   senki kostoon kowaan.
   Harwoin on leipää koiran kontista löytty.
   Harwoin orjaa kiitetään.
   Harwoin saapi orja lemmen,
   orja lemmen, wanki wallan,
   ei miniä milloinkaan,
   pojan waimo polwenaan.
   Harwoin sarwi sokian kädessä,
   pilli kyntäjän piwossa.
   Harwoin sarwi sokian suussa:
   silloin soittaa, konsa saapi.
   Harwoin suussa hauin liemi, 1550
   siian ei sinä ikänä.
   Harwoin syytön pää werta wuotaa.
   Harwoin syötti harwa werkko,
   silloin suurilla kaloilla.
   Harwoin waiwainen wesillä,
   senki kostohon kowahan.
   Harwoin weiot wieretysten,
   emon lapset laidatusten.
   Harwoin wieraissa käytäwä:
   harwoin hywänä pidetään.
   Harwoin wuohta siunatahan,
   miniätä kiitetähän.
   Harwoin yhtehen yhdymmä,
   näemmä toinen toisiamme,
   näillä raukoilla rajoilla,
   poloisilla pohjan mailla.
   Hattu päässä tuhma miesi
   kumartaa ketä kerkiää.
   Hattu päässä herrat käywät,
   kuningas kypärä päässä.
   Hauki syöpi sammakonki 1560
   seljän suuren uituansa,
   mies naipi pahanki naisen
   wiikon ilman oltuansa.
   Hauki tiesi haudan pohjan,
   Jumala meren sywyyden,
   tuuli haaksen päiwäyksen,
   kotka lintujen sataman.
   Hauki tupen pituinen,
   kyntömiehen ikäinen.
   Haukka -- Hawukka.
   Haukkuu koira huonompiki
   hywän koiran kahleissa.
   Haukkuu pahaki koira
   hywän miehen kahleissa;
   ei hauku hywäkä koira
   pahan miehen kahleissa.
   Haukottelee harwoin syönyt,
   kiiskottelee kauan maannut.
   Hauku halli häntääsi.
   Hauku koira kotonasi,
   ole ääneti kylässä.
   Haudottu paju parempi
   lyöty lapsi armahampi.
   Hautoen pajut paremmat, 1570
   lyöden lapset armahammat.
   Hawa'a akka; pääsi palaa.
   Hawa'a akkaki, kun pää palaa.
   Hawissa sodan jako on.
   Hawukka sawutta elää,
   paha lintu lämpimättä.
   Heinäinen hewoinen, olkinen härkä.
   Heittää luu lihawastaki pitää.
   Heitä tyhjä -- Luo tyhjä...
   Hellittäpi hieno paita,
   nuoren neitosen tekemä.
   Hellä hepo warsoiltansa,
   waimo watsansa wäeltä.
   Hellä herkuilla pidetty, 1580
   arka armoin kaswateltu.
   Hellä purtu, arka lyöty.
   Hellät työttömän kätöset,
   arat armoin kaswatetun.
   Hellät työttömät kätöset,
   arat airon lyömättömät.
   Helpot päiwät: ei työtä, ei ruokaa.
   Helppo köyhä narrattaa,
   hywä nöyrällä ajaa.
   Hengissä härkä silloin wielä on,
   kun weistä hiwotaan.
   Henkensä edestä kukin waiwaa näkee.
   Henki on eläkkeen poika.
   Henki on kultaa kalliimpi.
   Hepo hellä warsaansa, 1590
   ukko hellä akkaansa.
   Hepo hellä warsalleen,
   waimo waru lapsilleen.
   Hepo hellä warsastansa,
   waimo watsansa wäestä.
   Hepo huono, akka tiine,
   itse mies wähäwäkinen.
   Hepo äiän warsoja tekee:
   länkipäähän kuolee.
   Hemethalmeen kautta tie suorin on.
   Herra estä, kuta ei ruumis kestä.
   Herra ilmansa merellä,
   ämmä maalla makkaransa.
   Herra kulkewi hatussa,
   kuningas kypärissänsä.
   Herra kun hengen ottaa,
   piru perillisiä tuottaa.
   Herra on hywimmälläki, 1600
   jaloimmallai Jumala.
   Herra tunnetaan hatusta,
   kypäristähän kuningas.
   Herrain elo, köyhäin wero.
   Herran heinäsato on latwassa,
   talonpojan juuressa.
   Herroiksi herrain koiratki:
   hännättömät, hailuttomat.
   Herroiksi herrain koiratki:
   luppakorwat, kippurahännät.
   Herroilla hewoisen mieli,
   warsan mieli wanhemmilla.
   Herroilla hywät hewoiset,
   wahwat warsat wanhemmilla.
   Hewoinen kun loppuu, aja nelisen;
   leipä kun loppuu, syö saikkaa.
   Hewoinenki hengähtäpi
   matkan pitkän juostuansa.
   Hewoisella herrat käypi, 1610
   jalot jalan liikkumatta.
   Hewoiselle heinätukko,
   miehelle mitä kutaki:
   tupakaista tullen mennen.
   Hewoisessa henki miehen,
   ratsussa rahan wahinko.
   Hewoisessa miehen henki,
   waimossa talon pidäntö.
   Hewoistansa hullu kiitti,
   mieletön miniätänsä,
   epätietö tyttöänsä.
   Hiidestä hywä hewoinen,
   wuoresta walittu warsa,
   hywällä hypittäjällä,
   ajajalla ankaralla.
   Hiili on nuoren hiassa,
   tuli neidon pohkiassa,
   kekäleitä kantapäässä.
   Hiiri perehen toran syö.
   Hiiri syöpi köyhän säästön.
   Hiiri syöpi saidan säästön,
   kärppä wie itaran kätkön.
   Hiisi korpi käymättömän, 1620
   korpi käynehen urohon.
   Hiisi on hywimmälläki,
   jaloimmallaki Jumala.
   Hiisikö lie hiwukset wienyt,
   piru pääni polttanunna.
   Hiki hellän, lämmin laiskan,
   pakkainen pahan urohon.
   Hiki laiskan syödessänsä,
   wilu työtä tehdessänsä.
   Hiki miehen hiihtäneen,
   jano juosseen hewoisen.
   Hiki miehen hiihtäneen,
   jano waimon jauhaneen.