Runeberg Suomen kansan runoilijana - 03

Total number of words is 3400
Total number of unique words is 1894
22.2 of words are in the 2000 most common words
31.9 of words are in the 5000 most common words
37.7 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
on saanut Bellmanilta, jonka lauluja koululaiset, niinkuin jo on
kerrottu, keskuudessaan ahkerasti lauloivat -- tietysti ajan tavan
mukaan yksiäänisesti ja tarkasti alusta loppuun, eikä vain yksi tahi
pari värssyä, niinkuin niitä nykyään on tapa laulaa. Ja varmana
voidaan pitää että kaikki näitten runojen törkeydetkin täydellisesti
oivallettiin. Niin Runebergin koululaulukin, joka on kirjotettu
aivan Bellmanin tapaan ja laulettava eräällä hänen käyttämällään
nuotilla, antaa muutamissa kohden hyvinkin räikeän kuvan silloisten
koulupoikien tavoista. Mutta samalla esiintyy runossa se mikä
on Bellmaninkin runouden eittämättömänä ansiona: todellisuuden
luonnollinen ja elävä kuvaileminen.
Ja lopuksi on mainittava että Runeberg, kerran kun hänen toverineen
täytyi majatalossa kauan odottaa hevosia, rupesi, koulussa luetun
Vergiliusen mukaan, sepittämään kuusimittaista leikillistä runoa
sudenajosta, josta hän oli kuullut kerrottavan.
Nyt kuvailtu runoilemisen alku osottaa jo selvästi muutamia
Runebergille omituisia piirteitä.
Lähtökohtana on hänellä se mitä hän itse on nähnyt ja kokenut --
aivan luonnollista, kun hän elää tasaista ja sopusointuista elämää,
jossa hyvin viihtyy, eikä hänen siis ole tarvis etsiä erityistä
pilventakaista mielikuvituksen maailmaa. Eikä Suomessa tähän aikaan
ole olemassa vilkkaampaa runollista tuotteliaisuutta, josta hän olisi
voinut saada yllykettä muodolliseen kilpailuun ilman vastaavata
sisällistä tarvetta -- Ruotsin uudemmasta tuotannosta taas hän ei
tiedä mitään. Sentähden muodon valintakin jää hänelle toisarvoiseksi;
hän ottaa muotonsa valmiina mistä vain löytää jotakin joka vastaa
hänen tarpeitaan. Ja hän alkaa siitä tehtävästä, joka näyttää
helpoimmalta.
Samoin hänen runonsa ovat suureksi osaksi kirjotettuja muitakin
varten, eivätkä yksistään hänelle itselleen; muistakaamme siinä
kohden Kaitselmus-runoakin. Mutta noille muille hän kuvailee
etupäässä elämän iloisia puolia, ja siihen hän hyvin pystyy,
nojautuen omaan iloiseen luonteeseensa ja haluunsa hankkia muille
iloa. Ja tämä tehtävä vahvistaa taipumuksen kuvailla todellisuutta
semmoisena kuin se on, mutta katsottuna iloisilla silmillä.
Vaan samalla on hänellä omat syvät vaikuttimensa runoilemiseen.
Kaksi tärkeätä runollista kysymystä on hänelle esiintynyt: kysymys
Jumalasta ja kysymys rakkaudesta. Luonto vielä jää syrjään, mutta
varmaan hän jo Lidnerin kanssa tunnusti sitä kaikkien äidiksi,
samoinkuin Jumala hänelle oli kaikkien isä.
Siis hänellekin niinkuin Laulajalle "suurta piili pieneen maailmaan".
Ja hänen omintakeiseen runolliseen keskukseensa liittyivät mitä
monipuolisimmat vaikutteet edellisestä runoudesta. Ne edistivät
nuoressa runoilijassa tarkkaa todellisuuden kuvailemista,
järkiperäistä mietiskelyä, tulista tunteen ilmaisemista, ylevän
sopusointuisen katsantotavan harrastamista. Ne edustavat edellisen
vuosisadan merkillisimpiä aatevirtauksia ja runouden suuntia, mutta
niiden ohessa myöskin vanhan ajan runoutta. Ja Franzénin kautta
olivat nämä näennäisesti niin erilaiset ja vieraat virtaukset
jo yhtyneet kansalliseen pohjasävyyn, säilyttäen kuitenkin
yleisinhimilliset tarkotuksensa.
Niin Runeberg epäilemättä jo koululaisena oli runoilijaksi määrätty.
Ei ollut mitään joka olisi voinut vietellä häntä toiselle uralle:
ei yhteiskunnallisia harrastuksia, eikä tietopuolisiakaan. Sillä
kouluopetus antoi hänelle suureksi osaksi vain kuivia muistitietoja
tahi muodollista harjotusta. Ainoa oppiaine, joka saattoi häneen
syvemmin vaikuttaa, oli latina, tämänaikaisen kouluopetuksen
keskus ja kaikki kaikessa. Mutta tämäkin johti häntä suoraa tietä
runouteen, ei ainoastaan Vergiliusen kautta, mutta sitenkin, että
Roomassa olivat eläneet nuo Deciuset ja muut hyveen esikuvat, joista
kustaviaanit niin mielellään lauloivat, ja jotka olivat yleisen
runollisen harrastuksen esineinä.
Lopuksi on muistaminen että Runebergin vanhemmatkin edistivät hänen
runollisia taipumuksiaan ja odottivat hänestä paljon. Isä, jota 1821
kohtasi halvaus, vastasi kerran, kun häneltä kysyttiin eikö hän
tahtoisi päästä elämän vaivoista ja kivuista: kyllä, mutta tahtoisin
sentään mielelläni nähdä mitä Ludvigista tulee. Äidistä taas
kerrotaan että hän, taikauskoinen Pohjanmaan tytär kuin oli, vahvasti
luotti vanhan eukon hänelle jo varhain kertomaan uneen. Pietarsaaren
kaupunginportin päällä oli ollut kultainen kruunu, ja kaikki Malmin
suvun pojat sitä tavottelivat; mutta ainoastaan Janne Runeberg oli
sen saavuttanut. Mutta millä muulla alalla kuin runouden olisi köyhä
nuorukainen voinut siihen aikaan kunnian kruunun saavuttaa?


7.

"Kahdeksantoistavuotiaana jätin minä koulun ja kirjotettiin
ylioppilaaksi Turun yliopistoon, jonne saavuin vieraana,
saatuani viimeisen apurahan joka oli odotettavissa vanhemmiltani
ja sukulaisiltani, tuon melkoisen summan noin kuusikymmentä
paperiruplaa. Näine rikkauksineni alotin hilpeästi urani ja jatkoin
sitä, kunnes liian pian kassaani tarkatessani huomasin itselläni
olevan jäljellä vain viidenkymmenen kopeekan setelin. Erinomainen
onnen sattuma oli että juuri samana päivänä, jona tämän huomasin,
sain vastaanottaa opettajantoimen eräässä yksityisessä perheessä,
josta sain viisitoista ruplaa kuukaudessa. Tämä palkka ei ollut
suuri, mutta elin sillä kuitenkin yliopistokaupungissa yli
vuoden, jonka jälkeen minun oli pakko vetäytyä Hirvenhiihtäjieni
kotiseudulle, päästäkseni siellä, niinikään kotiopettajana, vähän
paremmille tuloille."
Näillä sanoilla Runeberg itse kuvailee kolmea ensimäistä lukukautta
yliopistossa (kirjeessä Grotille vuodelta 1839), eikä meillä ole
paljon siihen lisättävää hänen ulkonaisesta elämästään. On jo
mainittu että halvaus vuonna 1821 kohtasi hänen isäänsä, ja perheen
varat, jotka jo ennen olivat niukat, hupenivat nyt niin pieniksi että
ainoastaan sukulaisten ja ystävien avulla saatiin kokoon mainittu
apuraha, nykyisessä rahassa noin seitsemänkymmentä markkaa. Lokakuun
3 päivänä 1822 hän tuli ylioppilaaksi ja pohjalaisen osakunnan
jäseneksi. Kotiopettajan toimi, josta hän mainitsee, oli filosofian
(sittemmin teologian) professorin A.J. Lagusen perheessä, ja samaan
aikaan pääsi hän myöskin tuntiopettajaksi erääseen yksityiseen
tyttökouluun. Kesän 1823 oleskeli hän Liedon pitäjän pappilassa
Lagusen luona, jonka palkkapitäjä Lieto oli.
Seuraavan syyslukukauden kuluessa Runeberg sitävastoin joutui
ahtaalle: kuuteen, seitsemään viikkoon hänellä ei ollut edes leipää,
vaan hänen täytyi tyytyä takkavalkean tuhkassa paistettuihin
perunoihin, suolakalaan ja voihiukkaseen; vain joskus hän saattoi
hankkia itselleen maitoa. Sen ohessa hänen kotoa tuodut vaatteensa
kuluivat pahanpäiväisiksi. Ei siis muuta neuvoa ollut kuin ottaa
vastaan tarjottu kotiopettajanpaikka Saarijärvellä. Hänen isänsä
oli kyllä huolissaan siitä että tämä viivyttäisi hänen lukujaan, ja
hyväntahtoinen Lagus sanoi hänelle: olette laiska, herraseni; jos nyt
lähdette Saarijärvelle, niin tulette niin tyhmäksi kuin sikäläiset
tukit. Mutta ei auttanut, Runeberg lähti kuin lähtikin Saarijärvelle.
Siellä hän asui vuorotellen kruununvouti Danielssonin ja kapteeni
af Enehjelmin perheissä. Kumpaiseenkin kuului kaksi poikaa, joita
Runebergin piti opettaa, ja jotka aina seurasivat häntä siihen
perheeseen, jonka luona hän kulloinkin oli. Vuonna 1825 Danielssonin
pojat tulivat Vaasan kouluun, jonne Runeberg heitä saattoi, ja
samalla matkalla hän kävi kotonaan, missä nyt viimeisen kerran näki
vanhempansa. Senjälkeen hän muutti Enehjelmien kanssa Ruovedelle,
josta kapteeni oli ostanut pienenlaisen mutta kauniin maatilan,
Ritoniemi nimeltään, lähellä pitäjän kirkkoa. Täällä hän vielä
yhden lukukauden ajan jatkoi opettajantointaan, mutta palasi vuoden
1826 alussa Turkuun. Lähteissään oli hän jäänyt velkaan, varsinkin
tarvittavista uusista vaatteista, ja Saarijärveltä hän oli lähettänyt
kotiin rahaa -- joka oli hyvin tervetullut, kun "kukkaro oli typö
tyhjä", niinkuin äiti kirjottaa. Sittenkin hän oli ollut niin
säästävä, että, vaikka vuosipalkka oli vain 250 riksiä, hänellä
kuitenkin Turkuun palatessaan, oman kertomuksensa mukaan, oli rahaa
"kuin roskaa".
Nyt ryhtyi Runeberg tarmokkaasti lukemaan tutkintoa varten,
jättäen ennen pitkää sen opettajantoimen, joka hänellä alussa oli
arkkipiispa Tengströmin perheessä. Kevätlukukauden lopussa hän
suoritti stipendiaattitutkinnon ja vuotta myöhemmin filosofian
kandidaattitutkinnon, jonka jälkeen hän 10 päivänä heinäkuuta 1827
seppelöitiin filosofian maisteriksi. Kesän vuonna 1826 oli hän
ollut Paimiossa, taas Lagusen luona, joka nyt oli saanut Paimion
palkkapitäjäkseen; ja kesän 1827 hän oleskeli arkkipiispan luona,
jolla oli Parainen palkkapitäjänä.
Syksyksi 1827 hän oli saanut edullisen kotiopettajanpaikan
kauppaneuvos Julinin perheessä Turussa. Mutta samana päivänä jona
hän tuli sinne, 4 päivänä syyskuuta, alkoi tuo hirveä tulipalo,
joka hävitti suurimman osan Turun kaupunkia, eikä asiain näin
ollen koko aiotusta toimesta tullut mitään. Sensijaan hän taas
muutti Paraisiin arkkipiispan luo, joka palon tähden jäi sinne
asumaan, ja jonka vierasvaraisessa pappilassa suuri joukko hänen
sukulaisiaan sai turvapaikan. Runeberg opetti siellä talven aikana
muutamia arkkipiispan lastenlapsia, ja jäi vielä seuraavaksi kesäksi
asumaan Paraisiin toiseen paikkaan. Syksyllä 1828 hän sitten muutti
Helsinkiin, jossa yliopisto silloin jälleen avattiin.
Niinkuin nähdään ei Runebergin ulkonainen elämä näinä vuosina juuri
millään muotoa eronnut siitä elämästä jota moni muu ylioppilas ja
maisteri siihen aikaan sai kokea. Että ylioppilas oli köyhä, vieläpä
joskus sai tyytyä hyvin yksinkertaiseen ruokaan, ja että hänen täytyi
hankkia elatustaan kotiopettajana, tämä oli peräti tavallista:
olihan itse arkkipiispakin alkanut uransa samalla tapaa. Eikä edes
Runebergin menestys opinteillä alussa ollut juuri loistava.
Päinvastoin: jo ensimäistä askelta ottaessaan hän sai kokea ettei hän
enää, niinkuin koulussa, ollut "ensimäinen vertaistensa joukossa".
Ylioppilaskokelaiden tutkimisen toimitti siihen aikaan yksi ainoa
mies, filosofisen tiedekunnan dekanus. Tässä toimessa oli silloin
itämaisten kielten professori Fattenborg, ja tämä ei viitsinyt
vaivata itseänsä tarkemmin tutkimalla kokelaita, vaan antoi heille
kaikille saman, korkeinta lähimmän arvosanan ("juvenis bonae spei",
hyviä toiveita herättävä nuorukainen; paras oli "optimae spei",
parhaita toiveita herättävä). Tästäpä Runeberg, oikeuden harrastaja
kun oli, hirveästi suuttui, ei kuitenkaan vain omasta puolestaan;
mutta tutkittavien joukossa oli muitakin eteviä nuorukaisia, muun
muassa Oulusta tullut Johan Vilhelm Snellman.
Kun sitten tuli stipendiaattitutkinto, niin sama professori oli
tutkijana niissä tieteissä joita Runeberg parhaasta päästä oli
lukenut, ja silloinkin hän antoi Runebergille alhaisen äänimäärän.
Nyt Runeberg rupesi tuumimaan, eikö hänen pitäisi jättää koko
kandidaattitutkinto sikseen, sillä Fattenborg oli myöskin kreikan
kielen professorin sijaisena -- vakinainen professori Bonsdorff
oli valtiollisten ja uskonnollisten mielipiteidensä vuoksi saanut
alituisen virkavapauden! -- ja kreikan kieli ja kirjallisuus oli
Runebergin pääaineena. Mutta odottamatta kutsuttiin Fattenborg
jäseneksi erääseen komiteaan, joka kokoontui Pietariin, toinen
sijainen määrättiin, ja Runebergin toverit kehottivat häntä
koettamaan valmistua seuraavan vuoden maisterin vihkiäisiin.
Varsinkin nuorukainen Johan Jakob Nervander, johon Runeberg oli
likeisesti tutustunut, ajoi innokkaasti tätä asiaa, ja kun heidän
tuli suorittaa tutkintoja yhdessä, niin Nervander lupasi "ladata"
Runebergin luonnontieteillä, joissa hän oli heikko, mutta jotka taas
olivat Nervanderin pääaineita. Siihen aikaan näetten suoritettiin
filosofian kandidaattitutkinto kaikissa tiedekuntaan kuuluvissa
aineissa, luvultaan yksitoista.
Mutta Nervanderin toveruus ei aina voinut auttaa Runebergia. Kemiassa
esimerkiksi annettiin hänelle joukko kysymyksiä, joihin hänen tuli
kirjallisesti vastata. Istuessaan yksin professorin kamarissa hän ei
alussa tiennyt miten suoriutua noista kemian ongelmista. Mutta pian
hän keksi keinon: annetaan professorillekin ongelmia. Hän kirjotti
siis vastaukset jotka muodoltaan olivat kaksipäisiä. Professori
palasi, luki ja joutui vastauksista aivan ymmälle. Täytyi kysyä mitä
tutkittava oikeastaan oli tarkottanut, ja kysymyksistä Runeberg
sitten ymmärsi mihin päin hänen oli selitettävä vastauksensa.
Professori tyytyi kuin tyytyikin selityksiin, mutta lausui lopuksi:
"Teille näyttää olevan hyvin vaikeata lausua ajatuksenne".
Filosofiassa taas oli Nervander hänelle suorastaan haitaksi. Runeberg
oli tarkasti lukenut saksalaisen Gerlachin kirjottaman kurssikirjan,
josta tavallisesti saatiin kaksi ääntä. Mutta Nervander, joka oli
kuin kotonaan missä tieteessä hyvänsä, ilmotti lukeneensa muun muassa
erästä Hegelin teosta, joka oli ihka uusi, ja johon hän oli vain
vilaissut. Mutta tutkijakin, professori Avellan, oli vastikään saanut
sen käsiinsä, eikä ollut ehtinyt siihen oikein perehtyä, varsinkin
kun hän oli oikeastaan historioitsija, eikä Hegel ole mikään helppo
ymmärtää. Eihän kuitenkaan käynyt päinsä osottaa tietämättömyyttään,
ja sitäpaitsi Avellan todellakin harrasti filosofiaa, vaikkei
oikein pystynyt sen syvyyksiä tajuamaan. Siitä seurasi kummallinen
kaksintaistelu hänen ja Nervanderin välillä: kumpikin koetti
ylenpalttisen tieteellisyyden hämärään verhota tietämättömyyttään,
mutta professori ihastui tuosta syvämietteisestä keskustelusta, ja
Nervander sai korkeimman arvosanan -- jonka hän jo muutenkin olisi
hyvin ansainnut. Runeberg taas joutui siitä kärsimään, sillä kun joku
kohta oli käsitelty Hegelin kannalta, niin Avellan kysyi häneltä:
mitä Gerlach tästä asiasta sanoo? Ja vaikka Runeberg aina vastasi
oikein, niin professori puolestansa aina vastauksille naureskeli
alentavasti: mitäpä tuollainen vanhanaikainen viisaus oli Hegeliin
verrattuna! Ja seuraus oli ettei Runeberg saanut kuin yhden äänen.
Ei siis hänen kandidaattitutkintonsa ollut ensinkään loistava:
hänellä oli kolme ääntä kreikassa, kaksi latinassa, historiassa ja
fysiikassa, mutta muissa seitsemässä vain yksi. Yhteensä hän siis
kolmestakymmenestä kolmesta äänestä sai vain kuusitoista, Nervander
taas sai kolmekymmentä -- loistavin kandidaattitutkinto mikä Turun
yliopistossa koskaan oli suoritettu. Ja heidän yhteinen julkinen
kandidaattitutkintonsa oli samalla viimeinen Turussa. Yhdessä kohden
kuitenkin Runebergkin oli kunniaa niittänyt: hänen latinaisesta
kirjotuskokeestaan annettiin korkein arvosana, mikä muuten harvoin
tapahtui siihen aikaan.
Runeberg ei alussa aikonut ottaa osaa juhlallisiin
maisterinvihkiäisiin, sillä yleensä hän ei prameilemista rakastanut,
ja sitäpaitsi juhla tuli kalliiksi, kun tarvittiin siihen erityinen
juhlapuku. Mutta toverit kehottivat häntä innokkaasti tulemaan mukaan
ja hankkivat hänelle mikä minkin tarvittavan vaatekappaleen lainaksi.
Maisterinsormuskin oli lainattu ja niin pieni että se mahtui menemään
vain ensimäisestä sorminivelestä. Viime tingassa hän sittenkin
valmistui lainattuihin höyheniinsä: kun hän saapui yliopistoon,
marssivat muut kandidaatit jo juhlakulkueessa saliin, ja hätimiten
hän etehisessä sieppasi laakeriseppeleen tynnyristä, missä ei enää
ollut jäljellä kuin kaksi jotensakin huonoa seppelettä, ja niin hän
seurasi muita "Parnasson kukkuloille". Seuraavana päivänä "jatkuivat
-- hänen oman muistiinpanonsa mukaan -- pidot kello yhteentoista
illalla"; ja kolmantena päivänä "nukuin laakerieni päällä".
Kaikki tämä näyttää meidän aikamme katsojasta jotensakin
koulumaiselta. Ja yliopistonuorison elämäntavoista voi sanoa aivan
samaa. Noustiin kello neljä aamulla, luettiin joskus oikein urakalla.
Kun Runeberg luki ranskaa stipendiaattitutkintoa varten, niin tämä
aine ei häntä ensinkään huvittanut. Mutta oli sekin luettava, ja
silloin hän muutamaksi päiväksi sulkeutui huoneeseensa ja luki vain
sitä. "Mutta niin tiukuinkin minä, kun taas tulin ulos, pelkkää
ranskaa", kertoi hän itse myöhemmin.
Iltasin taas tapahtui välistä että joku toveri tuli kehottamaan
häntä ulos "tappelemaan". Silloin kuljeskeltiin ympäri kaupunkia
tahi mentiin semmoisiin paikkoihin joissa ennakolta tiedettiin
mellakkaa olevan odotettavissa. Jos silloin ottelu jo oli syntynyt,
sekaannuttiin siihen kysymättä edes mistä se oli aiheutunut.
"Toisinaan saatiin selkään, toisinaan annettiin, pääasia oli että
tappelu syntyi."
Eikä asiain näin ollen voi tulla kysymykseenkään että olisi herännyt
syvempää tieteellistä harrastusta, varsinkaan kun Turussa tähän
aikaan ei ollut yhtään semmoista opettajaa, joka olisi kohonnut
keskinkertaisuuden yläpuolelle. Ainoa filosofisen tiedekunnan
silloisista professoreista, joka on saavuttanut suuremman
tieteellisen maineen, oli Hällström, mutta hän opetti fysiikkaa, siis
ainetta joka oli kaukana Runebergin harrastuksista. Sitävastoin on
omituista että opetus historiallis-kielitieteellisissä aineissa oli
juuri silloin suureksi osaksi väliaikaisella kannalla: seitsemässä
semmoisessa aineessa oli Runebergia tutkimassa ainoastaan yksi omaa
tiedettään edustava professori (Pipping oppineisuuden historiassa),
mutta kuusi sijaista!
Luonnollista siis oli että Runebergin opinnot keskittyivät niihin
aineihin, joita hän jo koululaisena oli enimmän harrastanut --
silloin siitä syystä että ne olivat koko kouluopetuksen keskustana.
Latinan lukemista jatkettiin, mutta enimmän kiintyi hänen
harrastuksensa kreikan kieleen ja kirjallisuuteen. Koulussa oli
luettu vain uutta testamenttia kreikaksi, nyt avaantui Runebergille
se ihanuuksien maailma, joka ilmenee Homeron runoissa ja Sofokleen
ja muiden tragedioissa. Täten hänen runollinen näköpiirinsä laajeni,
hänen käsityksensä runouden tehtävistä syventyi, ja nähtävästi hän
sittemmin pääasiassa tutki vanhojen kansojen kirjallisuutta enemmän
runoudelliselta kuin kielitieteelliseltä kannalta. Eikä hän siinä
kohden ensinkään jyrkästi poikennut ajan yleisestä tieteellisestä
suunnasta. Päinvastoin: hänen molemmat tutkijansa Kreikan ja Rooman
kirjallisuudessa, Sjöström ja Linsén, harrastivat lukuisissa
akatemiallisissa väitöskirjoissaan pääasiallisesti vanhojen
runoilijain teosten ruotsintamista, eivätkä juuri sanottavasti
tieteidensä kielellistä puolta.
Mutta vaikka Runeberg muista tieteistä nähtävästi sai vain
alkeellisia tietoja -- muuhan ei ollut mahdollistakaan, kun aineita
oli niin monta -- niin epäilemättä oli hänelle hyödyksi ettei
hän jäänyt vieraaksi yhdellekään yleissivistykseen kuuluvalle
tieteelle. Tämä seikka varmaan helpotti yleisen maailmankatsomuksen
muodostamista, ja että hänellä siinä kohden oli apua tuosta
vanhanaikaisesta Gerlachin kirjastakin, saamme vastedes nähdä.


8.

Jos siis järkiperäiset tieteelliset tutkimukset jäivät Runebergin
harrastusten ulkopuolelle, niin hän sensijaan näinä vuosina ahkerasti
tutkiskeli luonnon ja ihmiselämän suurta kirjaa.
Topelius on lyhyin mutta sattuvin piirtein kuvaillut niitä
vaikutteita, jotka Runeberg on maamme eri luonnonmuodoista
vastaanottanut.
Luonnon vaikutukset esiintyvät runoilijan itsensä kuvaamina runossa
Laulaja: taivaan, meren ja jylhien metsien hiljainen suuruus,
joukkonsa syvyyteen hautaavien vuorten sisäänpäin kääntynyt voima,
pimenemättömän yön lempeä ihanuus, nopeasti katoovan kevään tyven
kieltäymys, silmänkantamattomien erämaiden suljettu mietiskelevä
luonne. Tämä on kaikki pohjoismaista. Liitä tähän maa semmoinen
kuin meidän, jonka syleily on niin kova, joka niin ankarasti vaatii
poikiensa koko tarmoa, niin usein koettelee heidän rohkeutensa
voimaa, heidän taistelunsa kestävyyttä, ja meillä on edessämme
suomalaisen kotiseudun suuri kasvatuslaitos niille hengille, jotka
se kutsuu esiin. Yhtä mahdotonta kuin olisi että Skandinavian Edda
olisi voinut syntyä maassa jossa ei ole tuntureita, tahi että Tasso
olisi voinut laulaa ilman Italian hehkua, yhtä vaikea olisi Kalevalan
tahi Runebergin esiintyminen muualla kuin tässä, tahi ainakin
pääpiirteiltään tämän kaltaisessa maassa.
Runebergin synnyinseutu Pohjanmaan rannikolla on kallioiden ja
karien seppelöimää alankomaata. Pietarsaaren ympäristössä näkee
peltomaita, niittyjä ja vierinkiviä, vuoret ovat vaipuneet maan
sisään, pieni puropahanen siivilöi vettänsä hiekkaisen maaperän
läpi. Voi ymmärtää miten nämät aavat tasangot saattoivat luoda
katseen kauasnäkeväksi, mutta täytyy kysyä miten oli mahdollista
että suuret, rohkeat, myrskyiset aatteet saattoivat siellä
kehittyä. Meri vastaa kysymykseen: suuruus ei ollut kaukana eikä
kätkettynä. Tämä välkkyvä, voimakas, myrskyinen Pohjanlahti, missä
merimiehen poika aikaisin oppii hoitamaan purjeitaan kuohukoissa,
oli Runebergin runouden ensimäinen kehto. Sitten hän tuli nuorena
Ouluun, jossa mahtavat kosket häneen vaikuttivat. Sieltä Vaasaan,
lainehtivien viljavainioiden luo, mutta tie sinne kulki vielä
veristen taistelutannerten halki. Näitä vaikutteita seurasi Turku
luonnonihanine, rikkaine saaristoineen, sen jälkeen pohjoinen Häme,
jossa erämaa loisti siinä suuressa yksinäisessä rauhassa, joka on
suomalaiselle kangasmaalle ominaista.
Ja niinkuin Runeberg täten jo nuoruudessaan oli oppinut tuntemaan
isänmaamme luonnon kaikki päämuodot, samaten on hänen kokemuksensa
ihmiselämän eri muodoista ihmeellisen monipuolinen.
Ensimäisen lapsuuden aika kuluu ihmisten parissa, jotka
ahkerasti työskentelevät hankkiakseen elatustansa: merimiehiä,
kalastajia, kauppiaita. Oulussa hän joutuu piiriin joka on niin
ylimyksellinen ja virkavaltainen kuin maassamme suinkin saattaa
olla; mutta ihanteellisuutta siinä on niin vähän, että Franzénin
syntymäkaupungissa hän kyllä kuulee puhuttavan sen nimisistä
rikkaista kauppiaista, mutta ei runoilijasta. Sitten Vaasaan, jossa
ilma on täynnä oppia ja latinaa, mutta jossa koulupoikien kesken
eletään vapaasti, vaikka ruokalista onkin niukka. Sen jälkeen
ylioppilaan kamarielämä, ja pian taas tutustuminen professori- ja
pappisperheisiin, jopa maan korkeimpaan henkiseen pylvääseen,
arkkipiispaan. Siitä jälleen yksinäiseen elämään varsinaisissa
maalaisperheissä, joista toinen on hallinnollisen virkamiehen, toinen
soturin. Ja Saarijärvellä retkeilyssään hän saa tilaisuuden tutkia
maalaiskansan oloja, jopa nähdä aivan toista kansallisuutta kuin se
mihin hän itse kuuluu. Lopuksi hän Ruovedellä tutustuu alempaankin
soturiin; tunnettua on että hän siellä tapasi vastaisen "Vänrikin"
esikuvan.
Mutta samoinkuin luonto kaikissa eri muodoissaan kuitenkin on Suomen
luontoa, samoin esiintyvät kansan eri ainekset yhtenä kansana.
Kaikkialla hän saa osakseen hyväntahtoisuutta, ja siinä kohden
kuvastavat hänen elämänkokemuksensa taas merkillisellä tavalla
silloisia yleisiä oloja.
"On maamme köyhä", ja tämä köyhyys vaikuttaa että hyvin monet ovat
avun tarpeessa. Luonnollisesti silloin annetaan apua etupäässä
sukulaisille. Niin näemme kuinka Runeberg koko nuoruudenaikansa
oli sukulaistensa suojattina. Huolimatta ylhäisestä vaimostaan
tullinhoitaja ottaa veljenpoikansa luokseen. Vaasassa on isän serkku
Tengström kirkkoherrana ja tarjoaa köyhälle sukulaiselleen joka
sunnuntai päivällistä. Turussa on arkkipiispa samoin isän serkku, ja
luonnollista on että hänkin pitää nuorukaista silmällä ja koettaa
auttaa häntä.
Toisena ihmisiä yhdistävänä siteenä ovat yliopistolliset
harrastukset. Ylioppilaat ovat köyhiä, mikä on siis luonnollisempaa
kuin että yliopiston opettajat koettavat heitä auttaa? Kerrotaankin
että Lagus välistä antoi useain ylioppilaiden yht'aikaa opettaa hänen
lapsiaan, voidaksensa jokaiselle antaa vähän palkkaa. Ja varsinkin
kesäaikana on pappilassa ruokaa yllin kyllin, eikä juuri paljon
tilaisuutta sitä myydä. Luonnollista on siis että talvisaikainen
kotiopettaja seuraa perhettä maalle suveksi.
Saarijärvellä taas sattuu niin että molemmat emännät ovat Vaasan
tienoilta kotoisin. "Maisteri" on siis heidän "maanmiehensä",
sillä onhan Pohjanmaa asukkaittensa mielestä erikoisisänmaa, ja he
ovat likempänä toisiaan kuin muita Suomen lapsia. Sentähden rouva
Danielsson pitääkin äidillistä huolta opettajasta. Talvivaatteita
tämä kyllä on itselleen hankkinut ennen Turusta lähtöään, mutta
kesän tullen tarvitaan ohuempia. Mitäs muuta; kun Danielssonin
pojat saavat uudet kesävaatteet, niin teetetään opettajallekin puku
samasta kankaasta. Eräänä päivänä ei maisteri kuitenkaan enää sitä
käytä. Miksi? -- sitä ei kukaan saa tietää, eikä kysytäkään. Mutta
syksympänä löytää joku silloin jo poislähteneen opettajan kesätakin
mädänneenä metsästä. Hän oli joskus metsäretkillään riisunut ja
unohtanut sen sinne, ja turhaan sitä etsittyään hän ei ollut
kehdannut kertoa asiata emännälle.
Rouva Enehjelm taas kertoo eräänä päivänä, että taloon oli tullut
ennustaja-akka, joka oli hyvin omituinen ja oli ennustanut hänelle
merkillisiä asioita. Eikö maisteri tahtoisi antaa povata itselleen;
akka ei vaadi siitä muuta palkkaa kuin viinaryypyn, jonka emäntä
kyllä toimittaa. Miksei -- akka tulee saliin, missä maisteri
viinapulloineen häntä odottaa, ja ryypättyänsä hän ryhtyy povaamaan.
Mutta sen kestäessä maisteri saapi ihmeekseen kuulla paljon aivan
yksityisiä seikkoja omasta entisestä elämästään. Kummastellen sitä
hän tarjoaa vielä viinaryyppyä, joka menee yhtä helposti kuin
edellinenkin akan kurkkuun. Vasta kun Runeberg päivällispöydässä
kertoo akan kummallisista tiedoista, hän huomaa että veitikka piilee
emännän suupielissä, ja silloin hän ymmärtää että itse kapteenin
rouvahan se oli pukeutunut akaksi ja ryypiskellyt -- vettä.
Mutta on toinenkin syy minkätähden kotiopettaja mielellään otetaan
vastaan maalaisperheeseen. Onhan säätyhenkilöiden luku semmoisella
paikkakunnalla kuin Saarijärvellä hyvin rajotettu, siis myöskin
sivistynyt lisä siihen sangen tervetullut, varsinkin kun maisteri
on hyvä oppilailleen eikä ainoastaan pidä huolta heidän luvuistaan,
vaan hankkii heille huvitustakin. Ja kun pojat salaa kertovat että
maisterilla on ullakkokamarinsa pöytälaatikossa sinikantinen vihko,
jonka hän on heiltä ostanut, ja johon hän on kirjottanut runoja, niin
silloinpa vasta naisten kiintymys häneen kasvaa yhä suuremmaksi.
Mutta tähän yleiseen ihmisystävällisyyteen ovat historialliset
syytkin olleet vaikuttamassa, varsinkin siihen suuntaan ettei
säätyerotusta paljon tunnu. Kotimaista hallitsijaa ei ole,
korkeimmat hallinnolliset piirit ovat kaukana Helsingissä, aateli
on köyhä. Virkaylimystöä hän nuoruudenaikanaan näkee yhtä vähän
kuin pohattamaisuutta. Kaikki sivistyneet kuuluvat tavallansa
yhteen luokkaan: kirjamiesten, ja tässä luokassa on kyky ainoana
arvon määrääjänä. Teollisuutta ei tähän aikaan ole olemassa juuri
nimeksikään, eikä siitä johtuvaa jyrkkää erotusta työnantajain
ja työntekijäin välillä. Päinvastoin: yhteinen taistelu hallaa
vastaan on maalaisväestössä kehittänyt sitä auttavaisuutta, jota
Runeberg niin ihaili, ja virkamiehetkin ovat hyvin suureksi osaksi
(papit, soturit, useat yliopiston ja koulujen opettajat) samalla
maanviljelijöitä, heillä on siis yhteisiä taloudellisia harrastuksia
talonpoikien kanssa. Olivathan pääasiallisesti kirjamiehet olleet
perustamassa "Suomen huoneenhallituxen seuraa" ja Runebergin
isä pyytää häneltä samassa kirjeessä runoja, -- "jotka ovat minun
nautintonani" ja -- Siperian omenapuun siemeniä, joita arkkipiispa
kai voi hankkia, koska hän on talousseuran "pää".
Siis Runeberg, samalla kun hän tutustuu isänmaan luonnon ja kansan
eri muotoihin, saapi niistä yhteisvaikutuksen joka, samoinkuin
kotiseudusta saadut kokemukset, vain vahvistaa ja laajentaa hänen
synnynnäistä ihmisystävällisyyttään. Vähät siitä että hänen täytyy
alistua muitten palvelijaksi saadakseen elatuksensa, näkeepä hän
kaikkien muidenkin, tavalla tai toisella, palvelevan lähimmäisiään.
Ja niin hän saattoi myöhemmin (1832), kirjottaessaan sanomalehteensä
kotiopettajantoimesta, lausua nämät sanat:
"En voi lopettaa tätä kirjotusta muistamatta ilon ja kiitollisuuden
tunteella sitä aikaa, jolloin minäkin olin yksityisopettajana ja sain
kokea kuinka hyvää tekee saada osanottoa ja ystävällisyyttä niiltä,
joista jossakin kohden luulee olevansa riippuvainen. Ja minun tulee
totuudenmukaisesti lausua, että suurin osa niitä nuorukaisia, jotka
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Runeberg Suomen kansan runoilijana - 04
  • Parts
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 01
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 1935
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 02
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 1953
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 03
    Total number of words is 3400
    Total number of unique words is 1894
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 04
    Total number of words is 3469
    Total number of unique words is 1938
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 05
    Total number of words is 3473
    Total number of unique words is 1918
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 06
    Total number of words is 3317
    Total number of unique words is 1819
    17.5 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 07
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 1926
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 08
    Total number of words is 3380
    Total number of unique words is 1910
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 09
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1924
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 10
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1910
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 11
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1785
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 12
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1846
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 13
    Total number of words is 3405
    Total number of unique words is 1889
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 14
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 1803
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 15
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1817
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 16
    Total number of words is 3482
    Total number of unique words is 1775
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 17
    Total number of words is 3418
    Total number of unique words is 1908
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 18
    Total number of words is 3454
    Total number of unique words is 1734
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 19
    Total number of words is 644
    Total number of unique words is 442
    29.3 of words are in the 2000 most common words
    37.9 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.