Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 21

Total number of words is 3495
Total number of unique words is 1989
22.2 of words are in the 2000 most common words
30.9 of words are in the 5000 most common words
35.0 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
ympärilleen. Hän oli itsekin lämmennyt, otti lakin päästään ja kuivasi
hikeä kasvoiltaan. Ampuessaan hän oli siinä määrin tuohtunut, että oli
pureskellut mällinsä rikki ja syljeksinyt sen pikku hiutaleina
suustaan. Siitä aiheutunut tyhjyyden tunne oli mitä kiireimmin
poistettava. Hän otti tupakanlehtikäärön taskustaan ja käänteli sitä
käsissään päästäkseen selville, mistä kohtaa olisi mukavin haukata.
Siinä puuhassa hän ei tietysti mitenkään joutanut huomaamaan, kuinka
vihollinen oli ajattanut esille muutamia haupitseja murtaakseen niillä
aukkoja suomalaisten rintamaan. Ensimmäinen niistä jo jyrähti, ja
kirkkaalla taivaalla näkyi kaartuva viiru, jonka suunta oli juuri sitä
kinosta kohti, minkä päällä Rappi seisoi. Eri suunnilta kuului
varoitushuutoja, mutta Rappi oli siinä määrin syventynyt uuden mällin
laatimiseen, ettei hän niitä huomannut. Juuri kun hän työnsi
lehtikäärön takaisin taskuun, pudota tömähti vonkuen kiitävä
haupitsinpanos hänen jalkojensa juureen, kaivautui kinokseen ja
pelmautti ilmoille kokonaisen lumivyöryn. Rappi tunsi putoavansa alas
kaatuen samassa selälleen ja peittyen ryöppyävään lumeen.
Hän makasi muutaman hetken liikkumatta, jäsenissään omituinen
herpaantuneisuus. Ensimmäiseksi alkoivat ajatukset liikkua.
-- Katohan pakanaa, kun pyyhkäisi jalat altani! hän virkkoi itsekseen.
Hän oli varma siitä, että kanuunankuula oli katkaissut hänen jalkansa
polvia myöten. Siksi hän oli pudonnut polven mitan alemmaksi ja
kaatunut.
Mutta olipa ihme, ettei jalkoja sen pahemmin kivistänyt. Verta niistä
kuitenkin mahtoi vuotaa aivan tuhottomasti. Hän koetti varovasti
liikutella jalantynkiään, mutta kivistystä ei vain tuntunut.
Olipa se merkillistä.
-- Se tuo sotamiehen ruumis näkyy tottuvan mihin hyvänsä, arveli hän
itsekseen, -- ja sitä vartenpa ne äksiisit ovatkin.
Hiukan totuttuaan ajatukseen, että hän nyt oli jalaton mies, hänen teki
mieli myöskin silmillään todeta tämä uusi asiaintila. Varovasti hän
kohotti jalantynkiään, kunnes ne muuhun ruumiiseen nähden muodostivat
suoran kulman.
-- No saamari! hän ihmeissään huudahti nähdessään jalat saappaineen
päivineen aivan ennallaan.
Valehtelivatko hänen silmänsä vai oliko tässä noituus matkassa? Hän
tunnusteli käsin polviaan ja pohkeitaan sekä hakkasi saappaita toisiaan
vasten. Ei pienintäkään kipua tuntunut. Hänelle alkoi juuri selvitä,
että hän oli vain polviaan myöten pudonnut kanuunankuulan kaivamaan
käytävään, kun hän samalla kuuli naurunrähäkkää aivan läheltään.
Hän kapsahti seisaalleen muistamatta epäillä sen enempää jalkojansa, ja
näki edessään joukon kasakoita. Nämäpä olivat iloisen naurunrähäkän
päästäneet nähdessään kinoksesta pistävän esiin miehen jalat, jotka
sätkyivät kuin heitä luokseen viittoen. Toveriensa Rappi näki marssivan
jo pyssynkantaman ulkopuolella.
Ensi ällistyksestä toinnuttuaan hän tempasi musketin käteensä ja yritti
loikata toveriensa jälkeen. Mutta siinä samassa ympäröivät hänet
kasakat, jotka nauraa hohottivat hänelle vasten silmiä.
-- Kyllä minä opetan teidät räkättämään! sanoi Rappi ja alkoi huitoa
ympärilleen.
Hän sai pari lievää piikinpistoa ja tehtiin siinä tuokiossa
aseettomaksi. Sitten hän sai marssia rintaman taakse sekä katsoa
päältä, kuinka venäläiset ahdistelivat hänen poistuvia tovereitaan.
-- Saamari sentään! pääsi häneltä jälleen ja harmissaan hän raapi
korvallistaan. -- Oli se sentään sikamaista, että hänen juuri piti
ensimmäisenä joutua vangiksi. Mitähän siitä Lapinlahdellakin
sanottaneen?
Häntä vartioi parrakas kasakka, joka ei ollut mikään koirankuonolainen,
vaan hyväntahtoinen vanha starikka, joka omalla kielellään lohdutteli
vankiaan ja tarjosi hänelle tupakkaa. Iltapuolella lakkasi taistelu,
kun Duncker joukkoineen oli onnellisesti päässyt Toivolaan, jossa hän
yhtyi muuhun prikaatiin. Venäläiset asettuivat suojattomaksi jätettyyn
Kuopioon.
Siellä Rappi huomasi, ettei hän toki ollut ensimmäinen vangiksi
joutunut suomalainen. Niitä oli matkan varrella jälkijoukosta napattu
jo useita kymmeniä, ja illalla heidät teljettiin Kuopiossa erään
kasakkain miehittämän talon saunaan.
Seuraavana aamuna vietiin Rappi kuulusteltavaksi. Muuan esikuntaupseeri
koetti tulkin välityksellä urkkia häneltä kaikenlaisia tietoja
Cronstedtin armeijaosaston miesluvusta, aselajeista ym. Rappi puri
mälliään ja päätti olla mitään puhumatta. Mutta sitten johtui hänen
mieleensä syöttää heille ajankulukseen pajuköyttä, kuten hän myöhemmin
kertoi. Niinpä hän ilmoitti Cronstedtin komennossa hänen tietämänsä
mukaan olevan kaksikymmentätuhatta miestä ja kanuunoita hän oli omin
silmin laskenut sataseitsemän kappaletta, vaikka niitäkin luultavasti
oli, kuten miehiäkin, tosiasiassa toista vertaa enemmän. Upseeri
suuttui hänen jutuistaan, iski nyrkkinsä pöytään ja käski viedä tuon
suurvalehtelijan hiiteen. Niin saatettiin Rappi takaisin saunaan
kohtalotoveriensa luo. Iltahämärissä, juuri kun vangeille jaettiin
hiukan leipää, pantiin kaupungilla toimeen hälytys ja jostakin kuului
ampumisen pauketta. Varmaankin hyökkäsivät suomalaiset takaisin
kaupunkiin ja vangeissa heräsi pikaisen vapautumisen toivo.
Kun leivänjakaja oli poistunut, Rappi tunnusteli ovea ja huomasi sen
ihmeekseen aukeavan. Pihalla ei näkynyt ketään, ainoastaan portilla
seisoi pari kasakkaa selin saunaan. Rappi pujahti ulos ja hiipi
halkovajan suojaan. Vartija palasi saunan luo ja telkesi oven, ennen
kuin Rapin toverit olivat ehtineet rohkaista mielensä ja seurata hänen
esimerkkiään.
Ampuminen kaupungilla taukosi. Venäläisten oma tiedusteluretkeltä
palaava joukko oli ollut syynä hälytykseen. Mutta Rappi oli kuin olikin
päässyt loukusta, vaikka olikin vielä keskellä vihollisen miehittämää
pikku kaupunkia. Takasolia ja ulkohuoneiden kattoja hyväkseen käyttäen
hän loittoni nopeasti vankeuspaikastaan. Pimeän lisäksi puhkesi
iltayöstä sakea lumipyry. Sen turvin hän pääsi kaupungista. Metsä ei
ollut kaukana ja sinne päästyään hän arveli jo olevansa täysin
turvassa.
Aamusella hän sai eräästä torpasta sukset alleen ja illan suussa hän
ilmestyi sotamiestorppansa pihalle Lapinlahdella. Maija ihan kiljasi,
kun hän työntyi pirttiin. Ja oliko se ihme, sillä edellisen illan ja
tämän päivän hän oli kuolleeksi luulemaansa miestä itkenyt. Eilen oli
näet Savon armeija marssinut Lapinlahden läpi ja Maija oli tietysti
monet eväät matkassaan rientänyt heidän levähdyspaikkaansa. Siellä
olivat Paavon komppaniatoverit sitten kertoneet asian. Kallaveden
jäällä oli tapeltu tuimasti ja sinne oli Rappi jäänyt monen muun kelpo
toverinsa kanssa. Monet miehet olivat omin silmin nähneet, kuinka
kanuunankuula oli sattunut Rappiin ja hän ääntä päästämättä oli
kaatunut hangelle.
Niin että oikeinko se nyt todella oli hänen oma Paavonsa tuo pirttiin
ilmestynyt sotamies?
-- Ka, kukahan minä nyt sitten muukaan olisin? arveli Rappi
rauhallisesti, astui peremmäksi ja levitti märät käsineensä
muurinolalle kuivamaan. -- Oikeinpa hikosin hiihtäessäni. Pitääpä
pistää sauna lämpiämään.
No, ei ainakaan tuo mikään kummitus ollut -- mies, joka puri mälliä ja
puhui saunan lämmittämisestä.
-- Mutta miten ihmeessä sinä sitten elossa olet? puhkesi Maija, -- kun
sanoivat oikein kanuunankuulan sinuun käyneen?
-- Ka, eihän se kanuunankuula muuta kuin jalat altani pyyhkäsi.
-- Jalat altasi pyyhkäsi, ja Maija alkoi tarkastella hänen jalkojaan.
-- Mitä katsot? kysyi Rappi vihdoin, -- vai luuletko, että minä
lainajaloilla liikun? Totta kai ainakin nämä saappaat tunnet. Tuossahan
on tuo paikkakin, jonka joulun edellä siihen pistin.
Tultuaan viimeinkin vakuuttuneeksi miehensä ruumiillisesta
olemassaolosta Maija joutui sellaisen riemun valtaan, että oikein
syleilemään rupesi. Ihan oli Rappi mällinsä pudottaa, sillä sellaista
ihmettä heillä ei ollut koskaan ennen tapahtunut.
Oli se löyly, jonka Rappi sinä iltana saunassaan otti saadessaan nyt
viimeinkin kylpeä monen viikon edestä. Lopuksi hän pyyhki tervaa
kasakanpiikin ruvettuneisiin jälkiin. Ja kyllä hänelle ruokakin
maistui, sillä vankeuspäivät olivat olleet miltei yhtämittaista
paastoa.
Seuraavana päivänä hän paahtoi suksensa ja nukkui sitten lähes
kokonaisen vuorokauden. Eipä ollut kiirettä, kyllä hän suksilla pian
saavuttaisi marssivan armeijan. Mutta ei se sentään käynytkään niin
nopeasti. Venäläiset olivat kyllä pitäneet huolen siitä, että Cronstedt
eteni hyvänlaista vauhtia pohjoista kohti. Sitä paitsi täytyi Rapin
käyttää kaikenlaisia mutkittelevia syrjäteitä sekä tehdä väliin
suuriakin kaarroksia välttääkseen vihollisia jotka olivat jo ehtineet
hänen ja prikaatin väliin. Suojailmoilla hän pysähtyi väliin
vuorokausiksi lepäämään tienvarren taloihin, joissa häntä, vihollisen
käsistä pelastunutta omaa sotilasta, hoideltiin kuin parasta vierasta.
Vasta huhtikuun puolivälissä hän eräänä iltana Rantsilassa törmäsi
omiin etuvartijoihin. Saatuaan selville talon, missä hänen oma
komppaniansa majaili, hän sai talon pirttiin työntyessään toverinsa
yhtäläisen ällistyksen valtaan kuin aikaisemmin oman Maijansa. Puheen
sorina taukosi siinä paikassa ja kaikki tuijottivat suu auki Rappiin.
Mutta kun asia oli hiukan selvinnyt, niin sittenkös alkoi sadella
kysymyksiä, ihmettelyjä ja lopuksi tietysti toinen toistaan mehevämpiä
leikinlaskuja, joihin Rappi tavanomaisella hätäilemättömyydellään
vastaili.
Seuraavan päivän kuluessa hänen seikkailunsa tuli leirissä niin
tunnetuksi, että itse Cronstedtkin haetti Rapin puheilleen sekä antoi
hänelle poislähtiessä kokonaisen taalerin tupakkirahoiksi. Mutta pian
saatiin Rantsilan leirissä muuta puheen aihetta. Päämajasta saapui näet
sanantuoja, joka kertoi Siikajoen taistelusta ja vihollisen tappiosta.
Siitäkös ruvettiin hurraamaan, ja uutista juhlittiin monta päivää. Kuin
yhdellä iskulla olivat mielet vapautuneet sen tympeyden vallasta, mihin
yhtämittainen vihollisen edessä juokseminen oli ne painanut. Vihdoinkin
saataisiin tehdä täyskäännös.
Mutta ei kuulunut käskyjä käydä päin vihollista, mihin kaikki olisivat
kuitenkin olleet niin valmiit. Päivä toisensa jälkeen kului, kaikki oli
aivan ennallaan ja mieliin alkoi hiipiä entinen tympeys. Mutta hiukan
toista viikkoa Siikajoen voiton jälkeen syntyi Rantsilan leirissä
elämää ja liikettä. Illan suussa nähtiin joka suunnalta rientävän
sotilasjoukkoja kirkon luo, jonne prikaatin oli käsketty kokoontua. Oli
näet saapunut käsky Adlercreutzilta, että Cronstedtin tuli seuraavana
aamuna varhain hyökätä vihollisen kimppuun Revonlahdella; Adlercreutz
itse kävisi samaan aikaan pienemmällä joukolla pohjoiselta suunnalta
saman vihollisjoukon kimppuun.
Iloisin mielin ja raikuvin lauluin lähdettiin kevätillan hämärässä
marssimaan Paavolaa kohti. Mutta pian taukosivat laulut, kun miehet
saivat hiessä päin rämpiä huonokuntoisia metsäteitä, sillä parhaillaan
vallitsi mitä pahin kelirikko ja lunta oli kuluneena talvena kertynyt
tavallista runsaammin. Eteenpäin kuitenkin mentiin ja koko prikaatia
elähdytti kiihkeä halu käydä päätäpahkaa vihollisen kimppuun niin pian
kuin siihen vain käsiksi päästiin.
-- Katsohan, Paavo, tällä kertaa paremmin eteesi, ettei vihollinen saa
taaskin pyyhkäistyksi jalkoja aitasi, varoitti vieruskumppani Rappia,
heidän siinä pimeän päissä eteenpäin tarpoessaan.
-- Kai tuo yksikin kerta riitti minun kohdalleni, vastasi Rappi
vakaisesti.
Sydänyön aikaan saavuttiin Paavolan kirkolle, jossa levähdettiin tunnin
verran ja haukattiin eväitä. Sitten taas eteenpäin. Matka kävi yhä
vaivalloisemmaksi kuta lähemmäksi päämäärää saavuttiin. Varsinkin
soiden ylittäminen kysyi voimia, kun miehet saivat usein vyötäröitä
myöten huppuroida lumisohjossa. Mutta kukaan ei valittanut uupumustaan,
vaikka hiki valui virtanaan ja jäsenet vapisivat ponnistuksista. Niin
hitaasti kuin matkanteko tapahtuikin, eteenpäin mentiin kuitenkin
lakkaamatta.
-- Tämähän käypi oikein tavallisesta saunomisesta, arveli Rappi, joka
tavantakaa oli työntänyt poskeensa uuden mällin, aivan kuin olisi siitä
saanut uutta voimaa ponnistuksiinsa. Myöhemmän elämänsä varrella olikin
hänellä tapana sanoa, että Revonlahden tappelu kysyi häneltä kokonaista
puoli naulaa tupakkaa.
Päivä alkoi sarastaa, mutta oppaat ilmoittivat Revonlahden kirkolle
olevan vielä melkoisen taipaleen. Sieltäkäsin kuului kanuunan jyrinää
ja etäistä musketinpauketta. Adlercreutz oli siellä pienen joukkonsa
kanssa jo täydessä taistelussa. Uupuneen joukon into kasvoi
kaksinkertaiseksi ja hengähtämättä painallettiin eteenpäin.
Vihdoin kohdattiin vihollisen etuvartio, joka muutamia laukauksia
ammuttuaan lähti kiireesti tiehensä. Seurasi hetken pysähdys ja lyhyt
rukous. Sitten prikaati jakaantui kahdeksi kolonnaksi, joiden tuli
molemmin puolin jokea hyökätä kirkonkylään. Siellä oli ampuminen jo
vaiennut, sillä Adlercreutz oli arvatenkin vetäytynyt takaisin.
Talo talolta hyökättiin tuimassa kuulasateessa eteenpäin. Taistelu ei
ollut monituntinen, mutta sitä kuumempi. Voitto oli perinpohjainen. Ja
sellainen juhlamieli ja voitonhumu vallitsi sinä iltapäivänä
Revonlahden kirkolla, että tuskin Siikajoellakaan oli ollut toista
viikkoa aikaisemmin niin repäisevää.
-- No, terve Rappi, sinä olet hengissä ja liikut omilla tolpillasi niin
kuin ennenkin, huusivat illallispuuhissa olevat tuttavat Rapille, kun
hän heidän nuotiolleen astui.
-- Miksikäs minä nyt toista kertaa olisin antanut jalkoja altani
lakaista, vastasi Rappi.
-- Etkä muutenkaan näytä hikirupea saaneen.
-- En tuon enempää, sanoi Rappi näyttäen kahta pistimen läpeä
univormunsa liepeessä. -- Pappilan pihaan kun hyökättiin, niin muuan
peijakas kohta ensimmäiseksi rei'itti takkini. Mutta minä kun samassa
hotaisin sitä päähän, niin siihen tulikin semmoinen reikä, ettei siitä
miehestä paikkaamallakaan eläjää tule.
-- Sinäpä se taisit siellä pappilan pihassa sitä ryssän kenraaliakin
haavoittaa.
-- Kyllähän minä siellä yhden jos toisenkin reiän tein ihmisen nahkaan,
ties vaikka siinä olisi kenraaliinkin sattunut. Muuten siellä oli
sellainen rytäkkä, etten mokomaa ole ennen unissanikaan kokenut.
Saaliiksi oli monen muun hyvän ohella saatu vihollisen kuormastoakin.
Niinpä saivatkin nyt väsyneet sotilaat syödä itsensä oikein
kylläisiksi. Ja sitten levättiin päiväkaupalla.
-- Niinhän tämä on kuin häissä, kehaisi Rappi.
Itse Klingsporkin suvaitsi saapua Revonlahdelle Cronstedtin osastoa
tarkastamaan. Vapunpäivänä, sakeassa lumipyryssä, vietettiin
kiitosjumalanpalvelus, jolloin miehet sydämen pohjasta veisasivat: "Nyt
Herraa hyvää kiittäkää!"
Saman päivän iltana saapui leiriin viisisataa kannua viinaa, jonka
Oulun porvarit muun hyvän ohella olivat lähettäneet Revonlahden
voittajien kestitykseksi. Ja siitäpä syntyi iloinen vapunvietto,
jolloin jokaiselta leirinuotiolta kaikui kevätiltaan iloinen
laulunhoilotus.
* * * * *
-- Kuorsaavat että maa tärisee, tuumi Rapp astuessaan
kalakantamuksineen savuavalle nuotionjäännökselle, jonka ympärillä
hänen komppaniatovereitaan makasi mikä missäkin asennossa. -- Hei
pojat, nouskaahan jo kontillenne, päiväkin on jo tangon korkeudella.
-- Mikäs ihme nyt Rappiin on mennyt, kun muita herättelee, ärisi yksi
miehistä. -- Itse pahin unikeko koko joukosta!
-- Kävin kalassa, selitti Rappi, -- ja sain tuollaisen kantamuksen.
Nouskaahan perkaamaan niitä, niin saadaan tässä oikein herkullinen
murkina. Silkalla leivällä tässä onkin taas saatu toimeen tulla.
Katsokaahan, miten lihavia ahvenen köriläitä.
Tieto maittavasta aamiaisesta sai miehet kohentautumaan ylös.
Haukotellen ja päätään raaputtaen he siinä istuivat ja näyttivät kovin
haluttomilta kaikkeen. Vähitellen he saivat kuitenkin puheen päästä
kiinni, ja Rapin osoittama tavaton aamuvirkeys antoikin jutulle hyvän
aiheen.
-- Saadaanpas vain nähdä, miten äijän käy, kun noin hoppuilee, arveli
yksi joukosta. -- Pian se taas jalkansa menettää ja joutuu vihollisen
hoteisiin.
Rappi naureskeli ja arveli, ettei hänellä ollut mitään sellaista retkeä
vastaan kuin oli se viimetalvinen. Sai käydä kotona kylpemässä ja
sitten toisten perään hiihdellessään pidettiin häntä joka talossa kuin
pappia.
-- Lihonuthan se ruoja olikin sillä matkalla, arvelivat toiset.
He ryhtyivät perkaamaan ahvenia, jotka Rappi oli pyydystänyt läheisestä
Kyyjärven lahdesta. Aamu oli vielä varhainen ja vain harvoja sotilaita
liikuskeli leirialueella. Suurin osa heistä vietti sääskien takia yönsä
ulkona pienten savuavien nuotioiden ääressä. Ja kyllähän nyt tarkeni,
kesä kun oli vehmaimmillaan.
Täällä Kyyjärven rannoilla, Lintulahden kylässä, he olivat jo hyvän
aikaa saaneet makailla. Vaikka olihan täällä äskettäin käyty kaksi
kuuman puoleista tappeluakin. Saatu hiukan verrytellä jäseniä, kuten
Rappi sanoi. Ensi kerralla vihollinen oli ajanut Fieandtin joukkoa
Lintulahdesta, mutta parin päivän päästä oli paikka otettu takaisin ja
tässä sitä nyt taas oltiin.
Revonlahden taistelun jälkeen ei Cronstedtin prikaati ollutkaan päässyt
samoja jälkiä takaisin kotipuoleen, vaan se oli saanut liittyä
pääarmeijaan. Koko toukokuu oli vietetty miltei yhtämittaisessa
toimettomuudessa, niin että armeija oli jälleen joutunut syvän
kyllääntymisen valtaan. Kesäkuussa oli sitten pari savolaispataljoonaa,
joista toiseen Rappikin kuului, lähetetty majuri Grotenfeltin
komennossa avuksi Fieandtille, joka pienoisen joukon kanssa oli Perhon
tienoilla käynyt partiosotaa. Vahvistusta saatuaan Fieandt oli edennyt
tänne Lintulahteen ja ottanut täällä olevan teiden risteyksen
haltuunsa.
Kalat saatiin peratuksi, miehet pujottelivat ne vartaisiin ja alkoivat
paistaa. Vesi kielellä he odottivat niiden kypsymistä. Mutta juuri kun
heidän piti ryhtyä murkinoimaan, tuli hälytys. Metsästä Karstulan
suunnalta, missä oli suomalaisten etuvartio, alkoi äkkiä kuulua
kiivasta ja nopeasti lähenevää ampumista. Samassa alkoivat
leirialueella rummut päristä ja unisia miehiä juoksenteli talojen
välissä.
-- Katohan sitä viheliäistä Lastohvia, kun ei anna ihmisille
ruokarauhaa, päivitteli Rappi ja sulloi rensseliinsä kuumia ahvenia. --
Ottakaa, miehet, kalat matkaanne, kyllä ne päivän mittaan maistuvat.
He riensivät määrätylle paikalleen. Etuvartio saapui jo kylään ja
tuokiossa taistelun pauhina täytti tienoon. Venäläiset rynnistivät
ylivoimaisina kahdelta eri suunnalta Fieandtin asemia vastaan.
Puolisenkymmentä tuntia taisteltiin mitä sisukkaimmin. Silloin
Fieandtin täytyi antaa joukolleen perääntymiskäsky, koska häntä muuten
uhkasi saarroksiin joutuminen. Mutta hänen joukkonsa oli joutunut jo
hajalleen, joten kaikille ei voitu toimittaa peräytymiskäskyä. Eri
komppaniat ja ruodut saivat niin ollen menetellä oman päänsä mukaan.
Keskellä kuuminta tiimellystä ja sakeata ruudinsavua Rappi huomasi
yhtäkkiä, että hän oli kymmenen toverinsa kanssa joka puolelta
vihollisten ympäröimä. Heille huudettiin antautumiskehotuksia.
-- Kehno teille antautukoon! ärjäsi korpraali, joka oli heidän
johtajanaan.
-- Hurraa, pojat! ja pistimet sojossa he hyökkäsivät sille suunnalle,
missä vihollismuuri näytti ohuimmalta.
He olivat kirjavanaan kuhmuja, sinelmiä ja pieniä verihaavoja
päästessään vihollisten keskeltä erääseen ruispeltoon, josta he
jatkoivat matkaa läheiseen metsään. Joukko vihollisia seurasi
kintereillä ja kuulat viuhuivat ympärillä, kun he porhalsivat
eteenpäin. Kun vainoojista ei enää kuulunut mitään, he vaipuivat
uupuneina sammalmättäille erään eteensä osuneen tien varressa ja
alkoivat tarkastella haavojaan.
-- Uhhuh, olipa siinä löylyä kerrakseen, puuskutti Rappi.
-- Löylyä oli ihan tarpeeksi, mutta vettä puuttui, lisäsi korpraali. --
Janottaa niin vietävästi, että melkein olisin valmis vaihtamaan
taivasosani vesituoppiin.
-- Ja minulla taas on suden nälkä, ilmoitti Rapp, kaivoi rensselistään
kalat ja leivänkannikan sekä alkoi hyvällä halulla murkinoida.
Toiset seurasivat hänen esimerkkiään. Syödessään he neuvottelivat,
mihin heidän tämän jälkeen oli ryhdyttävä. Taistelun pauhina oli jo
laannut, ainoastaan yksinäisiä laukauksia pamahteli enää kylästä päin.
Miten oli siellä käynyt? Siitä täytyi lähteä ottamaan selkoa sekä
pyrkimään omien luokse, joko ne sitten olivat herroina kylässä tai
pakomatkalla pohjoiseen. Mutta ensin täytyi hiukan levätä, sillä
jäsenet tuntuivat kovin raukeilta. Mutta pitkälleen heittäytyessään
heistä jokainen torkahti heti sikeään uneen.
He torkahtivat ja -- havahtuivat suuren kasakkajoukon synnyttämään
töminään. Pako puiden suojaan, jota he unenpöpperössään yrittivät, oli
myöhäistä. Heidät oli jo keksitty, ympäröitiin tuokiossa ja riisuttiin
aseista. He olivat vankeja. Tie, jonka varteen he olivat asettuneet
lepäämään, vei Lintulahdesta Alajärvelle ja Kuortaneelle. Sitä pitkin
oli Kulnev kasakkajoukkonsa kanssa matkalla Vlastovin avuksi ja nämä
olivat yllättäneet Rapin tovereineen.
-- No voi peijakas! päivitteli Rappi ja kynsi hartaasti korvallistaan.
-- Hätäkös sinulla, joka olet jo tällaiseen tottunut, kiusoitteli häntä
muuan aseveikko.
-- Vähät minä muusta, vaan se minua harmittaa, kun ne aamulla nuotiolla
juuri tällaista minulle ennustivat, arveli Rappi. -- Kyllä niillä nyt
iloa riittää, kun tässä jälleen tavataan.
Lintulahti oli menetetty ja vankeja oli otettu enemmänkin kuin heidän
ryhmänsä. Ne kerättiin yhteen ja lähetettiin vahvan saattueen matkassa
Jyväskylään. Siellä heitä säilytettiin parisen viikkoa eikä koko aikana
ilmaantunut tilaisuutta karkaamiseen. Sen jälkeen ratsujoukko lähti
saattamaan heitä Tampereelle. Tällä matkalla Rappi livisti. Se tapahtui
Oriveden ja Kangasalan välillä. Tie kulki eräässä kohdin pitkän jyrkän
mäen harjannetta. Heti vasemmalla oli syvä rotko, jonka rinteessä
kasvoi tiheätä pensaikkoa aivan tien reunaan saakka.
Tuonnepa olisi hyvä loikata, juolahti Rapin mieleen ja siinä samassa
hän pisti toimeksi. Saattajat ratsastivat edellä ja jäljessä, vankien
marssiessa keskellä. Suinpäin Rappi vieri rotkon pohjaan alkaen sitten
juosta minkä koivista lähti. Vartijat eivät voineet hevosillaan seurata
häntä ja kestäisi aikoja, ennen kuin he jalkaisinkaan kykenisivät sen
tekemään. Laukauksia kyllä pamahteli, mutta tiheän pensaston suojassa
oli Rappi niiltä täydessä turvassa. Takaa-ajo oli turhaa, ja kun Rappi
metsän uumeniin tultuaan tiesi olevansa vihollisen saavuttamattomissa,
hän heittäytyi pehmeälle mättäälle selälleen ja nauroi sydämensä
pohjasta.
-- Eipä totta vie olisi luullut sen noin helposti käyvän! Nyt tuli vain
liikkua viisaasti, jos mieli päästä onnellisesti omien luo. Mutta kyllä
se kävisi, sillä onhan kaikkialla rauhallisia syrjäteitä ja
metsäpolkuja ja hän tiesi paikkakunnan asukkaitten joka paikassa
suojaavan ja auttavan häntä eteenpäin.
-- Nyt alkoi taas lihomismatka, hän tuumi hymyillen ja lähti
suunnistamaan pohjoista kohti.
Hän alkoi noudatella Ruoveden ja Virtain kautta Pohjanmaalle johtavaa
tietä pysytellen kuitenkin tarpeellisen välimatkan päässä varsinaisesta
maantiestä. Kun hän seuraavana päivänä läheni Kautun salmea, alkoi
edestäpäin, verrattain läheltä, kuulua ampumista. Hölmistyneenä hän
pysähtyi ja alkoi miettiä, mitä ihmeessä se saattoi merkitä. Eiväthän
suomalaiset mitenkään liene tänne asti ehtineet? Mutta eiväthän
toisaalta venäläiset liene ruvenneet toisiaan ampumaan. Asiasta täytyi
ottaa selvä. Jospa hän siellä hyvinkin kohtaisi aseistettuja
maanmiehiään.
Hän hiipi varovasti lähemmäksi. Ampuminen koveni ja hän luuli
kuulleensa jo suomalaisia komennushuutoja. Alkoi näkyä ruudinsavua ja
jopas hän keksi puiden välissä miehiäkin. Näillä oli suomalaisen
jääkärin korkeat lakit. Rohkeasti hän astui miesten luo ja etsi asetta
yhtyäkseen joukkoon. Ei näkynyt kuitenkaan yhtään kaatunutta, jolta
olisi saanut musketin. Maantie oli lähellä ja siellä seisoi pitkä
kuormasto, jota puolusti joukko venäläisiä. Kun ammuntaa oli vielä
hetkisen kestänyt, suomalaiset syöksyivät käsirysyyn, jolloin jäljellä
olevat venäläiset antautuivat.
-- Hei, mikäs mies se tämä on? huudahti suomalaisjoukon päällikkö,
iloisen näköinen vanttera mies nähdessään Rapin.
Rappi kertoi hänelle tarinansa.
-- No sinähän olet kuin luotu meidän joukkoomme, sanoi päällikkö. --
Kas tuossa sinulle ase.
Rappi sai yhden venäläisiltä otetuista musketeista. Suomalaisia oli
neljäkymmentä Porin jääkäriä sekä lisänä joukko talonpoikia ja entisiä
Viaporin linnoitussotilaita. He olivat äskettäin tulleet kiertoteitse
Pohjanmaalta tänne vihollisen selkäpuolelle ja päällikkönä heillä oli
vääpeli Roth. Eilen he olivat pohjoisempana anastaneet myöskin ison
kuormaston sekä polttaneet erään tärkeän sillan.
Rapilla ei ollut mitään tähän omaperäiseen pikku joukkoon liittymistä
vastaan. Kun lähellä oleva Kautunsalmen yli johtava silta oli
perinpohjin hävitetty, saalis lastattiin veneisiin ja soudettiin
Ruoveden selällä olevaan saareen, jonka Roth oli ottanut
päätukikohdakseen. Nyt seurasi muutamia viikkoja kestävä vilkkaan
toiminnan aika, jolloin tämä pieni, mutta sitä uskaliaampi joukko
saattoi venäläiset armeijaosastot mitä tukalimpaan asemaan. Muonaa oli
miehillä jakaa syrjäisillekin ja väliajoin he makailivat kylläisinä
luoksepääsemättömillä saarillaan. Se oli Rapin mielestä oikeata
herraselämää, jota olisi saanut kestää pitempäänkin. Mutta
valitettavasti Klingspor ei halunnut antaa Rothille apuväkeä, ja
elokuun alkupuolella hänet kutsuttiin joukkoineen kokonaan pois.
Kauhajoella Roth pääsi liittymään omaan rykmenttiinsä. Rappi olisi
halunnut lähteä omaan pataljoonaansa, mutta hänen käskettiin
toistaiseksi jäädä Porin rykmenttiin, missä hänet merkittiin Rothin
komppanian kirjoihin. Samahan se hänelle oli ja kyllä kai hän
tuonnempana pääsisi vielä omien savolaistoveriensa joukkoon.
Kesä kauniine päivineen ja vielä kauniimpine voittoineen alkoi olla
mennyttä. Pitkin linjaa ruvettiin jälleen liikehtimään pohjoista kohti.
Syyskuun puolivälissä saavuttiin Oravaisiin vihollisten ahdistaessa
joka puolelta. Rappi ei tällöin enää ollut Porin rykmentin riveissä.
Vähässäkyrössä hän oli tiehen juuttuneita kanuunarattaita auttaessaan
loukannut jalkansa, jäänyt jälkeen sekä joutunut sitten majuri
Ehrnroothin johtamien Savon jääkärien riveissä ottamaan osaa tuohon
sodan verisimpään taisteluun.
Kun voitontoivein alkanut taistelu muuttuikin tappionomaiseksi,
savolaiset joutuivat pistimin raivaamaan tien vihollisjoukon läpi. Jos
Rappi oli ennenkin ollut löylyssä, nyt hän vasta lämpimänsä sai.
Huohottaen ja puhallellen hän iski puolelle ja toiselle kuin
kuokkamies. Oltiin jo pääsemässä hiukan väljemmälle, kun hän äkkiä sai
iskun päähänsä sekä tunsi samalla kipeän piston olkapäässään. Maailma
musteni hänen silmissään ja hän tuupertui maahan. Taistelun laineet
vierivät hänen ylitseen ja eteenpäin hyökkäävät viholliset tallasivat
häntä jaloillaan.
Sydänyön aikana, säkkipimeässä ja kylmässä, Rappi tuli tuntoihinsa. Hän
makasi kauan alallaan ja koetti selvitellä itselleen, kuka ja missä hän
oli. Yökylmä selvitti vähitellen iskusta huumaantuneen pään ja hän
muisti päivällä käydyn taistelun. Hän tunnusteli päätään. Veressä se
oli, mutta mitään pahempaa haavaa ei siinä tuntunut olevan. Vasenta
olkaa kivisti sen sijaan kovin ja sen puoleinen käsi oli ihan pölkyksi
ajettunut. Entä jalat? Varovasti hän tunnusteli niitäkin ja huomasi ne
toimintakykyisiksi.
-- Hätäkös silloin, kun tolpat kerran kannattavat, hän tuumi ja kömpi
ähkien seisaalleen.
Huutoja ja vaikerruksia kuului pimeyden keskeltä yltympäri. Taempana
näkyi rivi nuotioita, joiden äärellä liikkui tummia haamuja. Kehähän ne
mahtoivat olla?
Hapuillen muskettinsa maasta hän lähti siihen nojaten kulkemaan tulia
kohti. Miltei joka askelella hän kompastui kaatuneisiin ja jalkoja
livetti verisellä maankamaralla.
Lähemmäksi tultuaan hän kuuli nuotioilta venäjänkielistä
puheenpolitusta. Silloin hän kaarsi toisaalle, kulki pimeimpiä
paikkoja, kompasteli ja nousi ja raahautui yhä eteenpäin, kunnes pääsi
metsän kätköön...
* * * * *
Surkeassa tilassa armeija marssi Oravaisten veripäivän jälkeen kohti
pohjoista. Onneksi oli vihollinenkin siksi uupunut, ettei jaksanut
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 22
  • Parts
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 01
    Total number of words is 3417
    Total number of unique words is 1993
    23.0 of words are in the 2000 most common words
    34.3 of words are in the 5000 most common words
    39.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 02
    Total number of words is 3500
    Total number of unique words is 2036
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.8 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 03
    Total number of words is 3503
    Total number of unique words is 2075
    22.8 of words are in the 2000 most common words
    32.0 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 04
    Total number of words is 3295
    Total number of unique words is 2032
    18.9 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    34.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 05
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 1985
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.5 of words are in the 5000 most common words
    34.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 06
    Total number of words is 3474
    Total number of unique words is 2039
    21.8 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 07
    Total number of words is 3454
    Total number of unique words is 2010
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 08
    Total number of words is 3421
    Total number of unique words is 2027
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.5 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 09
    Total number of words is 3399
    Total number of unique words is 1983
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    34.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 10
    Total number of words is 3402
    Total number of unique words is 2073
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 11
    Total number of words is 3427
    Total number of unique words is 2052
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 12
    Total number of words is 3514
    Total number of unique words is 2026
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.8 of words are in the 5000 most common words
    38.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 13
    Total number of words is 3415
    Total number of unique words is 1996
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    35.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 14
    Total number of words is 3436
    Total number of unique words is 2107
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    29.3 of words are in the 5000 most common words
    34.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 15
    Total number of words is 3480
    Total number of unique words is 2124
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    35.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 16
    Total number of words is 3409
    Total number of unique words is 2011
    20.4 of words are in the 2000 most common words
    29.2 of words are in the 5000 most common words
    33.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 17
    Total number of words is 3432
    Total number of unique words is 2002
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    31.0 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 18
    Total number of words is 3455
    Total number of unique words is 1991
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 19
    Total number of words is 3476
    Total number of unique words is 2023
    21.1 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 20
    Total number of words is 3413
    Total number of unique words is 2059
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 21
    Total number of words is 3495
    Total number of unique words is 1989
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    30.9 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 22
    Total number of words is 3523
    Total number of unique words is 2018
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 23
    Total number of words is 3442
    Total number of unique words is 2015
    21.0 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia - 24
    Total number of words is 2215
    Total number of unique words is 1427
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    37.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.