Seitsemän veljestä - 03

Total number of words is 3472
Total number of unique words is 1892
19.3 of words are in the 2000 most common words
26.5 of words are in the 5000 most common words
30.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
TIMO. Ja tahtovat vahvasti meitäkin seuraansa.
JUHANI. Kiusaus lähestyy.
TIMO. Heidän on niin lysti.
JUHANI. Mutta meidän? Mikä seisoo edessä meillä? Tuhannen sarvipäätä!
vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla.
EERO. Mikä eroitus: jänkkäillä aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai
hurraten ja laulellen viettää iloista joutomaanantaita iloisten
kumppanien kanssa.
JUHANI. Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja
taivaan välillä. Veljet, mihin astumme?
EERO. Astukaamme taivaasen vaan.
AAPO. Kaivoon, kaivoon! yltäkyllin horimaan elämän vettä. Opin, taidon
ja viisauden aarnioihin tahdomme syventyä.
TUOMAS. Lukkarille, lukkarille!
JUHANI. No tallustellaan!
EERO. Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia.
JUHANI. Ihanata!
TIMO. Soi kuin pää-enkelin pasuuna.
JUHANI. Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii että poro priiskuu.
Ihanata!
TIMO. He tahtovat meitä vahvasti kanssansa.
JUHANI. Hyvin tietty. Kiusaus lähestyy meitä, lähestyy totisesti.
Veljesten näin haastellessa, läheni heitä joukko Toukolan poikia, mutta
eipä juuri niin kohteliaasti ja hyväntahtoisesti kuin Jukolaiset
vartoivat. Olivatpa jotenkin päissään, ja miellytti heitä nyt hieman
ilvehtiä veljesten kanssa ja lauloivat heidän edessään nykyään
sepitetyn laulun, jonka olivat nimittäneet: »Seitsemän miehen voima».
Niinpä he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likenivät koulumiehiä, laulain
seuraavalla tavalla:
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsemän miehen.
Tähtiä kuin otavassa,
Poikia on Jukolassa,
Laiskanpulskeja jallii.
Juho pauhaa, pirtti roikkaa;
Hän on talon aika poika,
Ankara »Poika-Jussi».
Tuomas seisoo niinkuin tammi,
Koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.
Simeoni, liuhuparta,
Valittaa se »ihmisparka,
Syntinen, saatana, kurja».
Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
Patahan kuohuvaan sylkee.
Lauri-poika metsäss' häärii,
Katselevi puita väärii,
Mäyränä nummia tonkii.
Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.
Siinä onpi velisarja,
Jalo niinkuin sonnikarja,
Voimalla seitsemän miehen.
Äänettöminä, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet tätä laulua.
Mutta kun kiusaajien pilkka ei päättynyt vielä siihen, vaan sateli
ivasanoja lakkaamatta, varsinkin aapiskukosta ja sen munimisesta, niin
rupesi veljesten sappi paisumaan ja heidän silmänsä kävivät teräviksi,
supistuivat pieniksi kuin tihkurin silmät, koska hän kannon alta
mustassa korvessa katsahtaa ulos päivän valkeuteen. Mutta nyt tapahtui
että Toukolaisista eräs luikkari, mennessään Juhanin ohitse, tempasi
äkisti aapiskirjan hänen kädestänsä ja läksi juoksemaan kaikin voimin,
mutta julmistuneena kaappasi Juhani hänen perässään. Silloin karkasivat
myös toiset veljet tulisella vauhdilla pilkkaajiensa päälle, ja tappelu
oli yleinen. Ensiksi moiskahtelivat korvapuustit, moiskahtelivat
kahdenpuolen, mutta siitä iskivät he toinen toisensa kurkkuihin ja
rupesivat--sokeasti, äheltäen--repimään, riistomaan ja huhtoen
käyttelemään nyrkkiänsä. Tuimasti iskivät vastaan Toukolaiset, mutta
tuimemmin vielä läimäyttelivät Jukolan miehet; ja raskaasti kuin
rautanuijat putosivat veljesten rusikat heidän vihamiestensä päitä
vasten. Kiiriskeltiin tomussa ja pölyssä, joka kuivalta tieltä nousi
palloellen ilmaan, ja santa ja somero kahisi heidän ympärillänsä
lehdistössä. Näin kesti hetken rähisevä ottelu, ja veljet, melkein jo
voittajina, huusivat korkealla äänellä: »rukoiletteko, sen vietävät,
armoa?»; ja kaiku pilvistä vastasi: »armoa!» Mutta kauan pinnistelivät
Toukolaiset vastaan, kunnes he viimein voimattomina vaipuivat maahan.
Siinä he makasivat revityillä takinliepeillä ja turpuneilla kasvoilla,
niellen ahneesti raikasta ilmaa kuumaan, huokuvaan sisustaansa. Voiton
miehinä seisoivat veljet, mutta näytti heidän muotonsakin että oli
heille tarpeeksi taistelossa ja mieluisa heillekin nyt hetken levähdys.
Varsinkin oli Eeron kanssa melskeessä pahoin menetelty; sillä
vartalonsa lyhyys saattoi riitakumppanillensa suuren edun. Useinpa hän
tappeluksen kestäessä pyöriskeli pienenä mäyräkoirana toisten urosten
jaloissa, ja ainoastaan kerkeä apu toisilta veljiltänsä esti hänen perin
runtoutumasta. Pöyrytetyllä tukalla istui hän nyt ojan äyräällä ja
kokoili uusia voimia, puuskuttaen kovin.
Mutta toisten juuri lakatessa tappelemasta, lähestyi Juhani miehensä
kanssa, kiskoen häntä kauluksesta ja välimmiten kiristäen häntä
kurkusta. Peloittava, hirmuinen oli nyt muoto Jukolan vanhimman veljen.
Viha tuiskahteli tulena hänen ainakin jotenkin pienistä silmistänsä,
jotka, nyt kiukusta veripunaisina, pyörähtelivät vimmatusti hänen
päässänsä; karvas hiki virtasi alas hänen poskiltansa, ja niinkuin
sotaorhi hän puhalteli ja huohotteli.
JUHANI. Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likistänpä
sinut muutoin niin että rapas lentää. Ha'e Herran tähden se punakansinen
aapiseni, sinä junkkari. Katsos näin minä sinulle annan, katsos näin!
TOUKOLAINEN. Älä lyö!
JUHANI. A-p-c-kirja!
TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen.
JUHANI. Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä
junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä
riivattu anna sitä punakansista aapelusta kouraani?
TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni!
JUHANI. A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja!
TOUKOLAINEN. Tässä, sinä hirveä mies.
JUHANI. Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sitä koreasti.
TOUKOLAINEN. Mitä? Suudella?
JUHANI. Oikein nätisti. Ja tee se Herran tähden, mun veljeni, jos
selkäsi syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin
huutaa jo tällä hetkellä sun veresi kostoa mun päälleni, kuin ennen
hurskaan Aapelin veri. Sillä sinä näet, että olen vihasta kasvoiltani
musta kuin saunan tonttu. Sentähden suutele aapistani. Minä rukoilen
sinua meidän molempain puolesta!--Kas niin.
TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen?
JUHANI. Vallan tyytyväinen. Mene nyt ja kiitä Luojaasi, että pääsit
tällä. Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä,
olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja
varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista
kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt.
Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu,
jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä?
TOUKOLAINEN. Sitä en tiedä.
JUHANI. Sano kidastasi!
TOUKOLAINEN. Minä en tiedä.
JUHANI. No, no, kyllähän siitä aina tiedon saan. Mutta vie minulta
terveisiä Kissalan Aapelille ja sano hänelle, että koska hänen kohtaan,
niin soipa hänen kurkkunsa vielä kileämmin kuin äsken hänen
klaneettinsa. Mene nyt; sillä minun läsnäoloni ei ole sinulle juuri
terveellistä.--Ole mököttelemättä kostosta. Varo etten saa sitä pistosta
päähäni että kaapaisen perässäsi, antamaan sinulle hieman kaupan päälle.
TUOMAS. Olkoon hän jo rauhassa, kurja mies.
JUHANI. Hän on saanut köniinsä, minä takaan sen.--Mutta jättäkäämme tämä
hirveästi kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. Tässä ei
ole nyt hyvä viipyä: sillä tappelu maantiellä on, lain kannalta katsoen,
kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehensä koviin kiipaleisin.
AAPO. Rientäkäämme!--Mutta sepä vasta leivotus; ja olisinpa tullut siinä
höyhennetyksi ilman Simeonia; hän levitti vähän kasaa päältäni.
SIMEONI. Miksi koskimme heihin? Mutta ihminen on heikko, eikä voi
hillitä vihansa ja synnin voimaa. Ah! katsellessani kuinka Tuomaan
nyrkki kumoili miehiä, aattelinpa: nyt ei ole miesmurha kaukana.
TUOMAS. Löinpä kenties liian varomatta, mutta onhan jo vähemmästäkin
lyöty.--Astukaamme huikeammin; päivä joutuu.
Kiivaasti he astelivat, mutta närkästys ja harmi ei tahtonut haihtua
heidän kasvoiltansa, vaan kipeästi pisteli heidän sydäntänsä, koska he
muistelivat Toukolan poikain herjaus-veisua. Äänetönnä asteli Juhani
edellä, asteli kiukun tuimuudella, syljeskellen ja välimmiten ravistaen
päätänsä. Viimein kuitenkin, kääntyen toisten puoleen, avasi hän suunsa.
JUHANI. Kenen riivatun sepittämä on tämä laulu?
EERO. Kissalan Aapelin.
AAPO. Sitä kohden uumoon minäkin; sillä hän on kiukkuinen pilkkakirves.
Tekipä hän kylläkin häijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme,
joka--Jumala paratkoon!--sattui hieman tahrimaan nenänsä lukukinkerillä.
TIMO. Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan
Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syllän pituisen
veisun, jossa kyllä näytettäisiin mikä mies hän on tämä Aapeli. Suuri
lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä,
tekee pii'oille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko
mies.
JUHANI. Olisi lorulaulu, jonka he kutsuivat seitsemän miehen voimaksi,
kotoisin hänen pääkallostansa, niin katso, koska ensiksi hänen kohtaan,
vaikka kirkon-mäellä, niin pää-nahkansa nyljen tuppeen niskasta aina
silmäkarvoihin asti, se olkoon sanottu.--Mutta emmekö taitaisi iskeä
mieheen lain voimalla.
AAPO. Laki ei tuomitse ketään ilman ankaria todistusmiehiä.
JUHANI. Astukoon hän sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa hänen ensin
vähän arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos
hän sen surkean tempun tekis, niin--hyvää yötä sitten, naapurini, makaa
rauhassa minun puolestani.
AAPO. Mutta luulenpa, ettei laki tämänkaltaisessa seikassa päästäkkään
valan-tekoon kannustettua miestä.
JUHANI. Hän saakoon sitten omasta nyrkistäni, ja onpa hänelle siitä,
luulen minä, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin
suolasta.
SIMEONI. Mutta heittäkäämme jo tällä erällä sikseen sekä laulu että tuo
pedollinen tuiskaus tiellä.--Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella
kerran karjassa käydessäni nukuin ihmeelliseen unennäköön, vaikka
naukuilikin vatsassani nälkä. Olinhan olevanani taivaassa, istuin
pehmeällä, helluvalla sohvallani ja edessäni höyrysi harjallinen
ruokapöytä. Maittavia, kovin maittavia olivatkin ne ruuat ja niin
rasvaisia. Minä söin ja join, ja pienet keruupi-pojat passasivat minua
kuin mahtavata persoonaa. Kaikki oli verrattoman kaunista ja
juhlallista: siinä lähellä, kultaisessa salissa, kaikui enkelien kuori,
ja minä kuulin veisattavan sen uuden ja suuren virren. Niin uneksuin, ja
silloinpa sain tämän kipinän rintaani, joka älköön siitä enää koskaan
sammuko!
JUHANI. Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhaparta Tervakosken
Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun vähän
kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä.
SIMEONI. Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään!
TUOMAS. Mutta tuossahan on kuusi, josta isämme kaatoi kerran aika
ilveksen; ja olikin se hänen viimeinen ilveksensä.
TIMO. Niinpä, sen kerran perästä ei hän enää taaputtanut kotiansa
takaisin, vaan kylmänä kiskottiin metsästä.
JUHANI. Potra ja huikea mies, mutta kova ja kiinteä kuin kallio
poikiansa kohtaan. Harvoinpa hän kuitenkin asteli Jukolan pihoilla, vaan
metsissä hän asui, ja kotona oli hiirillä elämä.
AAPO. Tosin unohti hän paljon kotonsa tuon ehkä noidutun pyyntihimonsa
tähden, mutta olipa hän kuitenkin kelpo isä, ja kunnian miehenä hän
kuoli. Levätköön hän rauhassa!
TIMO. Ja kaksinkerroin äitimme.
JUHANI. Siinä oli kunnon emäntä ja hurskas ihminen, vaikka ei hän
lukeakkaan osannut.
SIMEONI. Kuitenkin rukoili hän polvillansa illoin ja aamuin.
JUHANI. Sen hän teki. Verraton äiti ja emäntä! Muistelenpa aina, koska
asteli hän sahrojen sarvissa, jykevänä kuin jättiläis-eukko.
EERO. Oli hän oiva äiti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me,
miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsemän karhua? Olisipa
Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mitä ymmärsin minä silloin, pieni
paita-ressu?
JUHANI. Kitas kiinni siinä! Muistanpa vielä tuon häijyn ja tiuskean
käytöksesi äiti parkaa kohtaan. Mutta ainapa hän sinua armahteli,
niinkuin tavallisesti sekä isä että äiti nuorimpaa lastansa; mutta kas
vanhimman turkki on lakkaamatta pöllytyksessä, niinkuin tuon itsestäni
parhain tiedän. Onhan, peevelissä, minua aikanani peitottu kuin hallia
vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla.
SIMEONI. Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan
ja kuritat Herran nimessä.
EERO. Varsinkin jos vielä lämmität ruoskan.
SIMEONI. Minä en kuule sinun viheliäisiä kompasanojas, sinä umpisokea,
sinä hempeästi kuritettu lapsi.
TIMO. »Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä», mutta tämän tempun tahtoisin
nähdä.
SIMEONI. Tässä on Sonnimäen tien-risti, tännepä asti aina kirkkotarhasta
vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä, joka
kulkeissansa yöllä ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen
suustansa. Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-syntiä.
JUHANI. Mutta Sonnimäen harjulla seisomme, kirkko näkyy ja tuolla
loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä! Hih!
tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja
hirmuinen kunnia. Nyt kaikki jäseneni puutuvat ja jalkani iskevät
armottomasti vastakynttä. Ah! mitä teen tällä pyövelin hetkellä, mitä
teen, minä teidän kurja vanhin veljenne?
EERO. Koska olet vanhin veljemme, astele edellämme hyvillä esimerkeillä
ja käänny takaisin helvetin tieltä. Minä olen valmis käymään seuraasi.
TUOMAS. Vaiti, Eero! Nyt ei askeltakaan takaisin.
JUHANI. Oi sarvipäät! Lukkarin ovi on mielestäni surman kita.
AAPO. Juuri siinä on ihmis-arvomme ja kunniamme alku.
JUHANI. Kuuma kunnia, kuuma kunnia! Voi meitä! Tuollahan näen koko
lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee
vastaan--Jumala auta meitä!--iskee vastaan. Mitä sanot, Timo?
TIMO. Vahvastihan se iskee.
AAPO. Sen uskon, mutta täällä ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla.
JUHANI. Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja
kukkasilla?
AAPO. Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni.
JUHANI. Karvasta marjaa? Emmekö jo tarpeiksi ole nielleet karvaita
marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemessä olemme jo keitetyt, monessa
tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja minkätähden? Missä on voittomme? Tämä
maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit,
lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman
kiusanhenkiä kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri
tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enkä myöskään
»huutavan ääntä korvessa»--se hirvittävä kirja--niitä en juuri nyt
tarkoittanut. Mutta miksi synnyin tänne?
SIMEONI. Älä sadattele päiviäsi, armon-aikasi päiviä.
JUHANI. Miksi synnyin tänne, miksi synnyin?
TIMO. Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen
silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa?
JUHANI. Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä
virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa
sammaleisessa tuvassa.
TIMO. Eikä tarvitse hänen lukea.
JUHANI. Ei tarvitse hänen lukea!
AAPO. Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa »miekka miestä mukaan». Ja
täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan,
mun veljeni!
TUOMAS. Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun!
JUHANI. Mitä mietit, Eero-poika?
EERO. Mietin mennä lukkarille kouluun.
JUHANI. Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta
laula, Timo-veljeni, laula!
TIMO. Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan.
JUHANI. Niin, niin!
TIMO.
Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.


KOLMAS LUKU
Kaksi päivää on mennyt. Lukkarin väkituvassa pöydän ympärillä istuvat
veljet, jämäten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja
milloin hänen pieni kahdeksan-vuotias tyttärensä. Niin he, aapiskirjat
avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla.
Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa nähdään istuvan penkillä pöydän
takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea
he seisovat, ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin
jäntevä koura, töröttää vielä korkeassa pörrössä.
Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heidän
opettajansa peloittava kiinteys, vaan päinvastoin kangisti aina enemmin
heidän haluansa ja mieltänsä. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin
kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen
kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heistä kaikista teki veli Eero,
joka jo oli jättänyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein
vikkelästi.
Ilta läheni, mutta tämän päivän kuluessa eivät olleet veljet vielä
maistaneet ruuan einettä. Sillä lukkari, joka oli pannut heidän eväänsä
takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihoittaa heidän haluansa
lukuun. Niinpä, kiukkuisen nälän likistämänä, seisoi Juhani loukossansa,
ravistellen pyöreätä päätänsä, syljeskellen ja heitellen opettajansa
puoleen mulkoilevia häränsilmiä. Mutta torkkuen seisoi hänen rinnallansa
Timo, huolimatta maailman menosta.--Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari
lukemisen ja lausui: »Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset,
möykyttäkää kuin märehtivät pukit tarhassa. Mutta muistakaa, tämän
atrian perästä ei pidä tuleman huulillenne yhtään suuruksen murenata
ennen kuin aapisto on päässänne, te visa-kalloiset sonnit. Tunnin annan
teille atrian-ajaksi, mutta ovesta ette käy vielä askeltakaan ulos.
Katsonpa terveelliseksi pidentää arestianne aina iltaan asti, hyvin
terveelliseksi. Mutta avatkaa nyt kitanne, sillä paikalla saatte
eväs-laukkunne kynsiinne.» Niin hän haasteli, poistui ja lähetti piian
kautta veljeksille heidän eväänsä, mutta ovi teljettiin tuikeasti.
TIMO. Missä on pussini?
LAURI. Tuossa sinun, tässä minun. Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt.
JUHANI. Nyt ei syödä yhtään ainoata einettä!
LAURI. Mitä? Eikö syötäisi nyt?
JUHANI. Ei einettäkään!
LAURI. Sulje ennen kämmenelläsi meren kurkku.
JUHANI. Olkoot pussit koreasti rauhassa.
AAPO. Mikä on tarkoitukses?
JUHANI. Tehdä lukkarille kiusaa. Ei nyt syödä ennen kuin on nousnut
huomispäivä. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllynä pyörii
pääni. Mutta kiusa vasten kiusaa!
AAPO. Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti.
JUHANI. Anna hänen nauraa! Minä en syö.--Eero tavailee jo, kas,
kas.--Minä en syö.
TUOMAS. En minäkään tässä, mutta Sonnimäen nummella tuolla. Siellä istun
kohta kanervaisella polstarilla.
JUHANI. Oikein! Siellä, siellä kohta pyllyilemme.
EERO. Minä suostun tuumaan, pojat.
AAPO. Mitä hulluuksia taas?
JUHANI. Vankeudesta pois!
AAPO. Ymmärrys hoi!
JUHANI. Sonnimäen hongisto hoi!
EERO. Niin juuri! Ja ymmärrys vastasi: hoi.
JUHANI. Vastasi kuin poika.
AAPO. Simeoni, koeta parastas.
SIMEONI. Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meistä
lukumiehiksi, ja sentähden jääkööt hyvästi siinä kohdassa kaikki puuhat.
Olkoon toki elämämme nuhteeton ja siivo; sillä me taidamme elää
kristittyinä ihmisinä ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme.
AAPO. Kaadathan sinä riivattu, vaan et nosta.
JUHANI. Simeoni haastelee oikeuden ja kohtuuden kieltä. Pois tästä,
pojat; luontoni ei kestä kauemmin.
TUOMAS. Sydäntäni niristelee nähdessäni kuinka Juhania jauhetaan. Pois,
pojat!
JUHANI. Päätetty asia. Mutta älä surkuttele minua, Tuomas; sillä kosto
on kädessäni. Onhan minua kuranssattu, revitty kuin kravunsyöttiä,
totisesti! Ja onpa taskussani aika hamppu-pivo, lukkarin rohtima
hamppu-pivo. Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin
tapahtuu se siitä syystä, että teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja
kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, hänellä on kaula; mutta enpä
hiiskahdakkaan enemmin nyt.
EERO. Minä ehkä tiedän toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota
säilyttelet plakkarissas, kierrämme oivan ongen-siiman lukkarille
lahjaksi hyvän opetuksen edestä. Mutta miksi yllytän syntiin, koska
tiedän ja kaikki yksimielisesti myönnämme, että kuritus tekee
sanomattoman hyvää, niinkuin veljellisesti juttelimme tiellä.
JUHANI. Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan.
EERO. Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella.
JUHANI. Vanhan? Entäs meidän toisten ikä?
SIMEONI. Hän pistelee.
JUHANI. Niin, pisteletpä taas, sinä ohdake nisupellossamme, sinä katkera
happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa, sinä piikki-sika,
piikki-porsas, sinä sammakko!
SIMEONI. Hiljaa, lukkarin tähden hiljaa!
JUHANI. Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan
pinnistää, köniinsä saa.
TUOMAS. Kaikki liriin, kaikki!
AAPO. Timo, lujamielinen veljeni, mitä sanot?
TIMO. »Ettei tule tuohesta takkia, eikä vanhasta pappia», sentähden
»pillit pussiin ja pois» ja kaikki yhdestä päästä. Taidanpa kiinnittää
asiani vielä yhdellä sanalla: »kahden puolen kirves hiotaan».
AAPO. Lauri, kuinka teet?
LAURI. Käyn tästä Sonnimäelle.
AAPO. Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te
hullut miehet!
JUHANI. Ei auttais sittenkään, vaan mars, poika! Tuletko? Muutoin--Herra
Kiesus!--tästä leimahtaa ja läimähtää. Tuletko?
AAPO. Minä tulen. Mutta vielä yksi sana.
TUOMAS. Ei auttaisi nyt tässä tuhannenkaan sanaa.
JUHANI. Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa.
EERO. Ja jokaisella miekalla tuhannen terää.
JUHANI. Tuhannen tulta-iskevää terää. Niin juuri; ei auttais sittenkään.
Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin
seitsemän luotia kanuunan kidasta! Tässäpä on sekä luoti että kanuuna,
ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen,
ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman äitin
kantamat! te näitte kuinka hän lierutti tämän otsavihkoni etusormensa
ympäri, kahmasi sitten kaikella kourallansa näin, kas tällä tavalla, ja
sitten ravisti hän, että hampaat helähti. Hm!
TUOMAS. Minä näin sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta.
EERO. Minä kuulin kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan
poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden
Jumalaa teidän puolestanne, muistaissani kuinka hyvää kuri kuitenkin
tekee.
JUHANI. Älä, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan vänkypannuihin,
nimittäin näihin kahteen korvaani, sitä älä tee.
TUOMAS. Miksi häntä äköittelet, Eero?
JUHANI. Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyvähän sekin, vallan hyvä.
Mutta mitä pahaa olen minä tehnyt, että lukkari minua näin rääkkää? Onko
se rikos, että on minulla niin kova pää? Eihän paljon puutu etten itke.
TIMO. Mitä olen minä tehnyt, koska näin riivatusti tukkaani vanutetaan?
Siitäkö syystä, että on minulla se järki, jonka Jumala minulle kerran
viisaudessansa antoi?
LAURI. Kolme tukkapöllyä olen minä saanut.
JUHANI. Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja.--Ovi auki!
AAPO. Huomaa, että olemme telkien takana.
TIMO. Puskuri on päällä, vahva puskuri.
JUHANI. Kätkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi
huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helinä ja kilinä.
AAPO. Onhan pääsi jo perin pyörässä.
JUHANI. Kahden päivän pyörittämisestä, kahden päivän pyörittämisestä,
veikkoni!
SIMEONI. Ei akkunaa sentähden särjetä, vaan keskustelkaamme koreasti
lukkarin kanssa.
JUHANI. Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa!--Akkuna
säpäleiksi ja vankeudesta pois! »Ulos koko pataljoona!» huusi kapteeni
vihoissansa.
TUOMAS. Ovi hakaan, Eero!
EERO. Niin juuri; linnan isoportti kiini pataljonan marssiessa västingin
takaportista ulos.--Ha'assa on ovi.
AAPO. Minä varoitan teitä!
JUHANI. Tehty on tehty. Katsos tuossa!
AAPO. Sinä hirmuinen, julkijumalaton!
SIMEONI. Kas niin! Se on tehty! Siinähän akkuna sälähti!
JUHANI. Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan keikahti
Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon mälli.
SIMEONI. Meitä poloisia!
JUHANI. Tie on auki, lähdetkö liikkeille?
SIMEONI. Minä seuraan teitä, velikulta!
JUHANI. Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeille?
AAPO. Miksi nyrkki pystyssä, sinä hullu? Minä seuraan, seuraan! Mitähän
tässä enää muuta, koska kerran on palanen kelkassamme.
JUHANI. Istu ja pala!
TUOMAS. Kaikki pussit selkään ja akkunasta ulos! Porstua tömisee.
JUHANI. Onko se lukkari? Minä sivuun häntä.
TUOMAS. Tule!
JUHANI. Se on lukkari. Minä sivuun häntä hieman.
TUOMAS. Pois! sanon minä.
JUHANI. Älä astu tielleni nyt. Minä rakastan sinua, Tuomas veljeni.
TUOMAS. En päästä sinua tekemään hirmutöitä. Riennä nyt vaan kanssani
akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule!
JUHANI. Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti
polvilleni, nostan ylös takkinsa pitkät liepeet ja nassielen häntä
paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä, armas
veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä
näet kuinka pääni höyryy.
TUOMAS. Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa
mitä sanoin.
JUHANI. Mennään sitten. Mutta enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni
sinua rakastaisi.
He vaikenivat, viskasivat itsensä akkunasta mäelle ja juoksivat nopeasti
yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet,
multa-kokkareet lentelivät korkealle ilmaan, ja pian he katosivat
tiheään lepistöön toisten jäljessä. Silloin lukkari vihan hirmuisella
muodolla rynkäs sisään, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykevätä
sauvaa. Korkealla, kiljuvalla äänellä huuteli hän karkureita, mutta
turhaan. Ulos lepistöstä kirmasivat veljekset, juoksivat yli kivisen,
kallionkieluisen tienoon, siitä halki ahtaan katajiston, siitä yli
pappilan avaran, kaisla-rantaisen Neulaniemen niitun, viimein poikki
lakean, kumisevan ahon, ja seisoivat santaisella tiellä, Sonnimäen
kaltevan nummen alla. Ylös pitkin mukulakivistä rinnettä he astuivat ja
ehdittyänsä nummen harjulle, päättivät he rakentaa itsellensä leiriä
honkien juurille, kanervaiselle maalle; ja pian suitsuili heidän
tuleltansa savu ylös puitten latvoille.
Korkea oli seutu, jossa veljekset majailivat. Näkyi sinne mäen takaa
pappilan murros-katto, mutta mäen huipulla lukkarin punainen talo, suuri
kirkonkylä, ja tuolla kuusien helmassa pitäjän kivi-kirkko, juhlallinen,
komea. Näkyi vielä moniluotoinen järvi, jota viivaili itäpohjoinen,
vaisusti ja liepeästi liehtoen kirkkaan taivaan alla, liehtoen yli
järven, yli niittuin ja metsien, yli Sonnimäen hongiston, jonka juurilla
veljekset nyt lepäsivät ja paistelivat nauriita loimottavalla nuotiolla.
JUHANI. Nyt syömme oikein kuninkaallisen atrian.
TIMO. Oikein herran-päiväisen.
JUHANI. Naudan-lihaa pussista ja nauris-hillukkoja mujusta. Ne ovat
kypsiä tuossa paikassa.
Tuuli se puhaltaa ja puun-latvat taipuu,
Kultani ääni se kaukana kaikuu...
Mikä härkäpäinen tyhmyys meiltä, istua lukkarin penkillä aapinen
kourassa, istua kaksi peevelillistä päivää.
EERO. Mutta kas seista sen ovi-nurkassa, sehän vasta toista.
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Seitsemän veljestä - 04
  • Parts
  • Seitsemän veljestä - 01
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 2066
    19.5 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 02
    Total number of words is 3646
    Total number of unique words is 1831
    21.7 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    35.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 03
    Total number of words is 3472
    Total number of unique words is 1892
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    30.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 04
    Total number of words is 3549
    Total number of unique words is 1886
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    28.5 of words are in the 5000 most common words
    33.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 05
    Total number of words is 3607
    Total number of unique words is 2018
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 06
    Total number of words is 3580
    Total number of unique words is 1963
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 07
    Total number of words is 3620
    Total number of unique words is 2020
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    28.8 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 08
    Total number of words is 3535
    Total number of unique words is 1902
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    25.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 09
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1851
    17.9 of words are in the 2000 most common words
    26.2 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 10
    Total number of words is 3542
    Total number of unique words is 2030
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.3 of words are in the 5000 most common words
    30.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 11
    Total number of words is 3577
    Total number of unique words is 1961
    18.4 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 12
    Total number of words is 3584
    Total number of unique words is 1861
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    30.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 13
    Total number of words is 3613
    Total number of unique words is 1978
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    30.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 14
    Total number of words is 3424
    Total number of unique words is 1992
    19.3 of words are in the 2000 most common words
    27.6 of words are in the 5000 most common words
    30.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 15
    Total number of words is 3628
    Total number of unique words is 2094
    20.3 of words are in the 2000 most common words
    28.7 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 16
    Total number of words is 3591
    Total number of unique words is 1935
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    33.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 17
    Total number of words is 3740
    Total number of unique words is 1980
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 18
    Total number of words is 3618
    Total number of unique words is 2078
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    31.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 19
    Total number of words is 3598
    Total number of unique words is 1923
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    28.9 of words are in the 5000 most common words
    32.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 20
    Total number of words is 3546
    Total number of unique words is 1895
    18.8 of words are in the 2000 most common words
    26.1 of words are in the 5000 most common words
    30.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 21
    Total number of words is 3564
    Total number of unique words is 2036
    18.3 of words are in the 2000 most common words
    26.7 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 22
    Total number of words is 3565
    Total number of unique words is 2046
    18.7 of words are in the 2000 most common words
    26.8 of words are in the 5000 most common words
    31.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Seitsemän veljestä - 23
    Total number of words is 2500
    Total number of unique words is 1552
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.