Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 9

kädessään, kun ne sivuuttivat puolipenikulman pylvään. -- Carrigan ei
kiirehdi tällä kertaa, niin että katsokaa tarkoin, mitä muuta hän
tekee.
Noin viisikymmentä askelta ennen kuin ne ajoivat meidän ohitsemme,
näin minä Carriganin antavan tuiman lyönnin tammalleen. Se paransi
silmänräpäyksessä sellaisella voimalla, että se samassa oli puoli
mittaansa oriin edellä, mutta tämäkin paransi heti menoaan. Sekunnin
tai pari juoksivat ne rinnan, kun Carrigan taas heilautti piiskaansa,
löi hevostaan ja iskeä läimäytti samalla the Unknownia lanteille.
Ori potkasi uskomattoman notkeasti ylös rattaiden tasalle ja alkoi
nelistää, vaan tamma juoksi ohitse ja oli seuraavassa sekunnissa jo
pari mittaansa edellä. -- "Sooh, poika! Sooh, poika!" kuului samassa
pikku Aatamin ääni, joka vaikutti kerrassaan ihmeellisesti oriisen. Se
otti enää vaan yhden laukka-askeleen, ravisti päätään ja mennä kääpäsi
eteenpäin tuiminta ravia.
-- Näittekö? -- kysyi översti, kun me juoksimme alas radalle päin. --
Tätä kierrosta ei lueta hänen hyväksensä, siitä olen varma -- lisäsi
hän hengästyneenä, kun me juoksimme radalta kilpatuomarien lavalle
päin, heti paikalla panemaan vastalausettamme.
Mutta sitä ei tarvittukaan, sillä emme olleet kauvas ehtineet, kun
jo katselijaparvelta kuului myrskyisä huuto:. -- "The Unknown! the
Unknown! the Unknown voittaa!"
Viimeinen vimmattu ponnistus oli kokonaan lamauttanut tamman. The
Unknown tuli joka sekunti sitä lähemmäksi, pääsi viimeisten sadan
askeleen matkalla sen rinnalle, ja tuli perille niinkuin vihuri,
voittaen kokonaisen mittansa.
Me riensimme suoraan valjastuspaikalle, johon ehdimme yhtaikaa Aatami
nuoremman kanssa. Hän oli valkea kuin palttina ja näytti ainoastaan
vaivoin pysyvän sulkyssään.
-- Nostakaa minut alas -- sanoi hän vaivaloisesti. -- Ori potkasi
sääreeni. Minä luulen, että se on poikki.
Översti nosti hänet vaakaan ja tuki häntä, niin että hän punnitessa voi
seista toisella jalallaan.
-- Minä voitin sittenkin -- sanoi pikku Aatami, överstin kantaessa
häntä eräälle penkille ja kääriessä takkinsa palloon hänen päänsä alle.
Ja sitten hän pyörtyi.
Översti ei vastannut mitään, ehkä sen vuoksi, että juuri samassa pari
suurta kyyneltä valahti hänen viiksiinsä. Mutta kun minä saavuin
takaisin lääkärin seurassa, joka oli katsojain joukossa, sanoi hän
jurosti:
-- Minä kutsuin tuota poikaa kerran pöllöksi, mutta pöllö minä olen
ollut itse, antaessani koskaan kenenkään muun ajaa the Unknownia.
Sääri oli poikki ja pantiin viipymättä lastoihin, jonka jälkeen
Aatami nuorempi muutettiin hotelliin, jossa översti antoi hänelle
oman huoneensa ja maksoi etukäteen runsaan summan niistä viikoista,
jotka tapaturmaan joutuneen pienokais-ajajan täytyi viipyä siellä. --
"Kaikkein paraskaan ei ole liiaksi hyvää hänelle", oli överstin määräys
ravintolan isännälle.
Isä Aatami rauhoittui jotensakin pian ja helposti, kun kuuli, että
poika jo jonkun viikon kuluttua kykenisi jaloilleen. Onhan sekin
mahdollista, että ne kaksituhatta dollaria, jotka hän samalla sai
kilpailusta 2:20 luokassa, jossain määrin tyynnyttivät häntä pikku
Aatamin onnettomuudesta.
Ja kun me tulimme takaisin Chicagoon, tarjosi översti voittonsa
kunniaksi komeat päivälliset, joissa juotiin yksin Jacksoninkin malja
-- vaikka sitten vasta, kun ensin oli juotu kymmenkunnan kertaa Aatami
Urolain, isän ja pojan, sekä the Unknownin onneksi.