Prinssi ja kerjäläispoika - 03

Total number of words is 3611
Total number of unique words is 1952
23.5 of words are in the 2000 most common words
33.6 of words are in the 5000 most common words
39.2 of words are in the 8000 most common words
Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
Tom mumisi jotakin, joka voi käydä myöntymyksestä, mutta tunsi
astuneensa vaaralliselle pohjalle. Hetkisen perästä kerrottiin, että
Tom ei tulisi lukemaan mitään lähimmässä tulevaisuudessa, johon
pikkuinen Lady huudahti --
"Se on vahinko, suuri vahinko! Teillä oli niin suuri menestys. Mutta
odottakaa vain maltilla parempaa aikaa; siihen ei ole kauvas. Te
tulette olemaan yhtä oppinut kuin teidän isänne ja tulemaan mestariksi
yhtä monessa kielessä kuin hän, hyvä prinssini."
"Mun isäni!" huudahti Tom, hetkeksi aivan poissa roolistaan. "Minä
uskon, että hän tuskin osaa puhua omaansakaan niin, että kukaan muu
kuin sika, joka piehtaroipi lätissään, voi häntä ymmärtää; ja mitä
tulee hänen oppiinsa muuten, niin -- --"
Hän katsahti ylös ja huomasi vakavan varoituksen lordi St. Johnin
silmissä.
Hän hillitsi itseään, tulipunaisena, ja jatkoi sitten hiljaisella ja
synkällä äänellä: "Oi, mun tautini kiusaa minua taas, ja mun ajatukseni
ajelehtivat. Minä en tarkoittanut mitään loukkaavaa kuninkaalle."
"Me tiedämme sen, sir", sanoi prinsessa Elisabeth, tarttui "veljensä"
kämmeneeseen, jonka hän kunnioituksella ja hellyydellä painoi omiensa
väliin; "älkää olko levoton tässä kohden. Vika ei ole teissä, vaan
teidän taudissanne."
"Te olette laupias lohduttaja, armas lady", sanoi Tom kiitollisena, "ja
mun sydämmeni manaa minua kiittämään teitä siitä, jos rohkenen."
Kerran ampui pikkuinen veitikka lady Jane helpon kreikkalaisen lauseen
Tomiin. Prinsessa Elisabethin sukkela silmä havaitsi kuitenkin heti
ampumataulun otsan kirkkaasta valkeudesta, että laukaus oli mennyt ohi;
hän lähetti sen tähden täydelleen levollisena oikein yhteislaukauksen
sointuvalla Kreikan kielellä Tomin avuksi ja käänsi sen perästä suoraa
päätä puheen toisaalle.
Aika kului ylimalkain miellyttävästi ja samalla jotakuinkin tasaisesti.
Pahkat ja hietasärkät kävivät yhä harvinaisemmiksi, ja Tom kävi yhä
levollisemmaksi, nähdessään miten kaikki olit suloisen taipuisat häntä
auttamaan ja peittelemään hänen erehdyksiänsä. Kun kävi selville, että
pikku ladyt tulisivat seuraamaan häntä lordmayor'in pitoihin sinä
iltana, niin hänen sydämmensä paisui huojennusta ja iloa, sillä hän
tunsi, ettei hän olisi ilman ystävittä nyt, kaiken tuon vierasjoukon
seassa, samalla kun tuntia ennemmin ajatus heidän mukana-olostaan olisi
vaikuttanut kovan kauhun hänessä.
Tomin molemmat suojelusenkelit, nuo kaksi lordia, eivät olleet niin
lohtuneet tästä puhelusta kuin muut osalliset. He tunsivat itsensä
ikäänkuin heidän olisi luotsattava suuri laiva vaarallisen väylän
läpi; heidän täytyi aina olla varoillansa, eikä virka tuntunut
lapsenleikiltä. Kun sen tähden viimeinkin ladiein visiiti oli
kulumassa loppuun ja lordi Guilford Dudley ilmoitettiin, huomasivat
he, ettei heidän hoidokastansa ainoastaan ollut kylliksi koeteltu
täksi kertaa, vaan myöskin, ett'eivät he itse olleet paraimmalla
tuulella kääntääksensä laivaansa ja alkaaksensa tuon vaivaloisen matkan
uudestaan. Niin he siis kunnioittavimmin pyysivät Tomin ilmoittamaan
estettä, minkä hän olikin sangen iloinen tekemään vaikka olikin
nähtävänä pikkuinen tyytymättömyyden varjo my lady Janen kasvoilla
hänen kuullessaan, että tältä loistokkaalta nuorherralta evättiin pääsy
juhlaan.
Puhelu keskeytyi nyt, ja jonkunmoinen vartoava hiljaisuus syntyi, jota
Tom ei pystynyt käsittämään. Hän tuijotti lordi Hertfordiin, joka antoi
hälle salaisen merkin, mutta tätäkään hän ei voinut ymmärtää. Aina
kekseliäs Elisabeth tuli hälle kuitenkin avuksi tavallisella suloisella
ystävyydellään. Hän kumarsihe miellyttävästi ja sanoi --
"Onko meillä hänen armonsa prinssin, meidän veljemme lupa mennä?"
Tom sanoi --
"Teidän korkeutenne voivat, mitä minuun tulee, saada multa mitä he
mielivät, jo ennen pyyntöänsä; kuitenkin tahtoisin minä mieluummin
antaa teille, teidän korkeutenne, jotain muuta, mitä mun vähäisessä
vallassani on, kuin luvan poistaa multa sen ilon ja onnen, jonka teidän
olonne täällä levittää. Menkää rauhassa, ja Jumala olkoon teidän
kanssanne!" Sitten hymyili hän itsekseen: "Se ei ole turhan takia
kuin minä olen seurustellut yksistään prinssien kanssa kirjoissani ja
samalla opettanut kieleni muutamiin vähäisin temppuihin, joilla he
koristavat ja kaunistavat puhettansa!"
Kun molemmat mainehikkaat neitsyet olivat menneet, kääntyi Tom kokonaan
uupuneena vartiainsa puoleen ja sanoi --
"Tokkohan minä nyt saan teidän ylhäisyyksienne luvan mennä johonkin
loukkoon lepäämään?"
Lordi Hertfort sanoi --
"Kuten teidän korkeutenne haluaa; teidän asianne on komentaa, meidän
on totella. Hetkisen lepo on todellakin teille tarpeen, koska teidän
täytyy pian lähteä City'iin."
Hän soitti kulkusella, ja eräs hovipoika ilmestyi, joka sai käskyn
pyytää sir William Herbertia tulemaan saapuville. Tämä herra saapuikin
heti ja saattoi Tomin erääseen sisähuoneeseen. Tomin ensimmäinen
liikenne siellä oli se, että hän ojensi kätensä pikaria kohti, jossa
oli vettä; mutta eräs silkki-samettinen palvelija tempasi sen, lankesi
toiselle polvelleen ja tarjosi pikarin Tomille kultaisella asettimella.
Heti sen perästä tuo väsynyt vanki istuutui ja oli juuri ottaa kengät
jalastaan, pyytäen pelokkaasti silmillään lupaa siihen, mutta silloin
toinen silkki-samettinen kiusaaja kontti polvilleen ja otti tämän
tehtävän hältä. Hän teki kaksi tai kolme yritystä vielä auttamaan
itse itseänsä, mutta tullen joka kerta äkkiä ehkäistyksi, herkesi
hän viimein malttavaisella huokauksella ja mumisten itsekseen: "Susi
vieköön, enkö luulekkin, että he viimein pyytävät hengittää puolestani
myös." Tohvelit jalassaan ja komeaan kaapuun kapaloituna hän viho
viimein pani makaamaan, mutt'ei nukkumaan, sillä hänen päänsä oli liian
täynnä ajatuksia ja huone liian täynnä väkeä. Edellisiä hän ei voinut
lähettää pois, niin että ne jäivät; jälkimmäisiä hän ei tiennyt millä
lailla heistä päästä, niin että hekin jäivät suureksi harmiksi hänelle
-- ja heille myös.
Tomin meno oli jättänyt hänen molemmat suurisukuiset vartiansa kahden
kesken. He mietiskelivät hetkisen, ravistellen päätänsä ja kuljeskellen
edestakaisin lattialla; sitten sanoi lordi St. John --
"Suoraan sanottu, mitä ajattelette asiasta?"
"Suoraan sanottu, näin: Kuningas on lähellä loppuansa; minun sisareni
poika on hullu -- hulluna on hän nouseva valtaistuimelle ja hulluksi on
hän jäävä. Jumala suojelkoon Englantia! Se tarvitsee hänen apuansa!"
"Se näyttää todellakin uskottavalta. Mutta eikö teillä ole mitään
epäilyksiä siitä, että -- -- -- että -- -- --"
Puhujaa arvelutti, ja hän vaikeni. Hän tunsi silminnähtävästi olevansa
arkaluontoisella pohjalla. Lordi Hertford seisahtui hänen eteensä,
katsoi häntä kasvoihin suorin selvin silmin ja lausui --
"Puhukaa suunne puhtaaksi -- eihän täällä ole ketään kuulemassa muuta
kuin minä. Epäilyksiä mistä?"
"Minä hyvin vastahakoisesti käyn lausumaan sanat, jotka ovat
mielessäni, ja te olette niin läheltä sukua hänelle, my lord. Mutta
pyydän anteeksi, jos loukkaan, eikö näytä teistä kummalliselta,
että mielenvikaisuus voi niin muuttaa hänen ryhtinsä ja tapansa? --
eikö, että hänen ryhtinsä ja puheensa ylimalkaan ovat ruhtinaallisia
vieläkin, mutta että kuitenkin on olemassa _eroitus_, joka erittäin
esiintyy vähäpätöisissä pikkuasioissa taikka muuten, hänen tavoistansa
ennen? Eikö näytä teistä ihmeelliseltä, että mielenvikaisuus voi
viedä hänen muististaan hänen isänsä kasvojen piirteet? että hänen
tottumuksensa ja pienet puuhansa varhaisimmasta lapsuudesta ovat
hänelle epätutut? ja että samalla kun hän muistaa latinansa, kreikka
ja ranska on mennyt hänen muististaan? My lord, älkää suuttuko, vaan
helpottakaa mun mieleni tästä levottomuudesta ja vastaanottakaa
lämpimimmät kiitokseni. Se kummastuttaa minua, kun hän sanoo, ettei hän
ole mikään prinssi, ja siksi --"
"Hiljaa, hiljaa, my lord, te lausutte valtiokavalluksen! Oletteko
unohtaneet kuninkaan käskyn? Muistakaa, että olen osallinen rikokseen,
jos kuuntelen teitä."
St. John kalpeni ja kiirehti lausumaan --
"Minä olin väärässä, tunnustan sen. Älkää pettäkö minua, suokaa minulle
tämä suosio ystävällisyydestä, niin en ajattele enkä puhu tästä asiasta
enään. Älkää olko kova minua kohtaan, sir, muuten olen minä mennyttä
kalua."
"Olen tyytyväinen, my lord. Älkää sitten vain loukatko toiste, ei
täällä eikä muiden kuulten, ja teidän sananne ovat olevat ikäänkuin
lausumatta. Mutta teidän ei ole tarvis epäillä. Hän on sisareni poika;
eikö ole hänen äänensä, hänen kasvonsa piirteet, hänen koko muotonsa
tutut minulle hänen lapsuudestaan saakka? Mielenvikaisuus voi vaikuttaa
kaikki nuo kummalliset, ristiriitaiset teot, jotka näette hänessä,
ja vielä enemmänkin. Ettekö muista, miten vanha vapaaherra Marley,
tultuaan mielenvikaiseksi, unohti omain kasvojensa piirteet, jotka hän
oli tuntenut kuusikymmentä vuotta, ja luuli ne olevan jonkun toisen,
jopa väittäen itseänsä Maria Magdaleenankin pojaksi, ja sanoen päänsä
olevan espanjalaista lasia, ja, kummallista kyllä, ei hän sallinut
kenenkään siihen koskea, koska tapaturmassa joku varomaton käsi
voisi sen särkeä? Antakaa epäilyksenne mennä, hyvä my lord! Tämä on
todellinen prinssi -- tunnen hänet hyvin -- ja hän on ennen pitkää
oleva teidän kuninkaanne; se on teille edullista, jos pidätte tämän
seikan muistissa ja jos ajattelette sitä enemmän kuin muut."
Hetkisen puhelun perästä vielä, jossa lordi St. John koki peitellä
virhettänsä minkä voi, kiven kovaan vakuuttaen, että hänen uskonsa oli
vahvasti perustunut nyttemmin sekä ettei mitkään epäilykset voineet
sitä järkyttää, antoi lordi Hertford virkaveljensä mennä, istui alas
pitämään vahtia ja oli yksin. Hän oli pian syventynyt mietteisiin, ja
mitä enemmän hän mietti, sitä pahemmalle tuulelle tuli hän. Viimein
alkoi hän mitellä lattiaa ja mumisi itsekseen --
"Joutavia, hän _on_ prinssi! Tahtooko kukaan koko maassa väittää, että
voi löytyä kaksi, jotka eivät ole samaa verta ja sukua ja kuitenkin
ovat niin ihmeellisesti toisensa näköiset? Ja jos niin olisikin,
niin olisi se vielä suurempi kummuus, että sattumus sillä lailla
viskaisi toisen juuri toisen paikalle. Ei, se on hulluutta, hulluutta,
hulluutta!"
Heti sen jälkeen sanoi hän --
"Jos hän nyt olisi petturi ja sanoisi itseään prinssiksi, niin _se_
olisi luonnollista, se olisi paikallaan. Mutta onkohan koskaan nähty
petturia, joka, sittenkun häntä on sanonut prinssiksi itse kuningas,
prinssiksi hovi, prinssiksi kaikki, olisi _kieltänyt_ tämän arvonsa ja
väitellyt tätä ylennystään vastaan? _Ei!_ St. Swithin'in sielun kautta,
ei! Tämä on oikea prinssi, käyneenä hulluksi!"


SEITSEMÄS LUKU.
Tomin ensimmäiset kuninkaalliset päivälliset.

Vähän päälle kello yhden iltapäivällä alistui Tom nurisematta
määräykseen pukeutua päivälliseksi. Hän näki nyt itsensä puettuna
yhtä ylpeästi kuin ennen, mutta kaikki oli toista, kaikki erilaista,
kauluksesta sukkiin asti. Hän saatettiin suoraa päätä suurella
komeudella tilavaan, hienoon huoneeseen, jossa pöytä oli valmiiksi
katettuna yhtä varten. Sen tarvekalut olit paksua kultaa ja
kaavauksilla koristetut, jotka tekivät ne arvaamattoman kalliiksi,
sillä ne olit Benvenuton teosta. Huone oli puoleksi täynnään aatelisia
palvelijoita. Eräs hovipappi lueskeli pöytärukouksen, ja Tom tuumasi
heti ryhtyä ruokiin, sillä nälkä oli kauvan häntä kiusannut. Mutta
häntä keskeytti tässä Berkeley'n kreivi, joka kiinnilti ruokaliinan
hänen kaulaansa; sillä tuo tärkeä toimi Walesin prinssin ruokaliinan
pitäjänä oli perinnöllinen tämän aatelisherran perheessä. Tomin
juomanlaskija oli saapuvilla ja kerkesi jokaisen hänen yrityksensä
edelle koettaa auttaa itseänsä viininjuonnissa. Hänen korkeutensa
Walesin prinssin ruoanmaistaja oli myös siellä, valmiina käskystä
maistelemaan jokaista luulonalaista ruokalajia ja, jos siksi kävi,
tulemaan myrkytetyksi. Hän oli ainoastaan jonakuna koristavana
lisäkaluna tähän aikaan, ja harvoin häntä kutsuttiin toimittamaan
virkaansa; mutta oli ollut aikoja, eikä niin monta miespolvea sitten,
jolloin ruoanmaistajan toimella oli vaaransa, ja jolloin se ei ollut
niinkään haluttuna kunniavirkana. Näyttää tosiaan kummalliselta, miksi
sitä ei annettu jollekin koiralle; mutta kuninkuuden keinot ja temput
ovatkin jotakuinkin kierot. My lord d'Arey, Ensimmäinen Kamariherra,
oli niinikään siellä, taivas ties mitä tekemässä; mutta siellä hän
oli -- sanalla sanoen. Lordi Ylin Kyökkiherra oli siellä ja seisoi
Tomin tuolin takana, katsoen yli juhlallisuuden, jota johti lordi
Suur-Muonanhankkija ja lordi Pää-Kokki, jotka seisoivat lähellä. Paitsi
näitä oli Tomilla kolmesataa kahdeksankymmentä neljä palvelijaa, mutta
he eivät tietysti olleet kaikki sisällä, ei edes neljättä osaa. Tom
sentähden ei tietänyt, että heitä oli olemassakaan.
Kaikki läsnäolijat olit saaneet läksyksi muistaa, että prinssi oli
satunnaisesti kipeä päästään, ja että heidän tuli huolellisesti välttää
kaikkea kummaksumista hänen oikuistaan. Nämä "oikut" olivat pian heidän
nähtävinä, mutta ne herättivät heidän surkutteluaan ja suruaan, eikä
suinkaan mitään naurua. Se oli heille kova murhe nähdä rakkahaisen
prinssinsä sillä lailla iskettynä.
Tom parka vei ruoan suuhun paraasta päästä sormillaan; mutta ei kenkään
nauranut sille taikka edes näkynyt sitä hoksaavan. Hän tutkiskeli
ruokaliinaansa uteliaisuudella ja syvällä hartaudella, sillä olipa se
hyvin hienoa ja kaunista tekoa. Sitten sanoi hän yksinkertaisesti --
"Ottakaa se pois, minä pyydän, etten tapaturmassa satu sitä likaamaan."
Perinnöllinen Ruokaliinan-Säilyttäjä otti sen pois nöyryyden
osoituksilla ja virkkamatta sanaakaan vastaan.
Tom tarkasteli nyt suurella innolla nauriit ja salaatin, ja kysyi,
mitä ne oikeastaan olit, ja olivatko ne syötävää, sillä se oli vielä
jotenkin uutta, että oli ruvettu viljelemään näitä aineksia Englannissa
eikä tuotu niitä ylellisyystavarana Hollannista.[3] Hänen kysymykseensä
vastattiin syvällä vakavuudella, eikä kukaan näyttänyt hämmästyneeltä.
Lopetettuaan jälkiruoat, täytti hän taskunsa pähkinöillä; mutta ei
kenkään näkynyt sitä huomaavan tai osoittavan hämmästystä. Mutta
seuraavassa hetkessä oli hän itse hämmästynyt siitä ja näytti olevan
kovin mielipahoillaan; sillä tämä oli ainoa palvelus, jonka hän oli
saanut tehdä omilla käsillään koko aterian aikana, eikä hän epäillyt
nyt tehneensä jotakin hyvin sopimatonta ja epäprinssillistä. Tällä
hetkellä alkoi hänen nenänsä jänteret värähtää ja tämän jäsenen
nippu vähän nousta ja käydä ryppyyn. Tätä jatkui yhä, ja Tom rupesi
osoittamaan kasvavaa tuskistusta. Hän katsoi rukoilevasti ensin yhtä,
sitten toista lordia hänen ympärillään, ja kyyneleet tulit hänen
silmiinsä. Kauhistus kasvoissaan juoksivat nämä esiin ja pyysivät
tietää mikä häntä vaivasi. Tom vastasi oikein ahdistuneena --
"Minä pyydän anteeksi teiltä, mutta minun nenäni syhyy niin julmasti.
Mitä vaatii yleinen tapa tässä pulassa? Sanokaa joutuun, mä rukoilen,
sillä en totta maar kauvan voi tätä kestää."
Ei kukaan nauranut, vaan kaikki seisoivat kuni puusta pudonneet ja
katsoivat toinen toiseensa, tietämättä laisinkaan mitä heidän tuli
vastata. Sillä miten lieneekään, olihan tässä kauhea, korkea muuri,
eikä Englannin historia tietänyt kertoa mitään, miten oli päästävä
sen yli. Ylimmäinen hovitapainmestari ei ollut saapuvilla; eikä ollut
ketään, joka olisi uskaltanut ulos tämän kartoittamattoman meren
ulapalle tahi kokenut käydä ratkaisemaan tätä ylen tärkeää solmua.
Ah! eihän löytynyt mitään Perinnöllistä Nenänkynsijää koko hovissa.
Kuitenkin oli kyyneleet vuotaneet yli partaittensa ja rupesivat jo
vierimään alas pitkin Tom-paran poskia. Hänen tärisevä nenänsä rukoili
apua vielä kiivaammasti kuin koskaan. Viimeinkin luonto raivasi
itselleen tietä läpi hovitapain sulkujen, Tom pyysi anteeksi itsekseen,
jos hän teki väärin, ja kevensi sitten hovimiestensä sydänten raskasta
taakkaa raappimalla itse nenäänsä.
Aterian kuluttua loppuun tuli eräs lordi ja piti hänen edessään
suurta, laatteaa kultavatia, jossa oli tuoksuavaa ruusuvettä, jolla
hänen tuli huuhtoa suunsa ja sormet; ja my lord Perinnöllinen
Ruokaliinan-Säilyttäjä seisoi lähellä ruokaliina kädessään hänen
tarpeeksensa. Tom tuijotti kovin hämillään vatiin hetkisen pari, sitten
kohotti hän sen huulilleen ja otti hyvin vakavana siitä kulauksen. Sen
perästä ojensi hän sen takaisin vartoavalle lordille ja sanoi --
"Ei tämä maistu mulle, my lord; se haisee tosin hyvältä, mutt' ei ole
kylliksi karvasta."
Tämä uusi puuskaus prinssin sairaasta mielialasta teki kaikki sydämmet
hänen ympärillään kipeiksi; mutta luo surullinen juttu ei saanut ketään
naurutuulelle.
Tomin seuraava hairaus, joka niinikään tapahtui hänen siitä
tietämättään, oli että hän nousi ylös ja jätti pöydän juuri kun
hovipappi oli asettunut hänen tuolinsa taakse ja, kädet ja ummistuneet
silmät taivasta kohden, oli alkamaisillaan siunauksen ruoan jälkeen. Ei
kukaan ollut huomaavinansa, että prinssi oli tehnyt mitään tavatonta.
Omasta pyynnöstään vietiin nyt pieni ystävämme yksityiseen
kabinettiinsa ja jätettiin siellä yksikseen miettimään. Riippuen
koukuista tammipaneilissa oli täällä useita kappaleita loistavasta
teräs-asepuvusta, kaikkialla peitetyt kauniilla taiteellisilla
kaavauksilla kullassa. Tämä sotainen puku oli todellisen prinssin oma
-- sen oli äsken hälle lähettänyt lahjaksi madam Parr, kuningatar. Tom
pani ylleen säärystimet, rautakintaat, töyhtökypärit ja muut sellaiset
esineet, jotka hän ulottui saamaan ilman avustusta, ja tuumasi jo
hetkisen kutsua jotakin apulaiseksi, saadaksensa täydellisentää
yritystään; mutta silloin juolahti hänen mieleensä pähkinät, jotka
hän oli pistänyt taskuunsa päivällisistä, ja mikä ilo olisi syödä ne
suuhunsa ilman väkijoukon katselematta ja ilman noiden Suur-Perillisten
kiusaamatta häntä palveluksilla, joita hän ei ollut pyytänyt. Hän siis
pani takaisin nuo sievät kalut paikoillensa ja oli pian paukkaamassa
pähkinöitä, tuntien itsensä ikäänkuin onnelliseksi ensimmäisen kerran,
siitä kun Jumala hänen syntiensä tähden oli muuntanut hänet prinssiksi.
Kun pähkinät olit kokonaan lopussa, sattui hänen silmänsä muutamiin
houkuttaviin kirjoihin eräässä kaapissa, joista yksi koski hovitapoja
Englannin hovissa. Tämä oli hälle hyvä saalis. Hän heittäytyi alas
kallisarvoiselle sohvalle ja rupesi opettamaan itseänsä kiitettävällä
innolla. Jättäkäämme hänet siihen toistaiseksi.


KAHDEKSAS LUKU.
Kysymys sinettimestä.

Kello viiden aikaan heräsi kuningas Henrik VIII virkistämättömästä
unestaan ja mumisi itsekseen: "Levottomat unet, levottomat unet!
Minun loppuni lähenee nyt; sen sanovat minulle nämä varoitukset, ja
mun hiljenevä valtasuoneni sen vahvistaa." Heti sen jälkeen leimahti
salaman tuli hänen silmästään, ja hän hyrähti: "En tahdo kuitenkaan
kuolla, ennenkun _hän_ on mennyt edelle."
Hänen aateliset palvelijansa huomasivat hänen olevan valveilla, ja
yksi heistä kysyi hänen tahtoansa lordkanslerin suhteen, joka odotti
ulkopuolella.
"Laskekaa hänet sisään, laskekaa hänet sisään!" huudahti kuningas
malttamattomasti.
Lordkansleri astui sisään, polvistui hänen vuoteensa viereen ja sanoi --
"Olen vienyt määräyksen, ja valtakunnan päärit seisovat nyt, kuninkaan
käskyn mukaan, juhlapuvussaan parlamentin aidakkeen edessä, jossa he,
vahvistettuaan Norfolkin herttuan tuomion, alamaisuudella odottavat
teidän majesteettinne enempää päätöstä asiassa."
Kuninkaan kasvoissa välkähti raivoisa riemu. Hän sanoi --
"Nostakaa minut ylös! Minä tahdon, minä itse, astua parlamenttini
eteen, ja omalla kädelläni tahdon minä leimata sen vakuuden, joka
pelastaa minut -- --"
Hänen äänensä petti. Tuhanharmaa kalpeus huuhtoi punan hänen
poskiltaan; ja palvelevat aatelismiehet auttoivat hänet jälleen hänen
tyynyillensä ja ojensivat hälle lievityksiä. Hän lausui surumielisenä --
"Oi, kuinka olenkin ikävöinnyt tätä armasta hetkeä! ja katso, liian
myöhään tulee se, ja minä en saa nauttia tätä ikävöittyä iloa. Mutta
joutukaa, joutukaa! Antakaa toisten toimittaa tämä onnellinen tehtävä,
koska se on kielletty minulta. Minä annan valtiosinettimen teille
valtuudeksi; valitkaa itse se, joka toimittaa vahvistamisen sinetillä,
ja käykää toimeen. Mutta joutukaa! Ennekun aurinko nousee ja laskee
taas, tuokaa minulle hänen päänsä, että mun silmäni saavat siitä
iloita."
"Niinkuin kuningas käskee, niin pitää tapahtuman. Suvaitseeko teidän
majesteettinne määrätä, että sinetin jätetään minulle, niin että minä
voin välimmiten ryhtyä toimeen."
"Sinetin? Kuka muu pitää sinetintä kuin te?"
"Kuten teidän majesteettinne suvaitsee muistaa, otitte te sen multa
kaksi päivää sitten, jolloin te sanoitte, ettei se tulisi enään
käytäntöön, ennenkun teidän oma kuninkaallinen kätenne tulisi
käyttämään sitä Norfolkin herttuan tuomion alla."
"Niin, niin tein totta tosiaan. Muistan sen nyt... Mutta mihin minä sen
panin?... Mä olen hyvin heikko. Niin usein näinä päivinä mun muistini
on tahtonut minut pettää -- -- Se on merkillistä, merkillistä -- --"
Kuningas vaipui vaipumistaan epäselvään muminaan, ravistellen tuon
tuostakin kehnoa, harmaata päätään ja kokien epätoivoisena muistaa
mihin oli kätkenyt sinettimen. Viimein lordi Hertford polvistui ja
tarjosi tiedoksi --
"Teidän majesteettinne, täällä on, jos saan olla niin rohkea
ilmoittamaan, useampia, jotka minun kanssani muistavat, kuinka te
jätitte valtakunnan sinettimen hänen korkeutensa Walesin prinssin
käsiin säilytettäväksi siihen päivään, kun -- --"
"Totta, aivan totta!" keskeytti kuningas. "Noutakaa se! Joutukaa, aika
rientää!"
Lordi Hertford lensi Tomin luo, mutta palasi ennen pitkää takaisin,
huolestuneena ja tyhjin käsin. Hän kertoi matkansa tuloksen, lausuen --
"Se surettaa minua, herrani ja kuninkaani, tuodakseni niin huonoja
ja epämiellyttäviä sanomia; mutta se on Jumalan tahto, että prinssin
onneton tila vielä jatkuu, ja hän ei voi muistaa, että hän on
vastaanottanut sinettimen. Niin tulin minä pikaisimmasti takaisin tätä
asiaa ilmoittamaan, ajatellen, että se olisi kalliin ajan haaskaamista
ja samalla vähäisestä arvosta, jos etsiskeltäisiin läpi tuon pitkän
jonon huoneita ja saleja, jotka kuuluvat hänen kuninkaallisen korkeut
-- --"
Huokaus kuninkaan suusta keskeytti my lordin tässä. Hetken perästä
sanoi hänen majesteettinsa syvällä synkeydellä äänessään --
"Älkää kiusatko lapsi parkaa enää. Jumalan käsi makaa raskaana hänen
päällänsä, ja minun sydämmeni on sulava rakastavasta säälistä häntä
kohtaan, ja minä suren, etten voi kantaa hänen taakkaansa omilla
vanhoilla, kovasti painetuilla hartioillani ja siten saattaa hänelle
rauhaa."
Hän sulki silmänsä, rupesi mumisemaan jotakin ja hiljeni pian. Hetken
päästä avasi hän silmänsä jälleen ja tuijotti elottomasti ympärilleen,
kunnes hänen silmäyksensä sattui polvistuvaan lordkansleriin. Paikalla
hänen kasvojaan punasi vihan vimma --
"Mitä, oletteko täällä vielä? Jumalan kunnian kautta, jos ette heti
tule selville tuon kavaltajan asiassa, on teidän hiippanne pian saava
lepopäivän huomenna, kun puuttuu pää, jota voitaisiin sillä koristaa!"
Kansleri vapisi ja vastasi --
"Hyvä majesteetti, rukoilen armoa! Odotin vain sinetintä."
"Oletko sä menettänyt järkesi, mies? Pieni sinetin, jonka mä muinoin
aina otin mukaani ulkomaille, on minun aarreaitassani. Ja koska suuri
valtakunnan sinetin on hukassa, eikö tämä kelpaa? Ootko sä menettänyt
järkesi? Saat mennä! Ja kuule nyt: älä tule takaisin, ennenkun sulla on
hänen päänsä mukanas."
Kansleri parka oli nopsa poistumaan tästä vaarallisesta seurasta.
Komitea ei liioin hukannut aikaansa, vaan antoi kuninkaallisen
vahvistuksen tuon orjamaisen parlamentin työlle ja määräsi huomispäivän
ensimmäisen Englannin päärin, tuon onnettoman Norfolkin herttuan
mestauspäiväksi.


YHDEKSÄS LUKU.
Juhlakulku joella.

Kello yhdeksän illalla loisti laaja joenpuoleinen osa palatsista
häikäisevästä valosta. Joki itse oli, niin kauvas kuin silmä
kannatti City'in päin, niin tiheästi peitettynä soutuveneillä ja
huvialuksilla, kaikki koristettuina värillisillä lyhdyillä ja aaltojen
hiljaisesti tuudittamina, että joki oli hehkuvan, äärettömän puutarhan
kaltainen, jonka kukkasia kesätuuli hiljaa liikutteli. Suuri terassi
kivipenkereineen, joka johti alas jokeen ja oli kylliksi tilava
saksalaisen ruhtinaskunnan koko armeijalle heilua, se kelpasi nähdä,
rivineen kuninkaallisia partuskamiehiä loistavissa tamineissa ja
joukkoineen kalliisti puettuja palvelijoita, jotka juoksivat ylös alas,
edestakaisin valmistuksien hommissa.
Nyt annettiin eräs komento, ja heti katosi jokainen elävä sielu
penkeriltä. Ilma kävi oikein raskaaksi odotuksen ja jännityksen
hiljaisuudesta. Niin kauvas kuin silmä kantoi, saattoi nähdä
ihmislaumojen nousevan veneissä, varjostavan silmiään lyhtyjen ja
soihtujen valosta ja tarkkaavan palatsia.
Jono, jossa oli neljä- tai viisikymmentä huvialusta, laski ylöspäin
rappusiin. Ne olit rikkaasti kullatut ja niiden korkeat keulat ja perät
kaunistetut taiteellisilla veistoksilla. Muutamat näistä veneistä
olit koristetut lipuilla ja viirikkeillä, toiset, kultakankailla
ja verhoilla, joissa oli koruompeloituja vaakunakilpiä; toiset
taasen silkkilipuilla, joissa oli lukemattomia pieniä kulkusia,
jotka päästelivät hillittyjä säveliä iloisaa soitantoa joka kerta
kun tuulenviimat välähtelit lipuissa; toisilla, joilla oli vielä
korkeampi vaatimus, ne kun kuuluivat aatelisille prinssin lähimmässä
ympäristössä, oli laitansa ihailtavasti kaunistettu kilvillä, joissa
vaakunat loistivat tuhansin sätein. Jokaista valtiovenettä hinasi
tenderi. Paitsi soutajia oli joka tenderissä joukko aseenkantajia
kiiltävissä kypärissä ja rintahaarniskoissa sekä soittokunta.
Odotetun juhlakulkueen etujoukko, komppania partuskamiehiä, ilmestyi
nyt suurelle portille. "Ne olit puetut musta- ja ruskeajuomuisiin
housuihin, samettilakkeihin, joiden sivuissa oli hopearuusuja,
költereihin ruskeanpunaisesta ja sinisestä verasta, jotka oli
koristettu sekä edestä että takaa kolmella kultaan kudotulla
höyhenellä, prinssin vaakunalla. Heidän partuskasauvansa olit
peitetyt tulipunaisella sametilla, kiinnitettynä kultanauloilla, sekä
koristetut tupsuilla. Jakautuen oikealle ja vasemmalle, muodostivat he
kaksi pitkää riviä, jotka ulottuivat palatsin portilta veden reunaan
saakka. Paksun, raitaisen kankaan eli maton käärivät sitten auki ja
asettivat alas näiden rivien väliin prinssin kulta- ja purppurapukuihin
puetut palvelijat. Kun tämä oli tehty, kaikui sisältäpäin torvien
alkusoitto. Vilkas vastine vyörähti soittokunnilta veden päällä, ja
kaksi marsalkkaa, valkoiset airueensauvat kädessä, astui hitailla
ja juhlallisilla askelilla portista. Heitä seurasi upseeri pitäen
kansalaissauvaa, hänen perästään tuli toinen kantaen City'n miekkaa;
sitten useampia virkamiehiä City'n suojeluskunnasta, täydessä
paraatipuvussa ja kunniamerkkeillä hihoissaan; sitten sukkarihman
tähtikunnan marsalkka airuetakissaan; sitten useampia ritaria Bathin
tähtikunnasta, jokaisella valkoinen nauha hihoissaan; sitten esquirit;
sitten tuomarit tulipunaisissa puvuissaan ja lakeissaan; sitten
Englannin lordkansleri tulipunaisessa kaapussaan, joka oli auki edestä
ja reunustettu oravannahoilla; sitten lähetyskunta kaupunginvanhimmista
punaisissa vaipoissaan; ja sitten päämiehet muutamista ammattikunnista,
heidän juhlapuvuissaan. Nyt tuli kaksitoista Ranskan herraa
loistavissa puvuissa, se on: valkoisissa, kullalla ripsoitetuissa
damastiröijyissä, lyhyissä, punaisissa samettivaipoissa, jotka oli
reunustettu orvokinvärisellä taftisilkillä, ja lihankarvaisissa
polvihousuissa; ja he astuivat rappusia alaspäin, he kuuluivat Ranskan
lähettilään seurueeseen, ja heitä seurasi kaksitoista herraa Espanjan
lähettilään saattojoukosta, puettuja mustaan samettiin ilman mitään
muuta koristusta. Niiden perästä tuli useampia Englannin aatelismiehiä
seurueineen."
Uusi torvien soitto kaikui sisältäpäin; ja prinssin eno, tuo
sittemmin niin mahtava Sommerset'in herttua, astui portista ulos,
puettuna "takkiin mustasta kullatusta kirjosilkistä ja vaippaan
tulipunaisesta satiinista, joka oli kullalla kirjaeltu ja hopeaisella
You have read 1 text from Finnish literature.
Next - Prinssi ja kerjäläispoika - 04
  • Parts
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 01
    Total number of words is 3600
    Total number of unique words is 1933
    23.2 of words are in the 2000 most common words
    31.4 of words are in the 5000 most common words
    36.1 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 02
    Total number of words is 3767
    Total number of unique words is 1860
    25.1 of words are in the 2000 most common words
    35.4 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 03
    Total number of words is 3611
    Total number of unique words is 1952
    23.5 of words are in the 2000 most common words
    33.6 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 04
    Total number of words is 3655
    Total number of unique words is 2056
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 05
    Total number of words is 3860
    Total number of unique words is 1955
    25.0 of words are in the 2000 most common words
    35.3 of words are in the 5000 most common words
    39.4 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 06
    Total number of words is 3690
    Total number of unique words is 1898
    23.4 of words are in the 2000 most common words
    32.9 of words are in the 5000 most common words
    37.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 07
    Total number of words is 3642
    Total number of unique words is 1909
    24.9 of words are in the 2000 most common words
    34.8 of words are in the 5000 most common words
    39.2 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 08
    Total number of words is 3736
    Total number of unique words is 2076
    22.9 of words are in the 2000 most common words
    32.3 of words are in the 5000 most common words
    36.7 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 09
    Total number of words is 3826
    Total number of unique words is 1922
    23.1 of words are in the 2000 most common words
    32.2 of words are in the 5000 most common words
    36.3 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 10
    Total number of words is 3706
    Total number of unique words is 1954
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    31.7 of words are in the 5000 most common words
    36.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 11
    Total number of words is 3704
    Total number of unique words is 1934
    23.9 of words are in the 2000 most common words
    33.0 of words are in the 5000 most common words
    38.5 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 12
    Total number of words is 3777
    Total number of unique words is 1866
    25.5 of words are in the 2000 most common words
    35.2 of words are in the 5000 most common words
    39.6 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 13
    Total number of words is 3558
    Total number of unique words is 2043
    22.5 of words are in the 2000 most common words
    30.4 of words are in the 5000 most common words
    34.9 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 14
    Total number of words is 3578
    Total number of unique words is 1993
    21.5 of words are in the 2000 most common words
    30.1 of words are in the 5000 most common words
    34.8 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.
  • Prinssi ja kerjäläispoika - 15
    Total number of words is 3497
    Total number of unique words is 1840
    26.5 of words are in the 2000 most common words
    36.0 of words are in the 5000 most common words
    41.0 of words are in the 8000 most common words
    Each bar represents the percentage of words per 1000 most common words.