Runeberg Suomen kansan runoilijana - 01

Total number of words is 3444
Total number of unique words is 1935
22.1 of words are in the 2000 most common words
32.4 of words are in the 5000 most common words
36.9 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

RUNEBERG SUOMEN KANSAN RUNOILIJANA
Kuvaillut
VALFRID VASENIUS



Porvoossa,
Werner Söderström,
1903.


Harva jos mikään runoilija maailmassa on kansalleen antanut niin
paljon ja kansaltaan saanut semmoista tunnustusta kuin Runeberg. Emme
liiottele, jos sanomme että hänen tapansa nähdä sekä ihmiselämää
että isänmaata on horjumattomimpia kulmakiviä kansamme koko
aaterakenteessa.
Mutta mikä on syynä siihen että Runeberg on saavuttanut semmoisen
aseman henkisessä kehityksessämme? Kuinka yksityinen ihminen saattaa
kohota niin paljon kaikkia muita korkeammalle, että häntä melkein
sopisi sanoa kansansa omaksitunnoksi?
Hän oli suuri nero, vastataan kai, ja ehkä lisätään että suuren neron
syntysanoja ei kukaan tunne eikä voi tuntea.
Vastaus on tavallansa oikea. Mistä tulee se kipinä, joka ilmaantuu
nerokkaassa ihmisessä, vaan ei tavallisissa, siitä emme tiedä mitään.
Mutta synnynnäisten lahjojen kehittämiseksi vaaditaan myöskin
edullisia oloja, muuten kipinä ehkä sammuu. Jos sitävastoin siitä
todellakin on syttynyt liekki, joka valaisee ja lämmittää tuhansia
ihmissydämiä, niin on kysyttävä: mitkä edulliset olot ovat olleet
siinä vaikuttamassa?
Ja tällä kysymyksellä ei ole ainoastaan tietopuolinen merkitys.
Jos suuri runoilija antaa kansalleen ja ihmiskunnalle paljon, niin
hän varmaan on niiltä paljon saanutkin. Jos siis oikein ymmärrämme
täten saatujen ja annettujen antimien vuorovaikutuksen, niin
runoilija esiintyy kansansa ja aikansa edustajana; me opimme hänessä
tuntemaan kansamme ja ihmiskunnan korkeimpia aatteellisia tarpeita ja
pyrintöjä. Ja silloin me samalla entistä selvemmin oivallamme oman
asemamme näihin pyrintöihin katsoen.
Tästä näkökohdasta lähtien yritetään seuraavilla lehdillä kuvailla
miten Runeberg on kehittynyt Suomen kansan runoilijaksi.


1.

Jos kohta emme tunne varsinaisten taidelahjojen syntysanoja, niin
huomaamme helposti että jo muut taiteilijan luonteenominaisuudet
paljon vaikuttavat näitten lahjojen muodostumiseen. Mutta kokemus
osottaa että luonteenominaisuudet usein ovat perittyjä, ja ensimäinen
kysymys on siis miten edelliset sukupolvet lienevät Runebergiin
vaikuttaneet.
Isänpuolisen sukupuun tarkastaminen antaa siinä kohden varsin
omituisia tuloksia.
Runoilijan isoisän isoisä oli _talonpojan_ poika Ruotsin Jämtlannin
Runneby'stä -- siitä nimi, joka aikaisemmin kirjotettiin ja kauan
äännettiinkin _Runneberg_ -- ja hän hukkui _vänrikkinä_ Norjan
tuntureilla, minne 1718 vuoden onneton sotaretki oli hänet saattanut.
Hänen avioliitostaan _luutnantin_ tyttären kanssa syntyi poika,
josta tuli _pappi_ Upsalan hiippakuntaan ja joka nai _vahtimestarin_
tyttären. Yksi näiden pojista tuli _maamittariksi_ ja muutti
noin neljäkymmenvuotiaana Suomeen, missä hän, elettyään useilla
paikkakunnilla, kuoli Vesilahdella 1803. Hänen vaimonsa oli _papin_
tytär, Ulrika Tengström, ja tästä avioliitosta syntyi runoilijan isä,
joka oli _laivuri_, muutti Pietarsaareen ja siellä nai _kauppiaan_
tyttären.
Niinkuin näemme vaihtaa suku joka polvessa ammattia ja asuinpaikkaa,
ja miltei säännöllisesti mies ja vaimo edustavat eri elämänpiirejä.
Jos tästä seikasta oletammekin vain kieltoperäistä vaikutusta
Runebergiin, niin tulos on sittenkin merkillinen. Arvattavasti hän
ei ollut perinnöksi saanut mitään semmoista lujasti juurtunutta
luonteenpiirrettä, mikä helposti syntyy suvussa, jonka jäsenet, asuen
polvesta polveen samalla paikkakunnalla, harjottavat samaa ammattia.
Mutta tästä taas seuraa, että yleisinhimillisyyteen tähtääville
taipumuksille suodaan luonteessa vapaa kehittymisen sija.
Äidinpuolisen sukupuun tarkastaminen taas näyttää ensi katsannolta
viittaavan vastakkaiseen suuntaan. Runoilijan isä, Lorens Ulrik
Runeberg, syntynyt 17 päivänä tammikuuta 1772, oli 1803 vuoden
alussa nainut Anna Maria Malmin, joka niinkuin sanottu oli kauppiaan
tytär. Ja sekä Malmit että Anna Marian äidin suku, Stenit, olivat
puhtaita kauppias- ja Pietarsaaren-sukuja, siis tavallansa suoria
vastakohtia Runebergeille. Kerrotaankin että rouva Runebergin
isoäiti, hänkin kauppiaan tytär, oli hallinnut sukuansa "niinkuin
keisarinna", josta saatamme päättää että suvussa oli vallitsemassa
lujia sukuperiaatteita.
Mutta toiselta puolen on huomioon otettava ensiksi että neuvosmies
Johannes Malm, rouva Runebergin isä, oli -- yksinäisenä poikkeuksena
koko suvustaan -- ollut ylioppilas, vieläpä harjottanut opintoja sekä
Upsalassa että Turussa, seikka mikä arvattavasti oli vaikuttanut
vapauttavasti hänen mielipiteisiinsä. Toiseksi on merkillistä että
hänen tyttärensä oli suvussaan tavallansa huonossa huudossa: hän
muka ei pitänyt taloudestaan niin tarkkaa huolta kuin oikealle
Malmittarelle olisi sopinut, vaan hänen sanottiin enemmän harrastavan
romaanien lukemista. Ja lopuksi on mainittava että neuvosmies vuonna
1792 oli mennyt toisen kerran naimisiin, ja ehkä sekin oli omiansa
irrottamaan Anna Marian suvustaan. -- Niin ei Runebergin äidinkään
suvun puolelta liene otaksuttavissa mitään yleisinhimillisyyttä
ehkäisevää vaikutusta.
Pikemmin voitaisiin määrääväksi perinnöksi sanoa kansallisuutta,
sillä Runebergin suonissa juoksi parhaasta päästä ruotsalaista
verta. Mutta ei kuitenkaan aivan sekaantumatonta: isoisän äiti,
tuo vahtimestarin tytär, oli ranskalaista sukuperää; hänen sekä
isänsä että äitinsä isät olivat Ranskasta karkotettuja ja Ruotsiin
muuttaneita hugenotteja. Mutta sen ohessa on muistettava että
Pohjanmaan ruotsia puhuvat asukkaat eivät ole luonteeltaan puhtaita
ruotsalaisia. Ainakin Topelius väittää maakunnan suomalaisen
kansanaineksen niihin tuntuvasti vaikuttaneen: ruotsalaisten
vilkkauteen, rohkeuteen ja yritteliäisyyteen on, sanoo hän, yhtynyt
suomalaisten vakavuutta, tyyntä kestävyyttä ja syvää jumalanpelkoa.
Ja se mitä Runebergin luonteesta tunnemme näyttää täydellisesti
vahvistavan tätä väitettä.
Jos meillä ei siis ole syytä runoilijan luonteessa olettaa mitään
perittyä jyrkkää ammatillista tahi kansallista piirrettä, niin
vanhemmatkaan eivät perinnäisesti eivätkä kasvatuksen kautta näytä
häneen millään tavalla tehneen yksipuolisuuteen suuntaavaa vaikutusta.
Laivuri Runeberg ei suinkaan ollut mikään "merikarhun" perikuva. Hän
oli kaunis ja uljas mies, tukka ruskea ja aaltoileva, ryhti reipas ja
sotainen. Hänkin oli ollut ylioppilaana Turussa ja aikonut papiksi,
mutta harjotettuaan viisi vuotta (1791--1796) opintoja, hän jätti ne
ja rupesi 1800 laivuriksi. Mutta koko elämänsä läpi hän harrasti
kirjallisuutta, oli lukenut paljon ja rakasti etenkin runoutta.
Äiti, syntynyt 7 p:nä helmikuuta 1782, oli kookas, solakka ja vähän
hintelä vartaloltaan, valkoverinen, kasvojen piirteet sangen kauniit,
silmät suuret, siniset. Että hän rakasti romaaneja on jo mainittu, ja
sitäpaitsi oli hänellä niin hyvä lauluääni, että oli hommattu hänen
lähettämistään Tukholmaan, jotta hän siellä saisi opetusta laulussa.
Mutta isän vähävaraisuuden takia ei aikeesta tullut mitään. --
Lisättävä on vielä että hänellä oli erinomainen kertomistaito.
Runoilija yleni siis kodissa jossa aatteelliset harrastukset
kohottivat mieltä jokapäiväisten askareitten ja leipähuolien
yläpuolelle. Mutta näitä askareita ja huolia ei silti saatu kokonaan
unhottaa. Päinvastoin täytyi tehdä ahkerasti työtä, ja siihen
poikakin sittemmin tottui.
Mutta luonnollista oli että vanhempien aatteelliset taipumukset
vaikuttivat kasvatustapaankin.
Johan Ludvig, syntyneenä 5 päivänä helmikuuta 1804, oli perheen
vanhin lapsi. Elämänsä alkuvuosina hän oli kivulloinen ja ruumiiltaan
heikko. Äiti silloin hellästi vaali häntä, isä taas oli poissa
pitkällä ulkomaan matkalla. Kummako että poikaa näin ollen vähän
hemmoteltiin. Niin hän esimerkiksi oli mielistynyt sokerin syömiseen
-- ehkä oli hänelle sitä annettu lohdutukseksi kun hänen oli pitänyt
niellä karvaita rohtoja. Kun hän sitten parani, niin äiti tahtoi
vierottaa häntä tuosta tavasta ja lupasi sentähden kerran että hän
saisi syödä vaikka koko topan sokeria, jos vain jaksaisi. Mutta
tuuma ei onnistunut. Poika ei, niinkuin äiti oli toivonut, pian
kyllästynyt, vaan jatkoi syöntiään niin urhokkaasti että äiti rupesi
pelkäämään hänen siitä sairastuvan. Hädissään hän ei keksinyt muuta
neuvoa kuin kurkistaa ikkunasta ja sanoa erään ankaran tädin, jota
poika kovin pelkäsi, olevan tulossa. Poika silloin hätimiten läksi
tätiä pakoon, ja äiti yhtä nopeasti korjasi sokerit pois. Eikä
yritystä uudistettu, ja Runebergilla oli koko elämänsä läpi sama
mieltymys sokeriin.
Paremmin onnistui isä samantapaisessa yrityksessä. Palattuaan
pitkältä matkaltaan hän huomasi hämmästykseksensä että kolmivuotias
poikanulikka -- poltti tupakkaa. Joku oli antanut hänelle pienen
piipun, ja uljaasti hän sitä käyttikin.
-- Vai niin, sanoi silloin isä, sinusta näyttää tulleen aika mies,
koska jo tupakkaakin poltat. Mutta aika miehelle ei sovi niin pieni
piippu, tästä saat minulta muhkeamman.
Ja niin hän pani isoimpaan piippuunsa ja antoi pojan tupakoida --
millä seurauksella on helppo arvata. Ja siitä hetkestä asti poika ei
koskaan enää tupakoinut.
Huomaamme näistä kahdesta samanlaisesta tapauksesta kuinka sekä isä
että äiti noudatti uudenaikaista menettelyä kasvatuksessa. Pojan
piti omasta kokemuksestaan, eikä vain vanhempain jyrkästä kiellosta,
oppia ymmärtämään minkätähden hänen oli välttäminen sitä tahi tätä.
Vanhempien tuli siis esiintyä lapsen hyväntahtoisina ohjaajina,
eikä sen ankarina hallitsijoina. Kummako siis että poika hellällä
rakkaudella liittyi vanhempiinsa, varsinkin äitiin.
Mutta samalla osottaa tupakoimisjuttu että isän luonteessa oli
koko joukko veitikkamaisuutta. Ja kun myöhemmin huomataan aivan
sama piirre pojassa, niin voimme päättää että hän oli perinyt sen
isältään; ja todennäköistä on myöskin että tämä luonteenominaisuus
oli jo kodissa kehittynyt isän esimerkin johdosta, sekä että isä oli
monasti nauranut hyväsestään, kun poikakin rupesi keksimään pieniä
kepposiaan isän malliin.
Äidiltään taas poika näyttää perineen toisen luonteenpiirteen:
hyväntahtoisuuden. Äiti oli tunnettu ilomieliseksi naiseksi, ja
ajattelematta omaa etuaan, säästämättä vaivojansa, oli hän aina altis
auttamaan puutteenalaisia missä vain voi. Mutta juuri sama mieliala
ilmenee jo varhain pojassa, vaikka se hänessä samalla esiintyy lujana
oikeudentuntona.
Kerran esimerkiksi hän pienenä poikana näki kuinka äiti ostaessaan
puolukoita mittasi niitä kukkuramitalla. Tämä oli pojan mielestä
vääryyttä köyhää myyjää kohtaan, hän pani pontevan protestinsa sitä
vastaan eikä hellittänyt ennenkuin äiti noudatti hänen tahtoaan. Että
äiti tämän teki, kuvaa sekin hänen ja pojan väliä.
Tämä varhain ilmenevä ihmisystävällisyys sopi varsin hyvin yhteen
veitikkamaisuuden kanssa, mutta se vaikutti että pojan keksimät
kepposet eivät koskaan olleet ilkeitä, vaan aina saivat alkunsa
suopeasta mielialasta. Ja samallaisena ystävällisten kujeitten
harrastajana esiintyy Runeberg sitten läpi elämänsä.


2.

Mutta nyt mainittujen luonteenominaisuuksien kehittämiseen ei
vaikuttanut yksistään koti, vaan se yhteiskuntakin, jossa runoilijan
lapsuudenpäivät kuluivat.
Runeberg on itse erittäin havainnollisesti kuvaillut
syntymäkaupunkinsa oloja, kertoessaan millaiseksi elämä syksyn tullen
muodostuu pienessä rantakaupungissa (Odottava, 1: 431-432).
"Silloin nähdään pyöreän raatimiehen, jolla on puoli tusinaa laivoja
merillä purjehtimassa, ja joka yritteliäissä aivoissaan hautoo tuumia
yhtä monen uuden rakentamisesta, juhlallisesti pistävän päänsä
ulos kaupungin pääkadun varrella olevan rihkamapuotinsa ovesta
tarkastaakseen naapurin tuuliviiriä ja milloin kiroavan itsepintaista
pohjatuulta, milloin riemuitsevan suotuisasta lounaasta, milloin
heittävän ilon tai suuttumuksen sanoja ohikulkevalle ystävälleen.
Silloin voi myöskin tapahtua, että merimiehen vaimoparka
pyhävaatteisiinsa puettuna tulee silmät täynnä kyyneleitä rikkaan
patruunansa luota ja valittaa, ett'ei vielä ole tullut mitään tietoja
siitä laivasta, jolla hänen miehensä purjehtii, tai rientää hän
kirkkain silmin ja kevein askelin kotiinsa kertomaan uteliaille
lapsilleen, että jo on tullut kirje Helsingöristä, ja että isä kohta
tulee kotiin tuoden tullessaan Englannin nukkeja ja rusinoita.
Miehillä on laivoja, tavaroita ja ystäviä merellä, naisilla miehensä,
sukulaisensa ja poikansa. Rakkaudella, ystävyydellä, voitonhimolla on
aina jotain ajateltavaa, pelättävää tai toivottavaa; ja kun niissä
omituisissa patriarkaalisissa oloissa, jotka ihmisten kesken vielä
ovat vallalla pikkukaupungeissamme, ei kukaan voi pitää asioitaan
kokonaan erillään toisten asioista, vielä vähemmin pysyä niistä
tietämätönnä tai välinpitämätönnä, niin voi helposti ymmärtää, että
yhteisiä tuumia yhtä mittaa tuumitaan, että osanoton, surun ja ilon
tunteita vähä väliä vaihdetaan, että lyhyesti sanoen näissä pienissä
yhteiskunnissa alinomaa ilmaantuu aihetta juttuihin, nauruihin ja
itkuihin tänä vuodenaikana, jolloin muilla seuduin ja suuremmissa
kaupungeissa ihmiset sulkeutuvat omain seinäinsä sisälle ja
vetäytyvät omaan kuoreensa."
Silminnähtävää on että luonteella, jolla on synnynnäinen taipumus
ihmisystävällisyyteen, tämmöisissä oloissa on hyvä tilaisuus kehittää
tätä ominaisuuttaan, ja jos tämä luonne samassa on hilpeämielinen,
niin kasvaa ikäänkuin itsestään myöskin tunne toisten ihmisten
ystävällisyydestä. Veljellisyyden, yhteenkuuluvaisuuden tunteen
taimelle on näissä oloissa mitä suotuisin maaperä, ja koko Runebergin
elämä ja runoilijatoimi osottaakin kuinka tämä taimi on hänessä
versonut ja tullut reheväksi puuksi.
Mutta näitten pikkukaupungin olojen lävitse ja takana huomaamme
helposti yleisempiä syitä siihen että olot ja mielipiteet ovat juuri
tämmöisiksi muodostuneet. Koko yhteiskunnan olemassaolo perustuu,
niinkuin Runeberg huomauttaakin, yhteen elinkeinoon, merenkulkuun.
Ihmisillä on siis yhteiset pyrinnöt, ja nämä pyrinnöt vaativat
ahkerata, usein kovaa työtä. Säätyerotusta ei näin ollen voi
esiintyä juuri ensinkään: ainoa mahdollinen erotus on rikkaampien
ja köyhempien välillä; mutta kun rikkaammat välttämättä tarvitsevat
köyhempien työtä, niin tasa-arvoisuuden tunne helposti säilyy
valppaana ja voimakkaana -- ainakin enemmistössä, köyhemmissä. --
Ollaanhan sitäpaitsi Pohjanmaalla, jonka väestö on läpi vuosisatojen
ollut tunnettu kansanvaltaisista mielipiteistään, ja jossa aateli on
yhtä vähän viihtynyt kuin kravut. Mutta eletään lisäksi maassa
jonka valtiomuoto on ammoisista ajoista saakka tunnustanut
personallisen vapauden periaatteita, ja jossa eivät mitkään ulkonaiset
säätyaitaukset ole estäneet kyvykästä kansanlasta kohoamasta melkein
mihin yhteiskunnalliseen asemaan hyvänsä.
Niin voimme sanoa että poika, kehittyessään luonteensa mukaisesti
ja sopusoinnussa ympäröivien olojen kanssa, samalla kasvatettiin
edustamaan kansansa korkeimpia yhteiskunnallisia periaatteita. Ja
kun keskinäinen rakkaus, sopu ja auttavaisuus myöskin ovat tämän
kansan tunnustaman uskonnon päävaatimuksia, niin tässäkin kohden
kehitys mainittuun suuntaan samassa oli kasvatusta kansan pyhimpien
yleisinhimillisten periaatteiden edustamiseen.
Mutta kaikki nämä taipumukset eivät pojassa kehity järkiperäisen
mietiskelyn kautta, vaan reippaassa, luontevassa elämässä
vertaistensa kanssa. Oltuaan, niinkuin äsken kerrottiin, ensimäisinä
elinvuosinaan heikko ja kivulloinen, hän pian vahvistui ja varttui,
ja hän saattoi siis innokkaasti olla mukana kaupungin lapsilauman
leikeissä ja huvituksissa. Mieluisimpia niistä olivat ne, joihin
meri kesänaikana kutsuu nuorisoa: soutaminen, purjehtiminen,
kalastus, vesilintujen ampuminen. Talvella taas tietysti mäenlasku,
luistelu, hiihtäminen; sopivissa tilaisuuksissa pallonlyönti ja muut
juoksuleikit; luultavasti oltiin myöskin sotasilla, riehuihan sota
kun Runeberg oli neljän vuoden vanha ja hän muisti elävästi nähneensä
Döbelnin rintamansa edessä valmiina peräytymismatkaan kaupungista.
Taivihuveihin kuului myöskin joulutähden näytteleminen siihen
liittyvine lauluineen, josta, Runebergin oman kertomuksen mukaan,
kertyi hänelle rahoja runsaasti.
Aivan varmana voimme pitää että nämä leikit ja huvitukset, samalla
kun ne karaisivat ruumista, myöskin monella tapaa vaikuttivat
kehittävästi luonteeseen. Toiselta puolen yhdessäolo muitten
lasten kanssa kasvatti yhteis- ja oikeudentuntoa, toiselta puolen
oleskeleminen luonnon helmassa avasi tulevan runoilijan silmät
näkemään sen ihanuutta.
Tottuneena tämmöiseen elämään poika ei alussa juuri ollut mielissään
kun hänet vietiin pikkulastenkouluun, jossa hänen tuli oppia lukemaan
ja tuntemaan mitä silloin katsottiin tärkeimmäksi pikkulastenkin
tuntea: uskonnon tietoperäiset alkuperusteet. Koulua pidettiin
ahtaassa ullakkokamarissa, jossa hallitsi ja vallitsi ankarannäköinen
vanha mummo "Westmannin muori". Nurkasta, missä muori istui, hän
pelotti lapsia, kun eivät läksyjänsä osanneet, kopauttamalla pitkää
vapaa seinään heidän päittensä kohdalla, mutta itse lapsiin hän ei
koskenut. Tämmöisiin oloihin siirrettynä Janne-poika -- tällä nimellä
häntä lapsuudessaan nimitettiin -- ikävystyi aikojansa, ouoksui
elämätänsä ja -- lähti pois koulusta. Mutta ei auttanut, täytyi
palata ja perehtyä uusiin oloihin. Pian hän rupesi edistymäänkin ja
tottui säntilliseen huolenpitoon läksyistänsä. Kahdeksanvuotiaana
hän siten oli tutustunut sekä aapiskirjaan että raamatun historiaan,
mutta etenkin katkismukseen, jonka hän osasi ulkoa kannesta kanteen
raamatunlauseineen ja virsineen. Mitä hän kaikesta tästä todella
käsitti, siitä ei välitetty.
Koulunkäynti ei kuitenkaan ollut lapsuudeniloa hävittänyt, sillä
kirjailija Saara Wacklin kuvailee häntä kahdeksanvuotiaana
seuraavasti:
"Rohkeutta ja hillitsemätöntä vilkkautta loisti hänen suurista
sinisilmistään, ja ne välkkyivät lapsellisen veitikkamaisesti, kun
hänen pienet kepposensa ja aikeensa onnistuivat. Terveyden ruusut
hymyilivät avonaisilla kasvoilla, joita kähärä tukka ympäröitsi,
"kahvinruskea, kun vaan
oon kermaa hiukan siihen pannut.
"Sanalla sanoen hän oli mitä kauneimpia, reippaimpia ja vallattomimpia
poikia ja kaikkein suosikki."
Syystä siis Runeberg myöhemmin ylisti sitä ikää, jolloin "ajan
helmasta kukkina lapsutpäivänsä poimii".


3.

Mutta koitti aika jolloin poika oppi tuntemaan myöskin sitä mikä
erottaa ihmisiä toisistaan.
Hänellä oli setä tullinhoitajana Oulussa. Tämä oli mieltynyt
vilkkaaseen veljenpoikaansa ja tarjoutui, lapseton kuin oli, pitämään
huolta pojan kouluttamisesta. Vanhemmat suostuivatkin mielihyvällä
siihen, koska pojan joka tapauksessa täytyi lähteä toiseen
kaupunkiin, jos mieli jatkaa koulunkäyntiään, sillä Pietarsaaressa
ei ollut mitään korkeampaa koulua. Sitäpaitsi oli perhe lisääntynyt,
Jannelle oli syntynyt kolme sisarusta; mutta varoja oli vähänlaisesti.
Näin poika syksyllä vuonna 1812 tuli Ouluun ja pääsi sikäläisen
triviaalikoulun toiselle luokalle.
Mutta samalla hän oli myös siirtynyt aivan toisellaisiin oloihin.
Hänen setänsä oli joulunaattona 1809 mennyt toisen kerran naimisiin,
ja hänen rouvansa oli Oulun maaherran Carl Henrik Ehrenstolpen tytär.
Tämä maaherra, ensimäinen uuden hallituksen Ouluun määräämä, oli
kovin ylpeä asemastaan; juttu kertoo hänestä että kun hän käveli
Oulun kaduilla, niin piti kaikkien vastaantulijoiden paljastaa
päänsä, ja sitä varten kävi maaherran edellä lakeija, joka muistutti
kansaa tästä velvollisuudesta, ja sillä joka ei heti totellut
oli korvapuusti tiedossa. Tähän maaherran ylpeään käytökseen
oululaiset suuttuivat, niin että kun perustettiin seurusteluklubi,
maaherraa ei siihen kutsuttu. Vastaukseksi Ehrenstolpe kielsi
klubin kokoontumasta, ja siitä seurasi pitkät rettelöt, niin että
ainakin 1810 maaherran perhe ei seurustellut muitten kanssa kuin
lääninkamreerin ja tullinhoitajan.
Tosin emme tiedä eikö tullinhoitaja Runeberg sentään asettunut
toiselle kannalle tavallisiin ihmisiin nähden. Mutta varmaa on
että hänen rouvansa monella tavalla osottautui kuuluvansa kaikkein
hienoimpaan piiriin ja että hän antoi Jannenkin sitä kokea. Rouva,
hänen äitinsä maaherratar ja hänen sisarensa -- niitä oli kolme --
koettivat kaikki parastansa täyttääkseen niitä hirveitä aukkoja,
jotka he pian huomasivat Jannen sivistyksessä. Hän ei edes osannut
kumartaa hienon maailman vaatimusten mukaisesti, ja sentähden hänet
lähetettiin tanssikouluun. Mutta käytyänsä sitä kuusi viikkoa hän
kumarsi vielä hullummin ja sai lopettaa koulunsa. Samaten hänen
nimensä Janne oli hienoista naisista liian jokapäinen, ja hänestä
tuli siis nyt Ludvig, minkä nimen hän sittemmin sai pitää --
arvattavasti ainoa pysyvä tulos korkeasukuisten suosijattarien
ponnistuksista.
On hauska nähdä kuinka poika ikäänkuin vaistomaisesti tajusi
että täällä vaara uhkasi hänen omaa itseään, hänen suoraa
teeskentelemätöntä luontoaan. Mutta vielä hauskempaa on nähdä miten
hän ei ainoastaan "mahdottomuudellaan" puolustautunut, vaan teki
hyökkäyksiäkin vihollisen leiriin. Jos hän oli liian "sivistymätön"
kelvatakseen jalosukuisille tädeille, niin tädit sitävastoin olivat
hänestä liiaksi hienostuneita. Hän huomasi esimerkiksi että he
olivat hyvin herkkiä menemään tainnoksiin vähimmästäkin syystä --
tämä todisti siihen aikaan muka että nainen oli tuntehikas. No hyvä,
Ludvig kiipesi tuolille tahi pöydälle ja oli romahtavinaan sieltä
suinpäin lattialle. Aivan oikein: tädit pyörtyivät toinen toisensa
jälkeen, kuitenkin vaarinottaen että oli pehmeä tuoli, jonka syliin
kukin saattoi vaipua, ja että oli saapuvilla joku joka hajuvedellä
vähitellen herättäisi heidät. Tämäpä vasta oli pojasta hauskaa
katsella!
Mutta kumma kyllä: samaan aikaan kun sukulaiset pitivät häntä
aliluokkaan kuuluvana, katsottiin häntä toisella taholla ylhäisön
jäseneksi. Itse hän mielellään myöhemmin kertoi kuinka hän kerran
Oulussa oli kunnostanut itseään, jouduttuaan pahaan pulaan. Eräänä
päivänä -- hän oli silloin yhdeksän vuoden vanha -- käveli hän pitkin
Oulujoen rantaa, missä toisella puolella oli korkea aitaus. Hän
kohtasi silloin katupojan, joka oli häntä paljoa vanhempi ja joka
nuorasta talutti vihaista koiraa "koko kaupungin suurinta", jopa se
oli "suttakin pahempi". Sivuutettuaan Runebergin ja ehdittyään
kappaleen matkaa etemmäksi poika irrotti koiran ja usutti sen
herraspojan kimppuun. Mitä tehdä, kun pakeneminen oli mahdoton joen
ja aitauksen takia? Ei muuta neuvoa kuin katsoa vaaraa silmiin. Siis
Runeberg sieppasi tienpuolesta nyrkinkokoisen kiven, ja kun hirviö
tuli aivan lähelle häntä, sai se kiven semmoisella vauhdilla otsaansa,
että pyöri pökerryksissä muutamia kertoja ympäri ja sitten nolona
palasi taluttajansa luo. Sanaa ei kummaltakaan puolelta lausuttu,
mutta kuohuipa Ludvigin viha tuota roikaletta vastaan, joka käyttäytyi
niin kurjasti pienempäänsä kohtaan. Ja vielä vanhoilla päivillään
Runeberg tätä kertoessaan harmistui pojan käytöksestä. Sitävastoin
voimme olla varmat siitä ettei poikakaan, yhtä vähän kuin vanhus,
katsonut tätä tapahtumaa minkään säätyluokkien ristiriitaisuuden
merkiksi.
Sielunsa pohjasta Runeberg siis varmaan yhä edelleen oli vähäväkisten
puolella sortajia vastaan, kuuluivatpa sortajat sitten mihinkä
luokkaan hyvänsä. Mutta kuka tietää eikö hänen nuori sielunsa
olisi voinut taipua toiseen katsantotapaan, jos hän olisi jäänyt
kauemmaksi aikaa ylimyksellisten vaikutteiden alaiseksi. Vastaiselle
kansanmieliselle runoilijalle siis varmaan oli eduksi se, mikä
silloin pikemmin näytti suurelta onnettomuudelta: setä, jonka
"silmäteränä" hän oli ollut, kuoli 2 päivänä huhtikuuta 1815, ja
poika palasi kohta sen jälkeen kotiin. Ja epäiltävältä näytti saisiko
hän ensinkään jatkaa koulunkäyntiään; olihan hänen Oulussa ollessaan
perhe lisääntynyt vielä yhdellä lapsella.
Aluksi Ludvig siis jäi kuin jäikin kotiin, vaan alkupuolella vuotta
1815 hänet kumminkin saatiin Vaasan triviaalikouluun; mutta hän ei
päässytkään korkeammalle luokalle kuin toiselle, samalle jolla hän
Oulussa oli ollut. Siihen aikaan oltiin aina kaksi vuotta samalla
luokalla, ja poika olisikin päässyt kolmannelle, jos hän olisi
Oulussa suorittanut toisen luokan koko kurssin. Ihmetellä täytyykin
että hän lähetettiin kotiin kohta sedän kuoleman jälkeen, vaikka
tämä tapahtui vasta huhtikuussa. Oli miten oli, Vaasan koulua hän
täten tuli käymään kahdeksatta vuotta. Ja tämä aika oli hänen
kehitykselleen hyvinkin tärkeä.
Muutamat opettajat olivat sangen ankaria, jopa julmiakin;
pienimmästäkin väärästä vastauksesta saatiin kämmenille. Mutta
semmoisessa oppilaassa kuin Runebergissa, joka jo aikaisemmin
oli tottunut kouluvelvollisuuksiensa tarkkaan täyttämiseen,
tämmöinen ankaruus vaikutti vain että tarkkuus yhä enemmän juurtui.
Runeberg kirjottaa itse neljäkymmentä vuotta myöhemmin, ollessaan
virsikomitean jäsenenä, että jos hän ulkonaisessa täsmällisyydessä
voittaa komitean muut jäsenet, niin on hänen siitä kiittäminen
erästä entistä opettajaansa (toisella luokalla) "nykyistä provasti
Sadelinia, joka sen ajan tapojen mukaisesti sydämen innosta patukalla
opetti minua olemaan virka-asioissa minuuttia laiminlyömättä.
Kauhu on jäänyt minuun, vaikk'en juuri tarvitse pelätä samanlaisia
kouraantuntuvia nuhteita nyt, kun ensi maaliskuussa tapaan hänet
Turussa... Varmaa on, että jos minulla ei ole silloin työni
valmiina, hän ainakin sydämessään ajattelee niitä sanoja, jotka
hän ennen muinoin sadat kerrat ääneen minulle lausui: mitä sinulla
nyt taas on ollut tehtävää, poika, kun olet täällä hutiloimassa?
Sanat itsessään eivät olleet niin vaaralliset, mutta sitä enemmän
niiden tahti, sillä se merkittiin aina pontevalla täsmällisyydellä
kämmenparkaani."
Jos opettajia kohtaan täytyi alistua ja olla ahkera, niin ei
toverienkaan parissa toimeentuleminen alussa näyttänyt helpolta.
Vanhemmat niistä ja varsinkin ylimmän luokan oppilaat, "rehtoristit",
harjottivat pienempiä kohtaan paljon mielivaltaisuutta ja sortoa,
n.s. pennalismia. Mutta tässä kohden Runeberg ei tahtonut alistua,
sillä tuo sorto loukkasi syvästi hänen tasa-arvoisuuden tuntoaan.
Olihan hän vapaa pohjalainen niinkuin kuka muu tahansa! Kun siis
kerran eräs pitkä rehtoristi aikoi kurittaa häntä jostakin muka
laiminlyödystä velvollisuudesta yläluokkalaisia kohtaan, niin
Runeberg hädässään otti koulun ovenavaimen, joka oli suuri kuin
kirkonavain, ja linkosi sen tuon pitkän hyökkääjän otsaan, sillä
seurauksella että tämä pyörtyi. Siis, niinkuin näemme, jotakin
samantapaista kuin se, mitä hän jo Oulussa oli tehnyt. Vieläpä hän
uhkasi iskeä puukollaan sitä joka ei jättäisi häntä rauhaan.
Samallaista mielenpikaisuutta Runeberg myöhemminkin useat kerrat
osotti. Se näyttää ensi katsannolta kummalliselta, kun perussävy
hänen luonteessaan kumminkin oli tyyni hyväntahtoisuus toisia
kohtaan. Mutta jos ottaa huomioon että tuohon pikaisuuteen yhtyy
pikaneuvoisuuskin, niin olisi taipuvainen otaksumaan että tämä
ominaisuus on perinnäistä. Olihan hänen isänsä merimies, ja
merielämä vaatii tyyntä kestävyyttä, mutta myöskin välistä pikaista
tointa. Ja Runeberg onkin kertomuksessa Salakuljettaja suurella
myötätuntoisuudella kuvaillut vanhan merikarhun pikaneuvoisuutta.
Mutta kaikissa niissä tilaisuuksissa, joissa Runebergin kerrotaan
pikaisesti suuttuneen, huomaamme että suuttumuksen syynä on joku
hänen mielestään kehno teko ja varsinkin väkevämmän osottama
vääryys tahi sorto heikompaansa kohtaan. Niin oli laita äsken
kerrotussa tapauksessakin, ja samaten tiedetään että Runebergin
mieli joutui kuohuksiin kun hän vain kuuli jonkun opettajan liian
kovasti rankaisevan pientä oppilasta -- ja sitä hänen täytyi joka
päivä kuulla, sillä koulun kaikki luokat lukivat samassa isossa
salissa, niinkuin kuvataan Tulipalossakin. -- Samoin Runeberg,
ehdittyänsä itse ylimmille luokille, koetti yksissä neuvoin muutamien
samanmielisten toverien kanssa lieventää pennalismia.
Tätä asiaa hän sitä paremmin saattoi harrastaa, kun hänellä oli
tavallansa johtava asema. Ahkeruudellaan ja tarkkuudellaan hän jo
toisella luokalla pääsi ensimäiseksi, "primukseksi", ja sama asema
oli hänellä muillakin luokilla ollessaan. Hän siis kauan aikaa oli
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Runeberg Suomen kansan runoilijana - 02
  • Parts
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 01
    Total number of words is 3444
    Total number of unique words is 1935
    22.1 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 02
    Total number of words is 3456
    Total number of unique words is 1953
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    34.1 of words are in the 5000 most common words
    40.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 03
    Total number of words is 3400
    Total number of unique words is 1894
    22.2 of words are in the 2000 most common words
    31.9 of words are in the 5000 most common words
    37.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 04
    Total number of words is 3469
    Total number of unique words is 1938
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.4 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 05
    Total number of words is 3473
    Total number of unique words is 1918
    20.1 of words are in the 2000 most common words
    30.3 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 06
    Total number of words is 3317
    Total number of unique words is 1819
    17.5 of words are in the 2000 most common words
    26.9 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 07
    Total number of words is 3391
    Total number of unique words is 1926
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.7 of words are in the 5000 most common words
    37.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 08
    Total number of words is 3380
    Total number of unique words is 1910
    22.0 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 09
    Total number of words is 3406
    Total number of unique words is 1924
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    30.8 of words are in the 5000 most common words
    35.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 10
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1910
    20.6 of words are in the 2000 most common words
    29.9 of words are in the 5000 most common words
    35.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 11
    Total number of words is 3383
    Total number of unique words is 1785
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    31.5 of words are in the 5000 most common words
    36.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 12
    Total number of words is 3487
    Total number of unique words is 1846
    23.7 of words are in the 2000 most common words
    34.4 of words are in the 5000 most common words
    39.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 13
    Total number of words is 3405
    Total number of unique words is 1889
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 14
    Total number of words is 3393
    Total number of unique words is 1803
    20.9 of words are in the 2000 most common words
    30.6 of words are in the 5000 most common words
    36.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 15
    Total number of words is 3461
    Total number of unique words is 1817
    22.7 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    37.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 16
    Total number of words is 3482
    Total number of unique words is 1775
    22.6 of words are in the 2000 most common words
    32.6 of words are in the 5000 most common words
    37.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 17
    Total number of words is 3418
    Total number of unique words is 1908
    22.4 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    38.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 18
    Total number of words is 3454
    Total number of unique words is 1734
    21.9 of words are in the 2000 most common words
    31.3 of words are in the 5000 most common words
    36.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Runeberg Suomen kansan runoilijana - 19
    Total number of words is 644
    Total number of unique words is 442
    29.3 of words are in the 2000 most common words
    37.9 of words are in the 5000 most common words
    42.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.