Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 8
Total number of words is 3764
Total number of unique words is 1694
25.1 of words are in the 2000 most common words
34.0 of words are in the 5000 most common words
39.1 of words are in the 8000 most common words
oli kaikki, mitä minulta liikeni, ja kutsuin hänen mentyään Urolan
ravintolaan, johon hän paikalla oli suostuvainen.
Hänellä ei ollutkaan mitään vastaan paria cocktailia, ja kun minä
arvelin parhaaksi käydä pitemmittä mutkitta asiaan, tarjosin hänelle
heti oriista kuusituhatta dollaria, jotka olivat maksettavat
kilpailujen jälkeen, jos hevosen ennätys olisi 2:25 eli siitä alle.
Rahapalkinnot yhdestä tai useammasta kilpailusta tulisivat myöjälle,
joka saisi pitää hevosen siihen saakka, kunnes kauppasumma olisi
maksettu.
-- Se on hyvä tarjous -- sanoi Urola hetken mietittyään -- parempi kuin
mitä ennen tänne tuloani voin aavistaakaan. Tiedän kyllä, että tässä
maassa maksetaan vieläkin enemmän parhaista juoksijoista, mutta suuret
palat repäsevät suun, vaan pienistä vatsa täyttyy. Överstihän minut
lähetti tänne, ennenkun vielä tiesinkään, miten hyvä oriini oli.
Se oli iloinen uutinen överstille, joka hetken kuluttua saapui
paikalle. Mutta itsellään hänellä ei ollut erittäin hyviä uutisia
ilmoitettava. Kurssi "the Unknownia" vastaan, niinkuin hän oli oritta
ilmoituksessa nimittänyt, oli kohonnut kolmeen yhtä vastaan, vaikka
kaikki muut osanottajat, joilla ei ollut entistä ennätystä, merkittiin
iltapäivän kilpailuissa viiteen yhtä vastaan.
-- Se on Jacksonin elkiä -- sanoi hän. Se roisto ymmärsi kyllä yskän
kuultuaan, että minä halusin ostaa oritta. Se ei ole mikään salaisuus,
ett'ei minulla pitkiin aikoihin ole ollut varaa maksaa tuhansia
markkoja hevosesta.
Hän oli joka tapauksessa hyvin tyytyväinen kauppaansa Urolan
kanssa. Ja samalla hän ilmoitti tehneensä sopimuksen ajamisesta Ben
Carriganin kanssa, joka oli tunnettu taitavaksi, mutta epärehelliseksi
kilpa-ajajaksi, ja jonka tähti kaikenmoisten epäiltävien kujeiden
vuoksi oli jo jonkun ajan ollut laskemaan päin.
-- En voinut enään saada ketään muuta -- sanoi hän -- ja ajaa se mies
osaa siinä, missä toinenkin.
Urola pudisti päätään ja arveli, ett'ei kukaan voisi ohjata oritta
paremmin kuin pikku Aatami, joka tunsi sen maitovarsasta pitäen. Mutta
översti ei ollut ollenkaan samaa mieltä siinä asiassa.
-- Sillä pikku pöllöllä ei ole mitään muuta ajatusta kulmikkaassa
kallossaan kuin että saisi näyttää oriin vinhaa menoa, -- sanoi
hän minulle. -- Ilman hänen tyhmyyttänsä tänään olisin minä saanut
rahoistani vähintään viisi yhdestä.
Iltapäivän kilpailusta ei ollut suurta huvia muille kuin meille.
The Unknown saavutti koko joukon huomiota, kun se Aatami nuoremman
ohjaamana tuli tepastellen valjastuspaikalle, ja vielä enemmän, kun
Carrigan nousi sulkyyn ja ajoi sen radalle lämmittääkseen sitä vähän
laskemalla penikulman verran hölkkäjuoksua. Mutta muuten sisälsi
kilpailuohjelma vaan tuon laihan ilmoituksen: "The Unknown -- pedigree
Unknown -- omistaja: översti Beckridge, Kentuckystä -- ajaja: Benj. C.
Carrigan."
Tämä pysyttelihe jokaisen kolmen ajon aikana, jotka vaadittiin
kilpailun ratkaisemiseen, kainosti ensimmäisten hevosten takana
aina radan viimeiseen kolmannekseen saakka, vaan siinä antoi hän
oriin parantaa vauhtiaan hiukan ja tuli ensimmäisenä perille, vaikka
ainoastaan parin hevosenmitan voitolla. Näkyi selvästi, että the
Unknown saattoi voittaa niinkuin vaan halusi. Paras aika oli kaksi
minuttia kaksikymmentä yhdeksän sekuntia ja kolmensadan dollarin
palkinto, jonka Urola tyytyväisenä pisti taskuunsa.
Översti voitti vedossa tuhat viisisataa dollaria ja minä viisitoista,
jotka minä pyysin hänen paikalla asettamaan uudestaan peliin, pantuani
kumminkin ensiksi varovaisuuden vuoksi laihanpuoleiseen kukkarooni
takaisin sen viitosen, jonka olin sieltä ottanut.
Satamalla satoi överstille kysymyksiä oriista ja hän katsoi parhaaksi
vastata todenmukaisesti sen vähän, minkä tiesi.
-- Ei ne sitä kumminkaan usko -- sanoi hän. Mutta kun ne ei puheillaan
voi mitään vahinkoakaan tehdä, niin uskokoot, mitä tahtovat.
Sen verran vaikuttivat kuitenkin puheet, ett'ei seuraavan päivän
kilpailussa 2:30 luokassa voitu the Unknownia vastaan saada parempaa
kurssia kuin raha rahasta, niin että översti sai ainoastaan
kaksinkertaisena omansa -- ja minä myös. Viidensadan dollarin palkinto
lisäsi Urolan tyytyväisyyttä tähän Iowan matkaan.
Ainoa, joka ei tuntenut itseään tyytyväiseksi, oli pikku Aatami. Hän
oli alusta pitäen sanonut, että ori oli "liian hyvä myytäväksi",
ja oli heti näyttänyt nurjaa mieltä Carrigania kohtaan, joka
hänkään puolestaan ei näyttänyt katselevan poikaa suopein
silmin. Ei hän ainakaan kohdellut häntä vähääkään paremmin kuin
neekeri-tallipoikiakaan.
Mutta 2:30:n kilpailussa oli ori vähällä tärvellä meidän aikeemme. Hän
teki näet ensimmäisellä kierroksella itsensä syypääksi niin pahaan
sotkokseen, että kadotti sen. Ja seuraavalla kierroksella pakotti sama
kova onni, joka oli saattanut hänet rikkomaan, the Unknownin sellaiseen
vauhtiin, että aika ja siinä samassa hänen oma ennätyksensä laskeutui
2:21:een. Yksi sekunti lisää olisi estänyt hänet kilpailemasta luokassa
2:24, johon hänet oli ilmoitettukin, sillä 2:20:ssä oli raja seuraavaan
luokkaan.
Mutta kun luokassa 2:24 esiintyi muuan ruuna, jonka jokainen tiesi
juosseen koepenikulman 2:16:ssa -- aika oli otettu yksityisesti,
eikä ollut siis ennätys -- laskeutui kurssi taas the Unknownia
vastaan, niin että översti voi asettaa 2,500 dollaria kurssin
mukaan neljä yhtä vastaan. Tämä koski kilpailua kokonaisuudessaan,
sillä oriin kestävyyteen luotti översti rajattomasti, mutta kun hän
piti mahdollisena, että ruuna voisi voittaa yhdessä tai parissa
kierroksessa, ei hän pannutkaan peliin enempää kuin sata ensimmäiseen
koetukseen. Minun rahani seurasivat överstin pääomaa.
Pelättyä ruunaa oli sentään pidetty liian etevänä, sillä sen paras teko
oli se, että pakoitti oriin viemään voiton ensi kierroksessa tasan
2:20:ssä, yhdellä kaulanmitalla.
-- Luokassa 2:20, niin totta kuin minä olen syntinen ihminen! huudahti
översti ihastuksissaan, kun numerot pantiin näkyviin. Hänen oli
onnistunut saamaan ensi kierroksesta viisi yhdestä ja voi siis olla
tyytyväinen.
Mutta kun mielipide äkkiä kääntyi ja teki the Unknownin suosikiksi
sekä ensi kierroksella että yleensä koko kilpailussa, niin että kurssi
huippasi yhteen kahdeksaa vastaan, vannoi översti karmean valan, ett'ei
hän sinä ilmoisna ikänä panisi kahdeksaa dollaria voittaakseen yhden.
Ja minä myönsin empimättä hänen olevan oikeassa.
Se olisi kumminkin kannattanut, sillä seuraavalla kierroksella voitti
ori helposti 2:25:n matkalla, niin ett'eivät vedonvälittäjät tarjonneet
siitä mitään kurssia.
Carrigan veti suunsa irvistävään hymyyn, kun översti lupasi hänelle
aimo lisäpalkinnon, jos hän voittaisi seuraavankin kierroksen ja sillä
koko kilpailun.
-- Perhana, ett'ei pitänyt olla rahoja vetoon -- sanoi hän vaan. --
Tässähän olisi voinut ansaita pienen omaisuuden!
Huolimatta miehen erinomaisesta taitavuudesta, en minä ollut mitenkään
voinut päästä siitä vastenmielisyydestä, jota hän heti ensi näkemällä
oli minussa herättänyt. Ja hänen huomautuksensa rahojen puutteesta
vaikutti minuun niin tympäisevästi, että minä purin epäilykseni
hänen rehellisyyteensä sanoiksi, kun överstin kanssa menin takaisin
valjastuspaikalle.
-- Kyllä se on roisto -- myönsi tämä. -- Mutta hän tietää, että on
jo kerran ollut kysymys hänen pois sulkemisestaan kaikilta yleisiltä
radoilta maassa. Yksi kepponen lisää veisi hänet perikatoon, kun
taas rehellinen peli the Unknownin kanssa antaa hänelle erinomaisia
toiveita. Sellaisia hevosia ei tavatakaan joka päivä, niin että me
luullaksemme voimme luottaa häneen.
En sentään voinut olla mietiskelemättä Carriganin rehellisyyttä sekä
myötä että vastaan, odotellessamme kolmatta kierrosta. Ainoastaan neljä
kilpailijaa tuli huutoon. Toiset olivat heittäneet kaiken toivon.
Johdon otti heti se nopea ruuna hurjalla vauhdillaan, mutta Carrigan
pysyttäysi sentään sen kintereillä, vaikk'ei ori näyttänyt suurestikaan
voimiaan ponnistavan.
-- Mainiota! -- mutisi översti, joka kiikarilla seurasi hevosia. Musta
(ruuna) ei voi millään tavalla kestää loppuun saakka tuota menoa, ja
silloin on meidän vuoromme.
Niin kävikin -- osittain. Puolen penikulman päästä hiljeni vauhti
huomattavasti, niin että Carrigan pääsi kilpailijansa rinnalle.
Mutta ohitse hän ei näyttänyt pääsevän. Ja kun ruuna sadan askeleen
loppumatkalla teki viimeisen, suurenmoisen ponnistuksensa, pääsi hän
sen verran oriista edelle, että hyökkäsi voittajana perille, tuskin
päälle puolen päänmitan voitolla. Aika 2:18 1/2!
Översti ei puhunut aluksi mitään, pureskeli vaan pitkiä viiksiään,
toista ja toista, aivan kuin olisi tahtonut juurineen nyhtää ne
irti. Vasta kun olimme tulleet alas katselijalavalta, rohkaisihe hän
ennalleen.
-- Sehän on vaan yksi ajo -- sanoi hän lohduttaen, -- ja me olemme
voittaneet kaksi. Enpä luule ruunan voivan toista kertaa tehdä sitä
kepposta.
Sama mielipide tuntui olevan muillakin, sillä vedonvälittäjät eivät
vielä näyttäneet aikovan heittää the Unknownia suosiostaan, vaikka he
tarjosivatkin sitä vastaan vaan kolme yhdestä ja siten viettelivät
överstin uudestaan panemaan kuusisataa hevosensa puolesta. Carrigankin
näytti vielä yhtä rohkealta kuin ennen.
-- Yksi kierros ei merkitse mitään -- sanoi hän huolettomasti. -- Ori
ei ole vielä likimainkaan väsynyt, vaikka siltä kovin juoksuhalu on
mennyt. Mutta nyt minä aion koettaa ruoskaa, jos se ei viitsisi juosta.
Pikku Aatami, joka parhaillaan hankasi hevosen jalkoja, samalla
kun hänen isänsä pyyhkieli sen kylkiä ja selkää, puri hammasta
kuullessaan ajajan uhkauksen, aivan kuin olisi väkisin koettanut niellä
sanottavansa. Mutta se oli hänelle nähtävästi mahdotonta, ja senvuoksi
oikasi hän itsensä, katsoi jäykästi Carriganiin ja virkkoi:
-- Se on vale, että tämä hevonen tarvitsee ruoskaa. Silloin kun isä
kerran koetti lyödä sitä, potkasi se rattaat pirstaleiksi, niin että on
parasta antaa olla lyömättä.
Carrigania hämmästytti ja suututti moinen odottamaton neuvo.
-- Hoo, opeta sinä muoriasi munimaan -- sanoi hän halveksien. -- Se on
helpompaa kuin opettaa minua ajamaan.
Aatami nuorempi punastui kiukusta, eikä vastannut. Sen sijaan selitti
hän minulle suomeksi, että hänestä oli yhdentekevää, kuinka juoksu
kävisi. -- Jos ori ei voita, niin pitää isä sen, ja minusta on niin
päin parempi.
Ennenkun luokka 2:24 soitettiin uudestaan esiin, juoksivat erään
toisen luokan hevoset yhden kierroksen, mutta silloisten asianhaarain
vallitessa emme me kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Vasta kun the
Unknown ja sen kolme kilpailijaa taas ajettiin radalle, nousimme me
ylös lavalle.
Ori näytti yhtä vilkkaalta ja voimakkaalta kuin ennenkin, huolimatta
siitä, että se jo oli tehnyt kolme kiivasta koetusta vajaassa kahdessa
tunnissa. Mutta ei tuntunut musta ruunakaan vielä saneen tarpeekseen,
niinkuin översti oli arvellut, vaan osoitti yhä suurta juoksunhalua.
Carrigan ajoi tällä kertaa edellä, jota vastoin ruunan ajaja näytti
pysyvän odottavassa asemassa. Penikulmapuolisko meni 1:12:ssa, eli
koko joukon vähemmällä nopeudella kuin edellinen koetus. Ja nopeus
pysyi samana vielä seuraavan neljänneksen, mutta silloin pyyhälsi
ruuna yhtäkkiä edelle niin odottamatta, että se pääsi koko mittansa
Carriganin ohitse, ennenkun ori alkoi parantaa.
Kymmenkunta sekuntia pysyi musta edellä, oriin voimatta päästä ohitse,
niin hurja kuin sen vauhti olikin. Silloin kohotti Carrigan ruoskansa
ja antoi navakan iskun the Unknownille, joka samassa silmänräpäyksessä
nosti päänsä pystyyn ja rikkoi.
-- Saatana! -- kirosi översti hammasta purren. Ja katseltuaan hetkisen,
mitenkä ori, sen sijaan että olisi asettunut, yhä pisti lyhyttä neliä,
jääden sillä menolla joka sekunti yhä enemmän jälkeen, laski översti
kiikarinsa alas ja sanoi sävyisästi: mennään pois. Tämäkin kilpailu on
mennyttä kalua, mutta meillä on vielä yksi toivo.
-- Odottakaahan!
Ori laukkasi yhä vielä, eikä tuntunut pääsevän paikaltaan. Pari
sekuntia vielä ja ruuna tuli perille, monta mittaansa edellä n:o 2:ta,
ja the Unknown jäi viimeiseksi kaikista neljästä, eikä ollut vielä
päässyt määräpylvääsen, kun musta jo juoksi ohitse palkintotuomarien
lavan. Ori sulettiin pois kilpailusta.
Översti ähki ja voihki. Hänen kaksituhatta viisisataansa (samalla kuin
minun kolmekymmentäni) oli mennyt ja samassa kaikki toivo päästä the
Unknownin omistajaksi.
Me menimme talliin, mihin Carrigan oli ajanut hevosen, tulematta
ollenkaan lavan eteen. Hän näytti merkillisen tyyneltä, päinvastoin
kuin pikku Aatami, joka kiukusta tulipunaisena ja itkuun
puhkeamaisillaan koetti tyynnyttää oritta, joka vielä oli niin
hermostunut, että jok'ikinen jäsen vapisi.
-- Tällä kerralla hän tappasi tahallaan -- sanoi poika osottaen ajajaa.
-- Minä näin, kuinka se kävi ja minä tunnen hevosen.
-- Mitä sinä rohkenet puhua, räähkä? -- karjasi Carrigan ja kohotti
kätensä lyödäkseen poikaa. Mutta vanhempi Aatami, joka oli seurannut
hänen liikkeitään, kävi hänen käteensä kiinni ja väänsi sitä niin, että
toinen kiemurteli kuin mato.
-- Jos tahdot tapella, niin käänny tänne päin, -- sanoi hän sävyisesti
suomeksi, mutta kumminkin niin helposti ymmärrettävällä äänenpainolla,
että Carrigan heti irti päästyään vetäytyi syrjään.
Mutta hän koetti korvata tappionsa syytämällä suustaan semmoisen tulvan
haukkumasanoja, että överstin piti rientää väliin.
-- Mitään muuta en voinut tehdä, kun se ei tahtonut koettaa viimeistään
-- piti ajaja äkäisesti puoliaan. -- Olkoon minun puolestani koskematta
tästä lähtien.
-- Niin saa ollakin -- vakuutti Aatami nuorempi, joka ei voinut
rauhoittua. -- Pidä vaan ohjakset tiukalla, niin se juoksee vaikka
henkimenoonsa ja juoksee milloin tahansa mustan ohitse.
Carrigan ei suvainnut vastata hänelle mitään, vaan mutisi tahtovansa
katsella seuraavaa kilpailua ja läksi radalle. Mutta överstiä ja minua
ei ollenkaan huvittanut nähdä ruunan varmaa voittoa, vaan jäimme me
talliin katselemaan, kuinka poika nopeasti ja taitavasti sai oriin
tyyntymään.
-- Pojalla on sentään erinomainen vaikutusvoima hevoseen -- sanoi
översti puolittain minulle ja puolittain pikku Aatamille, joka
täydelleen ymmärsi hänen kiitoksensa.
-- Se tottelee minua aina -- vakuutti hän -- niin että minä voisin ajaa
sitä melkein ohjaksitta.
Hetken päästä lähdimme pois, vaan översti sanoi tulevansa illalla
takaisin.
-- Se on tänään ponnistellut aimo lailla -- sanoi hän minulle
palatessamme kaupunkiin. Minun pitää katsoa, miltä se näyttää illalla,
ennenkun päätän mitään huomisesta kilpailusta.
-- Mitä arvelette tämän päivän tuloksista?
-- En mitään vielä -- vastasi hän äänellä, joka ilmaisi päinvastaisen
ajatuksen. Mutta minä tiedän, että se oli Carriganin viimeinen elki
muutamiin vuosiin, jos se oli tahalla tehty, eikä tapaturmasta.
Ja tiedänpä vielä, että kurssi the Unknownia vastaan on edullinen
huomenna, joll'ei olekaan juuri sellainen, että voisin voittaa
kuusituhatta muutamalla sadalla.
-- Minun alkuperäinen viitoseni on myöskin käytettävänänne -- sanoin
leikilläni ja onnistuin saamaan överstin alakuloiset kasvot
hymyilemään.
-- Se on oikein, me emme hätäile ensi tingassa! -- sanoi hän.
Sen pitemmältä ei puhuttu tappiosta, ja kun pari muuta hevosmiestä
ravintolan kahvilassa ilmaisi epäilynsä, ett'ei kaikki ollut käynyt
rehellisesti, nauroi översti vaan, eikä sanonut uskovansa sitä
miksikään muuksi kuin huonoksi onneksi.
-- Tulkaa, herrat, juomaan lasi huomispäivän paremmaksi onneksi! --
lopetti hän. -- Hoi, Carrigan! Käy esiin ja ota ryyppy. Elä istu huuli
torpallaan pikku asiain vuoksi!
Ajaja, joka kahden vaiheilla oli istunut syrjemmässä, tuli esiin
ilkeästi hymyillen.
-- Oikein, översti! -- sanoi hän. -- Me emme lannistukaan ensi iskusta,
me kaksi.
Illalla menimme me takaisin talliin ja tapasimme the Unknownin
syömässä kaurojaan parhaimmalla ruokahalulla. Siteet otettiin pois sen
jaloista, jotka eivät olleet ajetuksissa, eivätkä kuumatkaan, ja kun
me lopulta valjastimme sen matkarattaitten eteen lähteäksemme pienelle
ilta-ajelulle, puri se kuolaimiaan, hyppi ja tepasteli, juuri kuin ei
olisi muuta toivonut kuin päästäkseen juoksemaan yhden penikulman
lisää.
-- Kyllä se huomenna tekee parastaan, -- sanoi översti. -- Jos vaan
Carrigan tekee tehtävänsä, voimme me sillä vielä vähän hämmästyttää
katsojia. Ja minä luotan vielä siihen, että hän tekee sen.
Mutta vielä kerran tuli översti tehneeksi väärän laskun. Kun me
seuraavana iltapäivänä runsaasti puolta tuntia ennen kilpailun
alkamista tulimme talliin, näimme Jacksonin, vedonvälittäjän,
keskustelevan Urolan kanssa. Hän poistui heti meidät nähtyään.
-- Mitä hän tahtoi? -- kysyin minä.
-- Tarjosi minulle kahdeksan tuhatta oriista -- vastasi Urola.
Översti vihelsi, kun minä käänsin vastauksen.
-- Soo, vai sieltä päin tuuli nyt puhaltaakin -- sanoi hän. Nyt
ymmärrän Carriganin juonet. Se on mukana tässä kaupassa. -- Hänen
äänensä ei ennustanut hyvää ajajata kohtaan.
Minä selitin lyhyesti asian Urolalle, joka varmalla vakuutuksella
lausui ainoastaan sanan: "rakkarit!"
-- Tähän se kaiketi nyt meidän kauppamme katkeaa -- sanoi översti
hammasta purren. -- Minä olen menettänyt niin paljon, ett'en voi ostaa
mitään hevosta nyt, niin että paras on teidän ottaa Jacksonilta rahat.
Urola katseli häntä silmänräpäyksen kummastuneena, ja vastasi sitte
suurimmalla tyyneydellä:
-- Jos tahdotte koettaa jossain muualla, niin pysyköön meidän
kauppamme. Poika voi lähteä sinne oriilla. Minä en myy sitä roistoille.
Joutuen nähtävästi hiukan hämilleen näistä nopeista käänteistä, joihin
asia parin minuutin kuluessa oli joutunut, yskähti översti pari kertaa.
-- Onko se tosi tarkoituksenne? sanoi hän lopulta. Jos te uskotte
hevosen minulle, jota tuskin tunnette, niin enpä, jumal'avita, heitä,
ennenkun olen haalinut teille kokoon kahdeksan tuhatta minäkin, ja
vielä jonkun summan palkinnoita kaupan päälle. Mutta nyt meidän täytyy
pyyhkiä the Unknown papereista. Carrigan ei saa enää kajota siihen, ja
toista ajajaa en tällä kertaa voi saada.
-- Minä voin ajaa -- sanoi Aatami nuorempi.
-- Poika voi ajaa -- vakuutti isä. Översti katseli ensin isää, sitten
poikaa, jonka harmaat silmät tarkastelivat häntä rävähtämättä.
-- Luulenpa, saakeli soikoon, että sinä voit -- sanoi hän viimein. --
Valjasta ori, sill'aikaa kun minä riennän ilmoittamaan ajajan vaihtoa.
Minä tulen paikalla takaisin.
-- Tästä saisitte antaa Carriganin kärsiä -- sanoi palkintolautakunnan
sihteeri, heti kun me -- minä seurasin muassa -- tulimme
palkintotuomarien lavalle.
-- Kuinka niin? -- kysyi översti hämmästyneenä.
-- Ettekö tiedä? Carrigan oli juuri täällä ilmoittamassa, ett'ei
hän ajakaan the Unknownia, vaan Sandersonin tammaa, teidän ainoaa
vaarallista kilpailijaanne, jonka pitäisi oleman jonkun vedonvälittäjän
oma. Ettekö kuule rähinää vedonlyöntipaikalla? Tamma on tuota pikaa
tullut suosikiksi yli kaiken kurssin, eikä yleisö tahdo panna ainoata
centiä teidän hevostanne vastaan, jonka luullaan tulevan pois
pyyhityksi.
-- Vai niin! -- sanoi översti tyynesti. -- Olkaa hyvä ja huomatkaa
minun muistutukseni ajajan vaihdosta. The Unknownia ajaa Aa -- Aa --
mikä lempo sen pojan nimi taas olikaan? -- Sen kysymyksen hän teki
minulle.
Minä kirjoitin kiireesti pojan nimen paperille ja me riensimme sieltä
pois, kulkien vedonlyöntipaikan kautta, jossa oriista tarjottiin
monenmoista kurssia, vaikka ilman menestystä.
-- Viisikymmentä yhtä vastaan, the Unknown! -- huusi Jackson suoraan
överstin suuhun, kun me menimme hänen pöytänsä ohitse.
Översti pysähtyi paikalla ja pisti kätensä povitaskuun.
-- Tässä on, kolmesataa viisikymmentä -- sanoi hän kylmäverisesti.
Vedonvälittäjä nauroi.
-- Ei olla arkoja täällä! -- kerskui hän ja kirjoitti kuitin vedosta.
-- Enemmän samaan kurssiin? Viisikymmentä yhtä vastaan! the Unknown!
-- Tässä on viitonen lisää -- sanoin minä ja sain kuitin niinkuin
överstikin.
-- Helposti ansaittuja rahoja! -- ilkkui vedonvälittäjä.
-- Saattaapa olla -- mutisi översti, rientäessämme eteenpäin. -- Mutta
vieköön minut h--vetti, jos joku voi sanoa, että översti Beckridge on
pelkuri! Olisin pannut viimeisen centini, joll'en olisi tarvinnut niitä
laskujeni suorittamiseen.
Ori oli valmiina, kun me tulimme takaisin ja nähtävästi uljaimmalla
tuulellaan, kaapien maata sirojen sulky-ratasten aisoissa vuoron
toisella, vuoron toisella etukaviollaan, ja silloin tällöin hangaten
hienoa päätään pikku Aatamin olkaan.
-- Aja minkä voit -- sanoi översti -- ja aja parasta menoasi alusta
loppuun. Ei kellään toisista ole lähestulkoonkaan samaa kestävyyttä,
jos kohta Sandersonin Kentucky-tamma onkin nopeampi. Jos me voimme
väsyttää sen, niin ei kukaan vielä tiedä, kuinka käy. Elä siis hätäile
ollenkaan, jos se voittaakin pari ensimmäistä kierrosta.
-- Ja sen se tekeekin -- sanoi hän minulle, kun me lähdimme
valjastuspaikalta nähdäksemme pojan ajavan radalle. -- Minä en
ollenkaan hämmästyisi, vaikka tamma voittaisikin kolme kierrosta yhteen
kyytiin ja samalla koko kilpailun.
Aatami nuorempi ajoi radalle niin tyynenä kuin ei olisi koskaan muuta
tehnytkään kuin ajanut tuhansien dollarien hevosia. Mutta yleisö
nauroi ja vihelsi pienelle, hullunkuriselle olennolle, jonka lyhyet
jalat olivat enemmän kuin suoran kulman levällään, ulottuakseen sulkyn
aisoille.
Yhdeksän hevosta otti osaa kilpailuun, jonka tähden lähdön
järjestäjälläkin oli loppumaton vaiva saadakseen ne kaikki liikkeelle
jotakuinkin samaan aikaan. Kahdeksan kertaa peräkkäin soitti hän ne
takaisin väärän lähdön vuoksi, ja joka kerta oli Carriganilla kuuma
tuska Kentucky-tamman kanssa, jota ei tahtonut saada hillityksi, eikä
käännetyksi takaisin lähtöpaikkaan. Mutta niinpä olikin se hyppinyt
itsensä hikeen, kun the Unknown sen sijaan totteli joka kerralla heti
ja oli sen vuoksi yhtä pirteä kuin radalle tullessaankin. Yhdeksäs
lähtö oli tyydyttävä ja hevoset syöksähtivät eteenpäin kaikki yhdessä
rykelmässä.
Huimaa vauhtia pölähtivät ne katsojaparvien ohitse, Aatami nuorempi
selkä vauhdin suunnassa, näyttäen enemmän jättiläis-sammakolta
kuin kilpa-ajajalta, ja ori niin täydessä menossa, että se jo
neljännes-patsaan kohdalla oli pari mittaansa toisten edellä. Ja
kun puoli penikulmaa oli tultu, oli se jo niin paljon edellä, että
poika voi vetäytyä sisäpuolisen aituuksen viereen. Silloin syöksyi
Kentucky-tamma, jota alussa tahallaan oli pidätetty jälessä,
joukosta ulos ja pääsi aina Aatamin sulkyn pyörän kohdalle, missä se
itsepintaisesti pysyttelihe tuskin mittaansa jälempänä. Vauhti oli
huima ja tuli toisella penikulman puoliskolla vielä sitäkin kovemmaksi,
vaan kumpikaan ei saanut toisestaan voittoa.
Kolmannen neljännes-patsaan kohdalla räpäytti Carrigan tammaa ja
silmänräpäyksessä ponnahti se eteenpäin, kilpailijansa rinnalle.
Mutta poika hellitti ohjaksia tuuman tai pari ja oli seuraavassa
silmänräpäyksessä taas kaulanmitan edellä.
"Ori voittaa! ori voittaa!" kuului huutoja katsojien joukosta,
jotka olivat hurjina innostuksesta, kun molemmat hevoset pyrynä
menivät määräpylvään ohitse. Carrigan kohotti vielä kerran ruoskaa
kädessään, ja tamma paransi, mutta rikkoi samassa. Ja seuraavassa
silmänräpäyksessä ajoi jo pikku Aatami voittajana palkintolavan ohitse,
jylisevien hurraahuutojen kaikuessa. Aika 2:18.
-- Hyvin tehty, niin totta kuin elän! -- sanoi översti käheällä
äänellä. Ja samassa menimme me alas radan portille tapaamaan Aatami
nuorempaa, joka pian oli punnittu ja itse johdatti oriin pois.
-- Olisi pitänyt yrittää jo ensimmäisestä kierroksesta! -- suututteli
översti. -- Olisi saanut minkä kurssin tahansa, mutta eihän kukaan
voinut aavistaa, että tamma rikkoisi ja se pelasti the Unknownin.
Me emme kumpikaan pitäneet vähintäkään lukua seuraavasta kilpailusta,
vaan käytimme ajan 2:20:n luokan seuraavaan koetukseen saakka
hoitamalla oritta parhaamme mukaan. Översti itse pesi sen kokonaan
suurella sienellä, ennenkun silat taas pantiin sen selkään.
-- En rohkene toivoakaan -- sanoi hän, kun ilmoittaja nosti lippunsa,
-- mutta hullummasti on sen lurjuksen laita, joka eilen lahjoi
Carriganin ja luuli voittavansa viisikymmentä yhdestä, kun minulla ei
ollut ajajaa.
Lähtö onnistui jo toisella kerralla, ja tällä kertaa ajoi pikku Aatami,
joka voittonsa johdosta oli saanut paikan sisäpuolisen aitauksen
vieressä, heti muista edelle, Carrigan kintereillä.
Tämä näytti selvästi päättäneen ajaa täydellä voimalla kierroksen
alusta loppuun.
Mutta taas hän erehtyi laskuissaan. Ei kertaakaan onnistunut
hänen päästä tuuman vertaa oriin edelle, vaikka hän viimeisellä
neljänneksellä yhtenään ripautteli hevosta pitkällä ruoskallaan. Se
ei rikkonut, mutta ei voinut muutakaan tehdä kuin pitää paikkansa,
niin että nuo komeat juoksijat mennä jymistivät tuomarilavan ohitse
toisissaan kiinni, ori tuskin puolta kaulanmittaansa edellä.
-- Koetuksen voittanut the Unknown. Aika 2:15 1/2 -- julistettiin
lavalta.
Översti siristi vasenta silmäänsä. -- Tämä alkaa näyttää joltakin --
sanoi hän. -- Joll'en erehdy, on tamma saanut tarpeensa tästä lystistä.
Vetopankissa vallitsi sanomaton melu, kun suuri joukko, ensimmäisen
koetuksen päätyttyä, oli pannut vetoa the Unknownista ja ne nyt
tulvivat kantamaan vetorahojansa.
Jackson tuli meitä vastaan. -- Tahdotteko ottaa viisikymmentä
prosenttia ja peräytyä? -- sanoi hän hermostuneesti.
-- Eilen ehkä olisin sen tehnyt, ennenkun olin saanut vihiä Carriganin
elkeistä, mutta en tänään -- vastasi översti päättävästi. -- Tavataan
ensi koetuksen jälkeen!
-- Hän tarjosi enemmän kuin oriin hinnan -- sanoin minä vähän
säälitellen.
-- Se maksaa vielä enemmän, kun saa kiusata sitä lurjusta vielä puoli
tuntia. Ja toisekseen ei meillä ole koskaan ollut parempia toiveita
kuin juuri nyt.
The Unknown oli yhä vielä sangen reipas, mutta hieman näkyi sentään
ponnistus alkavan vaikuttaa siihenkin, niin ett'en minä voinut päästä
jonkunlaisesta levottomuudesta.
-- Se kyllä kohennakse ennalleen taas -- lohdutti översti. Ja Aatami
nuorempi arveli varmaksi, ett'ei se missään tapauksessa ollut läheskään
niin uupunut kuin tamma.
-- Joll'ei vaan Carrigan tee mitään konnankoukkua, niin minä kyllä
voitan -- sanoi hän. -- Mutta mies on vaarallinen.
Översti pureskeli hetken aikaa mietiskellen viiksiänsä.
-- Poika on oikeassa -- päätti hän lopulta. -- Luuletko, että ori
tekisi eilisen temppunsa, jos Carrigan antaisi sille ruoskan iskun?
-- Ei voi tietää -- vastasi Aatami epäillen. -- Se tottelee
tavallisesti laukan ottaissaan, kun minä vaan viehättelen sitä, mutta
en tiedä, mitä se tekee, jos Carrigan lyö sitä.
-- Hm! -- ymähti översti. -- Meidän pitää asettua siten, että näemme,
mitä hän tekee. Hoida nyt hevosta parhaasi mukaan, eläkä anna kenenkään
vieraan lähestyä sitä. Ja aja sitten niinkuin suinkin kavioista lähtee.
Me kaksi piiloudumme sill'aikaa häntä pitämään silmällä -- joll'ei
teillä ole mitään sitä vastaan.
Minä suostuin ja seurasin häntä radan ulkopuolitse vievää syrjätietä
sen vastapäiselle puolelle.
-- Jos Carriganilla on mielessä jotain semmoista, kuin minä epäilen
olevan -- selitti översti tuumansa -- niin ei hän ole niin tyhmä, että
tekee mitään, ennenkun on tullut pois radan käänteestä. Silloin hän
on kauvimpana katsojista ja viimeisellä suoralla kohdalla, jossa jo
muutama hevosenmitta merkitsee paljon.
Saavuttuamme sopivaan paikkaan, asetuimme niin mukavasti kuin
mahdollista muutamien pensasten suojaan aituuksen sisäpuolelle ja
tupakoimme vähän aikaa vaijeten.
-- Nyt ne tulevat! -- sanoi översti lopulta ja viskasi pois puoleksi
poltetun sikarin.
Aluksi näytti kuin kaikki kilpailijat olisivat olleet yhdessä
rykelmässä, mutta kun ne tulivat lähemmäksi, näimme me, että kaksi jo
oli ratkaisevasti edellä.
Ne lähenivät yhä, the Unknown etumaisena, tamma kintereillään, mutta ei
läheskään samalla vauhdilla kuin edellisessä kilpailussa.
-- Yksi ja kaksitoista! -- sanoi översti pitäen sekuntikelloa
ravintolaan, johon hän paikalla oli suostuvainen.
Hänellä ei ollutkaan mitään vastaan paria cocktailia, ja kun minä
arvelin parhaaksi käydä pitemmittä mutkitta asiaan, tarjosin hänelle
heti oriista kuusituhatta dollaria, jotka olivat maksettavat
kilpailujen jälkeen, jos hevosen ennätys olisi 2:25 eli siitä alle.
Rahapalkinnot yhdestä tai useammasta kilpailusta tulisivat myöjälle,
joka saisi pitää hevosen siihen saakka, kunnes kauppasumma olisi
maksettu.
-- Se on hyvä tarjous -- sanoi Urola hetken mietittyään -- parempi kuin
mitä ennen tänne tuloani voin aavistaakaan. Tiedän kyllä, että tässä
maassa maksetaan vieläkin enemmän parhaista juoksijoista, mutta suuret
palat repäsevät suun, vaan pienistä vatsa täyttyy. Överstihän minut
lähetti tänne, ennenkun vielä tiesinkään, miten hyvä oriini oli.
Se oli iloinen uutinen överstille, joka hetken kuluttua saapui
paikalle. Mutta itsellään hänellä ei ollut erittäin hyviä uutisia
ilmoitettava. Kurssi "the Unknownia" vastaan, niinkuin hän oli oritta
ilmoituksessa nimittänyt, oli kohonnut kolmeen yhtä vastaan, vaikka
kaikki muut osanottajat, joilla ei ollut entistä ennätystä, merkittiin
iltapäivän kilpailuissa viiteen yhtä vastaan.
-- Se on Jacksonin elkiä -- sanoi hän. Se roisto ymmärsi kyllä yskän
kuultuaan, että minä halusin ostaa oritta. Se ei ole mikään salaisuus,
ett'ei minulla pitkiin aikoihin ole ollut varaa maksaa tuhansia
markkoja hevosesta.
Hän oli joka tapauksessa hyvin tyytyväinen kauppaansa Urolan
kanssa. Ja samalla hän ilmoitti tehneensä sopimuksen ajamisesta Ben
Carriganin kanssa, joka oli tunnettu taitavaksi, mutta epärehelliseksi
kilpa-ajajaksi, ja jonka tähti kaikenmoisten epäiltävien kujeiden
vuoksi oli jo jonkun ajan ollut laskemaan päin.
-- En voinut enään saada ketään muuta -- sanoi hän -- ja ajaa se mies
osaa siinä, missä toinenkin.
Urola pudisti päätään ja arveli, ett'ei kukaan voisi ohjata oritta
paremmin kuin pikku Aatami, joka tunsi sen maitovarsasta pitäen. Mutta
översti ei ollut ollenkaan samaa mieltä siinä asiassa.
-- Sillä pikku pöllöllä ei ole mitään muuta ajatusta kulmikkaassa
kallossaan kuin että saisi näyttää oriin vinhaa menoa, -- sanoi
hän minulle. -- Ilman hänen tyhmyyttänsä tänään olisin minä saanut
rahoistani vähintään viisi yhdestä.
Iltapäivän kilpailusta ei ollut suurta huvia muille kuin meille.
The Unknown saavutti koko joukon huomiota, kun se Aatami nuoremman
ohjaamana tuli tepastellen valjastuspaikalle, ja vielä enemmän, kun
Carrigan nousi sulkyyn ja ajoi sen radalle lämmittääkseen sitä vähän
laskemalla penikulman verran hölkkäjuoksua. Mutta muuten sisälsi
kilpailuohjelma vaan tuon laihan ilmoituksen: "The Unknown -- pedigree
Unknown -- omistaja: översti Beckridge, Kentuckystä -- ajaja: Benj. C.
Carrigan."
Tämä pysyttelihe jokaisen kolmen ajon aikana, jotka vaadittiin
kilpailun ratkaisemiseen, kainosti ensimmäisten hevosten takana
aina radan viimeiseen kolmannekseen saakka, vaan siinä antoi hän
oriin parantaa vauhtiaan hiukan ja tuli ensimmäisenä perille, vaikka
ainoastaan parin hevosenmitan voitolla. Näkyi selvästi, että the
Unknown saattoi voittaa niinkuin vaan halusi. Paras aika oli kaksi
minuttia kaksikymmentä yhdeksän sekuntia ja kolmensadan dollarin
palkinto, jonka Urola tyytyväisenä pisti taskuunsa.
Översti voitti vedossa tuhat viisisataa dollaria ja minä viisitoista,
jotka minä pyysin hänen paikalla asettamaan uudestaan peliin, pantuani
kumminkin ensiksi varovaisuuden vuoksi laihanpuoleiseen kukkarooni
takaisin sen viitosen, jonka olin sieltä ottanut.
Satamalla satoi överstille kysymyksiä oriista ja hän katsoi parhaaksi
vastata todenmukaisesti sen vähän, minkä tiesi.
-- Ei ne sitä kumminkaan usko -- sanoi hän. Mutta kun ne ei puheillaan
voi mitään vahinkoakaan tehdä, niin uskokoot, mitä tahtovat.
Sen verran vaikuttivat kuitenkin puheet, ett'ei seuraavan päivän
kilpailussa 2:30 luokassa voitu the Unknownia vastaan saada parempaa
kurssia kuin raha rahasta, niin että översti sai ainoastaan
kaksinkertaisena omansa -- ja minä myös. Viidensadan dollarin palkinto
lisäsi Urolan tyytyväisyyttä tähän Iowan matkaan.
Ainoa, joka ei tuntenut itseään tyytyväiseksi, oli pikku Aatami. Hän
oli alusta pitäen sanonut, että ori oli "liian hyvä myytäväksi",
ja oli heti näyttänyt nurjaa mieltä Carrigania kohtaan, joka
hänkään puolestaan ei näyttänyt katselevan poikaa suopein
silmin. Ei hän ainakaan kohdellut häntä vähääkään paremmin kuin
neekeri-tallipoikiakaan.
Mutta 2:30:n kilpailussa oli ori vähällä tärvellä meidän aikeemme. Hän
teki näet ensimmäisellä kierroksella itsensä syypääksi niin pahaan
sotkokseen, että kadotti sen. Ja seuraavalla kierroksella pakotti sama
kova onni, joka oli saattanut hänet rikkomaan, the Unknownin sellaiseen
vauhtiin, että aika ja siinä samassa hänen oma ennätyksensä laskeutui
2:21:een. Yksi sekunti lisää olisi estänyt hänet kilpailemasta luokassa
2:24, johon hänet oli ilmoitettukin, sillä 2:20:ssä oli raja seuraavaan
luokkaan.
Mutta kun luokassa 2:24 esiintyi muuan ruuna, jonka jokainen tiesi
juosseen koepenikulman 2:16:ssa -- aika oli otettu yksityisesti,
eikä ollut siis ennätys -- laskeutui kurssi taas the Unknownia
vastaan, niin että översti voi asettaa 2,500 dollaria kurssin
mukaan neljä yhtä vastaan. Tämä koski kilpailua kokonaisuudessaan,
sillä oriin kestävyyteen luotti översti rajattomasti, mutta kun hän
piti mahdollisena, että ruuna voisi voittaa yhdessä tai parissa
kierroksessa, ei hän pannutkaan peliin enempää kuin sata ensimmäiseen
koetukseen. Minun rahani seurasivat överstin pääomaa.
Pelättyä ruunaa oli sentään pidetty liian etevänä, sillä sen paras teko
oli se, että pakoitti oriin viemään voiton ensi kierroksessa tasan
2:20:ssä, yhdellä kaulanmitalla.
-- Luokassa 2:20, niin totta kuin minä olen syntinen ihminen! huudahti
översti ihastuksissaan, kun numerot pantiin näkyviin. Hänen oli
onnistunut saamaan ensi kierroksesta viisi yhdestä ja voi siis olla
tyytyväinen.
Mutta kun mielipide äkkiä kääntyi ja teki the Unknownin suosikiksi
sekä ensi kierroksella että yleensä koko kilpailussa, niin että kurssi
huippasi yhteen kahdeksaa vastaan, vannoi översti karmean valan, ett'ei
hän sinä ilmoisna ikänä panisi kahdeksaa dollaria voittaakseen yhden.
Ja minä myönsin empimättä hänen olevan oikeassa.
Se olisi kumminkin kannattanut, sillä seuraavalla kierroksella voitti
ori helposti 2:25:n matkalla, niin ett'eivät vedonvälittäjät tarjonneet
siitä mitään kurssia.
Carrigan veti suunsa irvistävään hymyyn, kun översti lupasi hänelle
aimo lisäpalkinnon, jos hän voittaisi seuraavankin kierroksen ja sillä
koko kilpailun.
-- Perhana, ett'ei pitänyt olla rahoja vetoon -- sanoi hän vaan. --
Tässähän olisi voinut ansaita pienen omaisuuden!
Huolimatta miehen erinomaisesta taitavuudesta, en minä ollut mitenkään
voinut päästä siitä vastenmielisyydestä, jota hän heti ensi näkemällä
oli minussa herättänyt. Ja hänen huomautuksensa rahojen puutteesta
vaikutti minuun niin tympäisevästi, että minä purin epäilykseni
hänen rehellisyyteensä sanoiksi, kun överstin kanssa menin takaisin
valjastuspaikalle.
-- Kyllä se on roisto -- myönsi tämä. -- Mutta hän tietää, että on
jo kerran ollut kysymys hänen pois sulkemisestaan kaikilta yleisiltä
radoilta maassa. Yksi kepponen lisää veisi hänet perikatoon, kun
taas rehellinen peli the Unknownin kanssa antaa hänelle erinomaisia
toiveita. Sellaisia hevosia ei tavatakaan joka päivä, niin että me
luullaksemme voimme luottaa häneen.
En sentään voinut olla mietiskelemättä Carriganin rehellisyyttä sekä
myötä että vastaan, odotellessamme kolmatta kierrosta. Ainoastaan neljä
kilpailijaa tuli huutoon. Toiset olivat heittäneet kaiken toivon.
Johdon otti heti se nopea ruuna hurjalla vauhdillaan, mutta Carrigan
pysyttäysi sentään sen kintereillä, vaikk'ei ori näyttänyt suurestikaan
voimiaan ponnistavan.
-- Mainiota! -- mutisi översti, joka kiikarilla seurasi hevosia. Musta
(ruuna) ei voi millään tavalla kestää loppuun saakka tuota menoa, ja
silloin on meidän vuoromme.
Niin kävikin -- osittain. Puolen penikulman päästä hiljeni vauhti
huomattavasti, niin että Carrigan pääsi kilpailijansa rinnalle.
Mutta ohitse hän ei näyttänyt pääsevän. Ja kun ruuna sadan askeleen
loppumatkalla teki viimeisen, suurenmoisen ponnistuksensa, pääsi hän
sen verran oriista edelle, että hyökkäsi voittajana perille, tuskin
päälle puolen päänmitan voitolla. Aika 2:18 1/2!
Översti ei puhunut aluksi mitään, pureskeli vaan pitkiä viiksiään,
toista ja toista, aivan kuin olisi tahtonut juurineen nyhtää ne
irti. Vasta kun olimme tulleet alas katselijalavalta, rohkaisihe hän
ennalleen.
-- Sehän on vaan yksi ajo -- sanoi hän lohduttaen, -- ja me olemme
voittaneet kaksi. Enpä luule ruunan voivan toista kertaa tehdä sitä
kepposta.
Sama mielipide tuntui olevan muillakin, sillä vedonvälittäjät eivät
vielä näyttäneet aikovan heittää the Unknownia suosiostaan, vaikka he
tarjosivatkin sitä vastaan vaan kolme yhdestä ja siten viettelivät
överstin uudestaan panemaan kuusisataa hevosensa puolesta. Carrigankin
näytti vielä yhtä rohkealta kuin ennen.
-- Yksi kierros ei merkitse mitään -- sanoi hän huolettomasti. -- Ori
ei ole vielä likimainkaan väsynyt, vaikka siltä kovin juoksuhalu on
mennyt. Mutta nyt minä aion koettaa ruoskaa, jos se ei viitsisi juosta.
Pikku Aatami, joka parhaillaan hankasi hevosen jalkoja, samalla
kun hänen isänsä pyyhkieli sen kylkiä ja selkää, puri hammasta
kuullessaan ajajan uhkauksen, aivan kuin olisi väkisin koettanut niellä
sanottavansa. Mutta se oli hänelle nähtävästi mahdotonta, ja senvuoksi
oikasi hän itsensä, katsoi jäykästi Carriganiin ja virkkoi:
-- Se on vale, että tämä hevonen tarvitsee ruoskaa. Silloin kun isä
kerran koetti lyödä sitä, potkasi se rattaat pirstaleiksi, niin että on
parasta antaa olla lyömättä.
Carrigania hämmästytti ja suututti moinen odottamaton neuvo.
-- Hoo, opeta sinä muoriasi munimaan -- sanoi hän halveksien. -- Se on
helpompaa kuin opettaa minua ajamaan.
Aatami nuorempi punastui kiukusta, eikä vastannut. Sen sijaan selitti
hän minulle suomeksi, että hänestä oli yhdentekevää, kuinka juoksu
kävisi. -- Jos ori ei voita, niin pitää isä sen, ja minusta on niin
päin parempi.
Ennenkun luokka 2:24 soitettiin uudestaan esiin, juoksivat erään
toisen luokan hevoset yhden kierroksen, mutta silloisten asianhaarain
vallitessa emme me kiinnittäneet niihin mitään huomiota. Vasta kun the
Unknown ja sen kolme kilpailijaa taas ajettiin radalle, nousimme me
ylös lavalle.
Ori näytti yhtä vilkkaalta ja voimakkaalta kuin ennenkin, huolimatta
siitä, että se jo oli tehnyt kolme kiivasta koetusta vajaassa kahdessa
tunnissa. Mutta ei tuntunut musta ruunakaan vielä saneen tarpeekseen,
niinkuin översti oli arvellut, vaan osoitti yhä suurta juoksunhalua.
Carrigan ajoi tällä kertaa edellä, jota vastoin ruunan ajaja näytti
pysyvän odottavassa asemassa. Penikulmapuolisko meni 1:12:ssa, eli
koko joukon vähemmällä nopeudella kuin edellinen koetus. Ja nopeus
pysyi samana vielä seuraavan neljänneksen, mutta silloin pyyhälsi
ruuna yhtäkkiä edelle niin odottamatta, että se pääsi koko mittansa
Carriganin ohitse, ennenkun ori alkoi parantaa.
Kymmenkunta sekuntia pysyi musta edellä, oriin voimatta päästä ohitse,
niin hurja kuin sen vauhti olikin. Silloin kohotti Carrigan ruoskansa
ja antoi navakan iskun the Unknownille, joka samassa silmänräpäyksessä
nosti päänsä pystyyn ja rikkoi.
-- Saatana! -- kirosi översti hammasta purren. Ja katseltuaan hetkisen,
mitenkä ori, sen sijaan että olisi asettunut, yhä pisti lyhyttä neliä,
jääden sillä menolla joka sekunti yhä enemmän jälkeen, laski översti
kiikarinsa alas ja sanoi sävyisästi: mennään pois. Tämäkin kilpailu on
mennyttä kalua, mutta meillä on vielä yksi toivo.
-- Odottakaahan!
Ori laukkasi yhä vielä, eikä tuntunut pääsevän paikaltaan. Pari
sekuntia vielä ja ruuna tuli perille, monta mittaansa edellä n:o 2:ta,
ja the Unknown jäi viimeiseksi kaikista neljästä, eikä ollut vielä
päässyt määräpylvääsen, kun musta jo juoksi ohitse palkintotuomarien
lavan. Ori sulettiin pois kilpailusta.
Översti ähki ja voihki. Hänen kaksituhatta viisisataansa (samalla kuin
minun kolmekymmentäni) oli mennyt ja samassa kaikki toivo päästä the
Unknownin omistajaksi.
Me menimme talliin, mihin Carrigan oli ajanut hevosen, tulematta
ollenkaan lavan eteen. Hän näytti merkillisen tyyneltä, päinvastoin
kuin pikku Aatami, joka kiukusta tulipunaisena ja itkuun
puhkeamaisillaan koetti tyynnyttää oritta, joka vielä oli niin
hermostunut, että jok'ikinen jäsen vapisi.
-- Tällä kerralla hän tappasi tahallaan -- sanoi poika osottaen ajajaa.
-- Minä näin, kuinka se kävi ja minä tunnen hevosen.
-- Mitä sinä rohkenet puhua, räähkä? -- karjasi Carrigan ja kohotti
kätensä lyödäkseen poikaa. Mutta vanhempi Aatami, joka oli seurannut
hänen liikkeitään, kävi hänen käteensä kiinni ja väänsi sitä niin, että
toinen kiemurteli kuin mato.
-- Jos tahdot tapella, niin käänny tänne päin, -- sanoi hän sävyisesti
suomeksi, mutta kumminkin niin helposti ymmärrettävällä äänenpainolla,
että Carrigan heti irti päästyään vetäytyi syrjään.
Mutta hän koetti korvata tappionsa syytämällä suustaan semmoisen tulvan
haukkumasanoja, että överstin piti rientää väliin.
-- Mitään muuta en voinut tehdä, kun se ei tahtonut koettaa viimeistään
-- piti ajaja äkäisesti puoliaan. -- Olkoon minun puolestani koskematta
tästä lähtien.
-- Niin saa ollakin -- vakuutti Aatami nuorempi, joka ei voinut
rauhoittua. -- Pidä vaan ohjakset tiukalla, niin se juoksee vaikka
henkimenoonsa ja juoksee milloin tahansa mustan ohitse.
Carrigan ei suvainnut vastata hänelle mitään, vaan mutisi tahtovansa
katsella seuraavaa kilpailua ja läksi radalle. Mutta överstiä ja minua
ei ollenkaan huvittanut nähdä ruunan varmaa voittoa, vaan jäimme me
talliin katselemaan, kuinka poika nopeasti ja taitavasti sai oriin
tyyntymään.
-- Pojalla on sentään erinomainen vaikutusvoima hevoseen -- sanoi
översti puolittain minulle ja puolittain pikku Aatamille, joka
täydelleen ymmärsi hänen kiitoksensa.
-- Se tottelee minua aina -- vakuutti hän -- niin että minä voisin ajaa
sitä melkein ohjaksitta.
Hetken päästä lähdimme pois, vaan översti sanoi tulevansa illalla
takaisin.
-- Se on tänään ponnistellut aimo lailla -- sanoi hän minulle
palatessamme kaupunkiin. Minun pitää katsoa, miltä se näyttää illalla,
ennenkun päätän mitään huomisesta kilpailusta.
-- Mitä arvelette tämän päivän tuloksista?
-- En mitään vielä -- vastasi hän äänellä, joka ilmaisi päinvastaisen
ajatuksen. Mutta minä tiedän, että se oli Carriganin viimeinen elki
muutamiin vuosiin, jos se oli tahalla tehty, eikä tapaturmasta.
Ja tiedänpä vielä, että kurssi the Unknownia vastaan on edullinen
huomenna, joll'ei olekaan juuri sellainen, että voisin voittaa
kuusituhatta muutamalla sadalla.
-- Minun alkuperäinen viitoseni on myöskin käytettävänänne -- sanoin
leikilläni ja onnistuin saamaan överstin alakuloiset kasvot
hymyilemään.
-- Se on oikein, me emme hätäile ensi tingassa! -- sanoi hän.
Sen pitemmältä ei puhuttu tappiosta, ja kun pari muuta hevosmiestä
ravintolan kahvilassa ilmaisi epäilynsä, ett'ei kaikki ollut käynyt
rehellisesti, nauroi översti vaan, eikä sanonut uskovansa sitä
miksikään muuksi kuin huonoksi onneksi.
-- Tulkaa, herrat, juomaan lasi huomispäivän paremmaksi onneksi! --
lopetti hän. -- Hoi, Carrigan! Käy esiin ja ota ryyppy. Elä istu huuli
torpallaan pikku asiain vuoksi!
Ajaja, joka kahden vaiheilla oli istunut syrjemmässä, tuli esiin
ilkeästi hymyillen.
-- Oikein, översti! -- sanoi hän. -- Me emme lannistukaan ensi iskusta,
me kaksi.
Illalla menimme me takaisin talliin ja tapasimme the Unknownin
syömässä kaurojaan parhaimmalla ruokahalulla. Siteet otettiin pois sen
jaloista, jotka eivät olleet ajetuksissa, eivätkä kuumatkaan, ja kun
me lopulta valjastimme sen matkarattaitten eteen lähteäksemme pienelle
ilta-ajelulle, puri se kuolaimiaan, hyppi ja tepasteli, juuri kuin ei
olisi muuta toivonut kuin päästäkseen juoksemaan yhden penikulman
lisää.
-- Kyllä se huomenna tekee parastaan, -- sanoi översti. -- Jos vaan
Carrigan tekee tehtävänsä, voimme me sillä vielä vähän hämmästyttää
katsojia. Ja minä luotan vielä siihen, että hän tekee sen.
Mutta vielä kerran tuli översti tehneeksi väärän laskun. Kun me
seuraavana iltapäivänä runsaasti puolta tuntia ennen kilpailun
alkamista tulimme talliin, näimme Jacksonin, vedonvälittäjän,
keskustelevan Urolan kanssa. Hän poistui heti meidät nähtyään.
-- Mitä hän tahtoi? -- kysyin minä.
-- Tarjosi minulle kahdeksan tuhatta oriista -- vastasi Urola.
Översti vihelsi, kun minä käänsin vastauksen.
-- Soo, vai sieltä päin tuuli nyt puhaltaakin -- sanoi hän. Nyt
ymmärrän Carriganin juonet. Se on mukana tässä kaupassa. -- Hänen
äänensä ei ennustanut hyvää ajajata kohtaan.
Minä selitin lyhyesti asian Urolalle, joka varmalla vakuutuksella
lausui ainoastaan sanan: "rakkarit!"
-- Tähän se kaiketi nyt meidän kauppamme katkeaa -- sanoi översti
hammasta purren. -- Minä olen menettänyt niin paljon, ett'en voi ostaa
mitään hevosta nyt, niin että paras on teidän ottaa Jacksonilta rahat.
Urola katseli häntä silmänräpäyksen kummastuneena, ja vastasi sitte
suurimmalla tyyneydellä:
-- Jos tahdotte koettaa jossain muualla, niin pysyköön meidän
kauppamme. Poika voi lähteä sinne oriilla. Minä en myy sitä roistoille.
Joutuen nähtävästi hiukan hämilleen näistä nopeista käänteistä, joihin
asia parin minuutin kuluessa oli joutunut, yskähti översti pari kertaa.
-- Onko se tosi tarkoituksenne? sanoi hän lopulta. Jos te uskotte
hevosen minulle, jota tuskin tunnette, niin enpä, jumal'avita, heitä,
ennenkun olen haalinut teille kokoon kahdeksan tuhatta minäkin, ja
vielä jonkun summan palkinnoita kaupan päälle. Mutta nyt meidän täytyy
pyyhkiä the Unknown papereista. Carrigan ei saa enää kajota siihen, ja
toista ajajaa en tällä kertaa voi saada.
-- Minä voin ajaa -- sanoi Aatami nuorempi.
-- Poika voi ajaa -- vakuutti isä. Översti katseli ensin isää, sitten
poikaa, jonka harmaat silmät tarkastelivat häntä rävähtämättä.
-- Luulenpa, saakeli soikoon, että sinä voit -- sanoi hän viimein. --
Valjasta ori, sill'aikaa kun minä riennän ilmoittamaan ajajan vaihtoa.
Minä tulen paikalla takaisin.
-- Tästä saisitte antaa Carriganin kärsiä -- sanoi palkintolautakunnan
sihteeri, heti kun me -- minä seurasin muassa -- tulimme
palkintotuomarien lavalle.
-- Kuinka niin? -- kysyi översti hämmästyneenä.
-- Ettekö tiedä? Carrigan oli juuri täällä ilmoittamassa, ett'ei
hän ajakaan the Unknownia, vaan Sandersonin tammaa, teidän ainoaa
vaarallista kilpailijaanne, jonka pitäisi oleman jonkun vedonvälittäjän
oma. Ettekö kuule rähinää vedonlyöntipaikalla? Tamma on tuota pikaa
tullut suosikiksi yli kaiken kurssin, eikä yleisö tahdo panna ainoata
centiä teidän hevostanne vastaan, jonka luullaan tulevan pois
pyyhityksi.
-- Vai niin! -- sanoi översti tyynesti. -- Olkaa hyvä ja huomatkaa
minun muistutukseni ajajan vaihdosta. The Unknownia ajaa Aa -- Aa --
mikä lempo sen pojan nimi taas olikaan? -- Sen kysymyksen hän teki
minulle.
Minä kirjoitin kiireesti pojan nimen paperille ja me riensimme sieltä
pois, kulkien vedonlyöntipaikan kautta, jossa oriista tarjottiin
monenmoista kurssia, vaikka ilman menestystä.
-- Viisikymmentä yhtä vastaan, the Unknown! -- huusi Jackson suoraan
överstin suuhun, kun me menimme hänen pöytänsä ohitse.
Översti pysähtyi paikalla ja pisti kätensä povitaskuun.
-- Tässä on, kolmesataa viisikymmentä -- sanoi hän kylmäverisesti.
Vedonvälittäjä nauroi.
-- Ei olla arkoja täällä! -- kerskui hän ja kirjoitti kuitin vedosta.
-- Enemmän samaan kurssiin? Viisikymmentä yhtä vastaan! the Unknown!
-- Tässä on viitonen lisää -- sanoin minä ja sain kuitin niinkuin
överstikin.
-- Helposti ansaittuja rahoja! -- ilkkui vedonvälittäjä.
-- Saattaapa olla -- mutisi översti, rientäessämme eteenpäin. -- Mutta
vieköön minut h--vetti, jos joku voi sanoa, että översti Beckridge on
pelkuri! Olisin pannut viimeisen centini, joll'en olisi tarvinnut niitä
laskujeni suorittamiseen.
Ori oli valmiina, kun me tulimme takaisin ja nähtävästi uljaimmalla
tuulellaan, kaapien maata sirojen sulky-ratasten aisoissa vuoron
toisella, vuoron toisella etukaviollaan, ja silloin tällöin hangaten
hienoa päätään pikku Aatamin olkaan.
-- Aja minkä voit -- sanoi översti -- ja aja parasta menoasi alusta
loppuun. Ei kellään toisista ole lähestulkoonkaan samaa kestävyyttä,
jos kohta Sandersonin Kentucky-tamma onkin nopeampi. Jos me voimme
väsyttää sen, niin ei kukaan vielä tiedä, kuinka käy. Elä siis hätäile
ollenkaan, jos se voittaakin pari ensimmäistä kierrosta.
-- Ja sen se tekeekin -- sanoi hän minulle, kun me lähdimme
valjastuspaikalta nähdäksemme pojan ajavan radalle. -- Minä en
ollenkaan hämmästyisi, vaikka tamma voittaisikin kolme kierrosta yhteen
kyytiin ja samalla koko kilpailun.
Aatami nuorempi ajoi radalle niin tyynenä kuin ei olisi koskaan muuta
tehnytkään kuin ajanut tuhansien dollarien hevosia. Mutta yleisö
nauroi ja vihelsi pienelle, hullunkuriselle olennolle, jonka lyhyet
jalat olivat enemmän kuin suoran kulman levällään, ulottuakseen sulkyn
aisoille.
Yhdeksän hevosta otti osaa kilpailuun, jonka tähden lähdön
järjestäjälläkin oli loppumaton vaiva saadakseen ne kaikki liikkeelle
jotakuinkin samaan aikaan. Kahdeksan kertaa peräkkäin soitti hän ne
takaisin väärän lähdön vuoksi, ja joka kerta oli Carriganilla kuuma
tuska Kentucky-tamman kanssa, jota ei tahtonut saada hillityksi, eikä
käännetyksi takaisin lähtöpaikkaan. Mutta niinpä olikin se hyppinyt
itsensä hikeen, kun the Unknown sen sijaan totteli joka kerralla heti
ja oli sen vuoksi yhtä pirteä kuin radalle tullessaankin. Yhdeksäs
lähtö oli tyydyttävä ja hevoset syöksähtivät eteenpäin kaikki yhdessä
rykelmässä.
Huimaa vauhtia pölähtivät ne katsojaparvien ohitse, Aatami nuorempi
selkä vauhdin suunnassa, näyttäen enemmän jättiläis-sammakolta
kuin kilpa-ajajalta, ja ori niin täydessä menossa, että se jo
neljännes-patsaan kohdalla oli pari mittaansa toisten edellä. Ja
kun puoli penikulmaa oli tultu, oli se jo niin paljon edellä, että
poika voi vetäytyä sisäpuolisen aituuksen viereen. Silloin syöksyi
Kentucky-tamma, jota alussa tahallaan oli pidätetty jälessä,
joukosta ulos ja pääsi aina Aatamin sulkyn pyörän kohdalle, missä se
itsepintaisesti pysyttelihe tuskin mittaansa jälempänä. Vauhti oli
huima ja tuli toisella penikulman puoliskolla vielä sitäkin kovemmaksi,
vaan kumpikaan ei saanut toisestaan voittoa.
Kolmannen neljännes-patsaan kohdalla räpäytti Carrigan tammaa ja
silmänräpäyksessä ponnahti se eteenpäin, kilpailijansa rinnalle.
Mutta poika hellitti ohjaksia tuuman tai pari ja oli seuraavassa
silmänräpäyksessä taas kaulanmitan edellä.
"Ori voittaa! ori voittaa!" kuului huutoja katsojien joukosta,
jotka olivat hurjina innostuksesta, kun molemmat hevoset pyrynä
menivät määräpylvään ohitse. Carrigan kohotti vielä kerran ruoskaa
kädessään, ja tamma paransi, mutta rikkoi samassa. Ja seuraavassa
silmänräpäyksessä ajoi jo pikku Aatami voittajana palkintolavan ohitse,
jylisevien hurraahuutojen kaikuessa. Aika 2:18.
-- Hyvin tehty, niin totta kuin elän! -- sanoi översti käheällä
äänellä. Ja samassa menimme me alas radan portille tapaamaan Aatami
nuorempaa, joka pian oli punnittu ja itse johdatti oriin pois.
-- Olisi pitänyt yrittää jo ensimmäisestä kierroksesta! -- suututteli
översti. -- Olisi saanut minkä kurssin tahansa, mutta eihän kukaan
voinut aavistaa, että tamma rikkoisi ja se pelasti the Unknownin.
Me emme kumpikaan pitäneet vähintäkään lukua seuraavasta kilpailusta,
vaan käytimme ajan 2:20:n luokan seuraavaan koetukseen saakka
hoitamalla oritta parhaamme mukaan. Översti itse pesi sen kokonaan
suurella sienellä, ennenkun silat taas pantiin sen selkään.
-- En rohkene toivoakaan -- sanoi hän, kun ilmoittaja nosti lippunsa,
-- mutta hullummasti on sen lurjuksen laita, joka eilen lahjoi
Carriganin ja luuli voittavansa viisikymmentä yhdestä, kun minulla ei
ollut ajajaa.
Lähtö onnistui jo toisella kerralla, ja tällä kertaa ajoi pikku Aatami,
joka voittonsa johdosta oli saanut paikan sisäpuolisen aitauksen
vieressä, heti muista edelle, Carrigan kintereillä.
Tämä näytti selvästi päättäneen ajaa täydellä voimalla kierroksen
alusta loppuun.
Mutta taas hän erehtyi laskuissaan. Ei kertaakaan onnistunut
hänen päästä tuuman vertaa oriin edelle, vaikka hän viimeisellä
neljänneksellä yhtenään ripautteli hevosta pitkällä ruoskallaan. Se
ei rikkonut, mutta ei voinut muutakaan tehdä kuin pitää paikkansa,
niin että nuo komeat juoksijat mennä jymistivät tuomarilavan ohitse
toisissaan kiinni, ori tuskin puolta kaulanmittaansa edellä.
-- Koetuksen voittanut the Unknown. Aika 2:15 1/2 -- julistettiin
lavalta.
Översti siristi vasenta silmäänsä. -- Tämä alkaa näyttää joltakin --
sanoi hän. -- Joll'en erehdy, on tamma saanut tarpeensa tästä lystistä.
Vetopankissa vallitsi sanomaton melu, kun suuri joukko, ensimmäisen
koetuksen päätyttyä, oli pannut vetoa the Unknownista ja ne nyt
tulvivat kantamaan vetorahojansa.
Jackson tuli meitä vastaan. -- Tahdotteko ottaa viisikymmentä
prosenttia ja peräytyä? -- sanoi hän hermostuneesti.
-- Eilen ehkä olisin sen tehnyt, ennenkun olin saanut vihiä Carriganin
elkeistä, mutta en tänään -- vastasi översti päättävästi. -- Tavataan
ensi koetuksen jälkeen!
-- Hän tarjosi enemmän kuin oriin hinnan -- sanoin minä vähän
säälitellen.
-- Se maksaa vielä enemmän, kun saa kiusata sitä lurjusta vielä puoli
tuntia. Ja toisekseen ei meillä ole koskaan ollut parempia toiveita
kuin juuri nyt.
The Unknown oli yhä vielä sangen reipas, mutta hieman näkyi sentään
ponnistus alkavan vaikuttaa siihenkin, niin ett'en minä voinut päästä
jonkunlaisesta levottomuudesta.
-- Se kyllä kohennakse ennalleen taas -- lohdutti översti. Ja Aatami
nuorempi arveli varmaksi, ett'ei se missään tapauksessa ollut läheskään
niin uupunut kuin tamma.
-- Joll'ei vaan Carrigan tee mitään konnankoukkua, niin minä kyllä
voitan -- sanoi hän. -- Mutta mies on vaarallinen.
Översti pureskeli hetken aikaa mietiskellen viiksiänsä.
-- Poika on oikeassa -- päätti hän lopulta. -- Luuletko, että ori
tekisi eilisen temppunsa, jos Carrigan antaisi sille ruoskan iskun?
-- Ei voi tietää -- vastasi Aatami epäillen. -- Se tottelee
tavallisesti laukan ottaissaan, kun minä vaan viehättelen sitä, mutta
en tiedä, mitä se tekee, jos Carrigan lyö sitä.
-- Hm! -- ymähti översti. -- Meidän pitää asettua siten, että näemme,
mitä hän tekee. Hoida nyt hevosta parhaasi mukaan, eläkä anna kenenkään
vieraan lähestyä sitä. Ja aja sitten niinkuin suinkin kavioista lähtee.
Me kaksi piiloudumme sill'aikaa häntä pitämään silmällä -- joll'ei
teillä ole mitään sitä vastaan.
Minä suostuin ja seurasin häntä radan ulkopuolitse vievää syrjätietä
sen vastapäiselle puolelle.
-- Jos Carriganilla on mielessä jotain semmoista, kuin minä epäilen
olevan -- selitti översti tuumansa -- niin ei hän ole niin tyhmä, että
tekee mitään, ennenkun on tullut pois radan käänteestä. Silloin hän
on kauvimpana katsojista ja viimeisellä suoralla kohdalla, jossa jo
muutama hevosenmitta merkitsee paljon.
Saavuttuamme sopivaan paikkaan, asetuimme niin mukavasti kuin
mahdollista muutamien pensasten suojaan aituuksen sisäpuolelle ja
tupakoimme vähän aikaa vaijeten.
-- Nyt ne tulevat! -- sanoi översti lopulta ja viskasi pois puoleksi
poltetun sikarin.
Aluksi näytti kuin kaikki kilpailijat olisivat olleet yhdessä
rykelmässä, mutta kun ne tulivat lähemmäksi, näimme me, että kaksi jo
oli ratkaisevasti edellä.
Ne lähenivät yhä, the Unknown etumaisena, tamma kintereillään, mutta ei
läheskään samalla vauhdilla kuin edellisessä kilpailussa.
-- Yksi ja kaksitoista! -- sanoi översti pitäen sekuntikelloa
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 9
- Parts
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 1Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3572Total number of unique words is 193724.4 of words are in the 2000 most common words34.4 of words are in the 5000 most common words39.2 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 2Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3809Total number of unique words is 185425.7 of words are in the 2000 most common words35.6 of words are in the 5000 most common words41.5 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 3Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3683Total number of unique words is 185925.6 of words are in the 2000 most common words34.8 of words are in the 5000 most common words40.0 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 4Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3878Total number of unique words is 174327.7 of words are in the 2000 most common words37.9 of words are in the 5000 most common words43.4 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 5Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3818Total number of unique words is 179228.9 of words are in the 2000 most common words37.5 of words are in the 5000 most common words42.0 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 6Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3715Total number of unique words is 187827.3 of words are in the 2000 most common words37.8 of words are in the 5000 most common words42.0 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 7Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3720Total number of unique words is 182924.6 of words are in the 2000 most common words35.3 of words are in the 5000 most common words40.8 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 8Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 3764Total number of unique words is 169425.1 of words are in the 2000 most common words34.0 of words are in the 5000 most common words39.1 of words are in the 8000 most common words
- Siirtolaisia: Kertomuksia Ameriikan suomalaisten elämästä - 9Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.Total number of words is 460Total number of unique words is 32033.6 of words are in the 2000 most common words40.0 of words are in the 5000 most common words43.3 of words are in the 8000 most common words