Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 01

Total number of words is 3365
Total number of unique words is 1875
19.4 of words are in the 2000 most common words
27.4 of words are in the 5000 most common words
32.8 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.

RANSKAN VALLANKUMOUKSEN SIVISTYSELÄMÄSTÄ
Kirj.
ALMA SÖDERHJELM
Suomentanut
O. A. Kallio


Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1903.


SISÄLLYS:
Salongit
Klubit
Sanomalehdistö
Teatteri
Maalaustaide
Kirkko
Konventin reformit


SALONGIT

Vainottuna ja pilkattuna julkisessa elämässä oli valistusfilosofia
löytänyt turvapaikan 18:nnen vuosisadan henkevissä ja hienoissa
salongeissa. Täällä se otettiin innostuksella vastaan, eikä viipynyt
kauan, ennenkuin se vanhasta, ylimyksellisestä seurapiiristä muodosteli
aivan uuden, pienen yhteiskunnan, joka tosin oli yhtä kevytmielinen,
yhtä loistava kuin vanhakin, mutta jolla oli syvemmät harrastukset
ja vapaampi sekä oikeampi käsitys olosuhteista. Näissä salongeissa
valistusfilosofia raivasi tietä politiikalle, joka, myöskin vainottuna,
pakeni näiden rauhaisten liesien turviin, missä ei tarvinnut pelätä
mitään vainoomista. Korkeimman ylimystön naiset: markiisitar de Croy,
markiisitar d'Egmont, Kustaa III:nnen ystävätär kreivitär Boufflers ja
monet muut puuttuivat harrastuksella ja innolla uusiin kysymyksiin,
ensin filosofisiin ja taloudellisiin, sitten reformatoorisiin ja
vallankumouksellisiin, ja tällä innolla he tekivät vallankumoukselle
suuren palveluksen, he kun siten välittivät korkeampien luokkien
tutustumista vallankumouksellisiin aatteihin. Monelle ensi innostus jäi
pysyväksi, toisille taas sillä oli vain uutuuden ja outouden viehätys,
joka ei jaksanut pysyä pystyssä todellisuuden vaatimuksia vastaan.
Niinpä esim. M:me Boufflers osottautui reforminystäväksi siihen päivään
saakka, jona kansalliskokous päätti aatelisuuden lakkauttamisen, mutta
heti senjälkeen hän kirjoitti Kustaa III:nnelle, että tuo kokous oli
laittomin mitä milloinkaan oli ollut.
Kuta enemmän lähestyttiin vallankumousta, sitä vakavammaksi kävi
mieliala salongeissa, ja säätyjen kokoonkutsumisen lähinnä edellisenä
aikana, vv. 1788-89, poliittiset kysymykset täällä yhä enemmän
astuivat etualalle. Etteivät herättäisi vallanpitäjissä epäluuloa,
että muka olivat kokouspaikkana hallitusta vastaan tähdätyille
salaliitoille, nämä salongit useinkin olivat olevinansa muuta kuin
mitä ne itse asiassa olivat. Niinpä kuultiin vuoden 1789 alussa paljon
puhuttavan eräästä salongista, jossa vastainen edusmies Bergasse piti
spiritistisiä ja magneettisia istuntoja, jotka vetivät puoleensa väkeä
ja olivat hyvin huudossa. Houkutuksena olivat kuitenkin vain nimeksi
henki-ilmestykset ja yliluonnolliset asiat; itse asiassa tultiin
tänne yhteen keskustelemaan polttavista valtiollisista kysymyksistä
ja neuvottelemaan niistä periaatteista, jotka oli pantava uuden
yhteiskunnan pohjaksi.
Mutta ei viipynyt kauan, ennenkuin salongit voivat käsitellä näitä
kysymyksiä aivan peittelemättä. Valtiosäätyjen kokoonnuttua toukokuussa
1789, kolmannen säädyn muututtua kansalliskokoukseksi kesäkuussa ja
Bastiljin kukistuttua heinäkuussa ei enää löytynyt mitään kahleita tai
siteitä yhteiskuntaelämässä eikä valtiollisella alalla.
Yleensä on se käsitys vallalla, että vallankumouksen aikana
salongit rappeutuivat siihen määrään, että niille tuskin voi
antaa "ranskalaisen" salongin nimeä. Veljekset Goncourt puhuvat
vallankumouksellisten salonkien naisesta suurella halveksimisella:
"Naiset ovat hylänneet", he sanovat, "entisen käytöstapansa; he ovat
luopuneet vanhasta, pukevasta vaatteuksestaan uuden sangen huonosti
pukevan hyväksi; he ovat kuurot niille äänille, jotka sanovat heille,
ettei luonto eikä kasvatus ole tehnyt heitä kypsiksi miehisille
keskusteluille ja huolille. -- -- -- Emäntä ei enää kuten ennen ole tuo
suhdallinen valtiatar, joka ystävällisellä hymyllä kuunteli kaikkea
mitä puhuttiin ja pysyi tarkasti puolueettomalla kannalla. Ei -- ja
tässä siteerataan erään samanaikaisen englannittaren todistus -- hän
on teepöytänsä ääressä istuva, ilkeydestä vapiseva Penthesilea, joka
keskellä kiihkeintä väittelyä polttaa sormensa ja kaataa teekupposen
puvulleen"-- -- --
Aivan varmaan sellainen päätelmä on liian nopea. Tosiasia on -- ja
sen kyllä itsestään ymmärtää -- että uudessa yhteiskunnassa toimivat
salongit eivät olleet entisen ajan salonkien kaltaisia, että naiset,
joiden ympärille kokoonnuttiin, kuten M:me Condorcet, M:me Roland,
erosivat entisen kuningasvallan naisista, ja että heidän luonaan
puhuttiin muusta kuin mistä oli puhuttu esim. M:me Deffandin luona.
Politiikka karkoitti tiehensä seurapuhelun; salongit eivät enää olleet
kouluja, joissa opittiin kohteliaisuuden kaikkia vivahduksia ja
mielistelyn keveätä kieltä -- ne muuttuivat kouluiksi, joissa opittiin
yhteiskuntafilosofiaa ja patriotismia, joissa opittiin, kuinka tuli
elää ja kuinka tuli kuolla isänmaan puolesta. Tapahtui perinpohjainen
muutos -- muutos, joka tosin monesti kävi tuon siloisen ja siron
seuratavan ja hienostuneen maun kustannuksella, mutta joka toi mukanaan
niin paljoa vakavamman ja syvällisemmän elämänkatsomuksen, että tuskin
voidaan valittaa sen tapahtuneen. Ja tokkopa lienee syytä olettaa,
että salonkeihin tunkeutuvan vakavan aineksen millään tavoin tarvitsi
sulkea sieltä hienosti sivistynyttä seurustelutapaa, tai että sen
seikan täytyi jotakin vaikuttaa naisten henkevyyteen, viehätykseen
ja kauneuteen, jos he aamupukeutumisensa ajalla luettivat itselleen
Sieyès'in kuuluisaa _Mikä on kolmas sääty?_ tai muita huomiota
herättäviä valtiollisia lentokirjoja? Päinvastoin voidaan useita
vallankumousajan salonkeja tänä aikana, jolloin seurustelutapa yleensä
kansanvaltaistui ja kaikki elämänsuhteet saivat vaikutelmia alempien
ainesten kohoamisesta yhteiskunnan pinnalle, samalla kertaa kun ne
muodostuivat uusien aatteiden pesiksi, pitää viimeisenä turvapaikkana
18:nnen vuosisadan hienolle henkevyydelle ja siloiselle sivistykselle.
Jos tahdomme jakaa vallankumousajan salongit eri ryhmiin, on
luonnollisinta antaa niiden ensin jakautua kahteen osastoon: vanhat
salongit, jotka olivat olemassa jo ennen vuotta 1789, sekä uudet
salongit, jotka syntyivät vallankumouksen ajalla. Edellisessä ryhmässä
voidaan sitäpaitsi salonkien laatuun katsoen erottaa ne salongit,
jotka oikeastaan olivat kirjallisia, joihin politiikka vain vähitellen
tunkeutui, ja joista sen ei koskaan onnistunut kokonaan karkoittaa
kirjallisuutta, sekä ne salongit, joilla oli selväpiirteisempi
poliittinen luonne. Kirjalliset salongit olivat hyvin lukuisat; niihin
voidaan lukea melkeinpä kaikki ne valistuneemmat ja vapaamielisemmät
salongit, jotka vuoden 1789 paikkeilla perustivat arvonsa vanhoihin
sukujohtoihin tai kirjalliseen kuuluisuuteen. Sellainen oli se salonki,
johon M:me Helvétius, huomiota herättäneen _De l'Esprit_ kirjan tekijän
leski, pienessä talossaan Auteuil'issä kokosi ympärilleen kaikki mitä
oli jälellä encyclopedismin ystävistä ja ihailijoista. Sellainen oli
sekin salonki, jossa M:me Condorcet ja hänen kuuluisa miehensä ottivat
vastaan ei ainoasti mitä Ranskalla vaan myös kaikki mitä valistuneella
Europalla oli etevintä ja ylhäisintä. M:me Condorcetin luona saatiin
nähdä kaikki sen ikivanhan ylimystön kirjalliset ja etevät edustajat,
johon markiisi Condorcet itse kuului, ja joka ei kadottanut loistavaa
seurustelutapaansa ja hienoa sivistystänsä, vaikkapa kansalliskokous
pakoittikin sen luopumaan nimistään ja aatelisarvoistaan. Täällä
nähtiin filosofeja ja matemaatikkoja, kirjailijoita ja tiedemiehiä,
poliitikkoja ja filantrooppeja, ja kaikki he saivat kokea harvinaisen
rakastettavaa vastaanottoa nuoren suopean M:me Condorcetin puolelta,
kaikki he kohtasivat ymmärtämystä ja kuuloa, kehoitusta ja harrastusta
itsensä Condorcetin puolelta, jonka nero oli kyllin laaja ollakseen
toimelias ei ainoastaan filosofian ja matematiikan abstraktisella
alalla, vaan myös politiikan ja rauhallisen ja käytännöllisen työn
aloilla. M:me Condorcetin salongissa ei päähenkilönä ollut hän vaan
hänen miehensä, jolle hän oli ensimäinen myöntämään kunniasijan. Suuri
ero iässä -- hän oli 21 vuotta nuorempi kuin Condorcet -- ynnä miehen
suuremmat lahjat vaikuttivat, että hän luonnollisesti taipui ja omaksui
miehensä mielipiteet. Itse ei M:me Condorcet suinkaan ollut lahjoja
vailla; päinvastoin hänellä oli luonnostaan avoin mieli näkemään ja
oppimaan, ja alituinen yhdessäolo älykästen ja harrastuksellisten
ihmisten kanssa oli johtanut hänen lahjansa korkeimpaan mahdolliseen
kehitykseen. Mutta hänen älykkyydessään ei ollut mitään miesmäistä
ainesta; se oli pehmeä ja naisellinen, ymmärtävä ja vastaanottavainen.
Hänellä ei ollut vähääkään johtamiskykyä eikä hänen nimensä liity
mihinkään laajaperäiseen toimintaan tai merkittäviin tekoihin.
Kuitenkin hän vaikutti paljon ylhäisen personallisuutensa kautta, ja
on luultavaa että Condorcetin ihmisystävälliset aatteet saivat monessa
kohdin vaikutteita häneltä. Varmaan on ainakin sitä kaunista ajatusta
naisesta ja sitä luottamusta hänen kykyynsä toimia poliittisella
ja yhteiskunnallisella alalla, jonka Condorcet niin monesti julki
lausui, elähyttänyt se onnellinen ja luottamuksellinen yhteiselämä,
jota hän eli tämän älykkään ja hienosti sivistyneen naisen kanssa.
M:me Condorcetin salonki sai girondistisen leiman, sittenkuin
Condorcet oli liittynyt siihen ryhmään konventissa, jota kutsuttiin
girondisteiksi. Mutta se ei koskaan varsinaisesti muodostunut minkään
poliittisen yllyttelyn pesäksi. Se lakkasi kesäkuussa 1793, sittenkuin
girondistit olivat kadottaneet viimeisenkin vilahduksen poliittisesta
vaikutusvallastaan.
Kokonaan naisellinen äly, joskin tuotteliaampi kuin M:me Condorcet, oli
tuo vallankumouksen puhjetessa 50-vuotias M:me Fanny de Beauharnais,
jonka kirjallinen salonki sekä ennen revolutsionia että sen aikana oli
suosituimpia ja kuuluisimpia. M:me Beauharnais oli naimisissa M. Claude
Beauharnaisin kanssa, mutta puolisot sopivat huonosti yhteen eivätkä
edes eläneetkään yhdessä. M:me Fanny oli vielä kaunotar vuosistaan
huolimatta, ja hänellä oli sellainen tapa ottaa vastaan vieraitaan ja
kuunnella heitä, jollaista ei kukaan voinut mukailla. Hänen tavassaan
ja käytöksessään oli jotakin toverimaista, häntä ympäröivässä ilmassa
jotakin vapauden ja tasa-arvoisuuden tuoksua, mistä oli seurauksena,
että hänen luonaan heti alusta tunsi itsensä kotiutuneeksi ja
hyvinvoivaksi. Hän oli ennen vallankumousta julaissut joukon ajan maun
mukaisia runollisia tuotteita, kukkaiskoruisia ja silosanaisia, mutta
vailla runollista intomieltä ja mitään varsinaista kykyä. Itse hän piti
kirjailijatartehtävätään suuressa arvossa, mutta oli kyllin viisas
ollakseen sitä näyttämättä, eivätkä kirjalliset harrastukset päässeet
hänessä koskaan tukahuttamaan hänen pikku huoliaan kodin kauneudesta
ja puvun somuudesta. Hänen turhamaisuutensa ei koskaan, vastakohtana
niin monelle muulle, ollut halunnut koota salonkiinsa vanhoja nimiä,
joista kajastaisi entisten aikain urhotöiden hohde -- niin, hän osotti
selvää halveksimista sekä vanhaa aatelia kohtaan, joka luuli loistavan
nimen vapauttavan sekä lahjakkuudesta että kyvystä, ja nuorta aatelia
kohtaan, jonka kopeus häntä suututti. Eivät sukujohdot, vaan kuuluisuus
se täällä sai kunniasijan, eikä M:me Beauharnaisin tarvinnut suinkaan
hävetä niitä miehiä, joita hän otti kotiinsa vastaan. Mably, Grimm,
Buffon olivat olleet hänen kantavieraitaan ennen vallankumousta, ja
myöskin Jean Jacques Rousseau oli joskus nähty hänen salongissaan.
Kirjailijoita hän erityisesti suosi. Dorat oli ennen vallankumousta
hänen salonkinsa päähenkilöitä, ja vallankumouksen aikana astui hänen
sijalleen hänen nuorempi virkaveljensä Cubières, joka ihmetellyn
oppi-isänsä kuoltua otti tämän nimen, kutsuen itseään nimellä
Dorat-Cubières, ja joka yhdessä ystävysten Mercier'in ja Restif de la
Bretonnen kera kuului M:me Beauharnaisin lähimpiin ystäviin. Mutta eipä
puuttunut valtiollisia uudistusmiehiäkään tästä salongista, joka ennen
muita sisälsi muisteloita vanhasta ja siemeniä uuteen yhteiskuntaan.
Täällä nähtiin eri mielipiteiden ja erilaisten valtiollisten
näkökantojen edustajia: rakastettava, vapaamielinen Rabaud S:t Etienne,
protestanttinen pappi, mutta samalla valistusaatteiden hehkuva ystävä,
Sylvain Bailly, jonka nimi ennen vallankumousta liittyi vakavaan työhön
ja tieteellisiin ansioihin, mutta vallankumouksen puhjettua sai uuden
loiston, joka oli yhtä silmiinpistävä kuin lyhytaikainenkin. Uuras
vieras M:me Beauharnaisin sinisessä salongissa oli eräs loistelias,
kalpea nuori mies, käytöksessään ja ryhdissään jotakin elähtänyttä
ja ukkomaista, mikä huonosti sopi yhteen hänen vallankumouksellisen
kiihkoilunsa ja korupuheisen isänmaallisuutensa kanssa. Se oli talon
sukulainen Alexandre de Beauharnais, joka vasten tahtoaan oli nainut
kreolittaren Joséphine de la Pagerien ja nyt vallan julkisesti
laiminlöi nuorta rouvaansa politiikan ja rakastajattariensa vuoksi,
joilla molemmilla tahoilla hänellä oli sangen huomattava menestys.
Täällä nähtiin myöskin monta niistä ulkomaalaisista, jotka olivat
kiiruhtaneet Ranskaan lahjoittamaan vallankumoukselle osanottonsa ja
myötävaikutuksensa: Salmin prinssi, tuo intomielinen ruhtinas, joka
ei voinut vastustaa revolutsionista intoaan, intoa, joka oli vievä
hänet mestauslavalle, hänen sisarensa Hohenzollernin prinsessa, joka
kiintymyksestä oli seurannut häntä Ranskaan, ynnä tunnetuin kaikista
vallankumousajan ulkolaisista, preussilainen Johann Baptista von
Cloots, joka todellakin otti työhön osaa ja oli vaikuttava henkilö
vallankumouksen aikana.
Sill'aikaa kun M:me de Beauharnais itse yksinkertaisella ja
toverillisella, mutta sangen rakastettavalla tavallaan hoiti
emännän tehtäviä, täytti runoilija Dorat-Cubières kaikki isännän
tai pikemminkin juhlamenojen ohjaajan velvollisuudet. Ilkeät kielet
kuiskuttelivatkin häntä senvuoksi M:me de Beauharnaisin rakastajaksi,
mutta on epävarmaa, josko heitä koskaan liitti toisiinsa muut kuin
ystävyyden siteet. Myöskin Cubières oli ollut kukkaiskielinen runoilija
ja tottunut jakelemaan imartelevia säkeitä joka taholle, etupäässä
kuninkaallisille, mutta hän heittäysi heti vallankumouksen alussa
liikkeesen, pääsi kommuunin yleissihteeriksi ja sai istua korkealla
konttorituolilla ja kirjoittaa sen mukaan kuin eräs vallankumouksen
kehnoimpia miehiä, kommuunin yliprokuraattori Chaumette, jolla oli
tuo komea itseotettu etunimi Anaxagoras, hänelle saneli. Cubières
ei silti lakannut runoilemasta; päinvastoin hän oli tuotteliaampi
entistään, mutta hänen aineensa eivät enää olleet keveitä ja
leikitteleviä: perhosia, kukkia ja siroja silmiä, vaan vakavia ja
isänmaallisia. Kerrotaan hänen Bastiljin valloituksen aikana istuneen
sisällä M:me Beauharnaisin luona ja paraillaan sepittäneen siloista
lemmenlaulua; kuullessaan kanuunain jyskeen Bastiljista hän heti muutti
lemmenlaulunsa vapausdityrambiksi. Vaikkapa tuo jutelma olisikin
vain kärkevä satiiri, niin se sittenkin hyvin kuvaa noita sen ajan
nopeita kääntymyksiä. Tosiasia on kumminkin että Cubières Bastiljin
valloituksen jälkeen sepitti tapauksesta runopukuisen ja suorasanaisen
kertomuksen, jonka hän merkitsi nimellä: "Cubières, sotilas ja
kansalainen", ja että hän julkaisi herjausrunoja Marie Antoinettesta ja
Artois'in herttuasta, samalla kun hän revolutsionisessa innossaan meni
niin pitkälle, että hän Marat'issa huomasi "kummasteltavan sekoituksen
tarmoa ja suloa", sekä sepitti isänmaallisia runoelmia kaikkiin
mahdollisiin ja mahdottomiin tilaisuuksiin. Kumminkin Cubièresin
vallankumouksellinen runous ja vallankumouksellinen toiminta vieläpä
terrorismin epäluuloisena aikanakin piti kaikki epäluulot syrjässä
M:me de Beauharnaisin salongista -- ja se onkin ainoa salonki, joka
keskeymättä voi pysyä pystyssä koko vallankumouksen ajan.
Ne salongit, joilla oli ilmeisempi poliittinen luonne,
erosivat suuresti toisistaan. Muutamissa työskenneltiin vanhan
yhteiskuntalaitoksen pysyttämiseksi koskemattomana entisellään,
toisissa, kuten esim. kaunokirjallisen ja pedagoogisen M:me de
Genlis'in luona, puuhattiin kuninkaan serkulle, kolmannen säädyn
jäsenelle Philippe-Egalitélle kansansuosiota ja vaikutusvaltaa, toiset
taas olivat lietenä vapaamielisten, perustuslaillis-yksinvaltaisten
aatteiden levittämiselle -- aatteiden, jotka vallankumouksen kahtena
ensi vuotena omaksui melkein koko se puolue, jota voitiin nimittää
edistyspuolueeksi. Ainoasti viimemainituilla oli varsinaista
poliittista vaikutusvaltaa, ja niiden joukossa etenkin kaksi salonkia
herätti huomiota ja oli huudossa -- ei senvuoksi että ne olisivat
voineet ylpeillä mistään loistavista traditsioneista, hienosta
mausta tai miellyttävästä seurustelutavasta, eipä niillä edes ollut
emännän puoleensa vetävää viehätystä, vaan johtui se yksinkertaisesti
itsekkäistä vaikuttimista, koska niiden kautta voitiin kiivetä ylöspäin
yhteiskunnan portaita. Ne olivat ne salongit, joissa emännöitsi M:me
Necker, rahaministerin rouva, ja M:me Bailly, Pariisin pormestarin
puoliso.
Veljekset Goncourt kuvailevat M:me Neckeriä seuraavalla tavalla:
"Hän oli nainen, vailla korkeaa sukuperää, hyväätekeväinen mutta
myötätunteeton, hyveellinen mutta suloton, sangen turhamainen, mutta
ainoasti vähän ylpeä, henkevä, mutta tuota kylmää ja järkeilevää
lajia henkevyyttä, joka johtaa puhelua antamatta sille eloa,
vallanhimoinen nainen, halukkaampi omaamaan imartelijoita ja suojatteja
kuin ystäviä." Hänen salongissaan nähtiin perustuslakia säätävän
kansalliskokouksen vasemmiston kaikki johtajat: Sieyès, Talleyrand,
kreivi Clermont-Tonnerre, Alexandre de Lameth -- kaikki nuo miehet,
jotka vallankumouksen alussa kuuluivat vastustuspuolueesen, mutta
eivät, enemmän kuin Necker ja Baillykaan, voineet kyllin nopeasti
seurata oman herättämänsä vallankumouksen mukana, vaan jäivät jälelle
ja leimattiin kohta sen vastustajiksi ja vainottiin sen vihollisina.
Sitäpaitsi kokoontui tänne parvi nuoria runoniekkoja, jotka kuhisivat
Neckerin ympärillä ja lauloivat hänen ylistystään enemmän tai vähemmän
onnistuneissa säkeissä. Tässä salongissa ei isäntäväki hetkeksikään
unohtanut itseään vierasten vuoksi, ja ilmakin täällä tuoksui
ihmettelyä talon isäntää kohtaan. Sitä erityisesti tarkoittamattakaan
kääntyi kaikkien mielenkiinto hänen puoleensa; hänen aikeensa,
hänen menestyksensä ja hänen vastoinkäymisensä ne olivat etevimpänä
puhelunaiheena. Kun näki Neckerin pyöreät, hyvinvoivat kasvot, jotka
melkein yksinomaan todistivat mieltymystä pöydän nautinnoihin,
hänen kömpelön ruumiinsa, joka teki jokaisen liikkeen raskaaksi
ja vaivanperäiseksi, tuntui vaikealta käsittää, että edessä oli
toimelias järjestäjä, nerokas finanssimies ja väsymätön työihminen.
Torstai-iltoina oli virallinen vastaanotto M:me Neckerin salongissa;
seura oli silloin sekalaisempaa, käytöstapa juhlallista, ja puhelu ja
keskustelu koskivat kirjallisia kysymyksiä. Mutta tiistaipäivällisille
hän sensijaan kokosi pienen, läheisen piirin samoinajattelevia ja
silloinpa täällä politiikka hallitsi melkein rajattomalla vallalla.
Alkuillasta puhuttiin kirjallisuudesta, laskettiin leikkiä, naurettiin,
kirjoitettiin runonpätkiä ja koetettiin saada aikaan iloista mielialaa.
Mutta k:lo 11:n jälkeen, kun ovet oli suljettu ja palvelijat
kadonneet, siirryttiin pilasta toteen, kirjallisuudesta politiikkaan,
puhelusta keskusteluun. Nyt neuvoteltiin uusista esitettävistä
ehdotuksista, toimeenpantavista reformeista, murrettavista vanhoista
ennakkoluuloista. Ja kaiken lopuksi tapahtui, että joku puhuja astui
esiin ja luki koetteeksi julki sen puheensa, jonka hän seuraavana
päivänä aikoi pitää kansalliskokouksessa, samalla kun yleisö
jännityksellä kuunteli, puhjetakseen hänen lopetettuaan innostukseen
ja ylistyssanoihin tai lausuakseen asian johdosta mielipiteitään ja
muistutuksiaan, jotka useimmiten aiheuttivat vilkkaan keskustelun.
Tähän väittelyyn otti aina innolla osaa eräs nainen, joka ei
voinut olla vetämättä puoleensa kaikkien huomiota ulkomuotonsa ja
esiintymistapansa kautta. Se oli talon tytär, kuuluisa Ruotsin
lähettilään rouva M:me de Staël, joka äskettäin 23 vuoden iässä oli
julaissut ensimäisen kirjallisen tuotteensa. M:me de Staëlilla ei ollut
nimeksikään sitä gallialaista viehätystä ja suloa, joka oli ominaista
useimmille hänen aikalaisilleen; hänen ruumiinsa samoinkuin hänen
sielunsakin oli suurisuhtainen, hänen liikkeensä kulmikkaat, vilkkaat
ja tuimat, ääni kova ja miesmäinen. Hänen karkeat, punakat kasvonsa
muodostivat yhtä jyrkän vastakohdan äidin ylväille ja säännöllisille
piirteille, kuin hänen kevyteleinen, pulppuava älynsä tämän
saivartelevalle ja kuivalle opille. Oli ilmeistä että hän nuoruudestaan
huolimatta oli tottunut siihen, että häntä kuultiin ja pantiin arvoa
hänen arvostelulleen. M:me Neckerin salongissa hän melkeinpä aivan
yksinään edusti kirjallista kritiikkiä ja valtiollista areopagia.
Oli eräs aatelinen salonki, joka oli vain kaikua Neckerin salongista
-- se oli M:me Beauvaun. Herra ja rouva Beauvau ihailivat sokeasti
Neckeriä ja hänen rouvaansa; he lekottelivat näiden loisteessa ja
koettivat esiintyä vaikuttavina henkilöinä sen auktoriteetin turvissa,
jonka ystävyys Neckerien kanssa heille antoi. Heidän salongissaan
punottiin kaikkia juonia Neckerin palaamiseksi; täältä lähti koko
yllyttelysotajoukko, joka levitti Neckerin aatteita, ja herra Beauvaun
onnistui tartuttaa moneen muuhunkin innostuksensa Neckeriä ja tämän
ansioita kohtaan. M:me Beauvau oli osallisena miehensä ihailussa
ja hänen laillaan suopea vallankumoukselle. Mutta kun tarvitsi
lähemmin tulla kosketukseen niiden ainesten kanssa, jotka edustivat
vallankumouksellista liikettä, arasteli useinkin hänen ylimyksellinen
vaistonsa, ja hänestä oli vaikeaa mukautua siihen, että hänen
läsnäollessaan rikottiin seuraelämän alkeissääntöjä vastaan. Niinpä
hän on esim. itse kertonut, että hän vain suurimmalla ponnistuksella
kerran kotonaan, kun edusmies Target sormillaan otti tupakkaa hänen
tarjoomastaan rasiasta, voi säilyttää mielenmalttinsa niin, ettei
pudottanut rasiaa lattialle.
Paljoa enemmän nousukasmaista eli "robinokraattista" -- käyttääksemme
erästä ylimystön vallankumouksen aikana tekaisemaa sanaa -- kuin
M:me Neckerin luona oli sävy M:me Baillyn salongissa. "Pikku M:me
Bailly", joksi pariisilaiset häntä kutsuivat, ei ollenkaan pitänyt
salassa että hän oli tyytyväinen asemaansa ja että hän tunsi itsensä
entisiä vertaisiaan ylemmäksi. Miehensä tavalla, joka Pariisin
pormestariksi tultuaan jätti entiset puuhansa ja harrastuksensa,
kirjansa ja tähtitieteelliset kojeensa lekotellakseen omassa
loistossaan, antaakseen puheillepääsyjä ja tunteakseen itsensä
pieneksi kuninkaaksi, M:me Baillykin jätti kaikki vanhat ystävänsä
ja halusi enää vain saada salongissaan vastaanottaa suurimaineisia
tai helskyvänimisiä henkilöitä. Hänen ihailunsa miestään kohtaan oli
jos mahdollista vielä suurempi kuin M:me Neckerin omaansa kohtaan, ja
hänen koko pyrintönsä tarkoitti kaikin tavoin suojella häntä ja hänen
kallisarvoista terveyttään. Hän ei sallinut miehensä koskaan mennä
ulos paitsi kahden palvelijan seuraamana, ja miehensä aterioidessa
hän istui tämän vastapäätä varoakseen ettei mikään vaan sattuisi
häiritsemään miehen ruoansulatusta. Pikku M:me Bailly, joka yksin
ollessaan vanhasta tottumuksesta istui ja päärmesi nenäliinoja tai
askarteli kaikenlaisissa yksinkertaisissa toimissa, oli koko lailla
ylpeä saadessaan nukkua rikasveistoisessa sängyssä, ajella kauniissa
vaunuissa, asua koreassa ja mukavassa huoneustossa, jota kaikkialla
koristivat hänen miehensä eri ko'oissa ja asennoissa otetut rinta-
ja muotokuvat, pitää hienoja päivällisiä, joiden jälkeen Salmin
prinssi, loistelias Barère de Vieuzac y.m. ylhäiset suutelivat hänen
kättään, ja kirjoittaa ylpeästi kuin kuningatar nimensä teatterien
aitiopiletteihin. M:me Bailly parka! Hänelle oli loisto oleva
lyhytaikainen, ja sitä seuraavaa alennusta eivät koskaan voisi korvata
muistot menneiden aikojen loistavasta komeudesta ja korkeasta asemasta.
Kun Bailly vietiin mestattavaksi, vihasivat ja halveksivat häntä niin
kovasti nuo samat pariisilaiset, jotka 20 p. kesäk. 1789 pallosalissa
olivat innostuksella ja riemulla tervehtineet häntä uuden järjestyksen
johtajana, etteivät he enää katsoneet hänen ansaitsevan tulla
mestatuksi samalla paikalla kuin muut uhrit, vaan siirsivät giljotiinin
perkiökasoille Seinen rannalle.
Ne salongit, jotka tähän saakka olemme maininneet, olivat kaikki
yhdessä uskollinen ilmaus siitä, mitä Ranskassa ajateltiin ja
tunnettiin kahtena ensimäisenä vallankumousvuotena 1789 ja 1790.
Niiden ryhdissä oli jotakin epävarmaa ja hapuilevaa: toiselta puolen
ei vielä ollut jaksettu täydelleen irroittua vanhan järjestyksen
katsantotavasta, toiselta puolen taas eivät uudet aatteetkaan vielä
olleet ennättäneet saada lujaa kiinnekohtaa. Politiikalla oli uutuuden
viehätys, joka toisissa salongeissa hitaammin toisissa nopeammin sai
jalansijaa, mutta se ei vielä missään ollut tullut elinharrastukseksi.
Se valtiollinen tehtävä, jonka näiden salonkien valtiattaret olivat
ottaneet omakseen, oli yksinomaan innostavaa laatua; he vallitsivat tai
johtivat yleistä mielipidettä, he harjoittivat vaikutusvaltaansa, mutta
he eivät näytelleet mitään poliittista osaa. Mutta kun vallankumouksen
ensi aika oli kulunut, kun puolueryhmät alkoivat monistua ja
tulla selväpiirteisemmiksi, ja politiikka oli muuttunut siksi
suureksi harrastukseksi, joka nieli kaikki muut ja painoi leimansa
yhteiskuntaelämän kaikille aloille, silloin syntyi salonkeja, joissa
ainoasti poliittiset harrastukset olivat edustettuina, salonkeja,
joiden vaikutus ei ollut ainoasti näkyväinen vaan kokonaan mullistava.
Eräs niistä, ja voidaanpa aivan varmaan, näyttämättä liian
kategoriselta, sanoa juuri se, joka palveli vallankumousta paraiten
ja pysyväisimmin, oli M:me Robertin salonki, joka tosin ei missään
suhteessa ollut erityisesti huomattava, mutta josta lähti uudempia ja
yhteiskuntaa mullistavampia aatteita kuin mistään toisesta. Lopussa
vuotta 1790, aikana, jolloin tasavaltainen aate ei vielä ollut
herännyt, jolloin kaikki pyysivät tekemään parannuksia yksinvaltaisessa
hallitustavassa, mutta kenenkään päähän ei vielä juolahtanut pyytää
itse yksinvallan poistamista, alkoi Louise Robert, tunnetun tiedemiehen
Kéralion tytär ja naimisissa vastaisen konventinjäsenen Robertin,
huonolahjaisen mutta oikean ja syvällisen patriotismin elähyttämän
kunnonmiehen kanssa, koota kotiinsa pienen ryhmän patriootteja, jotka
sielultaan ja mieleltään olivat kansanvaltaisia, jotka unelmoivat
tasavaltaista Ranskaa eivätkä voineet ajatella kansan suverenisuuden
toteuttamista ilman kuningasvallan kukistusta. Tämä ryhmä oli
yhtä epäyhtenäinen kuin harvalukuinenkin. Paitsi Louise Robertia,
hänen isäänsä ja miestänsä, voitiin siihen lukea vain muutamia
kirjailijoita ja lentokirjain sepittäjiä, joista kahdella oli sittemmin
historiallisesti tunnettu nimi: Condorcet ja nuori nerokas Camille
Desmoulins, joka muutamilla ylen vallankumouksellisilla lentokirjasilla
oli kääntänyt huomion puoleensa ja vielä enemmän sillä innostuttavalla
puheella, jonka hän piti Palais-Royalin puutarhassa kaksi päivää
ennen Bastiljin valloitusta ja joka antoi aiheen kansallisen kokardin
valmistamiseen. Tämä pieni ryhmä, joka kohta kyllä kasvoi kokonaiseksi
puolueeksi, koetti kaikin tavoin ajaa tasavaltaisten aatteiden oppia ja
levittää niitä laajoihin piireihin. Tärkeänä välineenä siihen heillä
oli se sanomalehti, jota M:me Robert toimitti Kéralion ja Robertin
avulla, _Le Mercure national_, lehti, jota jälkimaailma vähän tuntee,
mutta joka ilmestyessään herätti jonkun verran huomiota ja ansaitsee
tulla mainituksi yhtenä ensimäisistä, jotka avoimesti julistivat
puhtaasti demokraattista katsantokantaa. M:me Robertilla oli suuri
määrä henkevyyttä ja oivallinen äly. Kun hän v. 1790 meni 33 vuoden
iässä naimisiin Robertin kanssa, oli hänen nimensä jo tunnettu,
hän oli näet kirjoittanut muutamia romaaneja, joita oli luettu.
Hänen aikalaisensa M:me Roland kuvailee hänet pieneksi, hennoksi ja
suloiseksi olennoksi ja naureskelee sitä jyrkkää vastakohtaa, jonka
pullea Robert pitkine mustine hiuksineen ja itseensätyytyväisine,
punakoine naamoineen muodosti hänen hentoiselle olemukselleen ja
hienoille, vaaleille kasvoilleen. M:me Roland tekee myös pilaa Louise
Robertin tavasta pukeutua ja hänen maun- ja arvostelunpuutoksestaan
näissä seikoissa, niin että tavallansa olemmekin taipuvaisia
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 02
  • Parts
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 01
    Total number of words is 3365
    Total number of unique words is 1875
    19.4 of words are in the 2000 most common words
    27.4 of words are in the 5000 most common words
    32.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 02
    Total number of words is 3324
    Total number of unique words is 1920
    21.2 of words are in the 2000 most common words
    29.6 of words are in the 5000 most common words
    34.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 03
    Total number of words is 3225
    Total number of unique words is 1789
    19.6 of words are in the 2000 most common words
    27.5 of words are in the 5000 most common words
    32.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 04
    Total number of words is 3300
    Total number of unique words is 1936
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    29.1 of words are in the 5000 most common words
    33.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 05
    Total number of words is 3286
    Total number of unique words is 1872
    20.7 of words are in the 2000 most common words
    27.3 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 06
    Total number of words is 3360
    Total number of unique words is 1915
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 07
    Total number of words is 3336
    Total number of unique words is 1903
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    26.5 of words are in the 5000 most common words
    31.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 08
    Total number of words is 3307
    Total number of unique words is 1931
    19.7 of words are in the 2000 most common words
    27.9 of words are in the 5000 most common words
    31.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 09
    Total number of words is 3274
    Total number of unique words is 1908
    19.8 of words are in the 2000 most common words
    28.3 of words are in the 5000 most common words
    33.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 10
    Total number of words is 3245
    Total number of unique words is 1891
    20.2 of words are in the 2000 most common words
    29.0 of words are in the 5000 most common words
    33.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 11
    Total number of words is 3306
    Total number of unique words is 1958
    20.8 of words are in the 2000 most common words
    29.4 of words are in the 5000 most common words
    33.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 12
    Total number of words is 3242
    Total number of unique words is 1877
    19.2 of words are in the 2000 most common words
    27.3 of words are in the 5000 most common words
    32.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Ranskan vallankumouksen sivistyselämästä - 13
    Total number of words is 3202
    Total number of unique words is 1887
    19.9 of words are in the 2000 most common words
    28.6 of words are in the 5000 most common words
    34.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.