Suomen kansan muinaisia loitsurunoja - 30

   Niin sä tungeite tulehen,
   Vie vihasi mennessäsi,
   Ota pois omat pahasi!
   Toisin:
   12. Palon laisna (valkeana) p.
  
   b.
   Vesihiisi vettä souti,
   Kapo nuori notkutteli,
   Venehellä vaskisella,
   Airoilla tinasiloilla,
   Pääsi maalle mansikkana,
   Vieri vehnäisnä tahasna;
   Siit' on maahisen sikiö,
   Siitä synnyit sykkö raukka,
   Vaan nyt pois sinun manoan,
   10 Ei täällä sinun sijasi,
   Maass' on maahinen sijasi,
   Ve'essä vetosen lempo.
  
  
  25. Noidan synty.
  
   Kyllä tieän noian synnyn,
   Sekä alun arpojia:
   Tuoll' on noita syntynynnä,
   Tuolla alku arpojien,
   Pohjan penkeren takana,
   Lapin maassa laakeassa;
   Siell' on noita syntynynnä,
   Siellä arpoja sikesi,
   Hakoisella vuotehella,
   10 Kivisellä pääalalla.
  
  
  26. Nuolien synty.
  
   a.
   Honka kasvoi kankahalla,
   Kipuvuoren kukkulalla,
   Tuosta noita nuolet laati,
   Ampuja pahat asehet:
   Teki nuolen yksikannan
   Oksista alimmaisista,
   Teki nuolen kaksikannan
   Oksista kes'ellä puuta,
   Teki nuolen kolmikannan
   10 Oksista ylimmäisistä;
   Ampui noita nuoliansa,
   Äikytti äkähiänsä,
   Minkä minnekki osasi,
   Eihän noita tuosta huoli,
   Käykö ihmisen iho'on,
   Tahi karvahan kapehen.
  
   b.
   Annikki on Saaren neiti
   Kävi Isteron sotoa,
   Kirposi tinainen tilke,
   Hopeinen pääte pääsi,
   Kahen kallion lomahan,
   Sen noita käsin tavotti
   Ennen maahan ehtimistä,
   Mantuhun rupeamista,
   Vei sen seppojen pajahan.
   10 Sen seppo kaluksi laati,
   Takoi tuosta noian nuolet,
   Ampujan pahat asehet;
   Ampui noita nuoliansa,
   Ampui nuolen taivosehen,
   Tahtoi taivonen haleta,
   (j.n.e. kats. pistoksen synty),
  
  
  27. Oluen synty.
  
   a.
   Tietähän oluen synty,
   Juoman alku arvatahan:
   Ohrast' on oluen synty,
   Humalasta julki juoman,
   Vaikk' ei tuo ve'että synny,
   Eikä tuimatta tuletta.
   Humala, Remusen poika,
   Piennä maahan pistettihin,
   Kyynä maahan kynnettihin,
   10 Viholaisna viskottihin,
   Vierehen Kalevan kaivon,
   Osmon pellon penkerehen.
   Siitä nousi nuori taimi,
   Yleni vihanta virpi,
   Nousi puuhun pienosehen,
   Kohti latvoa kohosi.
   Osmon ukko ohran kylvi
   Osmon uuen pellon päähän,
   Ohra kasvoi kaunihisti,
   20 Yleni ylen ehosti,
   Osmon uuen pellon päässä,
   Kaskessa Kalevan poian.
   Osmotar oluen seppä,
   Kapo kaljojen tekiä,
   Otti ohrasen jyviä,
   Kuusi ohrasen jyveä,
   Seitsemän humalan päätä,
   Vettä kauhoa kaheksan,
   Panevi pa'an tulelle,
   30 Laittoi keiton kiehumahan.
   Keitti ohraista olutta
   Kerkeän kesäisen päivän,
   Sai oluen keitetyksi,
   Vaan ei saanut käyneheksi.
   Arvelee, ajattelevi,
   Mitä tuohon tuotanehen
   Oluelle käyttimeksi,
   Kaljalle kohottimeksi.
   Näki maassa palkoheinän,
   40 Poimi maasta palkoheinän,
   Hieroi kaksin kämmeninsä,
   Hykersi käsin molemmin,
   Molempihin reisihinsä,
   Hieroi nää'än kultarinnan.
   Sanoi tuon on saatuansa:
   "Näätäseni, lintuseni,
   Mene tuonne, kunne käsken,
   Metsän synkkähän salohon,
   Jossa tammat tappelevat,
   50 Kovin ottavat orihit,
   Käsin vaahtea valuta,
   Koprin hiivoa kokoa,
   Oluelle käytteheksi,
   Kaljalle kohotteheksi!"
   Näätä nöyrä neuvottua
   Jopa juoksi, jotta joutui,
   Pian juoksi matkan pitkän
   Metsän synkkähän salohon,
   Missä tammat tappelivat,
   60 Kovin ottivat orihit.
   Valui vaahti tamman suusta,
   Kuola kuonosta orihin,
   Sen kantoi kavon kätehen,
   Toi olalle Osmottaren.
   Kapo kaatoi kaljahansa,
   Osmotar oluehensa;
   Sai olut pahantapainen,
   Pani miehet mieltä vaille,
   Mielipuolet meuhomahan,
   70 Hullut huppeloitsemahan,
   Lapset laitti itkemähän,
   Muun kansan murehtimahan.
   Kalevatar kaunis neiti,
   Tyttö sormilta sorea
   Sekä liukas liikunnalta,
   Aina kengältä kepeä,
   Liikkui sillan liitoksella,
   Keikkui keskilattialla,
   Näki lehen lattialla,
   80 Poimi lehen lattialta.
   Katselevi, kääntelevi,
   "Mitä tuostaki tulisi
   Kavon kaunihin käsissä,
   Hyvän immen hyppysissä?"
   Kantoi sen kavon kätehen,
   Hyvän immen hyppysihin;
   Kapo kaksin kämmeninsä,
   Hykersi käsin molemmin,
   Molempihin reisihinsä,
   90 Mehiläinen siitä syntyi.
   Mehiläinen liukas lintu
   Sep' on lenti, jotta joutui,
   Pian lenti pitkän matkan,
   Välehen välin lyhenti,
   Saarehen selällisehen,
   Luotohon merellisehen,
   Nurmelle mesinukalle,
   Simapellon pientarelle.
   Kului aikoa vähäisen,
   100 Pirahteli pikkuruisen,
   Jo tulla tuhuttelevi,
   Saaha saaveroittelevi,
   Toi simoa siivessänsä,
   Kantoi mettä kaapussansa,
   Sen kantoi kavon kätehen,
   Hyvän immen hyppysihin,
   Osmotar oluehensa,
   Kapo pisti kaljahansa.
   Siitä nousi nuori juoma,
   110 Yleni olut punainen,
   Puisen uuen uurtehessa,
   Korvon koivuisen sisässä;
   Sai olonen valmihiksi,
   Metu miesten juotavaksi.
   Toisin:
   2. Alku taarin a.
   Mistä syntyi julki juoma:
   22. Kalevaisen kaskimaalla,
   23, 24. O. pani olutta,
   Kalevatar vettä kantoi,
   34. Ei saanut hapanneheksi.
   43. Reisihinsä reikutteli,
   55. N. n. neuvottava
   90. Mehiläisen synnyttävi.
   101. J. t. tuputtelevi (turahtelevi, hyryttelevi),
   102. S. hyppelöittelevi (vihmeröittelevi),
   Käyä kähveröittelevi (kääveröittelevi,
   käärämöittelevi, kääkeröittelevi, käärähyttelevi),
   110. Y. kavesten kalja,
  
   b.
   Humala huhusi puusta,
   Vesi virrasta vihelsi,
   Ohra pellon penkereltä:
   "Konsa me koolle saamme,
   Milloin yhtehen yhymme,
   Konsa toinen toisihimme,
   Kekrinäkö, joulunako,
   Vaiko vasta pääsiäisnä;
   Yksin on elo ikävä,
   10 Kahen kolmen kaunosampi."
   Hyvä on tyttö Pohjan neiti
   Arvelee, ajattelevi,
   "Mitä tuostaki tulisi,
   Jos ma nuot ko'olle saatan
   Sekä yhtehen yhytän,
   Laitan toinen toisihinsa."
   Punalintu puusta lauloi:
   "Saisi noista julki juoma,
   Tulisi hyvä olonen,
   20 Tekiälle taitavalle,
   Oikein osoajalle."
   Hyvä on tyttö Pohjan neiti
   Poimivi humalan päitä,
   Otti ohrasen jyviä,
   Vettä virran pyörtehestä,
   Ne hän yhtehen yhytti,
   Saatti toinen toisihinsa,
   Keitteäksensä käkesi
   Puisen uuen uurtehessa,
   30 Korvon koivuisen sisässä.
   Kuu kiviä kuumettihin,
   Salo puita poltettihin,
   Kesä vettä keitettihin,
   Talvi pantihin olutta;
   Punalintu puita pilkkoi,
   Västäräkki vettä kantoi,
   Mehiläinen mettä tuopi
   Nosteheksi nuoren juoman.
   Tuosta nousi nuori juoma
   40 Korvon koivuisen sisässä,
   Kuohui korvien tasalle,
   Ärjyi päälle äyrähien,
   Tahtoi maahan tyyräellä,
   Lattialle lasketella.
   Tuosta tuima tunnettihin,
   Tunnettihin, tuomittihin,
   Arveltihin aikanansa
   Kaata maahan maan hyväksi,
   Kaata ennen kasvamatta,
   50 Suureksi sukeutumatta.
   Hyvä on tyttö Pohjan neiti
   Itse tuon sanoiksi virkki:
   "Voi poloinen päiviäni,
   Voipa töitäni typerä,
   Kun panin paha-olosen,
   Tavattoman taarin laitoin:
   Ulos korvosta kohosi,
   Lattialle lainehtivi."
   Punalintu puusta lauloi,
   60 Rastas räystähän rajalta:
   "Ei ole paha-oloinen,
   On juoma hyvä-oloinen,
   Tynnyrihin tyhjettävä,
   Kellarihin käytettävä,
   Tynnyrissä tammisessa,
   Vaskivannetten sisässä."
   Taari lausui taitavasti,
   Itse virkki, noin nimesi:
   "Paha on olla puolikossa
   70 Tapin vaskisen takana;
   Kun et laita laulajoita,
   Istuta iloitsioita,
   Ulos tyrsin tynnyristä,
   Pois pakenen puolikosta;
   Rikki potkin puolikkoni,
   Pois ma pohjani porotan,
   Menen toisehen talohon,
   Yli aian naapurihin,
   Jossa juoahan ilolla,
   80 Ja remulla reiatahan."
   Se oli oluen alku,
   Sekä alku että synty;
   Mistä sai hyvän nimensä,
   Mistä kuulun kunniansa?
   Virkkoi kissa kiukoalta,
   Kasi lausui lautsan päästä:
   "Kun tuo lie hyvä-oloinen,
   Olut olkohon nimensä!"
   Siitä sai olut nimensä,
   90 Sekä kuulun kunniansa,
   Kun oli hyvä-oloinen,
   Hyvä juoma hurskahille,
   Fani naiset naurusuulle,
   Miehet mielelle hyvälle,
   Hurskahat iloitsemahan,
   Hurjat hoiperoitsemahan.
   Toisin:
   2, 3. Y. kaivosta syvästä, O. p. pientarelta:
   5. Konsa koolle ja koholle,
   7, 8. Joulunko pitkinä pyhinä,
   Pääpyhinä p.
   11. Osmotar oluen seppä
   33. Meri v. k.
   36. Tijanen pani olutta,
   61, 62. E. o. pahantapainen, O. j. hyväntapainen,
   65, 66. Nassakassa t.
   Tapin vaskisen takana.
   68. Ylen virkki viisahasti:
   71, 72. K. e. l. laulajata, I. iloitsiata,
   85, 86. Punalintu puusta lauloi,
   Rastas räystähän rajalta:
   95, 96. Hurskahat ilottelevi,
   H. tappeloittelevi.
  
  
  28. Pakkasen synty.
  
   a.
   Pakkanen pahansukuinen
   Ja poika pahantapainen,
   Joko nyt sanon sukusi,
   Kuuluttelen kunniasi?
   Tieän mä sukuperäsi,
   Tieän kaiken kasvantosi.
   Pakkanen pajoilla syntyi,
   Kova ilma koivikolla,
   Ikiturmasta isästä,
   10 Emosta epattomasta,
   Kylmän ruoppahan kylellä,
   Jäisen kaakun kainalossa.
   Ken se pakkasen imetti,
   Kovan ilman koitutteli,
   Kun oli maammo maiotonna,
   Emonen utaretonna?
   Käärme pakkasen imetti,
   Kova ilma koitutteli,
   Käärme syötti, kyy imetti,
   20 Mato maiolla piteli,
   Utaresta uuttomasta,
   Nännillä nenättömillä;
   Pohjaistuuli tuu'itteli,
   Vilu ilma viihytteli,
   Pahoilla pajupuroilla,
   Soilla räykymättömillä.
   Siitä kasvoi karkeaksi,
   Yleni ylen jaloksi,
   Sai poika pahantapainen,
   30 Tuli turmion alainen.
   Ei ollut nimeä vielä,
   Pojalla epäpäöllä;
   Sitten lapsi ristittihin,
   Alle kastin kannettihin,
   Lähtehelle läikkyvälle
   Kultakallion navalle,
   Nimi pantihin pahalle,
   Ylettihin riiviölle,
   Pantihinpa pakkaseksi,
   40 Korvien kohottajaksi,
   Kynsien kivistäjäksi,
   Vaatijaksi varvaspäien.
   Toisin:
   9. Isästä iki pahasta,
   41. K. kyseliäksi,
  
   b.
   Tuop' on musta Pohjan akka.
   Raani pakkasen emonen,
   Istuihe itähän rinnoin,
   Selin tuulehen makasi,
   Katseleikse, käänteleikse,
   Katsoi kaarnapohjosehen,
   Kuinka kuu kehälle nousi,
   Päivä kaarelle kavahti;
   Teki tuuli tiineheksi,
   10 Päivän koitto kohtuiseksi.
   Mitä kantavi kohussa?
   Kantoi kolme poikalasta;
   Synnytteli poikiansa,
   Laa'itteli lapsiansa,
   Pohjolan koan perässä,
   Pimentolan pirtin päässä.
   Kutsui Luojan ristimähän,
   Jumalan nimeämähän,
   Kun ei Luoja tullutkana,
   20 Itse risti riiviönsä,
   Yhen pani Tuulettaren,
   Toisen pani Viimattaren,
   Viimeisen vihaisen poian
   Sen panevi Pakkaseksi,
   Joka kynsiä kysyvi,
   Alta jalkoja anovi.
   Toisin:
   2. Ulappalan umpisilmä,
   23. Kolmannen Puhurin p.
  
   e.
   Häitä Hiitola pitävi,
   Paha joukko juominkia,
   Tappoi häiksehen hevosen,
   Pioiksensa pitkäharjan,
   Veri tuonne viskottihin
   Hiitolan pajan perähän;
   Nousi tahna taivahalle,
   Auer ilmahan yleni,
   Siitä pilviksi pirahti,
   10 Paneutui pakkaseksi.
   Lumikki hevosen varsa
   Sep' on Pakkasen imetti
   Utaresta uhkuvasta,
   Näkyvillä nännillänsä,
   Pakkanen paha sikiö
   Halki hartiot imevi,
   Utaren u'uttomaksi,
   Nännitki nenättömiksi.
   Sai poika imetetyksi,
   20 Ristityksi, kastetuksi,
   Hopeaisella joella,
   Kultaisella lähtehellä;
   Kuljus pantihin nimeksi,
   Kuljus poika Pakkaselle,
   Kuljus Pakkanen itseki,
   Kuljuksia muu sukunsa.
   Vei tuon Luoja taivosehen,
   Vaan Kuljus ajattelevi:
   Läyli on olla lämpimässä,
   30 Palavassa pakko suuri.
   Loip' on Luoja lähtehesen,
   Asui Kuljus lähtehessä,
   Kesäkauen kellitteli.
   Virkki Luoja taivahasta:
   "Nouse pois nyt nuori poika
   Tannerta tasottamahan!"
   Läksi Kuljus lähtehestä,
   Alkoi aloilla asua,
   Veräjillä viehkuroia,
   40 Puut puri lehettömiksi,
   Heinät helpehettömiksi,
   Ihmiset verettömiksi.
   Toisin:
   4. P. pitkäjouhen,
   Murkinoiksi (ruuiksensa) mustan ruunan,
   6. Pohjolan p. p.
   H. koan etehen;
   7, 8. N. höyry t., Utu i. y.
   11-13. L. tytär Tapion
   Imetteli poikoansa
   Rippuvilla rinnoillansa,
   17. Utaretki päättömiksi,
   21-22. Tuolla Jortanan j.
   Pyhän virran pyörtehellä;
   23. Kuhjus p. n.
   24-26. Kuhjus -- Kuhjuksia
  
  
  29. Pistoksen synty.
  
   a.
   Kasvoi ennen kaunis tammi,
   Vesa verraton vetihe,
   Kovin kasvoi korkeaksi,
   Latvoin taivolle tavotti,
   Piätti pilvet juoksemasta,
   Hattarat hasertamasta,
   Puolen päiveä pimitti,
   Kaihti maata kolmanneksen.
   Nuoret neuvoa pitävät,
   10 Ikäpuolet arvelevat,
   Kuinka kuutta oltanehen,
   Päivättä elettänehen,
   Näillä raukoilla rajoilla,
   Poloisilla Pohjanmailla.
   Kaivattihin kaatajata,
   Pahan tammen taittajata,
   Etsittihin, eipä löytty,
   Haettihin, ei havaittu;
   Ei ollut väessä tässä
   20 Sitä miestä meiän maalla,
   Urohoisessa väessä,
   Miehisessä joukkiossa,
   Tämän tammen taittajata,
   Puun solean sortajata.
   Nousi musta mies merestä,
   Uros umpilainehista
   Eikä suuri, eikä pieni,
   Uros keskikertahinen,
   Pystyn peukalon pituinen,
   30 Kolmen sormen korkeuinen,
   Kirves kirjattu olalla,
   Kirjavarsi kirvehessä,
   Päässä paasinen kypärä,
   Jalassa kiviset kengät;
   Tuopa tahtoi tammen kaata,
   Ruhtoa rutimon raian.
   Astua teputtelevi,
   Käyä kääkälöittelevi,
   Astui puun on juuruelle,
   40 Ison tammen taittamille;
   Laski puuta kirvehellä,
   Tarpaisi tasaterällä,
   Iski kerran, iski toisen,
   Iski kerran kolmannenki,
   Tuli tuiski kirvehestä,
   Panu tammesta pakeni.
   Lastut puusta pyörähteli,
   Lohkarehet lonkahteli,
   Niitylle nimettömälle,
   50 Maalle mättähättömälle,
   Tuonne toisia pirosi,
   Ylen laajalle levisi,
   Selvälle meren selälle,
   Ulapalle aukealle.
   Niin kerralla kolmannella
   Jopa taittoi tammen poikki,
   Rutaisi rutimon raian,
   Puun vihannan vierähytti,
   Tyvin illisti itähän,
   60 Latvoin luopi luotehesen,
   Poikki Pohjolan joesta,
   Sillaksi ikuhiseksi,
   Mennä miehen matkalaisen
   Pimeähän Pohjolahan.
   Mi oli lastu lonkahtanut,
   Mestattu meren vesille,
   Meren selvälle selälle,
   Lakeille lainehille,
   Sitä tuuli tuu'ittavi,
   70 Meri lieto liikuttavi,
   Aalto rannalle ajavi,
   Meren tyrsky tyyreävi,
   Lahtehen nimettömähän,
   Nimen tietämättömähän,
   Jossa Hiitola asuvi,
   Paha kansa kaupitsevi.
   Hiien koira rautahammas,
   Rannan juoksia ikuinen,
   Joutui rannat juoksemassa,
   80 Someret sirottamassa,
   Keksi lastun lainehilta,
   Koppoi lastun lainehilta,
   Tuon kantoi kavon kätehen,
   Hiien immen hyppysihin.
   Kapo tuota katselevi,
   Katselevi, kääntelevi,
   Sanan virkkoi, noin nimesi:
   "Tuostapa jotain tulisi,
   Kun oisi sepon pajassa,
   90 Miehen mahtavan käsissä;
   Saisi noita nuolet tuosta,
   Ampuja iki asehet."
   Sattui kehno kuulemahan,
   Mies paha tähyämähän,
   Tuon paha pajahan kantoi,
   Tuosta nuolia tekevi,
   Vasamoita valmistavi,
   Pistokseksi ihmisille,
   Hevosille ammukseksi,
   100 Äkähiksi raavahille.
   Piru piiliä tekevi,
   Äkähiä äiteröivi,
   Vuoressa teräksisessä,
   Rautaisessa kalliossa.
   Teki piiliä pinosen,
   Ko'on nuolia kovia,
   Pajassa ovettomassa,
   Ilman ikkunattomassa,
   Päät tekevi tervaksesta,
   110 Varret tammesta vanuvi,
   Oksasta tulisen tammen,
   Väkähästä puun punaisen.
   Silitteli nuoliansa,
   Silitteli, sulitteli,
   Pääskyn pienillä sulilla,
   Vipusilla viirulinnun.
   Mistä sai sulitusrihmat?
   Tuolta sai sulitusrihmat
   Hivuksista Hiien immen,
   120 Hapsista halukapehen.
   Sai nuolet sulinneheksi,
   Millä noita karretahan?
   Kyyn on käärmehen kähyillä,
   Maon mustilla mujuilla.
   Katsoi kaarensa parahan,
   Siihen jäntehen panevi
   Hännästä uve-orihin,
   Karvoista emäkapehen.
   Koppovi tulisen jousen,
   130 Jännitti tulisen jousen
   Vasten polvea vasenta,
   Alta oikean jal'ansa.
   Otti nuolen orheimman,
   Valitsi parahan varren,
   Oikaisi tulisen jousen,
   Olallehen oikealle,
   Ampui nuolen ensimmäisen
   Ylähäksi päänsä päälle,
   Sinisehen taivosehen,
   140 Pitkän pilven rannan päälle.
   Tahtoi taivonen haleta,
   Ilman kaaret katkiella,
   Ilman riehtoset revetä,
   Ilman kansi kallistua,
   Tuskissa tulisen nuolen,
   Äkähissä Äijön poian;
   Se nuoli peräytyi sinne,
   Jott' ei kuulu kuuna päänä.
   Ampui tuosta toisen nuolen
   150 Maahan alle jalkojensa,
   Tahtoi maa manalle mennä,
   Mäet mullaksi mureta,
   Hietaharjut halkiella,
   Kankahat kaheksi mennä,
   Tuskia tulisen nuolen,
   Säkeniä puun punaisen;
   Se sinne iki peräytyi,
   Ett' ei kuultu kuuna päänä.
   Ampui kohta kolmannenki
   160 Viimeisen vihaisen nuolen,
   Halki maita, halki soita,
   Halki synkkiä saloja,
   Vuorehen teräksisehen,
   Rautaisehen kalliohon;
   Nuoli kilpistyi kivestä,
   Kalpistihe kalliosta,
   Meni ihmisen iho'on,
   Vaivaisehen vartalohon.
   Se piili perittänehen,
   170 Nuoli nouateltanehen,
   Sanan voimalla Jumalan,
   Aina Herran armon kautta.
   Toisin:
   6. H. hatsertamasta (harittamasta, hatartamasta),
   9, 10. Neiet n. p., Orpanat osaelevat (ajattelevat),
   11. K. k. lietänehen (eistänehen),
   16. Tämän t. t. (Tammen poikki t.)
   29, 30. Kesäpaarman paksunainen,
   Härän kynnen korkunainen,
   37. A. tuputtelevi (tuhuttelevi),
   37, 38. Tuo tulla tuhutteleikse,
   K. kääkälöitteleikse,
   40. I. t. tasman luoksi,
   41, 42. Puipi (lyöpi) p. k., Tammea t.
   43, 44. I. k., i. kaksi, Kovin äijä kuin on kolme,
   45, 46. T. säihkyi k., Tamu (talu, yty) t. p.
   47, 48. Siitä lastuset (lastuja) sirahti,
   Pirahti (pirosi) sini siparet,
   48. L. lohkeavi,
   59, 60. Tyven työnnytti (iskevi) i.
   Latvan laski l.
   62. S. iku-sijaksi,
   65. M. o. l. tuonne luotu,
   70-72. Ilma liika l., Raju r. a., M. t. työnnätteli,
   77-80. Pohjan Musti, musta koira,
   Rakki rauan karvallinen,
   Päätyi lahta (merta) kiertämässä,
   Somerta sirehtimässä,
   82-84. Tuo lastun mereltä tuopi,
   Kantavi k. käsihin, Hiitten i. h.
   88. Mitä tuostaki t.
   90-92. Hyvän mahtajan k.
   Tuosta nuolia tulisi,
   Vasamoita valmistuisi,
   92. A. hyvät a.
   101, 102. P. p. takovi, Ä. ällyttävi,
   123. Käärmehen kähitsemillä,
   126, 127. S. j. tapasi jouhista ujon upehen,
   132. A. kantansa vasemen.
   141, 142. T. t. hajota, I. kaari k.
   151-153. Maa oli syttyä tulehen,
   Säkeninä säikehellä,
   Hietakankahat kat'eta,
   163-166. V. hopeisehen, Kivisehen k.
   N. kilpesi k., Kalpesihe (kalpastihe) k.
  
   b.
   Kasvoi muinoin kaunis tammi,
   Yleni vihanta virpi,
   Hietaharjun hartehilla,
   Kultakunnahan kukuilla;
   Olovahka oksiltansa,
   Leveähkä lehviltänsä,
   Latva täytti taivahalle,
   Lehvät ilmoille levesi,
   Peitti päivän paistamasta,
   10 Kaihti kuun kumottamasta,
   Otavat ojentumasta,
   Tähet taivon kulkemasta.
   Vilu viljalle tulevi,
   Kamala ve'en kaloille,
   Outo ilman lintusille,
   Ikävä imehnosille,
   Kun ei päivyt paistakkana,
   Eikä kuutamet kumota,
   Vasten noita vaivaisia,
   20 Kohti koitopäiväisiä.
   Etsittihin tuota miestä,
   Haettihin miestä mointa,
   Ku tuon tammen taitteleisi,
   Puun sorean sorteleisi,
   Vierottaisi puun vireän,
   Raataisi rutimon raian.
   Eipä löytty raatajata,
   Puun murskan murentajata;
   Ei ollut sitä urosta,
   30 Ei niin miestä urheata,
   Ollut ei omassa maassa,
   Suloisessa Suomenmaassa,
   Kaunihissa Karjalassa,
   Eikä tullut tuonnempata
   Ruotsinmaasta rohkeasta,
   Vienosta Venäjänmaasta,
   Tämän riikin riitamaasta,
   Joka taisi tammen kaata,
   Ruhtoa rutimon raian,
   40 Satalatvan langettoa.
   Nousipa merestä miesi,
   Uros aalloista yleni,
   Ei tuo ollut suuren suuri,
   Eikä aivan pienen pieni:
   Koko korttelin pituinen,
   Vaimon vaaksan korkeuinen,
   Maljan alle maata mahtui,
   Seulan alle seisomahan.
   Tukka oli kannoilla takana,
   50 Parta polvilla e'essä,
   Rautahattu hartioilla,
   Rautasaappahat jalassa,
   Rautarukkaset käessä,
   Rautakirjat kintahisssa,
   Rautavyöhyt vyölle vyötty,
   Rautakirves vyön takana,
   Rautavarsi kirvehessä,
   Rautaponsi varren päässä.
   Hivelevi kirvestänsä,
   60 Tahkaisi tasatereä,
   Rautaisella kalliolla,
   Vuorella teräsperällä,
   Viitehen vironkivehen,
   Kuutehen kovaisimehen,
   Seitsemähän sieranpäähän,
   Kaheksahan kanturahan;
   Yöt ou kirvestä hiovi,
   Päivät vartta valmistavi.
   Sai kirves hivelleheksi,
   70 Varsi valmistelleheksi,
   Jo uros uroksi pääsi,
   Mies on mieheksi rupesi:
   Jalka maassa teutaroipi,
   Päähyt pilviä pitävi,
   Niin on paistoi partakarvat
   Kuin on lehto liepehellä,
   Niin on tukka tuuhottavi
   Kuin on männikkö mäellä.
   Astua lykyttelevi,
   80 Käyä kuukahuttelevi,
   Leveillä liehumilla,
   Syltä on housut lahkehista,
   Puoltatoista polven päästä,
   Kahta kaatehen rajasta.
   Astui kerran, astui toisen,
   Tavottavi tammen luoksi,
   Yhen polki jalkojansa
   Hienoiselle hietikolle,
   Toisen polki jalkojansa
   90 Maalle maksankarvaiselle,
   Jo kerralla kolmannella
   Tuli tammen juuruelle,
   Väkähille puun punaisen,
   Ikuisille ailahille.
   Iski kiinni kirvehensä,
   Tammehen tasateränsä,
   Läksi lastu puun kylestä,
   Pirastihen pintalastu,
   Senpä tuuli tuonne kantoi
   100 Suurelle meren selälle
   Väinämöiselle venoksi,
   Purren puuksi laulajalle.
   Iski vielä kerran, toisen,
   Eipä ollut aikoana,
   Taittoi tammen, maahan kaatoi,
   Latvoin suurehen suvehen,
   Tyvin kohti koillisehen,
   Kaiten kaarnapohjosehen.
   Katselevi lastuloita
   110 Vieremillä puun punaisen,
   Tammen laajan tanterella,
   Itse tuon sanoiksi virkki:
   "Saisipa tästä tarvespuita
   Oksista tasaisen tammen;
   Kenpä oksan ottanevi,
   Se otti ikuisen onnen,
   Kenpä lehvän leikannevi,
   Leikkasi ikuisen lemmen,
   Ken se latvan taittanevi,
   120 Se taittoi ikuisen taian."
   Mi oli lastuja pironnut,
   Mikä pääsnyt pälkäreitä,
   Aaltojen ajeltavaksi
   Meren selvällä selällä,
   Niitä aaltonen ajeli,
   Meren läikkä läikytteli,
   Tuulen henki heilutteli,
   Vesi rannalle vetävi,
   Pitkän niemosen nenähän,
   130 Rantahan pahan pakanan.
   Hiien piika pikkarainen,
   Vaimo valkean verevä,
   Se oli poukkujen pesiä,
   Räpähien räiskyttäjä,
   Pitkän portahan nenässä,
   Suuren laiturin laella.
   Tuopa lastuset tapasi,
   Pilkkoi ne pilastehiksi,
   Leikkoi lehmän lastusiksi,
   140 Kokoeli konttihinsa,
   Kantoi kontilla kotihin,
   Pitkäkielellä piha'an;
   Koppoi lastut kontistansa,
   Kaatavi ne kartanolle.
   Kolme on veljestä ko'issa,
   Ne tuosta kyselemähän:
   "Mitä noista noita saisi,
   Kuta keito kallitseisi?"
   Kapo tuon sanoiksi virkki:
   150 "Jonki noista saaja saapi,
   Miesi taitava takovi,
   Saapi noita nuoleksia,
   Lempo lehtikeihäitä,
   Pikatuoni pistoksia."
   Päätyi Hiisi kuulemassa,
   Sai paha tähyämässä,
   Pani poikansa pajahan
   Vanumahan nuolen päitä,
   Takomahan keihäitä.
   160 Läksi poikanen pajahan,
   Poika nuolia tekevi,
   Vanuvi vasaman päitä,