Simson ja Delila: Kolminäytöksinen näytelmä - 4

... Minun sielussani itää suuret, hirmuiset ajatukset...
ADULLA. Ruhtinatar! (Delila ei kuule. Adulla rientää hänen luokseen ja
koskettaa häntä)- Ruhtinatar, ruhtinatar! He tulevat tänne päin.
Mennään!
DELILA (yhä eteensä tuijottaen). Tulkoot!
ADULLA (levottomana). Voi ruhtinatar! Hirmuinen oli se mies, joka tämän
teki. Ja hirmuisen hän oli näköinen. (Äänettömyys. Hämillään.) Mutta --
ruhtinattareni -- yhtä tekisi minun mieleni kuitenkin tietää ... minkä
näköinen mahtoi hän olla silloin, kun hän oli niin väkevä? Sillä vielä
nytkin hän näytti yhtenä hetkenä ihmeelliseltä ... ja hänen hiuksensa
häilähtivät kuin leijonan --
DELILA (kohoutuu äkkiä). Hänen hiuksensa?!
ADULLA (ihmetellen). Niin, hänen hiuksensa...
DELILA (hypähtää ylös ja rientää ovea kohti, mutta pysähtyy, katsellen
neuvottomana ympärilleen. Huomaa vankilan ikkunan, juoksee sen luo ja
siirtää luukun syrjään, katsellen ristikon läpi vankihuoneeseen.
Äkillisen, vapisuttavan riemun valtaamana).
_Hänen hiuksensa ovat kasvaneet_!
(Rientää ikkunan luota kiihottuneena.)
Hänen hiuksensa! Hänen hiuksensa...?
(Tuijottaa eteensä, käy askeleen sinne, toisen tänne.)
ADULLA. He tulevat, ruhtinatar! Ovat jo tuossa!
(Tieltä kuuluu ääniä.)
DELILA (syvän kuohunnan vallassa). No -- he -- tulkoot!
(Rientää päättävästi tielle, pakottaa itsensä tyyneksi
ja välinpitämättömäksi.)
(_Joukko hovipalvelijoita_ tulee.)
ENSIMÄINEN HOVILAINEN. Ah! (Pysähtyvät, kumartavat). Kiireesti olemme
sinua etsineet, jalo ruhtinatar -- puistosta, huvimajasta,
taatelitarhasta. Näin käski ruhtinas meidän herramme ilmottaa. Egyptin
kuninkaan sanansaattajat ovat astuneet minun eteeni tärkeässä asiassa,
pyytäen puhua herransa puolesta pari sanaa Askalonin jalon Delila
ruhtinattaren kanssa!
ADULLA (katselee riemuisin, merkitsevin silmäyksin Delilaa).
DELILA. Näin ilmottakaa ruhtinaalle minun enolleni: olen käyskennellyt
Askalonin teitä ja polkuja etsien iltatuulen vilvotusta. Pikemmin kuin
lintu lentää olen minä täyttävä jalon enoni toivomuksen!
(Hovilaiset poistuvat. -- Delila tuijottaa syvissä
mietteissä eteensä.)
ADULLA. Egyptiin, Egyptiin, ruhtinattareni!


KOLMAS NÄYTÖS.

Astarten temppeli: pylväsrakennus, jonka katon tukipisteenä on kaksi
keskellä seisovaa pääpylvästä. Katossa laaja, matalalla aidakkeella
ympäröity aukko, josta katolla olevat näkevät temppeliin. Pääpylväistä
hiukan vasemmalla on uhrialttari, oikealla jumalattaren suuri
kuvapatsas, esittäen Astartea pantterin selässä. Etualan oikealla
sivulla on pappien kammio, sen vieressä laulajien ja soittajien koroke
sekä pappien istuimet; vasemmalla hovin kammio, hovilaisten ja ylhäisten
paikat ynnä ruhtinaan ja hänen seuralaistensa istuimet; keskiosa
tanssijattaria varten. Perällä kaksi ripulla verhottua ovea, jotka
johtavat temppelityttöjen osastoon.
Temppelijuhlan alku. Taka-alalla näkyy muutamia filistealaisia, yhä
uusia tulee sekä oikealta että vasemmalta.
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (pysähtyy tovereinensa patsaan eteen,
kumartaa). Suuri on Askalonin Astarte!
TOINEN FILISTEALAINEN (kumartaa). Ei ole sinun vertaistasi!
KOLMAS FILISTEALAINEN. Jättiläisen, johonka ei keihäs eikä miekka
pystynyt, vangitsit sinä hiussuortuvalla. Ole ylistetty ja kiitetty!
(Kääntyvät vasemmalle päin.)
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (hilpeästi). Sanonpa teille yhden asian: ellei
nyt Gazan ja Asdodin miesten sydämet pakahdu kateudesta, niin ei
koskaan! Siksi mahtavia ovat he olleet Dagonistansa.
KOLMAS FILISTEALAINEN. Sitäkös se olikin veikkoset, kun en minä tänä
aamuna nähnyt ainoatakaan Gazan tai Asdodin miestä kaupungin portissa?
NELJÄS FILISTEALAINEN. Totisesti, en minäkään! Ja paljon oli väkeä
tullut juhlille loitompaakin.
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN. Sitä, sitä se merkitsee. Ja nämä meidän omat
dagonilaisemme --
(Perältä kuuluu heleä, vallaton nauru; toinen ripuista häilähtää
ja sisään juoksee kaksi temppelityttöä, kummankin kintereillä
nuorukainen.)
KANSA. Kas, kas! Haha!
(Toinen nuorukainen on tavottanut neitosensa ja hyväilee
häntä erään pylvään luona.)
KANSA. Hah hah hah! Hehehehe!
JOKU. Tulinen on Astarte tänään, hah hah hah!
TOINEN NUORUKAINEN. Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. On jo kansaa!
NUORUKAINEN. Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. Hellitä -- --
VIIDES FILISTEALAINEN (lähellä alttaria tovereilleen). Oli tämä
merkillinen juttu!
KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
VIIDES FILISTEALAINEN. No että _nainen_ noin yhtäkkiä pyörähti Filistean
pää jumalaksi!
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä merkillisempi oli se toinen!
KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. No että keritsimet ovat parempi ase kuin
miekka ja keihäs, hah hah!
MUUT. Hahhahhahhah!
NUORUKAINEN (perällä). Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. Sotket pukuni...
NUORUKAINEN. Ei ole jumalattarella pukua ensinkään!
KANSA. Hah hah hah!
TEMPPELITYTTÖ. Päästä! -- Ah!
(Juoksee pois.)
KANSA. Hahahaha hah hah!
VIIDES FILISTEALAINEN (keskipylväitten luona oikealla). Oli tämä onnen
potkaisu, ystävät! Ei koskaan ole Filistea ollut näin mahtava!
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Ja yhä mahtavammaksi paisuu! (Viekkaasti
nauraen). Ne ovat äveriäitä, nuo Israelin risaviitat, kun pääsee heidän
pesiään penkomaan, ha ha ha!
TOISET. Ha ha ha ha!
KUUDES FILISTEALAINEN. Katsokaa -- muukalaisia!
TOISET (kääntyen).
VIIDES FILISTEALAINEN. Egyptin kosijain laivaväkeä, kyllä tunnen!
USEAT. Oo! Oo!
VIIDES FILISTEALAINEN. Ettekö ole satamassa käyneet? Ah, sitä Egyptin
laivaa! Kullatut mastojen huiput, purppuraiset purjeet --
KUUDES FILISTEALAINEN. Oo-ho!
KAHDEKSAS FILISTEALAINEN (tulee luo). Entäs lähtö? Tapahtuuko se vielä
tänään, niinkuin kerrotaan?
VIIDES FILISTEALAINEN (mahtavasti). Temppelistä suoraan astuu Delila
laivaan! Minä tiedän.
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Mutta nyt saatte kaikkein ihmeellisimmän
kuulla!
TOISET. No?
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä eilen saapui Babylonian ja Elamin
kuningasten kosijat -- niin kertoi minulle eräs hovin palvelija.
USEAT. Oho! Jopas!
KAHDEKSAS FILISTEALAINEN. Ja saivat pitkän nenän, hah hah!
MIEHET. Hah hah hah hah!
VIIDES FILISTEALAINEN. Vahinko totisesti Filistealle, ettei hän voi
mennä yhtaikaa edes kolmen kuninkaan puolisoksi, hah hah hah!
VASEMMALTA. Soittajat! Tietä soittajille!
(Soittajat tulevat pappien kammiosta ja asettuvat paikoilleen.)
KUUDES FILISTEALAINEN. Nyt se sitten pian alkaa. -- Pidetäänpäs, miehet,
paikkamme: tästä on hyvä näky!
YHDEKSÄS FILISTEALAINEN (vasemmalla, salaperäisesti seuralaisilleen).
Kuulkaas nyt, kun kerron! Kolmea valtaistuinta on hänen sandaalinsa
polkeva -- niin ovat papit viime yönä tähdistä nähneet.
USEAT. Älä! Älä!
YHDEKSÄS FILISTEALAINEN. Kolmea valtaistuinta. -- Selittäkää!
KYMMENES FILISTEALAINEN. Kuka taitaa jumalien salaisuuksia selittää!
YHDESTOISTA FILISTEALAINEN (innostuneesti). Suuria, suuria tämä
Filistealle tietää!
YMPÄRILLÄ OLEVAT. Suuria! Suuria!
JOKU (oikealla). Laulajat, laulajat!
(Laulajain parvi tulee ja asettuu paikoilleen.)
TOINEN. Onpa niitä!
KOLMAS. No, onpa juhlakin _kahden_ jumalattaren!
NELJÄS. Mainiota, mainiota! -- Kuulitteko. kahden jumalattaren!
KAHDESTOISTA FILISTEALAINEN (kattoaukon luona, ylös osottaen). Katsokaa,
katsokaa! Sielläkin on tänään väkeä.
KATTOAUKOSTA (jonka aidakkeen ympärillä näkyy paljon kansaa). Täällä
sitä, veikkoset, onkin!
KOLMASTOISTA FILISTEALAINEN (käsiään levittäen). Tuleepa tästä
kauhistavan suurenmoinen juhla!
AUKOSTA (riemuisa joukkohuuto). Suuri on Askalonin Astarte!
JOKU (oven luona vasemmalla). Hovilaiset tulevat!
USEAT. Hiljaa, hiljaa! Hovilaiset tulevat.
(Huomio on kiintynyt muutamiin pappeihin, jotka liikkuvat
etualalla, tarkastaen laulajien ja soittajien joukkoa ja
asettuen sitten paikoilleen. Eräs pappi kahden temppelipojan
seuraamana lähenee ruhtinaallisten istuimia. Papin viittauksesta
tarttuvat pojat muita korkeampaan, kahdella porrasaskelmalla
varustettuun kullattuun istuimeen ja kantavat sen keskipylvästen
ja alttarin välille vasemmalle.)
JOKU (merkitsevästi). Suuria, suuria tämä merkitsee!
USEAT. Suuria! Suuria!
(Hälinä hiljenee -- hovilaisia, sotapäälliköitä ja vallasnaisia
tulee. He kumartavat jumalattarelle ja käyvät hiljaa puhellen
paikoilleen etualan vasemmalle. Pari pappia kulkee edestakaisin
katsastaen.)
ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Istukaa, päämies!
TOINEN VALLASNAINEN. Istukaa, sankarit! Täällä ovat paikkanne.
SODANPÄÄMIES (hymyillen). Emme tänään.
ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Miksi ette...?
SODANPÄÄMIES (kumartaen). Astarte on Dagonin voittanut, nainen miehen --
Istukaa!
TOINEN VALLASNAINEN. Ah, te mielistelijät!
(Istuutuvat nauraen ja leikkiä laskien.)
(Vasemman oven luona eräs hovipalvelija antaa kädellään merkin:
soittajat puhaltavat toitotuksen. Kansan keskuudessa syntyy
vilkas jännitys. -- Ruhtinas tulee, hiljaa seuralaistensa
kanssa puhellen.)
EGYPTIN LÄHETTILÄS (pysähtyy jumalattaren kuvaa katsellen). Ihana on
teidän Astartenne! En löydä minä Egyptistä muuta, jota voisin häneen
verrata, kuin Isiksen.
RUHTINAS (Käyvät eteenpäin). Olen kuullut. Olen kuvankin nähnyt.
TOINEN EGYFTIN LÄHETTILÄS. Jalo ruhtinas: on toinen vielä enemmän hänen
kaltaisensa! Sama katse, sama hymy, ainoastaan hän seisoo ja nojaa
kättänsä leijonan päähän -- Neito hunnullinen Sais'in temppelissä.
ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. Totta, totta!
RUHTINAS. Siis kaksi. Rikas, rikas on Egypti! -- Istukaa, jalot
vieraani!
BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Ja kuitenkin, ruhtinaani, nämä »Mustan maan»
miehet riistävät täältä itselleen vielä kolmannen! Vääryys Babylonialle,
jalo ruhtinas!
RUHTINAS (hymyillen). Minkä sille mahdamme, Babylonian ja Elamin jalot!
Niilillä oli herkät korvat --
(Toinen tulotoitotus. Kansan keskuudessa syntyy tavaton liike,
kaikki istujat nousevat, riemuitsevat huudot. Delila! Delila!
tervehtivät sekä temppelistä että katolta.)
DELILA (tulee vasemmalta muutamilla helmillä somistetussa hentoisessa
puvussa. Rintoja ja selkää verhoaa riippuvaksi koristeeksi solmitut
Simsonin hiukset. Hän on kalpea, mutta häikäisevän lumoava. Hän pysähtyy
silmänräpäyksen verran oven luona kuin empien, lähtee sitten nopein,
levottomin askelin keskitemppeliä kohti, mutta tyyntyy heti. Joku
kansanjuokosta huudahtaa. »Katsokaa, hänellä on Simsonin hiukset
kaulallansa!» Kansa puhkeaa äänekkääseen ihastukseen, uteliaaseen
tunkeilemiseen ja kättentaputuksiin. Delila katsahtaa omituisesti
hymyillen kansanjoukkoon, joka siitä ihastuu yhä enemmän. Hän saapuu
keskitemppeliin, aikoen kääntyä ruhtinaallisten istuimia kohti oikealle,
jolloin eräs pappi osottaa hänelle erillään seisovaa kullattua istuinta.
Delila punehtuu, kansan puhjetessa uusiin suosionosotuksiin, nousee
nopeasti istuimelle, katsahtaa jännittyneenä temppeliä, tyyntyy,
istuutuu, hymyilee kansalle ympärillään, hymyilee katolla oleville,
kansan osottaessa yhä valtavammin ihastustaan).
BABYLONIAN LÄHETTILÄS (ruhtinaalle). Totisesti, jumalatar on teidän
sankarittarenne!
RUHTINAS (nyökäyttää hymyillen).
ERÄS PAPPI. Saammeko alottaa, minun ruhtinaallinen armoni?
RUHTINAS (osottaa kunnioittavasti Delilaa).
DELILA (viittaa nopeasti myönnyttäen.)
(Alkaa vieno soitto, jonka aikana kaksi miltei alastonta
poikasta ja kaksi tyttöstä tulee pappien kammiosta, kukkia
ja hedelmiä koreissa päänsä päällä. He astuvat verkalleen
jumalattaren eteen, somistavat hänen rintansa ja sylinsä
kukkakiehkuroilla ja täyttävät oikeassa kädessä olevan
maljan hedelmillä. Sen jälkeen poistuvat, jolloin laulajat
ja soittajat alottavat Astarten hymnin.)
Hymni Astartelle.
Astarte, ikivaltias maan!
Sun kunniaasi ilmat soivat,
meri pauhaa, tuulet huminoivat,
helkkyy symbaali ja harpun kieli.
Astarte, ikivaltias rakkauden!
Kun katsot: vesi kuohuu, mantu sykkii,
kun sa kosket: kukka värjyy, rinta tykkii,
tähkä, rypäl', ihmislapsi eloon syttyy.
Astarte, ikivaltias maan!
Sun kunniaasi ilmat soivat,
meri pauhaa, tuulet huminoivat,
helkkyy symbaali ja harpun kieli.
(Sen jälkeen jatkuu hiljaista soittoa, jonka aikana Ylipappi neljän
papin ja kolmen temppelipojan seuraamana tulee pappien kammiosta ja käy
alttarin luo. Yksi pojista sytyttää uhritulen, soitto taukoo.)
YLIPAPPI (jumalattareen kääntyen). Astarte, sinun kunniasi päivä on
tullut! Korvesta ilmestyi Israelin Jahve, ja jyrisi vuorillansa. Sinun
kansasi seisoi hämmästyneenä. Herposi myös Dagonin käsivarsi. Silloin
nousit sinä Askalonista, ja sotajoukot vapisivat. Sinä hymyilit
huulillasi, ja sankarit sortuivat tomuun. Rotkoihin on Jahve syösty,
Filistea Kaanaan valtiaana! Ole ylistetty ja kiitetty!
(Ottaa, hiljaisen soiton säestäessä, temppelipoikien kädestä
ruokauhri- ja juomauhrimaljat, kaataen uhrin tuleen.)
Ole ylistetty ja kiitetty!
KANSA. Ylistetty ja kiitetty! Ylistetty ja kiitetty!
YLIPAPPI (innostukseen kiihtyen). Ihmeelliset ovat sinun tiesi! Miehen
valitsee Dagon sankariksi, sotamiehen Kemos ja Milkom. Keihäin ja jousin
muut sotivat, ratsuin ja rautaisin vaunuin. Sinä, ihmeellinen, kosketit
hentoiseen käsivarteen, ja leikiten kieritteli Delila hiussuortuvata
sormillansa. Eikä ole senkaltaista sortumusta nähty hamasta maailman
alusta!
(Kansa puhkeaa innostuneeseen hyminään.)
(Kääntyy Delilaan.)
Haikea on tämä hetki, kauas lähtee sankarittaremme. Satamassa häntä
haaksi odottaa, purppurainen istuin Niilin rannalla. Ole ylistetty! Ole
onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
(Uhraa Delilan onneksi.)
Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
KANSA (hovilaiset, papit riemuiten, valtavan soiton pauhatessa).
Onnellinen, onnellinen! Filistean ylpeys! Filistean ilo!
(Ylipappi seuralaisineen poistuu alttarin luota, kumartaen
Delilalle, kansan osottaessa yhä suosiotaan.)
ELAMIN LÄHETTILÄS. Totta puhui Babylonin lähettiläs: jumalattaren vievät
nuo Niilin miehet mennessään!
RUHTINAS. Kiitän sinua, Elamin jalo! Ja itsekin huokaan: köyhempi on
Filistea tämän jälkeen.
YLIPAPPI. Sallitko, ruhtinaani, tanssijattarien käydä esiin?
DELILA (joka on koko uhrin ajaa odottanut jännittyneenä, nousee
istuimellaan). Ruhtinas, minun enoni!
RUHTINAS. Puhu, jalo veljenitytär!
DELILA. Suuren kunnian on Filistea minulle tänä päivänä osottanut. Mutta
vielä pyytäisin minä sinulta, enoni, yhtä suosionosotusta lisää!
KANSA (jännittyneenä). Ah!
RUHTINAS (kättänsä kohottaen). Mitä ikänäsi pyydät, sen olen minä
täyttävä!
DELILA. Kiitän sinua, jalo enoni! -- En pyydä minä muuta, ainoastaan.
salli _Simson_ tänä hetkenä tuoda keskellemme -- koko Filistean
nähtäväksi ja pilkattavaksi!
KANSA (hämmästyneen ihastuneena). Mitä? Ah! Simson! Simson!
RUHTINAS (riemuisasti). Kansa on vastannut minun puolestani, jalo
veljenitytär! -- Tuokaa vanki nopeasti!
KANSAN (jännitys puhkeaa kiihkeään liikehtimiseen ja riemuisiin,
kostonhaluisiin huutoihin). Simson! Simson! Saamme Simsonin nähdä!
YLIPAPPI (Delilalle, joka on istuutunut ja katselee omituinen hymy
huulillaan riemuitsevaa kansaa). Suuren teon teit, ruhtinattareni! --
Saammeko alottaa tanssin odotellessamme?
DELILA (viittaa kiirehtivästi).
KANSA. Tanssijattaret! Tanssijattaret! Tietä tanssijattarille!
(Ylipapin viittauksesta alkaa vilkas, marssitahtinen soitto,
peräverhot avautuvat ja esiin rientää tanssijattarien parvi,
asettuen etualan keskustaan.)
RATSU- JA VAUNUTANSSI:
Kuoro.
Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
Filistean ratsut, rautaiset vaunut!
Israel karkaa, pakohon karkaa!
Niinkuin lampaat vuorille karkaa!
Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
(Sitä seuraa tanssi: nelistävien ratsujen ja kiitävien vaunujen ryntäys
-- taistelu -- vihollisen takaa-ajo -- kunniakulku.)
(Tanssi herättää pitkällisiä suosionosotuksia.)
(Sen jälkeen taas soittoa ja kuorolaulua, jonka kestäessä tanssijattaret
käyvät Delilan eteen ja osottavat hänelle kunnioitustaan.)
Kuoro.
Enemmän kuin ratsut, rautaiset vaunut,
yksi on Filistean tytär niin jalo!
Delila, Delila, Delila, Delila!
Filistean ylpeys, valo!
(Loppusäkeitä kerrattaessa yhtyy kansa riemuhuudoin ja tömistyksin
kunnianosotukseen, joka kasvaa kiihkeäksi pauhuksi huomattaessa että
_Simson_ on tuotu temppeliin. Tanssijattaret poistuvat, kansa
hiljenee.)
DELILA (joka on koko tanssin ajan vartioitsevin katsein odottanut
Simsonin tuloa ja sen tapahduttua noussut seisoalleen, katsoo pitkän
hetken syvän liikutuksen valtaamana, kansan odottaessa henkeään
pidättäen, käskevästi). Tuokaa vanki tänne!
EGYPTIN LÄHETTILÄS. Kumman näköinen mies!
BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Kuin Armenia-vuorten haltija!
SIMSON (kulkee vankien Päämiehen ohjaamana pitkin, raskain askelin
kansan keskitse, kahleiden kalahdellessa. Kansa tungeksii uteliaana
sekä alhaalla että katolla).
DELILA (seisoo entisellään, katsellen kiinteästi vankia, joka on
saapunut hänen kohdalleen). Pylväitten väliin! -- Sitokaa! -- Lujasti!
(Kansa puhkeaa riemuiseen hälinään, joka yhä kasvaa kahlevitjoja
kierrettäessä pylväiden ympäri.)
DELILA (yhä Simsonia tarkaten). Tuokaa harppu soittajilta!
KANSA. Mitä? Harppu!
DELILA (hilpeästi). Danin sankari on kuuluisa harpunsoittaja. Käskekää
hänen soittaa! Astarten kunniaksi!
KANSA (hurjaan riemuun yltyen). Soita! Soita, Simson! Astarten
kunniaksi! Delilan kunniaksi!
(Harppu ojennetaan Simsonille, mutta hän seisoo liikkumatta.)
YLIPAPPI. Soita, Danin sankari!
KANSA. Soita! Soita! (Kiihtyen). Hän niskottelee!
DELILA. Asettakaa harppu hänen käteensä!
KANSA. Ota harppu! Soita!
(Harppu pannaan väkisin Simsonin käteen.)
YLIPAPPI. Soita, Simson!
KANSA (uhaten). Soita! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi! Soita!
SIMSON (ylenkatseellinen hymy kasvoillaan pudottaa harpun lattiaan).
KANSA (raivostuneena). Hän särki harpun! Tappakaa! Surmatkaa se koira!
Astarten nimessä! Dagonin nimessä!
ERÄS SOTILAS. Tietä! Minä sen olen tekevä!
TOINEN SOTILAS. Yhdellä iskulla halkaisen hänen kallonsa!
KANSA. Kuolema! Surma pilkkaajalle!
DELILA (katsellen sotilaita ivallinen hymy huulillaan). Hillitkää
itsenne, Filistean miehet! (Melu hiljenee). Pilkattavaksi olen minä
hänet tänne pyytänyt, en surmattavaksi.
RUHTINAS. Hyvin puhuttu, Delila! -- Istukaa, jalot vieraani! Kansa on
kiivas. Istukaa!
DELILA (kiihtyen, ylipapille). Antakaa juhlan jatkua!
YLIPAPPI (käy Simsonin eteen). Sinä et tahdo soittaa Astarten kunniaksi.
Hyvä! Me tahdomme soittaa sinun kunniaksesi! Ja laulaa sankarilaulun,
joka on sinun sydäntäsi ilahuttava!
(Antaa merkin soittajille. Tanssijattaret tulevat, kansan
tehdessä iloisesti hälisten heille tietä.)
SUORTUVA-TANSSI:
Kuoro.
Hiussuortuva! Hiussuortuva!
Danin sankari suortuja kasvatti:
äitinsä naurahti kerran.
Danin sankari suortuja ravisti:
katso, Filistea, herraas!
(Kansa ihastuneena.)
Hiussuortuva, Hiussuortuva!
Danin sankari polvelle nukahti,
Delilan polvelle kerran.
Vaskinen keritsin suortuja hyväili:
katso, Filistea, herraas!
(Kansa pilkaten ja osotellen: Hahhahhah! Katso, katso Filistea
herraasi.)
(Tanssijattaret ovat alottaneet tanssin, joka kuvaa suortuvain
voitelemista, sukimista, ylpeyttä suurista suortuvista, uneen
uuvuttamista ja suortuvain katkaisemista. Se saa katsojat kiihkeään
ihastukseen, suosionhuutoihin ja tömistyksiin, mikä tanssijattarien
poistuttua yltyy hurjaksi pilkaksi Simsonia kohtaan.)
DELILA (kiihottaen). Pilkatkaa, pilkatkaa häntä!
KANSA (yltyen, tömistellen, osotellen suortuvain leikkaamista ja
kumarrellen). Keritsinsankari! Suortuvasankari! Hahahahahaa!
(Ylipapin käskystä alottaa kuoro uudelleen pilkkalaulun
loppuosan, johon koko kansa riemuiten yhtyy.)
Danin sankari polvelle nukahti,
Delilan polvelle kerran.
Vaskinen keritsin suortuja hyväili:
katso, Filistea, herraas!
DELILA (kiihtymyksestä kalpeana). Sinä olet levollinen, Simson,
ihmeteltävän levollinen!
KANSA. Hiljaa! Kuulkaa, kuinka Delila häntä pilkkaa!
DELILA (Simsonin puoleen kurottuneena, kuin hänen sieluunsa valaen).
Minä kyllä tiedän mitä sinun sielussasi liikkuu. Näin ajattelet sinä
tänä hetkenä: tässä seison minä Simson, jonka edessä Kaanaa vapisi,
sokeana ja häväistynä. (Yhä kiihkeämmin). Ah, jospa minä saisin
silmänräpäykseksi minun entisen voimani takaisin! Tämän temppelin, nämä
ruhtinaat, tämän pilkasta juopuneen kansan, tämän hymyilevän
jumalattaren, hänen kavalat pappinsa ja alastomat tanssijattarensa,
tämän pettäjä-naisen Delilan, johonka minun elämäni särkyi -- kaikki
nämä syöksisin minä raunioläjäksi ja huutaisin: minun sieluni kuolkoon
filistealaisten kanssa!
(Jää jännittyneenä odottamaan.)
KANSA (riemusta villinä sekä alhaalla että katolla). Niin, Simson! Tartu
pylväisiin, hahhahhah! -- Hei, Simson! Kaada temppeli, niin pääsemme
nopeammin alas! Hahahahahahaha!
SIMSON (jonka levollisuuden Delilan sanat ovat horjuttaneet, liikahtaa
niin että kahleet kalahtavat.)
KANSA. Kas, jalopeura ravistelee! Hahahaha! Kas, kas, hah hah hah!
VANKIEN PÄÄMIES. Kyllä pysyy, hahaha!
KANSA. Oikein, Simson! Päästä voimasi valloilleen! Hahahahaha!
Hahhahhah!
DELILA (hurjan riemuisena). Antakaa juhlan jatkua! Laulua! Soittoa!
Tanssia!
KANSA. Laulua! Soittoa! Tanssia!
YLIPAPPI. Heti, ruhtinattareni! (Soittajille). Vihittyjen tanssi!
KANSA (hurmautuneena). Vihittyjen tanssi! Vihittyjen tanssi! Tietä
neitosille!
(Soittajat alottavat soiton, parvi nuoria, kevyesti
puettuja neitosia liitää sisään.)
YLIPAPPI (keskeyttää soiton). Katso, Simson! Tässä näet sinä Astarten
ihmeen, hänen valitun sotajoukkonsa. Väristen odottaa se vihkimystänsä,
ja huomenna lähtee se Mizpan temppeliin, sinun maatasi ja kansaasi
vallottamaan. Katso tätä ihanaa sotajoukkoa -- ah, sinähän et voi nähdä,
Simson...
KANSA. Hah hah hah hah! Hahahahaha!
DELILA (luo ylipappiin omituisen, terävän katseen).
YLIPAPPI (yhä pilkallisemmin). Se oli totisesti vahinko, Simson, ettet
sinä voi nähdä. Kuule sitten! Notkea kuin vesi on tämä joukko, mutta
peljättävämpi kuin kaikki peitset! Kuule! Parvi parven perään on heitä
lähtevä tästä temppelistä Israelin rinteitä kohti. Kuin heinäsirkat
leviävät ne sinun Jahvesi temppeleihin, kuin tulenliekki vallottavat ne
sinun kansasi! Mitä ei miekka voinut, sen tekee hymy; mitä ei peitsi
kaatanut, sen notkistaa tanssiva jalka; mitä eivät sotavaunut sortaneet,
sen lannistaa notkea vartalo; mitä ei tuli kuluttanut, sen polttaa
Astarten ikuinen liekki!
(Antaa merkin soittajille.)
VIHITTYJEN TANSSI:
Kuoro.
Jo kuuluu Astarten kutsu,
käy, neitonen, käy!
Käy ihmeitten portista sisään!
Käy riemujen portista sisään!
Käy, huntusi riisu,
Jo aukee Astarten syli!
(Sitä seuraa vihittyjen tanssi, jonka sävel kiihtyy kiihtymistään loppua
kohti ja jonka kestäessä neitoset riisuvat hunnuntapaiset verhonsa,
kiihottaen tanssinsa hulluuttavaan aistihuumaukseen, joka saa katsojat
myrskyiseen hurmaukseen.)
BABYLONIAN LÄHETTILÄS (haltioissaan). Suuri on Filistean Astarte!
EGYPTIN LÄHETTILÄS. Ei ole hänen vertaistansa maan päällä!
KANSA (huumautuneena). Tanssia! Tanssia! Vihittyjen tanssia!
(Neitoset asettuvat paikoilleen, soittajat kohottavat soittimensa.)
KANSA. Tanssia! Tanssia! Tanssia! (villinä).
DELILA (on noussut kuolonkalpeana. Oudolla äänellä.) Jo riittää! --
Tahdon lähteä!
KANSA (hämmentyneenä). Mitä? Hiljaa! Hiljaa! Delila puhuu!
DELILA. Tahdon lähteä! (Simsoniin kääntyen). Simson! _Sinä lähdet minun
kanssani_!
KANSA. Mitä! Mitä hän sanoi? Hiljaa, hiljaa!
SIMSON (kuin vuoren onkalosta). En!
DELILA. Sinä _lähdet_!... Sinä olet minun ... ja minä olen sinun...
(Kaameasti.) Astarte! Nyt käy tuomio sinun ylitsesi, ja sinun _pappiesi_
ylitse!
YLIPAPPI (kiivaasti). Delila! Minä --
DELILA (vaientaa hänet jääkylmällä katseella. Läpitunkevasti.) Simson!
Sinä seisot kahden pylvään välissä, joihin temppeli nojautuu! -- _Sinun
hiuksesi ovat kasvaneet, Simson_!
KANSA (jähmettyneenä). Ah!
SIMSON (tarttuu kuin havahtuen hiuksiinsa ja hänet valtaa äkillinen
vavistus. Kohottaa ihmettelevät kasvonsa Delilaa kohti.) Delila?!
DELILA. _Sinun hiuksesi ovat kasvaneet, Simson_!
SIMSONIN (kasvoilla näkyy silmänräpäyksellinen kirkastus, hän astuu
äkkiä askeleen taapäin ja katkaisee yhdellä tempaisulla kahleensa --
tarttuu molemmin käsin pylväisiin -- nojaa -- pylväät huojahtavat
jatkoksistaan -- katto rasahtaa -- joku käsi nousee -- joku tukehtunut
huudahdus siellä täällä --)
DELILA (kohottaa riemullisesti kätensä). _Minun sieluni kuolkoon sinun
sielusi kanssa ja kaikkien näiden sielujen kanssa_!
(-- Kauhunhuuto -- räjähdys -- kaikki hautautuu raunioihin.)