Runeberg Suomen kansan runoilijana - 17

Total number of words is 3418
Total number of unique words is 1908
22.4 of words are in the 2000 most common words
32.3 of words are in the 5000 most common words
38.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
oikeudella, ja lapsia me olemme kaikki Jumalan edessä, sekä nuorina
että vanhoina, sekä yksinkertaisina että viisaina, sekä heikkoina
että mahtavina. Rakkaus yksin antaa, ja rakkaus katsoo tarpeita eikä
vaatimuksia."
Tästä katsantotavasta johtuu se nöyrä mieliala, joka oli Runebergille
ominainen elämässäkin. Erittäin hän näyttää pitäneen arvossa sitä
nöyryyden muotoa, joka ruotsiksi ilmaistaan sanalla _saktmod_,
"hiljainen rohkeus", säveys. Sitä hän suositteli oppilailleen
siinä puheessaan, jonka hän piti erotessansa rehtorinvirasta, jota
hän hoiti lukuvuosina 1848--1850. Elämän taisteluissa, hän sanoo,
vaaditaan rohkeutta, ja nuoriso luulee itsellään olevan sitä
kylliksi. Mutta oikea rohkeus "ei ole leimahtavan tunteen haihtuvaa
liekkiä, ei hillitsemättömän maineenhalun uhkaavaa hyökkäämistä
vastuksia vastaan; se rohkeus, josta minä puhun, kumpuaa tyynesti ja
rauhallisesti hurskaan sydämen syvyydestä, ja sen kätkettyä lähdettä
sanotaan säveydeksi." Ja tämän lähteen hän sanoo tunnettavan sitä
ympäröivistä vartioista, jotka ovat jumalanpelko, totuus, uskollisuus
ja ahkeruus.
Toisellakin kertaa hän antoi samaan suuntaan menevän neuvon, joka
muodoltaankin on hänelle hyvin kuvaava.
Lukion lehtorina hän myöskin oli tuomiokapitulin jäsen ja tutkijana
papintutkinnoissa. Tästä syystä hän vähitellen tutustui suureen
osaan hiippakunnan papistoa, ja palatessaan joskus Porvooseen papit
mielellään kävivät Runebergillakin, joka aina osaaottavaisesti
seurasi heidän olojaan. Kerran nuorenpuolinen pappi valitti että
hänen kuuntelijoillaan, joihin hän muuten oli hyvin kiintynyt, oli
paha tapa: he usein nukkuivat kirkossa; mutta sitä pappi oli koettanut
tarmonsa takaa estää.
-- Ei -- sanoi silloin Runeberg ystävällisesti hymyillen -- niin
sinun ei pitäisi tehdä. Ovathan he kirkkoon tullessaan väsyneitä
viikon työstä, ja ehkä he ovat kävelleet penikulman tai pari
etsiäksensä Herran temppelistä henkistä lohtua ja virvotusta. Kummako
siis jos he kirkon rauhassa, ja tottumattomina ankaraan ajatustyöhön,
arvaamatta nukahtavat. Ei sinun siis pitäisi olla tyly heitä kohtaan.
Mutta kun huomaat että kuuntelijasi alkavat nukahtaa, niin hiljennä
vähitellen ääntäsi, ja kun näet kaikkien nukkuneen, niin lue Herran
siunaus ja jätä heidät rauhaan.
Pappi ymmärsi tämän omituisen neuvon tarkotuksen, ja hän oli koko
elämäkseen oppinut kohtelemaan kuuntelijoitaan leppeästi.
Nöyrästä, mutta hartautta ja ihmisrakkautta täydestä sydämestä siis
Runeberg ryhtyi virsikirjatyöhönsä; ja siihen hän pani lähes kolmen
vuoden ajan.
Komiteassa oli kolme jäsentä: Runeberg, Stenbäck ja molempien
nuoruudenystävä Lille, joka nyt oli jumaluusopin professori.
Jokaisen oli määrä tehdä täydellinen ehdotus, mutta molemmat muut
luottivat Runebergiin, joka yksin sai työnsä valmiiksi määrättyyn
aikaan, kevääseen 1856. Sitten yhdessä tarkasteltiin ehdotusta, ja
ilokseen Runeberg näki että hänen runoilijaveljillään ei ollut paljon
muistuttamista.
Tehtävä oli kuitenkin muodollisestikin ylen vaikea. Oli päätetty
että vanhasta virsikirjasta säilytettäisiin niin paljon kuin
mahdollista, ja ehdotus oli laadittava niin että sitä voitaisiin
käyttää vanhan virsikirjan rinnalla. Sentähden virsien lukua ei
enennetty, ja kun uusia virsiä hankittiin liiaksi vanhentuneiden
sijaan, koetettiin saada niitäkin niin usein kuin mahdollista
poistettujen nuotilla veisattavaksi. Paitsi että Runeberg siis
on kauttaaltaan korjaillut vanhoja virsiä, hän on sepittänyt yli
neljäkymmentä virttä edeltäkäsin määrätyistä aineista ja edeltäkäsin
määrätyillä runomitoilla. Vain harvoin, jos joku vanha virsi oli niin
epärytmillinen, ettei sitä kuitenkaan enää veisattu, hän vapaasti
valitsi runomittansa.
Mutta tämmöisessä vaikeassa työssä oli hänelle suureksi eduksi että
hän oli tottunut kilpaillen nojautumaan toisiin runoilijoihin; eikä
siis juuri ensinkään huomaa ennakolta määrätyn runomitan häntä
kahlehtineen. Ja aineissa semmoisissa kuin Davidin psalmeissa tahi
sunnuntaievankeliumeissa hän saattoi liikkua vapaammin, ainoastaan
runollisen inspirationinsa ohjaamana.
Tietysti ei ollut kysymystäkään siitä että Runeberg virsissään
esittäisi uskonnollista elämää yhtä itsenäisesti kuin omissa
runoissaan. Tulihan hänen laulaa seurakunnan eikä itsensä puolesta.
Mutta runollinen suurtyö sittenkin hänen virsikirjansa on. Vaikkapa
alistuen seurakunnan tarpeitten palvelijaksi, on Runeberg kuitenkin
virsikirjaansa vuodattanut runsaasti omaa ihanaa katsantotapaansa
ja lämmintä uskonnollista tunnettaan, ja kirja on samalla
tosikristillinen ja tosirunollinen, täynnä ylevää mielen lennokkuutta.
Virsikirjatyön aikana oli Runebergilla ollut kaksi juhlallista
hetkeä. Sodasta eloonjääneet upseerit ja heidän jälkeläisensä olivat
hankkineet suuren hopeakannun kunnialahjaksi Runebergille Vänrikki
Stoolin tarinain johdosta. Aikomus oli antaa se hänelle hänen
täyttäessään viisikymmentä vuotta; mutta ajan oloihin katsoen --
Turkin sota oli juuri syttynyt -- pidettiin tarpeellisena hankkia
keisarin lupa lahjan antamiseen. Runeberg sai siis syntymäpäivänään
ainoastaan avaimen siihen koteloon missä lahja säilytettiin, ja itse
kannu annettiin hänelle juhlallisesti vasta myöhemmin, senjälkeen kun
ministerivaltiosihteeri kreivi Armfelt oli hankkinut siihen keisarin
luvan. Tämä tapahtui tavalla joka sekin hyvin kuvaa ajan oloja.
Runo Viapori oli Runebergin tietämättä ja vastoin hänen tahtoansa
tullut Ruotsissa painetuksi vuonna 1852. Armfelt pelkäsi että siitä
voisi johtua ikävyyksiä, jos asia tulisi keisarin tietoon, ja hän
teetti heti Grotilla venäjänkielisen käännöksen Kulnev-runosta,
käyttääksensä sitä, jos tarvittaisiin, Runebergin puolustukseksi.
Mitään selkkauksia ei kuitenkaan silloin syntynyt; mutta nyt, kun
keisari oudoksui tuota luvanpyyntiä ja kysyi mikä merkillinen mies
Runeberg sitten oli, Armfelt asiansa valaisemiseksi jätti keisarille
Kulnevinsa.
Pian, 1856, Armfeltilla oli tilaisuus osottaa Runebergille
hyväntahtoisuuttaan toisellakin tavalla, joka ei kuitenkaan ollut
runoilijalle oikein mieleen, vaikka se olikin aiottu lisäämään iloa
hänen viettäessään toista juhlaa, hopeahäitään, 23 päivänä tammikuuta
1856.
Runebergin toimeentulo oli näinä vuosina ollut kaikkea muuta kuin
huoletonta. Perhe oli lisääntynyt ja elintarpeiden hinnat kohosivat
Krimin sodan aikana tuntuvasti.
Silloin Snellman, jolle itselleen paremmat ajat olivat koittaneet
Aleksanteri II:n valtaistuimelle noustua, kirjotti vuoden 1856
alussa Armfeltille kirjeen, jossa hän ehdotti että Runebergille
annettaisiin sekä uusi apuraha yleisistä varoista, hänen kirjallisten
ansioittensa tunnustukseksi ja hänen taloudellisten huoliensa
huojentumiseksi, että myöskin vuotuinen määräraha siksi ajaksi jona
hän pysyisi virsikirjakomitean jäsenenä. Runeberg oli, sanoi hän,
mies jolla oli oikeus vaatia maaltaan ei ainoastaan kunniaa, vaan
huoletonta toimeentuloakin. Hänen menonsa perheensä elatukseen
olivat lisäytyneet, kun hänellä oli kaksi poikaa yliopistossa, hän
oli velkaantunut ja senjohdosta hänen mielensä oli masentunut ja
hänen tuotantohalunsa ehkäisty. Jos asiasta voitaisiin tehdä nopea
päätös, niin että Runeberg saisi tiedon määrärahojen antamisesta
hopeahääpäivänään, niin hän voisi viettää tämän päivän katsomalla
tyynemmin tulevaisuutta kohti.
Armfelt vastasi ettei hän muulla tavoin voinut täyttää Snellmanin
pyyntöä, kuin siten että yliopiston kanslerin käyttövaroista oli
myönnetty 240 ruplaa (960 markkaa) vuodessa apurahaksi Runebergin
kahdelle yliopistossa opiskelevalle pojalle. Tämä avustuksen muoto
ei ollut Runebergille mieleen, hän kun piti sekä oikeutenaan että
velvollisuutenaan itse kustantaa poikiensa kasvatuksen. Niin pian
kuin siihen vain oli muodollista syytä, hän kehotti poikiansa
luopumaan apurahasta; toinen teki sen 1859, toinen 1860.
Hopeahäitään Runeberg muuten vietti iloisesti suuren ystävä- ja
tuttavapiirin ympäröimänä, joka oli sitä varten kokoontunut
Porvooseen. Sukulaiset ja lähimmät ystävät tulivat jo päivää ennen
ja kolmellekymmenelle hengelle toimitettiin asunto Runebergin
vierasvaraisessa kodissa. Juhlan edellinen yö valvottiin ystävien
seurassa, ja samoin itse hopeahäät kestivät aamuun saakka.
Kun sitten seuraavana päivänä iltapuolella kaupungin asukkaat
Runebergin kunniaksi olivat toimeenpanneet juhlan, oli runoilija
niin väsynyt, ettei hän oman kertomuksensa mukaan voinut pysyä
valveilla muuten kuin elävästi mielessään kuvittelemalla olevansa
vesilintuja ampumassa ja uikukkoja tarkasti tähystämässä. Ja kun
päälle päätteeksi illalla oli suuret tanssijaiset, niin Runeberg
niistä poistui kuin poistuikin ennen illallista, huolimatta nuorten
neitosten hartaista pyynnöistä ja Snellmanin tuimasta kysymyksestä:
"kuinka voit näin käyttäytyä yleisöäsi kohtaan?"
Vuonna 1857 ilmestyi virsikirjanehdotus painosta; se valmistui siihen
juhlaan, joka silloin vietettiin muistoksi siitä että kristinuskoa
seitsemänsataa vuotta aikaisemmin oli ensi kerran maassamme
saarnattu. Vähän aikaa ennen oli Lille Runebergille sanonut:
-- Kyllä sinä tästä työstäsi ansaitset jumaluusopin tohtorin arvon.
Runeberg oli siihen vastannut:
-- Miltäs näyttäisi, jos minä jumaluusopin tohtorin hattu päässäni
läksisin kettuja pyytämään?
Hän ei aavistanut että Lille näillä sanoillaan oli arkkipiispan
kehotuksesta koettanut urkkia Runebergin mielipidettä hänelle
aiotusta kunnianosotuksesta. Ja kun hän ei pontevammin vastustanut,
niin hän sai kuin saikin tohtorin arvonsa, ja hänen täytyi tulla
vihkiäisiin, jotka Lille toimitti. Se oli hänelle, kaiken komeuden ja
juhlimisen vihollinen kuin oli, kovin vastenmielistä. Ja kun Lille
jäljestäpäin kysyi mitä hän oli ajatellut Lillen puhuessa, kun hän
näytti niin syvämietteiseltä, niin hän vastasi:
-- Minä ajattelin: voi jos nyt olisin Kroksnäsin salmessa, joukko
ruovikkoon piiloutuvia sorsia edessäni.
Mutta virsikirjanehdotus toi mukanaan toisenkin seurauksen, joka oli
ilahuttavampi Runebergille.
Ehdotuksen oli ruotsia puhuva yleisö ottanut innokkaasti vastaan.
Monessa perheessä otettiin se kohta käytäntöön, ja samalla heräsi
ajatus siitä että osotettaisiin runoilijalle maan kiitollisuutta
sekä tästä että hänen muista runollisista lahjoistaan. Hänelle oli
myönnetty kustannusoikeus ehdotukseensa, ja nyt muodostui "yhtiö",
joka 1858 osti tuon oikeuden häneltä yleisön keskuudessa kootuilla
varoilla, yhteensä 72,000 markalla.
Ja samaan aikaan tapahtui tärkeä muutos hänen elämäntoimessaankin.
Vuonna 1856 vahvistettiin uusi koulujärjestys, ja sennojalla lukion
opettajanvirat järjestettiin uudestaan. Rehtorinvirka raamatun
alkukielissä lakkautettiin, ja kun mainittujen aineiden lehtori
Porvoon lukiossa oli nuori mies, hän siirrettiin kreikan kielen
lehtoriksi, ja Runeberg sai eron virastaan ja oikeuden nauttia
eläkkeenä koko palkkansa.
Täten oli runoilija melkein yhtaikaa saanut vapauden ja turvatun
toimeentulon. Hänen mielensä täyttyikin ilosta ja kiitollisuudesta ja
hän lausui tähän aikaan:
-- Luojalla on kaksi tietä, joita myöten hän johtaa ihmisiä luokseen.
Toisen ihmisen hän kesyttää kurituksella, toista hän nöyryyttää
ylenpalttisella hyvyydellään. -- Minua kohtaan, hän lisäsi, on Jumala
käyttänyt jälkimäistä tietä.


32.

Vuonna 1851 oli Runeberg runoillut uuden tarinan, Vänrikin
markkinamuiston, ja 1853 seurasivat sitä Heinäkuun viides päivä, Von
Törne ja Lotta Svärd. Senjälkeen "sai vänrikki yksikseen polttaa
sammalia, kun ylioppilaalla oli muuta tekemistä" niinkuin runoilija
itse sanoi, lisäten: "koittaa kai sentään päivä jolloin molemmat
taas saavat polttaa vaakunaa". Se päivä koittikin kun virsikirja oli
valmistunut 1856, ja silloin Runeberg, taas omien sanojensa mukaan,
"kohta laittoi maallisen soturin jaloilleen iloiten siitä että
hengellinen sota oli loppunut". Luultavasti tämä maallinen soturi oli
Kuormarenki, ja häneen liittyivät samana vuonna Munter ja Von Essen.
Sotilaspoika alotettiin; mutta sitten tuli virsikirjan tarkastaminen
väliin, niin että runo valmistui vasta 1858. Viimeksi mainitulta
vuodelta ovat Vänrikin tervehdys ja Matkamiehen näky. Vuonna 1859
valmistuivat Numero viisitoista Stolt, Wilhelm von Schwerin ja
Adlercreutz, vuonna 1860 Porilaisten marssi, Vanha Lode, Veljekset ja
kaikkien viimeisenä Maaherra.
Tässä järjestyksessä emme saata huomata samallaista aiheitten
kehitystä kuin ensimäiseen kokoelmaan kuuluvissa tarinoissa. Tämä
onkin aivan luonnollista. Päätettyänsä ensimäisen kokoelman Runeberg
jo vallitsi koko alansa ja hän saattoi siis nyt kuvata milloin
päällikköä, milloin syvien rivien miestä. Muutamien tarinain synnyn
aiheutti sitäpaitsi joku kertomus sodasta tahi joku luonteenpiirre,
joka tuli Runebergin tietoon.
Niin hän esimerkiksi jo 1848 oli, käydessään Loviisassa erään
ystävänsä luona, tutustunut kenraali G.A. Ehrnroothiin, joka
nuorena upseerina oli ollut mukana sodassa: hänet mainitaankin,
niinkuin tunnettu, Sotamarskissa. Hänestä kerrotaan, että hän
hyvin ystävällisesti otti vastaan entisiä sotamiehiä, joita kävi
useita hänen luonaan pyytämässä häneltä eläkettä varten todistusta
osanotostaan sotaan; Ehrnrooth oli näetten myöhemmin ollut
Suomen koko sotaväen päällikkönä. Kerran tuli hänen luoksensa
mies, johon Oravaisten tappelussa oli sattunut sama luoti, joka
haavotti Ehrnroothiakin, ja silloin kenraali asetti hänet istumaan
viereensä päivällispöytään, "vanttumiesten", lakeijojen suureksi
hämmästykseksi. Samaten Ehrnroothin kerrotaan paheksuneen kun
talonväki, ollessaan hänen puheillaan, seisoi hattu kädessä.
Yhdyttyänsä Ehrnroothiin Runeberg Loviisan ystävälleen useaan kertaan
toisti sanat: "hattuni ma pidän päässä, pidä sinä samaten", ja
lisäsi: "saat nähdä minkä kauniin runon näistä sanoista teen". Ja kun
Vänrikin markkinamuisto oli valmis, hän lähetti jäljennöksen siitä
samalle ystävälleen todistukseksi lupauksensa täyttämisestä.
Mistä Runeberg oli nuo sanat saanut, sitä ei tiedetä, ja samaten hän
kielsi Ehrnroothin olevan runossa esiintyvän kenraalin suoranaisena
esikuvana.
Matkamiehen näky perustuu sekin Runebergille annettuun
luonteenkuvaukseen Ramsay veljesten äidistä. Vänrikin tervehdyksen
saaja, Tigerstedt, oli vielä elossa kun runo kirjotettiin. Wilhelm
von Schweriniin on aihe saatu eräästä nuoren sankarin kirjeestä, joka
julaistiin vähää ennen, maaliskuussa 1859. Porilaisten marssissa taas
on meillä vielä yksi esimerkki siitä kuinka Runeberg kilpaili toisen
runoilijan kanssa.
Kun vuonna 1858 ruvettiin, sodan 50-vuotisen muiston johdosta,
avustamaan siitä eloonjääneitä sotureita, oli Topelius kirjottanut
sanat Porilaisten marssiin, manaten noita "menneen ajan haamuja"
heräämään haudoistaan ja ylistäen heidän urhoollisuuttaan. Tämä runo
laulettiin jo samana vuonna laulajaisissa sotavanhuksien hyväksi,
mutta Runeberg ei sitä saanut kuulla ennenkuin 1859, jolloin,
hänen Helsingissä ollessaan, ylioppilaat lauloivat sen eräässä
iltaseurassa, jossa hän ja Topeliuskin olivat. Silloin hän kysyi
Topeliuselta:
-- Sinäkö olet kirjottanut sanat?
-- Niin.
-- Mikset ole pannut porilaisia laulamaan itse?
-- Sen voi ainoastaan vänrikki tehdä.
Ja seuraus oli, että Runeberg, joka ensin oli aikonut ottaa
Topeliusen sanat kokoelmaansa, kirjotti kuin kirjottikin oman runon,
pannen porilaiset itse laulamaan.
Jos siis ainakin muutamat toisen kokoelman tarinat ovat syntyneet
satunnaisesti saaduista aiheista, niin sopii kuitenkin kysyä, eikö
tämänkin kokoelman runojen syvintä juurta ole etsittävä runoilijan
tunne-elämästä runojen syntymisaikana. Ja samalla on kysyttävä
eroaako tämä kokoelma jossakin kohden edellisestä.
Toukokuun 13 päivänä 1848 laulettiin Maamme laulu Paciusen
säveltämänä ylioppilaiden kevätjuhlassa, Cygnaeus piti kuuluisan
puheensa isänmaalle ja Topelius sepitti juhlan johdosta runonsa
Suomen nimi. Valtaava isänmaallinen innostus täytti mielet, varsinkin
kun samaan aikaan useassa Europan maassa näytti koittavan uusi päivä
kansojen vapaudelle. Varmaan siis Runeberg ensimäisen tarinakokoelman
ilmestyttyä saattoi tuntea vielä suuremmassa määrässä kuin ennen
että hän oli laulanut kansansa sydämestä ja ilmaissut sen pyhimpiä,
elinvoimaisimpia tunteita.
Mutta isänmaan olot muodostivat jyrkän vastakohdan tälle
innostukselle.
Aikaa yhtä hyvin kuin runoilijaa kuvaa sattuvasti Runebergin ottelu
sensuurin kanssa, kun tarinain ensimäinen osa oli valmis painoon.
Sensorina oli kreikankielen professori N.A. Gyldén, Runebergin
entinen kilpatoveri apulaisvirkaa hakiessa. Suurin osa kirjaa oli
jo painettu, mutta lopussa oli muutamia paikkoja jotka epäilyttivät
Gyldéniä. Runeberg silloin kävi sensuurikomitean puheenjohtajan
luona, joka ei ollut sen vähempi mies kuin yliopiston sijaiskansleri,
senaattori ja kenraali J.M. Nordenstam. Tämä vaati ensiksi pari
pienempää muutosta: Kuninkaassa sanottiin että Viapori oli menetetty
"halvan kavaltamisen kautta", ja Döbeln kysyi: "Kuin käy sun sitten,
_kansa poloinen_?" Nämä paikat Runeberg heti muutti, pannen edellisen
lauseparren sijaan "se pylväs kaatunut", ja toiseen paikkaan "väki
urhoinen". Mutta lopuksi Nordenstam tahtoi muutettaviksi Döbeln runon
loppusäkeet, alkaen sanoista "Oi synnyinmaa, mik' osakses lie luotu".
Runeberg silloin jyrkästi kielsi:
-- Niitä en muuta.
Nordenstam puolestaan pani kovan kovaa vastaan ja vastasi ettei koko
teosta saataisi julaista, jollei muutosta tehtäisi. Runeberg sanoi
silloin tyynesti:
-- Jääköön sitten julkaisematta.
Mutta saatuaan paperinsa takaisin hän lisäsi:
-- Ikävä vain että jo useat arkit ovat sensorin luvalla painetut.
-- Niin, se on ikävä. Suuriko painos on?
-- Kaksituhatta kappaletta.
-- Sepä melkoista.
Ja leppyen hän tarttui Runebergin käteen sanoen:
-- Miksette voi muuttaa tätä paikkaa, kun jo muutitte toiset?
-- Nuo paikat olivat vähemmin tärkeitä, tätä minä en voi muuttaa.
Ja hän teki lähtöä. Mutta silloin Nordenstam lausui:
-- No antakaa tänne sitten!
Ja painolupa annettiin.
Jos siis Runebergin oma teos pääsi verrattain helposti sensuurin
kourista, niin on tunnettua että juuri seuraavina vuosina painetun
sanan vapaus supistettiin yhä ahtaammalle. Samaten muissakin kohden
taantumuspyrinnöt pääsivät voitolle: yliopiston asetukset muutettiin,
filosofian professorin virka lakkautettiin, ylioppilasosakunnat
hajotettiin j.n.e.
Vielä kovemman koetuksen ajan toivat Suomelle Krimin sodan vuodet.
Ristiriitaisia tunteita liikkui ihmisten mielissä. Keisari Nikolai
oli taantumuksen vankin pylväs Europassa; Venäjän tappio tiesi
siis vapauden voittoa. Mutta englantilaiset, jotka kerskailivat
sivistyksestään, käyttäytyivät Suomessa niinkuin rosvot: he
kaappasivat kauppalaivastomme ja polttivat Pohjanmaan laivaveistämöjä
ja tervavarastoja.
Näissä vaikeissa oloissa Runebergin, samaten kuin Topeliusen,
mielipide oli se että luja, vankkumaton uskollisuus maan
historiallisesti määrättyä asemaa kohtaan oli paras, samalla kuin
se oli jaloin politiikka. Sitäpaitsi Runeberg keisari Nikolaissa
näki "mitä vahvimman sulun sitä meille vieraan kansallisuuden tulvaa
vastaan, joka oman painonsa voimasta uhkaa hyökyä meille".
Mutta ulkomailla levitettiin huhuja suomalaisten kapinallisuudesta,
jopa kerrottiin että Runeberg oli kadonnut ja lähetetty Siperiaan
j.m.s. Häntä pyydettiin kirjeessä jollekin ruotsalaiselle ystävälleen
osottamaan nämä huhut vääriksi, ja sen hän tekikin, kirjottaessaan
Beskowille. Mutta kun samalla pyydettiin häntä samaa tietä
selittämään kansan mielialaa, niin hän vastasi:
"Olen kaiken aikani tahtonut olla niin kaukana politiikasta kuin
mahdollista, ja uskon että minun toimenpiteeni niin suurissa asioissa
kuin nykyään ajetuissa merkitsevät vähemmin kuin ei mitään. En
sentään luule vähemmin harrastavani isänmaallisia asioita, en vain
tahdo suorastaan niihin tarttua, vaan tarmoni takaa koettaa niitä
edistää toimimalla uskollisesti sillä pienellä alueella, joka on
minulle työalaksi suotu."
Mutta henkinen ahdinkotila kesti yhä, ja sodan jälkeenkin, kun
paremmat ajat jo olivat odotettavissa Aleksanteri II:n kanssa,
hallitsi Suomessa vielä aluksi kreivi Berg, eikä nähty vielä toivotun
vapauden koittavan.
Tämmöiset olot ovat omiansa synnyttämään isänmaallisia tunteita aivan
erityistä laatua.
Elävästi tunnetaan että Suomella, vaikka se joutuisikin
suurpolitiikan hampaihin, ei tässä politiikassa ole mitään
varsinaista tehtävää. Kansamme tehtävä on sitävastoin se kultuurityö,
jota se toimittaa -- "Europan etuvartiona"; tätä nimitystä on
Runeberg -- taas samoin kuin Topelius -- käyttänyt juuri tähän
aikaan. Tämä tehtävä vaatii kaikki Suomen lapset ankaraan työhön,
"köyhä äiti tarvitsee kaikki poikansa". Mutta ollen aatteellista
laatua kansallisen tehtävämme tulee olla yhtämittaista edistystä, se
ei voi sietää taantumista, sillä ainoastaan yhtämittaisesti edistyen
me voimme säilyttää asemamme kansakuntien joukossa. Edistymisessä --
siinä kansamme kunnia, taantumisessa sen häpeä.
Tämä katsantotapa kuultaa selvästi toisen kokoelman tarinain läpi.
Tietysti ei siten että kuvaillut sankarit olisivat vain vertauskuvina
käytettyjä runoilijan isänmaallisten mielipiteiden valaisemiseksi.
Vaan niin että hän sotureissa kuvailee tunnelmia, jotka, samalla kuin
ne ovat historiallisesti oikeita, ovat likeistä sukua runoilijan oman
ajan tunnelmille.
Ensiksi on huomioon otettava että isänmaantunne nyt esiintyy paljoa
enemmän selvinneenä ja syventyneenä kuin edellisessä kokoelmassa.
Siinä oli tämän tunteen varsinaisena lausujana runoilija itse
(runoissa Vänrikki Stool, Döbeln Juuttaalla), mutta soturit käyttävät
vain ylimalkaisia sanoja: maa, kuningas ja maa, isien maa, eikä
niitäkään usein (runoissa Pilven veikko, Sotavanhus, Torpan tyttö,
Sven Dufva, Otto von Fieandt, Sotamarski, Döbeln Juuttaalla).
Tigerstedt, "Suomen poika", on innossaan vielä melkein poikkeuksena.
Toisin nyt. Isänmaa esiintyy personallisuutena jo krenatöörille; hän
laulaa siitä kuinka isänmaa ja soturit katsovat toisiinsa. Lotta
Svärdille ja Adlerereutzille isänmaa on köyhä äiti, Dunckerille
äiti ja morsian. Von Törne on Fieandtin sukua, ja molemmista kaipaa
suomalainen rotu parantamista, mutta kuinka tulisesti senohessa Törne
ihailee maatansa ja kansaansa! Von Essenkin muistaa Suomen lippua,
Buss korpraali samoin Suomen vereen kastettuja tantereita, Speltkin
puhuu maansa kunniasta. Ja krenatööri lopettaa laulunsa toivomuksella
"Jumala isänmaata varjelkoon", vänrikki Heinäkuun viidennessä
päivässä puhuu isänmaasta innolla joka muistuttaa Maamme laulua;
vieläpä hän mainitsee Suomen eri osia ikäänkuin terottaaksensa
mieleemme että hän puhuu koko Suomesta.
Isänmaan yhteydessä esiintyy useassa runossa kansakin, ja sen
luonnetta ja tehtävää kuvaillaan suuremmalla pontevuudella kuin
ennen, varsinkin Heinäkuun viidennessä päivässä.
Mutta yhä ovat uskollisuus, kärsivällisyys ja uhrautuvaisuus
tämän kansan pääominaisuuksia -- siis luonteenpiirteitä, joita
on tarpeen myöskin kansamme kultuuritaistelussa, mutta jotka
samalla ovat sopusoinnussa runoilijan -- ja kansan perinnäisen --
elämänkatsomuksen kanssa.
Toiselta puolen esiintyy nyt tunne paon häpeästä ja mieliharmi
pakokäskystä paljoa polttavampana kuin ennen.
Sotamarskissa olivat Suomen soturit, innostuneina ensimäisestä
voitostaan, tulleet siihen päätökseen, etteivät urhomiehet "kehtaa
haastaa tuommoisesta" kuin Klingsporista. Mutta kohta ensimäisessä
uuden jakson runossa krenatööri ottaa kuin ottaakin puhuaksensa
sotamarskista, vaatien häntä edesvastuuseen. Ja kuinka syvä on häpeän
tunne semmoisessakin miehessä kuin Spelt on! Hurtti ukko kyllä tunsi
samaa, mutta vain omasta puolestaan, krenatööri puhuu kaikkien
sotamiesten puolesta, mutta Spelt tuntee koko maansa häpeän.
Yhtä syvä on sama tunne Gregori Tigerstedtissä. Ja merkillistä on
että Runeberg, sepittäessään Heinäkuun viidettä päivää, samalle
paperille kirjotti nämä sanat:
"Miten olisi käynyt meidän maineemme, jollei olisi ollut semmoisia
kuin Duncker, kun kaikki petti tuolla korkeammalla?"
Mutta juuri sama ajatus palaa Adlercreutz runossa. Tämä runo on taas
kokonaiskuva koko armeijasta, samoinkuin Döbeln Juuttaalla. Mutta
pääaihe on nyt paon häpeä, joka valtaa koko armeijan, päällikön yhtä
hyvin kuin jokaisen soturin, ja jota ei saada poistetuksi muuten kuin
Hertzenin tahallisella tottelemattomuudella päällikön käskyä kohtaan.
Ja yhtymällä Hertzenin tunnelmaan Adlercreutz pelastaa Suomen kunnian.
Samassa määrin kuin isänmaantunne selvenee ja edistymisen
välttämättömyyden tunne syventyy, huomataan nyt toisenlainen kanta
Ruotsiakin kohtaan.
Tosin Runeberg on ruotsalaiselle urhoollisuudelle nyt pystyttänyt
vielä kauniimman muistopatsaan kuin Sandels runossa: Wilhelm von
Schwerin kuvastaa ihanasti tätä urhoollisuutta, samalla kun hän
siihen yhdistää ruotsalaisen ylimyksen mitä hienoimman esiintymisen.
Merkillistä on että tässäkin lähtökohtana on epäilys Schwerinin
rohkeudesta, mutta hän poistaa epäilyksen paljoa kauniimmalla tavalla
kuin Sandels.
Toiselta puolen on huomioon otettava että tästä kokoelmasta Sandels
on kokonaan poistunut. Döbelnkään ei esiinny muuta kuin Adlercreutzin
rinnalla (Vänrikin markkinamuisto, Adlercreutz) ja Lurjusta
tutkimassa; tässä toimessa hän on paikallaan, samaten kuin Juuttaalla
"moukan" mielialaa tarkastamassa. Ja kun hän julistaa Lurjuksen
aimo _suomalaiseksi_ soturiksi, niin tämä hänen suussaan merkitsee
enemmän kuin jos Adlercreutz sen sanoisi: se on samallainen tunnustus
suomalaisille kuin Sandelsin "noin suomalainen taistelee".
Adlercreutz taas, hän ei tarvitse ketään tutkia, hän tuntee kaikkien
soturien tunteet, sillä hän on "uskollinen suomalainen". Ja hänestä
laulaen runoilija erottaa mitä hän on Ruotsissa tehnyt ja mitä
meille, ja hän terottaa mieleemme että Adlercreutz sittenkin kuuluu
meille.
Samaten jo krenatööri muistelee Suomea ja Ruotsia erillään
toisistansa, mutta samalla hän tietää että hän uskollisessa
rakkaudessa on kastanut Ruotsinkin hiekkaa verellään. Ja palkaksi hän
on saanut kerjurielämän, aivan samaten kuin jo Franzénin Vanha soturi
sai palkakseen "luutnantin arvon ja elinkautisen nälän".
Suomalainen kuin on, krenatööri, kun päälliköistä tulee puhe,
mainitsee etupäässä "kaksi suurta", Adlercreutzin ja Cronstedtin.
Cronstedt on myöskin Gregori Tigerstedtin päällikkö, mutta muuten
on Adlercreutz toisen kokoelman pääsankari. Hän esiintyy von
Törnessä ja Wilhelm von Schwerinissä, Spelt lausuu ajatuksensa hänen
voitostaan, ja kun Adlercreutzkin ylistää soturia, niin tämä soturi
on suomalaisuuden perikuva, Munter, ja kaikki sanottava lausutaan
sanoissa "hän oli suomalainen".
Samoinkuin ruotsalaiset, niin venäläisetkin nyt ovat enemmän
syrjäytetyt: heidän urhoollisuutensa tunnustetaan kuitenkin
Adlercreutz runossa. Ja huomioon on otettava että Ukko Lode runo
asettaa koko sodan sovinnollisuuden valoon. Lämpimän hartauden
ohessa ilmenee Lodessa myöskin halu lieventää taistelujen tuottamia
kärsimyksiä. Ei enää, niinkuin Kuolevassa soturissa, vain valiteta
näitä kärsimyksiä, eikä osoteta vain satunnaista hyväntahtoisuutta,
niinkuin Pistool tekee. Ihmisystävällisyys on muuttunut tavaksi,
periaatteeksi, eikä sitä harjottaessa kysytä onko kärsivä ystävä vai
vihollinen.
Jo tämä runo riittää todistamaan ettei Runeberg ihaile sotaa
semmoisenaan. Mutta samaa todistaa sekin seikka että hän yleensä
hyvin vähän, ja aikaa myöten yhä vähemmin, kuvailee varsinaista
tappelua; pääasiana ovat hänelle ne tunteet, jotka elähyttävät
sotureita.
Ja kun nämä tunteet eivät koske yksistään sotilaallisia
velvollisuuksia, vaan yleisesti isänmaallisia, niin on aseellisten
soturien rinnalla nyt kuvailtu aseeton sankarikin: Maaherra. Jopa nyt
jo runon aiheena voipi olla vain menneen tapahtuman arvostelu:
Veljekset.
Näin on Vänrikki Stoolin tarinoita katsottava Suomen kansan
isänmaallisen tunne-elämän kuvaukseksi. Tämän tunne-elämän
pääpiirteet olemme jo löytäneet; lisättävä on vain että toisessa
kokoelmassa myöskin varsinaisen kansan osanottoa siihen pontevammin
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Runeberg Suomen kansan runoilijana - 18
  • Parts
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 01
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 1935
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 02
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 1953
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 03
    Total number of words is 3400
    Total number of unique words is 1894
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 04
    Total number of words is 3469
    Total number of unique words is 1938
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 05
    Total number of words is 3473
    Total number of unique words is 1918
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 06
    Total number of words is 3317
    Total number of unique words is 1819
    17.5 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 07
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 1926
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 08
    Total number of words is 3380
    Total number of unique words is 1910
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 09
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1924
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 10
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1910
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 11
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1785
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 12
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1846
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 13
    Total number of words is 3405
    Total number of unique words is 1889
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 14
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 1803
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 15
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1817
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 16
    Total number of words is 3482
    Total number of unique words is 1775
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 17
    Total number of words is 3418
    Total number of unique words is 1908
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 18
    Total number of words is 3454
    Total number of unique words is 1734
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 19
    Total number of words is 644
    Total number of unique words is 442
    29.3 of words are in the 2000 most common words
    37.9 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.