Seitsemän veljestä - 14

Total number of words is 3424
Total number of unique words is 1992
19.3 of words are in the 2000 most common words
27.6 of words are in the 5000 most common words
30.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Hikipäin he mäikyttelivät, edestakaisin lenteli kiekko heidän
välillänsä, ja kauas kuului kova meno ja paukkina. Mutta viimein huomasi
provasti ettei kiekko ollutkaan tavallinen kiekko, vaan oli se
punakansinen aapiskirja, jota veljekset käyttelivät kiekkona leikissä.
Tästä julmistui provasti, kirosi ja sadatteli, huutaen tuhannen
tulimmaista veljesten päälle. Hän viittasi läikkyvällä miekallansa
itään, länteen, pohjoiseen ja etelään päin, huusi korkealla äänellä
»iijaa iijaa!» ja kaikista ilmoista läheni mustia pilviä
myrskynkierroksissa, läheni hirmuisella vauhdilla kohden murheellista
Impivaaraa. Tuli tuhansittain tuulispäitä, ja veljesten ympärillä he
töytäsivät yhteen kaikki ja tempasivat heidät helmoihinsa. Ja pian
kiiriskeli kuusi veljestä tuulen siivillä korkealla ilmassa ylisniskoin
sekavassa rykelmässä. Niin käärittyinä tomuun ja pilvien sumuun pyörivät
he vinhasti ympäri kuin loinpuut pyörii, joita kankurin vilkas käsi
viskelee. Katseli tuota kauhistuen Lauri myyränhaamussa tuulenpesästä,
kumartelevan hongan latvasta. Milloin näki hän pyörivästä kierroksesta
miehen kouran pistävän ulos, milloin leuvan niinkuin Juhanin jykevä
leuka, ja milloin taasen liehahti ylös karhea tukka hänen katsantonsa
ohi. Mutta kämäytti äkisti pappi miekallaan vasten tammista
uskon-kilpeänsä, ja siirtyi kohta pilvipatsas, läksi kiitämään kohden
hongistoa, jossa Lauri kiikkui korkeassa kehdossansa, ja siitäpä
pöllähtivät hänen myyränsilmänsä pystyyn. Kuitenkin lensi tuima
tuulispää hänen ohitsensa, ja äkisti kuului ja äkisti vaikeni taasen
veljesten surkea rääkkynä ja rähinä. Ohitse hän lensi, mutta
peloittavalla vauhdilla: metsä kohisi kuin tuhannen koskea, kohisi ja
ryskyi, ja honka, jonka latvassa Lauri tuulenpesässä lepäsi, kaatui
räikkynällä, josta mies, säikähtäen kovin, heräsi unestansa. Pahasti hän
parahti, loiskasi ylös mättäältänsä ja huusi melkein itkevällä äänellä:
»auta, Jumala, ihmislasta!» Kauan tuijotteli hän ympärillensä, kohta
muistamatta missä hän oli. Mutta viimein asettuivat hänen aatoksensa
entisille tiloillensa taas, varsinkin kun hän havaitsi vieressään
kapineet: väärän katajan, pahkamollon ja tuulenpesän, röyheän kuin
Turkin keisarin hattu.
Lopulta läksi hän, kirves kainalossa, kalut olalla, astelemaan kohden
Impivaaraa jälleen, päättäen ei milloinkaan enään kuvata itseänsä
luontokappaleeksi, kun Jumala kerran oli luonut hänen järkeväksi
ihmiseksi. Niin mietiskellen, käyskeli hän eteenpäin; huomasi vielä
kivisen polun varrella pienen koivun, joka hänen silmäänsä miellytti.
»Mitähän tuostakin tulis,--hyvä kakkulakeppi», aatteli hän, iski
kirveellänsä, ja oli miehellä seljässä oivallinen kalupuu
kakkulasauvaksi. Ja tällä taakan lisäyksellä hän läksi taasen kulkemaan;
ja hetken päästä seisoi hän nummella, katsellen äkeänä ja äänetönnä
veljesten iloista leikkiä, tulista kiekon heittoa. Kovin siinä
iskeiltiin ja juostiin, ja voittajina taistelivat Tuomas, Aapo ja Eero,
jotka jo olivat karkoittaneet vastusmiehensä tarhan itäiseen päähän.
Mutta kun raivattu tie oli loppunut, vaihettivat puolueet asemia
kiistassaan, ja veljekset Juhani, Simeoni ja Timo rupesivat pakenemaan
kohden kotoa taas, vaikka pinnistelivätkin vastaan voimiansa myöden.
Vaikeata oli vastustaa Tuomaan heittoa, koska kiekko loiskien ja parkuen
kirmasi esiin; vaikeata kiekon, taasen tullessaan takaisin, pyöriä ohi
Eeron, ilman sattumista hänen sauvaansa. Niin siinä kamppailtiin,
hikoiltiin ja kirkkuiltiin täyttä kitaa, ja kamppausta katseli äänetön
Lauri, seljässä Metsolan taakka, katselivat myös Killi ja Kiiski, istuen
aina lähellä Juhania, avaten tuolloin, tällöin leukojansa vilahtavaan
haukoitukseen. Ja kirkkaana kaarteli heidän päällänsä syyskuun taivas,
raikas koillinen hongistossa hymisi, ja korvessa, kuivan kuusen
kyljessä, nakutteli punaharjainen, keltasilmäinen tikka, ja välistä
helähteli hänen kileä ja kaunis äänensä.
JUHANI. Nyt annappas kurrasi tulla ja saapa hän seipäästäni otsikkoonsa,
tietääkseen mistä hän on tullut.
TUOMAS. Kas tuossa! Siinä heitto, joka soittaa teidät aina
Ilvesjärvelle.
JUHANI. Sitä en juuri tahtoisi uskoa. Niin tuossahan se makaa,
veikkoseni, vallan koreasti. Mutta Herran leimaus! nyt katso, poika,
kinttus. Tuossa!
TUOMAS. Lyö vastaan, iske häntä, Aapo!
AAPO. Meni kuin pääskynen ohitseni suhinalla. Mutta minä tiedän että
Eeron kanki kajahtaa taasen. Juuri niinkuin sanoin! Hyvin isketty, Eero,
hyvin!
TUOMAS. Kunnia Eerolle, kunnia korkea!
JUHANI. Ilman sitä peevelin tiitiäistä siellä hännässänne olisittepa jo
metsän pohjassa, äijä-parat.
TUOMAS. Ota vastaan kurra, mies, ja älä siinä löpertele kuin lapsi.
EERO. Heleijaa! Meneepä ohitsensa taas.
AAPO. Ei kohtaa häntä yksikään sauva, ei yksikään.
TUOMAS. Ei enemmin kuin lentävää tähteä taivaalla. Veljet, mitä sanotte?
EERO. Aikapa siinä enään sanaakaan hiiskua, kun juoksevat, hännät
lurpassa, kadonneen lampaan jäljessä.
TUOMAS. Lystiä! Laula, Eero, laula, iloleikkiä lyödessämme. Laula
Rajamäen rykmentistä, joka loiloitus ei anna tätä heittoa perään, vaan
kestää meille vielä voitonvirreksikin ahon toisella rannalla tuolla.
Laula Mikon ja Kaisan retkistä pitäjällä.
EERO. Olkoonhan laulua ja riemua, ja saakoot sauvamme vauhtia
laulustani.
Rajamäell' korkealla
Asuu pariskunta,
Harjoitellen virkaa viisi,
Ammattia monta.
Mikko, ukko viltti-hattu,
Kuoharina kulkee,
Usein pelimiehenäkin
Laattiata polkee.
Kantelee hän, kauppailee hän
Pikipalleroita,
Katsoo kaivot, sulkee veret,
Vallan kiltti noita.
Kaisa, akka nuuskanaama
Imeskelee sarvee,
Askarrellen saunanlöylyss',
Keskell' ämmäparvee.
Seuraa heitä poikaa viisi
Kaikiss' matkan vaaroiss',
Heikka, vanhin, ratsastellen,
Keppihepo haaroiss'.
Toinen poika, harjastukka,
Matti-nimen kantaa,
Maailma nimen »Mörökölli»
Veitikalle antaa.
Sitten tulee kaksoispari,
Nalliaista kaksi;
Nuorimpansa kutsuu Mikko
»Pikkutallukaksi».
Siinä ompi rykmänttimme
Lähtemässä reissuun;
Valmihina vankkurit jo
Tunkiolla seisoo.
Karsitaan nyt kulkemahan
Ylös, alas mäkii,
Kuohimahan, kuppaamahan,
Kauppailemaan pikii.
Aisoiss' Kaisa nuuskanaama
Itse olla tykkää;
Mikko, purren mälliänsä,
Sauvall' perään lykkää.
Kuormana on rattahilla
Kolme nalliaista,
Pikisäkki, sarvipussi.
Pientä kaikellaista.
Poika-nallit vankkureissa
Kirkkuu kitaa täyttä,
Kaisa heille huutaa, kiroo,
Mikko nyrkkins' näyttää.
Edelläpä konillansa
Heikka-poika kaahaa.
Mörökölli viimeisenä
Pullorattait' raahaa.
Tullaan viimein suureen kylään:
Portit räikkyy, paukkuu,
Lapset parkuin piiloon juoksee,
Koirat kiljuu, haukkuu.
Onpa Mikkoon monen Hallin
Syytä katsoo karsaast';
Uhattu on Mikon veitsell'
Lasta piimäpartaist'.
Siitä talon koirat reuhuu,
Siitä lasten kauhu,
Rykmäntti kun Rajamäen
Astuu sisään pauhull'.
Laattialla lentoo juoksee
Heikka orhins kanssa,
Mörökölli jyrittelee
Pullorattaillansa.
Nytpä aika potkauksen
Antaa orhi hurja:
Pirstaleiksi Köllin rattaat,
Möräämähän kurja.
Tuima Kaisa tunkiolta
Ruoskan hirveen tuopi,
Jolla Heikka-peijakasta
Ankarasti suomii.
Mutta tuolla kaksoispari
Kiskoo tukkanuottaa;
Heitä taasen vuorostansa
Kaisan hulja suoppaa.
Heikka voihkaa, Kölli mörää,
Rääkkyy nalliaiset,
Kaisa huutaa, lyöden jalkaans':
»Peikot, Mustalaiset!»
Voittaisipa kirku tämä
Kurjet Pohjan soilla,
Voittais juoppo-vaihettajat
Hevosmarkkinoilla.
JUHANI. Mitä tuumiskelee Aapo siellä? Katso, poika, ettet teloittanut
kiekkoani visaista ja vahvaa.
TUOMAS. Tuonnehan se kanervistoon polulta pöllähti ja pysähtyi
mielestäni lähelle tuota pientä närettä.--Päivää, Lauri! No miksi seisot
tuossa noin äkeänä ja äänetönnä?
EERO. Mitä kuuluu metsästä, Lauri?
JUHANI. Kysy häneltä. Siinä hän seisoo kuin entinen Paijulan Heikki, se
Myllymäen Hessu, röykkiö kenkärajoja seljässä.--Mutta Aapo, Aapo, sinä
peijakkaan pokko, mitä kuhnailet siellä.
TIMO. Tee joutua, tee joutua, Aapo-veljeni.
JUHANI. Tirkistelee ja haeskelee siellä kuin kissa poikaansa...
»Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu...»
Siirryppäs hieman tieltä pois, mun Kiiski-koiraseni, muutoin ovat
käpäläsi vaarassa.--Kuuletko sinä? Pois tieltä.
»Tuuli se puhaltaa ja puunlatvat taipuu,
Kultani ääni se kaukana kaikuu».
Jaa, jaa, Kiiski-parka, tässä ei auta armot. Kyllä sen tiedät. Siinä
mahdat istua ja haukoitella niinkuin parhaiten maistaa. Jörri sinä.
Hehehee! Siinä saat istua rauhassa ja katsella kurran juoksua.--Mutta
soikoon saakeli, ellei tässä kiekkoa löydetä! Etsimään sitä joka mies!
EERO. Tässä on kalu.
TUOMAS. Saatappas se tänne peukaloni ja etusormeni pihtiin.
AAPO. Ja lähetä se heille oikein miehen kourasta.
JUHANI. Juuri niin! täällä on myös vastassa miehen kanki.
TUOMAS. Pois alta, muutoin annan sulle sarven otsaan.
AAPO. Ohipa se humisee!
EERO. Voi, sä Juho-veikkoseni! miksi piekset tyhjää tuulta noin?
JUHANI. Iske vastaan, Simeoni, läimäytä nurin että tanner soi! Oh sinä
nahjus itseäskin! No, Timo poikani, katso että kankesi paukahtaa!--
peeveli sinun nahkaas! Tarvitsisitpa viisi paria vitsoja, verkkasen
vekama!
TUOMAS. Mars vaan! Eihän siinä muuta. Mutta saatetaanpas
Rajamäen-rykmentti kylästä ulos. Muistathan, Eero, kuinka Hemmon sauna
savuaa?
EERO.
Mutta sana kulkemahan
Eipä ollut myöhä:
Tullut ompi Kuppa-Kaisa,
Hemmon sauna ryöhää.
Kohta ämmii sauna täysi
Joka ilmast' neljäst';
Maailmat kumoon juttelevat.
Sata sarvee seljäss'.
Kaisan huulet massahtelee,
Napsuttelee kirves,
Kreeta-muori Kaisan kynsiss',
Juttuu hampaat irviss'.
Mutta tuolla tarhan puoless',
Mikä pauhu? Heisaa!
Kyltät, kaltit saarnailevat,
Pikku-porsaat veisaa.
Miksi kyltät rähisevät?
Miksi naskit kirkuu?
Katsos: läätin oven alla
Mikon veitsi vilkkuu.
Hyvin Mikko kaikki teki,
Kaisa hyvin kaikki;
Sitten akka niinkuin ukko
Harjaisia naukkii.
Sitten taasen kulkemahan
Kohden kylää toista;
Mikko, aina lysti-poika,
Lähtömarssin soittaa.
Aisoiss' Kaisa nuuskanaama
Itse olla tykkää,
Mikko, purren mälliänsä,
Sauvall' perään-lykkää.
Tuollapa jo retkeilevät
Uuden pellon alla,
Koirat heitä saattelevat
Kiivaall' haukkinalla.
Nallit vinkuu, Kaisa kiroo,
Mörää Mörökölli,
Mikko koirii kivittelee,
Santa tiellä pöllyy.
Mutta viimein loppu tulee
Hirveest' pauhinasta,
Kotihin jo koirat käyvät
Joukkoo saattamasta.
Loppunut on lasten tuska,
Kurjain itkuhyrsky,
Koska ompi ohimennyt
Rajamäen myrsky.
Kerran viel' tok' rähinätä
Korppimäelt' kaikuu;
Ukon-ilma pakeneva
Taivaan reunall' raikkuu;
Niinpä hirmurykmäntistä
Laskettelin laulaa;
Aika ompi kastamahan
Lauluniekan kaulaa.
Siihen loppui Eeron laulu, loppui myös teiskaus voimihin koseva; ja
aurinko vaipui länteen sammaleisten mäntyin kohtuun. Hikisinä astelivat
veljekset nyt kotia, niin voittajat, Tuomas, Aapo ja Eero, kuin
voitetut, mutta viimeisenä käyskeli Lauri, olalla valtainen taakka.
Siitä tultuaan pirttipihalle, asettivat he padan tulelle lihaa täynnä ja
keittivät sitä. Rupesivat he yhteisesti atrioitsemaan; mutta Juhanin,
Simeonin ja Timon oli nieltävä härjänlihaa peloittava mitta, kymmenen
naulaa, niinkuin leikin alkaessa yhteisesti määrättiin. Ilman armoa
täytyi heidän tehdä tehtävänsä, kun Tuomas heidän edessään uhaten
seisoi. Jalosti he purivat ja nieleskelivät, vaikka usein hyökkäsikin
heidän vatsansa vastaan ja silmänsä veriponnistuivat. Täyttivät viimein
määränsä Simeoni ja Timo, ja silloin he, puhkaten ja surkeasti
irvistäen, astuivat viipymättä pirttiin ja kaatuivat nukkumaan
kaislaisille vuoteillensa. Mutta hetken vielä viipyi tuikeassa
atriassaan Juhani, vaikka hän ahkeraankin pureksi ja jäyräsi. Äänetönnä,
katsahdellen kankeasti korpeen alas, istui hän kannolla ja söi,
vihaisena, varsinkin kuullessaan Eeron väkivaltaista naurun
tirskumista. Lopulta nielaisi hän viimeisen kerran, ja kasvonsa
pullistuivat ja punehtuivat hirmuisesti, mutta alaspa lotkahti kuitenkin
kurkusta pala, puoleksi purtu. Ja silloinpa hän viipymättä, puhkaten,
surkeasti irvistäen ja pidellen vatsastansa, astui vääntäin pirttiin ja
kaatui nukkumaan kaislaiselle vuoteellensa; ja seurasivat häntä myös
muut veljet yölliseen lepoon.
Koska he viimein aamulla heräsivät sikeästä unestansa, seisoi pirtissä
lautamies Mäkelä vierasmiehen kanssa. Tuli hän Viertolan herran
lähettämänä, käskien heitä keräjiin härkien surmaamisesta. Äänetönnä
tuijoitellen kuultelivat veljekset lautamiehen käskyä, nousivat tuosta
vihdoin, pukivat päällensä, vähitellen seljiten unen häiriöstä. Kyhneili
tukkaansa äkeä Juhani ja lausui morisevalla äänellä.
JUHANI. Tämä on ankara asia; olihan siinä kilpana seitsemän henkeä. Ja
mitä on tuhannen nautaa yhden ainoan miehen verosta?
MÄKELÄ. Härjät käyskelivät koreasti Viertolan omalla, aidatulla maalla.
JUHANI. Mutta karhu, joka on sekä ihmisen että härjän vihamies, kaiken
esivallan vihamies, ei käyskelekkään yhtä koreasti, tultuansa Viertolan
herran maalle, vaan pistää koreasti poskeensa niin herran kuin minun
itsenikin ja Mäkelänkin; ja kaikki olemme, toivon minä, kalliisti
ostettuja sielu-parkoja. Katsokaas tuota paikkaa. Ai, ai, Mäkelä! täällä
on tallessa monta koukkua, punttia ja pykälää, täällä hampaan kolossa,
ja niilläpä kerran koreasti kylläkin tukkeen Viertolaisen kidan. Nyt en
niitä mieli juuri ilmoittaa, mutta tuomarin edessä hellitetään täältä
yhtä ja toista, aina kuinka asiat vaatii, asiat ja asian haarat.
TIMO. Emme olekkaan juuri kakaroita keräjä-asioissa. Astuimmehan esiin,
Jumala paratkoon, parhaina pokkoina siinä ankarassa prosessissa, jonka
Koivulan Kaisa nosti lapsen elatuksesta. Ainapa muistan vielä kuinka
huudettiin: »Juhani Juhanin poika Jukola ja hänen nuorempi veljensä
Timoteeus!»
JUHANI. Timo vaikene, vaikene paikalla kuin myyränpoikanen.--Niin,
Mäkelä, asia on sitä laatua, juuri niinkuin sanon.
MÄKELÄ. Ette siis yrittelekkään maksamaan hyvällä Viertolaisen vahinkoa?
JUHANI. Ei äyriä, ei äyriä, ei yhtään kruunun äyriä! Me seisomme
oikeuden kannalla, ja viimein on meillä voitto vaikka mätänis.
MÄKELÄ. Mutta olenpa kuullut, että syödään täällä lihaa kuin kekrinä
vaan. Mitä lihaa mässätään täällä niin runsaasti?
JUHANI. Härjänlihaa, härjänlihaa, Viertolan härkien muhkeata lihaa. Eikä
olekkaan meillä juuri tapana mässätä, mutta syömme noin vaan koreasti,
niin paljon kuin kristillisen ihmisen nälkäiseen maaruun mahtuu.
MÄKELÄ. Koskitte siis kuitenkin lihoihin, joiden kanssa, niinkuin lause
on omista suistanne kuulunut, ei ollut teidän mitään tekemistä.
JUHANI. Lihat olisivat muutoin mädäntyneet ja levittäneet syhelmät, ja
syymät, rutot ja rupitaudit ympäri koko Suomen. Mutta mehän pelastimme
isänmaamme sellaisesta surkeudesta. Ja jos taasen kysyisitte, miksi emme
selkämme vissimmän vapauden tähden kuopanneet lihoja maan
syvyyteen,--joka oliskin oikean tomppelin kysymys--mutta jos niin
kysyisitte, niin siihenpä vastaisimme näin: Me emme tahtoneet tehdä niin
suurta syntiä, menettäen isäinmaaltamme ja esivallaltamme niin
voimallista, mehukasta särvintä kuin härjänlihaa, varsinkin muistellessa
kuinka moni poika on tänäkin vuonna saanut purra männyn kylkeä kuin
pukki.
MÄKELÄ. No, totta sanoen, niin oikeinpa teitte, korjatessanne mitä
Viertola ylpeästi hylkäsi. Siinä on sen kysymyksen ratkaisu; mutta mitä
koskee varsinaiseen seikkaan, vahingon palkintoon, niin pelkäänpä että
se teiltä viimein kiskotaan ulos.
JUHANI. Ei leikin, ei leikin. Menkööt ennen tanteret ja talot aina
nurkkakiviin asti.
MÄKELÄ. Minä olen tehnyt työni ja sanonut mitä asiasta uskon. Hyvästi!
JUHANI. Sanokaat uskonne vielä toisestakin asiasta. Mitähän provastimme
meistä aattelee tähän aikaan?
MÄKELÄ. Siinä kohdassa hotisee maailma hirveästi, mutta mainetten
huutoihin ei ole paljon luottamista. Mutta yhden asian taidan teille
kuitenkin varmaan vakuuttaa, sen nimittäin, että provasti on teidän
tähtenne kiivaassa keskustelussa piispan kanssa ja että piispan toimesta
tulee kohta pitäjäämme viisikymmentä kasakkaa.
JUHANI. Karasoo!
MÄKELÄ. Niin, viisikymmentä hevosta ja miestä.
JUHANI. Karasoo! Kasakkojen piikkejä on Suomen poika ennenkin taitellut.
MÄKELÄ. Ikävä asia ainakin. Mutta eihän tuo kuitenkaan ole niin
hirmuista kuin huudetaan. Olisko tämä enään laitaa? »Komppania
kasakoita, pöllyävä komppania keihästettyjä kasakoita, hosurit muassa».
Niin, mitä mä tuommoista joutojuttua uskoisin. Viisikymmentä miestä
tulee, ei enemmin.
JUHANI. Anna heidän tulla.
MÄKELÄ. Sinäkö niin sanot? Junkkari! Ja minä kun antaisin viisi plootua
päästäksemme heistä, päästäksemme häpeästä. Mitä hulluuksia! Sotavoimia
pitäjäämme seitsemän miehen tähden? Hulluuksia, hulluuksia! Mutta
niinhän on piispamme toimittanut.
JUHANI. Hyvin kaikki!
MÄKELÄ. Pahoin, pahoin, peevelin pahoin. Mutta hyvästi nyt!
JUHANI. Jumalan haltuun, Mäkelä! ja sinä, Karilan Taavetti, mene Herran
huomaan ja nimeen.
TUOMAS. Oliskohan tuossa aihetta?
JUHANI. Kas niin, pojat! Neljäkymmentä härkää ja komppania kasakoita!
Ota minua kohtuus, Ilvesjärvi!
AAPO. Epäilenpä kovin...
JUHANI. Neljäkymmentä härkää ja pataljoona kasakoita, hosurit muassa,
mulkosilmäiset hosurit! Ota minua kirkkaasen kohtuus, järvi!
AAPO. Malta mieles, mies, ja älä riehu.
JUHANI. Sinä kuulit mitä hän sanoi.
LAURI. Hän valehteli. Sen näin hänen silmistänsä, vaikka koettikin ukko
ottaa päällensä vallan totisen muodon. Hän valehteli; sen vannon minä.
AAPO. Suuri junkkari koko Mäkelä. Kasakoita pantakoon liikkeille Karjan
ryöväriä ja Nurmijärven rosvoja varten, vaan ei kohden kunniallisia
miehiä, joiden papinkirjassa ei löydy vielä yhtään ainoata häpeän
pilkkua. Mutta Mäkelä on suuri junkkari.
TUOMAS. Ja kuitenkin aina kunnian ukko.
AAPO. Kunnian ukko, rehellisyys itse, mutta voipa hän sukkeloita, koska
hän vaan tahtoo, ja hienolla, hienolla tavalla, ettet tiedä asioistakaan
ennenkuin pyristelet hänen verkossansa. Ah! olis siinä rinnassa kylmä
sydän ja pahansuopa mieli, niin voittaispa hän itse perkeleenkin
pimeyden juonissa. Mutta nyt hän suo ja tekee paljasta hyvää, vaikka
sommaileekin tuolloin, tällöin oikein riivatusti. Ah sinä! kuinka
sovititkin sanas ja lausees tässä historiassa. Eihän ilman, etten hieman
kömmähtänyt minäkin.
JUHANI. Minähän, poika-parka, peljästyin perin hukille tuon suurikelmin
jaarituksista; mutta nytpä huomaan, että kaikki oli puhdasta valetta.
Kasakoita tänne? Mitä vielä? Hähhäh!
AAPO. Mutta olipa siinä sutkausta suurustan alle. Meneppäs jo, Lauri, ja
tee valkea tuonne keitinkiven juurelle; sillä vatsa sanoo että atrian
aika lähestyy.
Läksi Lauri ulos aholle, teki leimuavan tulen, ja hetken päästä astuivat
muutkin pirtistä ulos, asettivat itsensä keitinkiven ympärille; ja
keitettiin taasen murkinaksi padallinen tuoretta lihaa. Ruvettiinpa
atrialle, mutta Juhania, Simeonia ja Timoa ei miellyttänyt tänäpänä
härkä.
EERO. Syökäät lihaa, pojat. Juhani, syö härjänlihaa.
JUHANI. Syö itse!
TIMO. Minua ei miellytä tämä härkien lihavuus, ei sitä vastenkaan.
SIMEONI. Tunnenpa väristyksen syntisessä ruumiissani, koska heitän
silmäni tuonne pataan.
TIMO. Söisinkö enää koskaan tuoretta lihaa? Pois se!
JUHANI. Niellä kymmenen naulaa härjästä makoonsa. Kymmenen naulaa!
Suttahan se muistuttaa. Mutta nyt olen saanut tarpeikseni, ja suljettu
on elämäni tie, koska ei enää liha maista. Ja lihan, lihan nojallahan on
meidän täällä elettävä. Mutta nyt on mielestäni tuo pata kuin mustia
sammakoita täynnä. Ah! ei paljon puutu etten itke.
TIMO. Mitä auttaa itku? Usko minua, niin en ole tuhrinut silmiäni sitten
kuin emo-eukkoni haudalla, koska muori peitettiin maan mullan rakoseen,
silloinpa vähän pihauttelin. Muutoin, koska poika-rässyä kovan onnen
päivä uhkaa, niin aattelenpa aina: eihän tuosta kuolemata vihaisempaa
tule. Mitä suremme? Aika antaa uusia neuvoja.
JUHANI. Oikein! Sen tempun näytän teille kohta, näytän, peijakas vie!
Sillä tähän pääkalloon syttyy pieni aatoksen kipenä. No, noh! Ei se
tyhmä pääkään, ei se tyhmä pääkään ole juuri tyhmin tyhmä. No, noh!
Aatokseni kipenä syttyy.
TIMO. Mimmoinen kipenä?
JUHANI. No, noh!
TIMO. Mimmoinen kipenä?
JUHANI. Ehkä ovat täällä kaikki kotona. No, noh!
TIMO. Oletko keksinyt keinon?
JUHANI. Onhan tässä, Herran nimessä, tervaskantoja kuin mustia tonttuja
tuhansittain ympärillämme.
TIMO. On kyllä. Mutta mitä autuutta antaa meille tervaskanto?
JUHANI. Sinä heikko-uskoinen sielu-parka. Kannoista keitämme kihisevää
tervaa, tervasta pikiä, kiiltävänmustia lohkareita, joista saamme rahaa.
Sen konstin tunnen yhtä hyvin kuin Rajamäen Mikkokin. Mutta kiitos
Eerolle, joka eilen hänestä loilotteli ja saattoi nyt mieleeni tämän
tervaskanto-keinon; sillä keinoa muuta ei löydy meillä rahansaantiin.
Otuskin metsissämme vähenee jo vähenemistään, ja rahaksi käytettynä eipä
riittäisi se leipään ja muuhun särpimeen, koska lihasta kerran, niinkuin
luulen, olen ottanut ikuiset jäähyväiset. Mutta kaikki nyt palkitsee
piki ja terva. Ottakaamme Mikosta vaari, Mikosta vaari.
TIMO. Ottakaamme niin. Mutta siihen pitäis sitten myöskin yhdistää tuo
Mikon toinen virka, jos uusi elämämme leiville löis. Minä kyllä tiedän,
että kissa pistetään nahkahihaan ja koira nelikkotynnöriin, jos heistä
kunnon tavalla pohdin otat, mutta siinä tarvitaan vielä monta muutakin
viisautta. Ja se virka pidetään vähän niinkuin häpeällisenä.
Muistakaamme se kanssa.
JUHANI. Mene sinä hiiteen kuohariveitsinesi! Minä poltan tervaa, minä,
ja keitän pikiä; ja sinun pitää vielä näkemän kuinka pikikäärämistä
rahasummia kiepataan. Aapo, mitä aattelet tuumastani?
AAPO. Olenpa sitä aivossani aprikoinnut, eikä ole se juuri ilman
järkevyyttä, mutta leipää ei helli siitä kylliksi. Kaikkein vähimmin
voimme rikasten herrojen kanssa lakia käydä pikijähkäleitten perustalla.
Ja onnettomat olemme, jos käymme viimein asiassa alle!
JUHANI. Niin, niin; mutta mitäs tehdään? Oikeuttansa kukin täällä etsii.
AAPO. Tehkäämme sovinto ja heittäkäämme keräjänkäynti.
JUHANI. Poika! millä sovitamme Viertolan tulisen herran ja maksamme
härkänsä?
AAPO. Eihän riitä siihen piki, ei terva eikä metsän otus, joka jo
väheneekin peloittavalla tavalla. Mutta katsos nyt, kuinka syntyy
aatoksesta aatos ja sanasta sana. Koska haastelit tervaskannoista, niin
johtui mieleeni Jukolan äärettömät salot, sen tuuheat koivistot,
männistöt ja kuusi-metsät. Voihan seitsemän miestä kaataa kaskea
kymmenet tynnörin-alat muutamana päivänä. Kasken poltamme, kylvämme ja
leikkaamme viimein ja jyvät viemme härkien hintana Viertolaan, jätämme
kuitenkin aittaamme osan omiksi tarpeiksemme. Ja siinä on leipää heille,
joita liha ja veri peloittaa. Taasen mitä Viertolaiseen koskee, niin
ellei härkien hinnaksi riitä ensimmäinen huhta, niin tekee sen toinen,
tekee kolmas kaikitenkin. Mutta siksi kuin vilja lainehtii huhdassamme,
puristelemme kaikin voimin metsän antimuoria; ja teille kolmelle maistaa
liha kylläkin vielä. Niin kuluessa kahden vuoden mutta koska huhdassamme
seisoo valmiina teräinen laiho, niin aumoja rakentelemme ja riihiä
kolkkeilemme, no niinhän silloin työskentelemme kuin oikeassa talossa.
Mutta katso: jos päätämme astua moiseen juoneen, niin lähteköön meistä
kiireesti yksi tai kaksi tuon Viertolan kanssa keskustelemaan, ja
luulenpa että hän viimeinkin lauhtuu ja päättää odottaa satoa
huhdastamme; sillä häntä sanotaan kuitenkin vähän kelpomieheksi.
TUOMAS. Sitä neuvoa kelpaa harkita.
JUHANI. Kelpaa tosin. Onpa se neuvo kotoisin miehen kallosta, vaan ei
hatsaleen ämmän pääkkösestä.
AAPO. Sitä harkitkaamme, ja huomenna päättyköön mitä päättyy.
Meni päivä, tuli yö ja nousi taasen toinen päivä, ja päättivät,
veljekset seurata Aapon neuvoa. Kaksi heistä, Juhani ja Aapo, läksivät
puhelemaan sovinnon kieltä Viertolan kiivaan herran kanssa. Mutta pian
muuttui liepeäksi peljätty herra ja mieltyi vartomaan vahinkonsa
palkintoa mainiosta huhdasta. Miksi ei olisi hän suostunut kauppaan,
koska Jukolan jylhissä metsissä monenkaltaiset ja summattomat hyödyt
olivat hänelle tarjona. Mutta vallan tyytyväisinä kääntyivät veljekset
takaisin kartanosta, saattaen kotiansa iloisen sanoman.
Meni taasen päiviä kaksi, kolme ja läksivät veljekset miehissä metsään,
kiiltävät kirveet olalla, mutta, kourassa vesuri, vanha katkennut
sirppi, asteli viimeisenä Eero. Määrättiin huhdaksi avara, päivänkalteva
ja tuuhea-mäntyinen mäki, jonka yläpuolella nähtiin korkea hongisto. Ja
niinpä kasken kaataminen aljettiin: kirveet paukahtelivat, metsä kaikui,
ja rytinällä kaatui mänty männyn hartioille. Mutta aina edellä riensi
Eero, leikellen poikki vesurillaan taipuvia sitkeitä vesoja. Niin kaatui
ryhevätä metsää usea tynnörin-ala, ja ympäri tuoksusi viherjän havun ja
tuoreitten lastujen raikas haju. Ja siinä nyt makasi päivänrinteisellä
mäellä Impivaaran kaski, ankaran avara; tuskin oli nähty sen vertaista
ennen. Ja työ oli tehty viiden syyskuun päivän kuluessa. Siitä lepäsivät
he makeasti taasen pirtissänsä, kuorsaten kolme yötä ja päivää. Mutta
koska ruumiinsa oli tarpeeksi levännyt, läksivät he ulos ajoretkillensä
kellastuneisin metsiin. Jymiseviä mäkiä he samosivat, samosivat korpia
koleita, kiehtoen tarkoilla luodeillansa Tapiolan karjaa tulevan talven
varoiksi. Mutta kovin jo rupesikin vähenemään metsävilja noissa
tienoissa Impivaaran ympärillä; ja aika oli jo veljesten käydä kokemaan
toisenkaltaista elonkeinoa.
Talvi tuli, lumi peitti maan, aholla kiertoili vinkka tuuli ja rakenteli
kinoksia vasten pirtin seiniä. Mutta pirtissä, parven hiottavassa
lämpymässä oljentelivat veljekset, leväten menneen kesän monesta
puuhasta ja vaivasta. Ahkeraan he kylpeilivät, hautelivat jäseniänsä
pehmeillä vihdoilla herttaisessa löylyssä. Humisten kuumalta kiukaalta
kohosi löyly, hajosi kiiriskellen ympäri huonetta, tunkeusi viimein
reijistä ulos ja haihtui kylmän-kiljuvaan ilmaan, alakuloisen, vaalean
taivaan alle. Niinpä kaislavuoteillansa viettivät uniset miehet sekä
päivät että yöt. Siellä he monenakin talvi-yönä katselivat pienestä
akkunalävestänsä kelmeitten revontulten välkkynätä pohjosessa. Silloin
tuolla vuoren harjulla, partaisten kuusten takaa, kajasti
kauas-haamoittava kaari. Siellä säihkyen ja äänetönnä soitto syttyi ja
sammui ja syttyi taasen, tuli tulta ajeli, ehtien aina Pohjolan valjulta
portilta ylös korkeuden kumoon, ja välimmiten vavahteli ympäri taivasta
himmeä valo. Tuotapa leikkiä katselivat veljekset pirttinsä parvelta,
ihmetellen ja arvellen tuonne, tänne tämän juhlallisen ilmiön alkua ja
syytä. Mutta he arvelivat ja tuumiskelivat turhaan.
Silloin, tällöin läksivät he kuitenkin lyhykäisen päivän valjetessa ulos
tuulien temmellykseen, läksivät hiihtelemään liukkailla suksillansa
halki hyyrteisten metsien. Ja miten onnistui, saavuttivat he milloin
vilkkaan teeren, milloin harmaakarvaisen oravan ja milloin Metsolan
asujamista jonkun muun.--Kohtasivat he korvessa ilveksen pyöreät jäljet,
jotka somana viivana juoksivat pitkin hankea, ja kiihtyi heti vimmatusti
koirien into, joka näytti, ettei otus heistä kaukana kaarrellut. Pian
kuului Killin ja Kiiskin vingahteleva haukunta, ja kiivaasti siirtyi
ajo, kiivaasti riensivät myös veljekset sen jäljessä. Halki korven nyt
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Seitsemän veljestä - 15
  • Parts
  • Seitsemän veljestä - 01
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 2066
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 02
    Total number of words is 3646
    Total number of unique words is 1831
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 03
    Total number of words is 3472
    Total number of unique words is 1892
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    30.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 04
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 1886
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 05
    Total number of words is 3607
    Total number of unique words is 2018
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 06
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1963
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 07
    Total number of words is 3620
    Total number of unique words is 2020
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1902
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 09
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1851
    17.9 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 10
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2030
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.3 of words are in the 5000 most common words
    30.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 11
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1961
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 12
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 1861
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    30.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 13
    Total number of words is 3613
    Total number of unique words is 1978
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 14
    Total number of words is 3424
    Total number of unique words is 1992
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 15
    Total number of words is 3628
    Total number of unique words is 2094
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1935
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 17
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1980
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 18
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2078
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 19
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1923
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 20
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1895
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.1 of words are in the 5000 most common words
    30.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 21
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2036
    18.3 of words are in the 2000 most common words
    26.7 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 22
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 2046
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 23
    Total number of words is 2500
    Total number of unique words is 1552
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.