Seitsemän veljestä - 19

Total number of words is 3598
Total number of unique words is 1923
20.7 of words are in the 2000 most common words
28.9 of words are in the 5000 most common words
32.1 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
pieniksi nurmikoiksi, verihaavoiksi ihmisen ruumiissa, johon vertaan nyt
talon. Mutta emäntä, joka tuhlaa, on talon ruumiin jokapäiväinen mato
vatsassa, sen koi, sen syöpä, joka menettää kaikki nesteet ja viimein
koko rakennuksen ransistaa ja kaataa. Nytpä muistan kertomuksen, jonka
kuulin jo isämme-isältä, siltä aina viisaalta, varakkaalta ja eteenpäin
katsovalta mieheltä. Ja näin hän kertoili: Oli kaksi veljestä, molemmat
yhtä raittiit ja toimekkaat, molemmilla heillä oli talo, kaikin puolin
yhdenvertaiset, ja molemmilla myös oli vaimo ja lapsia. Yksi heistä
pysyi aina varallisena miehenä, mutta toinen heistä kävi yhä köyhemmäksi
päivä päivältä, ja yhtäpä tuosta monikin arveli, kuitenkaan huomaamatta
syytä, mikä olis matkaansaattanut tämän eroituksen veljesten
huoneenhallituksessa. Mutta kerranpa eräänä lauvantai-iltana läksi
isoisämme jollekin asialle näihin molempiin taloihin. Ensiksi tuli hän
rikkaan miehen huoneesen, jossa emäntä, vasta kirnuttuansa, jakeli
voileipiä lapsillensa; siitä astui hän köyhän veljen tupaan, jossa
emäntä myöskin antoi lapsillensa kirnuvaisia, mutta kas, panihan muori
ainakin kaksi vertaa paksummalta voita leivälle kuin tapahtui
naapuritalossa, ja nytpä ymmärsi ukko syyn tuon yhden veljen rikkauteen
ja toisen köyhyyteen. Niinkuin jälkimmäiseltä emännältä meni
kaksinverroin voita, niinpä myös, vaikka melkein näkymättömällä tavalla
karisi aina kahdenvertaisesti kaikkea muutakin tavaraa hänen sormiensa
välistä. Ja olishan siis hänen emännöitsemisensä tarvinnut kaksi
tämänlaista taloa, seistäksensä naapurin yhden talon rinnalla. Niin
kertoili kerran ukko viisaudestansa kuuluisa.
JUHANI. Oikein harkitsi hän asian. Huono ja tuhlaaja emäntä on talon
kaikki kuluttava rotta ja kurja katsoa puoleen kuin porolammikossa vanha
tallukkahaasu.
AAPO. Olkoon siis naiminen, niinkuin se olla pitää, elämämme ankarin
askel. Sillä huono emäntä on miehen tuho, mutta kelpo ja armas vaimo on
hänen onnensa ihanin, hänen paras ystävänsä, kultainen kunniansa, ja
tekee hänen huoneensa ilon ja rauhan satamaksi. Ja sellaista vaimoa hän
kohdelkoon ja pidelköön kuin omaa silmäteräänsä, kuin sielunsa kalliinta
aarretta. Ja luulenpa myös, että vähemmin, paljon vähemmin löytyisi
täällä kehnoja vaimoja, jos miesi nuoren aviosiippasensa virheitä kävisi
aina ojentelemaan lempeillä sanoilla ja rakkahilla silmän-iskuilla,
kartellen visusti tuomasta nalkutellen esiin noiden »oivain
naapuri-eukkoin» esimerkkejä, ja suoden tuon aina »kunnollisen kuolleen
kultamuorinsa» ma'ata rauhassa haudan kammiossa.--Niin, veljet! ehkä on
meillä kaikilla piankin eukkonen vieressämme ja pieniä pirpanoita
ympärillä ja sentähden en nyt haastelekkaan näin paljaasta hetken
mielipiteestä, vaan enemmin ehkä tuumasta, ja tarkoitanpa istuttaa
näitä, sanojani sydämienne pohjaan.
JUHANI. Hyvinhän sinä kaikki olet tehnyt, monta kallista neuvoa olet
meillen antanut. Totisesti! oletpa oikein isällisellä, mielellä ja
kielellä meitä johdellut täällä salojen yössä. Veljet, kiittäkäämme
Aapoa, hän on tehnyt suuren työn.
AAPO. Mene pois! Mitä tuossa turhia. Niin--noh! Niin! Vaan että seisomme
nyt tässä, ja yksinvoimin taistelleet olemme: tempoilleet, riistoneet,
repineet päästäksemme viimein kovan onnen rykelmäisestä korvesta
lakealle, vapaalle aholle.--Mutta katsokaat: ilma on kirkas ja tyyni,
kohden laskuansa alenee jo aurinko ja vilisten nyt kutee kouruliuta
Ilvesjärven korteistossa. Lähtekäämme panemaan mertojamme ulos, ja
huomenna on meillä maistava murkina.
Ilvesjärvelle he astuivat asettelemaan pyydyksiä kultakylkisille
kouruille, jotka par'aikaa iloisesti kutelivat, ja vilahteli järven
ruohoinen ranta. Mutta kotia jäivät Simeoni ja Timo, jäivät karjan
korjuun tähden; ja ammuten ja kelloin kilinällä palasivat jo
vääräsarviset laitumeltaan pitkin kanervaista nummea. Ja kantoisella,
kuivalla aholla lypsettiin märehtivät lehmät, ajettiin siitä tarhaan,
jossa he pian toinen toisensa perässä vaipuivat alas havuisille
vuoteillensa. Mutta tuolla Ilvesjärven tyynellä pinnalla soutelivat muut
tylppäkuonoisella tukkiruuhellansa, lasketellen mertoja järven heleään
syvyyteen pitkin korteiston moniniemellistä reunaa; ja tuolla mäntyin
latvoissa luoteisessa väikkyi tulipunertava iltarusko.


KOLMASTOISTA LUKU

On eräs kelmeä syyskuun päivä, jona veljekset ovat päättäneet lähteä
saavuttamaan entistä valtaansa Jukolan talossa, jota eivät olleet
nähneet kiertoessa yhdeksän vuoden. Tiellä, joka juoksee kohden kylää
peltojen, Luhta- ja Sompioniitun halki, retkeilee nyt seitsemän miestä,
ja yhä kauemmas poistuu heistä Impivaaran uudistalo, johon Tammiston
Kyösti on jäänyt elikkoin hoitajaksi päivän tai kahden ajaksi.--Edellä
ja rinnatuksin käyskelivät Juhani, Aapo ja Tuomas; mielukkaasti he
astelivat, ja asui heidän kasvoillansa tyyni riemu. Seurasi heitä
vankkurikuorma, vetämänä kahden nuoren tamman, joita ohjaili Lauri,
istuen pienen oluttynnörin kyljellä. Ja olutta oli tynnöri täynnä,
tehtyä juuri varten tuliaisjuhlaa Jukolassa. Sitten astelivat Simeoni ja
Timo, kumpikin taluttaen ammuilevaa lehmää karjan aluksi Jukolan
omettaan. Mutta viimeisenä vaelsi veli Eero, johdattaen nuorasta pientä,
könttipäistä sonnia, joka oli määrätty pitämään talon karjan
karttumisesta murhetta. Kernaastihan seurasi sonnimulli lehmiä, astellen
heidän jäljessään vallan kopealla mörinällä. Iloisina hyppelivät myös
Killi ja Kiiski, milloin edellä, milloin perässä, milloin loiskien
kahdenpuolen matkuetta, iloisina, vaikka jo harmaapäisinä. He olivat
ainoat elikot, jotka, Jukolasta syntyisin ollen, nyt palasivat vanhaan
kotoonsa takaisin. Valko oli kuollut ja makasi makeasti syvässä
hautakammiossaan Luhtaniitun aidan takana; kuollut ja kuopattu oli
vanha, karheasti naukuileva kissa, Juhanin armasteltu Matti; ja
viimeinpä myös kenokaulainen kukkokin kuoli ja kuopattiin. Kiekua
heloitteli Impivaaran orsilla taasen toinen kukko, ja uunin päällä
killisteli toinen kissa, ja kaksi nuorta, uljasta hevosta oli nyt
vetämässä veljesten vankkureita reippaalla vauhdilla Jukolaan.
Niin he vaelsivat: siirtyivät ulos lakeasta Sompiosta ja astuivat metsän
syvyyteen. Ilma oli selkeä ja tyyni, liepeästi paistoi aurinko
vaaleansiniseltä, hymyävältä taivaalta. Tuli heidän eteensä Seunalan
Matin aho, siitä Viertolan kirkkotie, jonka yli he vaelsivat ylösmäkeä,
pitkin santaista nummea hongiston halki. Viimein seisoivat he Teerimäen
harjulla, josta heidän tiensä sileänä ratana juoksi kalliota alas. Mutta
vuoren harjulle, josta näki avaralle kohden kaikkia ilmoja, seisahtuivat
veljekset hetkeksi levähtämään juhtinensa. He iskivät silmänsä
lounaiseen, ja kaukana kuumoitti heidän lapsuutensa Jukola. Mutta pian
himmensi kyynel heidän silmänsä ja kumma riutumus täytti heidän povensa,
kuin soliseva vesi täyttää uppoovan miehen poven.--Mutta katsahtivat he
taasen lounaiseen, ja mäen kaltevalla rinteellä haamoitti Jukola kuin
tumma entisyys. Siitä katsahtivat he viimein takaisin pohjoseen päin, ja
viherjöitsevien oraspeltojen keskellä hymyili iloisesti Impivaaran uusi
talo, ja ylempänä seisoi jyrkkä vuori. Niin he katselivat, milloin
pohjoseen ja milloin etelään ja milloin mihinkin ilmaan, ja ihanasti
kastuivat heidän silmänsä. Mutta olutta laski Juhani, miehestä mieheen
kiertoili ympäri katajainen haarikka.
JUHANI. Me vuodatamme kyyneleitä, mutta ilon ja riemun helmiä ovat ne
kyyneleet; sentähden juokaamme ja iloitkaamme.
AAPO. Kiitos Luojan, että nyt seisomme ilon lapsina tässä! Onnelliset
me, jotka onnen hetkenä huomasimme mikä rauhaamme tuli ja tuotimme oivia
hedelmiä, ennen kuin synkeä tuomiomme kirjoitettiin etehemme seinään.
Tämä, ja Jumalan johtava käsi on elämämme tien kohottanut ylös näin
jalolle ja iloiselle kunnaalle, jonka harjulla nyt voiton sankarina
seisomme. Kymmenen kultaista vuotta on mennyt sitten kun vihan, sydämen
kiukun vallassa pakenimme metsien pimeyteen. Niin teimme. Mutta uskonpa,
jos lakkaamatta olisimme oljennelleet etelässä tuolla, vainon ja
närkästyksen katkerassa ilmassa, että käyskelisimme murheen poikina nyt.
Onneksemme siis heitimme kylän ja kylänmiehet; sillä nyt on tapahtunut
miehissä muutos.--Tässähän nyt seisomme, katsellen sovinnon suopealla
silmällä tuonne kohden Toukolan kylää, ja täällä takana on meillä jalo
seljänvastus.
Niin, tuolla on entinen, armas Jukola, tuolla Toukolan kylä, tuolla
kirkontorni ja tuolla taasen uhkea Impivaara. Selvästi astuu nyt eteeni
elon-retkemme kohtaukset tuon menneen vuoskymmenen helmasta.--Katso
kuinka tiemme on juosnut. Me ensin, mutta perin mahdottomina, koetimme
pyrkiä kristillisten ihmisten yhteyteen, tehden onnettoman retken kohden
juhlallista tornia tuolla ilman partaalla. Oli se kiusan kirottu retki,
mutta siinä myös se voimakas ponnistaja, joka meidät väkisinkin pakoitti
metsien syvyyteen. Tuonne tuon harmaan, jyrkän vuoren kupeille me
siirryimme pois ja rakensimme itsellemme lujan pirtin. Mutta ahne tuli
poltti pirttimme tuhaksi, ja silloinpa pojat sudenpenikoina kaappaisivat
Jukolaan takaisin taas; ja leikki on kova. Mutta emmehän tuostakaan
juuri paljon huolineet, vaan metsien haltuun läksimme taas ja rakensimme
itsellemme toisen pirtin, uhkeamman ensimmäistä.
Taisimme nyt taasen vapaasti halutyötämme harjoitella; ja koirat
reuhtoilivat, tuliluikut paukahtelivat, ja runsaasti vuosi salojen
karjan raikasta verta. Mutta sielläpä äkisti nosti meidät ankara kohtalo
kamalalle Hiidenkivelle koetukseen aivan hirmuiseen. Ja tuolla arvaten
on se nälän, vaivan ja armaan onnen kivi, tuolla, jossa alenee metsän
himmeä reuna ja tuo harvaoksainen kuusi korkeimmalle kaikista kohottaa
huippunsa. Siellä on kivi, joka saattoi meille murhetta ja tuskaa, mutta
jota myöskin taidamme kutsua onnemme kiveksi. Huomaitkaamme: sieltähän,
jatkaen aina, on syntyisin tämä ilon ja onnen hetki tässä Teerimäen
harjulla. Kivi hirveä korvessa matkaansaattoi ankaran huhdan, joka
taasen antoi meille kosolta viljaa. Mutta tästähän--pahasti, pahasti
kyllä--myös nousi se muistossamme kovin murheellinen viinakesti. Vaan
äläppäs mitään. Tämä viinan villitty mälinä mullersi ylös helvetin ja
kaikki perkeleet meille kamoittavaksi varoitukseksi, poiketaksemme
toiselle tielle. Kahdelta haaralta saimme uhkaavia muistutuksia:
Simeonin kummallisen henkinäön ja Laurin merkittävän uneksumisen kautta.
Ja hyvä meille, että otimme onkeemme nämät tärkeät viittaukset salatusta
maasta! Kuin miehet me silloin päätimme heittää ijankaikkiseksi
juovuttavan, kirotun viinajuoman, jossa päätöksessä toivon jalosti
seisovamme.
Mutta kohtasipa meitä vieläkin vallan tuikea temppu. Ja tämä tapahtui
sekä paljon viinan että tuon häijyn ja jäykän sisumme kautta, joka ei
vieläkään ollut tarpeeksi pehmitetty, vaan syvyydessään keitti
kostonhimoa. Meitä kohtasi tuo vihan-kiljumisen, suden-ähellyksen,
seiväs-räiskynän ja verenvuodatuksen päivä, tuo kuuma päivä Tammiston
kartanolla. Niinpä meitä viinan hummauksesta kuritettiin. Mutta tuostapa
juuri, tuosta rangaistuksen päivästä rupesi onnemme virtaamaan. Kas, kun
jo seisoimme mustan kauhistuksen rinteellä, silloinpa armollinen Jumala
kirkasti etehemme maailman; ja sen hän teki tuon oivallisen
vallesmannimme kautta. Mutta me itse, mitä teimme me? Astuimme kuin
miehet itsensä-kieltämisen, työn ja toimen tielle. Tosin kohtasi meitä
vieläkin moni puuha ja ahdinko, mutta me notkistimme niiden niskat,
touvasimme väkivoimin aina eteenpäin, ja tässä seisomme nyt.--Kiitos
Jumalalle, joka meitä johdatti, kiitos meille itsellemme, jotka
tahdoimme ajoissa viisastua, kiitos äitillemme, joka lapsuutemme päivinä
muistutteli meille Jumalan tahtoa ja lakia! Hänen lauseistansa painui
aina yksi ja toinen sydämemme syvyyteen, josta varoittava ääni alati
kuiskasi meitä korvaan, kuiskasi halki hurjimpain myrskyin, ja elomme
alus ei vaipunutkaan haaksirikkoon.
JUHANI. Ah! jos eläisi nyt äiti, käyskellen tuolla Jukolan pihalla,
niin, nähtyään poikiensa lähestyvän, kiirehtis hän meitä vastaan aina
Ojaniitun ahteelle tuolla. Mutta taivaan salissa istuu nyt eukko,
vartoen lapsiansa. Kyllä tullaan, muori, tullaanpa Jumalan avulla mekin
sinne kerran.--Niin, nyt lähtekäämme, veljet, vaeltamaan taas,
vaeltakaamme alas kallioista tietä.
Läksivät he alas, tulivat pimeään korpeen, siitä viimein kulon
polttamalle, korkealle Kiljavan-nummelle, jossa kirkkuvat haukat
sinkoilivat ilmassa heleän taivaan alla. Kulkivat he jo moni-ahteisella
tiellä ohi Kuttilan lakean niitun.
JUHANI. Pojat, pojat! tuntuupa jo sieraimissani kotonurkkien haisu,
ihanampi neitsytmaarian sänkyruohon tuoksua. Pojat ja veljet, saman
maatuskan kantamat ja synnyttämät kaikki, kuulkaat yksi oiva sana:
Käskekäämme tuliaisjuhlalle kanssamme Jukolaan joka ainoa mies ja vaimo,
koiras ja naaras, jonka vaan kohtaamme tiellä ennen kotoa.
AAPO. Sen teemme.
TUOMAS. Olkoon sanottu.
TIMO. Kaikkihan käskemme, aina kruununvoudista Ruokko-Massaan asti, jos
heidät kohtaamme vaan.
JUHANI. Aina maaherrasta Toukolan tallukkaan asti; ja nouseepa tästä
iloinen kesti, nousee totisesti. Ja kas kun oikein tanssia leivoitamme
Toukolan tyttöjen kanssa, leivoitamme, että jyskyää Jukolan permanto ja
katosta karisee kaarna! Tosin on laita niin, että ainoastaan Aapo meistä
osaa katrillia, me muut vaan polskaa, mutta sitähän osaamme kuin miehet.
Ja olkoon menneeksi polskaa, paljasta polskaa. Mutta mistä saisimme
oikein huikean pelimiehen ja kiltin kahvinkeittäjän?
AAPO. Tottahan vielä siihenkin neuvoja löytyy.
JUHANI. Tässä maailmassa. Niin, tottahan vaankin vielä siihenkin neuvoja
löytyy. Neuvoja ei ole meiltä puuttunut kovemmissakaan tempuissa, vaan
kaikkien on täytynyt kääntyä ja vääntyä, kiertyä ja koukistua tahtomme
mukaan. Ojentuahan on kaikkien täytynyt, ja kymmenen vuotta on mennyt
kuin pyyhkien. Tralla, raa, raa, tralla, raa! Kahvia en ole juonut
sitten kuin Karja-Matin häissä, mutta olkoon menneeksi tänäpänä juhlan
kunnioiksi, koska juomme oikein veljenmaljaa kaikki seitsemän poikaa,
salskeata seitsemän miestä. Ja ensimmäisinä, aina ensimmäisinä me
kolme tässä astelemme: minä, Aapo ja Tuomas, Impivaaran
henkivartija-pataljooni. Uhkeita poikia kaikki. Eipä Eerokaan ole enään
juuri niitä lyhimpiä Suomessa, ei suinkaan. Mutta vitkoin nousi hän
naulastansa, peevelin vitkoin. Tulipa hänestä kuitenkin oikein
laatuunkäypä mies sekä sielun että ruumiin puolesta. Ja sen teki vuosien
voima täällä metsissä, meidän veljesten avulla; pari pientä
pieksiäis-ryöppäystä vaan meidän muiden kädestä ja mies oli kuin
öljytty. Vai kuinka? Mitä sanot sinä itse siellä takana?
EERO. Tosi mitä ruumiiseni koskee, mutta sieluparassani, pelkään minä,
löytyy vielä paljon sinuakin varten varoilla tuota kirottua
Vanhan-Aatamin pirunpihkaa, joka usein kyllä veivaa ja kiertää
nurinniskoin koko maailman. Niinpä hän nytkin kääntää silmäni, koska
täältä takaa katselen teitä siellä eturivissä. Kas, kas, kuinka
Juhanikin silmissäni taasen pöllöittelee tuolla Aapon rinnalla kuin
pystysilmäinen tallipässi vakavan valakan rinnalla.
JUHANI. Niin, Eero-poikaseni. Mutta tänäpänä kihisee ja irvistelee
ilmassa ilon ja riemun henget. Sentähden, mitä huolin minä? Lauleskelen
vaan.
Fralla, laa, tralla, laa!
»Kuinka taidan iloinen olla?
Kuinka taidan tyytyä?»
Fralla, lalla, lalla, lalla,
Fralla, lalla, laa!
Kuka on mies, joka könöittää meitä vastaan tuolla aholla?
AAPO. Ukko itse, luulen minä.
TUOMAS. Totisesti! No terve miestä!
JUHANI. Lukkari! Sama lukkari!
TUOMAS. Sama, sama. Terve miestä vaan!
JUHANI. Herran poika! Sama junkkari juuri, pattisauva kourassa ja
entisen provastimme isolippainen vannelakki päässä! No vie sinun musta
sonni itseäskin! Sama junkkari, sama junkkari!
TIMO. Meidän koulumestarimme.
JUHANI. Mutta kuinka koulutti hän meitä? No, no, nythän sopii sitä
kysyä.
SIMEONI. Hän käyköön ohitsemme kunnialla.
TUOMAS. Hän on käskettävä tuliaiskestiin päätöksemme mukaan.
JUHANI. Peeveli! se täytyy meidän tehdä. Mutta minun tekee mieli häntä
hieman muistutella menneistä ajoista; sillä sydämessäni on aina jotakin
pientä pistosta häntä kohtaan. Yhdestä tahdon häntä muistuttaa, ja
sitten astukoon hän seuraamme, jos häntä miellyttää. Hän on minua
opettanut. Hyvä! Ehkä taidan minä vuorostani opettaa häntä nyt, ehkä
taidan heittää hänelle pienen sukkelan kysymyksen testamentistani.
TIMO. Jotain häneltä kysyn minäkin. Täällä on yksi vikkelä ongelma,
täällä seinähammasten juurien alla, ja saadaanpas nähdä kuinka hän tuon
selittää. Minäpä en häntä ensinkään vihaa; sillä tukkani on taasen yhtä
sakea kuin ennenkin; mutta saadaanpas nähdä kuinka hän suorittaa solmun,
jonka pistän hänelle avattavaksi.
AAPO. Vaiti, veljet! ja kohdelkaamme häntä kunnialla, näyttäen, että
tulemme kylään toisenmoisina miehinä kuin ennen sieltä lähteissämme.
Käyttäkäämme itsiämme aina viisaalla tavalla.
JUHANI. Mitä viisauteen koskee, niin tahdonpa juuri tällä hetkellä
parastani koettaa, viskellen hänelle noin niinkuin leikin vuoksi pieniä
kysymyksiä raamatun syvyydestä. Olenpa lukenut testamenttini kannesta
kanteen ja ymmärtänyt sen myös, toivon minä. Mutta sanoppas, Eero, mitä
häneltä kysyisin noin vilpittömällä tavalla.
EERO. Kysyppäs millä keinolla viisi miestä ja kaksi kalaa ruokittiin
viidellä tuhannella leivällä.
JUHANI. Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmän-ojan lörpöittävä
paara! Minä sinun opetan. Kysyisin ja selittäisin asian, jota ei ymmärrä
itse arkkipiispakaan. Mutta kyllä tiedän mitä kysyn; ja tuossa on ukko.
TUOMAS. Minä varoitan sinua: kohtele häntä kelpotavalla.
JUHANI. Kyllä minä tiedän.
LUKKARI. Päivää, päivää, pojat!
VELJEKSET. Päivää!
LUKKARI. Majaa muutetaan, luulen minä.
TUOMAS. Sitähän tässä niinkuin vähän on tekeillä.
LUKKARI. Vai niin, vai niin. Hm. Niin, niin.--Tuulemaanpa rupee.
Tulleeko siitä sadetta?
JUHANI. Ehkäpä niinkin.
LUKKARI. Puhaltaapa oikein raskaasti.
TUOMAS. Raskaasti kyllä, raskaasti.
LUKKARI. Niin tekee, jaa. Hm, hm. Vai noin nyt pojat muuttaa.
JUHANI. Näin hiljakseen.--Mutta onkos kanttoorilla tähän aikaan yhtään
koulupoikaa pöydän-nokalla?
LUKKARI. Eihän ole.
JUHANI. Eikä yhtään ainoaa pörröpäistä nallikkaa ovinurkassa?
LUKKARI. Hehee! Ei, poikaseni, ei. Hm. Niin, niin. Vai noin nyt
muutetaan. No tervetuloa syntymätaloonne takaisin taas!
JUHANI. Tuhannet kiitokset, herra kanttoori. Metsän korvesta tullaan,
ja, niinkuin näette, on tuossa varsoillamme vedettävänä ankara kuorma,
jonka painoa lisää vielä seitsemän uuttatestamenttia, seitsemän
Enklannin lahjaa. Ja luulenpa että juuri syvimmät, vaikeimmat paikat
tässä kirjassa painaa nyt kuormaamme enimmin kaikista. Mutta jos
koettaisimme hieman kevennellä tuota kuormaa, lievitellä muutamia
solmuja, puntteja ja pusseja siellä. Taitaakos kanttoori...
TUOMAS. Juhani!
JUHANI. Taitaakos kanttoori vastata minulle yhteen kysymykseen,
kysymykseen, joka on saattanut täällä monenkin aivon aprikoitsemaan.
Sanokaas minulle: mitkä ovat Sepeteuksen poikain nimet?
TIMO. »Minä ja sinä yksi, Keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka
monta meittiä ollaan?» kysyi minulta kerran Loimaan mies, ja samoin
kysyn minä kanttoorilta nyt.
JUHANI. Timo hillitköön leipälaukkunsa.--Niin, herra kanttoori, mitkä
olivat Sepeteuksen poikain nimet? Se on kysymykseni; kuulkaat päälle,
pojat!
TIMO. Minä ja sinä yksi, keskievarin Antti ja Jussi toinen; kuinka monta
meittiä ollaan? Se on ongelmani; kuulkaat päälle, pojat!--Kuinka monta,
herrani?
LUKKARI. Kaksi, poikaseni, vaan ei suinkaan neljä; niin,
lilli-poikaseni, kaksi, kaksi vaan. He, he!
TIMO. Kas siinäpä seistiin. Niin vastasin minäkin Loimaan miehelle.
Mutta äläst! Siinä rykelmässä on meitä neljä, herra korkeasti oppinut
kanttoori.
JUHANI. Etkö siinä riivattu voi hillitä leukojasi kunnes vanhin veljes
on tehnyt tehtävänsä. Tuhannen tulimmaista!
TIMO. Älä herran ... älä herran tähden tuuppaise minua enään toista ja
kolmatta kertaa poskelle. Sinä hunsvotti! olenko minä vasikka edessäs,
vasikka tai mullikka? En suinkaan, en suinkaan, vaan olenpa kiivasta
miestä kun kerran oikein kiivastun.
JUHANI. Suus kiinni nyt ja kuultele.--Mitkä olivat Sepeteuksen poikain
nimet?
LUKKARI. Vilpitön kysymys. Mutta kysyi minulta kerran tuo entinen
provastimme: »mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi» ja arvaas, veli
Juhani, kuinka hänelle vastasin, antaissani oikean vastauksen? Niin,
suodaanko minun kysyä: mikä oli Sepeteuksen poikain isän nimi?
JUHANI. Jassoo ... jassoo ... vai niin. löytyykö sekin nimi
testamentissani?
LUKKARI. Löytyy tosin, löytyy jo kysymyksessäni.
JUHANI. Vai niin ... nonoh ... hm... Vai löytyy se
testamentissani?--Mutta--niinhän juuri minäkin olin aikeissa kysyä
teiltä, mutta kysyin malttamattomuudessa hieman toisin. Ongelman olen
kuullut, mutta enpä ole viitsinyt kiehtoa siihen selkoa testamentistani.
Minä en olekkaan mikään korkea kirjanoppinut ja jupisteeri, en kuulu
pappissäätyyn kuin esimerkiksi lukkari. Hän kuuluu siihen, mutta säädyn
viimeisenä häntänä, samana häntänä, joka kerran oli leikissä ukko
Viksarin kanssa.
TIMO. Se olikin suntio eli torkka, joka tarinassa kutsui itsensä
pappissäädyn hännäksi ja löylytti vähän Viksaria.
EERO. Lukkarihan se oli.
JUHANI. Lukkari tai suntio, suntio tai lukkari; minä vaan tahdon sanoa,
etten kuulu siihen kunniaan, minulla ei ole valta kiekua kirkossa kuin
aamukukko orrella eikä pöyrytellä poikaköllien saivaristoa. Ja jos
mielitte kuulla suustani oikein totuuden... Tiedättekö kuinka
virolais-ukko Korkki sanoi Hämeenlinnan viskaalille?
LUKKARI. No kuinkaspa hän sanoi?
JUHANI. »Mene elvettii, sinä pirkelee mias!» Hmmh! Kenenkähän nyrkin
luulisitte tässä ylinnä keikkuvan? Häh? Smatrii, kubbe! ja huomaa kuinka
kymmenen vuoden kuluessa muuttuu täällä maailman muoto.
AAPO. Juho, Juho!
TUOMAS. Nyt, veli, tahdon minäkin sanoa sanan; ja oleppas vaiti oman
rauhas tähden.--Kanttoori antakoon heille anteeksi; he eivät ymmärrä.
Olkaat huomaamatta ja tehkäät niin hyvin ja käykäät kanssamme pieniin
tuliaispitoihin Jukolaan; sillä tämä päivä on meille päivien päivä.
LUKKARI. Minä kiitän, mutta aikani ei juuri myönnä kuulemaan
kutsumustanne nyt.
SIMEONI. Tulkaat rakentamaan sovinto meidän ja Toukolaisten välille;
tehkäät se Jumalan tähden.
AAPO. Me rukoilemme, tulkaat ja tehkäät rauha. Eiköhän ole tämä työ
teille velvollisuutta virkanne kirkollisuuden kautta? Siis kavahtakaat,
ettei närkästy teille ainoastaan Jumala, mutta myöskin tuo oivallinen
provastimme, kuultuansa ettette ole tahtonut käydä sovintomiehen toimeen
näin tärkeässä asiassa kuin tämä. Katsokaas tuota paikkaa.
LUKKARI. Olkoon teidän tahtonne. Minä seuraan ja tahdon koettaa
parastani täritellä Toukolaisten sydämiä, ja Herran ja oman puheeni
voimalla taivuttaa heitä veljelliseen sovintoon. Mutta puhukaamme ensin
suumme puhtaaksi. Minä näen teidän silmissänne tuon kyräilevän, vaikka
jo kalsunkin vihan minua kohtaan, ja tiedän sen syyn. Niin, olinpa
teille kiinteä opettaja, kiinteä ja kova, sen tunnustan, ja katkerasti
olen sitä jo katunut. Mutta samalla kiinteällä keinolla on kerran minua
itseäkin opetettu, samalla kouristelevalla keinolla, paratkoon Jumala!
Mutta mitä tarkoitin kiinteydelläni teitä kohtaan? Omaa etuanne, omaa
etuanne; se tietäkäät. Ja olkaat myös varmat siitä, että juuri tällä
hetkellä, vaikka hieman hämmästyikin mieleni tässä teidän nyt
käydessänne mua vastaan, sieluni iloitsee, koska katselen teitä miehinä
nyt ja tiedän teidän tekonne ja taistelonne, vieriessä kymmenen Herran
vuoden.
AAPO. Tästä ylistyksestä kiitämme teitä.
TUOMAS. Me tiedämme teidät kunnian mieheksi ja tiedämme että Juhani ja
Timo pyytävät teiltä anteeksi kierot sanansa.
TIMO. Minä myönnän että hän on kunnian ukko, vaikka kovakin
koulumestari.
JUHANI. Lukkari tunnusti ei juuri oikein tehneensä meitä kohtaan, minä
teen saman tunnustuksen itsepuolestani häntä kohtaan, ja niin on välimme
kuitti, varsinkin koska myönnän että olimme hänelle aika visapäitä
oppilaita, joiden kovia kalloja vasten hänen kärsimyksensä rintarauta
väkistenkin särkeytyi. Ja ken takaa, ken takaa, kysyn minä, ettei
saattanut meille myös jotain hyvää tämä tukkapään jauhoitus ja
hiuskiemurojen pöllytys? Eihän yhtään takeita ole.
AAPO. Vaan että kaikki on unohdettu. Siis astukaamme miehissä eteenpäin.
Tehkäät niin hyvin, kanttoori.
Läksivät he kulkemaan, kulkivat pitkin ahteista tietä, joka veljeksille
kuitenkin oli soma ja rakas; sillä rupesi käymään heitä vastaan
lapsuuden ahoja, kiviä ja kantoja; ja puhalteli heidän syliinsä raitis
länsituuli.--Mutta äkisti kuului peloittava meteli, ja Rajamäen
rykmentti astui heitä vastaan. Näkyi Kaisan nuuskainen naama ja kiivaat
silmät tuon mustan korvamyssyn alla; ja aisoissa käyskeli eukko,
torellen ja kiroten. Mutta Heikka oli jo heittänyt keppiheponsa,
Mörökölli pullorattaansa, ja äitinsä rinnalla he astelivat, auttaen
kukin aisastansa eukkoa vetämässä vankkureita. Mikko itse, musta
vilttihattu päässä ja poskessa ankara tupakkimälli, lykkäsi, niinkuin
tapansa oli, sauvallansa perään. Mutta häntä seurasi kaksoispari,
ratsastaen keppihevosilla, ja viimeisenä tapsutteli Mikon
Pikkutallukkainen, vetäen pullorattaita kylän pöllyävällä tiellä. Ja
vaunuissa, siellä näit sinä pikisäkin, sarvipussin ja vasikannahkaisen
repun, jossa löytyi Mikon, Heikan ja Mörököllin veitset, ja näitpä
siellä vielä viulunkin, käärittynä Kaisan vanhaan, punaiseen
villahuiviin.
Niin retkeili vastuksiin kaksi kummallista matkuetta, ja nousi tuosta
melakka ja pauhu. Työläästi ja korskahdellen lähestyivät rykmenttiä
Impivaaran nuoret hevoset; Killi ja Kiiski, niskaharjakset korkealla
pystyssä, remasivat ja ärhentelivät kovin; ja silloin kaksoispari ja
tallukka pieni juoksivat möräten vankkurien turviin. Siinä Kaisa kiroili
ja toreli tiuskealla äänellä poikiansa; mutta Mikko sauvaansa heilutteli
koirille, heilutteli ja rämisi pahoin. Pysähdyttiin kahden puolen, ja
äänettä toinentoistaan katseltiin kauan: asukkaat Rajamäeltä
tirkistellen niinkuin ihmeeksensä, mutta veljekset kovin kömmähtäen,
muistellessaan päätöstänsä tiellä. Kuitenkin astui viimein esiin veli
Aapo.
AAPO. Rauha teille!
MIKKO. Sama teille, mutta suistakaat vähän koirianne.
AAPO. Killi ja Kiiski, vait!
JUHANI. Terve miestä, sinä Rajamäen Mikko! Kuinka jaksat ja mitä uusia
maailmalta?
MIKKO. Sekalaista, sekalaista sekä hyvää että pahaa, mutta ainapa, koira
vieköön, hyvä kuitenkin täällä päällimmäisenä keikkuu, ja tämän elämän
retkutus käy laatuun, käypä se. Niin, pojat, vankkaahan täällä, Jumalan
kiitos, aina sentähden vähän työtä ja tointa kylissä ja kartanoissa.
Jaa, jaa, Mikolla ei ole yhtäkään hätää niin kauan kuin työtä ja tointa
piisaa maailmassa, vaikka täytyykin kulkea ja jamata talosta taloon ja
kylästä kylään työtä ja leipää hakemassa. Ei Mikolla ole mitään hätää.
AAPO. Kyllä sen uskomme; ja onnistukoon virkanne teille vaan uhkeammin
aina. Mutta nyt, Mikko, nyt pistää meitä päähän tuuma, ja tahtoisimmepa
viipyä tällä erällä parissanne enemmin kuin yhden hetken. Niin, kuulkaat
yksi sana.
MIKKO. Ahaa! Minä arvaan asian, kun johtuu mieleeni tuo vanha, yhteinen
olutjuustomme Sonnimäen nummen alla, juusto, joka vieläkin teitä
röyhtelyttää. Mutta hyvä, että seisomme kartteeratulla tiellä ja että on
meillä tässä herra kanttoorissa oivallinen vierasmies. Syrjähtäkääs
hieman sivulle, hyvät naapurit ja ystävät, hieman sivulle.
AAPO. Kuulkaat meitä!
KAISA. Pois tieltä, te sen vietävät! Me tahdomme kulkea. Pois tieltä,
muutoin teidät pyöveli perii!
LUKKARI. Erhetys, sinä kunnioitettava Rajamäen perhe, erhetys jyrkkä!
Kuulkaat mitä sanon ja pyhästi takaan. Ah! toisin kuin ennen on nyt
Jukolan veljesten elämä, sekä sielun että ruumiin puolesta. Toisin,
Jumal'avita! Tietäkäät, he ovat kantaneet kääntymyksen ja parannuksen
ihanimpia hedelmiä ja nyt he palauvat rakkaasen syntymäkotoonsa riemun
ja kunnian poikina, tahtoen temmaista sylihinsä kaiken tämän maailman.
Sentähden kutsuvat he teitäkin iloiseen tuliaisjuhlaan, sovintojuhlaan
entiseen Jukolan taloon. Tämä on heidän sydämensä yritys teitä kohtaan
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Seitsemän veljestä - 20
  • Parts
  • Seitsemän veljestä - 01
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 2066
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 02
    Total number of words is 3646
    Total number of unique words is 1831
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 03
    Total number of words is 3472
    Total number of unique words is 1892
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    30.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 04
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 1886
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 05
    Total number of words is 3607
    Total number of unique words is 2018
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 06
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1963
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 07
    Total number of words is 3620
    Total number of unique words is 2020
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1902
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 09
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1851
    17.9 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 10
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2030
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.3 of words are in the 5000 most common words
    30.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 11
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1961
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 12
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 1861
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    30.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 13
    Total number of words is 3613
    Total number of unique words is 1978
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 14
    Total number of words is 3424
    Total number of unique words is 1992
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 15
    Total number of words is 3628
    Total number of unique words is 2094
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1935
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 17
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1980
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 18
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2078
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 19
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1923
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 20
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1895
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.1 of words are in the 5000 most common words
    30.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 21
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2036
    18.3 of words are in the 2000 most common words
    26.7 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 22
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 2046
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 23
    Total number of words is 2500
    Total number of unique words is 1552
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.