Seitsemän veljestä - 13

Total number of words is 3613
Total number of unique words is 1978
18.8 of words are in the 2000 most common words
26.9 of words are in the 5000 most common words
30.6 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
kaikki.--Kas Lauri-poikaa: hän jo raukenee ja nukkuu, nukkuuhan
poika-parka.--Niin, eläkäämme Jumalan tähden rauhassa ja
kärsivällisyydessä, kunnes astelemme tästä kotia taas.
JUHANI. Kotia! Emmehän joudu edes hauta-kotoomme, kunnialliseen
kirkonmaahan, vaan tähänpä nukahdamme viimein korppien ja kotkien
nokittaviksi. Minä kuolen nyt juuri, tuossa paikassa; no niin, minä
kuolen. Tässäkö oli tämä elämä? Mitä se maksoi?
TIMO. Niin, tässäkö oli tämä elämä? Mitä se maksoi? Kysymys.
JUHANI. Et tietänyt, armas äitimme, mihin kurjuuteen synnytit kerran
seitsemän pientä nalliaista.
TIMO. Ethän tietänyt.
JUHANI. Oi jos nyt kerran vielä ryyppäisimme, valoittaisimme pullosta
viimeisen pisaran. Tuossa, Tuomas, ryyppäise ja anna käydä.
TUOMAS. En huoli sinun viinastasi
JUHANI. Aha, haha! joko nyt on unohdettu kaikki Jumppilan Jallit ja
Kuninkalan saarnastuolit? Kyllä jo teuhasitkin, teuhasit ja peuhasit
juuri elämän ja kuoleman rajalla. Hirmuista, kun aattelen sun astuneeksi
Jumalan eteen juopuneena, silmät killissä.
TIMO. Minä kauhistun! Jumalan eteen juopuneena!
JUHANI. Jumalan eteen juopuneena, silmät killissä. Se on aatos se.
SIMEONI. Ettäs sanot!
JUHANI. Johan liki liippasi, ettei niin tapahtunut. Mutta nyt hän lepää
tuossa kalveana. Ah! silmäni vuotaa, koska sieluni häntä surkuttelee, ja
tahtoisinpa kätkeä aina sydämeni sisimmäiseen karsinaan tuon kurjan,
köyhän ja kärsivän veljeni tuossa.
AAPO. Mutta unessaan hän unohtaa tämän nälkämme, tämän kuolettavan
madon.
SIMEONI. Kolmas päivä! Niin vaipukaamme jo kuolemaan.
EERO. Ja kuolla täytyy meidän, vaikka on edessämme lihaa, elävätä lihaa.
SIMEONI. Se liha meidät kuolettaa, kuolettaa!
JUHANI. Juuri tänäpänä, tällä tiimalla ja minuutilla! Niin, tällä
tiimalla.
TIMO. Tappakaamme se liha, ampukaamme joka-ainoa sarvipää, ja tulkoon
meille tuoretta lihaa oikein roimalta. Viisi kivääriä on latingissa ja
Laurin kontissa on ampumavaroja kyllin.
JUHANI. Siinä on aatos!
AAPO. Joka meidät pelastaa!
EERO. Pelastaa tosin!
JUHANI. Ah! millä maksamme Timon?
SIMEONI. Sinä Herran enkeli!
TIMO. Tuoretta lihaa, tuoretta lihaa! Ei yhtään muuta. Heheh!--Laurin
kontissa on kymmenittäin nykyisin valettuja luoteja, ja kruutia vielä
useampi latinki.
JUHANI. Niinkuin sanot, sinä verraton poika! Täällä on luoteja ja
kruutia, enemmin kuin tarpeiksi. Härkiä on tässä kolmekymmentä ja kolme.
Hm. Me tomppelit ja töpöt! miksi emme jo ennen keksineet tuota keinoa?
AAPO. Tosin minäkin tuota temppua tässä kerran muistelin, mutta varat
Laurin kontissa eivät johtuneetkaan mieleeni, enkä siis ilmoittanut
aprikoimistani teille muille, sillä viisi luotia, viisi härkää.
JUHANI. Sitä kohden tuumiskelin minäkin, mutta ehtimättä
kauemmas.--Kolmekymmentä ja kolme härkää. Hyvä! Kuulkaat, te Kaura-Matin
poikajunkkarit! jos nyt ammumme kuin miehet, lävistämme aina joka
ampauksella juhdalta sydämen tai pään, niin avattu, avattu on meille
vapauden tie. Voi sinä, Timo-jukuri, itseäskin!
TIMO. Hä sanoinhan ma sen. Eihän tässä yhtään muuta. Kyllä sen tiedät.
Nääntyisimmekö tähän niinkuin rotat? Eihän siihen uhkeilla pojilla aikaa
ole. Heheh! Minä sanoin sen.
JUHANI. Nyt leimaus ja jyrinä ja auki isketty on vapauden tie!
AAPO. Niin, Juhani! Tosin kulkee tämä tie yli verisien ruumisten, mutta
ei auta.
JUHANI. Ei auta, vaan ympäri Hiidenkiveä lainehtikoon mustanpunainen
veri. Me onnen myyrät! kohtahan syömme lihaa kuin sudet!
AAPO. Mutta millä maksamme neljäkymmentä härkää?
JUHANI. Elämän ja kuoleman tähden, ja siitä on laki puolellamme. Lihaa
teemme, ja Viertolan mätimahainen patruuna lihansa korjatkoon, jos
miellyttää. Ei koske se meihin.
AAPO. Kuinka käy, sen näemme, kun välttämätön työ on tehty. Mutta koska
murha suuri on tehty, niin on meillä kohta toinen askare. Huomatkaat,
kun viimein maassa makaa joka huiskahäntä, niin kohta heitä nylkemään;
mutta yksi meistä lähteköön murhesanomalla Viertolan kartanoon.
JUHANI. Tärkeä neuvo. Nylkemään, nylkemään, ennen kuin nahka sitkistyy
lihaan. Tapahtukoon niin, ja tulkoon sitten kelle hyväänsä lihat ja
nahat, suolet ja mahat. Nauta penkkiin ja nahka pois! Meillä jokaisella
on vyöllämme veitsi, joka pystyy, ja tässä on puukko terävä kuin kärmeen
kieli. Niin; käykäämme käsin veriseen työhön. Nyt mies, jonka tuliluikku
on tyhjä, pankoon sisään taattavan latingin; ja sitten iskemme veriseen,
veriseen työhön.
AAPO. Mutta veljet! voimmehan kilvoitella vieläkin nälän kanssa tunnin
tai kaksi, varsinkin nyt kun pelastus on tietty asia. Koettakaamme vielä
kerta kuuden miehen kurkun voimaa ja sitten vartokaamme hetki, tuskamme,
vankeutemme viimeinen hetki.
JUHANI. Tosin likistää nälkä, mutta tehkäämme niinkuin tahdot.
Huutakaamme, ja ehkä pääsemme pinteestä, vuodattamatta veren pisaraa.
Turha toivo kuitenkin. No, no, me voimme vieläkin vartoa hieman; onhan
vapautemme hirveä välikappale kourassamme nyt. Siis kirkaiskaamme täyttä
kurkkua taas. Minä rukoilen, tehkäät niin, sillä se on minun käskyni.
Tuomas, äänetön kuin tämä kivi, paneppas pämppäs möräämään myös. Tee se,
minä rukoilen sinua, sillä se on minun käskyni.
TUOMAS. Älä leksoittele. Minä teen niinkuin yhteiset asetuksemme vaatii.
JUHANI. Olkaat valmiit. Yks, kaks, kolme.
Kohottivat he äänensä, kohottivat seitsemän kertaa, ja ympäri kaikui
huuto ja koirien ulvominen. Siitä vaipuivat he vartomaan taas, vaikka
nälkä oli kova, mutta varma tieto pelastuksesta antoi heille uusia
voimia. Yksi heidän joukostansa, veli Lauri, ei kuitenkaan tuntenut
nälän tuskaa eikä toivon iloa. Tuossa hän muiden jalkain juurella makasi
kuorsaten ja kalveana.--Vartoivat siinä veljekset hetken, vartoivat
toisen, ja läheni jo laskuansa kolmannen päivän aurinko. Silloin Juhani,
kuultuansa vaisun ukkosen jyminän koillisesta, huusi korkealla kuoleman
äänellä: »nyt, pojat! Herra auttakoon meitä, ja ammen!» Ja kohta alkoi
tulinen, verta vuodattava leikki.
Savupilviin peittyi harmaa Hiidenkivi, mutta pilvistä leimahteli,
paukahteli kuolema kaikkialle härkien liutaan. Ja sarvipäistä yksi
tuolla, toinen täällä, luodin lävistämänä loiskaisi mörähtäen äkisti
ylös ja kaatui, puhaltaen voimallisen henkensä rinnastaan ulos. Elikko,
jonka aivo oli puhkaistu, raukeni pian, tuskin kertaakaan hän potkaisi,
vaan ojensi jalkansa kankeina sauvoina; ja niin hän henkensä heitti, ja
mustanpunaisena roiskui veri haavasta korkealle ilmaan ja ilmasta
kaarena maahan. Mutta hän, jonka rinta haavoitettiin, eikä juuri sydän
lävistynyt, hän riehui kauan, kirmaisten verisenä tuonne, tänne muiden
joukossa, jotka luoti vielä oli säästänyt, kunnes viimein hän
nurin-niskoin kellahti alas tanterelle ja siinä vielä hetken myristen
viskeli sorkkiansa ilmassa. Ja kiire, hälinä ja peloittava temmellys nyt
nousi pian muissa, koska, tuntien löyhkän toverinsa höyryävästä verestä,
he raivoten rynkäsivät kaikki yhteen rykelmään. Kielet ulkona,
väännellen silmiänsä ja hirmuisella möryllä täyttäen korven, paiskelivat
he risuja, turpeita ja multaa korkealle selkiensä ylitse.
Mutta kivellä, kierrottuina savuun, seisoivat kalveina peikkoina
veljekset, ampuen, ladaten, ja ampuen lakkaamatta ja aina kiirahteli
härkiä maahan. Pyssyt leimahtelivat, paukahtelivat, mutta ankarammin
vielä tuolla korkeudessa jyrisi ja välähteli, jossa ukkonen pilvien
vuorilla ajeli. Silloin savu ja taivaan pimeät pilvet saattoivat synkeän
hämärän Hiidenkiven ympärille. Hämärässä kaikui härkien kiljuna ja poru,
koirien ulvominen, pyssyjen pauke ja pitkäsen jylisevä ääni, ja kuusien
latvoissa kohisi myrsky. Kauhistava oli hetki; verikuumaksi tuntui ilma.
Heräsi myös Lauri nyt puoleksi valveilleen, avasi silmänsä, mutta näki
ainoastaan kamoittavan himmeyden ja himmeydessä tummia haamuja seisovan
ympärillään. Hän kuuli verrattoman melskeen, kuuli vierestänsä, kuuli
alhaalta maasta ja ylhäältä korkeudesta; ja levottomassa veressään
tuntui hänestä vielä kuin olisi kaikki vaipunut alaspäin kiivaalla
vauhdilla. Synkeä aatos astui hänen mieleensä ja hän lausui itsekseen:
»näin mennään syvyyden pätsiin, mennään; mutta mennään sitten; mikä
auttaa enään?» Niin hän lausui, käänsi kylkensä, ummisti silmänsä ja
nukkui jälleen sikeään uneen.
Mutta niinkuin komea linna, niin vaatehti itsensä Hiidenkivi savuiseen
kauhtanaan, matkien ukkosen kieltä. Sen ympärillä lainehti veri ja
sadoittain keikahteli siinä sorkkia ilmassa. Jyritteli ukkonen pilvissä,
jotka nyt rupesivat raskaasti satamaan, ammentaen vettä alas kohisevaan
korpeen. Mutta tehty oli murha-työ, ei näkynyt enää pystyssä yhtään
ainoaa sarvea. Maassa makasivat Viertolan kartanon kolmekymmentä ja
kolme härkää, mikä jo kuolleena vallan, mikä potkien vielä; ja sieltä ja
täältä kuului kuolonkamppauksen korahtelevia hengenvetoja. Mutta alas
kiveltä astuivat veljekset koirinensa, riensivät verhoon tuuhean kuusen
juurelle; sillä tuimasti satoi ukkospilvi ja huokaili partainen salo.
Tässä he seisoivat, katsellen edessään kuoleman runsasta niittoa; ja
monena solisevana purona juoksi verinen vesi Hiidenkiven ympäriltä
kohden jokaista suuntaa. Mutta koska sade oli lakannut, astuivat he
verhosta ulos, käyskelivät äänettöminä irvistellen uhriensa ympärillä,
katsellen kamoittavasti ja tuolloin, tällöin ravistaen päitänsa.
JUHANI. Onpa tässä lihaa.
TIMO. Ja verta.
JUHANI. Ja verta kanssa, on totisesti. Kasvaispa tämän kiven ympäristö
vaikka pippuria kymmenen vuotta perätysten; niin on saanut moskaa
niskaansa tämä maa.--Mutta iskekäämme tulta ja tehkäämme valkea, jossa
taidamme paistaa itsellemme tuoretta lihaa. Ah, maistuupa, maistuupa
pojille nyt härjänpaisti! Tuokaat, veljet, puita ja pihkalastuja, minä
isken tulta; mutta Timo rientäköön aholle ja saattakoon tänne kirveeni
ja tuohikontit, jotka vaaran hetkenä hellitimme. Ja sitten, syötyämme,
rupeemme miehissä juoneen, rupeemme »otta nakka pois», sanoi Krööni,
punapartainen ukko. Maan povessa jo lepää hänkin, mutta parastahan
päästyänsä. Täällä kärsi äijä-rukka nälkää kuin juoksukoira; eikä ollut
hänellä ystävää, ei heimolaista, ei suojaa mihin päänsä pisti, vaan
olipa vielä tuo turhanpäiväinen kunniakin hänen papinkirjastansa pois.
Tuonne hän kyykähti Kolistimen riiheen, ja kaikki on nyt unohdettu
turpeen alla.--Kas niin, Eero, siinähän rasvaisia pihkalastuja, tuossa
tuo Simeoni kuivia karankoja, ja kohta on meillä riekas valkea.
Viilteleppäs valmiiksi, Tuomas, oikein aika viuloja tuon kailokyljen
reidestä. Ah-hah! mielisinpä, mielisinpä jo tuossa paikassa iskeä kiinni
kuin kissa raakaan, veriseen paistiin.
TUOMAS. Hieman vielä kärsimystä, ja paistimme maistuu yhä uhkeammin.
JUHANI. Niin vallan.--Mutta kiittäkäämme, että kuulumme sukuun, joka on
oppinut taistelemaan nälän kanssa, sukuun ja kansaan. Emmehän muutoin
tässä hyöriskelisi enään juuri näin. Sen takaan.
Mutta pian paistui liekissä seitsemän muhkeata lihankappaletta. Siis
muistivat he myös Laurinkin, vaikk'eivät kuitenkaan tahtoneet häiritä
hänen untansa kivellä, jossa hän aina vielä makasi, heräymättä
silloinkaan koska rankkasade häntä valeli. Mutta Timo oli lähtenyt
matkaan; löysi myös aholta kontit, löysi kirveen veriseltä tanterelta,
jossa makasi kontio ja seitsemän härkää. Ja palasi hän retkeltänsä
takaisin, kontit seljässä ja kirves kainalossa, ja silloin otettiin
esiin kuusi reikäleipää ja lihankimpaleet tulesta; ja pienentyi miesten
hampaissa kuiva leipä ja paistettu, suolaan kastettu härjänliha.
Nauttivat myös Killi ja Kiiski nyt yltäkylläisen atrian, paastottuaan
isäntiensä kanssa kolme yötä ja päivää. Mutta koska he olivat itsensä
ravinneet, niin koirat kuin miehet, tuntui äkisti veljesten jäsenissä
puuduttava raukeus. Voimallinen, vastaanseisomaton uni heitä painoi, ja
he kallistuivat, silmät ummessa, alas tanterelle, toinen toisensa
perässä. Ylhäällä kivellä makasi kuorsaten Lauri, alhaalla kiven
juurella muut nuotion ympärillä, koska aurinko sammui ja syyskuun päivä
pimeni yöksi. Niin he lepäsivät uhriensa, surmatun härkäjoukon keskellä;
ja leiriä vartioitsivat äkeä Killi ja Kiiski.
Mutta viimein, kun oli jo ehtinyt kappale yötä eteenpäin, heräsivät he
unestansa ja tunsivat jälleen jäsenissään entisen voiman. Nousivat he
ylös ja rupesivat kantelemaan mustia, mehukkaita tervaskantoja tulelle,
että punertavassa valossa näkisivät nylkeä suurta saalistansa, mutta
lähettivät Eeron viipymättä Viertolaan voudille asiasta tietoa antamaan.
Ylös valahti mustanpunainen liekki, valaisten maata ja jylhää metsää.
Kohden kartanoa asteli Eero, mutta muut kävivät kaikin voimin
ketistelemään kaadettuja hirviänsä.
Silloin heräsi myös Lauri syvästä, pitkästä unestansa ja katsoi
harristellen ympärillensä, katsoi hetken, käsittämättä mitä näki. Tuossa
palava kantokasa valaisi tyynen, pimeän yön, kaikkialla näkyi veressään
pyllyileviä nautoja, kielet hampaista ulkona ja mahat kohistuneina
korkealle. Kaksi heistä oli jo muuttunut lihoiksi, kolmas oli par'aikaa
muuttumassa. Ja siinäpä nyt veljeksistä mikä nylki, mikä hallitsi
jalkaa, mikä riuhtoili kirveellä rikki naudan jykeviä luita, ja mikä
heistä lihoja latoili kuusen juurelle valtaiseen pinoon. Tämän kaiken
näki Laurin pohmeloinen silmä; mutta lopulta kuitenkin hän käsitti mitä
oli tapahtunut. Hän katsahti alas, näki lähellä nuotiota sammaleisella
mättäällä leivän ja leivällä kappaleen paistettua lihaa. Silloin tunsi
hän kiivaan hiukaistuksen vatsassansa, astui kiveltä alas, istui valkean
hauteesen ja iski kouransa lihaan ja leipään. Paljasti hän kuitenkin
päänsä, liitti kätensä ristiin ja, nopeasti nyökäyttäin tuota pörröistä
tukkaansa, siunasi hän ruokaa ja alkoi maistavan ehtoollisen. Siinä,
silmät äkeinä äkeän otsan alla, hän äänetönnä istui ja atrioitsi. Siinä
hän istui, kuivatellen vaatteitansa tervasliekkien hohteessa, ja muut,
hänestä muutaman askeleen päässä, askartelivat ja hyöriskelivät
vikkelästi; sillä teurastettavana oli heillä suuri kontio ja
neljäkymmentä härkää.
Sananpa saattoi Eero Viertolan voudille, vouti kiireesti herrallensa, ja
nousi tuosta huuto ja tulinen hälinä; ja Eero läksi vilkaisemaan
takaisin tavallista vikkelämmin. Mutta kiljuen ja kipenöiten vihasta
kokoonkutsui Viertolan herra kaikki saapuvilla olevat miehet. Siitä
läksi hän hurjasti käymään kohden Hiidenkiveä, kymmenen rotevaa miestä
seurassaan, ja lähinnä herraansa asteli kartanon harteva vouti, kourassa
peloittava tervapamppu. Samosivat he ankarasti eteenpäin, ja lähestyi
viimein paikka, josta heitä vastaan punertava valo haamoitti. Valossa
näkivät he seitsemän urosta, kuin seitsemän öillistä, mieltä hurmailevaa
aavetta, ja veristä työtä harjoittelivat aaveet, verisissä kourissa
veriset veitset. Mikä nylki, mikä hallitsi jalkaa, mikä riuhtoili rikki
nyljetyn juhdan jykeviä luita, ja mikä levitteli vuotia kuivaamaan
kuusien taipuville oksille. Siellä koiratkin keikahtelivat, nauttien
naudoista noita hyljättäviä taikapaloja, joita teurastajat viskelivät
ympärillensä. Pian huomasivat Killi ja Kiiski, että vierasta väkeä
lähestyi, ja he karkasivat kohden äkeällä haukunnalla, mutta kovistaen
riensivät veljekset hillitsemään heitä. Astuipa esiin vihainen Viertolan
patruuna, astui hikoillen kovin tuo isovatsainen, pulleasilmäinen herra,
kymmenen miehen voimalla.
AAPO. Hyvää iltaa, herra!
JUHANI. Jumala auttakoon meitä! tässä oli hirvittävä leikki.
VIERTOLA. Onko jo helvetti irti! Surmattu neljäkymmentä härkää!
Kauhistus ja kuolema!
AAPO. Niin on tapahtunut seitsemän miehen hengen päästimeksi.
VIERTOLA. Minä teidät opetan, te Jukolan metsäsissit ja rosvot! Selkään
heitä, miehet, ja peitotkaat että makaavat veressään maassa kuin uhkeat
härkäni tuossa. Päin tuuleen, miehet!
AAPO. Hiljaa, herra!
TUOMAS. Hiljaa, hiljaa!
JUHANI. Seis, herraseni, miehinesi, seis! ja muista mikä rauhaas tulee.
AAPO. Keskustelkaamme järkevästi kovan onnen kohtausta.
JUHANI. Kaikilla on meillä yhteinen laki, jonka edessä me seisomme
verta-verroin. Sillä ämmän kohdusta olet sinä astunut ulos juuri
niinkuin minäkin ja yhtä paljaana, yhtä paljaana, et tuumaakaan
parempana poikana. Ja sinun aatelisuutes? sen päälle tehköön pienen
konstin meidän vanha, nilkosilmäinen kukko. Yhteinen laki! ja tässä
kohdassa on se vahvasti Jukolaisten puolella.
VIERTOLA. Puolellanne! Onko teillä valta, te kirotut, teurastaa juhtiani
omalla maallani?
JUHANI. Onko teillä valta päästää valloillensa härkiä, joista on
miehelle hengen surma?
VIERTOLA. Omalla maallani he kävivät ja aidatussa ha'assa.
JUHANI. Sitten lasketaan vaa'alle tämä. Tuo kappale raja-aidasta, jonka
härjät surkeaksi piinaksemme murtivat alas, kuuluu koreasti Viertolan
osaksi. Mutta nyt tahdon kysyä: miksi panee rikas kartano niin rässyn
aidan, että sen elikko yhdessä roisauksessa runtoo maahan?
VOUTI. Aita kuin harjaksen terä, sinä lurjus!
JUHANI. Aita, jonka juhta työnnäisi vaan kortena tieltänsä pois!
VIERTOLA. Mitä oli teidän tekemistä minun ha'assani, minun ha'assani, te
junkkarit? Mitä?
JUHANI. Ahdistimme karhua, vaarallista petoa, joka pian nykistää niin
teidät kuin teidän härkännekin. Raatelevan kontion tapoimme, ja niinpä
teimme isänmaallemme suuren, yhteisen hyödyn. Eikö ole tämä yhteinen
hyöty: penssata pedot, peikot ja perkeleet maailmasta pois? Katsokaas
tuota paikkaa. Laki on vahvasti puolellamme, on vaikka mätänis.
VOUTI. Suus kiinni, sinä ryökäle, ja älä siinä lörpöttele!
VIERTOLA. Miellyttääpä heitä vielä tehdä meistä pilkkaa, lurjukset!
Selkään heitä! Karatkaat päin!
AAPO. Siivosti, herrat, voudit ja rengit, ja muistakaat kuinka on meitä
kiusattu tässä kiusan kivellä ja että jokainen meistä on pian vimman
villitty poika.
JUHANI. Oikein sanottu. Vimman villitty poika, vimman villitty poika!
Ah! hänen aatoksensa kääntyy äkisti ympäri, hän puree sydämensä
kivikovaksi ja silloin yksi leimaus, ja maa ja taivas naukuu. Ah! tässä
on meitä kiusattu kolme yötä ja päivää elämän ja kuoleman rajalla.
TUOMAS. Mutta nyt olemme syöneet veristä lihaa, hengittäneet murhan
veristä höyryä, ja tässä seisomme, veriset puukot verisissä kourissamme,
veriset aina kyynäspäihin asti. Suokoon Herra teidän ottamaan ajoissa
sanastamme vaari, me muutoin teemme tämän yön kauhistuksen helvetiksi.
Ottakaat, ottakaat sanastamme vaari!
EERO. Ja varoitus härjistä tuossa.
JUHANI. Oi Herra, suo tällä hetkellä heille silmänvoidetta ja sydämen
voimaa hillitsemään itsiänsä kiusaamasta meitä kauemmin! Anna heille
järkeä päähän ja ottakoot varoituksen onnettomista härjistä tuossa,
sillä me taidamme vieläkin tehdä makkaroita! Anna heille viisautta,
Herra, me muutoin käymme heidän papeiksensa ja vihimme heidät näillä
verisillä puukoilla yhdeksi lihaksi ja vereksi noiden onnettomien
härkien kanssa tuossa, ja teemme kiljuvaksi helvetiksi tämän öisen
korven. Oi Herra, varjele tuota Viertolan isomahaista herraa ja hänen
röykkeitä miehiänsä! Armahda heitä, Jumalan kaikkivaltias poika!
TUOMAS. Tässä seisomme, astukaat esiin jos miellyttää.
JUHANI. Tässä seisomme, astukaat esiin jos miellyttää.
VIERTOLA. Hyvä, hyvä! Nyt ylvästelkäät, mutta kerran, luulen minä,
lausuu laki toista ja koreasti silloin lannistuu ylpeytenne pyrstö, ja
onpa vielä kurja talonnekin mennyt aina tunkkaiseen perustaan
asti.--Pois, mieheni! Neljäkymmentä härkää heitän saaliiksenne nyt,
mutta kaikki vielä tempaan teiltä takaisin aina viimeiseen sorkkaan
asti. Lähtekäämme!
JUHANI. Korjatkaat lihanne ja ränttynne ennenkuin pahenevat. Ne ei koske
meihin; riensimme vaan nylkemään ennen nahan sitkistymistä lihaan.
VIERTOLA. Kaikki hyvin! Kotia, miehet, niinkuin käsken.
Poistui miehinensä Viertolan herra, uhaten kovin ja kiroillen; mutta
veljekset rupesivat jälleen teurastukseen. Ja seuraavana päivänä oli
neljäkymmentä härkää nyljetty, ja palasivat veljekset kotiansa, kangessa
kantain karhua mustanhallavaa, ankaran suurta. Mutta juhtien niin lihat
kuin nahat ja suolet heittivät he metsään, kuitenkin kahden veljen
vartioittavaksi.--Ja niin loppui retki, joka syntyi Taula-Matin
kertomuksista Pohjolan mailta, ja alusta määrättiin sorsan-pyynniksi
Kourusuohon.


YHDEKSÄS LUKU

On eräs syyskuun aamu; muutama päivä on mennyt sitten kuin veljesten
vaikea retki päättyi. Aholla he istuvat nyt kiehuvan lihapadan
ympärillä. Kaksi vuorokautta olivat he matkan päästä vartioinneet
lihoja korvessa, mutta kenkään ei käynyt niitä korjaamaan, ja näkyi siis
tulevan tuosta verraton haaskio. Silloin päättivät he käyttää
hyödyksensä noita muhkeita kasoja metsässä ja elää oikein jalosti
lihapadan ääressä aika tuonnemmaksi. Niin tapahtui. He kantoivat otukset
aittaansa, joka täyttyi lihasta, ja orret peittyivät riippuvista
vuodista. Ja nytpä kiehui molskien ja kuohuen hirveän suuri lihapata
kantoisella aholla lähellä pirttiä, kiehui melkein lakkaamatta aamusta
iltaan, ja täysinä ponnistelivat veljesten vatsat.--Siinä he viettivät
suruttomia, iloisia päiviä nyt. Milloin he söivät, milloin he
haastelivat satuja ja tarinoita, ja milloin taasen he makeasti
makasivat, mättäällä pää, ja kuorsauksista jyrähteli kumiseva aho.
Aamu oli kaunis, sen taivas sinisenä, kirkkaana kaarteli, ja metsistä
ympärillä kuului raikkaan koillisen kohina. Lihapatansa vaiheilla
oljentelivat veljekset; mikä istui kannon päässä, mikä ahon kuivalla
kamaralla, nauttien runsasta aamullistansa. Siinä myös koiratkin,
rehoittaen mahoillansa, hilloivat härjän saartuvallista, voimakasta
lihaa. Kaikkein kasvoilla näkyi hilpeys ja jykevä rauha.
TIMO. Kiitos Viertolan herralle tästäkin atriasta.
JUHANI. Kiitos ja kunnia hänelle!
AAPO. Mutta luemmepa kalliiksikin vielä tämän kestin. Varmaankin ei
heitä Viertolainen asiaa juuri näin.
JUHANI. Laki on puolellamme; sen huomaa kaiketi herrammekin ja heittää
keräjänkäymisen hiiteen. Syökäämme lihaa, veljet, ja suruttomasti
sulakoon se vatsassamme, sillä selkämme on vapaa.--Mutta enemmin
liikettä, pojat, enemmin liikettä ja marssia; härjänliha on lujaa
muonaa.
EERO. Iskekäämme käsi käteen ja veljesrinkiä tanssikaamme, loiskikaamme,
ja takaanpa että vatsa vaipuu.
JUHANI. Emmehän tässä harakoitse kuin mätäkuun houkot, vaan yhdymmepä
toisenmoiseen leikkiin. Ah! missä ovat nyt poikuuteni huikeat päivät?
Veljet, lyökäämme tulista kurraa kerran vielä kuin löimme ennen Toukolan
tomuavilla teillä. Tässä on meillä sileä aho, ja mitä kantoja on
esteeksi, tempaisemme juurineen pois, ja tuolta otamme tarhallemme
jatkoa nummen tasaisesta pinnasta. Nyt velisarja kahteen osaan, ja sen
puolen miehet, jotka käyvät taistelossa tappiolle, nielkööt ehtoolla
juhdan lihaa kymmenen naulaa.
TUOMAS. Olkoon sanottu.
JUHANI. Kymmenen naulaa, veljet?
EERO. Juuri niin! Kymmenen naulaa rangaistukseksi heille, joita visainen
kurra kaahaa.
JUHANI. Kolme kummallakin puolella, se olis suorin kauppa, mutta meitä
on seitsemän miestä.
LAURI. Pois luovun minä. Ennen katselen kalupuita metsissä, kuin
hurjapäisenä poika-nallina tässä juoksen ja hikoilen. Lyökäät
leikkiänne, minä käyn metsään, kirveskynä kainalossa.
Niin haastellen he päättivät viimein atriansa ja läksivät rakentamaan
kiekkotarhaa. Sen raivasivat he juoksemaan halki ahon ja vielä matkan
pitkin nummen kamaraa ahon itäisellä puolella. Ja muutaman tunnin päästä
seisoivat he valmiina leikkiin, kourissa vahvat koivuiset kanget; ja
seisoivat he jaettuina kahteen joukkoon: Juhani, Simeoni ja Timo
toisella puolella, mutta toisella Tuomas, Aapo ja Eero. Alkoi kiekko
lennellä heidän välillänsä, ja kauas kajahteli tienoo, koska kanget
iskelivät vasten visasta pyörää, joka huminalla juoksi edestakaisin.
Mutta salojen helmoissa astelee Lauri, kirves kainalossa. Vitkoin hän
käyskelee, katsellen tarkasti ympärillensä, ja ainapa seisahtuu kulkunsa
hetkeksi koska silmänsä huomaa pahkoja, puitten haaruja, vääriä, ja
tuuheitten koivujen tai mäntyjen latvoissa hattapäitä tuulenpesiä. Nyt
hän kohtaa myrskyn murtaman kuusen korkean kannon, sitä katselee hän
hetken, tuumiskellen, ja rupeaa viimein kirveellänsä nakuttelemaan läpeä
sen kylkeen. Tehtyänsä tämän, aattelee hän itseksensä: rakentaa mar'
tulevana keväänä pesänsä tuohon läpeen punahäntäinen leppälintu tai
pikkuinen, kirjava tikka. Niin hän aattelee, merkitsee visusti paikan,
ja tiensä jatkaa eteenpäin. Mutta hetken kuljettuansa, huomaa hän
riippuvaoksaisen koivun, jonka rangasta puskee ulos valtainen pahka,
kuperiainen, aika joulukakun vertainen. Sen iskee hän irti, ottaa sen
mukaansa ja määrää siitä ankaran kousun. Lähtee hän jälleen vaeltamaan,
mutta pianpa näkee tarkka silmänsä pienen kallionkielun syrjässä
kummallisesti vääristyneen katajan. Mitähän tuostakin tulis? hän
aattelee, lyöpi läimäyttää tuimalla kirveellänsä kerran ja kaksi, ja
katajan kaataa. Hän karsii sen, katselee sitä myhäillen hetken, ottaa
sen mukaansa ja lähtee käymään taas. Kuulee hän kylien karjankelloja,
luihkaisee kerran huikealla äänellä, peloittaakseen Häntyriä seuduilta
pois. Hän luihkaisee ja ympäri valahtaa kaiku, ystävällisesti vastaten.
Niin hän astelee ja ehtii viimein kanervaisen kummun harjulle, näkee
erään hongan latvassa suuren tuulenpesän keikkuvan, koska viileä
koillinen liehtoilee. Hän kaataa hongan, katkaisee siitä ryhtevän hatun
ja istuu katselemaan löytöänsä.
Siinä istui hän kauan, harkiten ja tutkistellen sekä tuulenpesää että
pahkaa ja tuota monikoukullista katajaa. »Millä tavalla oli luonto
heidät saattanut matkaan? Mikä oli vääristänyt katajan noin moneen
kymmeneen mutkaan ja polveen?» Ja kallistui hän alas, nojaten päänsä
vasten vanhaa, ruohoittunutta viholaispesää. Siinä katsoi hän puiden
latvoja, purjehtivia hattaroita, mietiskellen maan ja taivaan rakentoa;
ja etäältä, Impivaaran aholta, kaikui hänen korviinsa mäikynä
kiekkokankien iskuista. Viimein tahtoi hän siirtää aivostansa kaikki
aatokset pois ja päätti nukkua; vaan eipä mielinyt uni häntä lähestyä.
Mutta mitä keinoa käytteli tavallisesti Lauri, koska tapahtui että
Unonen viipyi? Hän silloin aatteli itsensä joko pieneksi myyräksi, joka
möyriskelee rauhallisessa maanalaisessa kartanossaan ja nukkuu viimein
hienolle hietavuoteellensa, tai kuvaili hän itsensä paksukarvaiseksi
karhuksi, lepääväksi jynkässä, sammaleisessa konnussansa kuusten juurien
alla, jonka päällä talven tuiskuavat myrskyt pauhaa. Niin aatteli hän,
ja silloin uni melkein aina pian painoi hänen silmäkantensa uneen.
Samoin nytkin, koska hän aatteli itseänsä myyrän poikaseksi,
rähmästeleväksi, syvällä maa-emon kohdussa.
Hän nukkui, mutta uni jatkoi hänen mielensä kuvailusta. Koko hänen
ruumiinsa, niin hänestä tuntui, supistui äkisti hienokarvaiseksi
myyräksi, silmänsä kävivät kovin pieniksi, mutta kämmenensä pullistuivat
senkaltaisiksi hansikkaiksi, ja valmis oli myyrä, joka nummen kohdussa
kaiveli honkien juurien alla. Siellä hän möyrieli ja kaiveli, kaiveli
itsensä lopulta ylöspäin pitkin hongan lahounutta sydäntä, ehti latvan
viimeiseen huippuun ja huomasi nyt istuvansa keskellä tuulenpesää
hienossa, sammaleisessa karsinassa. »Tässä on minun hyvä olla, tässä
tahdon asua ijankaikkisesti», aatteli hän, katsoa tirkistäen pienillä
myyräsilmillään kammionsa pienestä akkunasta ulos. Ja hän näki allansa
synkeän maailman käärittynä syksyillan ikävään hämärään. Hän näki
Impivaaran jyrkän vuoren, mutta mittaamattomassa, mieltä polttavassa
kaukaisuudessa, näki siellä iltaisten metsien keskellä tuon alakuloisen
pirtin, ja vielä näki hän armaitten veljeinsä heittelevän kiekkoa
provastin kanssa sumuisella, kaikuvalla aholla. Ja häntä miellytti
katkerasti itkeä, mutta kyynel ei tahtonut juosta, vaan pyöriskeli
levotonna lähteessänsä. Kohden Impivaaraa hän katseli: ja yli ahon ja
vielä kappaleen pitkin nummen pintaa oli levitetty härjänvuotia,
verisiä, tuoreita, levitetty pitkään riviin, jota myöten hyppeli
humiseva kiekko. Koivuisilla, tyvistä väärillä kangilla, veljekset
uhkeasti läimäyttelivät, mutta uhkeammin vielä iski provasti hengen
miekallansa. Ja sitkeimmästä raudasta, vanhoista hevosenkengistä, oli
tämä hengen miekka taottu, niin kerskaili provasti itse, ylpeästi
heiluttain asettansa ilmassa, heiluttain ja kamautellen sitä vasten
tuota tammista uskonkilpeänsä, joka riippui hänen rintansa vasemmalla
puolella.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Seitsemän veljestä - 14
  • Parts
  • Seitsemän veljestä - 01
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 2066
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 02
    Total number of words is 3646
    Total number of unique words is 1831
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 03
    Total number of words is 3472
    Total number of unique words is 1892
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    30.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 04
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 1886
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 05
    Total number of words is 3607
    Total number of unique words is 2018
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 06
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1963
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 07
    Total number of words is 3620
    Total number of unique words is 2020
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1902
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 09
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1851
    17.9 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 10
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2030
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.3 of words are in the 5000 most common words
    30.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 11
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1961
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 12
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 1861
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    30.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 13
    Total number of words is 3613
    Total number of unique words is 1978
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 14
    Total number of words is 3424
    Total number of unique words is 1992
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 15
    Total number of words is 3628
    Total number of unique words is 2094
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1935
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 17
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1980
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 18
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2078
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 19
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1923
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 20
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1895
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.1 of words are in the 5000 most common words
    30.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 21
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2036
    18.3 of words are in the 2000 most common words
    26.7 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 22
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 2046
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 23
    Total number of words is 2500
    Total number of unique words is 1552
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.