Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla II. 1836-1844 - 06

Total number of words is 3372
Total number of unique words is 1934
19.2 of words are in the 2000 most common words
26.8 of words are in the 5000 most common words
31.4 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
sen päätöksen, "ettei se, asian silloiseen tilaan nähden, voinut
velvoittaa syyttäjää antamaan tarkempia tietoja". Tätä päätöstä
vastaan ilmoitti Malmberg tyytymättömyyttä.
On helppo käsittää, minkä vaikutuksen tämä kohtaus teki Malmbergiin
ja hänen sorretuihin virkaveljensä. Jos Laurin olisi ollut
tilaisuudessa saapuvilla, olisi hän tuskin voinut äänetönnä
kuunnella Bergin selitystä ja oikeuden sen johdosta julistamaa
päätöstä. Saatuansa tietää asiasta, kirjoitti hän eräälle Ruotsissa
oleskelevalle tuttavalle, jonka kanssa hän oli kirjeenvaihdossa:
[Tähän kirjeenvaihtoon kuuluvista Laurinin kirjeistä on Nordisk
Kyrkotidning kirjoitukseensa "Huru ser det ut i Finland?" (1840,
n:o 1 -- 2) lainannut pitkiä otteita.] "Joka persoonallisesti
tuntee sekä syyttäjän että Malmbergin, joka viimemainittu Jumalalta
on saanut sen lahjan, jota jokapäiväisessä puheessa nimitetään
hyväksi tajuksi, sekä paljon hengellistä viisautta, mutta toinen
ulkonaisessakin suhteessa on sortunut juoppouteen ja muihin
siitä johtuviin paheisiin, jota paitsi hänellä ei ole rahtuakaan
sivistystä, jonka avulla olisi voinut oppia edes katkismuksen, niin
ei voi pitää syyttäjän toimenpiteitä Malmbergiä vastaan kummempina,
kuin jos hän olisi ruvennut sotaan kuun asukkaita vastaan. Herra,
jonka tiet ovat ihmeelliset ja käsittämättömät, vaan samalla hyvyys
ja totuus, on johtanut asiat niin, että vainoojamme hurjassa
vihassaan ovat hyökänneet sotatantereelle, jolla heidän voimansa
osoittautuvat heikommiksi kuin millään muulla". Samankaltaiseen
vertailuun, mikäli kysymys koskee syyttäjäin sivistyskantaa ja
heidän käsitystään hengellisistä asioista, vaatii varsinkin Kalajoen
yläpiirin nimismiehen _V. Sundströmin_ virkakumppanilleen Sandmanille
helmikuun 10 p:nä lähettämä kertomus Nivalan herännäisyysliikkeestä.
Se luettiin syytettyjen pappien vaatimuksesta helmikuun 19 p:nä 1839
oikeudessa ja otettiin pöytäkirjoihin. Sekä kieli että lauserakennus
on niihin määrin ala-arvoista, että kirjoitusta on mahdoton
suomentaa. [Alkuperäisessä muodossaan kuuluu kirjoitus: "Utan det mig
vetterligen höga öfverhetliga författningar sådant tillåta; äro till
beskaffenheten följande. 1:o att en sektisk andaktsöfning utspritt
sig häri Pidisjärvi kapell Församling bestående af sig såkallade
upplyste eller nyfödde Biografer -- som äro skilde från annat Folk,
så man som qvinkön uti kläder med en långskörtig hvardmans eller ylle
Tröija liknande mera en Karakavjacka för männerne, men en kofta för
qvinfolket; ingen hufvudbonad hafva qvinfolket, än att kring hufvudet
bindes en svart eller hvit dålig halsduk; och männerna bruka gråa
vardmansmössa utan skjärm, som mera liknar en kalott, hvilken drägt
gifvit anledning mot dem som ej åtföljt deras antagne mode, till
förvitelse och stridigheter dem emellan. 2) Deras andakts-öfning
består uti ett flitigt läsande i andeliga böcker, deribland i
synnerhet, en ropandes röst i öknen, och sjungande ur en bok Sijons
sånger, utom andre dertill lämpade visor m.m. och från hvilken andakt
ej någon får dem afbryta, till något annat angeläget förrättande, ja
fast elden vore löst på taket öfver dem än mindre annat förefallande
sysslomål. 3) Dertill sammanskockas gemenligen, hvarje Lördags
eftermiddag å Prestgården till gemensamt samqväm från alla tracter i
Kapellet, utom de som äro från längre orter, här sig inställa hvilka
och sedan deras vägkost blifvit förtärd eller förskingrad fallit på
tiggeri hos andra till en misslynt last och mén. 4) Dessutom pläga
de 4 ombyteliga ställen i Byalaget i andeligt afseende församla
sig att sin Guda andakt använda, på söcknedagar i veckan -- men om
andakten af eller tilltagit därigenom i sitt rätta förhållande, har
jag ej någon pålitlig kännedom än att å den dagen en ansenlig tid
gåt förlorat för dem sig af slike flemmatici folk betjenat; måst sig
därmed åtnöija. 5) Uti karaktärs Byggningen i Farstuvan framför sidan
af dörren till salen är af Herr Interims Predikanten N. G. Malmberg
inrättad, med grön oljofärg sirligen målad så kallad sparbössa af
träd; och dera tecknade ofvanskrift i afseende, att tjena Hedningar
till omvändelse i Christna Läran, dit de lätt tänkande qvinnokönet,
en framför det andra hasta att uppoffra sin reelaste egendom.
Såsom silkes dukar -- Bindmössor, stycken -- Kattuns klädningar,
Guldringar m.m. som i sparbössan upptages, hvilket derefter till
penningar förvandlas, är efter den underrättelse och kännedom jag
äger ett sådant förhållande dermed härstädes: ock anser jag nödigt
härom göra Herr Krono Befallningsmannen underrättad i afseende å
sakens nuvarande skick vidtagande vidare åtgärd som dertill kan
föranleda".] Myönnettävä on kuitenkin, että Sundström oli siksi
typerä mies, ettei hän näihin puuhiin olisi ryhtynyt, ellei hänen
virkaveljensä Kalajoella olisi häntä siihen yllyttänyt. Niinkuin
myöhemmin huomattiin, oli Sandman vainon varsinainen alkuunpanija.
Hän oli tottunut talonpoikia komentamaan eikä mitenkään voinut kärsiä
herännäisyyden synnyttämää uutta katsantotapaa, joka uhkasi hävittää
hänen parhaat tulolähteensä ja riistää häneltä sen virkamiesarvon,
jonka turvissa hän niihin asti niin vapaasti oli kansaa sortanut.
[Kert. J. Hemming y.m.]
Muutamien pappien näitä käräjiä varten antamista
papintodistuksistakin näkyy, miten vähän heränneitten pitämien
kokouksien arvoa tunnettiin. Niinpä todistaa esim. Kalajoen v.t.
kirkkoherra E. R. Alcenius Laguksesta, Hemmingistä, Roosista
y.m., että "heidän suhteensa yleensä ei mitenkään ole muuta
muistutettavaa kuin jonkunlainen uskonnollinen suvaitsemattomuus,
joka on vaikuttanut, että ovat sulkeutuneet itseensä ja siihen
piiriin joissa on samanmielisiä, josta minun ajatukseni mukaan nuo
isommat kansankokoukset sunnuntaisin, joista he ovat syytetyt,
aiheutuvat". Sitävastoin todistaa Ylitornion v.t. kirkkoherra K.
A. Castren Laurinista, että hän "sekä opissa että elämässään on
esiintynyt niin, kuin arvokkaan ja uutteran uskonnonopettajan
sopii", sekä Lapuan kirkkoherra I. D. Alcenius, että Malmberg
"tarkan, perusteellisiin opintoihin perustuvan jumaluusopillisen
sivistyksen ohessa aina on osoittanut vakaata kristillistä käytöstä".
Mitä viimemainittuun todistukseen tulee, on huomattava, että
Malmberg luultavasti oli senlaatuista pyytänyt, häntä kun Berg oli
syyttänyt harhaoppisuudesta. Näissäkään käräjissä ei kuitenkaan
syntynyt kysymystä tästä asiasta. Ainoa oppia koskeva todistus oli
ennen esiintyneen Yrjö Vasankarin väite, että Durchman eräässä
ristiäistilaisuudessa muka olisi lausunut: "Kutsutaan jumalattomia
kummeja ja annetaan jumalattomien pappien kastaa lapset, joiden
sielut siten syöstään kadotukseen". Durchman vastasi: "Semmoisia
hullutuksia en koskaan ole voinut lausua". Renki K. Borgman
todistikin hänen sanoneen: "Kun on suruttomat vanhemmat, suruttomat
opettajat ja suruttomat kummit, niin ei kaste tuosta voimaansa
menetä, mutta kun lapsi sitten kasvaa suruttomien vanhempien luona,
niin se itse pilaa kasteensa liiton".
Mitä tarkimpia tietoja säästölaatikoista oli Berg koettanut hankkia.
Kiusallisen pieniin seikkoihin iski hän huomionsa, tehden mitä
loukkaavimpia salaviittauksia. Kantokirjuri J. D. Molander vaati
edesvastausta Durchmanille siitä, että tämä muka olisi eräältä hänen
holhotiltaan pakoittamalla houkutellut silkkihuivin; Laguksesta ja
Malmbergista oli huhuttu, että he laatikoillaan olivat koonneet
rahoja omaan kukkaroonsa, palvelustytöt kertoivat mitä tavaroita
olivat nähneet Durchmanin vaatelaatikossa y.m. y.m. Vaikka kaikki
syytökset todistettiin vääriksi, ja vaikka Lagus ilmoitti omasta
ja muiden säästölaatikkojen omistajien puolesta paitsi Laurinin
Tukholmaan Kokkolan postikonttorin kautta lähettäneensä kaikki
Kalajoella lähetystoimen hyväksi kootut rahat, joista tarkat tilit
oikeudelle jätettiin, ei otettu huomioon syytettyjen esitystä, että
tämä kysymys hartausseuroihin kuulumattomana heti ratkaistaisiin.
Senkin pyynnön hylkäsi oikeus, että lähetystoimen hyväksi lahjoitetut
vaatteet y.m. vähäpätöiset esineet, jotka kaikki olivat Laguksen
ja Roosin hallussa ja joista kukin asianomainen oli antanut mitä
täydellisimmät luettelot, saataisiin myydä huutokaupalla, "jotta
ne eivät pilaantuisi". Lagus ja Roos määrättiin niitä hoitamaan
"korvaamisen uhalla, jos mitään pilaantuisi". Tämän päätöksen alle
he tyytymättömyyttä ilmoittamatta alistuivat. Toista mieltä oli
Laurin, joka, saatuaan asiasta kuulla, ruotsalaiselle tuttavalleen
kirjoitti: "Suurella mielipahalla olen kuullut, että virkaveljeni
toistaiseksi ovat tehneet säästölaatikkonsa hyödyttömiksi. Semmoinen
oli minunkin mielipiteeni, kunnes huomasin, että sen vaikuttimena
oli ihmispelko. Nyt kun Herra on valaissut minua oikein käsittämään
asiaa, olen kehottanut tunnettuja ja tuntemattomia panemaan roponsa
säästölaatikkooni, siten edistääkseni pakanain pelastusta. Näiden
toimenpiteiden kautta, joita kertomusten mukaan on yhteiskunnan
ylimmissä piireissä rumilla väreillä kuvattu, toivon pian voivani
lähettää muutamia riksejä Tukholman lähetysseuralle". [Nordisk
Kyrkotidning 1840, n:o 2.]
Miltei kaikille syytettyjen kutsumille todistajille, jotka
todistivat heidän edukseen, vaati syyttäjä edesvastausta, "koska
he silminnähtävästi olivat ottaneet osaa seuroihin". Turhaan
huomauttivat papit, vetoamalla O. K. 17 luv. 15 §:ään, tästä Bergin
häikäilemättömästä menettelytavasta, turhaan siitäkin, että tämä
oikeudessa oli tiedustellut niitäkin hartauskokouksia, joita oli
pidetty prokuraattorin kirjoituksessa mainitun ajan jälkeen.
Jota useampia todistajia kuulusteltiin, sitä täydellisemmin tulivat
näkyviin herännäisyysliikkeen siunausta tuottavat vaikutukset.
Täytyy kummastella, ettei ainoatakaan todella raskauttavaa, todeksi
näytettyä syytöstä voitu tuoda esille ketään liikkeeseen kuuluvaa
vastaan. Muiden kera koetti kyllä esim. Evijärven todistajaksi
haastettu lukkari E. Rivander saada heränneitä pappeja epäluulon
alaisiksi moittimalla sitä, että Evijärveläisiäkin, usein joukottain,
oli käynyt Nivalan kirkossa. Hän kertoi koettaneensa sitä estää,
vaan saaneensa vastaukseksi: "Siellä on oikea hengellinen pappi,
mitä meidän papeista, nehän ovat kuin kuolleet pölkyt". Berg teki
parastansa auttaaksensa todistajaa, vaan Durchman ja Malmberg
ahdistivat häntä kysymyksillään, niin ettei todistus ottanut
oikein sujuakseen. Paljon puhui hän herännäisyyden perheissä muka
synnyttämistä riidoista, kunnes hän ei voinut mitään vastata
Malmbergin selitykseen: "Kun Jumalan armo löytää syntisen, niin tämä
ei enää saata elää entiseen jumalattomaan tapaansa, vaan hänen täytyy
varoa myöskin tilaisuutta syntiin, kun sitävastoin se, johon Jumalan
sana ei ole koskenut, tuosta suuttuu ja luulee toisen halveksivan,
vaikkei tuota ylönkatsetta ole olemassa muualla kuin epäilevän
omassa mielikuvituksessa". -- Ei pystynyt syyttäjä oikein iskemään
siihenkään, että muuan todistaja kertoi kuulleensa erään Frosteruksen
pappilassa oleskelevan rouvan monesti säälineen "vanhaa ukkoriepua",
jonka apulaisensa, aina sunnuntaisin seuroihin kiirehtien, jättivät
avutta. Ei näet voitu todistaa, että apulaiset millään tavoin
olisivat laiminlyöneet virkatehtäviänsä. Puheet syytettyjen pappien
lahkolaisuudesta aiheuttivat tiedusteluja jumalanpalveluksesta heidän
kirkoissaan, josta muun ohessa todistettiin, että harvat, niinkuin
entisinä aikoina oli ollut tapana, virsikirjatta tulivat kirkkoon.
Samankaltaisiin johtopäätöksiin johtivat syyttäjän muutkin näissä
käräjissä heränneitten syyllisyyden toteennäyttämiseksi tekemät
yritykset. Mutta yleinen mielipide kannatti häntä, ja sen turvissa
oli hänen helppo jatkaa. Paavo Ruotsalainen pyysi saada asiamiehen
kautta ajaa asiaansa seuraavissa käräjissä, "hänen kotiseudultaan
kun oli niin pitkä matka Kalajoelle". Tähän pyyntöön antoi oikeus
kieltävän vastauksen, "koska Ruotsalaista oli syytetty rikosasiasta".
Samasta syystä määrättiin, että Laurin ja maanmittarinapulainen
Högman sekä muutamat muut ennen haastetut tuomisen uhalla olivat
velvolliset saapumaan niihin käräjiin, joissa juttu uudelleen oli
otettava käsiteltäväksi. Tämän johdosta lausuu Laurin eräässä
kirjeessä: "Olen siis jätetty kruununpalvelijain valtaan, joiden
mielivallasta kai riippuu, saanko matkustaa käräjiin muuten kuin
vangittuna". [Nordisk kyrkotidning, 1840, n:o 2.]
* * * * *
Seuraavat käräjät alkoivat huhtikuun 9 p:nä saman tuomarin johdolla.
Lagus oli silloin niin sairaana, ettei hän, kuten lääkärinsä oli
todistanut, "hengenvaaratta saattanut poistua huoneestaan", eikä
Malmbergkaan voinut tilaisuuteen saapua, "kun hänen vaimonsa
terveydentila ei sitä myöntänyt". Pyytäen ettei jutun ratkaisua tämän
tähden viivytettäisi, ilmoitti kumpikin valtuuttaneensa Laurinin
asiaansa oikeudessa valvomaan. Ehkä saivat täten alkaneet käräjät
juuri näiden valtakirjojen takia kiivaamman leiman kuin edelliset,
joissa Malmberg ja Lagus johtivat syytettyjen puolustusta.
Ennen syytettyjen ja todistajiksi vaadittujen lukua lisäämään oli
Berg haastattanut uusia. Matti Niemen talossa joulukuun 22-23
päivinä sekä muualla pidetyistä seuroista, joista jo edellisissä
käräjissä oli kuulusteltu useita todistajia, oli saatava tarkempia
tietoja. Laurin, Durchman, Hemming, Hårdh sekä Roos jättivät
oikeuteen kirjoituksen, jossa he vaativat asian lykkäystä, koska
he turhaan olivat pyytäneet saada lunastaa edellisten käräjien
pöytäkirjat eivätkä näiden puutteessa voineet oikaista todistajien
erehdyttäviä lausuntoja eikä syyttäjän niihin perustuvia hyökkäyksiä.
Ensinmainittu huomautti sitäpaitsi, ettei se tuomari, joka alussa
käsitteli juttua, osannut suomea ja tulkkinsa kautta sai väärän
käsityksen monesta lausunnosta. Tätä pyyntöä ei oikeus kuitenkaan
ottanut huomioon. Bergin selitys, että syytetyt papit kaikki osasivat
kumpaakin kieltä ja saapuvilla olleina olivat olleet tilaisuudessa
kulloinkin tekemään muistutuksensa, jos semmoisiin syytä oli, painoi
enemmän.
Bergin hankkimista uusista todistajista herätti huomiota varsinkin
Haapajärven kappalainen _J. Janson_. Hän oli ollut saapuvilla Matti
Niemen talossa helmikuun 24 p:nä 1837 pidetyissä seuroissa, joista
hän siis tiesi tarkkoja tietoja antaa. Tilaisuudessa oli ollut
koolla noin 200 henkeä. Heidän käytöstään vastaan hänellä ei ollut
muuta muistutettavaa, kuin että he kilpailivat veisuussa siten nim.
että, kun jonkun aloittama virsi oli veisattu loppuun, toinen heti
siitä muille ilmoittamatta aloitti uutta. Malmberg oli puhunut
tämänkaltaisten seurojen hyödystä, kehottanut tilaisuuteen saapuneita
kärsivällisesti kestämään maailman vainoa sekä päättänyt kokouksen
rukouksella. Janson, joka kertoi silloin olleensa Durchmanin kanssa
kinkerimatkoilla ja tämän kehotuksesta oli Niemeen poikennut, ei
ollut muissa tämmöisissä seuroissa käynyt, vaan sanoi pitävänsä
velvollisuutenaan ilmoittaa, että papit "sortamalla virkaveljiään
olivat niitä edistäneet". Elfvingin kehottamana ilmoitti hän
niinikään tällä tarkoittaneensa Malmbergiä ja Durchmania. Myöskin
kertoi hän kirkkoherralleen ilmoittaneensa, että Haapajärven kappelin
"hurmahenkisyyden" eksyttämä kansa oli alkanut laiminlyödä kirkossa
käyntiä ja sensijaan oli ottanut tavakseen sunnuntaisin kokoontua
talollisen Antti Tuomalan luo sekä että Frosterus tämän johdosta
oli kirjoittanut kansalle kinkereissä luettavan varoituksen, jota
Durchman, laiminlyöden velvollisuutensa, ei ollut lukenut. Kanteen
tapaisen todistuksensa päätti hän mainitsemalla, että Malmberg ja
Durchman, katkismusta kinkereillä selittäessään, olivat kieltäneet
kansaa luottamasta kääntymättömiin opettajiin, koska nämä julistivat
ihmisille perkeleen evankeliumia.
Laurin ei hämmästynyt tätäkään, silloisen katsantotavan mukaan
hyvinkin raskauttavaa todistusta. Hän päinvastoin Malmbergin
puolesta huomautti, että viimemainitun, Jansonin kertoma lausunto
kääntymättömistä papeista oli sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa,
jossa sanotaan; "kun sokea sokeaa taluttaa, niin molemmat lankeavat
kuoppaan". Saatuaan Jansonilta myöntävän vastauksen kysymykseensä,
oliko Frosterus kirjoituksessa kieltänyt seurainpidon, pyysi
Laurin vasta saada oikeudelle jättää sanotun todistuskappaleen.
Durchman kielsi Niemeen kokoontuneen seuraväen millään tavoin
kilpailleen veisuussa ja antoi, kun sekä Berg että Elfving vaativat
häneltä selitystä kääntymättömistä papeista lausumistaan sanoista,
seuraavana päivänä oikeudelle näin kuuluvan kirjallisen lausunnon:
"On horjumaton totuus, että kääntymättömät papit, jotka lihallisessa
mielessään eivät ymmärrä sitä, mikä Jumalan hengen omaa on, ovat
raatelevia susia lammasvaatteissa, ryöväriä ja murhaajia, joiksi
Vapahtaja itse Joh. 10: 1 heitä nimittää ja joita jokaisen kristityn
tulee karttaa. Jos sentähden tuo kappalaisen Jansonin todistuksena
esiintuoma kinkereissä käyttämäni lausunto verrataan Jumalan sanaan,
niin käy selväksi, että, jos tuo epäluottamus kääntymättömiin
opettajiin nähden sisältää jotakin heille halventavaa, niin en
minä heitä halvenna, vaan itse Jumala, joka tuomitsee tuommoiset
palkkapaimenet, niinkuin jokainen selvään ymmärtää, jos hän Jumalan
puoleen kääntyneellä mielellä lukee esim. Jes. 56: 10, Jer. 23: 1,
Hes. 34: 2, Sakar. 11: 16, Math. 7: 15, Mark. 8: 15, Luuk. 12: 1-2,
Timot. 3: 15 ja monta muuta paikkaa Jumalan pyhässä sanassa". Tähän
lausuntoonsa oli Durchman liittänyt Frosteruksen kirjoituksen, jonka
Laurin "Jumalan sallimasta sattumuksesta" oli säilyttänyt. 1) Jos
kohta siitä näkyikin, että kirjoittaja oli ollut altis uskomaan
Jansonin heränneistä hänelle antamia epäedullisia tietoja, ei puhuta
siinä sanallakaan heidän pitämistään seuroista, niinkuin Janson
valallaan oli todistanut. "Tämä tappio" kirjoitti Laurin tuttavalleen
Ruotsissa "masensi asianomaisten rohkeutta melkoisesti". [Nordisk
kyrkotidning 1840, n:o 2.] Kuitenkin todisti Janson, Bergin häneltä
sitä tiedusteltua, että seurat olivat aikaansaaneet eripuraisuutta
perheissä, vieroittaneet kansan kirkosta sekä synnyttäneet laiskuutta
ja huolimattomuutta. Niinikään väitti hän heränneitten halveksivan
muita ihmisiä.
Suoraa puhetta sai varsinkin Berg Laurinilta kuulla: "Näitä asioita
ei syyttäjä kääntymättömässä tilassaan ymmärrä", "tuommoinen
menettelytapa on inkvisitoorinen" y.m.s. Mutta kyllä syytäkin
löytyi. Syytettyjen pappien yksityiset puheet, heidän opetuksensa ja
elämänsä, heidän vaatekaappiensa sisältö -- kaikki oli tiedusteltava
ja julkisuuteen vedettävä. Todistajilta kysyttiin, olivatko papit
olleet rasitukseksi seurakuntalaisilleen aineellisessa suhteessa,
miten he kohtelivat edustamansa uskonnollisen liikkeen ulkopuolella
olevia henkilöitä, olivatko he suvaitsemattomia, köyhille
auttamattomia j.n.e. Eräässä kirjeessä kuvaa Laurin seuraavin sanoin
omaa ja kanteen alaisten virkaveljiensä asemaa: "Jotta valistunut
tuomari saisi yhä tarkempia tietoja siitä, onko oppimme raamatun ja
tunnustuskirjojen mukainen ja eroaako elämämme missään suhteessa
muiden elämästä, vedetään esille piikoja navetoista, palvelijattaria
kyökeistä, renkejä talleista, juomareita krouveista. Saattaako kukaan
väittää, että todistajat eivät ole päteviä? Voidaanko sanoa, että
meille tapahtuisi vääryys, jos maallisen vallan edustajat pitäisivät
meitä hurmahenkisinä haaveilijoina, kun niin monen palkollisen
todistus antaa siihen aihetta? -- -- Moni noista jumaluusopillisista
sankareista, joiden tulee antaa lausunto puhdasoppisuudestamme, ei,
niinkuin varmaan tiedän, osaa lukea selvästi sisältä". [Nordisk
kyrkotidning 1840, n:o 2.] Varsinkin kun tiedetään Laurinin
kirjoittaneen nämä sanat heti nyt kysymyksessä olevien käräjien
päätyttyä, on helposti selitettävissä, että kirje paikottain ilmaisee
katkeraa mieltä. Että kuvaus olisi liioiteltu, sitä eivät ainakaan
pöytäkirjat todista.
* * * * *
Kesäkuun 4 p:nä alkaviin käräjiin oli Berg haastattanut paljon
uusia todistajia, niiden joukossa pitäjänapulaisen N. P. Cajanerin
Reisjärveltä [Törnudd, Matrikel.] sekä Alavieskan [Törnudd,
Matrikel.] armovuodensaarnaajan J. F. Silviuksen ja muita
säätyläisiä. Nämä käräjät eivät kuitenkaan asian lopullista ratkaisua
paljon jouduttaneet. Muutamat todistajat eivät olleet haastetta
noudattaneet, ja syytetyistä eivät Laurin ja Paavo Ruotsalainen
olleet saapuvilla. Näistä syistä lykättiin tutkimuksen jatkaminen
elokuun 27 p:ään. Oikeuden kesäkuun 5 p:nä julistama päätös sisältää
muun ohessa, että Laurin ja Paavo Ruotsalainen, jotka laillista
estettä esiintuomatta eivät olleet tilaisuuteen saapuneet, "omalla
kustannuksellaan ovat hankittavat oikeuteen". Saman tuomion alaisiksi
joutuivat myöskin 6 muuta syytettyä sekä monta todistajaa.
* * * * *
Jo ennenkuin viimeiset käräjät alkoivat, olivat syytetyt täysin
vakuutetut ei vain ilmiantajainsa, Kalajoen nimismiesten, sekä
syyttäjän vihamielisistä tarkoituksista, vaan myöskin monen
todistajan huonoista vaikuttimista. Tyytymättömät olivat he myöskin
asianomaisten tuomarien menettelytapaan. Kun tuo syytetyille
niin loukkaava todistajain kuulusteleminen jälleen oli alkava,
esitti Laurin omasta sekä Laguksen, Malmbergin ja Durchmanin
puolesta oikeudelle kirjallisesti muutamia, jutun käsittelyä
edellisissä käräjissä koskevia muistutuksia. Valittaen että syyttäjä
"kokonaan unohtaen toiminta-alansa rajat, yhtä hämmästyttävällä
kuin laittomalla rohkeudella oli johtanut syytöksensä asioihin,
jotka eivät ensinkään häntä koskeneet", väittää kirjoitus noiden
"inkvisitooristen, tietämättömyyttä todistavien toimenpiteiden"
tarkoituksena olevan ainoastaan syytettyjen häväiseminen yleisön
silmissä. Suurta tyytymättömyyttä näkyy varsinkin ensimmäisen
tuomarin menettely syytetyissä herättäneen. "Emme ota päättääksemme",
lausuvat he kysymyksessä olevassa kirjoituksessaan, "riippuvatko
pöytäkirjoissa löytyvät virheet siitä, että hovioikeudenauskultantti
Grönbergiltä on puuttunut tahtoa käsittelemään tätä arkaluontoista
juttua miehen tyyneydellä ja maltilla, vai siitäkö laittomasta
menettelystä, että hän, ollen miltei kerrassaan perehtymätön
Suomen kieleen, tulkkina käytti kahta todistajaa." Kirjoituksessa
huomautetaan niinikään, ettei pöytäkirjoissa "varovaisesti kyllä"
tästä asiasta mitään mainita.
Eniten muistutuksia todistajain lausuntoja vastaan teki Laurin.
Ei ole kummallista, että varsinkin Kärjälän juttu oli häntä
syvään loukannut. Huomauttaen todistajain siveellisestä kannasta
ja heidän sivistymättömyydestään, kertoo hän olleensa pakoitetun
ankarasti kohtelemaan Kärjälää, jonka esiintyminen kysymyksessä
olevassa tilaisuudessa selvään osoitti, että hän vasta oli käynyt
"fiskaalien ja nimismiesten suosimissa kokouksissa salakapakoissa".
Muistutuksensa sanotun kohtauksen käsittelystä oikeudessa päättää
Laurin seuraavin sanoin: "Todistajain halu saada minut maailman
silmissä leimatuksi kerettiläiseksi ja hurjaksi haaveilijaksi
on päivän selvä. Samaa mieltä on syyttäjä, jos kohta hän ei
uskalla antautua julkiseen taisteluun jumaluusopillisella
taistelutantereella". Täydellä syyllä huomauttaa Laurin siitäkin,
että oli kehotettu lukkari Rivanderia sekä muita todistajia,
jotka omasta kokemuksestaan eivät tietäneet mitään heränneitten
seuroista, niistä lausumaan "yleisiä mietteitä". Ja paikallaan sekä
asemaa kuvaava on sekin hänen tekemänsä muistutus, että pahaahenkeä
ainoastaan kapakoissa ja maailman ihmisten seuroissa nimitetään
nimellä "fan", jolla sanalla syytettyjen pappien seuroissa käyttämä
nimi perkele on pöytäkirjoissa käännetty.
Paljon sanottavaa oli myöskin Durchmanilla hänen suuhunsa pantujen
vääristettyjen sanojen ja lauseparsien johdosta. Useimmat niistä ovat
sitä laatua, että ainoastaan kuolleeseen saarnakaavaan sukupolvesta
toiseen tottunut, uskonnollisessa suhteessa aivan kehittymätön aika
saattaa semmoisiin muistutuksiin ketään pakoittaa. Mutta Bergin,
Sandmanin ja Sundströmin hankkimat todistajat pysyivät väitteissään,
sillä "niin he olivat kuulleet ja käsittäneet".
Heikoin kohta pappien puolustuksessa on se, joka koskee Frosteruksen
suhdetta hartausseuroihin. Vaikkei ole vähintäkään syytä epäillä
heidän lausuntoansa, jonka mukaan Frosterus ei milloinkaan ollut
kieltänyt heitä seuroja pitämästä, käy todistajain kertomuksista
selväksi, että hän karsain silmin oli seurannut tätä heidän tointaan
seurakunnassa. Sitäpaitsi tiesivät syytetyt tämän aivan hyvin. Näin
ollen tuntuu oudolta, että he antautuivat niin pitkiin selityksiin
tässä kohden, sekä miltei kiittäen puhuivat Frosteruksesta ja hänen
heitä kohtaan osoittamastaan ystävällisyydestä. Vai oliko hänessäkin
loppuaikoina mielenmuutos tapahtunut? Kuolinvuoteellaan -- niin
kertoi eräs todistaja -- oli hän kutsunut Laurinin luoksensa,
kiittänyt häntä hellästi sekä antanut hänelle pienemmän rahasumman
lahjaksi.
Bergin näihin käräjiin haastattamista todistajista puhuivat varsinkin
maanmittari J. J. Garvoli ja Alavieskan ennen mainittu v.t. pappi
Silvius hänelle mieliksi. Edellinen todisti rohkeasti Malmbergin,
Laurinin ja Durchmanin pitämien seurojen vahingollisuudesta, ne kun
muka olivat synnyttäneet paljon eripuraisuutta ja riitoja kansassa,
sekä syytti Lagusta siitä, että hän, "joka on hyvä ja antelias
ihminen, seurusteli semmoisten kanssa, jotka olivat eronneet muista
ihmisistä, ja tuhlasi heille omaisuuttaan". Silvius ei sanonut
omasta kokemuksestaan tietävänsä mitään heränneitten seuroista. Hän
oli kieltäytynyt käymästä näissä tilaisuuksissa, vaikka häntä oli
niihin kutsuttu, "kun tiesi niiden olevan laittomia ja raamatussakin
kiellettyjä". Viimemainitun väitteensä tuki hurskas sielunpaimen
Vapahtajan sanoilla: "Missä kaksi tahi kolme ovat koossa minun
nimessäni, siinä olen minä heidän keskellänsä" sekä "Kun tahdot
rukoilla, niin mene kammioosi ja sulje ovi". Hän piti seuroja
siihenkin nähden vahingollisina, että "kansaa nyt käy vähemmin
kirkossa, kuin ennen".
Vastustajain alituiset tiedustelut vaativat syytettyjäkin kysymyksiä
tekemään. Usein kuultiin oikeuden edessä kiivaitakin väittelyjä. Kun
esim. Berg koetti tyhjäksi tehdä erään todistajan kansan kertomisiin
perustuvan todistuksen, että Kärjälä tuossa ennen mainitussa
tilaisuudessa oli ollut päissään, syntyi hänen ja Laurinin välillä
seuraava sananvaihto:
Laurin: "On kummallista, että syyttäjä tahtoo esiintyä juoppojen
puolustajana, kun hänen virkansa puolesta pitäisi kaikin tavoin
koettaa saada selkoa tästä asiasta, koska todistajan kertomuksen
mukaan paljon puhutaan siitä, että Kärjälä tuossa tilaisuudessa olisi
ollut juovuksissa".
Berg: "Velvollisuuteni on kyllä syyttää rikoksellisia, vaan kun
vasta kuulusteltu todistaja oman todistuksensa mukaan ei itse ole
nähnyt, vaan kuullut muiden tästä puhuvan, ja kun sitäpaitsi useat
todistajat, joita ennen on kuulusteltu, ovat todistaneet, ettei
Kärjälä mainitussa tilaisuudessa ollut päissään, niin en pidä itseäni
velvollisena tästä kannetta nostamaan".
Laurin: "Saan huomauttaa, ettei minulla tämän syyttäjän juoppoja
kohtaan osoittaman armahtavaisuuden johdosta ole mitään
muistuttamista".
Pahasti pitelivät myöskin Roos ja Hårdh eräässä oikeudelle
jättämässään kirjoituksessa syyttäjää ja varsinkin Alceniusta.
Muun ohessa tarkastivat he ankarin sanoin viimemainitun
Lagukselle, Hemmingille y.m. haastetuille antamaa, ennen mainittua
mainetodistusta, varsinkin siinä löytyvää lausetta "he ovat
sulkeutuneet itseensä ja samanmielisten seuraan". "Tämä lause" --
niin kuuluvat heidän sanansa -- "sisältää sen syytöksen, ettei Lagus,
Hemming y.m. yksityisessä elämässään ole valinneet seurapiiriänsä
Alceniuksen maun ja mielen mukaan -- -- --, kun hänessä on huomattu
sisällinen vastenmielisyys nykyaikana vaikuttavaa hartaampaa
kristillisyyttä vastaan, vaikka emme ole aavistaneet, että hänessä
tapaisimme syyttäjän ja vainojen toimeenpanemiseen osallisen. Se
lämmin harrastus, joka Laurinin ja Durchmanin pitämien seurojen
kautta on alkanut levitä pitäjässä, on varmaankin varapastorissa
vaikuttanut taudinkohtauksen, jota jokapäiväisessä elämässä sanotaan
virkakateudeksi, joka tauti kuuluu olevan parantumaton. Vaikka
myöhään huomaamme nyt varsinaisen lähteen, josta mahdollisesti koko
tämä oikeusjuttu on saanut alkunsa". Kirjoitus päättyy seuraavilla
sanoilla: "Tulee päivä, joka on näyttävä, että Jumala tuomitsee
toisin kuin lihalliset ihmiset".
Syytettyjen paraat todistajat olivat A. N. Holmström ja H.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Suomen herännäisyyden historia XIX:llä vuosisadalla II. 1836-1844 - 07