Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 04

Total number of words is 3300
Total number of unique words is 1936
20.7 of words are in the 2000 most common words
29.1 of words are in the 5000 most common words
33.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
joukon pienempiä monarkkisia klubeja emäklubin haaraosastoiksi
ja pitivät niiden kanssa, jakobiinien esikuvan mukaan, vireillä
vilkasta kirjeenvaihtoa. Klubi ei laiminlyönyt mitään saavuttaakseen
kansansuosiota ja kootakseen ympärilleen kannattajia. Tänä nälänhädän
ja kehnon leivän aikana he ostivat leipää ja möivät sitä jälleen
mitättömän halvasta; niin, he jakelivat vaatteitakin, jopa rahaakin
kansan kesken.
Varsinkin juuri nämä toimenpiteet ne yhdessä klubin rojalistisen
kannan kanssa herättivät vihaa ja katkeruutta vallankumouksellisissa
piireissä ja etupäässä jakobiiniklubissa. Koko olemassaolonsa aikana
monarkkinen klubi oli kiihkeimmän vainoomisen esineenä. Hyökkäykset
tulivat joka taholta; sanomalehdet selittelivät ja vääristelivät joka
päivä heidän keskustelemuksiaan ja toimenpiteitään; jakobiiniklubissa
ja piirikokouksissa syytettiin monarkkista klubia kaikkien sattuvien
epäjärjestysten alkujuureksi, ja kunnallisneuvosta kehoitti sitä monta
kertaa hajautumaan.
Eikä vaino pysähtynytkään syytöksiin ja sanoihin. Eräänä päivänä
kävi kansanjoukko sen hotellin kimppuun, jossa Clermont-Tonnerre
asui. Eräänä toisena päivänä, kahta kuukautta myöhemmin, tapahtui
uusi mellakka, missä monarkkinen klubi keskellä kokoustaan sai
kestää kivillä pommitusta, ja Clermont-Tonnerre itse otettiin kiinni
sekä voi kiittää ainoastaan kansalliskokouksen säädöstä hengestään.
Hiukan myöhemmin, kun Clermont-Tonnerre eräänä päivänä palasi
kansalliskokouksen istunnosta, hyökkäsi muutamia henkilöitä hänen
päällensä hirttääkseen hänet lyhtyyn, ja ainoastaan töin tuskin hänen
onnistui pelastua.
Mutta yhtä väsymättömiä kuin klubin viholliset olivat hätyyttämään,
yhtä väsymättömiä sen jäsenet olivat puolustautumaan ja suoraan ja
avoimesti pitämään yllä oikeuttansa saada vapaasti kokoontua ja
neuvotella. Kun heidän valituskirjoitustensa kohtaloksi tuli aina
äänetön sivuuttaminen, niin he painattivat ja julkaisivat ne. Saatuaan
käskyn hajoittaa klubinsa monarkistit vallan tyynesti muuttivat
toiseen huoneistoon ja jatkoivat kokouksiaan entiseen tapaan. Vuonna
1792 muuttui klubin asema vallan vaaralliseksi, eivätkä sen jäsenet
enää uskaltaneet kokoontua julkisesti ja säännöllisesti; he yhtyivät
vain silloin tällöin suurimmassa salaisuudessa Clermont-Tonnerren
luona. Jälkeen 10 p:n elokuuta, Clermontin kuoleman ja Malouetin
maastasiirtymisen, lakkasi monarkkinen klubi itsestään samoinkuin
kaikki muutkin kannaltaan maltilliset klubit.
Oli toinenkin jakobiineja vastustava klubi, joka oli läheistä
sukua monarkkiselle klubille ja joka tämän lailla oli toimessa vv.
1789-1792, otti vastaan yleensä samoja henkilöitä ja pohjaltaan suosi
samoja aatteita ja samaa katsantotapaa. Se oli Malouetin perustama
Puolueettomien klubi, joka kokoontui vanhassa augustinolaisluostarissa
Pont-Neufin luona. Nimi on kylläkin kuvaava. Puolueettomat, pohjaltaan
ainakin täysin yhtä ilmettyisiä rojalisteja kuin monarkkisen klubin
jäsenet, eivät julkisesti liittyneet mihinkään puolueesen, vaan
koettivat, ottamalla vähän jokaisesta, pitää välittävää asemaa
revolutsionisen ja antirevolutsionisen leirin välillä. He ilmaisivat
puolueettomuutensa omaksumalla käytöstavan ja kannan, joka ei
loukannut patriootteja eikä rojalisteja, sulkemalla klubista, joka
keskuudessaan kätki kaikenkarvaisia aristokraatteja ja rojalisteja,
pahimmin komprometteeraavat ainekset, nuo neljä rojalistista johtajaa
d'Eprémesnilin, Cazalès'in, apotti Mauryn ja varakreivi Mirabeaun, ja
pysyttämällä julkaisemassaan sanomalehdessä alituisesti tasapainoa
kuninkaan suverenisuuden ja kansanedustajain oikeuksien välillä. Mutta
seurauksena kaikista heidän välittämis- ja tasapaino-yrityksistään
oli, että puolueettomat unhottivat ottaa vaaria hetken vaatimuksesta
ja ympäröivästä todellisuudesta ja sotkeutuivat sisällyksettömään ja
tyhjään tieteilyyn, joka teki että heidän toimintansa pysyi täydelleen
hedelmättömänä.
Tarvitsemme lukea vain kolme klubin julkaisemaa kirjoitusta, nimittäin
_Esityksen_ niistä motiiveista, jotka aiheuttivat sen perustamisen,
sekä sen _Johtosäännön_ ja sen _Periaatteet_ nähdäksemme, kuinka vähän
klubi itse tiesi mitä se tahtoi. Suurin osa niissä on epämääräistä
ja paljon on ristiriitaista. Eräässä kirjoituksessa lausuttiin
toivomuksena, että kuninkaalle tuli niin pian kuin mahdollista antaa
korkein toimeenpanovalta; seuraava kirjoitus kuului: "Me tulemme
kaikella voimallamme, katsomatta arvoon tai henkilöön, puolustamaan
ihmisen ja kansalaisen oikeuksia, joita meidän aikanamme liiankin
usein on mitä julkeimmalla tavalla loukattu." Samalla haavaa siinä
puhutaan, ettei ketään pitänyt häiritä uskonnollisten mielipiteittensä
tähden, eipä edes silloinkaan, kun hän julkisesti tahtoi niitä osottaa,
ja että kokemus kautta vuosisatojen oli näyttänyt, että; katolinen
uskonto oli ainoa keino ylläpitämään rauhaa ja järjestystä valtiossa,
"minkätähden", sanotaan, "valtiolle on tärkeätä antaa katolisen
uskonnon yksin nauttia etua olla kansallis-uskontona ja julkisesti
palveltavana." Painovapaus oli julistettava, mutta samalla heti
toimitettava ankara painolaki estämään "itsevaltaisuutta pääsemästä
voitolle". Armeija oli pidettävä kurissa hallitusmuodon avulla, mutta
sen tuli olla kuninkaan ylimmän valvonnan alainen ja totella häntä
niinkuin kuningas totteli lakia. Koko olemassaolonsa aikana klubi
antoi ehtymätöntä aihetta vallankumouksellisten pilkalle ja ivalle;
nämä hätyyttivät sitä kaikin tavoin, polemiseerasivat sen kanssa ja
syyttivät sitä, että se muka oli aristokraattinen, monarkkinen ja
reaktsioninen kaikkein suurimmassa määrässä, samalla kun taas puhtaat
rojalistit leimasivat sen liian maltilliseksi. Itse sana "puolueeton"
herätti naurua ja riitaa; jokainen tulkitsi sen mielensä mukaan ja
suuttumus oli yleinen. Eräässä samanaikuisessa lentokirjasessa luetaan
m.m. seuraavaa:
"Puolueettomat. Se on äskettäin keksitty sana, mitä täydellä syyllä on
käytetty eräästä innokkaiden patrioottien yhdistyksestä, jotka ovat
liittyneet yhteen yleisen hyvän tähden, pitäen sitä päämaalinaan.
Tätä yhdistystä on kutsuttu Puolueettomien klubiksi; se on
kokoonpantu jäsenistä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi ja kuuluisiksi
augustinolaisten nimellä. Heillä on muuttumattomat periaatteet, joita
he julkaisevat muuttumattomissa säännöissään; niissä he selittävät,
että aika on käsissä palauttaa rauha ja pelastaa Ranskanmaa sekä
säilyttää papistolle heidän maatiluksensa ja panna käytäntöön korkein
toimeenpaneva valta. M. de Malouet, niin edullisesti tunnettu
kansalaishyveistään, on tämän klubin presidentti. Ah! kuinka monia
yhdistyksiä onkaan, jotka tahtovat teidän parastanne!"
Myös tunnettu _Moniteur_ lehti, vaikkapa itse olikin maltillinen tai
ainakin puolueeton, linkosi heitä vastaan syytöksen epävarmuudesta ja
epäselvyydestä.
"Mitä puolueettomiin tulee", luetaan siinä, "niin en ollenkaan tahdo
kääntyä heihin; minä odotan, että he määräisivät puolueensa, sillä
'jaan' ja 'ein' välillä en näe mitään keskitietä."
Puolueettomat vastasivat kaikkiin näihin syytöksiin kauneilla
lauseilla, jotka eivät kuitenkaan sanoneet mitään eivätkä millään
tavoin selittäneet heidän asemaansa.
"Puolueettomuus ei ole siinä, että ollaan puoltamatta tai vastustamatta
vallankumousta tai kansalliskokousta, vaan siinä, että kunnioitetaan
hallitusmuotoa, totellaan lakia ja toivotaan ihmisten elävän rauhassa
niiden suojassa; ettei millään tavoin viritetä kansassa epäluuloa,
ettei sitä yllytetä epäjärjestyksiin, ettei sille yhä ja alituisesti
toitoteta että sillä on käsissään tuomari- ja hallitsijavalta."
Nuo olivat tyhjiä sanoja ja häilyviä periaatteita aikana, joka vaati
voimakasta toimintaa, selviä periaatteita ja varmaa kantaa!
* * * * *
Vallankumouksen levottomalla ja melskeisellä ajalla nuo monet eri
klubit eivät olleet ainoita paikkoja, joihin kokoonnuttiin pohtimaan
päivän polttavia kysymyksiä. Vallankumouksen alusta asti klubit saivat
vahvaa tukea niiltä monilta kahviloilta, jotka tällöin syntyivät ja
sateisena kesänä 1789 houkuttelivat puoleensa paljon väkeä sekä senkin
jälkeen olivat ihmisiä tulvillaan. Kahvilat näet pian muuttuivat
valmistukseksi klubeille ja samalla niiden kaiuksi niin niistä tuli
klubeja pienoiskoossa, joissa pohdittiin asioita, tehtiin päätöksiä
ja lähetettiin adresseja ja lähetystöjä, joita ainakin kansanjoukot,
jollei hallitus, ottivat vakavalta kannalta. Joka kahvilalla oli oma
erityinen värinsä, ja samoinkuin meidän päivinämme voidaan päättää
jonkun henkilön mielipiteistä hänen lukemansa lehden mukaan, samoin
vallankumouksen aikana kukin kahvila oli varmana tuntomerkkinä
kävijänsä valtiollisesta kannasta.
Palais Royal oli yllyttelyn valtakunnan pääkaupunki. Täällä vilisi
yötä ja päivää väkeä, joka tuli ja meni; täällä kansanpuhujat
seisoivat ja selittelivät viimeisiä tapauksia; milloin heidät otettiin
riemulla vastaan, milloin heidän sanansa hukkuivat yleiseen sorinaan.
Epäsiveellisyydellä, joka vallankumouksen puhjetessa oli katkonut
säädyllisyyden viimeisen hauraan kahleen ja astunut ulos piilostaan
näyttääkseen julkisesti turmelustaan, oli täällä etevin tyyssijansa.
Palais Royalin käytävissä nähtiin tämän epäsiveellisyyden papitarten
käyskentelevän edestakaisin päivät pitkään, alkaen niistä, jotka
elivät isoisesti ja koettivat esiintymisessään matkia vanhan ylimystön
naisia, ja loppuen niihin, jotka nunnahunnullaan ja kertomuksillaan
sisäänsulkemisesta ja marttyriudesta koettivat tehdä vaikutusta ja
herättää huomiota. Siellä täällä seisoi joku laulaja laulellen päivän
viimeisiä kupletteja, samalla kun kulkijaa tuon tuostakin pysäytti
joku mies antamalla kutsukortin erääsen klubiin, joka itse teossa
ei ollut muuta kuin salainen peliluola, missä ruletin ääressä voi
koettaa onneaan. Ja keskellä kaikkea tätä sekamelskaa vihloivat korvia
kolportöörien kimeät äänet, kun he mitä julkeimmalla tavalla koettivat
voittaa toisensa kirkumalla niin kimakasti ja kovasti kuin mahdollista
kaupaksi sanomalehtiään tai jotakin hävytöntä lentolehtistä, jossa
solvattiin kuningatarta, prinssejä ja kansalliskokouksen ylimyksellisiä
edusmiehiä.
Täällä olivat myös useimmat kahvilat. Suuri joukko niistä oli
ainoastaan salaisia pelihuoneita, mutta oli toisia, jotka
omistivat kaiken harrastuksensa politiikalle. Niiden joukossa
olivat tunnetuimmat Café Caveau, yksi vallankumouksellisia pesiä,
Café Valois, feuillanttien kokouspaikka, Café Corazza, jossa
jakobiiniklubia valmisteltiin ja jatkettiin ja jossa monet suurista
vallankumouspäivistä suunniteltiin. Ennen muita on toki mainittava Café
Foy, ainoa, jolla jo vanhastaan oli etuoikeus pitää Palais Royalin
puutarhassa tuoleja ja pöytiä sekä paviljonkia, missä tarjottiin
virvokkeita. Oltuaan vanhan järjestyksen aikana koko hienon maailman
kokouspaikkana, tuli tämä kahvila vallankumouksen alusta yhdeksi
vallankumouksellisen yllyttelyn etevimpiä pesiä. Täällä seisoi puhujia
läpi vuorokauden marmorituoleilla ja marmoripöydillä lukien julki
sanomalehtikirjoituksia ja lentokirjasia lisäyksineen ja selityksineen;
täältä lähti esityksiä ja anomuksia; täällä odoteltiin jännityksellä
noiden vallankumouksen ensi vuosina niin suosittujen kaksintaistelujen
päättymistä, jotta tulos voitaisiin julistaa kaikella komeudella.
Café Foylla oli siskokahvilana Faubourg Saint-Germainissa kuuluisa
Café Procope, revolutsionin aikana ristitty Zoppiksi, kirjailijain
ja näyttelijäin tyyssija, joka Foyn kahvilan tavoin jälkeen vuoden
1789 muodostui ahjoksi, mistä lähti liikkeelle mitä jyrkin ja
vallankumouksellisin propaganda. Usein yhtyivät kahvilan kantavieraat
oikeaksi neuvottelevaksi klubiksi, jonka päätökset sitten juhlallisesti
lähetettiin ulos maailmaan. He lähettivät myös sangen usein
sanomalehtien toimituksille ja kirjakauppiaille adresseja, joissa he
lausuivat mielipahansa milloin mistäkin lehdestä, jonka leviämistä
he tahtoivat estää. Itse he ryhtyivät käyttämään lakia virittämällä
kahvilan ulkopuolelle vitkaisen tulen ja heittämällä siihen jonkun
numeron rojalistista sanomalehteä, joka keskustelun ja äänestyksen
johdosta oli leimattu vastenmieliseksi. Kun sodanuhkasta näytti tulevan
tosi, kokosivat kantavieraat rahoja kassaksi aseiden ostoa varten,
jotka he aikoivat lahjoittaa synnyinmaalle. Mirabeaun ja Rousseaun
rintakuvat oli täällä asetettu erääsen saliin, jolla oli nimenä Suurten
miesten sali ja jonka seinät vallankumouksen kuluessa koristettiin
kaikkien vallankumouksen päämiesten muotokuvilla.
Muita samantapaisia kahviloita olivat Café Marchand Saint-Honoré-kadun
varrella, Café des Arts Tournon-kadun varrella ja Café de la Victoire
Sèvres-kadun varrella. Viimemainitulla oli kuitenkin toisten
vastakohtana ei-jakobiininen luonne. Seinen oikealla rannalla oli
useita väriltään maltillisempia kahviloita, kuten esim. tuo jokaiselle
Pariisissa kävijälle tuttu Café de le Régence, joka jumaloi Lafayettea
ja jonka isäntä teoriassa suosi tasa-arvoisuusperiaatteita, mutta niin
huonosti toteutti teorioitaan käytännössä, että hän kahvilastaan sulki
pois kaikki huonosti puetut henkilöt. Samaa kantaa noudattivat yleensä
kahvilat Amelot, Conti ja Porte-Saint-Martin. Niissä kaikissa kävi
henkilöitä, jotka eivät hyväksyneet väkivaltaisia kohtauksia, vaan
moittivat kaikkia niitä, jotka puheessa tai kirjoituksessa kehoittivat
sellaisiin, ja mitä innokkaimmin vastustivat niitä, jotka pitivät
vallankumousta kaiken laillisuuden ja järjestyksen hylkäämisenä.
Veisi liian pitkälle luetella edes pientä murto-osaa niistä
kahviloista, jotka olivat suosittuja ja muodissa; siihen oli niiden
luku aivan liian suuri. Joka puolueella, joka nurkkakunnalla, jopa
jokaisella pikku ryhmälläkin samoinajattelevia oli oma kokouspaikkansa
ja tyyssijansa, mihin he melkein säännöllisesti joka päivä
kokoontuivat. Vallan ominainen leimansa oli eräällä pienellä kahvilalla
nimeltä Café de Flore, jonka kantavieraat julkisuudessa kantoivat nimeä
Lainystäväin seura välttääkseen kaikkea epäluuloa, mutta keskenään
olivat sidotut lupauksella olla koskaan puhumatta politiikkaa.
Täällä vallitsi koko vallankumouksen aikana hieno seuratapa;
täällä naurettiin, puheltiin, lausuttiin sukkeluuksia eikä oltu
kuulevinansakaan melua kadulta ja puolueiden sotahuutoja. Turhaanpa
kumminkin sekin pieni ystäväpiiri, joka kävi tässä kahvilassa, koetti
välttää huomiota. Robespierren valpas silmä tunkeutui salaisimpiinkin
piilopaikkoihin. Hänelle ei riittänyt että vältettiin politiikasta
puhumista; itse vaitiolokin oli hirmuvallan aikana merkkinä
salaliittovehkeilystä isänmaata vastaan.


SANOMALEHDISTÖ

Samalla kun yhteenliittymisen tarve vallankumouksen alussa lähensi
toisiinsa samoinajattelevia joko hartaasen yhdessäoloon tai yleisten
kysymysten julkiseen pohtimiseen, samalla tuli sanomalehdistö siksi
välineeksi, jonka kautta kaikki, mistä puhuttiin salongeissa,
laverreltiin kahviloissa ja keskusteltiin klubeissa, saapui suuren
yleisön tietoon.
Selvemmin ja paremmin kuin mistään historiallisesta esityksestä näkee
sen huutavan vastakohdan vanhan yhteiskunnan välillä, joka lahona
ja madonsyömänä oli hajoomaisillaan pirstaleiksi, ja uuden, joka
oli kasvamassa, raittiina, terveenä ja voimakkaana, jos lukee niitä
cahiers'eja eli valituksia, jotka jätettiin säätykokoukselle ja joista
lähes 500 löytyy painettuna hyvin tunnetussa _Archives parlementaires_
julkaisussa. Ei tarvitse pitkälti lukea näitä ymmärtääkseen, että
sanomalehdistö ennen vallankumousta oli ollut kahleissa, sidottuna
tyhmähköön ja pikkumaiseen sensuuriin, joka teki kaikkensa tuhotakseen
filosofian ja kirjallisuuden edistyksiä; joka mitä törkeimmällä tavalla
paloitteli eteviä teoksia tahtoen siten vähentää niiden luultua
huonoa vaikutusta; joka koetti estää niiden ilmestymistä ja, kun se
ei onnistunut, rankaisi kirjailijoita ottamalla heidän teoksensa
takavarikkoon, kieltämällä niiden levittämistä tai juhlallisesti
polttamalla ne parlamentin pääporrasten juurella. Mutta samalla huomaa
yhtä selvästi, kuinka vihamielinen yleinen mielipide oli tätä sensuuria
vastaan, kuinka innokas se oli pudistamaan kahleensa ja vapauttamaan
painetun sanan kaikesta pakkovallasta. Melkeinpä kaikissa näissä
cahiers'eissa on kysymys painovapaudesta, ja papiston mielipiteiden
jakautuessa aatelisto osaltaan vaatii suurempaa tai pienempää määrää
vapautta, ja kolmas sääty pyytää avoimesti ja yksimielisesti vapautta,
jota eivät mitkään pidäkkeet sitoisi, vaan joka olisi täysin rajaton.
Jo vuosi ennen säätyjen kokoontumista oli yleinen mielipide niin
ratkaisevasti painovapauden puolella, että, kun Ludvig XVI 5 p.
heinäk. 1788 kehoitti kaikkia "Ranskan oppineita ja tietorikkaita
miehiä" antamaan kuninkaalliselle sinetinvartijalle neuvoja ja ohjeita
tulevan säätykokouksen töitä varten, kaikki halulla tarttuivat
tähän kehoitukseen ja tulkitsivat sen siihen saakka vallinneen
etuoikeuslaitoksen ja ennakkosensuurin poistamiseksi. Kaikki ne,
jotka ennen pelosta tai arkaluontoisuudesta olivat pidättyneet
kirjoittamasta, korvasivat nyt vahinkonsa, niin että oikein satamalla
satoi lentokirjoja, täynnä toiveita, ohjeita ja reformiehdotuksia
kaikilta aloilta. Mutta siten julkilausuttua toivomusta ei suunnattu
kuninkaalliseen sinetinvartijaan, vaan suureen yleisöön; ei tahdottu
valistaa yksin kuningasta, vaan koko kansaa. Monissa lentokirjoissa
puhuttiin myös painovapaudesta, ja useimmissa pidettiin sitä yhtenä
vapaan yhteiskunnan tukipatsaista. Mirabeau otti selityksillä
varustettuna julaistakseen lentokirjan, jonka Milton 150 vuotta
aikaisemmin oli kirjoittanut, ja jonka aatteet nyt, lähes 100 vuotta
sen jälkeen kuin Englanti oli saanut painovapauden, valtiosäätyjen
kokoontuessa olivat uusia Ranskassa. Kuinka radikalinen Miltonin kirja
oli, voi ajatella kun lukee sen mottolauseen: "Tappaa ihminen on sama
kuin tuhota järjellinen olento, mutta tappaa kirja on sama kuin tuhota
itse järki".
Sill'aikaa kun siten väiteltiin painovapaudesta ja leviteltiin oppia
sen hyväksi, syntyi mahti, joka paremmin kuin mikään muu oli kykenevä
ajamaan sen asiaa, joka oli vahvistava uusia aatteita ja pitävä
vireillä innostusta. Tämä mahti oli valtiollinen sanomalehdistö.
Vangittuna ja sorrettuna vanhan hallituksen aikana, joka ei pelännyt
mitään niin paljon kuin noita kahta sanaa "filosofia" ja "politiikka",
se ei kuitenkaan ollut lakannut taistelemasta olemassaolonsa puolesta.
Ja kun se tällä taistelulla ei ollut voittanut mitään, niin oli
se kärsivällisesti odotellut tilaisuutta pudistaakseen päältään
kahleensa. Kun vallankumouksen rynnäkkökello soi, astui valtiollinen
sanomalehdistö esiin, vakaana ja varmana, juurikuin se olisi vartonut
vain tätä merkkiä ryhtyäkseen Ranskan kohtaloita ohjaamaan. Ja se
murtautui esiin sellaisella häikäilemättömällä voimalla, ettei mikään
vakava vastarinta ollut mahdollinen. Lentokirjalla oli ollut aikansa;
sen työ oli nyt suoritettu. Uudet aatteet vaativat leveämpää muotoa --
muotoa, joka nopeammin levittäisi niitä ja voimakkaammin ajaisi niiden
asiaa. Lentokirja oli kääntynyt vain yhteen osaan yleisöä, mutta vapaa
valtiollinen sanomalehti puhui kaikille ja -- mikä oli vielä tärkeämpää
-- puhui kaikesta. Sensuuri ei voinut sitä vastustaa, vaan kukistui
lyhyen kuolintaistelun jälkeen.
Kunnia sanomalehdistön vapauttamisesta sensuurin pakkovallasta
kuuluu etusijassa kahdelle miehelle, joiden nimet ansaitsevat tulla
muistetuiksi tässäkin yhteydessä -- Brissotille ja Mirabeaulle.
Täytyy olla lukenut muutamia vanhan järjestyksen kehnoista
sanomalehdistä, jotka puhuvat tuulesta ja ilmasta, kuninkaallisten
töistä ja toimista, prinsessoista, näyttelijättäristä, laulajattarista,
ja suureksi osaksi ovat täynnä häväistysjuttuja, voidakseen ymmärtää
Brissotin ottaman askeleen tärkeyden, kun hän 16 p. maalisk. 1789
julkaisi sanomalehtensä _Le Patriote français'in_ näytekaavan
varustettuna seuraavalla englannin kielestä lainatulla mottolauseella:
"Vapaa sanomalehti on vartija, joka lakkaamatta valvoo kansan yli."
Muutamat otteet tästä näytekaavasta osottavat sangen selvästi Brissotin
lehden hengen:
"Ryhtyä nykyoloissa laajalti selittelemään Ranskan kansalle tämän
sanomalehden hyötyä olisi kansan loukkaamista. Kansalla on näet käsissä
hetki, jolloin se on saavuttamaisillaan hallitusmuodon, joka ikiajoiksi
on vahvistava sen vapauden. Tämä hallitusmuoto ei voi olla muuta kuin
hedelmä täydellisestä sopusoinnusta valtion kaikkien jäsenten kesken,
ja tämä sopusointu saadaan aikaan ainoasti kaikkien valistuksen avulla.
"Se paljous lentokirjoja, joka on ilmestynyt jo ennen tätä
vallankumousta, on valmistanut tietä tälle valistukselle. Mutta
lentokirjoja eivät kaikki voi lukea; sitäpaitsi täytyy niistä tehdä
valikoima, mikä on mahdotonta ilman niiden lukemista. Vaan voidakseen
niitä lukea täytyy niitä ostaa, mikä taas käy niin kalliiksi, että
vain ani harvat siihen kykenevät. Sentähden on keksittävä toinen keino
pysähtymättä opettaakseen kaikkia ranskalaisia halvalla tavalla ja
muodossa, joka ei ole väsyttävä. Tämä keino on valtiollinen sanomalehti
eli gazette. Se on ainoa saatavissa oleva keino valistaa lukuista
kansaa, joka on estetty toimintainnossaan ja sangen tottumaton
lukemiseen, ja joka pyrkii vapautumaan tietämättömyydestään ja
orjuudestaan.
"Ilman sanomalehtiä ei Amerikan vallankumousta, johon Ranska on
ottanut niin kunniakkaasti osaa, olisi koskaan voitu panna toimeen.
Sanomalehdet ne ovat vetäneet Irlannin esiin siitä alennuksesta ja
orjuudesta, jossa Englannin parlamentti sitä piti; sanomalehdet ne ovat
säilyttäneet sen rahdun vapautta, joka tavataan Englannissa.
"Mutta näiden lehtien täytyy olla vapaat, riippumattomat eikä
minkäänlaisen sensuurin alaiset. Se virasto, joka hoitaa sensuuria,
poistaa tai (mikä on aivan sama) sen epäillään poistavan ne tosiasiat
ja mietteet, jotka voisivat valaista kansaa. Sen epäillään lausuvan
sekä moitetta että kiitosta.
"Viranomaiset, jotka nykyään ovat valistuneempia, eivät enää tule
panemaan sulkuja ajatuksen tielle tai koettamaan johtaa sitä. Nerokas
mies, valistunut kansalainen, voi sentähden vapaasti kehittää
aatteitaan, ja asiain ollessa juuri näin onnellisella kannalla me
ryhdymme julkaisemaan sanomalehteä, joka tulee olemaan valtiollinen
ja kansallinen ja riippumaton kaikesta sensuurista ja vieraasta
vaikutuksesta."
Brissotin hyvä ajatus viranomaisten valistuneesta arvostelukyvystä
oli ennenaikainen. Hänen prospektinsa joutui kiinni ja hänen lehtensä
estettiin ilmestymästä. Kaikkien painotuotteiden ylin tarkastusmies,
Maissémy, ollen vanhaa, konservatiivista perikantaa, oli niin
suutuksissaan, että hän ei ainoasti antanut käskyä alaisilleen
virkamiehille koettaa estää Brissotin lehden leviämistä, vaan myös,
hyvin tuntien horjuvan asemansa, kutsui poliisipäällikön kanssaan
yhteistyöhön tukahuttaakseen jokaisen yrityksen perustaa valtiollista
sanomalehdistöä. Brissot ei nähnyt mitään muuta keinoa kuin odottaa
parempaa aikaa, ja hän julkaisikin lehtensä ensi numeron vasta 2 p.
toukokuuta.
Samana päivänä ilmestyi myös ensi numero Mirabeaun _États généraux_
nimistä sanomalehteä, ja jo kolme päivää myöhemmin, toukokuun 5:ntenä,
säätykokouksen avauspäivänä, seurasi tätä ensi numeroa toinen.
Mirabeaun lehden sävy ei ollut niin rohkea ja niin radikalinen kuin
Brissotin, mutta kun se julaistiin ilman edelläkäypää tarkastusta
ja lisäksi Mirabeaun nimi vanhoillisten piireissä oli pelätty ja
kaikkialla tunnettu, oli siinä kylliksi syytä herättämään viranomaisten
suuttumusta vielä suuremmassa määrässä kuin _Le Patriote français_.
Toukokuun 6 p. säädettiin ensiksi yleinen asetus, suunnattuna
niitä painotuotteita vastaan, jotka ilmestyivät ilman myönnettyä
privilegiota ja ilman ennakkosensuuria. Se muistutti suuresti niitä
monia sensuuriasetuksia, joita oli säädetty vanhan järjestyksen aikana,
ja soveltui sangen huonosti siihen valistuneen reformiharrastuksen
aikaan, joka näki sen ilmestyvän. Toukokuun 7 p. sitä seurasi uusi
säädös, joka oli tähdätty yksinomaan Mirabeauta vastaan, tarkoituksella
kieltää kaikkia kirjanpainajia, kirjakauppiaita, kolportöörejä y.m.
millään tavoin edistämästä sen muka perin kelvottoman kirjoituksen
levittämistä, jonka nimi oli _États généraux_ ja jonka leimattiin
saarnaavan vapauden nimen varjossa pahinta mielivaltaa. Ja 19 p.
toukok. julkaisi Maissémy vielä yhden kiertokirjeen, joka sisälsi
kiellon sanomalehtimiehille ottaa lehtiinsä mitään valtiosäätyjä
koskevaa kirjoitusta. Yleisö protesteerasi lähetystöjen kautta,
Brissot julkaisemalla yksityiskohtaisen, selvän ja suoran _Memoarin
säätykokoukselle, koskeva sanomalehdistön vapautta_, ja Mirabeau itse
julkaisemalla täysin huolettomana edelleen lehteään muutettuaan sen
nimeksi _Lettres à mes commettants_. Brissot oli niin takertunut muihin
tehtäviin, että hän alkoi varsinaisesti antaa ulos sanomalehteänsä
vasta 28 p. heinäkuuta. Silloin oli jo vanhan sensuurijärjestelmän
viimeisetkin jäännökset poljettu jalkojen alle, ja Brissot voi syystä
huudahtaa: "Vihdoinkin on nyt painovapaus suotu meille; ei mikään siis
voi enää estää tämän lehden julkaisemista!"
Kun kumminkaan mikään laki ei ollut poistanut sensuuria, pysyivät
vanhat muodollisuudet voimassa, ja viranomaiset -- kuvitellakseen kai
itselleen että heillä vieläkin oli käsissään valtaa -- huvittelivat
itseään yhä edelleen kieltämällä suostumuksensa uusien lehtien
ulosantoon. Mutta sanomalehtimiehet huolivat enää vähän tai ei
ollenkaan siitä että lupa heiltä kiellettiin; he selvisivät niin hyvin
ilmankin, he noudattivat vain Mirabeaun ja Brissotin esimerkkiä ja
julkaisivat lehtensä alistamatta niitä minkään tarkastuksen alle. Päivä
päivältä kasvoi lehtien luku, päivä päivältä ne houkuttelivat muita
mukaansa. Heinäkuun loppuun oli syntynyt 42 uutta poliittista lehteä;
elokuun lopussa oli niiden luku noussut jo 67:ään ja joulukuussa
192:een. Vuosina 1790, 1791 ja 1792 lisääntyi sanomalehtien luku
yleensä samassa suhteessa, niin että Ranska 10 p. elok. 1792 voi laskea
400:n ja 500:n uuden lehden välillä. Useimmat näistä olivat pientä
oktavikokoa, niin että ne, sidottuina kun ovat kirjastoissa, näyttävät
pieniltä kirjoilta. Muutamat, kuten esim. Brissotin sanomalehti, olivat
neljännesarkin kokoa, ainoastaan yksi, _Moniteur_, oli foliokokoa.
Melkein kaikki olivat painetut huonolle paperille ja huonolla
painolla ja erosivat lentokirjoista oikeastaan vain säännöllisen
ilmestymisensä kautta. Mitä tulee ilmestymisaikaan, niin ilmestyivät
muutamat lehdet joka päivä, toiset pari kertaa viikossa, niin, olipa
sellaisiakin lehtiä, joiden ilmestyminen riippui kokonaan toimittajain
mielivallasta. Muutamilla lehdillä oli vain joitakuita numeroja, toiset
pysähtyivät näytenumeroonsa. Useimmat osottavat hyvin vähäistä kykyä,
mutta ne korvasivat sen puutteen suhdattomalla innostuksella, joka tuli
niiden paraaksi voimaksi. Tämä innostus se myös antoi arvoa niille
pienille lehdille, jotka kukin erikseen olivat täysin vähäpätöisiä,
mutta yhdessä muodostivat todellisen voiman, ne kun olivat Pariisin
sokean roskaväen puhetorvena. Huolimatta vähästä arvostaan ne eivät
ollenkaan olleet ujoisia; päinvastoin ne ne juuri kovimmin kirkuivat,
ne ne juuri olivat rohkeimmat, ensimäiset syöksymään tuleen, viimeiset
väistymään.
Tietysti voitiin näiden sanomalehtien joukossa erottaa kaksi
vihamielistä leiriä: vallankumoukselliset lehdet ja kuningasmieliset
eli antirevolutsioniset lehdet. Edelliset olivat lukuisammat ja
aikajärjestykseen katsoen paljon edellä muista. Ensimäisen rojalistisen
sanomalehden syntyessä, -- se oli apotti Royoun toimittama _L'Ami du
roi_ -- oli revolutsionisella puolueella jo 70 lehteä asiaansa ajamassa.
Tavallisesti ollaan taipuvia otaksumaan, että revolutsionisten
sanomalehtien kieli oli karkeampaa, heidän hyökkäyksensä silmittömämpiä
kuin rojalistisien, kun näet edelliset oli kirjoitettu katuyleisöä,
jälkimäiset salonkeja varten. Mutta lukiessa kummankin puolueen lehtiä,
näkee pian, että eroa niiden välillä tuskin onkaan. Rojalistit ja
aristokraatit eivät enemmän kuin heidän vastustajansakaan kammoneet
käyttää kaikkia roskaväen arkisanoja ja mauttomuuksia, ja tuskinpa
yksikään sen karkeuksista oli heille liian karkea. Ja tuntuukin
helpommalta antaa vallankumousmiehille anteeksi tuo roskaväenkieli,
osaksi juuri sentähden että se oli sen yleisön kieltä, jonka puoleen he
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 05
  • Parts
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 01
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1875
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 02
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1920
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 03
    Total number of words is 3225
    Total number of unique words is 1789
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 04
    Total number of words is 3300
    Total number of unique words is 1936
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 05
    Total number of words is 3286
    Total number of unique words is 1872
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    27.3 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 06
    Total number of words is 3360
    Total number of unique words is 1915
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 07
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1903
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 08
    Total number of words is 3307
    Total number of unique words is 1931
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    27.9 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 09
    Total number of words is 3274
    Total number of unique words is 1908
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 10
    Total number of words is 3245
    Total number of unique words is 1891
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 11
    Total number of words is 3306
    Total number of unique words is 1958
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 12
    Total number of words is 3242
    Total number of unique words is 1877
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    27.3 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 13
    Total number of words is 3202
    Total number of unique words is 1887
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.