Suomen kansan muinaisia loitsurunoja - 34

   Yllä taivahan yheksän,
   Hopeaiset nuorat notkui,
   Koukku kultainen kulisi,
   Neien tulta tuu'ittaissa,
   Vaapottaissa valkeaista.
   Putosi tuli punainen,
   20 Kirposi kipuna yksi,
   Kultaisesta kursikosta,
   Hopeaisesta sulusta,
   Ilmalta yheksänneltä,
   Kaheksannen kannen päältä,
   Läpi taivahan tasaisen,
   Halki tuon ihalan ilman,
   Läpi ramppalan ovista,
   Läpi lapsen vuotehesta;
   Paloi polvet poikuelta,
   30 Paloi paarmahat emolta.
   Se lapsi meni manalle,
   Katopoika tuonelahan,
   Kun oli luotu kuolemahan,
   Katsottu katoamahan,
   Tuskissa tulen punaisen,
   Angervoisen ailoissa;
   Märäten meni manalle,
   Torkahellen tuonelahan,
   Tuonen tyttöjen torua,
   40 Manan lasten lausuella.
   Emopa ei manalle mennyt;
   Akka oli viisas villikerta,
   Se tunsi tulen lumoa,
   Valkeaisen vaivutella,
   Läpi pienen neulan silmän,
   Halki kirvehen hamaran,
   Puhki kuuman tuuran putken,
   Kerivi tulen kerälle,
   Suorittavi sommelolle,
   50 Kierähyttävi keräsen
   Pitkin pellon pientaretta,
   Läpi maan, läpi manuen,
   Työnti Tuonelan jokehen,
   Manalan syväntehesen.
   Toisin:
   1, 2. E. t. syvästä s., E. k. kauheasta.
   8. Kultakunnasten kukuilla.
   9. Katrinatar neiti kaunis,
   Katrina kipokaponen,
   15, 16. H. orret n., Kokka k. k.
   19. P. punakeränen,
   28. L. l. kätkyestä;
   L. lemmen v.
   L. vaimon vaattehista;
   36. Vaikeissa valkeaisen;
   41-44. Emopa enemmän tiesi;
   Ei mennyt emo manalle,
   S. tiesi (taisi) t. manata,
   Sekä valkean varoa,
   44. Kekälehen kierrätellä,
   47. Läpi kuuen kuokan silmän,
   Puhki pellon pientaresta,
   53, 54. Liemon vienohon vetehen,
   Aalloille Aluejärven.
   (Laitti järvehen Halevan).
   Selvälle meren selälle,
   Keskelle Kalevan järven.
  
   e.
   Tuttava tulosen synty,
   Panun alku arvattava:
   Tulonen Jumalan luoma,
   Luoma Luojan valkeainen,
   Syntyi Jesuksen sanasta,
   Jumalan sulasta suusta,
   Päällä taivosen yheksän,
   Taivaspuolen kymmenettä.
   Neitsy Maaria emonen,
   10 Pyhä piika pikkarainen,
   Tuop' on tulta tuu'ittavi,
   Sekä vaali valkeaista,
   Tuvassa ovettomassa,
   Aivan akkunattomassa;
   Kantoi tulta tuohisella,
   Koivun kuorella kuletti,
   Tuliniemen tutkamelle.
   Tuossa tuli ristittihin;
   Kukas kummiksi tulelle,
   20 Vateriksi valkealle?
   Tuli neito Pohjolasta
   Lävitse lumisen linnan
   Hyisen hettehen navalta,
   Jäisen kaivon kainalosta,
   Se kärsi käsin ruveta,
   Sekä sormin kosketella.
   Juhannes parahin pappi
   Se on poian ristinynnä,
   Nimi pantihin panuksi,
   30 Tuloseksi tuikattihin,
   Päivällä pi'eltäväksi
   Kehän kultaisen sisässä,
   Yöllä piileteltäväksi
   Tuhkaisessa tuhniossa.
   Toisin:
   5-8. S. J. sylistä,
   Herran hengestä hyvästä.
   P. tahrahan kaheksan,
   Ilmalla yheksännellä.
   21-24. T. n. taivosesta,
   Impi ilmasta aleni,
  
   d.
   Höyhenys Panuttaria,
   Lemmes Lentohattaria,
   Kantoi kohtua kovoa,
   Ympäri yheksän kuuta,
   Kun lähestyi saamisaika,
   Kohtunsa kevennysaika,
   Juoksi vyöstähän vetehen,
   Vyölapasta lainehesen,
   Siinä lapsensa latovi,
   10 Siinä poian synnyttavi.
   Ei kärsi käsin piellä,
   Eikä koprin kuopotella,
   Tuosta tuttihin tuleksi,
   Varottihin valkeaksi.
   Kenpä tulta tuu'itteli?
   Se koito kesyen tyttö,
   Tuop' on tulta tuu'itteli,
   Valkeata vaaputteli,
   Venehessä vaskisessa,
   20 Kuutissa kuparisessa,
   Tynnyrissä rautaisessa,
   Rautavannetten välissä,
   Siinä kantoi kastehelle,
   Siinä ristille riputti.
   Toisin:
   2. L. Lankahattaria,
   8. Sukkarihmasta sulahan,
   Kengän kau'olta merehen,
   20. Ruuhessa teräsperässä,
   21, 22. Vaskilampahan vatsassa,
   Kultavuonan vuotellessa,
  
   e.
   Iski tulta Ilmarinen,
   Välkähytti Väinämöinen,
   Rahin rautaisen nenässä,
   Kultahisen kammin päässä,
   Elävällä ennuksella,
   Palavalla maan maolla;
   Iski tulta kyntehensä,
   Järskytti jäsenihinsä,
   Ilman rauatta rapasi,
   10 Piittä, taulatta tavotti.
   Tuiskahti tuli punainen,
   Kirposi kipuna yksi,
   Päältä polven Väinämöisen,
   Ala kaiten Ilmarisen,
   Maahan alle jalkojensa.
   Vieri siitä viertessänsä
   Pitkin pitkiä pihoja,
   Pitkin pellon pientaretta,
   Selvälle meren selälle,
   20 Lakeille lainehille;
   Poltti aitan ahvenilta,
   Kiiskiltä kivisen linnan.
   Takaturma Äijön poika
   Kun tunsi tulen tulevan,
   Valkean alas valuvan,
   Kouristi tulen kovasti,
   Tuon on tunki pakkuloihin,
   Koivun känsihin kokosi.
   Siitä on tulosen synty,
   30 Siitä valkean si'entö,
   Näille raukoille rajoille,
   Poloisille Pohjan maille.
   Toisin:
   2. Välkytteli (väisähytti) V.
   4. Petäjäisen pienan päässä,
   5, 6. Kirjavalla käärmehellä,
   Matavalla m. m.
   Veitsellä nykänenällä,
   Kuraksella kultapäällä;
   Kolmella kokon sulalla,
   Viiellä vipusimella;
   8. Järkytti (jätkytti) j.
   Kolahutti kolmin sormin,
   21, 22. P. a. ahvenia, Kiiskiä k. l.
   22. Evän kaikilta kaloilta.
   26. Koki ottoa kovasti,
   28. K. kääpihin keräsi.
  
   f.
   Se varsin valehtelevi,
   Tyyni tyhjeä latovi,
   Joka tulta arvelevi,
   Väinämöisen iskemäksi;
   Tuli on tullut taivosesta,
   Panu pilvissä rakettu,
   Se on poika aurinkoisen,
   Armas auringon sikiö,
   Tehty taivosten navoilla,
   10 Otavaisten olkapäillä.
   Siell' on tulta tuikuteltu,
   Varvenneltu valkeaista,
   Luona päivän, kuun malossa,
   Kehän kultaisen kes'essä,
   Suun alla sulan Jumalan,
   Alla parran autuahan.
   Sielt' on tullunna tulonen
   Puhki pilvien punaisten
   Yläisistä taivosista
   20 Alaisihin maaemihin;
   Taivot reikihin repesi,
   Ilmat kaikki ikkunoihin,
   Tulta maahan tuotaessa,
   Valkeaista vaaittaissa.
   Toisin:
   2. T. t. panevi (puhuvi, sanovi),
   5, 6. Tulen synty on t.
   Panun pilven palstehista,
   Tuli on tullut Luojan suusta,
   Parrasta pyhän Jumalan,
   7, 8. S. o. p. aurinkoinen, A. a. näköinen,
   14. K. k. kuvussa (sisässä),
   Sinisen kehän sisässä,
   18. P. p. puonnut
   21, 22. Taivas r. r., Ilma k. ikkunoiksi,
  
  
  45. Vasken synty.
  
   a.
   Itse seppo Ilmarinen,
   Tuo on taitava takoja,
   Kävi tietä tiukamaista,
   Maata maksan karvallista,
   Tuli kirjava kivonen,
   Vahatukko vastahansa,
   Sen seppo tulehen tunki,
   Alle ahjonsa asetti,
   Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
   10 Lietsoi kohta kolmannenki.
   Siitä seppo Ilmarinen
   Kallistihe katsomahan
   Ahjonsa alisen puolen,
   Päälispuolen lietsimensä,
   Jo kivi vetenä velloi,
   Vaha vaskena valuvi.
   Seppo tempasi tulesta,
   Vasken alta ahjoksensa,
   Alkoi vaskea valella,
   20 Kattiloita kaikutella.
  
   b.
   Hilahatar Hiitten neito,
   Hiien eukko, Hiien tamma,
   Nuo kusivat kalliolle,
   Kusi kuivi kalliolla,
   Siitä vaskeksi sikesi,
   Kasariksi kasvaeli,
   Valui vuoresta vetenä,
   Kuparina kuumoksesta.
   Toisin:
   1. H. Hiien n.
   7, 8. Vennä on vuoresta valettu,
   Kasarina kalliosta,
  
  
  46. Veden synty.
  
   a.
   Tiettävä on vetosen synty,
   Kanssa kastehen sijentö:
   Vesi on tullut taivosesta,
   Pilvistä pisarehina,
   Siitä vuoressa sikesi,
   Kasvoi kallion lomassa.
   Vesiviitta Vaitan poika,
   Suoviitta Kalevan poika,
   Veen kaivoi kalliosta,
   10 Veen vuoresta valutti,
   Kepillänsä kultaisella,
   Sauvallansa vaskisella.
   Vuoresta valuttuansa,
   Kalliosta saatuansa,
   Vesi heilui hettehenä,
   Kulki pieninä puroina,
   Siitä suureksi sukeni,
   Sai jokena juoksemahan,
   Virtana vipajamahan,
   20 Koskena kohajamahan,
   Tuonne suurehen merehen,
   Alaisehen aukehesen.
   Toisin:
   15. Ensin h. h.
  
   b.
  
   Vesiviitta Väitön poika,
   Sinervättären sikiö,
   Viikon vuoressa makasi,
   Kasvoi kauvan kalliossa,
   Vettä synnytellessänsä,
   Kastetta kyhätessänsä;
   Vesi kirposi kivestä,
   Kaatui kaste kalliosta,
   Surmaksi oman sukunsa,
   10 Pään isonsa ottamalla:
   Märäten meni manalle,
   Tuhman lailla tuonelahan,
   Kuoli koiran kunnialla,
   Penun arvolla aleni.
   Toisin:
   2. Suoviitta Kalevan poika,
   13, 14. K. k. kunniatta, P. auvotta a.
  
   c.
   Tulen on synty taivosesta,
   Rauan alku ruostehesta,
   Pilvistä vetosen alku;
   Vesi on vanhin veljeksistä,
   Tuli nuorin tyttäristä,
   Rauta kerran keskimäinen.
   Tämä on vesi Juortanista,
   Saatu Juortanin joesta,
   Virrasta vipajavasta,
   10 Koskesta kohajavasta;
   Sill' on Ristus ristittynä,
   Kaikkivalta kastettuna.
  
   d.
   Vesi on poika Vuolamoisen,
   Vuolamottaren valama,
   Jesuksen pesuvesiä,
   Jumalaisen kyyneliä,
   Neitsy Maaria emonen,
   Pyhä piika pikkarainen,
   Tuonut Juortanin joesta,
   Pyhän virran pyörtehestä.
   Toisin:
   2, 3. V. tekemä, J. pesinvesiä,
   4. Kastamia Kaikkivallan,
  
  
  47. Veneen synty.
  
   Vaka vanha Väinämöinen,
   Tietäjä ijän-ikuinen,
   Teki tieolla venettä,
   Laati purtta laulamalla,
   Yhen tammen taittumista,
   Puun murskan murenemista.
   Veisti vuorella venettä,
   Kalkutteli kalliolla,
   Lauloi virren, pohjan puutti,
   10 Lauloi toisen, laian liitti,
   Lauloi kohta kolmannenki
   Kokkia kohentaessa,
   Päitä kaaren päätellessä,
   Liitellessänsä limiä,
   Pannessansa parraspuita,
   Hankoja hakatessansa.
   Sai venonen valmihiksi,
   Jok' oli liukas juoksennalta
   Sekä tuulessa tukeva,
   20 Vastatuulessa varava.
  
  
  48. Verkon synty.
  
   a.
   Yöllä liina kylvettihin,
   Kuutamolla kynnettihin,
   Perattihin, koirittihin,
   Nyhettihin, riivittihin,
   Terävästi temmottihin,
   Rotevasti rohkittihin.
   Liina vietihin likohon,
   Sai pian lionneheksi,
   Nopeasti nostettihin,
   10 Kiirehesti kuivattihin;
   Tuosta tuotihin kotihin,
   Pian luista luistettihin,
   Loteasti loukuttihin,
   Lipeästi lipsuttihin,
   Hapeasti harjattihin,
   Hämysillä häpsittihin,
   Joutui kohta kuontalolle,
   Välehemmin värttinälle.
   Sen sisaret ketreävät,
   20 Kälykset kävylle lyövät,
   Veljet verkoksi kutovat,
   Apet ainoille panevat.
   Siinäkös käpynen kääntyi,
   Palautui painopalko,
   Kun sai nuotta valmihiksi,
   Lankapakla laaituksi,
   Yhtenä kesäisnä yönä,
   Kahen päivyen kesissä.
   Saipa nuotta valmihiksi,
   30 Lankapakla laaituksi,
   Perältä satoa syltä,
   Siulat seitsentä satoa.
   Toisin:
   4, 5. Ripeästi r., Terävähän t.
   9. Pian liina n.
   11. Kohta t. k.
   13. Päistäristä päästettihin,
   18. Pian joutui k., Pian suoniksi sorotti.
   19. S. s. siivoavat,
  
   b.
   Yössä liinat kylvettihin,
   Yössä liinat koirittihin,
   Yössä liinat riivittihin,
   Yössä vietihin vetehen,
   Yössä veestä nostettihin,
   Yössä liinat loukuttihin,
   Yössä rihmat kehrättihin,
   Yössä verkot ku'ottihin.
   Saipa verkot valmihiksi,
   10 Sai nuotta selystetyksi,
   Yhtenä kesäisnä yönä,
   Vielä puolessa sitäki;
   Verkot on veljesten kutomat,
   Sisaresten kehreämät,
   Kälysten käpyelemät,
   Ison pauloille panemat,
   Sen kivestivät somasti,
   Lau'ustivat laatusasti.
   Toisia:
   4. Y. v. vesille,
   13. V. o. v. tekemät,
  
   c.
   Tuonen tyttö kolmisormi,
   Lapin akka kolmihammas,
   Kehräsi sataisen nuotan
   Yhtenä kesäisnä yönä,
   Lapin ukko kolmisormi
   Se oli verkkojen kutoja;
   Sen kääntyi käpy käessä,
   Sopeusi verkon solmu:
   Kutovi sataisen nuotan,
   10 Tuhantisen tuikutteli,
   Yhtenä kesäisnä yönä,
   Kahen päivyen välissä.
  
  
  49. Viinan synty.
  
   Mist' on viina syntynynnä,
   Juoma kaunis kasvanunna?
   Tuost' on viina synnytetty,
   Juoma kaunis kasvatettu,
   Okahista nuoren otran,
   Ripsistä vihannan viljan,
   Vaan se ei ve'että synny,
   Eikä tuimatta tuletta,
   Vesi sen saatti virkeäksi,
   Tuli tuimaksi rakensi.
  
  
  50. Voiteen synty.
  
   a.
   Poika pellon pohjimmainen
   Läksi voitehen tekohon,
   Tuli honka vastahansa,
   Kysytteli, lausutteli:
   "Onko mettä oksissasi,
   Alla kuoresi simoa,
   Kipeille voiteluksi,
   Vaivoille valettaviksi?"
   Honka vastata hotaisi:
   10 "Ei ole mettä oksissani,
   Alla kuoreni simoa:
   Kolme kertoa kesässä,
   Tänä keitona kesänä,
   Korppi koikkui latvallani,
   Mato juurella makasi,
   Sivutseni tuulet tuuli,
   Lävitseni päivä paistoi."
   Käypi tietä, astelevi,
   Löysi tammen tanterelta,
   20 Kyselevi tammeltansa:
   "Onko mettä oksissasi,
   Alla kuoresi simoa,
   Kipeille voitehiksi,
   Vaivoille valevesiksi?"
   Tammi taiten vastaeli:
   "Ompa mettä oksissani,
   Alla kuoreni simoa:
   Päivänäpä eillisenä
   Sima tippui oksilleni,
   30 Mesi latvalle lapahti,
   Pilvistä pirisevistä,
   Hattaroista haihtuvista,
   Oksiltani lehvilleni,
   Sekä kuorien sisähän."
   Otti tammen oksasia,
   Tammen kuoria kolosi,
   Otti heiniä hyviä,
   Ruohoja monen näköjä,
   Joit' ei nähty näillä mailla
   40 Kaikin paikoin kasvavaksi;
   Panevi pa'an tulelle,
   Laitti keiton kiehumahan,
   Täynnä tammen kuoriloita,
   Heiniä monennäköjä.
   Pata kiehui paukutteli
   Kokonaista kolme yötä,
   Kolme päiveä keväistä,
   Siitä katsoi voitehia,
   Onko voitehet vakaiset,
   50 Katsehet alinomaiset;
   Ei ole voitehet vakaiset,
   Katsehet alinomaiset.
   Pani heiniä lisäksi,
   Ruohoa monen näöistä,
   Kut oli tuotu toisialta,
   Sa'an taipalen takoa,
   Yheksältä loitsialta,
   Kaheksalta katsojalta.
   Keitti vielä yötä kolme,
   60 Kolme päiveä keväistä,
   Nostavi pa'an tulelta,
   Koittelevi voitehia,
   Ei ole voitehet vakaiset,
   Katsehet alinomaiset.
   Niin pani pa'an tulelle
   Uuellehen kiehumahan,
   Keitti vielä yötä kolme,
   Ynnähän yheksän yötä,
   70 Katselevi voitehia,
   Katselevi, koittelevi:
   Olipa haapa haaraniekka,
   Kasvoi pellon pientarella,
   Tuon murha murenti poikki,
   Kaikki kahtia hajotti,
   Voiti niillä voitehilla,
   Katsoi niillä katsehilla,
   Haapa yhtehen parani,
   Ehommaksi entistänsä.
   Koitti vielä voitehia,
   80 Katselevi katsehia,
   Koitteli kiven koloihin,
   Paasien pakahtumihin,
   Jo kivet kivihin tarttui,
   Paaet paasihin rupesi.
   Toisin:
   1. P. p. pohjallinen (pohjallinen),
   5. O. m. oksillasi,
   25. T. t v. Osaeli puu omena:
   30-32. M. l. rapahti,
   Sep' on pilvistä piraji,
   H. hairahteli,
   33, 34. Mesi vuoti oksistani,
   Sima kuorien sisästä,
   Levisipä lehvilleni,
   Lehviltäni maaemähän.
  
   b.
   Juhannes Jumalan pappi
   Tuopa heiniä keräsi,
   Ruohtoi ruohoja tuhansin,
   Joit' ei kasva näillä mailla,
   Lapin raukoilla rajoilla,
   Poloisilla Pohjanmailla,
   Kuss' ei oo kuultu eikä nähty
   Ruohon kaiken kasvantoa.
   Kesät keitti voitehia,
   10 Talvet rasvoja rakenti,
   Kiven kirjavan sivulla,
   Paaen paksun pallealla,
   Ympäri yheksän syltä,
   Syltä seitsentä leveä;
   Ne on voitehet vakaiset,
   Katsehet alinomaiset,
   Niillä voian voipunutta,
   Pahoin tullutta parannan.
  
   c.
   Voie voimalla tulevi
   Kaikenlaisista kaluista,
   Isän Luojan säätämällä,
   Jumalan lupoamalla:
   Moninaiset maas' on heinät,
   Ruohot maassa voimalliset,
   Joista saapi saamatonki,
   Ottavi olematonki,
   Voiteluksi voipuneille,
   10 Vammoille valantehiksi.
   Missä voitehet tehä'än,
   Simat siivon keitetähän,
   Vian päälle vietäväksi,
   Pahoille paranteheksi?
   Tuolla voitehet tehä'än,
   Simat siivon keitetähän,
   Yllä taivosen yheksän,
   Taivon tähtien takana,
   Luona kuun, malossa päivän,
   20 Otavaisten olkapäillä.
   Sieltä voie vuotukohon,
   Simatilkka tippukohon,
   Suun alta sulan Jumalan,
   Alta parran autuahan,
   Se on voie voimallinen
   Kaikkinaisille vioille,
   Tuimille tulen jälille,
   Panun nihti paistamille,
   Pakkasen palelemille,
   30 Kovan ilman koskemille,
   Rauan raanoihin pahoihin,
   Teräksen tekovihoihin,
   Pirun piikin pistoksihin,
   Keion keinojen sijahan.
   Toisin:
   5, 6. Maass' on heinät voimalliset,
   Ruohot on monennäköiset,
   17. Päällä t. y. (Yläisessä taivosessa),
   27, 28. Tulen tuiki polttamihin,
   P. n. paistamihin,
   29, 30. P. palelemihin, K. i. koskemihin,
   31, 32. Noihin rauan ratkomihin,
   Suon sinervän silpomihin,
  
   d.
   Siintävi sininen pilvi,
   Kaari kaukoa näkyvi,
   Etelästä ennättävi,
   Luotehesen longottavi;
   Neiti pieni pilven päällä,
   Kapo kaaren partahalla,
   Hiipovi hivuksiansa,
   Hapsiansa harjoavi,
   Nänniänsä näyttelevi,
   10 Uohkuttaa utariansa.
   Maito nännistä näkyvi,
   Utarista uohkuavi,
   Nuopa maiot maahan juoksi
   Nurmelle mesinukalle,
   Mesipellon pientarelle,
   Siit' on saatu voitehia
   Kipeille voitehiksi,
   Vammoille valantehiksi.
   Toisin:
   4. Luotehesta l.
   5-13. Neitsy Maaria emonen
   Tuo on pitkän pilven päässä,
   Lypsi maalle maitoansa,
   Niitylle nisuksiansa,
  
   e.
   Syntyi immikkö aholla,
   Neiti nuori nurmeksella,
   Kasvoi ilman kantamatta,
   Yleni imettämättä;
   Tuopa vaipui tuonne maata
   Niitylle nimettömälle,
   Painui maata mättähälle,
   Mesinurmelle nukahti;
   Viikon maltitta makasi,
   10 Uni petti, aika jätti,
   Kasvoi heinä pieluksihin,
   Se on heinä kolmikanta,
   Siin' on mettä, siinä vettä,
   Siinä voietta hyveä,
   Vian päälle vietäväksi,
   Vammoille valettavaksi.
   Toisin:
   5. T. nousi t. m.
   8, 9. Puuttomalle kalliolle
   V. maltiton (maltitta) m.
  
   f.
   Vuotar, voitehen tekiä,
   Kesät keitti voitehia
   Mielusassa metsolassa,
   Vaaran vankan liepehellä.
   Siell' oli mettä mielehistä,
   Siellä vettä voimallista,
   Joista voietta tekevi,
   Se nyt tänne täytyköhön
   Kipeille voitehiksi,
   10 Vaivoille valevesiksi!
  
   g.
   Härkä kasvoi Karjalassa,
   Sonni Suomessa lihosi,
   Pää hälyi Hämehen maassa,
   Häntä torkkui Torniossa,
   Päiväkauen pääsky lensi
   Häpeheltä hännän päähän,
   Kuukauen orava juoksi
   Härän sarvien väliä,
   Eikä vielä päähän pääsnyt,
   10 Ensinkänä ennättänyt.
   Etsittihin iskiätä,
   Haettihin tappajata;
   Mies musta merestä nousi,
   Uros aallosta yleni,
   Koko korttelin pituinen,
   Vaimon vaaksan korkunainen,
   Heti kun näki eränsä,
   Ruhtoi niskahan rutosti,
   Sorti sonnin polvillensa,
   20 Kylin maahan kyykähytti.
   Siit' on saatu voitehia,
   Siitä katsehet otettu,
   Joilla vihat viskotahan,
   Ja pahat parannetahan.
   Toisin:
   1, 2. H. k. Kainuhussa (kaunihisti),
   Lihoi mulli liiotenki,
   19, 20. Väänsi härän p., Kylellensä k.
   21, 22. Täst' on voitehet otettu,
   Tästä k. katsottu,
  
   h.
   Jesus sinne, Jesus tänne,
   Jesus kaikkihin oloihin,
   Jesus kaunis katsojaksi,
   Ja paras parantajaksi;
   Jesuksen veri viaton,
   Maarian makea maito,
   Sekaluutta seuhottuna
   Vammoille valantehiksi
   Kallein on katsehista,
   Voitelusta voimallisin,
   Joka kaikkihin pätevi,
   Eineähän kelpoavi.
   Toisin:
   9, 10. Se on paras voitehista,
   Kelvollisin katsehista,
  
  
  51. Ähkyn synty.
  
   a.
   Ähky poika ähmeröinen,
   Poika toinen tohmeroinen,
   Kolmansi korentolainen,
   Ei ole hyvistä tehty,
   Eikä aivan arvoisista;
   Tehty on suosta, tehty maasta,
   Pantu äimän kärkösistä,
   Naisten ketristä kerätty,
   Risukoista riivoteltu,
   10 Kanarvoista katkoteltu,
   Ruoholoista rouhieltu,
   Kosken kuohusta ko'ottu,
   Meren vaahesta valettu,
   Höyhenistä höksytetty,
   Syöjättären syämyksistä,
   Mammottaren maksan alta.
   Toisin:
   1-3. Ä. p. ämmeröinen (äimeröinen, äiveröinen),
   P. t. tonuneroinen (toiveroinen),
   K. korentokoura (-kulkku, -sääri),
   8. N. neuloista k.
   13. Ve'en v. v.
   15. S. syämen luota,
  
   b.
   Ähkäpuhka ähverikkö,
   Poika tuhma tohverikko,
   Kotahinen kohmerikko,
   Kyllä mä sukusi tieän,
   Etpä oo hyvistä tehty,
   Et hyvistä, et pahoista:
   Koottu oot kovista puista,
   Tehty puista tervaksista,
   Pantu haavan pakkuloista,
   10 Koivun käävistä kävitty.
   Toisin:
   1. Yks' on poika yhmeröinen,
   1-3. Ä. ähkyriäinen,
   P. toinen tuhmuriainen (turvekulkku),
   Kolmas on kotanokinen,
   3. Kolmansi kovin nokinen,
   9, 10. P. raian p.
   Koottu korven hölpehistä,
   Koivun kuorista kyhätty.
  
   c.
   Laiha poika Lappalainen
   Teki tiensä tien alatse,
   Maan alatse matkustavi,
   Olalla verinen kirves,
   Iski miestä syäntä vasten,
   Vasten rintoa ripaisi,
   Siit' on ähky syntynynnä,
   Äimeröinen ärtynynnä.